Kohti Karhunkierrosta, viikko 8

Tämä oli kummallinen viikko. Suunnitelmat menivät uusiksi monta kertaa, lisäksi vaihdoin intervallitreenin päikseen ensi viikkoisen kanssa. Lenkkien kanssa meinasi tulla kiire, että saanko tehtyä kaikki, koska tiistain lumimyräkkä siirsi keskiviikon hiihdon lauantaille. No, tältä tämän viikon tekeminen näyttää.

Maanatai täyttä lepoa. Ja jälleen lyhyet yöunet; koska sunnuntaisin nukun aamulla pitkään niin sitten illalla ei meinaa tulla uni, ja jos maanantaina on aamuvuoro niin pitää herätä aikaisin. Olin koko viikon aamuvuorossa, ja kävi niin että nukuin kaikki bussimatkat.

Tiistaina käytiin ystäväpariskunnan kanssa bodypumpissa. Tein osan liikkeistä isommilla painoilla kuin edellisessä ohjelmassa, sitten menikin kivasti lihakset jumiin keskiviikkona päivän aikana... Salitreeniä en tehnyt tällä viikolla.

Keskiviikkona piti siis mennä hiihtämään mutta vaihdettiin päivää. Ei oltu varmoja, onko ladut ehditty ajaa myräkän jäljiltä. Aluksi ajattelin tehdä tässä kohtaa lyhyet intervallit (2 x 7 x 150 metriä, jonka tekisin mäkivetoina), mutta en halunnut lähteä siihen jumittavilla lihaksilla. Kävin sitten GoGolla testaamassa talven uutuuden, vinyasa flow joogan. Ensimmäisen kokeilun perusteella ei ole mun juttu. Voi tietysti johtua myös siitä, että alla oli edellispäivän pumppi. Puolet tunnista kun oltiin niin että painoa oli paljon ranteilla, niin en jaksanut alkuunkaan. Käsivarret vaan tärisi ja oli pakko jättää osa tekemättä. 

Olen ehkä vähän rakastunut hikipyyhkeeseeni :D Torstainakaan en halunnut lähteä mäkivetoihin. Tiedättehän sen tunteen ja tekosyyn, kun tuuleekin niin kovaa... Ystäväni kysyi seuraksi venyttelyyn, lupasin lähteä. Ja tehdä alle 55-minuuttisen spinningin. No, ystäväni joutui perumaan venyttelyn enkä minäkään sitten jäänyt siihen, mutta spinningissä oli kivaa. Pidän perusspinningistä, koska on vaan niin ihanaa polkea hitaalla tahdilla ylämäkeä esimerkiksi Rammsteinin ja AC/DC:n tahtiin. TRIPistä olen myös tykännyt, mutta monessa ohjelmassa pompitaan minun makuuni liian tiheästi satulasta ylös ja takaisin alas. Tykkään enemmän polkea ylhäällä puoli minuuttia kuin neljä polkaisua. 

Perjantaina jätin baletin väliin, koska tarkoitus oli hakea uusi treenipaita. No, niitäpä ei ollutkaan ilmoitetussa paikassa. Tai oli ollut, mutta viety jo pois. Harmi; Facebook-tapahtumalle oli laitettu tunnin aika, enkä ollenkaan arvannut että paitoja ei olekaan jaossa koko aikaa. No, tulipa siitä käveltyä hyötyliikuntana 45 minuuttia, jota ei tietenkään näy viikkosaldossa koska mittaus ei ollut päällä :) Kävelin viikon aikana myös 4 kertaa n. 30 minuuttia kotoa linja-autoasemalle, mutta koska en mittaa niitäkään niin eivät kasvata pk-treenin osuutta vaan ovat hyötyliikuntaa eli siirtymistä paikasta A paikkaan B.

Lauantai oli ihana päivä, aurinko paistoi ja pakkasta oli vain pari astetta. Lopultakin pääsimme hiihtämään! Talven ensimmäinen hiihtolenkki jätti pitkiksen lyhyeksi. Ohjelmassa oli 133-134 minuuttia eli 2 h 13/14 minuuttia, toteutuma oli 1 h 23 minuuttia. En kyllä olisikaan jaksanut paljoa enempää... (Mutta ensi sunnuntaina aiomme mennä ystäväni kanssa sen mitä ohjelmassani lukee eli 2 h 6/12 min.) Sykkeeni on hiihtäessä korkeampi, varmaankin siksi että käytän ylävartaloa enemmän kuin juostessa ja myös jaloilla yritän potkia vauhtia parhaani mukaan. Hiihdimme Pirkkalassa, ladulle lienee monta lähtöpaikkaa, me jätimme auton Keisarinviitan teollisuusalueelle. Ladulla on risteyksiä tasaisin väliajoin, joten mahdollisia lenkkireittejä on tuolla monta. Menimme pääasiassa suoraan eteenpäin, ihan siksi että osaamme poiskin :D Yhdestä risteyksestä käännyimme oikealle, mutta siellä tulikin kääntöpaikka noin kilometrin päässä. Lisäksi ladulle ilmestyi kaksi mopoilijaa. Varmasti tahallaan kiusaa tekemässä, koska rekisterikilvet oli piilotettu. Mopoilijat menivät kääntöpaikalta metsään (jossa ei ollut tietä), mutta tulivat kohta takaisin ja painattivat samaa latua toiseen suuntaan. Ärsyttävää kiusantekoa. Muuten lenkillä oli pääasiassa kivaa. Koin hiukan hankalana sen, että perinteisen ladun oikeassa reunassa oli pehmeää lunta. Tarkoitti sitä, että vasen sauva osui luistelubaanalle ja piti hyvin, oikea sauva upposi hankeen. Lopussa kaaduin. Latu kaarsi tiukasti oikealle alikulkuun, mietin että pitäisikö hypätä luistelubaanalle ja laskea pieni alamäki mutkaan siinä. Jäin kuitenkin ladulle mikä oli virhe. Latu loppui alikulun suulla enkä saanutkaan suksia kääntymään. Pakko oli heittää nurin etten hiihdä betoniseinään. Jos menemme tuonne uudelleen, tiedän ensi kerralla varautua :D Kauniit maisemat ja hyväkuntoiset ladut, joten kivaa oli. Sain vielä ystävältäni tekniikkavinkkiä tasatyöntöön, ehkä joskus jaksan sitä enemmän, tarvisi vaan saada lisää voimaa yläkroppaan. 

Tänään lähdin juoksulenkille, ajatuksella että nyt hoidan ne mäkivedot pois! No, enpä hoitanut. Tein alkuverryttelyn ja saavuin ajattelemani mäen alle. Totesin, että tätä mäkeä en halua juosta neljäätoista kertaa ylös. Mäki onkin liian loiva, lisäksi siinä on mutka sekä oikealle että vasemmalle. Outoa, että kun mäkeä kävelee joskus alas bussipysäkiltä, se tuntuu jyrkemmältä kuin miltä se vaikuttaa treenisilmin katsoessa. Otin sitten äkkiä käyttöön suunnitelman B. Olin kotona katsonut ensi viikon ohjelmaa, ja päätin vaihtaa intervallit päikseen. Mäkivedot siis siirtyvät ensi viikolle, tänään juoksin vedot 1 - 2 - 3 - 4 - 3 - 2 - 1 minuuttia, minuutin kävelypalautuksella. Olisi ehkä saanut olla puolitoista tai kaksi minuuttia, ihan hirveästi ei syke ehtinyt laskea minuutin aikana, etenkin kun ensimmäinen kaksiminuuttinen ja jälkimmäinen kolmeminuuttinen osuivat ylämäkeen. Mutta tärkeintä lienee, että tällekin viikolle tuli sittenkin edes jonkinlainen reippaampi juoksu. Alan epäillä, että nastalenkkarini ovat tulossa tiensä päähän. Nastoja on irronnut jo 4, toisesta 1 ja toisesta 3. Lisäksi molempien kanssa on tullut se ongelma, että pohjallisten ulkoreuna tahtoo jäädä kaksinkerroin ja hiertää. Olen useamman kerran joutunut riisumaan kengät ja pukemaan uudelleen ennen lähtöä, vaikka olen yrittänyt painaa pohjallisen reunan suoraksi niitä ensimmäistä kertaa pukiessa. 

Lenkkeilin puoliltapäivin 40 minuuttia, iltapäivällä menin vielä yinjoogaan. Vakiohjaaja oli poissa, tuuraaja sanoi että tällä kertaa tehdään niin että puolet aikaa on aktiivista tekemistä ja toinen puoli pitkiä venytyksiä. 1 h 17 minuuttia, kovasti tuntuvat olevan ainakin lonkankoukistajat jumissa. Voi olla, että eilinen hiihtolenkki sekä avasi että jumitti koukistajia :)

Kaikkinensa siis 6 kpl treenejä, joihin käytin 6 h 6 min. Ihmettelen sitä, kuinka niin monet itseään peruskuntoilijaksi nimittävät treenaavat 10-14 tuntia viikossa. Miten heidän aikansa riittää ja kroppansa kestää? Tai no, olisi kai minullakin aikaa jos vähentäisin kirjojen lukemista ja kirjabloggaamista, ja jos työmatkoihin menisi vähemmän aikaa kuin 2 tuntia päivässä, ja jos viikonloppuisin treenaisin aina kahdesti päivässä sen sijaan että tuijotan urheilua läppäriltä... :) 

Ensi viikolla olenkin sitten iltavuorossa muut päivät paitsi tiistain, lisäksi lauantai on työpäivä. Treenit vaativat siis pähkimistä; jaksanko herätä aamulla niin aikaisin, että ehdin käydä lenkillä ja suihkussa ennen kuin bussi töihin lähtee klo 10.55? Huomioiden että pysäkille on 1,5 kilometriä matkaa. Jos lenkkeilen töiden jälkeen, miten pukeudun että en palele töihin mennessä ja töiden jälkeen junaa odottaessa? Alustava suunnitelmani on, että maanantaina on lepopäivä, tiistaina käyn illalla bodypumpissa, keskiviikkona hölkkään illalla (39-40 minuuttia) rautatieasemalta kotiin, torstaina käyn aamulla TRIPissä (ja korvaan sillä toisen 39-40 -minuuttisen hölkän), perjantaina illalla teen mäkivedot, lauantaina lepopäivä ja sunnuntaina päivällä pitkis hiihtäen. Viikon päästä nähdään, menikö kuinka hyvin tai huonosti suunnitelmien mukaan...