Terveisiä ortopediltä: lunta tupaan!

Kuva tältä aamulta, lumisateesta melkein vappuna, kuvastaa aika hyvin sitä miltä minusta nyt tuntuu. Viime perjantaina sain yllätyssoiton: pääsenkö röntgeniin ja ortopedille tiistaiaamuna. Järjestin asiat niin, että pääsin. Käynti oli sekä yllätyksellinen että yllätyksetön. Jalka kuvattiin, jonka jälkeen ortopedi (eri kuin tammikuussa lähetteen tehnyt ortopedi) sanoi että vaatii leikkaushoitoa. Hän kuvaili operaation ja jatkohoidon, mitä myös oltiin käyty läpi toisen lääkärin kanssa aiemmin.

Yllätys tuli sairaanhoitajan luona. Hän totesi että laitetaanpa minut leikkausjonoon. Siis mitä, enkö olekaan ollut jonossa tammikuun käynnin jälkeen! Nyt vaan mietin, että olisiko homma edennyt nopeammin, mikäli tammikuun käynnillä ortopedillä olisi ollut käytettävissään elokuussa työterveydessä otettu röntgenkuva. Tai jos röntgenlääkäri olisi havainnut vaivaisenluun. Nyt on vielä se tilanne, että koronan takia uusia leikkausaikoja ei saa varata, eli eivät osaa antaa mitään arviota siitä, koska leikkaus mahdollisesti olisi. Pahimmillaan menee kesän yli :( Kysyttiin kyllä aikataulutoiveita, sanoin että mahdollisimman pian. Mutta voi siis olla, että saan heittää hyvästit ajatukselle lenkkeilystä tänä vuonna. 

Eipä sitten auta kuin jatkaa jumppaamista. Sitä olen tehnyt varsin ahkerasti, keskimäärin viisi kertaa viikossa. On kyllä ollut tehokastakin, kuukaudessa vyötärö on kaventunut kolme senttiä ja vaaka näyttää viitisen kiloa vähemmän kuin maaliskuun lopussa. Että jotain hyvää kaiken tämän jalkakurjuuden keskellä. 102 lajia hyvinvointia on saanut kaksi lajia lisää, Trainer 30 oli Fressin puolituntinen käsi- ja olkapäätreeni, jossa oli mukana muutama vatsaliikekin. Vatsa-peppu oli vähän yllätys, enkö muka ole tehnyt sellaista? Ei, on ollut pelkkää peppua ja teräspakaroita, tai vatsaa ja selkää. Tai vatsaa ja peppua mutta myös muuta kroppaa, niin että treeni on kulkenut muokkauksen tai circuitin tai kehonpainotreenin nimellä :D