Maailmancup-turnee Norjassa - ja lisää pyöräilyä

 

Norjan-reissu tehtiin viime viikolla, paljon ehdittiin ystäväni kanssa nähdä vaikka ajokilometrejä tuli normilomaa vähemmän ja vaikka tällä kertaa ei suoritettu. Matkareittikin eli vielä reissun jo alettua. Tarkkaan seurattiin sääennusteita, ja maanantaina ajettiin Lillehammeriin. Siellä oli Olympiapuistoon tehty kesäksi leirintäalue, yövyimme siellä ja kävimme kävelyllä rullahiihtoradalla. 

Leirintäalue oli tosi hassu, telttapaikoille piti ajaa tunnelin läpi, vieläpä ylämäkeen niin ettei nähnyt yhtään mitä tunnelin jälkeen on vastassa. Siellä oli lyhyt alamäki, josta piti kääntyä ja ajaa rullahiihtoradan yli telttapaikoille. Aamulla oli hassu olo, kun kömmimme teltasta ja muutaman metrin päässä oli hiihtäjä. Puiden takana oli ampumapenkka, missä joku paukutti sarjoja illalla puoli kymmeneen asti ja toiset aloittivat aamulla ennen puolta yhdeksää :D 

Ystäväni oli kertonut Beitostølenin olevan lähellä (=150 kilsan päässä); mielessämme alkoi viritä idea maailmancup-turneesta. Koska Beitostølen on 900 metrin korkeudella, emme uskaltaneet yöpyä ulkona. Ensimmäisenä yönä oli satanut vettä niin että telttamme oli kastunut hiukan sisältä, samoin makuupussit jalkopäistä. Sääennuste yöksi sanoi + 3 astetta ja vesisadetta, joten buukkasimme ylimääräisen hotelliyön. 

Keskiviikkona ajoimme Beitostøleniin, teimme siellä rullahiihtoradan kupeessa trangialounaan. Sää oli kylmä ja sateinen, joten emme lenkkeilleet. Paikkana Beitostølen vaikutti tosi kivalta, rakennukset toivat mieleen Kilpisjärven ja vähän väliä oli parkkialueita mistä pääsisi patikkapoluille. Tosi paljon oli pyöräilijoitä, kaiken ikäisiä, korkealle nousevilla vuoristoteillä.

Iltapäivällä ajoimme 1400 metriin nousevan vuoristotien, ja illalla leiriydyimme Gaupnen kylään. 

Torstai oli ajopäivä, onneksi, sillä pitkin päivää satoi. Välttelimme tietulleja ja ajoimme pikkuteitä, siksi matkanteko oli hidasta. Toisaalta se myös mahdollisti pysähtelemään uimaan, sauvakirkkoja katsomaan jne. Illalla aloimme etsiä leirintäaluetta, ensimmäinen oli jotenkin niin outo - emme edes saaneet selville onko se auki - ja toisessa telttapaikat olivat suorassa auringonpaisteessa lasten leikkipaikan vieressä, niin että aloimme vaipua epätoivoon. Tavoite oli ollut että teltta on pystyssä iltaseitsemältä, siitä myöhästyttiin. Kartasta löysimme Hokksund Campingin, joka oli valtavan suuri ja lähinnä matkailuautoja palveleva leirintäalue. Sinne jäätiin kun ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Alueen karttaa emme saaneet vastaanotosta mukaan, olimme kuulleet että toinen teltta-alue on täynnä mutta toisessa on kaksi vapaata paikkaa. Näimme telttasymbolin ja parkkeerasimme siihen alueelle, hämmentävää oli että reunassa oli kaksi telttaa mutta kaikki muut reunapaikat ja pari kohtaa keskeltä olikin matkailuautojen valtaamia. Törkkäsimme kuitenkin telttamme tähän. Sade taukosi juuri siksi aikaa että saimme teltan pystytettyä ja ruuan tehtyä, syöminen piti kuitenkin hoitaa autossa. Myöhemmin illalla aurinko tuli esiin.

Olimme vajaan tunnin ajomatkan päässä Drammenista, joten suuntasimme sinne perjantaina aamupalalle. Ystäväni kaivoi esiin YouTube-videoita, yritettiin katsoa mistä sprinttirata menee. Huonosti näkyi, mutta myöhemmin löysimme karttakuvan johon latu oli merkitty punaisella viivalla. 

Drammenista oli vajaan tunnin ajo Osloon, ja sade alkoi välittömästi kun pääsimme perille... Holmenkollen-kävelyn sijasta menimme saunaan ja uimaan keskustan Sukkertoppeniin. Buukkasimme yöksi vielä yhden ylimääräisen hotellimajoituksen. 

Lauantainakin satoi aamulla ja päivällä. Siirsimme tavaramme ja automme hotellista toiseen, sitten menimme metrolla keskustaan ja ostimme liput kiertoajelubussiin. Kierros loppui kaatosateessa, joten menimme hotellille hengailemaan. Illaksi kirkastui, joten lopulta pääsimme seitsemän aikaan kävelemään Holmenkollenille :)

Viikko sitten sunnuntaina matkustimme kotiin. 

Tämän viikon olenkin ollut kotona. Treenejä tuli neljä, joista kaksi pyöräilyä ulkona, yksi sisällä ja lisäksi yksi kävelylenkki. 

Heti reissun jälkeen maanantaina en jaksanut liikkua. Mutta tiistaina tein tutun pitkän pyöräilyn, Kangasalle ja Sääksjärven kautta kotiin, 2 h 27 min / 47,83 km / 142. Viimeisillä kilometreillä mietin, että mitäpä jos joku kerta menisin tämän toiseen suuntaan, eksyisinkö? 

Keskiviikkona menin illalla kävelylle Arboretumiin, hyvä aika kun ei ollut ruuhkaa. Nyt on puisto kauneimmillaan. 1 h 8 min / 6,98 km / 126.

Perjantaina kävin ensin katsomassa Pinninkadulla purkutaidetalon, hauska että taidenäyttelyyn on jonoa :) Näyttelyn päätyttyä koko talo puretaan. Hienosti oli tila täytetty monen eri taiteilijan ja tyylin voimin. Sadetta ja ukkosta pakenin salille, jossa pyöräilin 1 h 15 min / 27,8 km / 125. 

Eilen oltiin puolison kanssa elokuvissa ja ulkona syömässä.

Tänään lähdin puoliltapäivin pyöräilemään, heti alusta tuntui että nyt ei ole niin sanotusti poljin syönnillään. Pyöräilin Pyhän reittiä, mutta tein Rajasalmen sillan jälkeen koukkauksen Tesomalle. Alunperin piti mennä Haukiluomaan asti, mutta yhdessä risteyksessä ei ollutkaan kevyen liikenteen väyliä kummallakaan puolella Haukiluoman suuntaan menevää tietä, joten päätin jättää reitin etsimisen toiseen kertaan. Alkumatkasta oli kyllä vastatuulta, mutta loppupuolella tuntui silti ettei oikein tasamaallakaan jaksa polkea. En tiedä miksi, eilen on ollut välipäivä eivätkä viikon treenit ole olleet raskaita tiistaita lukuun ottamatta. Yö oli hyvä, keskisyke oli 58 mikä on mulle tosi matala, ja unta riitti liki 9 tuntia. No, aina ei kulje mutta tulipa tehtyä. 1 h 29 min / 28,27 km / 145. 

Ensi viikko on tällä erää viimeinen lomaviikko. En ole tehnyt mitään suunnitelmia. Nukun aamuisin pitkään, kirjoitan, pyöräilen jos sää sallii, juostakin voisi pitkästä aikaa, vähitellen ehkä alan rakentaa seuraavaa x viikkoa kestävää juoksuohjelmaa. Tarkoitus on kuitenkin ottaa yhä rennosti ja kerätä voimia työsyksyyn, ei suorittaa. 

Iloa loppukesän päiviin ja vähitellen pimeneviin iltoihin!