Ei mennyt ihan putkeen treeniviikko numero 10, ei sitten alkuunkaan. Maanantaille olin suunnitellut lenkkiä, mutta olikin villasukkatoimikunnan kokous, viimeinen ennen lauantain kisapäivää. Kokous oli pitkä, jouduin lähtemään kesken että ehdin klo 20 lähtevään bussiin (seuraava olisi mennyt vasta 21.20). Kotona olin vähän iltayhdeksän jälkeen, tein siinä sitten nopean lihaskuntotreenin 32 minuuttia. Laitoin musaa soimaan ja tein muutaman liikkeen niin, että sama liike jatkui koko biisin ajan,välissä lyhyitä taukoja silloin kuin niille oli tarvetta. Rammsteinin Reise, reise on loistava biisi siihen, että säkeistöjen ajan tekee penkillenousuja ja kertosäkeen ajan lankuttaa penkkiä vasten. Saman bändin Stein um Stein on "ihanan" pitkä setti kyykkäämiseen. Portion Boysin Pumppaa-biisin tahtiin punnerretaan, ja niin edelleen.
Tiistaina tuli muistio maanantain kokouksesta ja hui miten monta asiaa olikin vielä vaiheessa ja miten monta kysymystä ilman vastausta. Ei liene ihme että parina yönä näin villasukkaunia, joskin muistan vain toisen. Orivedellä oli kesäjuhla perjantai-iltana, raitiovaunu ajeli ympäri kylää. Yhtäkkiä huomasin, että kaikki villasukkatarvikkeeni ovat Tampereella ja tuli hätä että ehdinkö hakea ne lauantaiaamuksi. (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että myös toinen työryhmäläinen oli nähnyt unta että Orivedellä meni ratikka, kisojen jälkeen arveltiin että se johtuu siitä että nyt mennään eteenpäin kuin ratikka.) Treeninä vuorossa oli spinning, tällä kertaa sellainen tunti mistä en erityisemmin tykännyt. Musiikki oli hyvää, mutta tempo oli minun jaloilleni liian nopea lähes koko ajan. Raskasta ylämäkeä ei ollut ollenkaan, vaan ylämäkiosuuksillakin olisi pitänyt rullata vauhdikkaasti. Tunti onnistui tavoitteessaan eli siinä, että heti perään jaksaisi toisen samanlaisen. Mutta taas sai huomata, kuinka samanniminen tunti eli kestävyysspinning on hyvinkin erilainen ohjaajasta riippuen.
Keskiviikkona en treenannut, mutta torstaina sitäkin enemmän. Tein pitkiksen siinä, pakkasen ja tuulen takia sisätiloihin siirrettynä. Ensin 35 minuuttia soutua, perään 30 minuuttia juoksumatolla, sitten siirtyminen spinning-saliin jossa ehdin rullailla tovin ennen ohjatun tunnin alkua, pyöräilyä tuli tunti ja 7 minuuttia, yhteensä siis 2 h 12 min. Vähän ihmettelin sitä, että vaikka hikosin joka lajissa, siirtymien aikana palelin.
Syy alkoi selvitä perjantaina, kun heräsin aamulla kurkku kipeänä. Päivän mittaan olo ei tuntunut sen kummemmin flunssaiselta, eikä vielä lauantaiaamunakaan. Menin kisapaikalle klo 7.30. Paljon oli tehty jo perjantaina (paitsi minä koska olin töissä), mutta lauantaillekin riitti roudaamista ja kasaamista. Klo 10 aloimme ottaa ilmoittautumisia vastaan. Olin ajatellut, että josko muutama lapsi innostuu villasukkailemaan, mutta kävikin niin että saimme ottaa hiki hatussa vastaan ilmoittautumisia. Halukkaita lapsijuoksijoita oli 80! Ensi kerralla on tehtävä lapsillekin ennakkoilmoittautuminen :D Joukkuesarjaan oli ilmoittautunut yli 30 joukkuetta, joista vain yksi jätti saapumatta paikalle tai ei ainakaan hakenut kisakassiaan. Kilpasarjojen ennakkoilmoittautuneista vain yksi jäi tulematta, ja hänen poissaolonsa kerrottiin toisen kisaajan toimesta. Olimme syksyllä miettineet, että onkohan yliarvioitua toivoa sataa juoksijaa, ja kuinkas kävi? Ennakkoon ilmoittautuneita oli 182, ja kaikkiaan juoksijoita oli 347! Lasten sarjakin piti juosta kolmessa erässä, koska osallistujia oli 2-vuotiaasta n. 12-vuotiaisiin. Mutta hämmästyttävää kyllä, ohjelmaan merkitty aikataulu piti.
Lauantaina iltapäivällä aloin yhtäkkiä palella ihan kamalasti. Kisojen päätyttyä klo 15 aloimme purkaa ja roudata. Päässäni heitti välillä ihan kunnolla ja ajattelin, että onkohan minulla kuumetta. Kotiin päästyä mittari näytti 38,2 eli kertaheitolla meni viikonlopun ja seuraavan viikon alun suunnitelmat uusiksi. Lenkille en olisi lauantaina jaksanut muutenkaan, mutta sunnuntaille olin ajatellut intervalleja. Ne jäi nyt tekemättä, samoin yksi peruslenkki 39-40 minuuttia.
Viimeksi sanoin siitä, että treeniviikko 11 on tiivis, koska lähden torstaina Saksaan ja treenit pitää tehdä alkuviikolla. Koko viikko menee nyt kuitenkin ilman liikuntaa. Siksi kirjoitan tätä postausta vasta maanantaina, koska eilen olin niin kipeä etten jaksanut enkä pystynyt kirjoittamaan. Kuume oli yli 38, Finrexinillä se laski muutamaksi tunniksi mutta nousi taas uudelleen. Viime yönä heräsin puoli kolmelta, kokeilin turruttaa kurkkukipua jäisillä marjoilla mutta ei toiminut koska ne sulivat liian nopeasti. Kastelin käsipyyhkeen kylmällä vedellä ja pidin sitä kasvoilla. Helpotti, mutta vain sen aikaa kun pyyhe oli kasvoilla, heti kun sen otti pois niin iho hohkasi taas kuumaa. Olen ottanut yöllä ja tänään iltapäivällä perus-Buranaa (400 mg), sillä kuume on laskenut muutamaksi tunniksi. Päivällä oli enimmillään 38,5, mutta nyt lääkkeellä sain sen alas ja jaksan kirjoittaa. Voi olla että kohta taas nousee. Kävin tänään vajaan puolen tunnin reissun apteekkiin ja kauppaan, sen jälkeen olin niin väsynyt että piti maata tunti että jaksoin keittää vettä kuumaan mehuun.
Makaamisseuranani on Yle Areena, josta kuuntelen kun Matti Rämö lukee pyöräilykirjojaan ääneen. Nyt mennään Thaimaasta Vietnamin kautta Laosiin. Kuumeen ollessa korkeimmillaan silmiin sattuu ja päässä humisee niin että lukemisesta ei tule mitään, silloin on ihana vaan maata ja kuunnella. Ainakin maanantain ja tiistain olen sairaslomalla, mutta treeneihin ei tällä viikolla ole asiaa. Nyt on kolme päivää ollut sen verran reipas kuume. En muuten edes muista, milloin viimeksi olisin ollut kuumeessa. Flunssia on ollut, mutta vain lievällä lämmönnousulla. Tämä viikko siis rokulia, mutta toivon mukaan pääsen ensi viikolla takaisin ohjelman pariin. Yritän silloin uudestaan viikkoa 11, jossa on kolme lenkkiä. Varsin inhimillisiä, koska on perushölkkä 32-33 minuuttia, vauhtileikittely 30-32 minuuttia sekä pitkis, jonka todennäköisesti teen hiihtäen. Mutta se on ensi viikon juttu, nyt parannellaan rauhassa. Onhan tämä ärsyttävää, mutta taaskaan ei ole mitään menetetty ensi kesää ajatellen. Epäilen että viime viikkojen villasukkajuoksustressi yhdistettynä pitkiin päiviin on aiheuttanut sen, että kroppa sanoi että nyt hetkeksi seis. Se sille suotakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti