Terveisiä sairastuvalta! Leikkauksesta on nyt puolitoista viikkoa, ja paraneminen tuntuu etenevän kohtalaisen hyvin. Leikkaushaava on siisti, saan tikit pois ensi torstaina. Sen jälkeen saan pestä jalkaa pesuaineella, onneksi. Ihan kiva haju, näin kun saa pestä pelkällä vedellä... Jalkaterä itsessään on vielä turvoksissa, ja jalkapohjan puoli on sinisenmustaa mustelmaa. Eli kuten aloituskuva näyttää, kivinen ja tarkkaavaisuutta vaativa tie on vielä edessä. Onneksi minulla on puoliso apuna; hän on ollut koko ajan etätöissä niin on pystynyt auttamaan niin teekupin kantamisessa kuin sidoksen vaihtamisessa (entisenä ambulanssikuskina hän on hoitanut sidoksen, ja ihan omasta halustaan).
 |
| Ennen... |
 |
| ... ja jälkeen. Onhan siinä eroa :) |
Yksi asia, mitä olen miettinyt, on ristiriita fysioterapeutin ja lääkärin kommenteissa. Vuosi sitten kun sain diagnoosin leikkaushoitoa vaativasta vaivaisenluusta, lääkäri sanoi että sairaslomaa tulee 2 kuukautta, koska erittäin harva paranee siinä 6 viikossa, mitä tukikenkää pidetään. Leikkausaamuna fysioterapeutti sanoi, että voin jättää kepit pois heti kun pystyn kävelemään tukikengän kanssa täysin kivuttomasti, nopeimmillaan tapahtuu viikossa mutta pitäisi mennä enintään 3 viikkoa. Tässä mielestäni on outo ristiriita; jos kävelen ilman kipua 3 viikon päästä, mikä on paranemiseste minkä vuoksi sairaslomaa on noin 8 viikkoa?
Voin rehellisesti todeta, että vielä on kaukana se tilanne, että kävelisin ilman keppejä. Jalkaa ei särje koko aikaa, mutta heti tuntuu kipua kun varaan hetkellisestikään painoa pelkästään vasemmalle jalalle. En siis ole kulkenut kotonakaan yhtään askelta ilman keppejä. Ulkona olen käynyt kolmesti, kaksi kertaa naapuritalossa olevassa pienessä ruokakaupassa ja kerran kirjastossa, jonne on terveillä jaloilla noin 10 minuutin kävelymatka. Jalka kipeytyy ulkoiluista, olenkin yleensä niiden jälkeen heittäytynyt sängylle loikomaan. Välillä nostan jalan makuupussirullan päälle koholle. Myös kylmäpakkausta olen käyttänyt, ja otan särkylääkkeenä Panadol fortea kolmesti päivässä. Sain muiksi särkylääkkeiksi Panacod 500 mg ja Burana 600 mg, mutta ne eivät tunnu vaikuttavan kipuun juuri lainkaan, joten alkupäiviä lukuunottamatta olen pysytellyt Panadolissa.
Niin, kipu. Leikkauspäivänä puudutuksen hävittyä kipu oli tietysti paha. Olin kotona noin klo 16, ja koko illan katsoin kelloa että milloin saan ottaa kipulääkettä ja laskin, ettei parasetamoliannos ylitä päivässä neljää grammaa. Leikkausta seuraavana päivänä vuorotellen itkin kun tuntui ettei mikään lääke auta, vuorotellen nukuin. 10 tunnin yöunia seurasi 2 tunnin aamupäivänokoset ja 3 tunnin iltapäivänokoset. Mutta jo toinen päivä leikkauksen jälkeen oli yllättävän hyvä, kipulääkkeet alkoivat purra ja varsinkin levossa oli toisinaan jopa kokonaan kivutonta. Nukkuminen on vieläkin hiukan hankalaa, monesti on vaikea löytää jalalle hyvää asentoa, lisäksi jalkaa alkaa yleensä särkeä aamulla. Nukun tukikenkä jalassa, ihan sen takia että jos yöllä täytyy mennä vessaan niin ei tarvitse tuhrata aikaa kengän laittamiseen vaan pääsee heti liikkeelle. Ja myös siksi, etten vahingossa tökkää varvasta patjaan. Iltapäivän fysioterapeutti korosti, että ehdottomasti ei saa ottaa yhtäkään askelta ilman tukikenkää. Kahdesti olen ollut menossa, ehtinyt ottaa askeleen tai kaksi ennen kuin olen tajunnut että jotain puuttuu. Siksi olen useimmiten tukikenkä jalassa myös sohvalla istuessa, ellen tiedä että nyt istun tässä muutaman tunnin enkä liiku mihinkään.
Näin täällä, hitaasti mutta varmasti paranemisprosessi etenee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti