Kohti Karhunkierrosta, viikko 8

Tämä oli kummallinen viikko. Suunnitelmat menivät uusiksi monta kertaa, lisäksi vaihdoin intervallitreenin päikseen ensi viikkoisen kanssa. Lenkkien kanssa meinasi tulla kiire, että saanko tehtyä kaikki, koska tiistain lumimyräkkä siirsi keskiviikon hiihdon lauantaille. No, tältä tämän viikon tekeminen näyttää.

Maanatai täyttä lepoa. Ja jälleen lyhyet yöunet; koska sunnuntaisin nukun aamulla pitkään niin sitten illalla ei meinaa tulla uni, ja jos maanantaina on aamuvuoro niin pitää herätä aikaisin. Olin koko viikon aamuvuorossa, ja kävi niin että nukuin kaikki bussimatkat.

Tiistaina käytiin ystäväpariskunnan kanssa bodypumpissa. Tein osan liikkeistä isommilla painoilla kuin edellisessä ohjelmassa, sitten menikin kivasti lihakset jumiin keskiviikkona päivän aikana... Salitreeniä en tehnyt tällä viikolla.

Keskiviikkona piti siis mennä hiihtämään mutta vaihdettiin päivää. Ei oltu varmoja, onko ladut ehditty ajaa myräkän jäljiltä. Aluksi ajattelin tehdä tässä kohtaa lyhyet intervallit (2 x 7 x 150 metriä, jonka tekisin mäkivetoina), mutta en halunnut lähteä siihen jumittavilla lihaksilla. Kävin sitten GoGolla testaamassa talven uutuuden, vinyasa flow joogan. Ensimmäisen kokeilun perusteella ei ole mun juttu. Voi tietysti johtua myös siitä, että alla oli edellispäivän pumppi. Puolet tunnista kun oltiin niin että painoa oli paljon ranteilla, niin en jaksanut alkuunkaan. Käsivarret vaan tärisi ja oli pakko jättää osa tekemättä. 

Olen ehkä vähän rakastunut hikipyyhkeeseeni :D Torstainakaan en halunnut lähteä mäkivetoihin. Tiedättehän sen tunteen ja tekosyyn, kun tuuleekin niin kovaa... Ystäväni kysyi seuraksi venyttelyyn, lupasin lähteä. Ja tehdä alle 55-minuuttisen spinningin. No, ystäväni joutui perumaan venyttelyn enkä minäkään sitten jäänyt siihen, mutta spinningissä oli kivaa. Pidän perusspinningistä, koska on vaan niin ihanaa polkea hitaalla tahdilla ylämäkeä esimerkiksi Rammsteinin ja AC/DC:n tahtiin. TRIPistä olen myös tykännyt, mutta monessa ohjelmassa pompitaan minun makuuni liian tiheästi satulasta ylös ja takaisin alas. Tykkään enemmän polkea ylhäällä puoli minuuttia kuin neljä polkaisua. 

Perjantaina jätin baletin väliin, koska tarkoitus oli hakea uusi treenipaita. No, niitäpä ei ollutkaan ilmoitetussa paikassa. Tai oli ollut, mutta viety jo pois. Harmi; Facebook-tapahtumalle oli laitettu tunnin aika, enkä ollenkaan arvannut että paitoja ei olekaan jaossa koko aikaa. No, tulipa siitä käveltyä hyötyliikuntana 45 minuuttia, jota ei tietenkään näy viikkosaldossa koska mittaus ei ollut päällä :) Kävelin viikon aikana myös 4 kertaa n. 30 minuuttia kotoa linja-autoasemalle, mutta koska en mittaa niitäkään niin eivät kasvata pk-treenin osuutta vaan ovat hyötyliikuntaa eli siirtymistä paikasta A paikkaan B.

Lauantai oli ihana päivä, aurinko paistoi ja pakkasta oli vain pari astetta. Lopultakin pääsimme hiihtämään! Talven ensimmäinen hiihtolenkki jätti pitkiksen lyhyeksi. Ohjelmassa oli 133-134 minuuttia eli 2 h 13/14 minuuttia, toteutuma oli 1 h 23 minuuttia. En kyllä olisikaan jaksanut paljoa enempää... (Mutta ensi sunnuntaina aiomme mennä ystäväni kanssa sen mitä ohjelmassani lukee eli 2 h 6/12 min.) Sykkeeni on hiihtäessä korkeampi, varmaankin siksi että käytän ylävartaloa enemmän kuin juostessa ja myös jaloilla yritän potkia vauhtia parhaani mukaan. Hiihdimme Pirkkalassa, ladulle lienee monta lähtöpaikkaa, me jätimme auton Keisarinviitan teollisuusalueelle. Ladulla on risteyksiä tasaisin väliajoin, joten mahdollisia lenkkireittejä on tuolla monta. Menimme pääasiassa suoraan eteenpäin, ihan siksi että osaamme poiskin :D Yhdestä risteyksestä käännyimme oikealle, mutta siellä tulikin kääntöpaikka noin kilometrin päässä. Lisäksi ladulle ilmestyi kaksi mopoilijaa. Varmasti tahallaan kiusaa tekemässä, koska rekisterikilvet oli piilotettu. Mopoilijat menivät kääntöpaikalta metsään (jossa ei ollut tietä), mutta tulivat kohta takaisin ja painattivat samaa latua toiseen suuntaan. Ärsyttävää kiusantekoa. Muuten lenkillä oli pääasiassa kivaa. Koin hiukan hankalana sen, että perinteisen ladun oikeassa reunassa oli pehmeää lunta. Tarkoitti sitä, että vasen sauva osui luistelubaanalle ja piti hyvin, oikea sauva upposi hankeen. Lopussa kaaduin. Latu kaarsi tiukasti oikealle alikulkuun, mietin että pitäisikö hypätä luistelubaanalle ja laskea pieni alamäki mutkaan siinä. Jäin kuitenkin ladulle mikä oli virhe. Latu loppui alikulun suulla enkä saanutkaan suksia kääntymään. Pakko oli heittää nurin etten hiihdä betoniseinään. Jos menemme tuonne uudelleen, tiedän ensi kerralla varautua :D Kauniit maisemat ja hyväkuntoiset ladut, joten kivaa oli. Sain vielä ystävältäni tekniikkavinkkiä tasatyöntöön, ehkä joskus jaksan sitä enemmän, tarvisi vaan saada lisää voimaa yläkroppaan. 

Tänään lähdin juoksulenkille, ajatuksella että nyt hoidan ne mäkivedot pois! No, enpä hoitanut. Tein alkuverryttelyn ja saavuin ajattelemani mäen alle. Totesin, että tätä mäkeä en halua juosta neljäätoista kertaa ylös. Mäki onkin liian loiva, lisäksi siinä on mutka sekä oikealle että vasemmalle. Outoa, että kun mäkeä kävelee joskus alas bussipysäkiltä, se tuntuu jyrkemmältä kuin miltä se vaikuttaa treenisilmin katsoessa. Otin sitten äkkiä käyttöön suunnitelman B. Olin kotona katsonut ensi viikon ohjelmaa, ja päätin vaihtaa intervallit päikseen. Mäkivedot siis siirtyvät ensi viikolle, tänään juoksin vedot 1 - 2 - 3 - 4 - 3 - 2 - 1 minuuttia, minuutin kävelypalautuksella. Olisi ehkä saanut olla puolitoista tai kaksi minuuttia, ihan hirveästi ei syke ehtinyt laskea minuutin aikana, etenkin kun ensimmäinen kaksiminuuttinen ja jälkimmäinen kolmeminuuttinen osuivat ylämäkeen. Mutta tärkeintä lienee, että tällekin viikolle tuli sittenkin edes jonkinlainen reippaampi juoksu. Alan epäillä, että nastalenkkarini ovat tulossa tiensä päähän. Nastoja on irronnut jo 4, toisesta 1 ja toisesta 3. Lisäksi molempien kanssa on tullut se ongelma, että pohjallisten ulkoreuna tahtoo jäädä kaksinkerroin ja hiertää. Olen useamman kerran joutunut riisumaan kengät ja pukemaan uudelleen ennen lähtöä, vaikka olen yrittänyt painaa pohjallisen reunan suoraksi niitä ensimmäistä kertaa pukiessa. 

Lenkkeilin puoliltapäivin 40 minuuttia, iltapäivällä menin vielä yinjoogaan. Vakiohjaaja oli poissa, tuuraaja sanoi että tällä kertaa tehdään niin että puolet aikaa on aktiivista tekemistä ja toinen puoli pitkiä venytyksiä. 1 h 17 minuuttia, kovasti tuntuvat olevan ainakin lonkankoukistajat jumissa. Voi olla, että eilinen hiihtolenkki sekä avasi että jumitti koukistajia :)

Kaikkinensa siis 6 kpl treenejä, joihin käytin 6 h 6 min. Ihmettelen sitä, kuinka niin monet itseään peruskuntoilijaksi nimittävät treenaavat 10-14 tuntia viikossa. Miten heidän aikansa riittää ja kroppansa kestää? Tai no, olisi kai minullakin aikaa jos vähentäisin kirjojen lukemista ja kirjabloggaamista, ja jos työmatkoihin menisi vähemmän aikaa kuin 2 tuntia päivässä, ja jos viikonloppuisin treenaisin aina kahdesti päivässä sen sijaan että tuijotan urheilua läppäriltä... :) 

Ensi viikolla olenkin sitten iltavuorossa muut päivät paitsi tiistain, lisäksi lauantai on työpäivä. Treenit vaativat siis pähkimistä; jaksanko herätä aamulla niin aikaisin, että ehdin käydä lenkillä ja suihkussa ennen kuin bussi töihin lähtee klo 10.55? Huomioiden että pysäkille on 1,5 kilometriä matkaa. Jos lenkkeilen töiden jälkeen, miten pukeudun että en palele töihin mennessä ja töiden jälkeen junaa odottaessa? Alustava suunnitelmani on, että maanantaina on lepopäivä, tiistaina käyn illalla bodypumpissa, keskiviikkona hölkkään illalla (39-40 minuuttia) rautatieasemalta kotiin, torstaina käyn aamulla TRIPissä (ja korvaan sillä toisen 39-40 -minuuttisen hölkän), perjantaina illalla teen mäkivedot, lauantaina lepopäivä ja sunnuntaina päivällä pitkis hiihtäen. Viikon päästä nähdään, menikö kuinka hyvin tai huonosti suunnitelmien mukaan... 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 7: lukumääränä monta, ajallisesti vähän

Ihanaa, lunta! Kauniita valoisia maisemia! Paljon lunta! Joka tietysti ärsyttää kun se pyörii pöperönä jalkojen alla! :D 

Seitsemäs viikko kohti Karhunkierrosta sisälsi ohjelman mukaiset suunnitellut jutut sekä jotain extraa. Lukumäärässä treenejä tuli seitsemän, mutta niistä kuusi oli lyhytkestoisia joten aikaa meni kaikkiaan 5 h 46 min. 

Maanantai oli totaalilepopäivä. Olin väsynyt ja kurkku tuntui karhealta, palelsikin kovasti. Kunnon yöunet kuitenkin tekivät paljon, ja tiistaina teinkin kotona lihaskuntotreeniä 42 minuuttia. Alkuun lämmittelyä viisi minuuttia; selän rullauksia ja muutama peruskyykky. Varsinainen lihaskunto-osuus oli perusliikkeitä koko kropalle: hyppy sohvalle x 10, yhden jalan maastaveto 8-kiloisen kahvakuulan kanssa, peruspunnerrusta ja ojentajapunnerrusta sohvaa vasten, kyykky niin että takapuoli hipaisee sohvaa, istumaannousuja. Iltapäivällä käytiin ystävien kanssa Kaupinojalla avantosaunalla, vesi oli 1-asteista. En siis uinut, kävin kastautumassa 4 kertaa.

Keskiviikkona vuorossa oli hölkkää, ohjelma sanoi 26-27 minuuttia mutta en tietenkään pysähtynyt ennen kuin kotiovella, 33 minuuttia matkaalähdön jälkeen. Oli huono lenkkipäivä. Syke karkasi hirveän korkealle vaikka etenin melkein kävelyvauhtia (keskisyke 145, keskivauhti 9.02). Tulipahan tehtyä vaikka jäikin huono fiilis.

Torstaina menin ystävien kanssa salille puolen tunnin ohjattuun venyttelyyn. Pohjalle soudin puoli tuntia / 5,05 km. Hermian GoGolla on hauska soutulaite, siinä pyörii vettä. Hetken kuuntelin että onpas äänekäs laite, mutta äkkiä ainakin omat korvat tottuivat, sitä en tiedä paljonko kuului naapurilaitteisiin.

Perjantai oli kummallinen juoksupäivä. Ohjelmassa oli pelottavat kaksi sanaa eli "kovavauhtinen juoksu". Alkuverkkaa 13 minuuttia, vauhdikasta juoksua 27,5 minuuttia ja loppuverkkaa 10 minuuttia. Alkuverkassa totesin, että ei tule mitään. En jaksa hölkätä edes tasamaalla, pakko vaihtaa kävelyksi välillä. Mietin, että kannattaako lähteä vauhdikkaampaan juoksuun ollenkaan, jos jo alkuverkka on näin tahmeaa. Pohkeet tuntuivat painavilta, oli olo että ei vaan pääse mihinkään. Ajattelin kuitenkin kokeilla, mitä tapahtuu. Vauhdikkaan juoksun aikana jouduin pitämään muutaman lyhyen tauon ja pikavenyttelemään pohkeet. Ehkä ne aina vertyivät sen verran, että vauhti oli rivakkaampaa kuin aiemmin. Keskivauhti 7.16 oli nyt sitä maratonvauhtia, jos sen haluaa päästä alle viiteen tuntiin :) Loppuverkan menin suosiolla hölkän ja kävelyn vuorotteluna. Oli kyllä outo olo: kun tuntui ettei etene mihinkään, vauhti oli silti kovempaa kuin niillä maratonvauhtisella ja pitkillä vedoilla, jossa tavoite oli mennä rennon reippaasti ja tuntemus että täämä toteutui ihan ok.

Eilen lauantaina kävin Lielahdessa urheilukauppojen alennusmyynneissä ja outleteissa. Koska olen mukana Facebookissa KPK:n Tammiputkula-tapahtumassa, jossa on tarkoitus liikkua päivittäin lihasvoimalla vähintään 30 minuuttia, tein 31-minuuttisen kävelylenkin bussipysäkiltä kauppaan :D Sykemittarinikin oli sitä mieltä, että kyseessä oli palauttava harjoitus. 

Tänään oli pitkiksen vuoro, ohjelman mukaan 126-128 minuuttia. No meni juuri siihen väliin, 2 h 7 min :D Vajaat puolitoista tuntia sauvakäveltiin ystäväni kanssa Pyynikillä ja Pispalassa, sen jälkeen jatkoin yksin loppuun. Juuri sopivasti tulin bussipysäkille kellon näyttäessä että nyt voi lopettaa. Tosin, kun katsoin netistä pysäkkikohtaisen aikataulun, totesin että seuraava bussi tulisi vartin päästä. Päätin siis kävellä pari pysäkinväliä edemmäksi pääkirjastolle, josta menee toinenkin bussi jolla pääsen kotiin. Matkalla oli pakko pysähtyä Marianpuistoon ottamaan videokuvaa. Atlas-neito on kauniisti valaistu patsas, joka symboloi tamperelaista tekstiiliteollisuutta. Vieressä Pyynikin luistelukentällä kaikui oopperalaulu. En tiedä miksi, mutta laulu kuului jo 2,5 tuntia aiemmin kun jäin bussista pois mennessäni lenkkitreffeille näkötornille. Harmi vaan että autoja kulki ohi niin tiheään, etten saanut videota ilman niiden aiheuttamaa häiriötä. Tai olisin saanut, mutta olisin myös paleltunut ja myöhästynyt bussista :)

Tunsin jo lenkin aikana, että nyt tulee rakko varpaaseen. Kumma juttu sinänsä, olen juossut nastareilla aika monta lenkkiä tänä talvena, mutta nyt kun sauvakävelin ensimmäistä kertaa niin isovarvas hiersi nahan pois viereisestä varpaasta. No, eipä siinä, laastaria kehiin ja uuteen viikkoon!

Ensi viikolle ohjelmassa on kolme lenkkiä: hölkkä 52-53 minuuttia, vedot 2 x 7 x 150 m ja pitkis 133-134 minuuttia. Tunnin hölkän korvaan sillä, että menemme ystäväni kanssa hiihtämään keskiviikkona. Saas nähdä kuinka akan käy talven ensimmäisellä hiihtokerralla, etenkin kun seurana on entinen kilpahiihtäjä (jolla onneksi aktiiviajoista on 20 vuotta). Vedot aion mennä tekemään mäkeen, en vielä tiedä minne. Huomenna olisi aikaa töiden jälkeen ennen Villasukkajuoksun SM-kisojen järjestäjäporukan kokousta, mutta en tiedä onko siinä järkeä kun olen tänään taapertanyt yli kaksi tuntia mäkisissä maastoissa. Ehkä on järkevämpää pitää huomenna lepopäivä ja tehdä mäkivedot vaikka perjantaina. Pitkis sitten taas sunnuntaina, mahdollisesti hiihtäen. 

Kivaa viikkoa kaikille! Mites teidän muiden suksimiset, kuuluuko osaksi talven treenejä? Mä voisin hiihtää enemmänkin, mutta autottomana se on vähän vaivalloista kun ensin pitää kantaa suksia vähintään puolitoista kilometriä että pääsee ladulle. Enkä kehtaa kysyä kaveria kuljettamaan, vaikka tiedäkin että hän hiihtää usein. 

Aurinkoista Itsenäisyyspäivää: minne menet Suomi?

Itsenäisyyspäivä valkeni kauniin aurinkoisena. Tiet sen verran jäiset, että syytä oli laittaa jalkaan nastalenkkarit. Alkuun höntsää 13 minuuttia, sitten vedot 5 x 5 minuuttia 2 minuutin kävelypalautuksella, loppuun kävely-hölkkää 7 minuuttia ja loppuun koordinaationa polvennostojuoksu paikallaan josta eteneminen lähes täyteen vauhtiin. Sitten olinkin kotiovella. 

On joulukuu, ja tähän asti lumeton sellainen. Yhtenä iltana Tampereella satoi lunta, niin että maassa oli hyvinkin parin sentin lumikerros. Johan taas seuraavana päivänä oli + 3 astetta ja vesisadetta, joten hyvästi lumi. Mietin, että tällaisiako talvet nyt sitten ovat. Lunta tulee hyvä jos jouluksi, ja voi olla että maa paljastuu monta kertaa talven aikana. Some "villiintyi" marraskuussa, kun kesäkukat intoutuivat kukkimaan paikoin. Viimeksi tänään näin kuvan Teiskosta, kuvatekstillä "vihertää". 

Vain pienemmät järvet ovat jäässä, Kauppiin on tehty pari kilometriä hiihtolatua, Hervannan laskettelukeskus yrittää pitää edes jonkun rinteen auki. Kaukana ollaan siitä, että talviurheilukausi alkaisi lokakuun lopussa. Itsenäisyyspäivän kynttilät ovat hautausmaalla valtavan kauniita, mutta olisi se niin paljon idyllisempää jos kynttilöiden ympärillä olisi lumivaippa. 

Mietin, mitä itse voisin tehdä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, miten voisin vaikuttaa siihen että Suomessa olisi jatkossakin neljä vuodenaikaa. Jo nyt liikun välimatkat kävellen tai julkisilla, joskus harvoin kimppakyydillä. Lentäminen on isoin jalanjälkeni, mutta koska toistaiseksi asutaan miehen kanssa eri maissa niin vaihtoehtoa ei ole jos haluamme toisiamme tavata. Tilanne toivottavasti muuttuu lähiaikoina. Yksin asuvana pienipalkkaisena ei ole varaa valikoida ruokaa. Olisi ihanaa syödä vain kotimaista ja vain luomua, mutta siihen budjetti ei taivu. 

Vaatteeni hankin pääosin kirpputoreilta, urheiluvaatteita lukuunottamatta. No mutta, siinä olisikin yksi, mihin voin vaikuttaa! Huomiota siihen, missä tekstiili on valmistettu ja mitä materiaalia se on. Myös sillä ajatuksella, että ostan uutta vain kun tarvitsen jotain, en siksi että vaate on alennuksessa tai kivan värinen. Ja urheiluvaatteitakin voi bongailla kirpparilta, esimerkiksi Facebook-kirpparilta olen hankkinut lenkkarit, kävelysauvat ja toppapuvun. 

Ei lunta, mutta Tampereen joulutori on silti ihana

Tulossa tammikuussa: Villasukkajuoksun SM-kisat

Pidätkö juoksemisesta? Oletko kokeillut tai haluatko kokeilla villasukkajuoksua? Nyt siihen on mahdollisuus, kun historian ensimmäiset Villasukkajuoksun SM-kisat liitävät juoksukartalle :) Tammikuun viimeisenä lauantaina kisataan sekä tosissaan että huvikseen. Lähde mukaan! Tai kerää kolme kaveria ja osallistukaa joukkuekisaan.  Kilpasarjoissa reitin pituus 6 tai 3 km, joukkuekisassa 4 x 200 metriä.

Tämä ei ole yhteistyöpostaus, sillä olen itse ollut mukana järjestelyissä. Olen silmäillyt suunnitelmia sen mukaan, mitä juoksutapahtumaan osallistuva haluaisi, miten osallistuja kokisi saavansa vastinetta rahalleen. Tule kisaamaan ja kerro, miten ollaan onnistuttu :)

Lisätietoa tapahtumasta osoitteessa http://www.villasukkajuoksunsm.fi/

ja ilmoittautuminen täällä.

Kävipä eräällä talvilenkillä niin, että lumi paakkuuntui sukkien pohjiin, piti pysähdellä nyppimään paakut irti. Toivomme SM-kisoihin pehmeää mutta takertumatonta pakkaslunta :) 

Tehotreeniä

Tehoviikko tuntuu vähän hassulta, koska en ole kokenut viikkoa lainkaan raskaaksi. Pitkistä ei ole ohjelmassa lainkaan, sen sijaan mukana ovat sekä vk-lenkki että mäkivedot. Vauhtikestävyyttä kipittelin heti maanantaina, tosin vauhti on vielä pahasti hakusessa... Juoksin taas iltavuoron jälkeen, rautatieasemalta kotiin. Lenkin loppupäässä tein ylimääräisen kierroksen, että sain ajan täyteen. Ohjelmassa oli vk 30-40 min, menin alkuverkan 10 min + vk:ta 36 min. Vauhdikkaampi osuus meni keskivauhdilla 7.11, keskisykkeellä 159. Vähän on epätoivoinen ja pelokas olo: hittolainen, toukokuussa jos aion juosta maratonin viiteen tuntiin niin se vaatii keskivauhtia 7.17. No, on siinä se etu että silloin tiet ovat oletettavasti lumettomia ja jäättömiä. 

Viikon edetessä pakkanen on kiristynyt. Olen huomannut aamuisin bussipysäkille kävellessä, että hengittäminen on vähän vaikeaa. Tuntuu että syke nousee jo siitä. Mäkivedot tein torstaina Orivedellä, heti töiden jälkeen. Neljän jälkeen aurinko vielä lämmitti. Lisäksi ehdin vielä käydä lenkin jälkeen työpaikalla, vaihtamassa kuivan paidan ja paksumman takin bussimatkalle. Ohjelmassa oli mäkivedot 2 x 4 x 40-60 metriä. Yhtään en tiedä, kuinka pitkä mäki oli, mutta noin minuutin kesti juosta ylös ja kävellä alas. Alkuun tein 10 minuuttia verryttelyä, hölkkäsin töistä mäen alle, sitten pumppaavia venyttelyä, paikallaan hyppelyä ja polvennostoja. Ensimmäisen vetosetin jälkeen pidin kolmen minuutin tauon, en kuitenkaan seisonut paikallani vaan pyörittelin nilkkoja ja tein yläkropalle kiertoja. Toisen vetosarjan jälkeen kolmen minuutin rauhallinen kävely, ja sitten hissuttelu takaisin työpaikalle. Puoli tuntia tähän meni, ja jäi sellainen olo että oliko tämä treeni ollenkaan. Tai siis olihan se, koska valmentajat olivat sellaisen kirjoittaneet ohjelmaan. Jotenkin olen vaan ajatellut, että mäkivetoja pitää tehdä kymmeniä kerralla, uupumukseen saakka. Ehkä se on taas se somemaailman luoma kuva, että mäkiveto on sitä että mennään puoli kilometriä laskettelurinnettä ylöspäin. Juoksuhaasteesta kuitataan nyt kohta 7: Juokse mäkivetoja.

Viikko-ohjelmaan sisältyy vain yksi voimatreeni eli lihaskunto. Sen tein keskiviikkoiltana kotona, iltavuoron jälkeen. Alkulämmittelynä kävely pysäkiltä kotiin ja päälle kevyttä kahvakuulaheiluttelua., yhteensä 10 minuuttia Kotitreenissä on lisäksi 4 ensimmäistä liikettä sellaisia, että ne lasketaan lämmittelyksi ja tehdään vain ensimmäisellä kierroksella. Muuten yksi kierros koostuu 12 liikkeestä, jotka tein kehonpainolla. Ihan tarpeeksi raskasta oli silti! Muutamia yhdistelmiä, kuten esimerkiksi askelkyykky taakse + polvennosto ja samalla vartalon kierto nousevan polven suuntaan. Tai kyykky ja hyppy. Toistoja liikkeestä riippuen 6-15. Yhden kierroksen jälkeen pidin kolmen minuutin tauon. Kahteen kierrokseen kului 26 minuuttia, eli lämmittelyn kanssa 36. Hiki virtasi, ja tuli olo että onko minulla oikeasti noin huono voimataso ja vartalon hallinta. Hämähäkkipunnerrus piti tehdä polvet maassa, muuten ei ollut toivoakaan saada käsiä koukistumaan ja jalkaa tulemaan kohti kainaloa. Aika hutera oli myös kylkilankku, jossa päällimmäinen käsi ja jalka tulevat toisiaan kohti. No, se oli vasta ensimmäinen kotitreeni, myöhemmin lisää ja toivottavasti paremmalla kehonhallinnalla! 

Muuten ohjelmassa on tutut pk-lenkit, 2 x 45 minuuttia. Paitsi että aion yhdistää ne yhdeksi pidemmäksi. En halua olla kahta viikkoa ilman pitkistä. Huomenna on lenkkipäivä, toivottavasti aurinko paistaa edelleen, ja toivottavasti tuuli tyyntyy huomiseksi. 

Ensi viikolle varasin ajan urheiluhierojalle, pohkeissa ja säärien etuosissa on sen verran tuntemuksia, että on käsittelyn aika. Yhtenä yönä jouduin nousemaan puoli yhdeltä venyttelemään ja rullailemaan vasenta pohjetta, jalka tuntui tosi levottomalta eikä mikään asento ollut hyvä. Ensi viikolla on hyvää aikaa hieronnalle, on palauttava viikko ja vain kolme aerobista treeniä + astangajooga.

Pakkasjuoksua: kamalan ihanaa vai ihanan kamalaa

Iltapäivän hämärää Tampereelta. Lunta on enemmän kuin vuosikausiin, ja tällä viikolla on ollut ensimmäiset pakkaskelit, tarkoittaen että lämpömittari on näyttänyt vähintään -5. Omituista, mutta joka toinen päivä on ollut tuulista ja joka toinen päivä tyyntä. Tiistaina lenkkeilin taas rautatieasemalta kodin viereen ruokakauppaan, kuinkas sattuikin että oli vastatuuli. Jo parinsadan metrin jälkeen mietin että onko tässä mitään järkeä, kun puskee jaloilla ja puskee käsillä mutta mihinkään ei pääse. Viimeinen kilsa meni alkuun nähden sivusuuntaan niin tuulikin häiritsi vähemmän. Tavallisesti teen pienen mutkan jossain kohtaa lenkkiä että saan 45 minuuttia, nyt en, sai jäädä 38 minuuttiin. 

Viime viikolla mietin pitkisten muokkaamista, ja teinkin keskiviikkona niin että sauvakävelin 1 h 17 min, en puoltatoista tuntia. Tarkoitus on kipitellä sunnuntaina 1 h 45 min. Saa nyt nähdä miten käy, on päänsärkyä ja väsymystä ja myös sellainen olo että saattaa olla hiukan lämpöä. Viime vuonna ei ollut yhtään flunssaa, ei edes sitä perinteistä viikon pätkää joka yleensä tulee marrakuussa. Tosin, kun kelit on olleet mitä on, niin ehkä kroppani ja flunssavirukset luulevat että nyt on marraskuu...

Torstaina tein salitreenin, taas oli aamusta väljää niin sain tehdä liikkeet siinä järjestyksessä kun halusin ja ilman jonottamista. Vatsalihasliikkeistä toinen on paha, pitäisi roikkua ja siinä nostaa jalkoja. Totesin viime viikolla, että "roikuntahäkki" on huono. en tahdo ylettyä korkeimmalle kohdalle ja matalammilla pienoilla käsien asento jäisi tosi leveäksi. Lisäksi kädet hikoavat ja niissä on huonosti voimaa. Tällä kertaa koitin roikkua puolapuissa. Pysyin helpommin, tosin ne olivat niin matalat että jalkojen alkuasento oli jonkinlainen kyykky. Tosi raskas liike myös tämmöisenä versiona. Sen sijaan yhden jalan jalkaprässi sujui vasemman jalan osalta helpommin kuin viime viikolla.

Tänään oli työpäivä, ja koska kirjaston sulkemisen ja bussin lähdön välillä oli tunti, niin ennätin tehdä toisen lyhyemmän lenkin. En tietenkään päässyt liikkelle heti kahdelta, mutta jo 14.07. Ihan en saanut kolmea varttia täyteen, mutta 42 minuuttia kuitenkin. Ehdin vielä hakea repun töistä ja kävellä bussiasemalle. En enää uskalla olla asemalla myöhässä, luulen että aikataulua on muutettu niin että bussit lähtevät Jyväskylästä aikaisemmin, sillä nykyään ne ovat Orivedellä pääsääntöisesti aikataulussa, tai korkeintaan pari minuuttia myöhässä (aiemman 10 minuutin sijasta). 

Huomenna olisi siis pitkiksen ja astangajoogan päivä, mutta katsotaan nyt miten käy. Alkuillasta torkahdin sohvalle (vaikka nukuin aamubussissa noin 35 minuuttia), nyt kehoa kuumottaa ja pää oon raskas. Päänsärkyyn otin lääkkeen aiemmin. Toivottavasti ei tule mitään tautia pilaamaan hyvin sujuvaa pk-aikaa. 

Viikon kaksi juoksulenkkiä ovat olleet aika raskaita. Tänään ei tuullut, mutta silti vauhti on taas tosi hidas ja syke nousee helposti. Ehkä on taas kropalle outoa juosta lumella; se mitä Tampereella on ollut aiemmin tänä talvena on sulanut parissa päivässä pois. Varmaan pakkanenkin vaikuttaa siihen, että olo tuntuu hengästyneemmältä kuin nollakelissä. Ei siis voi sanoa, että tämän viikon lenkit olisivat tähän mennessä olleet erityisen nautittavia. Enemmänkin pakkopullaa. Tiistaina mietin, että kai tästäkin vastatuulitaaperruksesta on jotain hyötyö toukokuisessa Helsingissä...

Juoksuhaaste 2018 korkattu!

Ei auta, nyt tulee samanlainen aloituskuva kuin viime postaukseen. Tampereella on karmea keli, joka toinen päivä sataa vettä, joka toinen päivä räntää, lämpötila vaihtelee vähän nollan molemmin puolin. Tänään onneton olin liikkeellä tavallisilla lenkkareilla. Syy selvä; eilen oli nastalenkkarit jalassa vaikka en lenkkeillyt, työmatkoilla totesin että oli aika lailla sulaa. Näköjään yöllä on jäätynyt taas. 

Aamusta asti on ollut kummallinen päivä. En tajunnut, että kun vuosi vaihtuu niin bussiaikataulut muuttuvat. Klo 7 lähtevä bussi lähteekin nykyään klo 6.55. Tajusin asian klo 6.58 saapuessani linja-autoasemalle ja huomatessani laiturin numero 6 olevan tyhjä. Hetken mietin että mitä nyt. Teenkö kävelylenkin keskustan alueella ja odotan kello kahdeksan bussia? Ei, niin en tee. Kävellessä tulee hiki, ja sitten bussissa palelee kun ei ole vaihtovaatteita. Totesin, että ehdin kävellä rautatieasemalle, josta lähtee juna klo 7.09. Orivedellä voisin mennä asemalta keskustaan palvelubussilla. Paitsi että... Jo kohta lähdön jälkeen kuulutettiin, että joudutaan hidastamaan koska edellä menee tavarajuna vaikeuksissa. Oltiin perillä 8 minuuttia myöhässä, ja palvelubussi mennyt menojaan. Siispä kävelemään 3 km töihin, selässä reppu jossa eväät ja 7 palautettavaa kirjaston kirjaa... Aseman piha paksussa jäässä, en meinannut päästä eteenpäin. Sitten kilsa ylämäkeä, kilsa alamäkeä, kilsa ylämäkeä ja olin perillä. Ihan piruuttani laitoin mittauksen päälle, ja kyllä kuulkaa meni 33 ja puoli minuuttia aikaa 3,1 kilometrin matkaan. Mietin että tässä taisi olla päivä lenkit. Yön nukuin huonosti ja liian vähän aikaa, olin laskenut sen varaan että saan otettua aamubussissa torkut. 

Iltapäivällä olisin voinut torkkua kotimatkalla mutta en saanut unta. Olin kuitenkin lenkkivaatteissa, ihan siltä varalta että jospa huvittaisi juosta. Ja huvittihan se. Tämä on palautteluviikko, joten juoksulenkkejä on vain kaksi. Tälle päivälle valitsin "lenkki kävellen tai rennosti hölkäten 45 min". Paitsi ettei se kovinkaan rentoa ollut tuollaisella peilijäällä ja osittaisessa loskasohjossa. Eksyinkin vähän matkalla, joten 45 minuuttia kesti tänään 53 minuuttia :D Olin tehnyt taktiikan: bussipysäkiltä Linnainmaan Citymarketille, siitä kohti Rissoa, käännös Atalan suuntaan ja käännös Linnainmaalle. Ensimmäinen osuus meni suunnitelman mukaan. Mutta Rissossa mietin, että enpä käänny vielä tuosta oikealle, tulee liian lyhyt lenkki. Jatkoin eteenpäin, mutta eipä tullut enää risteyksiä. Puolen tunnin kohdalla oli pakko kääntyä ympäri, ja mennä sittenkin siitä ohittamastani risteyksestä. Seurailin sivusilmällä bussipysäkkejä, että olen kaupunkibussien reitillä. Jossain kohtaa alkoi tulla epäusko, kun tuli autoille tienviittoja Lahden moottoritielle, ja pienemmät viitat kertoivat menosuuntani olevan Leinola ja Holvasti. Pysähdyin fundeeraamaan. Onneksi selän takaa tuli linjan 8 bussi, jonka näin kääntyvän vähän matkan päästä. Kerran vielä pysähdyin katsomaan bussipysäkin kartasta, että kumpaa tietä kannattaa mennä. Pääsin onneksi perille kauppaan :) Sieltä sitten bussilla kotiin. 

Ihan kivaa joo, mutta oli siinä välillä huumori koetuksella. Pimeää, loskaa, jäätä, ylämäkeä. Ja kun nousin niin korkealle, niin eiväthän nuo kauppojen mainostolpat näkyneet sinne, ei siis ollut mitään maamerkkejä mitä seurata. 

Juoksuhaasteessa tämä olisi käynyt myös kohtaan "juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt"; osa matkasta oli uutta, osa tuttua. Haluan kuitenkin säästää tuon myöhemmäksi. Siksi haaste avataan kohdalla 12: "Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppamatka." Tässä oli nyt vähän molempia :) 

Kevään merkkejä

Eilinen hieno auringonpaiste meni ohi. Olen ollut koko viikon todella väsynyt Lahden reissun jäljiltä. Lisäksi työviikko oli kuusipäiväinen, koska olin eilenkin töissä. Siirsin siis suosiolla pitkiksen tälle päivälle. Lenkki oli sama kuin kuukausi sitten, Kalevasta Linnainmaalle ja Teiskontietä takaisin. Fiilis oli kyllä täysin eri. Kuukausi sitten meno oli hidasta mutta helpon tuntuista, keskisyke 151 keskivauhdilla 8.20. Tie oli luminen mutta melko hyvin pitävä.

Tänään vain ensimmäinen ja viimeinen kilsa olivat helppoja. Alkupuolikas tuntui olevan pelkkää ylämäkeä, syke kolkutteli jatkuvasti 160 tuntumassa. Tie oli hyvä, melkein koko matka sulaa (alempi kuva). Paluumatka olikin toisenlaista, kuten ylempänä olevasta kuvasta näkyy niin Teiskontie oli umpijäässä eikä ihan hirveästi hiekkaa näkynyt. Pinnanmuodoltaan lenkin toinen puolikas oli alamäkivoittoinen, ja kyllä siellä välillä oli sitä helppoa ja kevyttä menoa. Viimeinen kilsa oli alamäkeä, liukkauden takia siihen meni 8.02 mutta vauhtia lienee luvassa lisää kunhan tiet sulavat. 

Kokonaissaldo oli 1 h 26 min, keskisyke 156 keskivauhdilla 8.13. Vauhti siis vain 7 sekuntia nopeampi kuin mitä talven mittaan on ollut suurin osa lenkeistä. Mutta uskon siihen että sitä tulee lisää, kunhan pääsen virkeänä sulalle asfaltille :)

Viikon liikuntasaldo jäi tavallista vähemmäksi, treenikertoja tuli vain kolme joista kaksi juoksua. Tiistaina kävin salilla astangajoogassa, ja sen seurauksena takareidet olivat kaksi päivää niin kipeät että kävelykin sattui ihan kunnolla. Olen käynyt astangan alkeis- ja alkeisjatkotunneilla aiemmin, mutta edelliskerrasta on 7-8 vuotta. Hyvin kuitenkin liikkeet palautuivat mieleen. Tosin salin versio oli lyhyempi kuin ne missä aiemmin kävin. Tunnin kesto on 55 minuuttia eikä puolitoista tuntia, joten kaikkia sarjan liikkeitä ei ehditä tehdä. Myöskään alku- ja loppumantroja ei tehdä. 

Suhtaudun kuntokeskuksen astangajoogaan vähän kaksijakoisesti. Toisaalta se oli ihanaa, olin kaivannut sitä ehkä enemmän kuin mitä tiesin. Liikkeet tehtiin virtaviivaisesti, ja opettaja liikkui sen mukaan mihin suuntaan kasvot olivat, eli suunnasta riippumatta hän oli aina porukan edessä. Vähän jäin kaipaamaan astangan syvintä olemusta. Aiempi kokemukseni on, että ohjaaja korosti aina sitä, että mennään asanoita kohti sen mukaan miltä tänään tuntuu. Tuo kehon kuunteleminen loisti poissaolollaan tiistaina. Ohjaaja toki sanoi, että jalasta voi ottaa kiinni mistä saa, säärestä tai nilkasta tai isovarpaasta. Mutta kaipasin sitä, että muistutettaisiin siitä ettei kaikkien tarvitse taipua asanoihin samalla tavalla, vaan jokaisen liikkuvuus ja päivän kunto vaihtelevat. Silti, aion pyrkiä käymään astangassa kerran viikossa, jos en pääse tiistaina keskustan salille niin menen lauantaina Hervantaan. Etenkin Hervanta-käynteihin voinee yhdistää pitkiksen :) 

Huomenna alkaa uusi viikko, ja pitkästä aikaa tai oikeastaan ensimmäistä kertaa koko talvena teen tehotreenin pidempänä vk-lenkkinä, en intervalleina. Suunnittelin jääväni bussista pois Teiskontien päässä, josta juoksisin kotiin. Matkaa on viitisen kilometriä. Mutta koska Teiskontien kunto on mikä on, teenkin niin että jään pois siinä missä suunnittelin mutta lähden Jankan suuntaan eli sinne sulille teille, jossa tänään menin lenkin alkupuoliskon. Noin 5,5 km on kokonaismatka, josta ensimmäisen kilometrin menen verkkaa. Huonosta treeniviikosta huolimatta iloisin mielin kohta uutta viikkoa ja lehden lupaamia aurinkoisia päiviä :)

Välillä kulkee - motivaatio nousee

Tämä viikko on ollut vaihteeksi hyvä. Tähän mennessä kaksi juoksulenkkiä, joista molemmat tuntuivat onnistuneilta ja joista jäi hyvä mieli. Oli kyllä viimeinen hetki tulla... Pari viikkoa sitten olin siinä mielentilassa, että lenkillä väänsin itkua ja mietin että nyt taitaa olla viimeinen niitti. Silloin lenkki sujui liki kävelyvauhdilla eli keskivauhti oli 8.57 ja silti keskisyke 155. Voi toki olla että vaikutti moni asia, kevyt reppu selässä, nastalenkkarit jalassa, lähestyvä muutto ja mietintä siitä onko hoidettu muuttolaatikot, sähkösopimus, vakuutus, nettiliittymä... 

Keskiviikkona ei olisi huvittanut lähteä lenkille mutta menin silti. Onneksi. Nastalenkkarit jalassa mutta ilman reppua keskivauhti oli puoli minuuttia nopeampi, 8.27 ja keskisyke oli siedettävä 155. Mietin johtuuko alun alamäestä kun syke on niin matala... Mutta vastaavasti loppu oli ylämäkeä! Olen Orivedellä asuessa kävellyt työmatkat lähes joka päivä, yhteen suuntaan matka on 2,5 km johon menee 23-25 minuuttia. Useimmiten kävelen ne molempiin suuntiin. Voisiko olla, että sitä kautta peruskunto olisi hiukan parantunut?

Torstaiaamuna lähdin tekemään intervalleja ennen iltavuoroa. Alkuverkka oli 9 minuuttia, jonka jälkeen tein 5 x 3 minuuttia 2 minuutin kävelypalautuksella. Tällä lenkillä iloitsin siitä, että neljäs veto oli lopultakin 500 metriä. Viime keväänä, kun olin tähän asti elämäni parhaassa juoksukunnossa, parhaat kilsan vedot menivät hitusen yli kuuteen minuuttiin. Olen luottavainen, että sulalla asfaltilla ja tasaisella maalla niin on tänäkin keväänä. 

Viikon pitkiksen tein sauvakävellen. Siihen oli looginen syy; edellinen pitkis toissaviikonloppuna oli surkea. Matka oli vaatimaton 10,85 km johon sain tuhrattua 1 h 35 min. Keskivauhdilla 8.49 keskisyke oli 161. Siihen verrattuna tämän päiväinen sauvakävely on aika karua kertomaa: 15,85 km aikaan 2 h 23 min 37 s, keskivauhti 9.06 ja keskisyke 134! Että jotain on ollut "juostessa" tuolloin vikana, kun kerta tänään kävelin kilometrin 17 sekuntia hitaammin niin että syke oli 27 lyöntiä hitaampi! 

Mielenkiinnolla odotan ensi viikon lenkkejä. Kiirettä tosin on taas; torstaina aamulla pitää mennä Tampereelle hakemaan uuden asunnon avaimet ja lauantai menee muutossa. Sunnuntaina joudun purkamaan muuttolaatikot, koska ne haetaan pois jo maanantaina. Pitkis jäänee väliin ellen saa sitä tehtyä viikolla aamuvuoron jälkeen. No, en ota siitä paineita. 

Villasukkajuoksua

Tänään lenkkarit ei vieneet minnekään, ne oli villasukat jotka vei! Ensi viikolle on luvattu plussakelejä niin tuumin että nyt jos koskaan on aika kokeilla villasukkajuoksua. Oikeasti olisi ollut pitkispäivä mutta vaihdoin sen tähän hupiin. 

Alimmaiseksi laitoin juoksusukat, päälle kahdet villasukat, joista päällimmäiseksi paksuimmat mitä kaapista löytyy. Sitten tutulle baanalle joen varteen, tuttu peruskutonen. Ehkä olisi ollut parempi mennä sukkajuoksulle keskiviikkona tai torstaina, ennen väylien auraamista. Nyt oli joenvarsikin liipattu tarkasti. En viitsinyt mennä pellon puolelle; voi olla että jo tästäkin tuli kylähullun maine :D Voi olla että oli myös hitusen liian lämmin, matkalla lämpömittari näytti -1. Lumi tuntui tahmealta, tuntui siltä kuin sukat olisivat koko ajan tarttumassa lumeen. Kolme kertaa piti pysähtyä irrottamaan isompaa lumipaakkua sukan pohjasta. 

En uskaltautunut villasukkajuoksulle päivänvalossa vaan menin vasta pimeän laskeuduttua. Iltaseitsemän jälkeen oli jonkin verran liikennettä, suurin osa ihmisistä liikkui koiran kanssa ja ainakin toivon että he keskittyivät seuraamaan koiriaan eikä sitä mitä mulla oli jalassa :) Lenkin alussa jännitti mutta eipä tuo lopulta niin kummalliselta tuntunut muuten kuin jalkapohjissa. Vähän kyllä jännittää huominen, miltä kropassa tuntuu. Arvaan että jalkapohjien lisäksi ainakin nilkat, pohkeet ja selkä muistuttavat olemassaolostaan. No, parina päivänä ahkeraa venyttelyä ja rullailua niin eiköhän se siitä... 

Päällimmäinen fiilis villasukkajuoksusta on että olihan se aika kummallista mutta samalla aika hauskaa :) Tekee mieli kokeilla toisenkin kerran.

Lisää lunta!

Tältä näyttää Vantaalla! :) Viime viikolla tuli lunta, ja nyt alkuviikosta sitä tuli rutkasti lisää. Eilen iltapäivällä sain kuningasidean juosta töistä kotiin, vaikka tiesin että jalkakäytäviä ei ole ehditty aurata. Viimeinen puolitoista kilometriä oli isompaa tietä jossa oli jossain vaiheessa aurattu. Juokseminen oli läähätysraskasta mutta samalla hauskaa. Mietin, että tekniikka ehkä kehittyy; on pakko nostaa polvea että pääsee kinoksissa eteenpäin. Tällä lenkillä en piitannut sykkeistä enkä vauhdeista, annoin mennä. Vauhti oli vähän hitaampi ja syke vähän korkeampi kuin lumettomana aikana, mutta ero ei ollut hirveän suuri.

Tänään aamulla kävelin töihin, ja nyt tiet oli liipattu sileiksi. Kävelyvauhtikin oli tavallista hitaampi, etenkin kun sai viipottaa vastatuuleen. Eilen ja tänään jalassa on olleet maastolenkkarit, ne ovat toimineet varsin hyvin  koska lumen alla ei juuri ole ollut jäätä. Tänään selässä oli tavallista painavampi kassi koska mukana oli salivermeet. 

Vaihteeksi tein salilla jalkaprässillä pyramiditreenin, eli 50 toistoa / 52 kg, 40 / 59 kg, 30 / 66 kg, 20 / 73 kg, 4 / 100 kg, 20 / 79 kg, 30 / 73 kg, 40 / 66 kg, 50 / 59 kg. Välissä pidin puolentoista minuutin tauot jotta syke ehti laskea ja jalatkin ehkä palautuivat hiukan. Mutta kylläpä hiki lensi, enemmän kuin yleensä kun teen tätä. Johtuiko lie siitä että tein yhtä palikkaa isommilla painoilla; aiemmin syksyllä sarja on alkanut 45 kilolla ja puolivälin setti "alle 10 toistoa) on mennyt useimmiten 86 kilon painolla. Koska tämä yksi liike vie melkein puoli tuntia, on se tehtävä silloin kun salilla on vähän väkeä. Muuten tein vatsaliikkeen, maastavedon tangolla, penkkipunnerruksen tangolla, punnerruksia polvet maassa ja ojentajadipin.

On toki syytäkin harrastaa hikiliikuntaa, viikko alkoi tulos- ja kehityskeskustelulla jonka kävimme pomoni kanssa Tikkurilan Dixin Robert's Coffeessa. Ständissä mainostettiin appelsiini-valkosuklaamochaa, joka tehtiin täysmaitoon ja jossa oli koristeena aika rutosti kermavaahtoa. Tuumasin, että siinä taisi olla kaloreita yhtä paljon kuin äsken syödyssä lounaassa :D

Varsinkin kun sitä oli tuollainen ämpärillinen! 

Lunta ja ulkoilua

Tämä viikko on ollut liikunnan suhteen vähän erilainen. Työmatkaliikuntaa on tullut vähemmän kuin yleensä ja salitreenejäkin vain yksi. Mutta se kaikki muu!

Viime sunnuntaina lähdin kirjamessujen jälkeen vanhempieni luo Orivedelle. Maanantai oli vapaapäivä, joten kävin juoksemassa aamulenkin siellä. Tuttu viiden ja puolen kilometrin matka, jossa kuitenkin sai ihmetellä purettua kerrostaloa ja varoa liukkaita teitä. Iltapäivällä tapasin ystäväni Tampereella ja sen jälkeen matkustin kotiin.

Tiistaina kävelin töihin, mutta kesken päivää piti lähteä kokoukseen toisaalle niin paluumatkan liikunta jäi pois. Sama juttu torstaina, kävelin aamulla töihin mutta iltapäivällä menin junalla salille. Salitreeni oli hyvä, tein fysioterapeutin suunnitteleman ohjelman, aloitin kierroksen alusta 12 toiston sarjoilla. Ainakin osassa liikkeitä painoja oli enemmän kuin edelliskierroksella.

Keskiviikkona satoi lunta, kivaa! Viikonlopun aikana tuli vähän lisää, saapa nähdä pysyykö maassa.

Kahtena edellisviikkona olen juossut yli kaksituntisen pitkiksen, joten sen suhteen vuorossa oli kevyt viikko. Lauantaina oli kaunis aurinkoinen päivä, joten lähdettiin kahden kaverin ja yhden koiran kanssa Luukkiin kävelemään. En ollut koskaan käynyt siellä, joten eiköhän ollut aikakin. Katsottiin reitin alussa kartasta että mennään se 8.6 kilometrin lenkki. Yllätys, sykemittari etsi taas satelliitteja hävyttömän kauan, niin kauan etten jaksanut odottaa vaan käynnistin jossain kohtaa. ajattelin että saan ainakin sykkeen ja ajan. Mittarin mukaan kierros kesti 1 h 35 min mutta oli vain 7,33 km. Viimeisen puoli kilometriä Luukin kartanolta autolle mittari oli sammuksissa, mutta silti. Nopealla laskutoimituksella ehdin edetä noin 800 metriä ennen gps-mittauksen alkamista. Ja laitoin kuitenkin satelliitit hakuun heti kun noustiin autosta, eli siinä meni jo jokunen minuutti ennen kuin edes oltiin baanalla.

Reitti oli tosi kiva, vaikka yllättävän monta mäkeä mahtui noin lyhyelle matkalle :) Maisemat olivat kauniit ja oli kiva nähdä paljon muitakin reippailijoita.

Tänään oli vähän ex tempore - lenkkipäivä. Oltiin aiemmin puhuttu kaverin kanssa, että mennään Kuusijärvelle avantouimaan. Niin mentiinkin, mutta tavattiin parkkipaikalla toinen kaveri ja juostiin uinnin alle viiden kilsan lenkki. Mulle vauhdikas, keskivauhti oli 7.54, sisältäen kolme tosi lyhyttä kävelypätkää. 5,11 km vei 40 min 35 sek. Keskisyke oli kuitenkin vain 153, mietin että siinä täytyy olla virhe. Ei ole mahdollista että juoksen pk-lenkkiä 30-50 sekuntia hitaammalla kilometrivauhdilla ja samalla tai pari lyöntiä korkeammalla sykkeellä. Kuitenkin mittari näyttää minimisykkeen olleen tänään 101 ja maksimin 182, mitkä ovat täysin mahdollisia lukemia molemmat. Ehkä sitten kävelypätkät ja alamäet vetivät sykkeen sen verran alas. Osan matkasta tuntui hengästyneeltä, osaa ei. Hmm, täytyy seurata tilannetta. Tosin tässä oli se ero, että useimmat viime lenkit olen tehnyt työmatkajuoksuna jolloin selässä on ollut reppu. Vaikka siellä on vain rahapussi, kahdet avaimet, kaksi puhelinta ja iPad eli ei siis ole painava, niin ehkä se vaikuttaa hivenen sekä vauhtiin että sykkeeseen. 

Tänään oli nastalenkkarit jalassa, ekaa kertaa tänä talvena. Saa nähdä tuleeko jalat kipeksi. Vähän tuntuu kantapäissä ja pohkeiden alaosassa, täytyy venytellä hyvin. Järvessä kävin neljä kertaa, voi olla että ensi yönä nukuttaa kunnolla, sen verran rento ja hyvä olo tuli :) 

Sykkeet uudella kymmenluvulla - pysyvästi?

Viime viikolla löytyi vauhtia ja nyt on alkanut sykkeellekin tapahtua "kummia". Kuvassa on lauantain pitkis. Ensimmäistä kertaa pääsin mukaan facebook-ryhmä Mimmien pitkisporukan yhteislenkille. Viisi naista oli reissussa, yksi meni flunssan jäljiltä hiukan lyhyemmän ja neljä noin 2,5 tuntia. Minun mittarissani oli 15,71 km aikaan 2 h 22 min. 

Vauhti oli hidas, hitaampi kuin mitä olen aikoihin juossut: keskivauhti oli 9.06. Mutta oli kuulkaa niin erilainen olo verrattuna syksyyn, jolloin lenkeillä oli yksittäisiä yli yhdeksän minuutin kilsoja ja keskivauhti n. 8.50. Syke oli silloin yleensä 155 tai niukasti alle, ja joskus oli niin pitkiä pätkiä yli 160 että jouduin välillä pysähtymään. Nyt keskisyke oli 142, matalin ikinä juoksulenkillä! Olin valtavan iloinen ja olen sitä edelleen. Muut sanoivat että heillä syke oli kymmenkunta pykälää tavallista korkeampi johtuen pöperölumesta. Missä ei ollut pöperöä niin oli liukasta loskaa tai isoja vesilätäköitä... Ja puolet lenkistä oli kiusana myös vastatuuli. 

Nastalenkkareiden käyttö tuntui pohkeissa, tässä oli jo ehtinyt mennä sen verran monta lenkkiä kesäkengillä. Sunnuntaina kävin salilla pyöräilemässä, puoli tuntia kevyttä pyöritystä pienellä vastuksella niin johan rentoutti. 

Maanantaina lähdin kokeilemaan kesälenkkareilla, olisiko sulaa. Oli osittain; kilsat 1-4 oli enimmäkseen sulaa ja satunnaisesti loskaa, kilsat 5-6 päinvastoin eli tien leveydeltä loskaa ja satunnaisia sulia "polkuja". Keskivauhti oli taas tuo niin kovin tuttu 8.13... Mutta syke, tässäkin keskisyke 149! Ja loppumatkasta mietin, olisiko ollut matalampi jos myös viides ja kuudes kilsa olisi menneet sulalla alustalla, nyt oli vähän steppailua ja loikkimista. Innolla odotan seuraavaa pk-lenkkiä, että millaisia lukemia silloin tulee. Voisiko olla, että alle 150 syketaso vakiintuisi?

Tänään istuin koko päivän junassa ja koulutuksessa, joten huomenna on hyvä pitää vk-päivä. Olen kolme päivää Korsossa, eli pitkästä aikaa voin jättää laitteet töihin ja juosta kotiin. Torstaina onkin sitten salipäivä; varasin ajan kehonkoostumusmittaukseen niin sen jälkeen on hyvä jäädä treenaamaan. 

Hyvillä mielin taas, toivottavasti ette kyllästy tähän jatkuvaan ilooni... :)

Pitkä pitkis ja tulevan suunnittelua

Pitkä pakkasjakso oli tänään sen verran tauolla, että tarkenin mennä kunnon pitkiksen, tarkoittaen parituntista. Reilut kaksi kilometriä kuulostelin miltä tuntuu. Pakkasessa ja tuulessa on käynyt pari kertaa niin, että nenänpää on muuttunut tunnottomaksi valkoiseksi palloksi, vaikka olen vain kävellyt lyhyitä matkoja bussipysäkille tai rautatieasemalle. Nyt naama ei palellut, joten lennossa päätin vaihtaa tavoitellun puolitoistatuntisen pidemmäksi. Kokonaiskestoksi tuli 2 h 11 min, matkaa 15,38 km. Syke oli taas korkea, keskisyke 160 keskivauhdilla 8.34. 

Jos olisin ollut fiksu, olisin ottanut mukaan juotavaa ja syötävää. Kotiin tullessa aamupalasta oli 6,5 tuntia ja välipalastakin liki 5, joten ei ihme että loppumatkasta oli nälkä ja muutenkin tukalaa. Ensimmäisen tunnin jälkeen aurinko laski ja ilma tuntui viilenevän, kasvoja alkoi palella ja tuntui että syke pysytteli korkeammalla. Lopussa energiat taisivat olla alhaalla, vaikka vauhti pysyi samana; neljästoista kilometri kulki aikaan 8.32 ja viidestoista 8.33. 

Kotiin tultua tein lempiruokaani, feta-vihannesmunakasta. Tämä on ruoka johon en kyllästy koskaan. Pohja pysyy samana, vihannekset vaihtelevat ja joskus laitan päälle juustoraastetta. Tämän päivän versio oli sellainen, johon tuli 2 kananmunaa, 1 valkuainen, loraus rasvatonta maitoa, puoli purkkia fetakuutioita, puoli pussia pakastevihanneksia ja muutama miniluumutomaatti. Koska hiilarimäärä on pieni, söin kyytipojaksi pari juustovoileipää. 

Tämä viikko oli liikunnan suhteen pieni pettymys. Maanantaina kävin salilla pyöräilemässä 45 minuuttia ja tein päälle puolen tunnin lihaskuntoharjoituksen. Keskiviikkona juoksin 53 minuuttia ja nyt tänään pitkis. Siis vain kolme treenipäivää ja neljä harjoitusta. Pakkanen verotti tekemistä: perjantaina menin Orivedelle koska lauantaina lähdettiin sukulaisen syntymäpäiville; lenkkikamat oli mukana mutta olin perillä perjantaina puoli kahdeksan jälkeen illalla ja pakkasta oli -22 niin jätin menemättä. Etenkin kun pakkanen kiristyi siitä vielä lisää. Toisaalta ihan ok olla kevyempi viikko; viime viikolla oli 5 päivää ja 6 treeniä, toissaviikolla samoin 5 päivää mutta 7 harjoitusta.

Saa nähdä millainen ensi viikosta tulee, on ennustettu taas kylmenevää :( Onneksi sain tähän väliin yhden pidemmän pitkiksen, ei tiedä koska seuraavan kerran tarkenee mennä parituntisen. Salilla voi aina pyöräillä, mutta etenkin viikonloppuisin on iso kynnys lähteä, matkaa on n. 1,2 km. Että miten saa naamansa pysymään paleltumatta ja miten pysyy saunan jälkeen lämpimänä kotimatkan. Sali on juna-aseman vieressä niin sinne on helpompi mennä suoraan töistä.

Sain Hemulin kirjahylly - blogiani varten uutuuskirjan Pudota painoa, hanki lihaksia - Kuntosali kotona. Lueskelin sitä tänään ja tuumin, että liikepankista on helppo koota kotitreeni, etenkin kun käytössä on jumppapallo ja kahdeksan kilon kahvakuula. Lisäksi ruokapöydän tuoli on mainio väline penkille nousuun ja dippiin :) Kirjassa on muutama valmis ohjelma mutta jos ne eivät tunnu sopivilta niin siitä vaan tekemään oma versio. Ajattelin tehdä alkuun niin, että vuorottelen valmista hyvinvointiliikkujan jumppapallo-ohjelmaa ja itse sovellettua, juoksua palvelevaa. Oma ohjelmani ei ole vielä valmis, kerron kyllä sitten mitä siihen tulee, hienosti ruutupaperille kirjattuna :)