Vapaaehtoishommia ja kesäloman odottelua

 

Kiireinen elämä on jatkunut. Juuri laskin, että kesän ensimmäinen vapaa viikonloppu on kolmen viikon päästä. En muista mitä ohjelmaa oli kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, jotain kuitenkin. Sitten Pirkan pyöräily, siskontyttöjen valmistujaiset, juhannus, European Masters Games, tänä viikonloppuna lauantaina tuplasynttärit ja sunnuntaina European Masters Games, ensi viikonloppuna kavereiden häät, sitä seuraavana ollaan reissussa kaverin kanssa. Olen aika väsynyt. Kesäloman alkuun on 4 työpäivää, ja kunhan saamme kaverin kanssa Norjan-reissumme tehtyä niin kolmeviikkoisen loman kaksi viimeistä viikkoa aion olla hyvin pitkälti kotona. 

Viime viikolle tuli neljä treenikertaa, kaksi pyöräilyä ja kaksi kävelyä. 

Maanantaina pyöräilin Pirkkalan puolelle ja Sarankulman kautta kotiin, 1 h 1 min / 17,82 km / 134. Pääsin matkaan vasta puoli seitsemältä illalla, koska parveketuolimme saapuivat. Puolison tuoli oli niin iso, että paketti ei mahtunut hissiin ja jouduin purkamaan sen. Tuoli itsessään ei myöskään mahtunut hissiin, kannoin sen kotiimme viidenteen kerrokseen. Pahvilaatikon jouduin repimään pienemmiksi palasiksi, että se mahtui keräysastian suuaukosta sisään. Halusin kuitenkin pyöräillä, olkoonkin tällä kertaa lyhyempi reitti. Pirkkalan puolella oli tietöitä, käännyin ehkä liian aikaisin kohti Toiviota ja edelleen Sarankulmaa. 

Keskiviikkona ja torstaina kävelin iltavuoron jälkeen töistä junalle, keskiviikkona 58 minuuttia / 5,95 km / 126 ja torstaina 1 h 4 min / 6,43 km / 124. Ei olisi huvittanut, mutta eipä Orivedellä ole iltakuudelta muutakaan tekemistä, ellen halua istua työhuoneessa lukemassa kirjaa. Päivien mittaan ukkosti ja satoi, pääsin molempina päivinä melkein koko lenkin kuivana. Keskiviikkona satoi viimeisen kilometrin, mutta minullapa oli sateenvarjo mukana.

Perjantaina vein taas aamulla polkupyörän bussilla Orivedelle, iltapäivällä poljin viiden vuorosta Kangasalan kautta kotiin. Viimeksi sama reissu vei huoltamattomalla pyörällä 3,5 tuntia, nyt meni 2 h 48 min. Matka oli noin kilometrin lyhyempi, ajoin vain yhden kerran harhaan Kangasalla mutta huomasin mistä olisi pitänyt mennä ja etsiydyin pääkadulle myöhemmin. Näin ollen en päätynyt ollenkaan bussiaseman "väärälle" puolelle, mistä viimeksi tuli lisälenkki. Olen aina ajatellut että maantiepyörässä renkaat ovat heikoin lenkki, mutta tällä kertaa lähtikin ketju. Sain sen onneksi paikalleen. Pysäytin umpeen kasvaneen metsäautotien alkuun, ja kun olin lähdössä liikkeelle niin huomasin että läheiselle bussipysäkille oli pysähtynyt auto ja minua kohti käveli mies. Hän huuteli että sainko pyörän korjattua, ajatteli että olisi voinut auttaa. Kohdatessamme sanoin että sain korjattua, ja toivon että ketju pysyy ainakin 11 km mikä on matkaa Kangasalan keskustaan, sieltä voisin jatkaa bussilla kotiin. Hän katsoi vielä että ketju näytti olevan kohdillaan eikä hyppelehtivän. Onneksi käytössä oli kevyemmät vaihteet, pääsin kotiin asti. Vasta kotipihalla uskalsin kokeilla, onnistuuko vaihto isommille vaihteille, tuntui onnistuvan. Tuon jälkeen en ole pyöräillyt, joten todellinen testi on vielä tulossa: onnistuuko vaihto rattaalta toiselle vai pitääkö fillari käyttää huollossa. Mietin kertooko se enemmän minusta vai kanssaeläjistä, kun mieleeni ei ollut juolahtanutkaan että joku saattaa pysähtyä auttamaan nähdessään korjauspajani. 

Pakkasin reppuun parit kertakäyttöhanskat, totesin että pyöräilyssä käyttämäni salihanskat eivät tulleet puhtaiksi pyykkikoneessa. 

Viime viikonlopun olin talkoolaisena European Masters Gameseissa, lauantaina kisakaupan kassalla klo 13-18.15 ja sunnuntaina Pyynikillä maantiepyöräilyn liikenteenohjaajana klo 9-15.30. Omat liikunnat jäi väliin. Annan kyllä suuren kunnian kaikille liikenteenohjaajille, se taitaa olla kaikissa tapahtumissa se paskamaisin homma. Tuolla rata oli suljettu kahteen otteeseen, klo 10.45-13 ja klo 13.45-15.15, kyllä ehti siinäkin ajassa kuulla monenmoisia selityksiä miksi juuri kyseisen ihmisen pitäisi päästä juuri sillä hetkellä sulun läpi. Suuri ihmetys ihmisillä oli siitä, että tie oli kokonaan suljettu, kun aina ennen pyöräkisoissa on saanut mennä sopiviin väleihin. Yksi aikoi kuulemma olla poliisiin yhteydessä, että eihän näin voi jättää ihmisiä koteihinsa vangiksi. En viitsinyt alkaa vääntämään, että kyllä tapahtumajärjestäjällä on poliisilta lupa sulkea rata. Selittelin useamman kerran, että nyt taitaa olla sen verran enemmän osallistujia ja sen verran suurella ikähaarukalla + erilaisella nopeudella, että on vaikeampi löytää sopivaa väliä kuin sellaisessa tapahtumassa, missä osallistujat ajavat yhdessä tai kahdessa isommassa ryhmässä. 

Tälle viikolle tuli 4 treenipäivää, 5 treeniä.

Maanantaina tutusti kävellen iltavuorosta junalle, 52 minuuttia / 5,23 km / 121. Kuivana säästyin taas, sade tuli kun olin päässyt asemalle pysäkkikatoksen suojaan. 

Tiistaina jäin Orivedelle, kävimme ystäväni kanssa sauvakävelemässä ja sitten hän vei minut puoli kuuden junalle. Otimme sadetakit päälle jo lenkille lähtiessä, kuumahan niissä tuli, mutta tulivat tarpeeseen kun viimeisen 1,5 km satoi kaatamalla. En saanut hupun nauhoja kireälle, joten perillä huomasin että sadetakin alla takkini oli kastunut. Niin oli kyllä trikoot ja kengätkin litimärät. Kaikkiaan sauvoimme 1 h 11,5 min / 6,9 km / 131. Kaukaa viisaana olin ottanut vaihtolenkkaritkin mukaan, näin ollen kävin lenkin jälkeen lämpimässä suihkussa ja sain vaihdettua kaikki vaatteet kuiviin. 

Torstaina oli myös kovin sateisen oloinen päivä, kävin pitkästä aikaa salilla. Ensin puoli tuntia soutua ja perään puoli tuntia yläkropan treeniä. Pystysoutua, ojentajia, vaakaprässiä, hauiksia, ylätaljaa. 

Perjantaina menin töiden jälkeen talkoohommiin akkreditointiin, työvuoro oli jossain vaiheessa merkitty klo 16-20 mutta suljimmekin klo 19. Lähdin sen jälkeen Ratinan stadionilta Arboretumiin, siellä on kukkiminen kauneimmillaan. Kävelin 58 minuuttia / 5,85 km / 122. 

Eilen matkustimme puolison kanssa junalla Orivedelle, sieltä vanhempieni kyydissä Jämsään syntymäpäiville, takaisin Orivedelle ja illan viimeisellä junalla Tampereelle. 

Tänään talkoilin, oli viimeinen kisapäivä. Alkujaan työvuoro oli klo 9-11, mutta torstaina tuli tieto että toimisto onkin auki klo 14 saakka. Muut lähtivät klo 11-12 välillä, osa ennen vaparikoordinaattorin tuloa ja osa sen jälkeen. Itse lähdin klo 13.15 kun sain siihen luvan, koordinaattori sanoi pärjäävänsä yksin loppuajan. Olin saanut migreenin seurakseni, joten lähdin kotiin ja otin päikkärit. Liikunnat jäi siis tältäkin päivältä pois. 

Ensi viikolle on luvattu kaunista ja lämmintä, luulenpa viihtyväni pyörän selässä - jos vaihteet toimivat. Torstaina tapaamme puolison siskon poikaystävineen sekä kaveripariskunnan, tarkoitus on pelata minigolfia. Torstai on viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa, jee! Perjantain olen jo vapaalla, aion silloin mennä tutun pitkän pyörälenkin Kangasalle ja Ruskon sekä Sääksjärven kautta kotiin. Todennäköisesti jo perjantaina matkustamme Orivedelle, josta lähdemme kavereiden kyydillä lauantain hääjuhlaan. Sieltä kotiudumme sunnuntaina, oletettavasti saamme puolison siskolta kyydin Länkipohjan tienhaaraan josta tulemme bussilla. Viikonloppuna tuskin ehdin tai jaksan harrastaa liikuntaa. Juhlien lisäksi uhkana on perinteinen lomanaloitusmigreeni. 

Sitten lähdemmekin seuraavana maanantaina ystäväni kanssa klo 8 junalla kohti lentokenttää. Lennämme Osloon, vaihteeksi reissaamme vuokra-autolla etelämmässä eikä aina vaan pohjoisessa Norjassa. Jonkinlaisia vaelluksia on tarkoitus tehdä, tosin aika monet mitä ystäväni on esitellyt on kyllä hienoihin paikkoihin johtavia mutta 6-8 tuntia kestäviä. Yritämme löytää maltillisia versioita, koska minä en ainakaan jaksa koko päivän kestäneen kävelyn jälkeen tehdä edes lyhyttä vaellusta seuraavana päivänä. Saapa nähdä minne kaikkialle päädytään, tunnetusti ehdimme viikossa paljon! :D 

Leppoisaa heinäkuuta!