Aloitetaan taka-askeleesta: niin paljon kuin olen leikattua jalkaa säästellyt, on se silti rasittunut liikaa. (Olen muun muassa mennyt kävelyn sijasta bussilla välimatkat bussi- ja juna-asemille.) Maanantaina alkoi kipu jalkaterän ulkosyrjällä, pitkällä matkalla nilkan alta pikkuvarvasta kohti. Käsin ja piikkipallolla hierominen ei ole auttanut, ei myöskään kylmäpakkaus. Kävin varmuuden vuoksi lääkärissä, työterveyslääkäri tuumi että nyt on paras ottaa taas kepit käyttöön keventämään askelta. Sisällä liikun muutenkin vähän, niin silloin pärjään ilman, mutta ulkona käytän keppejä siihen asti kunnes kipu helpottaa. Siihen voi mennä muutama päivä, tai viikko pari. Lääkäri sanoi että jos on rasitusmurtumaa, niin se ei vielä näkyisi röntgenkuvassa. En usko murtumaan, pidän syyllisenä etenkin viime viikkoa: keskiviikosta perjantaihin olin töissä, ja juuri keskiviikkona alkoi kävelyteiden liukas ja loskainen aika. Eiköhän tien kunto ja jo valmiiksi varovainen askellus ole syynä siihen, että koipi alkoi kiukutella. On taas niin kipeä, etten saa varattua painoa kunnolla jalalle. No, näillä nyt mennään. Sairasloman ajalta jäi särkkylääkkeitä, otan niitä tarvittaessa siihen asti että jalka lakkaa kipuilemasta.
Mutta kuuluu minulle iloistakin! Leikkausalue on varsin hyvässä kunnossa. Pari viikkoa sitten en päässyt portaita alas ollenkaan, viime viikolla se sujui kankeasti, nyt jo ihan sujuvasti. Kyykkyynkin pääsen. Ainoa mikä ei vielä onnistu, on varpaille nousu. Viikonloppuna ehdin aloittaa treenit, lauantaina tein kotona GoGon YouTubesta puolen tunnin kuminauhatreenit ja 20-minuuttisen vatsa-selän. Kyllä muuten yöllä kylkeä kääntäessä tuntui, että nyt on käytetty lihaksia pitkästä aikaa... :D Sunnuntaina kävin kokeilemassa kuntopyörää 45 minuuttia, totesin onnellisena että sitä lajia pystyn harrastamaan. On ainakin jotain mitä tehdä, kun uimahallit ovat kiinni eikä kävelylenkeille ole ihan vielä asiaa. Että kunhan seuraavan kerran pääsen kepeistä, alan asustaa kuntopyörän satulassa.
Ensimmäisten treenien jälkeen nauratti, että ihan hirveät sykkeet. Kuminauhajumpassa maksimi 158, vaikka jätin hypyt pois. Ja pyöräillessä koko ajan lähes 130, vaikka vauhti oli alle 20 km/h. Ei tullut yllätyksenä, tiesin että kunto on mennyt todella alas. Mutta ihana saada ensikosketus treeneihin, tästä tie on vain ylöspäin!
Ihanaa joulunaikaa kaikille, nauttikaa sekä liikunnasta että levosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti