Kuva ei näytä ehkä niin nuutuneelta, miltä on tuntunut koko viikon. Treenaaminen on enemmänkin pakkopullaa kuin liikunnan iloa. Tällä viikolla tein neljä kävelylenkkiä enkä yhtään lihaskuntotreeniä.
Perinteiset töistä junalle -kävelyt tapahtuivat maanantaina, tiistaina ja torstaina. Alkuviikolla olin aamuvuorossa, joten olin liikkeellä neljän-viiden maissa. Maanantaina 50 min / 5,05 km / 132. Olin nukkunut harvinaisen hyvin huomioiden että oli sunnuntain ja maanantain välinen yö, ehkä siksi meno tuntui tavanomaista kevyemmältä. Tiistain retki olikin sitten raskaamman oloinen, 1 h 1 min / 6 km / 131. Vaikka keskisyke oli pykälän matalampi, vauhti oli 15 sekuntia hitaampi per kilometri. Maanantainen 9.54 taitaa olla nopein kilometrikeskari, mitä on kevään ja kesän aikana ollut.
Torstain kävely oli tuttu iltavuoron jälkeinen, 55 minuuttia / 5,45 km / 133. Juna oli varttitunnin myöhässä, asemalla oli hurjan kuuma odotella ulkona kun varjopaikkoja ei pahemmin ole. Onneksi junissa on ilmastointi toiminut, on ollut kiva päästä lenkiltä lähes suoraan viileään 25 minuutiksi.
Eilen oli erityisen kummallinen päivä. Olin todella väsynyt, ja väkisin nousin ylös puoli kahdentoista maissa. En olisi jaksanut mutta ajattelin että pakko, kun kello on noin paljon. Kellon mukaan uniaika oli 11 h 44 min, josta varsinaista unta 11 h 2 min. Silti olin hereillä vain nelisen tuntia, sitten otin puolentoista tunnin päiväunet. Heräsin viiden aikaan, ja olo oli yhä tokkurainen. Puoli kuudelta alkoi tuntua siltä, että herään päivään. Kahdeksan maissa menimme ystäväni kanssa sauvakävelemään, sanoin kyllä että on tämä hullun hommaa olla sauvomassa Kaupin karseissa ylämäissä, kun lämpötila oli yhä + 27. Sauvoimme 1 h 5 min / 5,55 km. Keskisykkeeni oli 145 ja maksimi 172, siltä tuntuikin... Lenkin jälkeen pulahdimme Rauhaniemessä uimaan, eipä sekään virkistänyt kuin sen aikaa mitä oli järvessä. Hiki oli taas kun oli saanut vaatteet vaihdettua.
Tänään meinasin lähteä kävelemään Arboretumiin, mutta päätin toisin. Koska eilinen päivä meni nukkuessa, en tietenkään ollut viime yönä väsynyt ennen kuin kahden maissa. Nyt oli tavallista äänekkäämpi autoliikenne, ei siis mitään tavallisen kuuloisia autoja vaan mitä kummallisempaa putputusta ja räminää. Unta sain kellon mukaan puoli kolmen maissa, mikä saattaa olla liian aikaisin. Neljän maissa heräsin migreeniin, ja varsinainen herääminen oli taas 11.30 maissa. Olen tänään pessyt tyynyjä ja petivaatteita sekä hakenut torilta 5 kg mansikoita ja pakastanut ne. Mietin, että siinä taitaa olla hikoilua riittämiin. Lisäksi, olen tehnyt tällä viikolla 4 kävelylenkkiä, ja ensi viikko näyttää sitä että maanatantaista torstaihin tulee neljä lenkkiä putkeen, joten siitäkin syystä on ehkä syytä antaa jalan levätä tänään.
Siinä siis tuli jo ensi viikon ohjelmaa. Maanantaina, keskiviikkona ja torstaina olen iltavuorossa, joten silloin kävelen töistä junalle. Välillä vähän tympii; koska lähden aina liikkeelle kaupungintalolta ja päätepisteenä on aina rautatieasema, ja aikaa on yleensä vähän yli tunti, ei reittivaihtoehtoja ole kovin monta. Toki aina pääsee koukkaamaan johonkin asuinalueelle niin, että matkalle osuu ainakin pari katua, joilla en ole kävellyt vähään aikaan.
Tiistaille olemme suunnitelleet kävelylenkkiä ystäväni kanssa, saa nähdä toteutuuko. Luvassa on + 29... Koko ensi viikolle on luvassa kuumaa, joten voi olla että lihaskuntoilu ei innosta vielä. Tuskin kävelisinkään noin paljoa, ellei valtaosa lenkeistä tapahtuisi siksi, ettei tarvitse iltavuoron jälkeen hengailla tuntia Oriveden keskustassa odottamassa keskustan seisakkeelle pysähtyvää taajamajunaa, jossa ei ole ilmastointia ja joka usein kesäaikaan on niin täynnä että aina ei löydy istumapaikkaa.
Saatan taas toistaa itsäni, mutta toivon että ensi viikon jälkeen lämpötilat tasaantuisivat sinne noin 20 asteeseen. Meillä on yhä töissä maskipakko, joten naama hikoilee muuta kehoa runsaammin ja hengittäminen on työlästä. Paha olo on päivittäinen seuralainen. 4 viikkoa kesälomaan tuntuu vielä piiiiiiitkältä ajalta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti