Ensin huono ja sitten hyvä treeniviikko

 

Alkaapa muuten olla pimeä iltaisin! Vakilenkkini junalta kotiin menee kevyen liikenteen väyliä, mutta on silti aika kaivaa heijastinliivi esiin. 

Viime viikolle tuli vain kaksi treeniä, kesto yhteensä alle 2,5 tuntia. Toissa maanantaina sain illalla seurakseni kurkkukivun, keskiviikkona sen kaveriksi tuli päänsärky. Torstaiksi päänsärky oli pois, mutta yöllä yskin aika lailla. Pidin vielä torstainkin liikunnasta vapaana. 

Toissa perjantaina kävelin töiden jälkeen 52,5 min / 5,27 km / 124. Kävelyvauhti oli hukassa (keskivauhti 9.57) mutta olipa keskisykekin harvinaisen matala. Perjantain vastaisena yönä kurkku tuntui kuivalta ja yskin vielä vähän, mutta kipua ei enää ollut. 

Viime lauantaista tuli lepopäivä, vähän vahingossa ostin kaksi teatterilippua ja kävin klo 13 ja klo 19 näytöksissä. Kävin hakemassa Ratinan Shopping Festivalilta kavereillekin teatteriliput ja jossain välissä piti syödäkin, niin ei vaan ollut aikaa treenata. 

Sunnuntaina olin sadetta paossa salilla, poljin kuntopyörää 1,5 h. 

Tällä viikolla otin vahingon takaisin ja treenasin kuutena päivänä, vaikka mukaan mahtui yksi sairaslomapäivä aamuöisen oksentelun takia (en ole raskaana). 

Maanantaina kävin töiden jälkeen ystävän kanssa kahvilla Tampereen keskustassa, sen jälkeen kävelin Lapinniemeen ja tulin bussilla pois. 40 minuuttia / 4,07 km / 136. Nyt olikin hurjan korkea keskisyke, vaikka keskivauhti oli vain hivenen kovempi kuin perjantaina (nyt 9.51). Alla oli kyllä useampi huonosti nukuttu yö. 

Tiistaina olin sateensuojassa salilla, 57 minuuttia koko kehon treeniä. 

Keskiviikkona juoksin iltavuoron jälkeen junalta kotiin, 30 minuuttia / 3,45 km / 150. Keskivauhti 8.41 eli omaan tasoon reippaampi vauhti. Edellisellä juoksulenkillä keskisyke on ollut 147 keskivauhdin ollessa 9.04, eli ehkä yllättävän vähän pieneni keskisyke 20 sekuntia nopeammilla kilsoilla. Toki tänään oli pari pysähdystä liikennevaloihin, sekin saattoi vaikuttaa. 

Keskiviikkoiltana tunsin lenkin jälkeen rappukäytävässä, että vatsaa kivistää. Yöllä heräsin kolmelta, silloin kivistys oli niin voimakas ettei mikään asento ollut hyvä. Menin sohvalle pitkäkseni, sitten oksensin neljän ja puoli kuuden välillä kolme kertaa. Jäin torstaiksi kotiin, mutta tunsin jo silloin puoli kuudelta että eiköhän oksentelu loppunut siihen. Tosi väsynyt olin päivän, yhdeksän jälkeen keitin puuron, sitten menin takaisin maate ja nousin puoliltapäivin, iltapäivällä kahden aikaan mietin että pitäisikö mennä päiväunille. Loikoilin sohvalla silmät kiinni äänikirjaa kuunnellen kolmen ja neljän välillä, sitten kymmentä yli neljä tunsin itseni pirteäksi. 

Perjantaina en lenkkeillyt heti töiden jälkeen vaan vasta pari tuntia myöhemmin. Kävin Arboretumissa katsomassa syksyn etenemistä, yllättävän paljon siellä vielä kukki ja varsin vähän oli keltaista ja punaista. 1 h 18 min / 7,9 km / 130. 

Eilen olin sadetta paossa salilla, ensin 30 minuuttia soutua ja perään 45 minuuttia lihaskuntoa. Yksi liike ojentajille ja yksi hauiksille, muuten jalkatreeni. 

Tänään totesin että olen viluinen enkä halua lähteä ulos tuuleen lenkille, menin sitten salille ja poljin taas kuntopyörää 1,5 tuntia. Kuten viikko aikaisemmin, puolet ajasta oli hyvinkin hauskaa kun katsoin Yle Areenasta Sohvaperunoita :D

Tälle viikolle tuli sitten niinkin paljon liikuntaa kuin 6 h 11 min. Ennen muuta monipuolisesti, yksi juoksulenkki, kaksi kävelyä, kaksi lihaskuntotreeniä, yksi soutulaitetreeni ja yksi sisäpyöräily. Silläkös tuntuukin, ettei kroppa ole väsynyt. Vaikka kehonhuolto loistaa taas poissaolollaan... 

Huomenna olen iltavuorossa, ajattelin lenkkeillä junalta kotiin, samoin tiistai on lenkkipäivä. Keskiviikko on vapaa, sillä työpäivän päälle istun ensin 2 tuntia kampaajalla hiusten raidoittamisessa ja leikkaamisessa, perään reilut 2 tuntia teatterissa. Torstaina jotain kevyttä liikuntaa, koska oletan olevani aika väsynyt keskiviikon jälkeen. Olen silloin kuitenkin pois kotoa suunnilleen klo 6.30-22. Perjantaina lähden klo 5.50 junalla Turkuun kirjamessuille. Ja molemmat puolison kanssa manataan yhteyksiä; jos halutaan olla Turussa tietyssä paikassa klo 10, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuo aamujuna. Seuraava juna on perillä vasta kymmeneltä, samoin aamun ensimmäinen bussi joka kyllä lähtee Tampereelta klo 6.30 mutta joka ilmeisesti kiertelee kaikki mahdolliset kylät ja jossa lisäksi on yksi vaihto matkalla. No, olen Turussa klo 7.35, joten käyn jossain aamupalalla ja sitten kävelen Messukeskukseen. Olen yötä hotellissa, joten voi olla että kävelen Messukeskukseen myös lauantaiaamuna. Ne eivät ole mitään urheilukävelyitä, sillä en halua olla hikinen ja haiseva perille saavuttuani...

Taloyhtiössämme on hissiremontti, joka alkoi meidän rapusta. Sen on luvattu olevan valmis ensi perjantaina. Jos näin on ja jos sää on hyvä, voisin käydä sunnuntaina pyöräilemässä. Remontin aikana en ole käynyt, sillä pyörävarastomme oli niin täynnä että fillarini ei mahtunut sinne joten se on olohuoneessamme. En ole halunnut / jaksanut / viitsinyt roudata sitä viidennestä kerroksesta pois ja takaisin rappusia pitkin, joten toivon että riittävän kesäisiä pyöräilykelejä olisi vielä jäljellä. 

Lämmintä syksyn aikaa! Nyt on ollut aika ihania päiviä, kun tuuli tuntuu jo viileältä mutta aurinko vielä lämmittää :)

Vapaaehtoishommia ja kesäloman odottelua

 

Kiireinen elämä on jatkunut. Juuri laskin, että kesän ensimmäinen vapaa viikonloppu on kolmen viikon päästä. En muista mitä ohjelmaa oli kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, jotain kuitenkin. Sitten Pirkan pyöräily, siskontyttöjen valmistujaiset, juhannus, European Masters Games, tänä viikonloppuna lauantaina tuplasynttärit ja sunnuntaina European Masters Games, ensi viikonloppuna kavereiden häät, sitä seuraavana ollaan reissussa kaverin kanssa. Olen aika väsynyt. Kesäloman alkuun on 4 työpäivää, ja kunhan saamme kaverin kanssa Norjan-reissumme tehtyä niin kolmeviikkoisen loman kaksi viimeistä viikkoa aion olla hyvin pitkälti kotona. 

Viime viikolle tuli neljä treenikertaa, kaksi pyöräilyä ja kaksi kävelyä. 

Maanantaina pyöräilin Pirkkalan puolelle ja Sarankulman kautta kotiin, 1 h 1 min / 17,82 km / 134. Pääsin matkaan vasta puoli seitsemältä illalla, koska parveketuolimme saapuivat. Puolison tuoli oli niin iso, että paketti ei mahtunut hissiin ja jouduin purkamaan sen. Tuoli itsessään ei myöskään mahtunut hissiin, kannoin sen kotiimme viidenteen kerrokseen. Pahvilaatikon jouduin repimään pienemmiksi palasiksi, että se mahtui keräysastian suuaukosta sisään. Halusin kuitenkin pyöräillä, olkoonkin tällä kertaa lyhyempi reitti. Pirkkalan puolella oli tietöitä, käännyin ehkä liian aikaisin kohti Toiviota ja edelleen Sarankulmaa. 

Keskiviikkona ja torstaina kävelin iltavuoron jälkeen töistä junalle, keskiviikkona 58 minuuttia / 5,95 km / 126 ja torstaina 1 h 4 min / 6,43 km / 124. Ei olisi huvittanut, mutta eipä Orivedellä ole iltakuudelta muutakaan tekemistä, ellen halua istua työhuoneessa lukemassa kirjaa. Päivien mittaan ukkosti ja satoi, pääsin molempina päivinä melkein koko lenkin kuivana. Keskiviikkona satoi viimeisen kilometrin, mutta minullapa oli sateenvarjo mukana.

Perjantaina vein taas aamulla polkupyörän bussilla Orivedelle, iltapäivällä poljin viiden vuorosta Kangasalan kautta kotiin. Viimeksi sama reissu vei huoltamattomalla pyörällä 3,5 tuntia, nyt meni 2 h 48 min. Matka oli noin kilometrin lyhyempi, ajoin vain yhden kerran harhaan Kangasalla mutta huomasin mistä olisi pitänyt mennä ja etsiydyin pääkadulle myöhemmin. Näin ollen en päätynyt ollenkaan bussiaseman "väärälle" puolelle, mistä viimeksi tuli lisälenkki. Olen aina ajatellut että maantiepyörässä renkaat ovat heikoin lenkki, mutta tällä kertaa lähtikin ketju. Sain sen onneksi paikalleen. Pysäytin umpeen kasvaneen metsäautotien alkuun, ja kun olin lähdössä liikkeelle niin huomasin että läheiselle bussipysäkille oli pysähtynyt auto ja minua kohti käveli mies. Hän huuteli että sainko pyörän korjattua, ajatteli että olisi voinut auttaa. Kohdatessamme sanoin että sain korjattua, ja toivon että ketju pysyy ainakin 11 km mikä on matkaa Kangasalan keskustaan, sieltä voisin jatkaa bussilla kotiin. Hän katsoi vielä että ketju näytti olevan kohdillaan eikä hyppelehtivän. Onneksi käytössä oli kevyemmät vaihteet, pääsin kotiin asti. Vasta kotipihalla uskalsin kokeilla, onnistuuko vaihto isommille vaihteille, tuntui onnistuvan. Tuon jälkeen en ole pyöräillyt, joten todellinen testi on vielä tulossa: onnistuuko vaihto rattaalta toiselle vai pitääkö fillari käyttää huollossa. Mietin kertooko se enemmän minusta vai kanssaeläjistä, kun mieleeni ei ollut juolahtanutkaan että joku saattaa pysähtyä auttamaan nähdessään korjauspajani. 

Pakkasin reppuun parit kertakäyttöhanskat, totesin että pyöräilyssä käyttämäni salihanskat eivät tulleet puhtaiksi pyykkikoneessa. 

Viime viikonlopun olin talkoolaisena European Masters Gameseissa, lauantaina kisakaupan kassalla klo 13-18.15 ja sunnuntaina Pyynikillä maantiepyöräilyn liikenteenohjaajana klo 9-15.30. Omat liikunnat jäi väliin. Annan kyllä suuren kunnian kaikille liikenteenohjaajille, se taitaa olla kaikissa tapahtumissa se paskamaisin homma. Tuolla rata oli suljettu kahteen otteeseen, klo 10.45-13 ja klo 13.45-15.15, kyllä ehti siinäkin ajassa kuulla monenmoisia selityksiä miksi juuri kyseisen ihmisen pitäisi päästä juuri sillä hetkellä sulun läpi. Suuri ihmetys ihmisillä oli siitä, että tie oli kokonaan suljettu, kun aina ennen pyöräkisoissa on saanut mennä sopiviin väleihin. Yksi aikoi kuulemma olla poliisiin yhteydessä, että eihän näin voi jättää ihmisiä koteihinsa vangiksi. En viitsinyt alkaa vääntämään, että kyllä tapahtumajärjestäjällä on poliisilta lupa sulkea rata. Selittelin useamman kerran, että nyt taitaa olla sen verran enemmän osallistujia ja sen verran suurella ikähaarukalla + erilaisella nopeudella, että on vaikeampi löytää sopivaa väliä kuin sellaisessa tapahtumassa, missä osallistujat ajavat yhdessä tai kahdessa isommassa ryhmässä. 

Tälle viikolle tuli 4 treenipäivää, 5 treeniä.

Maanantaina tutusti kävellen iltavuorosta junalle, 52 minuuttia / 5,23 km / 121. Kuivana säästyin taas, sade tuli kun olin päässyt asemalle pysäkkikatoksen suojaan. 

Tiistaina jäin Orivedelle, kävimme ystäväni kanssa sauvakävelemässä ja sitten hän vei minut puoli kuuden junalle. Otimme sadetakit päälle jo lenkille lähtiessä, kuumahan niissä tuli, mutta tulivat tarpeeseen kun viimeisen 1,5 km satoi kaatamalla. En saanut hupun nauhoja kireälle, joten perillä huomasin että sadetakin alla takkini oli kastunut. Niin oli kyllä trikoot ja kengätkin litimärät. Kaikkiaan sauvoimme 1 h 11,5 min / 6,9 km / 131. Kaukaa viisaana olin ottanut vaihtolenkkaritkin mukaan, näin ollen kävin lenkin jälkeen lämpimässä suihkussa ja sain vaihdettua kaikki vaatteet kuiviin. 

Torstaina oli myös kovin sateisen oloinen päivä, kävin pitkästä aikaa salilla. Ensin puoli tuntia soutua ja perään puoli tuntia yläkropan treeniä. Pystysoutua, ojentajia, vaakaprässiä, hauiksia, ylätaljaa. 

Perjantaina menin töiden jälkeen talkoohommiin akkreditointiin, työvuoro oli jossain vaiheessa merkitty klo 16-20 mutta suljimmekin klo 19. Lähdin sen jälkeen Ratinan stadionilta Arboretumiin, siellä on kukkiminen kauneimmillaan. Kävelin 58 minuuttia / 5,85 km / 122. 

Eilen matkustimme puolison kanssa junalla Orivedelle, sieltä vanhempieni kyydissä Jämsään syntymäpäiville, takaisin Orivedelle ja illan viimeisellä junalla Tampereelle. 

Tänään talkoilin, oli viimeinen kisapäivä. Alkujaan työvuoro oli klo 9-11, mutta torstaina tuli tieto että toimisto onkin auki klo 14 saakka. Muut lähtivät klo 11-12 välillä, osa ennen vaparikoordinaattorin tuloa ja osa sen jälkeen. Itse lähdin klo 13.15 kun sain siihen luvan, koordinaattori sanoi pärjäävänsä yksin loppuajan. Olin saanut migreenin seurakseni, joten lähdin kotiin ja otin päikkärit. Liikunnat jäi siis tältäkin päivältä pois. 

Ensi viikolle on luvattu kaunista ja lämmintä, luulenpa viihtyväni pyörän selässä - jos vaihteet toimivat. Torstaina tapaamme puolison siskon poikaystävineen sekä kaveripariskunnan, tarkoitus on pelata minigolfia. Torstai on viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa, jee! Perjantain olen jo vapaalla, aion silloin mennä tutun pitkän pyörälenkin Kangasalle ja Ruskon sekä Sääksjärven kautta kotiin. Todennäköisesti jo perjantaina matkustamme Orivedelle, josta lähdemme kavereiden kyydillä lauantain hääjuhlaan. Sieltä kotiudumme sunnuntaina, oletettavasti saamme puolison siskolta kyydin Länkipohjan tienhaaraan josta tulemme bussilla. Viikonloppuna tuskin ehdin tai jaksan harrastaa liikuntaa. Juhlien lisäksi uhkana on perinteinen lomanaloitusmigreeni. 

Sitten lähdemmekin seuraavana maanantaina ystäväni kanssa klo 8 junalla kohti lentokenttää. Lennämme Osloon, vaihteeksi reissaamme vuokra-autolla etelämmässä eikä aina vaan pohjoisessa Norjassa. Jonkinlaisia vaelluksia on tarkoitus tehdä, tosin aika monet mitä ystäväni on esitellyt on kyllä hienoihin paikkoihin johtavia mutta 6-8 tuntia kestäviä. Yritämme löytää maltillisia versioita, koska minä en ainakaan jaksa koko päivän kestäneen kävelyn jälkeen tehdä edes lyhyttä vaellusta seuraavana päivänä. Saapa nähdä minne kaikkialle päädytään, tunnetusti ehdimme viikossa paljon! :D 

Leppoisaa heinäkuuta!

Arkea ja aurinkoa

 

Päivät pitenevät entisestään, ihanaa! Vielä on pimeää kun lähden aamuvuoroon klo 7 bussilla, mutta matkan aikana ehtii tulla valoisaa. Aamuvuorosta pääsee takaisin Tampereelle valoisaan aikaan. Aurinkoakin on näkynyt tällä viikolla. Jotenkin väsynyt olen ollut, useana päivänä nukuin joko toisen tai molemmat työmatkat. 

Tällä viikolla liikuin viitenä päivänä.

Tiistaina kävelin Kalevasta Juhannuskylän kautta keskustaan. En ehtinyt tehdä kuin puolituntisen lenkin, 3 km / 130. Olin töissä iltapäivällä esihenkilövalmennuksessa, ja pääsin lähtemään vasta klo 16.15 bussilla. Ja koska meillä oli tamperelaisten kirjabloggaajien kuukausitapaaminen puoli kuudelta, ei kertakaikkiaan ollut mahdollisuutta pidempään lenkkiin. Parempi lyhytkin kuin ei ollenkaan. 

Tampereella riittää lumisia ja jäisiä teitä!

Keskiviikkona olin iltavuorossa. Tarkoitus oli käydä aamulla uimassa, mutta olin unohtanut laittaa herätyksen ja havahduin puolison herätyskelloon puoli tuntia ennen bussin lähtöaikaa. Ja koska meiltä on 20 minuutin kävelymatka linja-autoasemalle niin totesin, ettei kannata edes yrittää. Kävelin sitten töitten jälkeen junalta Ranta-Tampellan kautta kotiin, 45 minuuttia / 4,5 km / 137. Ajattelin, että ehkä keho kaipasi nukkuma-aamua, kun en herännyt ilman kellonsoittoa ajoissa. 

Torstaina kävin aamuvuoron jälkeen salilla pyöräilemässä, 80 minuuttia / 24,7 km / 110. Päkiöissäni alkaa yleensä tuntua viimeistään puolen tunnin kohdalla, ja loppuvaiheessa tuntuu usein kipua. Syy lienee se, että en käytä pyöräilykenkiä vaan sisä- tai nyt uusia juoksulenkkareita (jotka eivät pääse ulos ennen kevättä). Ehkä pidän jalkoja myös liian edessä, voisin kokeilla ensi kerralla laittaa polkimen ja remmin enemmän jalkaterien keskiosalle. Ajankuluksi katselin hiihtokisoja. Sprintistä oli jo ehtinyt mennä naisten erävaihe, näin miesten erävaiheen sekä molempien välierät ja finaalit. Viimeisen 8 minuuttia treenistä tuijotin ikkunasta ulos. 

Perjantaina menin myös salille, alkuun soudin 30 minuuttia / 5 km / 136. Perään tein 38-minuuttisen lihaskuntotreenin / 130. Välineinä 24 kg kahvakuula maastavedossa alhaalta ylös, 15 kg tanko ojentajiin, 20 kg tanko maastavetoon ylhäältä alas, soutuun ja pystysoutuun, pakkalaite vaakaprässiin (26 kg) ja ylätaljaan (33 kg), steppilauta yhden jalan penkille nousuun. Toistoja 3 x 8-12 jaksamisen mukaan. 

Viikonloppuna on lihakset olleet melkoisen jumissa perjantaisesta. Eilen kävelin puolison kanssa Arboretumiin, jossa teimme pienen lenkin kaverimme kanssa, 57 minuuttia / 4,46 km / 113. Toivoin että leppoisa kävely olisi sulattanut lihasjumit, mutta kyllä on tänään vielä ollut haasteita liikkumisessa. Toivottavasti huomiseksi helpottaa, haluaisin käydä taas vaihteeksi juoksulenkillä. 

Ensi viikko on vielä arvoitus. Yksi syy on siinä, etten vielä tiedä perjantain ja lauantain työvuoroa. Perjantaina minulla pitäisi olla viiden vuoro ja lauantaina työpäivä, mutta jos junaliikenteessä on lakko niin sitten en pääse kulkemaan ja joudun vaihtamaan työvuoroa. Viimeinen Nysse-liikenteen bussi Orivedeltä lähtee perjantaina klo 16.15 eikä kaupunkiliikenteen busseja kulje ollenkaan viikonloppuna, pitkän matkan bussejakin ainoastaan yksi vuoro iltapäivällä. 95-linjaa liikennöi pääosin Valkeakosken Liikenne joka ei kuulu mahdollisen lakon piiriin, joten aamuvuoroon pääsen kulkemaan. Iltavuoroni ensi viikolla ovat maanantai ja tiistai, silloin ei vielä ole lakkoa joten pääsen töistä junalla kotiin. 

Huomiselle havittelin juoksulenkkiä, tiistaina menisin Orivedelle aikaisemmalla bussilla ja kävisin liikuntahallin kuntosalilla. Keskiviikkona kävelyä ja torstaina kävelyä tai juoksua, sään pitäisi olla aurinkoinen. Jos olen lauantaina töissä, kävelen töistä junalle, jos en ole niin sitten teen Tampereella jonkinlaisen treenin. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu. 

Hyvää lomaa lomalaisille, muille muuten vaan kivaa viikkoa :)

Viiden lajin viikko

 

Loma ja kotona pysytteleminen on tehnyt hyvää. Monena päivänä olen ollut väsynyt, mutta yöt ovat menneet varsin hyvin eikä iltaisin ole enää tullut sykkeen kiihtymistä. Olenkin nyt uskaltanut treenata vähän isommilla sykkeillä. 

Maanantaina tempaisin uudet nastalenkkarit jalkaan ja ai että kun tuntuivat hyvältä! Ensimmäisen lenkin perusteella nappiostos. Jäin bussista Taysin pysäkillä, kävelin 47 minuuttia / 4,77 km / 130 Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta kirjasto Metsolle. Siellä meillä oli tamperelaisten kirjabloggaajien kuukausitapaaminen. Juttua riitti liki pari tuntia, paljon oltiin luettu ja käyty teatterissa, mutta keskusteltiin myös esimerkiksi yläkoulun ja lukion äidinkielen tunneista sekä kirjastojen aineistovalinnasta. 

Keskiviikkona olin GoGolla, ensin soutua 30 minuuttia ja perään kuntopyörää 70 minuuttia. Ihmettelen, kuinka joku jaksaa soutaa tunnin tai kaksi ja enemmänkin. Minulle puoli tuntia on jo puuduttavaa; pienellä näytöllä ei ole muuta seurattavaa kuin matkan kasvaminen ja ajan väheneminen. Äänikirjakaan ei jaksa viihdyttää. Hyvää soutu tekee yläkropalle, mutta miten kummassa jaksaisin joskus soutaa vaikka puolitoista tuntia? Soudussa keskisyke oli 128 / maksimi 140, vastus kohdassa 4 (vaihtoehto 1-10). Pyöräilyn keskisyke 122 / maksimi 132, vastus tasolla 8 (vaihtoehdot 0, 4, 8 ja 12; aiemmat tämän vuoden pyöräilyt olen tehnyt vastuksella 4). 

Torstaina oli pilates-fiilis, kaivoin kotona GoGon Treenikirjastosta 45-minuuttisen treenin. Aamukankeutta oli havaittavissa, mutta mukavasti keho vetreytyi. 

Perjantaina näkyi lopulta se ennustettu auringonpaiste, pari päivää myöhässä siitä mitä ennuste viime viikolla kertoi. Lähdin pitkästä aikaa kävelylle Hatanpään Arboretumiin, 1 h 20 min / 8,06 km / 135. Osa Arboretumin hiekkateistä oli jäisiä mutta reittivalinnoilla oli mahdollista mennä koko matka sulalla maalla. Olinkin liikkeellä ilman nastoja, arvasin että on riittävän sulaa. 

Eiliset suunnitelmat menivät uusiksi, ensinnäkin nukuimme puolison kanssa tosi pitkään ja toisaalta ennustetun auringonpaisteen tilalla oli lumisade. Lähdin viiden maissa salille, alkuun 10 minuuttia soutua lämmittelyksi ja sitten 48 minuuttia lihaskuntotreeniä. Yllättävän paljon oli väkeä, jotenkin kuvittelin että porukka olisi käynyt treenaamassa jo aiemmin. Vähän sai kurkistella milloin mikäkin laite tai vapaapainotilan kohta on vapaana. Liikkeinä laitteissa reiden ojennus, jalkaprässi, ylätalja ja rintaprässi, 20 kilon vapaapainolla pystysoutu ja maastaveto ylhäältä alas, 20 kilon tangolla soutu, jumppapallolla kyykky ja suorat vatsalihakset. Loppuun vielä portaalle nousu. Sarjat 3 x 10 toistoa, paitsi vatsoissa 3 x 25 ja portaalle nousuissa 2 x 25. 

Tänään tuntuu että eilinen salitreeni oli pitkän tauon jälkeen... Varsinaista lihaskipua ei ole, jäykkyyttä vain. Sellaista että en saa nostettua käsiä ylös, alaselkä juilii, en meinaa päästä sohvalta ylös :D Täytyy taas aktivoitua salin puolella muutenkin kuin kuntopyörän kanssa. Liikuntaa en tänään harrastanut, mutta puolison kanssa kuljeskeltiin kaupungilla kun käytiin syömässä, kahvilla ja ruokakaupassa. Sen verran iso kierros tehtiin että 40 % päivän aktiivisuudesta tuli siinä täyteen.

Yhteensä liikuntaa oli tällä viikolla n 5,5 tuntia. 

Ensi viikolla olen lomalla vielä maanantain ja tiistain, sitten puolestaan lauantaina olen töissä. Huomenna ajattelin käydä salilla ainakin polkemassa kuntopyörää, ehkä myös soutamassa. Tiistaina voisi olla salitreenin vuoro. Keskiviikon olen etätöissä, se voisi olla lenkkipäivä tai sitten sisäliikuntapäivä, sääennusteesta riippuen. Jos saan vaihdettua torstain aamuvuoroksi (aamulle tulleen kokouksen takia), voisin lenkkeillä työpäivän jälkeen. Ja lauantaina lenkki töiden jälkeen, junan lähtöä odotellessa. 

Siinä raameja ensi viikolle, saapa nähdä millainen toteutus on. Mielessä kyllä kummittelee ajatus uudesta treeniohjelmasta, täytyy alkaa etsiskellä. Haluan sellaisen, jossa myös lihaskunto ja kehonhuolto on otettu huomioon, eikä jokainen treeni ole juoksua tai muuta aerobista. 

Nyt muuten huomaa päivien pitenemisen, aamuvuorosta ehtii kotiin päivänvalolla ja pimeys laskeutuu "vasta"viiden maissa. Ei mene enää kauaa kun iltavuorostakin (päättyy klo 19) lähdetään kotiin valoisalla :) 

Kuntosalia ja kotitreeniä

 

No niin, taas on pari viikkoa vierähtänyt sisätiloissa! Jalka on parempi, mutta kyllä siinä yhä tuntuu kosketusarka kohta sekä nilkan etupuolella että jalkapöydässä, ulkosyrjän puolella jalkapöytää ja melko keskellä. Vähitellen alkaa kuitenkin tuntua siltä, että voisin uskaltautua kokeilemaan kävelyä. Nyt kun on luvassa pakkaskelejä, voisi ehkä olla viisasta kävellä juoksumatolla jos tiet näyttävät kovin liukkailta. 

Olen tehnyt sekä vanhoja tuttuja juttuja että kokeillut vähän uutta. 

Viime viikolla treenejä kertyi neljänä päivänä, mutta useampi niistä oli ns. yhdistelmätreeni. 

Maanantaina olin kuntosalilla Gogo Cityssä, ensin soudin puoli tuntia ja perään tein 37 minuuttia yläkropan treeniä. Tämä oli vähän yllätyspäivä treenin suhteen. Olin sopinut sunnuntaina kaverini kanssa, että nähdään maanantaina kun pääsen töistä, sitten hän peruikin tapaamisen. Olin pukeutunut niin, että pystyin menemään salille, mutta töissä jouduin kaivamaan kaapista ikivanhat ja melko räsyt lenkkarit. Ehkä ne siksi olivat jääneet kaapin pohjalle, kun olivat jo niin loppuunkulutetut. Ajattelin, että kyllä niillä yhden salipäivän hoitaa, ennen kuin ne lentävät roskiin. Lähdin töistä tuntia myöhemmin kuin yleensä, eli pääsin salille viiden aikaan. Silloin alkaa jo olla ruuhkaa. Tein paikkalaitteissa rintaprässiä, ylätaljaa ja pystypunnerrusta, tangolla pystysoutua ja maastavetoa, lisäksi pallolla ja matolla vatsaliikkeitä. 

Keskiviikkona suuntasin GoGo Parkiin, jälleen ensin puolen tunnin soutu ja perään 32 minuuttia jalkatreeniä. Useimmiten teen paikkalaitteissa toistoja 3 x 10, joten tänään kokeilin 5 x 8 reiden ojennusta ja koukistusta. Lisäksi kyykkäsin seinää vasten niin, että selän ja seinän välissä oli jumppapallo. Tykkään kyykätä näin, kun jalkaterät ovat hiukan kauempana seinästä kuin selkä, pääsen syvempään kyykkyyn. Näitä 3 x 15. Lisäksi maastaveto levypainolla sekä pari vatsalihassarjaa jumppapallolla ja matolla. 

Lauantaina olin päivän töissä, illalla tein kotona GoGon Treenikirjastosta 33-minuuttisen pilateksen. 

Sunnuntaille tuli kaksi salikäyntiä ja kolme treeniä. Puoliltapäivin menin GoGo Parkiin, soudin puoli tuntia ja tein 32-minuuttisen jalkatreenin. Illalla menin GoGo Hermiaan fascia method -tunnille. Siinä on laji josta tykkään, liikkeet ovat sellaisia että varvas ja jalkaterä pärjäävät enkä joudu soveltamaan kuin korkeintaan yhdessä liikkeessä. Pidän myös siitä, että joka tunnilla jolla olen ollut, on jotain mitä on tehty aiemmin mutta myös uusia juttuja. Ja se tuttu osakin vaihtelee eri viikkoina.

Tällä viikolla treenikertoja tuli 6, päiviä 4. Tiistaina oli sellainen tunne, että teki mieli heiluttaa kahvakuulaa. Niinpä laitoin kotona Rammsteinin Reise, reise -levyn soimaan ja kuulan heilumaan. Pari biisiä hyppäsin yli, treenin kestoksi tuli 40 minuuttia. 

Viime viikkoina on tullut useampi pitkä työpäivä, ja plussatunteja on kertynyt. Torstaina meninkin iltavuoroon tavallista myöhemmin, en lähtenytkään klo 10.10 bussilla vaan klo 12.06 junalla. Ennätin siis aamulla salille GoGo Parkiin, tuttu juttu eli puolen tunnin soutu ja 33 minuuttia yläkropan treeniä. Löysin salilta ihan uudenlaisen ojentajalaitteen jota en ollut koskaan kokeillut aiemmin, kädet olivat koukussa sivulla ja ne painettiin suoriksi alas. Tämän kanssa oli hakemista, että mikä on sopiva paino. No, ensi kerralla osaan paremmin. 

Perjantaina piti mennä ystävän kanssa kokeilemaan GoGo Cityyn hatha vinyasa syvävenyttelyä. Menin sen verran ajoissa salille, että ehdin tehdä puolituntisen jalkatreenin. Ystäväni peruikin tulonsa, menin sitten tunnille yksin. Kuvittelin että se on samantyylistä kuin hatha, jossa joskus olin, että maattiin matolla ja hyväksyttiin itsemme sellaisena kuin olemme. Olin totaalisen väärässä! Olikin sellaista voimajoogaa, että tuli astanga mieleen. Ja kuten vinyasa vihjaa, jäätävä määrä niitä kulmanojaan / alaspäin katsovaan koiraan, siitä liuku punnerrusasentoon, kobran kautta liuku takaisin kulmanojaan... Näissä joudun yhä jättämään varvastaivutuksen väliin ja käyttämään polvet maassa. Lisäksi oli todella paljon raskaita liikkeitä, tyyliin molemmat jalat suorana peräkkäin noin metrin etäisyydellä toisistaan, vastakkainen käsi etujalan viereen maahan, rintarangasta kääntö ja toinen käsi ylös. Tai istuen toisen jalan taivutus viereen koukkuun, käsillä kiinni toisen jalan takareidestä ja jalan ojennus suorana niin korkealle kuin menee. Oli myös tasapainoilua yhdellä jalalla. Sinänsä ihan kivaa, mutta sitä syvävenyttelyä jäin kaipaamaan. Monissa asennoissa oltiin viiden hengityksen ajan, mutta ohjaaja laski viiteen tosi nopeasti, eli tuskin mikään venytys kesti puolta minuuttia vaan kaikki olivat lyhyempiä. Tämä ei taida mennä jatkoon, ei ainakaan ennen kuin varpaani antaa myöten ja taipuu nykyistä paljon enemmän.

Tänään oli yogalates-fiilis, sitä siis GoGon Treenikirjastosta kehiin, tällä kertaa 44-minuuttinen. Tykkään tästäkin kovasti. Joogaliikkeissä voi valita, tekeekö suorin jaloin vain koukistaako jalat, ja jos koukistaa niin kuinka paljon. Eli liikkeitten kuormittavuutta voi säädellä oman tuntemuksen mukaan. Tykkään koukistaa, koska haluan vähän kuin salaa jaloille voimatreeniä. Myös pilatespuolella voi päättää, tekeekö liikkeitä jalat koukussa vai suorana. Tykkään siitä, että ohjaaja näyttää aina helpoimman version, ja sitä tehdään muutama toisto ennen kuin hän antaa vaihtoehtoja. Ja muistuttaa, että vaativampiin versioihin mennään sen mukaan, mikä kehossa tuntuu hyvältä. Eli ei väkisin. Mielestäni tämä on se oikea lähestymistapa. Olen ollut sellaisillakin joogatunneilla, jossa on heti alussa tehty rankkoja taaksetaivutuksia, ja olen tuntenut olevani huono kun en ole päässyt liikkeisiin. Parempi näin päin, missä ensin tehdään lempeä versio, ja sitten voi kokeilla miltä raskaampi tuntuu. Itselläni on etenkin rintarangassa huono liikkuvuus, joten en kertakaikkiaan pääse liikkeisiin, missä pitää taipua paljon taakse tai kiertyä voimakkaasti sivulle.  

Ensi viikolle en ole vielä tehnyt suunnitelmia. Huomenna lienee liikunnasta välipäivä, ajattelin mennä töiden jälkeen Prismaan ja ostaa lahjat Hope-keräykseen. Olen taas haalinut kasan lappuja, osan toiveista olen jo hankkinut ja toimittanut keräykseen. Onhan se tosi sydäntäsärkevää, että 16-vuotias haluaa shampoota, 12-vuotias alushousut, 0-vuotiaalle halutaan soiva lelu. Keräykseen osallistuminen on minulla jo monivuotinen perinne, ja korona-aika on entisestään korostanut sitä, että työttömyys tai pitkä lomautus voi osua melkein kenen tahansa kohdalle. Minun kohdalleni ei osunut, joten siksi haluan auttaa kun kerta voin. On täysin mahdollista, että olen itse joskus avuntarvitsijan roolissa, mutta nyt haluan tuoda iloa lapsille ja nuorille. 

Keskiviikkona menemme puolison kanssa Tuomiokirkkoon kuuntelemaan Apocalypticaa, joten siinä menee se ilta. Toki, jos pääsen neljäksi kaupunkiin, ehtisin jotain. Mutta sitten pitää kuitenkin kävellä kotiin, käydä suihkussa, kuivata hiukset, kävellä kirkolle puoli tuntia... aika tiukille menee. Kirkossa on kuitenkin syytä olla hyvissä ajoin, käytössä lienee koronapassin tarkistus ja haluan saada meille hyvät istumapaikat.

Perjantaina meillä on työpaikan pikkujoulut, siellä ei mene koko iltaa mutta sen verran pitkään kuitenkin, että treenille ei ole aikaa. Eikä varmasti syöminkien jälkeen mitään jaksaisikaan. 

Mitäs siihen sitten jää, tiistai, torstai ja viikonloppu. Salitreenillä jatketaan, ja ehkä kokeilen kävelyäkin. 

Mukavaa marraskuun loppua!

Marraskuu on salikuukausi

 

Tällä viikolla on edelleen ollut normaalia vähemmän treenipäiviä. Jalka oireilee yhä, joten kävelylenkit olen jättänyt väliin. Päätinkin, että keskityn koko marraskuun parantamaan lihaskuntoa. Tavoitteena on käydä salilla tai tehdä kotona lihaskuntoa 3-4 kertaa viikossa, lisäksi mukana olisi kehonhuoltoa. 

Keskiviikkona kokeilin kuminauhajumppaa kotona, tein GOGOn Treenikirjastosta puolituntisen jumpan pitkällä kuminauhalla. Siitä jalka ei tykännyt, oli liikaa liikkeitä joissa kumppari oli jalkaterän alla tai puristi ulkosyrjää. Askellusta, jalan nostoa sivulle ja takaviistoon, jalan ojennusta konttausasennossa, soutua istualteen... Ehkä olisi ollut parempi, jos olisin ollut lenkkarit jalassa, nyt olin sukkasillaan. 

Perjantaina kävin töiden jälkeen GOGO Cityssä, soudin alkuverryttelynä 7 minuuttia ja ajattelin, että tämä voisi olla laji joka sopii oikuttelevalle jalalle. Yläselkä ei vaan tykkää, taitaa kyse olla ikuisuusongelmasta eli siitä että lapaluiden väli on niin jumissa. Ehkä soutu on sille hyvää liikettä, kunhan alkushokista pääsee ohi. Lämmittelyn jälkeen tein 20 kg:n tangolla maastavedon ja pystysoudun, 3 x 15 toistoa, ja 15 kg:n tangolla hauiskääntöjä 3 x 15. Pitkästä aikaa treenasin myös paikkalaitteissa, reiden ojennusta ja koukistusta, laitteessa 40 kg, toistoja 3 x 10. Päälle vielä suorat vatsalihakset jumppapallolla. 

Tänään kävin jälleen GOGO Cityssä, ensin soudin puoli tuntia ja sitten tein puolituntisen jalkatreenin. Liikkeinä samat reiden ojennus, koukistus ja maastaveto kuin perjantaina, lisäksi kyykkyjä 3 x 15 niin että selän ja seinän välissä oli jumppapallo. Tykkään siitä, pääsen syvempään kyykkyyn kuin mitä pääsen muuten, tangon kanssa tai ilman. Ehkä vähän takakenoinen asento auttaa; lähtöasennossa jalat ovat kauempana seinästä kuin selkä. Vatsalihaksia tein kaksi settiä, suoria vatsalihaksia 3 x 15 toistoa jumppapallolla, toinen liike niin että pää ja hartiat nousivat lattiasta samalla kun toinen jalka näpäytti lattiaa, näitä 5 x 10 toistoa.

Olen tavannut tehdä salilla koko kehon treenin, mutta silloin kertoja on ollut viikossa 1 tai 2. Nyt ajattelin jakaa jalka- ja käsiohjelmiksi, koska ajatus on tehdä lihaskuntoa noin joka toinen päivä. Maastaveto ja vatsaliikkeet kuulunevat joka kertaan, mutta muuten ajattelin tehdä taas pitkästä aikaa tuttavuutta paikkalaitteiden kanssa. Ovat ehkä jalkaterälle ystävällisempiä kuin se vaihtoehto, että seisoo lähes koko treenin ajan. Soutua ajattelin tehdä joka kerta alkuun lämmittelyksi ja myös aerobiseksi treeniksi puolituntisen. Se on etenkin Cityssä aika tylsää, koska ikkunasta näkyy vain vastapäinen kerrostalo. Mutta parempi puolituntinenkin kuin ei ollenkaan. 

Ensi viikolle ohjelmassa olisi siis lihaskuntotreenejä suunnilleen tiistaina, torstaina ja lauantaina. Paitsi että torstaina en ehdi, koska töiden jälkeen on lautakunnan kokous. Eli ehkä sittenkin tiistai, perjantai ja sunnuntai. Huomenna tapaan töiden jälkeen ystäväni Orivedellä, mutta jos ehdin suunnittelemaani bussiin niin ehdin GOGO Parkiin fascia methodiin. Täytyy vaan muistaa laittaa jumppavaatteet päälle jo aamulla, bussi on Tampereella klo 17 tai vähän yli, ja linja-autoasemalta on 20 minuutin kävelymatka salille. Ajallisesti turvallisempaa olisi ehkä vaihtaa Kalevassa ratikkaan, ja kävellä Tuulensuun pysäkiltä vajaa 10-minuuttinen. Tällöin jäisi Rautatienkadun (päivittäinen) ruuhka väliin. 

Nyt on tavallaan helpottunut olo; salikausi ei ole yhtään huono juttu ja kun keksin keskittyä nyt siihen, ei harmita yhtä paljoa että jalan kanssa on yhä ongelmia. 

Kaverit tänään kyselivät, lyödäänkö mökkivaraus lukkoon toukokuulle Karhunkierrokselle, vielä elättelen toivoa että pääsen mukaan 37 kilsalle... Sitä ajatellen ei ole yhtään huono ajatus koittaa hankkia kroppaan lisää lihasvoimaa :) 

Mukavaa marraskuuta, toivottavasti sadepäivät ja pimeys eivät ota yliotetta!

Kuntosalielämää ja mietteitä vaikeista hetkistä

Kyllä on niin outo talvi, etten muista tällaista aikoihin olleen. Reilu viikko sitten oli yksi lumimyräkkäpäivä, mutta kolme päivää myöhemmin maa oli taas paljas. Välillä on ollut aurinkoisia päiviä, niin on tuntunut suorastaan keväiseltä. Melkein jo alkaa odottaa Hämeenpuiston puihin silmuja tulevaksi, kunnes hoksaa katsoa kalenteria. Uimassa kun oltiin viikko sitten, niin veden lämpötila oli + 3, eikä jäästä ole tietoakaan. Olen jopa miettinyt, voisiko käydä niin että Näsijärvi olisi sula koko talven? Ei kai sentään, kyllä yleensä viimeistään helmi- ja maaliskuussa on ollut kovia pakkasia... 

Treenailuni on ollut edelleen pelkkää kuntosalielämää, vuorotellen sisäsoutua ja voimaharjoittelua, joinakin päivinä kuten tänään molempia. Soutu on sinänsä ihan kivaa, mutta kun Hämeenpuiston salilla voi tuijottaa vain laitteen näyttäruutua ja peilin kautta itseään, ja Hämeenkadun salilla seinää, on se pidemmän päälle tylsää. Jaksan kyllä sen puoli tuntia kerrallaan, mutta tunnin setti tuntuisi kauhealta. Kädetkin menevät toisinaan rakoille hanskoista huolimatta. 

Yleensä soutumatka on 5,2 km, tänään se oli 5,3. En tiedä miksi. 

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa Bodypumpissa. Kivaahan se on, mutta silti risoo kun askelkyykyt jää edelleen tekemättä, ja sitten on tosi poikki kun on tehnyt kaksi biisiä peruskyykkyä. Myös ojentajaliikkeessä olisi tarvittu varpaillaan oloa, kun sarjassa oli ojentajapunnerrus lautaa vasten + lankkuasennossa näpäytys / hyppy sivulle. Joo ei onnistu. Onneksi tiistaina on lääkäriaika, saan toivottavasti jotain selkoa päkiän tilanteeseen. 

102 lajia hyvinvointia vuonna 2020 on saanut muutaman täpän lisää eli kuntosalin, Biocircuitin ja bodypumpin.

Mietin tänään, kun Kaisa voitti ampumahiihtokisan, että kyllä me ihmiset ollaan armottomia niin itsellemme kuin toisille. Kun Kaisa ei ollut palkintosijoilla, netti oli täynnä kommentoijia herjaamassa että hänen pitäisi unohtaa kilpaileminen ja mennä kotiin ja keskittyä vaikka lapsenhankintaan. Nyt kun voitto tuli, sama porukka onnittelee - joskin löytyi myös kommentti että sokeakin kana löytää jyvän. Että miksei voida tukea ja rohkaista huonoina päivinä ja vaikeina aikoina, uskoa siihen että se osaaminen on yhä olemassa ja tulee kyllä esiin. 

Myös itsellä. Kovin paljon näkee liikuntaryhmissä sitä, että tapahtuma tai treeni on mennyt pieleen niin haukutaan itsensä maanrakoon, ollaan niin luusereita että. Eihän se niin ole. Loppujen lopuksi onnistunut suoritus vaatii paitsi riittävät pohjat myös sen että on syönyt ja nukkunut riittävästi ja että elämä on kaikinpuolin tasapainossa. Jokaiselle tulee huonoja päiviä, joskus pitkiä huonoja kausia, mutta ei se tarkoita sitä että olisi toivoton tapaus. 

Nyt kun mietin viime vuottani, niin juoksutelakka on ehkä sittenkin ollut paikallaan, niin ärsyttävä kuin se onkin. Alkuvuodesta oli kriisi, kun miesystävän kanssa vaihtoehdot oli muuttaa yhteen tai erota, 1500 kilsan välimatka rupesi olemaan liikaa. Kesä ja syksy on menneet yhteenmuuttoa valmistellessa ja toteuttaessa, vieläkään kaikki ei ole valmista mutta suurin osa onneksi. Töissä tuli iso muutos, kun siirryin kirjastotoimenjohtajaksi vailla kunnollista perehdytystä. Hirveän paljon olen joutunut kysymään apua ja etsimään tietoa eri asioista. Äitini eläkkeellelähtö meni vähän kuin siinä sivussa, vaikka onhan sekin yhden aikakauden päätös että nyt on molemmat vanhemmat eläkkeellä. Lisäksi läheisillä on ollut monenmoista henkistä kriisiä. Aika monta unetonta yötä olen viettänyt viime vuoden aikana. Eli oikeastaan jalkaongelman tuoma ketutus on tässä kokonaisuudessa se kuuluisa kirsikka kakun päällä. Sanoinkin vuodenvaihteessa, että toivon tästä vuodesta oikein tylsää ja tapahtumaköyhää, siihen malliin se on onneksi alkanut!

Eli muistakaa olla itsellenne armollisia, yksittäiset tai lyhyet huonot hetket eivät kaada kokonaisuutta. Kroppa ei helpolla unohda, joten uuteen nousuun on mahdollista päästä.