Kohti Karhunkierrosta, viikko 10: villasukkakisoja ja sairastamista

Ei mennyt ihan putkeen treeniviikko numero 10, ei sitten alkuunkaan. Maanantaille olin suunnitellut lenkkiä, mutta olikin villasukkatoimikunnan kokous, viimeinen ennen lauantain kisapäivää. Kokous oli pitkä, jouduin lähtemään kesken että ehdin klo 20 lähtevään bussiin (seuraava olisi mennyt vasta 21.20). Kotona olin vähän iltayhdeksän jälkeen, tein siinä sitten nopean lihaskuntotreenin 32 minuuttia. Laitoin musaa soimaan ja tein muutaman liikkeen niin, että sama liike jatkui koko biisin ajan,välissä lyhyitä taukoja silloin kuin niille oli tarvetta. Rammsteinin Reise, reise on loistava biisi siihen, että säkeistöjen ajan tekee penkillenousuja ja kertosäkeen ajan lankuttaa penkkiä vasten. Saman bändin Stein um Stein on "ihanan" pitkä setti kyykkäämiseen. Portion Boysin Pumppaa-biisin tahtiin punnerretaan, ja niin edelleen. 

Tiistaina tuli muistio maanantain kokouksesta ja hui miten monta asiaa olikin vielä vaiheessa ja miten monta kysymystä ilman vastausta. Ei liene ihme että parina yönä näin villasukkaunia, joskin muistan vain toisen. Orivedellä oli kesäjuhla perjantai-iltana, raitiovaunu ajeli ympäri kylää. Yhtäkkiä huomasin, että kaikki villasukkatarvikkeeni ovat Tampereella ja tuli hätä että ehdinkö hakea ne lauantaiaamuksi. (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että myös toinen työryhmäläinen oli nähnyt unta että Orivedellä meni ratikka, kisojen jälkeen arveltiin että se johtuu siitä että nyt mennään eteenpäin kuin ratikka.) Treeninä vuorossa oli spinning, tällä kertaa sellainen tunti mistä en erityisemmin tykännyt. Musiikki oli hyvää, mutta tempo oli minun jaloilleni liian nopea lähes koko ajan. Raskasta ylämäkeä ei ollut ollenkaan, vaan ylämäkiosuuksillakin olisi pitänyt rullata vauhdikkaasti. Tunti onnistui tavoitteessaan eli siinä, että heti perään jaksaisi toisen samanlaisen. Mutta taas sai huomata, kuinka samanniminen tunti eli kestävyysspinning on hyvinkin erilainen ohjaajasta riippuen.

Keskiviikkona en treenannut, mutta torstaina sitäkin enemmän. Tein pitkiksen siinä, pakkasen ja tuulen takia sisätiloihin siirrettynä. Ensin 35 minuuttia soutua, perään 30 minuuttia juoksumatolla, sitten siirtyminen spinning-saliin jossa ehdin rullailla tovin ennen ohjatun tunnin alkua, pyöräilyä tuli tunti ja 7 minuuttia, yhteensä siis 2 h 12 min. Vähän ihmettelin sitä, että vaikka hikosin joka lajissa, siirtymien aikana palelin.

Syy alkoi selvitä perjantaina, kun heräsin aamulla kurkku kipeänä. Päivän mittaan olo ei tuntunut sen kummemmin flunssaiselta, eikä vielä lauantaiaamunakaan. Menin kisapaikalle klo 7.30. Paljon oli tehty jo perjantaina (paitsi minä koska olin töissä), mutta lauantaillekin riitti roudaamista ja kasaamista. Klo 10 aloimme ottaa ilmoittautumisia vastaan. Olin ajatellut, että josko muutama lapsi innostuu villasukkailemaan, mutta kävikin niin että saimme ottaa hiki hatussa vastaan ilmoittautumisia. Halukkaita lapsijuoksijoita oli 80! Ensi kerralla on tehtävä lapsillekin ennakkoilmoittautuminen :D Joukkuesarjaan oli ilmoittautunut yli 30 joukkuetta, joista vain yksi jätti saapumatta paikalle tai ei ainakaan hakenut kisakassiaan. Kilpasarjojen ennakkoilmoittautuneista vain yksi jäi tulematta, ja hänen poissaolonsa kerrottiin toisen kisaajan toimesta. Olimme syksyllä miettineet, että onkohan yliarvioitua toivoa sataa juoksijaa, ja kuinkas kävi? Ennakkoon ilmoittautuneita oli 182, ja kaikkiaan juoksijoita oli 347! Lasten sarjakin piti juosta kolmessa erässä, koska osallistujia oli 2-vuotiaasta n. 12-vuotiaisiin. Mutta hämmästyttävää kyllä, ohjelmaan merkitty aikataulu piti. 

Lauantaina iltapäivällä aloin yhtäkkiä palella ihan kamalasti. Kisojen päätyttyä klo 15 aloimme purkaa ja roudata. Päässäni heitti välillä ihan kunnolla ja ajattelin, että onkohan minulla kuumetta. Kotiin päästyä mittari näytti 38,2 eli kertaheitolla meni viikonlopun ja seuraavan viikon alun suunnitelmat uusiksi. Lenkille en olisi lauantaina jaksanut muutenkaan, mutta sunnuntaille olin ajatellut intervalleja. Ne jäi nyt tekemättä, samoin yksi peruslenkki 39-40 minuuttia.

Viimeksi sanoin siitä, että treeniviikko 11 on tiivis, koska lähden torstaina Saksaan ja treenit pitää tehdä alkuviikolla. Koko viikko menee nyt kuitenkin ilman liikuntaa. Siksi kirjoitan tätä postausta vasta maanantaina, koska eilen olin niin kipeä etten jaksanut enkä pystynyt kirjoittamaan. Kuume oli yli 38, Finrexinillä se laski muutamaksi tunniksi mutta nousi taas uudelleen. Viime yönä heräsin puoli kolmelta, kokeilin turruttaa kurkkukipua jäisillä marjoilla mutta ei toiminut koska ne sulivat liian nopeasti. Kastelin käsipyyhkeen kylmällä vedellä ja pidin sitä kasvoilla. Helpotti, mutta vain sen aikaa kun pyyhe oli kasvoilla, heti kun sen otti pois niin iho hohkasi taas kuumaa. Olen ottanut yöllä ja tänään iltapäivällä perus-Buranaa (400 mg), sillä kuume on laskenut muutamaksi tunniksi. Päivällä oli enimmillään 38,5, mutta nyt lääkkeellä sain sen alas ja jaksan kirjoittaa. Voi olla että kohta taas nousee. Kävin tänään vajaan puolen tunnin reissun apteekkiin ja kauppaan, sen jälkeen olin niin väsynyt että piti maata tunti että jaksoin keittää vettä kuumaan mehuun. 

Makaamisseuranani on Yle Areena, josta kuuntelen kun Matti Rämö lukee pyöräilykirjojaan ääneen. Nyt mennään Thaimaasta Vietnamin kautta Laosiin. Kuumeen ollessa korkeimmillaan silmiin sattuu ja päässä humisee niin että lukemisesta ei tule mitään, silloin on ihana vaan maata ja kuunnella. Ainakin maanantain ja tiistain olen sairaslomalla, mutta treeneihin ei tällä viikolla ole asiaa. Nyt on kolme päivää ollut sen verran reipas kuume. En muuten edes muista, milloin viimeksi olisin ollut kuumeessa. Flunssia on ollut, mutta vain lievällä lämmönnousulla. Tämä viikko siis rokulia, mutta toivon mukaan pääsen ensi viikolla takaisin ohjelman pariin. Yritän silloin uudestaan viikkoa 11, jossa on kolme lenkkiä. Varsin inhimillisiä, koska on perushölkkä 32-33 minuuttia, vauhtileikittely 30-32 minuuttia sekä pitkis, jonka todennäköisesti teen hiihtäen. Mutta se on ensi viikon juttu, nyt parannellaan rauhassa. Onhan tämä ärsyttävää, mutta taaskaan ei ole mitään menetetty ensi kesää ajatellen. Epäilen että viime viikkojen villasukkajuoksustressi yhdistettynä pitkiin päiviin on aiheuttanut sen, että kroppa sanoi että nyt hetkeksi seis. Se sille suotakoon.

Kohti Karhunkierrosta, viikko 9: iloista tekemistä

Eivät ole viikot sisaruksia keskenään, eivät ollenkaan. Etenkään silloin kun kyseessä ovat mäkivedot... Mutta mennään viikko läpi alusta asti.

Viikko oli tiistaita lukuunottamatta iltavuoroa, tiistainakin tapasin kaverin töiden jälkeen ja pääsin takaisin Tampereelle vasta pimeällä. Työmatka suuntautuu mennen tullen Kalevan kirkon ohi, rakennus ei ehkä näytä kirkolta mutta kaunis se on, etenkin pimeässä. Usein menen aamuisin sen ohi bussilla, koska jos kävelen pysäkille niin yleensä kävelen linja-autoasemalle, en kirkon pysäkille. Matkassa eroa on noin kilometri, mutta mieluummin menen linja-autoasemalle koska silloin bussin kyytiin pääsee aikaisemmin. Ja jos bussi on myöhässä, voi odottaa sisällä lämpimässä. 

Maanantaina pidin vapaata liikunnasta. Tiistaina menin illalla bodypump-tunnille. Tarkoitus oli mennä salille, mutta koska bussi oli myöhässä ja salilla näytti olevan melko ruuhkaista iltaseitsemältä, päädyin pumppiin. Ohjelma sama kuin viime viikolla, mutta kyykyt ja selkäliikkeet / ylöstyönnöt tein isommilla painoilla kuin viimeksi. Hauikset jaksoin viime viikkoista huonommin, ehkäpä talven ensimmäinen hiihtolenkki kaksi päivää aiemmin tuntui vielä käsissä. Mutta kaikkinensa tämä on kiva ohjelma. 

Keskiviikkona tein viikon lyhyen lenkin, illalla hölköttelin junalta kotiin hiukan vajaat 36 minuuttia. Menin muuten vakireittiä, mutta sen sijaan että olisin mennyt Iidesjärven rantaa niin nousin radan varteen kävelytielle. Nauroin tälle:

Juna-alaa tuntemattomana on hyvä kummastella, että mikä raja? Ja miksi Tampere-Jyväskylä, kun kaupunkien välillä on 150 km? 

Torstaina menin aamulla TRIP-tunnille, ohjelma numero 13 eli viidakko. Yksi lempiohjelmistani, vaikka tänään tuntuikin siltä että ei oikein jaksanut. Jalat olivat vähän voimattomat. Silti kivaa vaihtelua touhuta aamulla, niin että illalla kahdeksalta pääsi asemalta kotiin ilman lenkkeilyä. 

Perjantaina ohjelmassa olivat ne surullisenkuuluisat mäkivedot, ne jotka jätin viime viikolla tekemättä - tai siis vaihdoin tasamaan vetoihin. Nyt oli ihan eri fiilis. Pääsin töistä viideltä, olin ulkona noin kymmentä yli. 50 minuuttia aikaa ennen kuin bussi Tampereelle lähtee. Olin päättänyt mennä mäkeen, joka sijaitsee pikavuoropysäkin lähellä. Pääsisin siis suoraan vedoista bussiin ja kotia kohti. Jostain syystä oli hyvä olo lähteä liikkeelle, sellainen tunne että onpa kivaa mennä tekemään mäkivetoja. Mistä se oikein tuli? En tiedä. Alkuun tein lämmittelyhölkkää 13 minuuttia, sen jälkeen muutaman minuutin koordinaatioita. 

Tätä mäkeä juoksin, tuonne ylhäällä (eli kuvan keskellä) olevalle valaisinpylväälle. Ensimmäinen setti oli 7 vetoa ylös, kävellen alas. Väliin neljän minuutin tauko; siinä kävelin edestakaisin ja hyppelin paikallani. Toinen setti oli 5 vetoa ylös, kävellen alas. Paitsi viimeistä en kävellyt kokonaan alas, vähän matkaa vain, ja sitten takaisin ylös bussipysäkille. Jos olisin tiennyt, että bussi on 10 minuuttia myöhässä, olisin tehnyt kaksi vetoa lisää että olisin saanut molempiin 7. Mutta koska oikealla oleva tie vie Jyväskylän suuntaan, ei tuosta kohtaa näe milloin Jyväskylästä tuleva bussi menee kohti Oriveden linja-autoasemaa. 

Vedot menivät enemmän "leikkien" kuin verenmaku suussa. Olin toki ylhäällä hengästynyt (maksimisyke 172) ja melko nopeasti mieleen tuli ajatus että apua näitä on vielä monta jäljellä. Yritin tehdä vetoja eri tavoin. Päkiällä juosten, lyhyellä tikkaavalla askeleella, pitkällä askeleella, keskittyen nostamaan polvea, keskittyen käsivarsien työskentelyyn... Ehkä siksi oli niin kivaa, kun alaskävellessä kehitteli mitä tekisi seuraavalla vedolla, Ei tämäkään ollut ihanteellinen mäki, mutka löytyi taas eikä tämä ole myöskään erityisen jyrkkä. 

Lauantaina olin töissä, ja sen verran väsytti että pidin lepopäivän. Samalla keräsin voimia tähän päivään. Sovimme jo viikko sitten ystäväni kanssa, että tänään heitämme parituntisen hiihtolenkin. Lähdimme Pirkkalasta Toivion koululta, mutta emme päässeetkään kuin ehkä sata metriä kun ystäväni huomasi että toisesta suksesta alkaa karva rullautua irti. Onneksi hänellä oli mukana myös voideltavat perinteisen sukset. Sillä aikaa kun hän kävi pikavoitelemassa ja vaihtamassa sukset parkkipaikalla, minä hiihtelin parinsadan metrin pätkää edestakaisin. Ensimmäinen vartti kertyi näin :) Kun aloimme hiihtää eteenpäin, jatkoimme latua kohti sitä latua, missä olimme viikko sitten. Siinä hiihdimme pätkän, mutta takaisin kääntymisen sijasta jatkoimme Lempäälään. Ystäväni mies tuli hakemaan meidät sieltä. Mittariin kertyi 15,5 kilometriä, ja aikaa meni 2 h 3 min. Ja olihan loistavat ladut! Vain pieni pätkä ajamatta, muuten huippukuntoiset. Maasto kumpuilevaa, mutta ei yhtään sellaista ylämäkeä missä tuntuisi että ei jaksa mennä eteenpäin, eikä yhtään sellaista alamäkeä jossa vauhti kiihtyisi niin kovaksi että alkaisin pelätä. Eikä mutkia alamäissä, vaan koko ajan näkee mihin latu on menossa. Siinä hiihdellessä kerroin tuttuni kysyneen olenko menossa Pirkan Hiihtoon, olin vastannut että kiinnostaisi, mutta koska alla on tältä talvelta vain 11 km niin 90 km pelottaa. No niinhän siinä kävi, että siltä seisomalta päätimme ystäväni kanssa ilmoittautua Puoli-Pirkkaan! 45 kilsaa jaksamme taatusti hiihtää, etenkin jos tai kun otamme reppuun eväät. Ja tärkeintä tietysti on, että puolikkaastakin saa osallistujamitalin! :D Hiihtomitali minulta vielä puuttuukin, joten käydään hakemassa se pois. Nyt vaan tarvii treenata vähän sitä silmällä pitäen, että jaksaisin lykätä käsillä 6-7 tuntia... Ihmeitä ei ehdi tehdä 3.3 mennessä, mutta ehkä tarvii ruveta punnertamaan kotona iltaisin, ja käydä salilla / lihaskuntojumpassa toinenkin kerta viikossa. Ja tehdä pitkikset hiihtäen.

Kaksi seuraavaa viikkoa onkin haasteellisia. Ensi viikolle on luvattu pakkasta noin 15 astetta, tuulen kanssa se tuntuu kuin olisi 20 astetta pakkasta. Pakko miettiä, mitä haluan ja voin tehdä ulkona. Jos tuuli on voimakas, hengittäminen on vaikeaa. Lisäksi kasvoja palelee herkästi, ja palelee paljon. Ei tarvi olla kummoinenkaan pakkanen, kun palaan sisälle punoittavana, ja sen jälkeen poskia ja nenää kihelmöi koko illan. Ensi lauantaina olen suunnilleen koko päivän ulkona, koska olen Villasukkajuoksun SM-kisoissa järjestäjänä. Menemme paikalle aamulla aikaisin, ja tapahtuman päättyessä noin kello 15 jäämme purkamaan tapahtumaa. Voi siis olla, että sunnuntaina en halua lähteä ulos. Ensi viikolle ohjelmassa on kuitenkin 4 juoksutreeniä. Pitkis 140-142 minuuttia, juoksuvedot 2 x 5 x 500 metriä, sekä lyhyet lenkit 52-53 min ja 39-40 min. Ystäväni kanssa puhuttiin, että torstaina voitaisiin mennä hiihtämään. Paitsi että ainakin Aamulehti ennusti tänään lumisadetta juuri torstaille. Vaihtoehto on spinning-tunti, josta voisin tehdä pitkiksen niin että ennen spinningiä touhuan juoksumatolla, soutulaitteessa ja cross-trainerissa. Mutta kolme muuta treeniä etsivät vielä paikkaansa, samoin kuin lihaskunto.

Sitä seuraavalla viikolla joudun tekemään kolme juoksutreeniä kolmessa päivässä. Torstaina lähden suoraan töistä viikonlopuksi Saksaan treffeille. Ja koska mukana on vain käsimatkatavarat, en ala roudata talvijuoksuvermeitä. Ja vielä, en aio "tuhlata" tehokasta treffiaikaa, edellisestä tapaamisestamme on kuitenkin jo 2 kk eikä seuraavan ajankohdasta ole tietoa. Onneksi tuolla viikolla lyhyt lenkki on tosi lyhyt, 32-33 minuuttia. Vauhtikestävyys on vauhtileikittelyä 30-32 minuuttia, eli verryttelyineen tunti. Pitkis 146-148 minuuttia. eli siis hoidettavissa on! Ainoa vaan, että tällä tietoa olen koko alkuviikon iltavuorossa. Tarkoittaa sitä, että pitkis on hoidettava aamulla ennen klo 10.55 tapahtuvaa bussin lähtöä, tai iltavuoron jälkeen. Jos teen pitkiksen Orivedellä klo 19 jälkeen, viimeinen bussi Tampereelle lähtee 21.25 eli olen kotona noin tuntia myöhemmin. No, tätä on vielä aikaa sumplia. Tärkeintä kuitenkin että eteenpäin mennään eikä hymy hyydy!

Kohti Karhunkierrosta, viikko 8

Tämä oli kummallinen viikko. Suunnitelmat menivät uusiksi monta kertaa, lisäksi vaihdoin intervallitreenin päikseen ensi viikkoisen kanssa. Lenkkien kanssa meinasi tulla kiire, että saanko tehtyä kaikki, koska tiistain lumimyräkkä siirsi keskiviikon hiihdon lauantaille. No, tältä tämän viikon tekeminen näyttää.

Maanatai täyttä lepoa. Ja jälleen lyhyet yöunet; koska sunnuntaisin nukun aamulla pitkään niin sitten illalla ei meinaa tulla uni, ja jos maanantaina on aamuvuoro niin pitää herätä aikaisin. Olin koko viikon aamuvuorossa, ja kävi niin että nukuin kaikki bussimatkat.

Tiistaina käytiin ystäväpariskunnan kanssa bodypumpissa. Tein osan liikkeistä isommilla painoilla kuin edellisessä ohjelmassa, sitten menikin kivasti lihakset jumiin keskiviikkona päivän aikana... Salitreeniä en tehnyt tällä viikolla.

Keskiviikkona piti siis mennä hiihtämään mutta vaihdettiin päivää. Ei oltu varmoja, onko ladut ehditty ajaa myräkän jäljiltä. Aluksi ajattelin tehdä tässä kohtaa lyhyet intervallit (2 x 7 x 150 metriä, jonka tekisin mäkivetoina), mutta en halunnut lähteä siihen jumittavilla lihaksilla. Kävin sitten GoGolla testaamassa talven uutuuden, vinyasa flow joogan. Ensimmäisen kokeilun perusteella ei ole mun juttu. Voi tietysti johtua myös siitä, että alla oli edellispäivän pumppi. Puolet tunnista kun oltiin niin että painoa oli paljon ranteilla, niin en jaksanut alkuunkaan. Käsivarret vaan tärisi ja oli pakko jättää osa tekemättä. 

Olen ehkä vähän rakastunut hikipyyhkeeseeni :D Torstainakaan en halunnut lähteä mäkivetoihin. Tiedättehän sen tunteen ja tekosyyn, kun tuuleekin niin kovaa... Ystäväni kysyi seuraksi venyttelyyn, lupasin lähteä. Ja tehdä alle 55-minuuttisen spinningin. No, ystäväni joutui perumaan venyttelyn enkä minäkään sitten jäänyt siihen, mutta spinningissä oli kivaa. Pidän perusspinningistä, koska on vaan niin ihanaa polkea hitaalla tahdilla ylämäkeä esimerkiksi Rammsteinin ja AC/DC:n tahtiin. TRIPistä olen myös tykännyt, mutta monessa ohjelmassa pompitaan minun makuuni liian tiheästi satulasta ylös ja takaisin alas. Tykkään enemmän polkea ylhäällä puoli minuuttia kuin neljä polkaisua. 

Perjantaina jätin baletin väliin, koska tarkoitus oli hakea uusi treenipaita. No, niitäpä ei ollutkaan ilmoitetussa paikassa. Tai oli ollut, mutta viety jo pois. Harmi; Facebook-tapahtumalle oli laitettu tunnin aika, enkä ollenkaan arvannut että paitoja ei olekaan jaossa koko aikaa. No, tulipa siitä käveltyä hyötyliikuntana 45 minuuttia, jota ei tietenkään näy viikkosaldossa koska mittaus ei ollut päällä :) Kävelin viikon aikana myös 4 kertaa n. 30 minuuttia kotoa linja-autoasemalle, mutta koska en mittaa niitäkään niin eivät kasvata pk-treenin osuutta vaan ovat hyötyliikuntaa eli siirtymistä paikasta A paikkaan B.

Lauantai oli ihana päivä, aurinko paistoi ja pakkasta oli vain pari astetta. Lopultakin pääsimme hiihtämään! Talven ensimmäinen hiihtolenkki jätti pitkiksen lyhyeksi. Ohjelmassa oli 133-134 minuuttia eli 2 h 13/14 minuuttia, toteutuma oli 1 h 23 minuuttia. En kyllä olisikaan jaksanut paljoa enempää... (Mutta ensi sunnuntaina aiomme mennä ystäväni kanssa sen mitä ohjelmassani lukee eli 2 h 6/12 min.) Sykkeeni on hiihtäessä korkeampi, varmaankin siksi että käytän ylävartaloa enemmän kuin juostessa ja myös jaloilla yritän potkia vauhtia parhaani mukaan. Hiihdimme Pirkkalassa, ladulle lienee monta lähtöpaikkaa, me jätimme auton Keisarinviitan teollisuusalueelle. Ladulla on risteyksiä tasaisin väliajoin, joten mahdollisia lenkkireittejä on tuolla monta. Menimme pääasiassa suoraan eteenpäin, ihan siksi että osaamme poiskin :D Yhdestä risteyksestä käännyimme oikealle, mutta siellä tulikin kääntöpaikka noin kilometrin päässä. Lisäksi ladulle ilmestyi kaksi mopoilijaa. Varmasti tahallaan kiusaa tekemässä, koska rekisterikilvet oli piilotettu. Mopoilijat menivät kääntöpaikalta metsään (jossa ei ollut tietä), mutta tulivat kohta takaisin ja painattivat samaa latua toiseen suuntaan. Ärsyttävää kiusantekoa. Muuten lenkillä oli pääasiassa kivaa. Koin hiukan hankalana sen, että perinteisen ladun oikeassa reunassa oli pehmeää lunta. Tarkoitti sitä, että vasen sauva osui luistelubaanalle ja piti hyvin, oikea sauva upposi hankeen. Lopussa kaaduin. Latu kaarsi tiukasti oikealle alikulkuun, mietin että pitäisikö hypätä luistelubaanalle ja laskea pieni alamäki mutkaan siinä. Jäin kuitenkin ladulle mikä oli virhe. Latu loppui alikulun suulla enkä saanutkaan suksia kääntymään. Pakko oli heittää nurin etten hiihdä betoniseinään. Jos menemme tuonne uudelleen, tiedän ensi kerralla varautua :D Kauniit maisemat ja hyväkuntoiset ladut, joten kivaa oli. Sain vielä ystävältäni tekniikkavinkkiä tasatyöntöön, ehkä joskus jaksan sitä enemmän, tarvisi vaan saada lisää voimaa yläkroppaan. 

Tänään lähdin juoksulenkille, ajatuksella että nyt hoidan ne mäkivedot pois! No, enpä hoitanut. Tein alkuverryttelyn ja saavuin ajattelemani mäen alle. Totesin, että tätä mäkeä en halua juosta neljäätoista kertaa ylös. Mäki onkin liian loiva, lisäksi siinä on mutka sekä oikealle että vasemmalle. Outoa, että kun mäkeä kävelee joskus alas bussipysäkiltä, se tuntuu jyrkemmältä kuin miltä se vaikuttaa treenisilmin katsoessa. Otin sitten äkkiä käyttöön suunnitelman B. Olin kotona katsonut ensi viikon ohjelmaa, ja päätin vaihtaa intervallit päikseen. Mäkivedot siis siirtyvät ensi viikolle, tänään juoksin vedot 1 - 2 - 3 - 4 - 3 - 2 - 1 minuuttia, minuutin kävelypalautuksella. Olisi ehkä saanut olla puolitoista tai kaksi minuuttia, ihan hirveästi ei syke ehtinyt laskea minuutin aikana, etenkin kun ensimmäinen kaksiminuuttinen ja jälkimmäinen kolmeminuuttinen osuivat ylämäkeen. Mutta tärkeintä lienee, että tällekin viikolle tuli sittenkin edes jonkinlainen reippaampi juoksu. Alan epäillä, että nastalenkkarini ovat tulossa tiensä päähän. Nastoja on irronnut jo 4, toisesta 1 ja toisesta 3. Lisäksi molempien kanssa on tullut se ongelma, että pohjallisten ulkoreuna tahtoo jäädä kaksinkerroin ja hiertää. Olen useamman kerran joutunut riisumaan kengät ja pukemaan uudelleen ennen lähtöä, vaikka olen yrittänyt painaa pohjallisen reunan suoraksi niitä ensimmäistä kertaa pukiessa. 

Lenkkeilin puoliltapäivin 40 minuuttia, iltapäivällä menin vielä yinjoogaan. Vakiohjaaja oli poissa, tuuraaja sanoi että tällä kertaa tehdään niin että puolet aikaa on aktiivista tekemistä ja toinen puoli pitkiä venytyksiä. 1 h 17 minuuttia, kovasti tuntuvat olevan ainakin lonkankoukistajat jumissa. Voi olla, että eilinen hiihtolenkki sekä avasi että jumitti koukistajia :)

Kaikkinensa siis 6 kpl treenejä, joihin käytin 6 h 6 min. Ihmettelen sitä, kuinka niin monet itseään peruskuntoilijaksi nimittävät treenaavat 10-14 tuntia viikossa. Miten heidän aikansa riittää ja kroppansa kestää? Tai no, olisi kai minullakin aikaa jos vähentäisin kirjojen lukemista ja kirjabloggaamista, ja jos työmatkoihin menisi vähemmän aikaa kuin 2 tuntia päivässä, ja jos viikonloppuisin treenaisin aina kahdesti päivässä sen sijaan että tuijotan urheilua läppäriltä... :) 

Ensi viikolla olenkin sitten iltavuorossa muut päivät paitsi tiistain, lisäksi lauantai on työpäivä. Treenit vaativat siis pähkimistä; jaksanko herätä aamulla niin aikaisin, että ehdin käydä lenkillä ja suihkussa ennen kuin bussi töihin lähtee klo 10.55? Huomioiden että pysäkille on 1,5 kilometriä matkaa. Jos lenkkeilen töiden jälkeen, miten pukeudun että en palele töihin mennessä ja töiden jälkeen junaa odottaessa? Alustava suunnitelmani on, että maanantaina on lepopäivä, tiistaina käyn illalla bodypumpissa, keskiviikkona hölkkään illalla (39-40 minuuttia) rautatieasemalta kotiin, torstaina käyn aamulla TRIPissä (ja korvaan sillä toisen 39-40 -minuuttisen hölkän), perjantaina illalla teen mäkivedot, lauantaina lepopäivä ja sunnuntaina päivällä pitkis hiihtäen. Viikon päästä nähdään, menikö kuinka hyvin tai huonosti suunnitelmien mukaan... 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 7: lukumääränä monta, ajallisesti vähän

Ihanaa, lunta! Kauniita valoisia maisemia! Paljon lunta! Joka tietysti ärsyttää kun se pyörii pöperönä jalkojen alla! :D 

Seitsemäs viikko kohti Karhunkierrosta sisälsi ohjelman mukaiset suunnitellut jutut sekä jotain extraa. Lukumäärässä treenejä tuli seitsemän, mutta niistä kuusi oli lyhytkestoisia joten aikaa meni kaikkiaan 5 h 46 min. 

Maanantai oli totaalilepopäivä. Olin väsynyt ja kurkku tuntui karhealta, palelsikin kovasti. Kunnon yöunet kuitenkin tekivät paljon, ja tiistaina teinkin kotona lihaskuntotreeniä 42 minuuttia. Alkuun lämmittelyä viisi minuuttia; selän rullauksia ja muutama peruskyykky. Varsinainen lihaskunto-osuus oli perusliikkeitä koko kropalle: hyppy sohvalle x 10, yhden jalan maastaveto 8-kiloisen kahvakuulan kanssa, peruspunnerrusta ja ojentajapunnerrusta sohvaa vasten, kyykky niin että takapuoli hipaisee sohvaa, istumaannousuja. Iltapäivällä käytiin ystävien kanssa Kaupinojalla avantosaunalla, vesi oli 1-asteista. En siis uinut, kävin kastautumassa 4 kertaa.

Keskiviikkona vuorossa oli hölkkää, ohjelma sanoi 26-27 minuuttia mutta en tietenkään pysähtynyt ennen kuin kotiovella, 33 minuuttia matkaalähdön jälkeen. Oli huono lenkkipäivä. Syke karkasi hirveän korkealle vaikka etenin melkein kävelyvauhtia (keskisyke 145, keskivauhti 9.02). Tulipahan tehtyä vaikka jäikin huono fiilis.

Torstaina menin ystävien kanssa salille puolen tunnin ohjattuun venyttelyyn. Pohjalle soudin puoli tuntia / 5,05 km. Hermian GoGolla on hauska soutulaite, siinä pyörii vettä. Hetken kuuntelin että onpas äänekäs laite, mutta äkkiä ainakin omat korvat tottuivat, sitä en tiedä paljonko kuului naapurilaitteisiin.

Perjantai oli kummallinen juoksupäivä. Ohjelmassa oli pelottavat kaksi sanaa eli "kovavauhtinen juoksu". Alkuverkkaa 13 minuuttia, vauhdikasta juoksua 27,5 minuuttia ja loppuverkkaa 10 minuuttia. Alkuverkassa totesin, että ei tule mitään. En jaksa hölkätä edes tasamaalla, pakko vaihtaa kävelyksi välillä. Mietin, että kannattaako lähteä vauhdikkaampaan juoksuun ollenkaan, jos jo alkuverkka on näin tahmeaa. Pohkeet tuntuivat painavilta, oli olo että ei vaan pääse mihinkään. Ajattelin kuitenkin kokeilla, mitä tapahtuu. Vauhdikkaan juoksun aikana jouduin pitämään muutaman lyhyen tauon ja pikavenyttelemään pohkeet. Ehkä ne aina vertyivät sen verran, että vauhti oli rivakkaampaa kuin aiemmin. Keskivauhti 7.16 oli nyt sitä maratonvauhtia, jos sen haluaa päästä alle viiteen tuntiin :) Loppuverkan menin suosiolla hölkän ja kävelyn vuorotteluna. Oli kyllä outo olo: kun tuntui ettei etene mihinkään, vauhti oli silti kovempaa kuin niillä maratonvauhtisella ja pitkillä vedoilla, jossa tavoite oli mennä rennon reippaasti ja tuntemus että täämä toteutui ihan ok.

Eilen lauantaina kävin Lielahdessa urheilukauppojen alennusmyynneissä ja outleteissa. Koska olen mukana Facebookissa KPK:n Tammiputkula-tapahtumassa, jossa on tarkoitus liikkua päivittäin lihasvoimalla vähintään 30 minuuttia, tein 31-minuuttisen kävelylenkin bussipysäkiltä kauppaan :D Sykemittarinikin oli sitä mieltä, että kyseessä oli palauttava harjoitus. 

Tänään oli pitkiksen vuoro, ohjelman mukaan 126-128 minuuttia. No meni juuri siihen väliin, 2 h 7 min :D Vajaat puolitoista tuntia sauvakäveltiin ystäväni kanssa Pyynikillä ja Pispalassa, sen jälkeen jatkoin yksin loppuun. Juuri sopivasti tulin bussipysäkille kellon näyttäessä että nyt voi lopettaa. Tosin, kun katsoin netistä pysäkkikohtaisen aikataulun, totesin että seuraava bussi tulisi vartin päästä. Päätin siis kävellä pari pysäkinväliä edemmäksi pääkirjastolle, josta menee toinenkin bussi jolla pääsen kotiin. Matkalla oli pakko pysähtyä Marianpuistoon ottamaan videokuvaa. Atlas-neito on kauniisti valaistu patsas, joka symboloi tamperelaista tekstiiliteollisuutta. Vieressä Pyynikin luistelukentällä kaikui oopperalaulu. En tiedä miksi, mutta laulu kuului jo 2,5 tuntia aiemmin kun jäin bussista pois mennessäni lenkkitreffeille näkötornille. Harmi vaan että autoja kulki ohi niin tiheään, etten saanut videota ilman niiden aiheuttamaa häiriötä. Tai olisin saanut, mutta olisin myös paleltunut ja myöhästynyt bussista :)

Tunsin jo lenkin aikana, että nyt tulee rakko varpaaseen. Kumma juttu sinänsä, olen juossut nastareilla aika monta lenkkiä tänä talvena, mutta nyt kun sauvakävelin ensimmäistä kertaa niin isovarvas hiersi nahan pois viereisestä varpaasta. No, eipä siinä, laastaria kehiin ja uuteen viikkoon!

Ensi viikolle ohjelmassa on kolme lenkkiä: hölkkä 52-53 minuuttia, vedot 2 x 7 x 150 m ja pitkis 133-134 minuuttia. Tunnin hölkän korvaan sillä, että menemme ystäväni kanssa hiihtämään keskiviikkona. Saas nähdä kuinka akan käy talven ensimmäisellä hiihtokerralla, etenkin kun seurana on entinen kilpahiihtäjä (jolla onneksi aktiiviajoista on 20 vuotta). Vedot aion mennä tekemään mäkeen, en vielä tiedä minne. Huomenna olisi aikaa töiden jälkeen ennen Villasukkajuoksun SM-kisojen järjestäjäporukan kokousta, mutta en tiedä onko siinä järkeä kun olen tänään taapertanyt yli kaksi tuntia mäkisissä maastoissa. Ehkä on järkevämpää pitää huomenna lepopäivä ja tehdä mäkivedot vaikka perjantaina. Pitkis sitten taas sunnuntaina, mahdollisesti hiihtäen. 

Kivaa viikkoa kaikille! Mites teidän muiden suksimiset, kuuluuko osaksi talven treenejä? Mä voisin hiihtää enemmänkin, mutta autottomana se on vähän vaivalloista kun ensin pitää kantaa suksia vähintään puolitoista kilometriä että pääsee ladulle. Enkä kehtaa kysyä kaveria kuljettamaan, vaikka tiedäkin että hän hiihtää usein. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 6: jouluviikko

Vuoden viimeinen kokonainen viikko. Treenasin kyllä, mutta en ihan yksi yhteen ohjelman kanssa. 

Ohjelmassa oli:

• Hölkkä 46 min+koordinaatiot 3-5 x 60 m + voimaharjoittelu 15-30 min + venyttely 10 min
• Alkuverkka 7 min + dynaaminen liikkuvuus 5 min + koordinaatiot 1 x 80 m + maratonvauhtinen juoksu 38 min + loppuverkka 13-14 min + venyttely 5-10 min
• Hölkkä 30-31 min + venyttely 5-10 min
• Kiihtyvä juoksu 118-121 min + venyttely 10 min

Käytännön toteutus meni niin, että korvasin lyhyemmät lenkit kävelyllä. Kävimme äitini kanssa ulkoilemassa, joulupäivänä 1 h 2 min ja tapaninpäivänä 57 minuuttia. Koordinaatiot unohdin ihan kokonaan... Mutta venyttelyt olen tehnyt kaikki, joskus vähän pidempään kuin mitä ohjelmassa lukee. 

Torstaina oli työpäivä, tein vauhtijuoksun iltavuoron jälkeen. Reittivalinta oli sen verran poikkeava, että en mennytkään suorinta reittiä juna-asemalta kotiin (Iidesrannan kautta) vaan kiersin Nekalan kautta. Virhe! Matkalla oli pitkä ylämäki ja pari lyhyempää, ja taas mietin että miten en tätä muistanut. Jostain syystä mäki tuntuu pienemmältä, kun sen juoksee alaspäin... Maratonvauhtinen osoittautui haastavaksi. Viiden tunnin aika tarkoittaa vauhtia 7.17. Pidin sen saavuttamista epätodennäköisenä, monestakin syystä. Pk-lenkkien vauhti on nyt ollut lähempänä yhdeksää minuuttia, lisäksi nastalenkkarit vetävät pohkeet jumiin, unohtamatta sitä että alla oli kolmipäiväinen joulumässäily... Kun katsoin lenkin jälkeen dataa, olin hiukan hämmennyksissä. Miten hirveän paljon vauhti vaihtelee! Ensimmäinen kilometri (jossa alkuverkka ja osa maratonvauhtisesta) 8.16 (syke 138),  toinen 7.53 (158), kolmas 7.37 (160), neljäs 7.12 (153). Tai: alkuverkka 7 minuuttia 8.29 (136) ja 30 minuuttia maratonvauhtista 7.30 (157). Että miten voi olla niin vaikeaa edetä tasavauhtisesti? Ohjelmasta jäi puuttumaan 8 minuuttia maratonvauhtista, ihan vaan siksi että kello alkoi olla iltayhdeksän. En viitsinyt juosta korttelia tai kauppaa ympäri, kun kuitenkin kolmen päivän poissaolon jälkeen piti mennä kauppaan ja täyttää kodin tyhjät kaapit. Lenkki päättyi kaupan ovelle ilman loppuverryttelyä, jos sellaiseksi ei lasketa sitä että kävelee ympäri Prismaa.

Lihaskunto hoitui perjantaina balettitunnilla. Vakituinen opettaja oli lomalla, joten en tiennyt mitä odottaa. Tuuraajan kanssa tehtiin melkein koko tunti tangolla, mutta liikkeet olivat samoja kuin tavallisesti. Loppuun tehtiin lyhyt koreografia. 

Lauantaina olin töissä ja pidin liikunnasta vapaapäivän. Olihan tuossa jo kävely tiistaina ja keskiviikkona, juoksu torstaina ja baletti perjantaina, siis neljä päivää putkeen. Kävellessä vauhti ei ollut kova mutta pöperölumi ja liukkaat tiet tekivät siitä raskaan tuntuista. 

Tämän päiväistä pitkistä pelkäsin hiukan. Mitä tarkoittaa kiihtyvävauhtinen? Kuinka paljon vauhdin pitäisi nopeutua? Luin Juoksijan harjoitusoppaasta ohjeen, jossa sanottiin että kiihtyvän voi tehdä esimerkiksi niin, että puolet lenkistä juoksee lähellä aerobista kynnystä, neljäsosan kiihdyttäen ja neljäsosan lähellä anaerobista kynnystä. Kirjassa se tosin oli sijoitettu vauhtikestävyysosioon; pitkisosiossa ei mainittu kiihdyttämistä. Tänäänkin oli kaikin puolin raskas lenkki. Vauhti oli superhidas mutta sykkeet karkasivat hissutellenkin yli sadanviidenkymmenen. Reittivalintani meni kahteen kertaan uusiksi. Totesin, että tunnin hidas osuus oli niin hidas, että alkuperäistä reittisuunnitelmaa noudattaen olen kahden tunnin kuluttua yhä kaukana kotoa. Toisen muutoksen tein, kun huomasin että ensimmäinen muutos jättää lenkin liian lyhyeksi. Kiersin sitten yhden teollisuusalueen ympäri niin sain lisää mittaa. Jäin silti ohjelman määrästä, mutta 108 minuuttia sai riittää. Viimeinen 18 minuuttia alkoi olla jo tukalaa. En jakanut osuuksia manuaalisiin kierroksiin, mutta alussa kilometrivauhdit olivat 9.10-8.25, keskellä 7.57-8.42 (hitain sisälsi jyrkän ylämäen jonka kävelin, toiseksi hitain oli 8.05) ja lopussa 7.37-7.40. Kovasti paljon näkyy kilometrivauhdissa se, onko reitillä ylämäki vai ei. Nyt kävelin muutaman mäen, osin myös siksi etten halua sykkeen nousevan mihinkään 160 tasolle pk-höntsällä. 

Loppukevennyksenä jouluseuralainen, siskon perheen kissanpentu. Hilla on ihana otus (jolla on oma Instagram-tili! @instakissa_hilla Ihanaa että saa seurata kisun elämää siellä, kun tavataan harvoin), hyvin kiinnostunut niin kasveista kuin ihmisistä :D Taisi olla Hillan ansiota, että siskon lapset viihtyivät olohuoneessa eivätkä häipänneet puhelimiensa kanssa vierashuoneeseen :D 

Ensi viikolla ohjelmassa on vain kolme juoksutreeniä, joten ujutan sinne myös salitreenin. Ehkä uudenvuodenpäivään, koska siihen on luvattu lumimyräkkää... Ja perjantaina balettiin, tietysti. Juoksun osalta viikko on suht kevyt: lyhyt lenkki on tosi lyhyt eli 26-27 minuuttia, vk-juttu on kovavauhtinen 27-27,5 minuuttia, pitkis taas hivenen pidempi eli 126-128 minuuttia. Mietin, että voisin vaihteeksi sauvakävellä pitkiksen, koska tänään syke oli niin turkasen korkea (143-160, vain 3/12 kilsaa meni alle 150 keskisykkeellä). 

Ai niin, katsoin vuoden tilastoja. Kesänhän lähinnä rötväilin, joten juoksua on tosi vähän: 84 kpl, 616,6 km. Kokonaissaldo on kuitenkin ihan ok tämmöiselle peruskuntoilijalle, jolla on kokopäivätyö ja johon liittyen työmatka vie kaksi tuntia päivittäin. Treenejä 220 kpl, kilsoja 1040. Polar Flow näyttää kivasti tilastoja: treeneistäni 30 % on ollut maantiejuoksua, 10 % joogaa, 9 % maastojuoksua, 7 % voimaharjoittelua ja 44 % muuta. Mitä tuo muu on? Se on balettia, spinningiä, maantiepyöräilyä, hiihtoa, sisäsoutua, kuntosalin jumppatunteja, uintia, sauvakävelyä, liikkuvuusvenyttelyä... Ensi vuodelle voisin tavoitella 1500 kilometriä, niin että korkeintaan 2/3 juosten ja muu monipuolisesti aerobisella treenillä. Yhden rasitusvamman kokeneena en halua kohdata sitä uudelleen. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 5

Viides viikko oli nyt sitten kevyempi, ainakin tuntui siltä. Toki tuli viisi treenipäivää, mutta niissä oli paljon kevyttä ja aiempaa vaihtelevampaa tekemistä. 

Maanantaina pidin lepopäivän. Tiistaina tein pitkiä vetoja, alkuverkkaa 13 minuuttia, vedot 12, 10 ja 8 minuuttia, väliin 2 minuutin kävelypalautus. Vatsa kotona huomasin että muistin ajat väärin, vetojen piti olla 12, 8 ja 6 minuuttia. Aijai, nyt meni siis neljä minuuttia liikaa. Jos Karhunkierros menee keväällä huonosti, voin syyttää tätä väärin tehtyä treeniä :D Nyt kuitenkin sain vetoihin sitä rentoutta mikä viime viikolla jäi puuttumaan. 12-minuuttisessa keskisyke 152 vauhdilla 7.45, seuraava 154 / 7.41 ja viimeinen 154 / 7.39. Kenkävalinta oli kohtalainen, maastokengät piti lumella hyvin. Paikoin olisin kuitenkin kaivannut nastoja. Tämä on nyt se paha aika vuodesta, kun on pukeutumis- ja kenkäongelmia. Illalla lueskelin kirja-ja juoksublogeja, ja Lenkkareiden viemää- blogin kanssa on vaihdettu puolin ja toisin kommentteja äänikirjoista. Juoksuhaasteeseen siis kohta 25, "lue ja kommentoi juoksublogia". 

Keskiviikkona oli tällainen ohjelma:

Osittain sama ohjelma kuin viime viikon liikkuvuusvenyttelyssä, mutta tunti oli lyhyempi. Pääsimme aloittamaan n. klo 11.25. Ohjaaja ei puhunut mitään, alussa piti seurata enemmän milloin liike vaihtuu, mutta pian hän keksi taputtaa käsiään aina kun vaihdettiin työstettävää puolta tai liikettä. Helpotti, kun ei tarvinnut jännittää niskaa tai kaulaa ja kuikuilla koko ajan lavalle päin. Sai olla rauhassa, välillä silmät kiinni ja kuunnella joululauluja. Lopuksi kajautimme kuorolauluna Maa on niin kaunis. Tunnin jälkeen menimme ystäväni kanssa lounaspuurolle Laukontorille, siellä on Mama Bear Wellness jossa saa niin suolaisia kuin makeita puuroja. Ystäväni otti suolaisen, siinä oli kaurapuuron kanssa ainakin kananmunaa ja ilmakuivattua kinkkua. Oma puuroni näytti tältä:

Kaurapuuro, jossa päällä banaania, cashewpähkinöitä ja kanelia. Annokseen kuului myös kookoshiutaleita, mutta pyysin jättämään ne pois koska en tykkää kookoksesta. Annoskokoni oli "juuri sopiva", joka kylläkin oli kohtuu iso. 

Torstaina olin iltavuorossa, ja kerrankin pääsin (lue: jaksoin nousta sängystä riittävän aikaisin) lenkille ennen töihin menoa. 42-minuuttinen alkoi klo 8.33. Ja keksin: saan juoksuhaasteeseen kohdan 33, "lähde lenkille aamulla auringon noustessa", vaikkakin auringonnousun korvaa tässä tapauksessa se että katuvalot sammuivat :D 

Perjantai olikin taas balettipäivä. Syksyn viimeinen tunti keskityttiin tekemään perusliikkeitä tangolla, loppuun hyppyjä. Ei siis koreografiaa tällä kertaa, mutta hauskaa oli. Vaikka tunnilla tulee hiki, ei silti tunnu siltä että treenaisi. Sarjat ovat lyhyitä, jalkaa nostetaan eteen, sivulle, taakse, sivulle, koukistetaan ja ojennetaan nilkkaa. Koko ajan huomio säilyy lantion asennossa. 

Tänään ohjelmassa oli pitkis 120 minuuttia. Aamupäivällä katsoin ikkunasta ulos että ei hitto, sataa pientä terävää lunta ja taas tuulee, miten voi olla että AINA tuulee. Tein ratkaisun, että jätän ulkoliikunnan väliin ja teen kaksituntisen salilla aerobisilla laitteilla. 4 x 30 minuuttia siis. Aloitus juoksumatolla, mikä oli aikamoinen järkytys kun ei ole harrastanut mattojuoksua aiemmin. Hiki alkoi tippua välittömästi ja syke nousi korkealle. Olin laittanut mattoon kallistuksen 0,5 ja vauhdiksi 7,5 km/h. Kallistuksen annoin olla mutta vauhti oli laskettava muutamassa minuutissa, uusi asetus 7 km/h. Silti keskisykkeeksi tuli 156. En tiedä jännitinkö mattoa vai miksi syke nousi. Toisaalta, juoksun jälkeen soudin, ja mielestäni siinäkin syke oli hiukan korkeammalla kuin aiemmilla soutukerroilla. Soudun jälkeen pyöräilyä puoli tuntia, ja lopuksi cross-trainer. Kumma juttu, mutta 30 minuuttia kuluu paljon nopeammin soutulaitteella ja kuntopyörällä kuin juoksumatolla ja cross-trainerilla! :)

Ja kas, juoksuhaasteeseen saadaan myös kohta 26 "juokse juoksumatolla tai sisähallissa"! Treeniseurana oli äänikirja, kuinkas muuten. Salilla kyllä soi joululaulut mutta halusin silti kuunnella. Ensimmäinen kirja on nyt valmis, lisää varattuja on saapunut kuunneltavaksi, ja viikolla varailin vielä lisää.

Sunnuntain pidän liikunnasta vapaana, päivä täyttynee muutenkin. Käyn ruokakaupassa, ja matkustan vanhempieni luo. Lahjakassit olen toimittanut perille jo etukäteen, huomenna roudaan ruoka- ja vaatekassin. Ja kyllä, treenikamppeet tulevat mukaan, sekä ulko- että sisäliikuntaan soveltuvat. Tokihan sitä kolmen päivän reissuun tarvii varata kaikki mukaan... :) 

Leppoisaa joulunaikaa itse kullekin, ulkoillaan ja levätään hyvin, syömistä unohtamatta!  

Kohti Karhunkierrosta, viikko 4

Neljäs viikko ei sitten ollutkaan ihan niin kevyt kuin ajattelin. Mutta se oli tähän astisista hauskin. 

Maanantai oli lepopäivä. Ihan vaan työpäivällä ja kauppareissulla sain kuitenkin päivän aktiivisuudesta kasaan 112 %. Enkä edes pidä kelloa kädessä koko ajan vaan yleensä riisun sen tultuani kotiin. 

Tiistaina tein viikon ensimmäisen vetotreenin. Oli vapaapäivä, joten kerrankin lähdin liikkeelle aamupäivällä. Ohjelmassa oli alkuverkkaa 13 minuuttia, vedot 2 x 10 minuuttia ja 1 x 5 minuuttia. Otin taas väliin kahden minuutin kävelypalautuksen. Taktiikka oli mennä rennon reippaasti, keskittyä tekniikkaan ja pitää syke 150-155 tasolla. Ei sitten ihan mennyt niin... Ensimmäinen kymmenminuuttinen keskisykkeellä 156 vauhdin ollessa 7.53. Maasto kumpuilevaa hiekkatietä. Toinen veto keskisykkeellä 158, vauhti 7.31. Alku asfaltilla loivaan ylämäkeen, hetki tasaista, loppu reiluun alamäkeen. Viisiminuuttinen lähtikin sitten lapasesta. Koko matka tasaista asfalttia, tuntui että jalat vievät väkisin. Keskisyke 164, vauhti 7.12. Maksimisyke 172. Kröhöm, ei ollut ollenkaan tarkoitus kiskoa tällaisia... Mietin taas, että mikä mahtaa olla todellinen maksimisykkeeni, kun jatkuvasti intervalleissa heitän yli 170 maksimeita vaikka olo on että kiristämisen varaa on. Pitäisi mennä testauttamaan sykerajat.

Tiistaina kävin iltapäivällä kuntosalilla liikkuvuus-venyttelyssä. Tunti on fysioterapeutin ohjaama. Tykkään siitä, että näillä tunneilla venytellään aktiivisesti. Saan staattista venyttelyä tarpeeksi kotona sekä yinjoogassa. Oikeastaan ainoa, missä oltiin paikallaan, oli lopussa niskan venytys (eli pään kallistus hartiaa kohti). Esimerkiksi lonkankoukistajat hoidettiin niin, että ensin seistiin paikallaan, sitten askel taakse, polven hipaisu lattiaan, ponnistus takaisin seisomaan. Sama toisella jalalla, toistoja muutama minuutti. Toinen liike niin, että oltiin punnerrusasennossa. Siitä toinen jalka käsivarren viereen, takajalan polvi hipaisee maata, nousee ylös, etujalka palaa takaisin jolloin ollaan taas punnerrusasennossa (vai onko se lankku suorin käsin). Sama toisinpäin, ja toistoja jälleen muutaman minuutin ajan. Juoksuhaasteeseen saadaan tästä kohta 24, "venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla". 

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa salipäivä. Tai... sali-ilta; en jaksanut aamulla nousta joten menin salille vasta iltavuoron jälkeen n. klo 20. Alkuun 10 minuuttia soutua, sitten 40-minuuttinen treeni. Jalkaprässiä, etukyykkyä. pystysoutua, suorin jaloin maastavetoa levypainolla, punnerrus penkkiä vasten, ylätalja kapealla myötäotteella sekä vatsat. Unohtamatta vakioliikettä eli nilkan liikkuvuutta kuminauhan kanssa. Tämä on fysioterapeutin neuvoma liike siltä ajalta, kun podin lonkan bursiittia. Kuminauha tiukasti tolppaan kiinni, lenkki nilkan ympärille. Pitkä askel eteen, niin pitkälle kuin kuminauha kiristyy. Siitä sitten painetaan polvea eteen ja alas, eli melkein kuin yhden jalan kyykky mutta ajatuksella että nilkka ja akillesjänne venyvät. Käydään alhaalla, sitten jalka suoraksi. Toistoja teen 15 per jalka.

Torstainakin olin iltavuorossa, ja päätin tehdä toisen vetotreenin Orivedellä. Ohjelmassa oli 10 x 150 metriä, mutta vaihdoin sen muotoon 8 x mäkiveto. Alkulämmittelynä hölkkäsin 10 minuuttia uimarannalle, rannalla tein muutaman liikkuvuusliikkeen sekä pakarajuoksua. Sitten kiskoin rannalta mäen ylös tielle, 8 kertaa ylös ja palautteluna 7 kertaa alas. Viimeisen jälkeen kävelin hetken, sitten hölköttelin työpaikalle hakemaan tavarat. Huomasin, että sykkeenmittaus toimi kohtuu hyvin ranteesta. Mäen päällä syke oli luokkaa 165-170, mäen alla alle 140. Maksimisyke oli 178. Mietin alussa, että 10 vetoa voi olla seuraavan kerran tavoite. Nyt tuntui siltä, että jalat olivat aika tukossa. Sinänsä ei ihme, koska alla oli edellisillan salitreeni ja kahden päivän takainen vetotreeni. Näiden rytmitystä voisin miettiä tarkemmin. Kahdessa viimeisessä vedossa tuntui siltä, että reidet olivat ihan tyhjät, melkein kuin pettäisivät alta. Mutta menin ne 8 mitkä olin päättänyt mennä. 

Perjantaina oli syytä pitää vapaapäivä. Lauantaina olin töissä, ja tein pitkiksen töiden jälkeen Orivedellä. Ohjelmassa ollut 154 minuuttia tuli täyteen melkein kuin huomaamatta. Taktiikkana oli taas 5/2 -vuorottelu, eli 5 minuuttia hölkkää ja 2 kävelyä. Ensimmäistä kertaa ikinä kuuntelin lenkillä äänikirjaa, ja varmasti siinä oli suurin syy miksi tuntui että aika meni kuin siivillä. Löysin kirjaston e-kirjavalikoiman, ja kas kun sattui olemaan Michelle Obaman elämäkerta vapaana! Mielenkiintoinen kirja, sitä olen nyt kuunnellut myös työmatkat bussissa, ruokakaupassa... Varattuna on Petter Northugin elämäkerta ja vielä joku muukin kirja. Tulevillekin lenkeille on siis kuunneltavaa :) Tällä lenkillä testasin uusia juoksukenkiä, noita kuvassa olevia Nimbuksia. Olen jo useamman vuoden ollut Nimbus-käyttäjä pitkillä lenkeillä. Nämä löysin netin urheilutarvikekirppikseltä, ovat olleet vain muutamalla lenkillä ennen minun luokseni muuttamista. Huomasin, että Nimbus 20 on eri tuntuinen kuin edellinen parini Nimbus 18. Lesti tuntuu hivenen kapeammalta. Kaiken huipuksi olin vetänyt nauhat liian kireälle. Totuttelin kenkiin ensin 5 tuntia töissä, jouduin siellä löysentämään molempia nauhoja koska tuntui siltä, että varpaat puutuivat. Lenkillä olin ollut liikkeellä noin 40 minuuttia, kun oikean jalan varpaita alkoi pistellä. Löysensin nauhoja jalkaterän päältä ihan reilusti, sen jälkeen ei ollut enää mitään outoja tuntemuksia. En siis vielä tuomitse kenkiä, joskaan en ole vielä täysin vakuuttunut niistä. No, seuraavalla pitkiksellä katsotaan uudelleen. 

Sunnuntaina lähdin käymään Helsingissä. Juoksujalka vipattaa - blogin Merituuli järjesti tapahtuman, jossa ensin käytiin kävelyllä ja sitten pizzalla. Kävelyporukasta tunsin ennalta myös Askel ja unelma kerrallaan - blogin Sarin. Asuessani Vantaalla kävin heidän kanssaan kimppalenkeillä. Kävelijöitä oli minun lisäkseni viisi, joista siis kaksi tunsin ennalta. Kahden muun nimi ja naama olivat tuttuja netistä, joten vain yksi oli täysin uusi tuttavuus. Kävelimme Oulunkylässä kuntopolulla vajaat 6 km,  mittarini sanoi että 1 h 13 minuuttia. Sen jälkeen ruoka maistuikin. Syömään tuli kolme lisää, heistä yhden nimi oli tuttu ja kaksi oli uusia kasvoja. Oli kiva tavata kaikki, niin vanhat kuin uudet tutut. Oli hauskaa, sanoinkin että naurukiintiö on täyttynyt tänään hyvin. Erotessa jaettiin lämpimiä halauksia puolin ja toisin. Tapaamisesta jäi tosi hyvä fiilis, tuntuu että se kantaa pitkälle tätä uutta viikkoa :)