HCR 2017 - huonosti meni

Siinä se nyt on, osallistujamitali. Se olikin ainoa iloinen asia lauantain suorituksessa.

Jo päivän alku näytti huonolta. Klo 6.15 heräsin migreenisärkyyn. Lääkkeet kehiin, niin kipu oli poissa herätyskellon soittoon mennessä. Bussimatkalla Tampereelta Helsinkiin ehdin torkahtaa pari kertaa ja nukkua lääkeväsymyksen pois. On kuitenkin todennäköistä, että lääkkeet vaikuttivat suorituskykyyn.

En voi syyttää yksin migreeniä ja lääkkeitä. Koko kevät - tai oikeastaan koko kausi lokakuusta asti - on ollut vaikeampaa kuin aiempina vuosina. Viime kevään ja kesän bursiittivaiva jätti pienen pelon, ja olen juossut vähemmän kuin aiemmin. Pk-lenkeillä ja intervalleilla vauhti on kuitenkin ollut vain hivenen hitaampaa kuin vuosi sitten. Ehkä olen tehnyt liikaa juoksuvetoja ja liian vähän vk-lenkkejä, ja siksi kroppa ei jaksanut koko matkaa.

Verryttelyjumppaa

Tavoite juoksuun oli selvä. 15 km omaa reipasta vauhtia, noin 7 min /km. Sen jälkeen vahdin pitäisi kiristyä hiukan, ja lopun alamäissä sitten niin kovaa kun pääsee. Selkeä tavoite mutta vikaan meni.

Ensimmäinen 5 km meni muuten hyvin, mutta vauhti vaihteli liikaa. Eka kilsa 7.01, siinä pari hidastusta ruuhkan takia. Toinen 6.45, kolmas 6.56, neljäs 6.39 ja viides 7.05. En näköjään osaa säädellä vauhtia niin että se pysyisi tasaisena. 26 sekuntia on aika iso heitto kilometriajassa, kun kuitenkin mentiin tasaisessa maastossa. Jo ensimmäisellä juomapisteellä viiden kilsan kohdalla huomasin, että vesi jää hölskymään mahaan ja aiheuttaa kuvotusta. Se ehti tuskin helpottaa ennen kympin kohtaa, jossa join vettä ja urheilujuomaa. Kumpaakaan en koko mukillista vaan ehkä puolet. 

Toisella pätkällä vauhti oli tasaisempi, kilsat 7.07, 6.55, 6.59, 6.57 ja 7.14. Laskin, että alle kahden ja puolen tunnin on täydet mahdollisuudet, koska se vaatisi keskivauhtia 7.07. Olin siis aikataulussa ja vähän edelläkin. Sykkeistä ei ole tietoa, mittari näytti sillä saralla ihan omiaan, minimi 69 ja maksimi 190. 

Kolmas viitonen alkoi tuottaa vaikeuksia. Omassa mittarissa oli 14,7 km kun vasempaan kylkeen alkoi pistää ja jouduin ottamaan kävelypätkän. Silti olin edelleen vauhdissa, kilsat 7.07, 7.04, 7.05, 7.13 ja 7.32. Nyt alkoi vähän huolettaa; mitenkähän tässä käy?

Lähdössä on tunnelmaa

Kun pistos helpotti, jatkoin juoksua. Mutta ei aikaakaan kun se vaihtoi oikealle puolelle. Olin sitä vähän pelännytkin; viikko sitten kun matkasimme Bodom Nightiin, sain kylkipistoksen oikealle vaikka istuin autossa! Ja muutenkin on ollut kyljen seudulla hiukan kiristävä tunne. Tarkoittaa sitä, että kilsat 15-20 menivät surkeasti. Tuli paljon kävelypätkiä, ja sen mitä pystyin juoksemaan oli vauhti lönköttelyä. Jokseenkin paljon ketutti, kun olisi tehnyt mieli kiihdyttää alamäkeen mutta kylki ei antanut periksi. Ja edelleen juomat aiheuttivat kuvotuksen tunteen. Tällä pätkällä meni lopullisesti toivo kahden ja puolen tunnin alituksesta, kilsavauhdit 7.25, 7.32, 7.14, 7.43 ja 7.45. Otti päähän ja ottaa edelleen, rankasti. 

Viimeisen kilsan juoksin väkisin, 7.12. Virallinen loppuaika 2.33,24, seitsemän sekuntia vähemmän kuin mitä oma mittarini näytti. Matkaa tosin Polariini kertyi 21,45 km, keskivauhdilla 7.09. 

New Balancen tsemppiseinä

Juoksu siis meni persiilleen, taas. Odotan yhä sitä ehjää suoritusta, jossa matkalla ei ole minkäänlaista pahoinvointia, pistosta tai kipua, ja jossa maalissa on hyvä mieli. Jos kaverini olisi ollut maalin jälkeen vastassa halaamassa, olisin revennyt itkemään. Olin huono. Treeniä on ehkä sittenkin ollut liian vähän, yhdistettynä viime viikkoina krampanneisiin jalkoihin. Pohjekramppien jälkeen viime torstaina kramppasi oikean jalan varvas, se isovarpaan viereinen. Magnesiumia olen syönyt mutta ei näköjään auta. Äitini kysyi syönkö riittävästi suolaa, hänen neuvostaan kävin ostamassa merisuolaa ja syön sitä. Kaverini kerran sanoi että jos kehon suolatasapaino on kohdillaan, maistuu suola makealta. Jos näin on, niin se asia on kropassani vinossa. Yhden kiteen söin ja pahaa oli! Nyt sitten mietin että paljonko sitä merisuolaa pitäisi syodä päivässä? Yksi kide? Hyppysellinen? Teelusikallinen?

Olen myös käsittämättömän kipeä, melkein yhtä pahasti kuin maratonin jälkeen. Varpaat ja etenkin isovarpaiden kynnet on niin kipeät, etten voinut nukkua vatsallani. Etureidet jumittaa niin että on vaikea kävellä portaita alas. Pääsen 90 asteen kyykkyyn mutta en pääse lattialle istumaan. Takareidet ja pakarat kiristää, penikoihin sattuu, selän keski- ja alaosat ovat kipeät, kylki on kosketusarka... On siis ehdottoman korkea aika varata aika hierojalle!

Vaikka juoksusta jäi paha mieli, oli HCR tapahtumana jälleen kerran tosi hieno. Etukäteistiedotus oli riittävää, vaikka en saanutkaan kisalehteä postissa. Tapahtumapaikalla järjestelyt toimivat kaikilta osin. Uusi reitti oli aivan mahtava, ihanaa juosta pitkät pätkät rannoilla. Juoksusuoritukseni oli pettmys, mutta en heitä vieläkään lenkkareita nurkkaan vaan ilmoittauduin tänään jo ensi vuoden HCR:lle. Todennäköisesti kokeilen kahden ja puolen tunnin alitusta jossain muualla tänä vuonna. Joskus sen on onnistuttava. Joskus on oltava hyvä juoksupäivä.

Oi ihana toukokuu!

Siinä se nyt on: Tampereen ensimmäinen kunnon kevätpäivä! Ensimmäinen päivä, että tarkenin lähteä sauvakävelemään ilman hanskoja ja lakkia :) Hurja tuuli oli, mutta silti varsin lämmin. Oli muuten sellainen tuuli, että muutaman kerran meinasin kompastua sauvoihin. 

Viimeksi kerroin että olin suunnitellut intervalleja perjantaiksi. No, suunnitelma hiukan muuttui. Piti olla tunti aikaa, mutta eihän se niin mennyt. Kirjasto menee kiinni klo 17, mutta aina menee oma aikansa että saadaan kaikki asiakkaat ulos, koneet kiinni, kassan rahalaatikko piilopaikkaansa jne. Käytännössä olin lähtövalmiina klo 17.10 jolloin oli enää 50 minuuttia bussin lähtöön. Ja loppupäähän piti jättää sen verran aikaa, että ehdin poiketa töissä hakemassa repun. En viitsinyt ottaa sitä selkään, aina on helpompaa juosta ilman mitään ylimääräistä painolastia, olkoon reppu kuinka kevyt tahansa. 

Ajan vähyyden takia päätin vaihtaa vedot vk-lenkiksi. Kevään toinen vk ja ihan yhtä karmean tuntuinen kuin se edellinenkin... Satelliittien löytyminen kesti Polarilla tällä kertaa todella kauan. Ehdin kävellä varmaan 5 minuuttia ennen kun sain mittauksen käyntiin. Siispä juosten tehty lämmitely oli vain 5 minuuttia, jonka perään vk-osuus kesti 20 minuuttia 20 sekuntia. Matkaa kertyi 3,6 km keskisykkeellä 168. Keskivauhti 7.04, jaettuna niin että alkuverkka keskivauhdilla 8.20 / matka 0,6 km / keskisyke 145 ja vk keskivauhdilla 6.45 / matka 3 km tasan / keskisyke 174 (maksimi 184). Vähän ihmetytti, että syke oli noin korkea, olkoonkin että loppumatkalla oli vähän ylämäkeä. Vk:n keskivauhti 6.45 ei kuitenkaan juurikaan eroa siitä, mitä juoksuvedoissa menen. Ehkä juoksutauko vaikuttaa, samoin se että juoksin heti työpäivän päättymisen jälkeen, ja huolissani että ehdinhän varmasti bussiin.

Eilen kävin sitten tekemässä ne intervallit. Aamupäivällä satoi vielä räntää mutta illaksi kirkastui. Tein alkuverryttelyn 12 minuuttia ja vedot 5 x 6 minuuttia 2 minuutin kävelypalautuksella. Setti oli aika epätasainen, koska kolme ensimmäistä vetoa oli myötätuuleen ja kaksi viimeistä vastatuuleen. Aika vaikea oli lopussa kiihdyttää, kun tuuli puski rajusti vastaan. Syke oli edelleen tavanomaista korkeampi, vaikka vauhdit noudattelevat aika tuttuja lukemia. Vetojen data: 1. keskisyke 172 (maksimi 176), keskivauhti 6.59, matka 850 m; 2. 172 (178), 6.31, 910 m; 3. 173 (181), 6.23, 940 m; 4. 174 (185), 6.27, 930 m; 5. 175 (182), 6.36, 910 m. Eli vastatuuleen tehdyt vedot sujuivat hitusen hitaammin ja syke oli muutaman pykälän korkeampi. 

En silti ole erityisemmin huolissani. Facebookissa satuin näkemään keskustelun, jossa yksi ihmetteli flunssan sairastettuaan että mihin vauhti on kadonnut, kun on hidastunut minuutilla. Siihen joku kommentoi, että kyllä se vauhti on kropassa mutta sen ulosmittaaminen ei onnistu niin pian sairastelun jälkeen. Toivon että myös minun kohdallani olisi tästä kyse. Tai siis vauhtihan on samaa kuin ennen lämpöilyä mutta syke korkeammalla, vaikka eilenkin olo oli sellainen että menen rennon kovaa hengästyneenä, en täysillä läähättäen. 

Nyt on enää alle kaksi viikkoa HCR:lle. Tänään kävin sauvakävelemässä 1 h 17 min, 8.38 km keskisykkeellä 133 ja keskivauhdilla 9.14. Mietin matkalla, että pk-lenkkejä ei nyt enää tarvita ennen kisakoitoksia, vaan nyt on etsittävä sitä vauhtia. Teen siis tämän ja ensi viikon lenkit vain intervalleja ja vk:ta. Ei tässä montaa ehdi mutta muutaman kuitenkin, niin että viimeisen jälkeen on muutama palautumispäivä puolikkaalle. Bodom Night varmaan menee pk-tasolla, tuskin uskallan pimeässä metsässä mennä kovinkaan lujaa... 

Ilmainen ämpäri ja Bodom Night

Hups. Numerolappukausi alkaakin jo perjantaina 5.5! Kaverini laittoi eilen ryhmäviestin, kysyi lähtisikö joku hänen seurakseen Bodom Nightin kympille. Toisen kaverin kanssa oltiin sitä suunniteltu mutta ei tehty mitään asian eteen, no nyt on ilmoittauduttu. Ajatuksella että juostaan mitä jaksetaan ja loput kävellään. Tosin meikäläisen vähäisellä polkujuoksukokemuksella on ehkä parempikin ottaa kävelyaskelia mukaan, etenkin kun mennään pimeässä. Mutta hauskaa on lähteä kokeilemaan!

Viime viikon lämpöilyjen jälkeen olo alkaa normalisoitua. Paitsi että taas kramppaa... Tiistaina kävin astangajoogassa ja tälle päivälle suunnittelin intervalleja. Aamukuudelta heräsin siihen, että vaihteeksi oikea pohje kramppasi tosi pahasti. Kun kramppi oli ohi, pohje oli kipeä monta tuntia. Tiistaina hieroin pohkeita tennispallolla ja eilen käsin mutta näköjään jumittaa edelleen pahasti. Aamulla hieroin taas ja laitoin kylmägeeliä. Toivottavasti alkaa helpottaa. Aion kokeilla intervalleja huomenna, kun töiden jälkeen on tunti aikaa bussin lähtöön. 

Voi toki olla, että kramppiin vaikutti eilinen. Olin töitten jälkeen Näin on kirjat - tapahtumassa, jossa esiteltiin keväällä ilmestyneitä kirjoja. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja useita kirjailijahaastatteluita. Ja kruununa päälle 100 ensimmäistä sai ilmaisen kirjaämpärin! Mitäs niillä kirjoilla väliä, olivat vanhempia niin muutaman olin jo lukenut, mutta kun sai ämpärin! :D Tilassa ei ollut minkäänlaisia istuimia eli seisottiin jalat väsyksiin. Tänään ostin magnesiumpurkin, josko siitäkin saisi apua. Ohjelmaan tulee myös lisää jalkojen rullailuja. Taas kävi samoin kuin viime viikolla, heräsin kiristävään tunteeseen ja kun aloin venyttää pohjetta niin kivulias kramppi iski. 

Onhan tuo vähän ärhäkkä marjaämpäriksi mutta eiköhän sille käyttöä löydy :) 

Joka tapauksessa, nyt on takana jo kaksi viikkoa todella vähällä liikunnalla, vähän jännittää miten käy. Onko vauhti hidastunut vai kiihtynyt pakkolevon aikana? Huomenna saanen lisätietoa ja joko luottamusta tai panikointia HCR:lle.

Puoli viikkoa puolikipeänä

Kohtalaisen hyviä treeniviikkoja seurasi huono viikko. Tiistaina pääsin salille, poljin kuntopyörää puoli tuntia ja sen jälkeen suuntasin astangajoogaan. Iltavuorojen takia edelliskerrasta oli kolme tai neljä viikkoa, ja sen kyllä huomasi. Hiki valui aiempaa enemmän, välillä oli vaikea olla asanoissa kun jalkapohjat ja kämmenet luistivat hikisinä. 

Keskiviikkona olo huononi rajusti kesken päivän. Aamulla olin vain tavattoman väsynyt, päivällä alkoi särkeä päätä ja palella hirveästi. Iltavuorosta kun pääsin kotiin niin kuumemittari näytti 37,8. Mitään flunssan oireita ei kuitenkaan ollut, ei tukkoisuutta eikä kurkkukipua. Yöllä hikoilin lämmön pois, aamulla oli pikemminkin alilämpöä eli 36 tasan. Lähdin töihin koska edelleenkään ei ollut flunssan tuntua. No, torstain ja perjantain välisenä yönä vaivana oli jalkakramppi. Muutamaan kertaan tuntui, että kohta iskee kramppi päälle. Kerran päätin koittaa venyttää pohkeita, mutta heti kun koukistin vasemman jalan nilkkaa ja vedin varpaita itseäni kohti, niin tuskallinen kramppi iski. Hieroin pohkeen alaosaa niin kohta helpotti. Jalka oli kuitenkin kipeä vielä aamupäivälläkin.

Perjantaina oli vähän samanlainen päivä kuin keskiviikkona. Väsytti kovasti, ja iltapäivän puolella iski päänsärky sekä palelu. Lähdin iltavuorosta 10 minuuttia etuajassa jotta ehdin aikaisempaan bussiin eikä tarvinnut odotella tuntia. Kotona kuumemittari kainaloon, lukema pikkulämpö 37,3. Yöllä olikin sitten vatsa sekaisin... 

Lauantaille oli jo kuukausi sitten buukattu teatterireissu kirjabloggaajien joukolla. Kävimme Svenska Teaternissa katsomassa Tove-näytelmää. Nukuin bussimatkalla mennen tullen, ja pakko myöntää että katsomossakin nukutti. Ei tosin siksi että näytelmä olisi ollut tylsä :) Pieni päänsärky vaivasi koko päivän ja vatsaa nipisteli.

Ylva Ekblad ja Hellen Willberg. Kuva: Cata Portin

Tänään on ensimmäistä kertaa sitten keskiviikon hyvä ja normaali olo. Viime yö oli rauhallinen, nyt olo tuntuu varsin virkeältä eikä mihinkään satu. En silti aio harrastaa liikuntaa tänään. Jos kroppa noin oireilee, kertoo se siitä että sillä ei ole kaikki hyvin. On siis syytä ottaa hetki rennosti. Ensi viikolla palaan ruotuun, mutta väliin tarvitaan ainakin yksi tällainen täysin terveen tuntuinen päivä.

Yritän tässä samalla takoa päähäni, että viikon juoksutauko ei tee hallaa HCR:lle. Enemmän hallaa varmasti tulisi, jos lähtisin vetämään intervalleja väsyneenä tai lämpöilevänä. 

Pääsiäinen ilman kärsimystä

Viime viikonloppu oli liikunnallinen, joten se vaati pari vapaapäivää. Tämän viikon ensimmäinen treenipäivä oli keskiviikko. Ystäväni kanssa suunniteltu juoksulenkki muuttui kuitenkin ihan toisenlaiseksi kuin piti. Erinäisten sattumusten jälkeen pääsimme matkaan puolisen tuntia suunniteltua myöhemmin. Mukanamme oli ystäväni koira sekä hänellä kylässä ollut 5 kk:n ikäinen pentukoira. Alkumatka meni hyvin, noin kilometri. Mutta kun menimme vähän syrjemmälle hiekkateille, missä koirat voisivat juosta vapaana, meno muuttui. Tiet olivatkin paikoitellen niin mutavelliä, että koirat piti nostaa syliin ja kävelyttää pahimpien kohtien yli. Melko pian totesimme, että nuorempi koirista ei taida kestää juoksua - tai sitten jostain muusta syystä sen vatsa oli kuralla ja jouduimme pysähtymään usein. Päätimme kääntyä ympäri ja kävellä kotiin. Tämä juoksu-kävelyn yhdistelmä kesti 35,5 minuuttia / 4 km. Keskivauhti 8.57, josta siis vain ensimmäinen kilometri juosten (7.39).

Olin päättänyt tehdä koko treenikauden tähän asti pisimmän pitkiksen pääsiäisenä. Pitkäperjantai oli onneksi puoliaurinkoinen, joten oli helppo päätös lähteä hoitamaan lenkki pois alta heti pyhien aluksi. Tuulista oli edelleen, mutta se oli enemmänkin puuskittaista ja vain yhdessä kohtaa hetken aikaa suoraan vastaista. Lenkki oli ihan ok. Huomasin, että puolitoista tuntia jaksan, ei tunnu yhtään väsyneeltä eikä jaloissa paina. Noin 15 kilsan kohdalla alkaa tuntua pohkeissa ja syke nousee. Alkumatkasta tuntui että on liikaa vaatetta päällä mutta loppumatkasta ei. Saaliina pisin lenkki sekä ajallisesti että matkassa, 19 km / 2,5 h. Keskidyke 156 keskivauhdilla 7.54. Viimeisessä ylämäessä jouduin kävelemään jyrkimmän kohdan, sen verran väsytti. Matkaeväänä oli viinirypäleitä, jotka söin noin kahden tunnin kohdalla.

Tänään oli taas säätilana kaikkea mahdollista. Aamulla paistoi aurinko, joka vaihtui lumisateeseen tai pikemminkin märkiin rätteihin. Sitä seurasi auringonpaiste. Koska lihakset alkoivat jumiutua eilisestä, päätin lähteä sauvakävelylle. 1 h 22 minuuttia / 8,68 km, keskisyke 127 keskivauhdilla 9.23. Kotiin palatessa satoikin taas lunta...

Koska olin syönyt tukevan päiväruuan, en ollut sauvakävelyn jälkeen nälkäinen. Ajattelin kuitenkin, että jotain olisi hyvä syödä. Tein vallan maukkaan setin: rasvatonta makeutusaineella makeutettua vaniljajogurttia, sokeritonta metsämarjamehukeittoa, viipaloitua banaania ja viinirypäleitä. Hyvää! Isoon nälkään tämä välipala ei tehoa mutta pienenä palauttavana toimii mainiosti.

Kevät, talvi, kevät, kivaa, kamalaa, kivaa

Tunnustan: lintsasin viime viikon pitkiksellä. Mutta palataan aluksi viikko taaksepäin, ja edelliselle pitkikselle.

Sunnuntaina 26.3. oli aurinkoinen mutta erittäin tuulinen sää. Lähdin juoksemaan ajatuksella, että jos nyt saisi pari tuntia kasaan ja jos vaikka saisi myös niitä alle 8 minuutin kilometrejä. En tiedä miksi, mutta meno tuntui koko lenkin samaan aikaan helpolta ja raskaalta. Ihmettelin kun sykkeet oli jatkuvasti korkealla, tuntui kylläkin että paljon oli ylämäkeä menomatkalla ja vastatuulta paluumatkalla. "Karu" totuus paljastui aika äkkiä, alle 8 minuutin kilsoja oli kaikki 18! Keskivauhti suorastaan hurja 7.30 eli taas 23 sekuntia nopeampi kuin torstain kevyellä lenkillä. Nyt keskisykkeeksi tuli 161 että ei se ihan pk-lenkiksi mennyt. Mutta hämmästyttää, että vauhti oli tuo kun kuitenkin tuntemus oli että lönköttelen hitaasti. 

Koko viikon saalis oli 6 h 43 min liikuntaa. Hyvä määrä. Pari viikkoa on ollut aika kovaa joten seuraavaksi oli kevyemmän viikon vuoro.

Viime viikon liikunnat ovat sekä hyviä että huonoja. Maanantain pidin lepoa, ajattelin että sunnuntainen 2 h 18 minuuttia todennäköisesti painaa kintereissä. Tiistaina kävelin alkuverryttelyksi rautatieasemalta kotiin 21 minuuttia, kyykkäsin portaat kerrosten 1-6 välillä vajaat 5 min ja vielä 41 minuuttia lihaskuntoilua kotona. 

Keskiviikkoaamuna lähdin klo 8 juoksemaan intervalleja. Alkuun 10 minuuttia verkkaa, sitten 6 x 6 minuuttia 1,5 minuutin kävelypalautuksella. Tänään vasta huomasin, että Polarin kellostani näkee tarkkaa dataa jokaisesta vedosta. Hyvä huomata nyt, kun laite on ollut 3,5 vuotta käytössä... No mutta, vetojen vauhti oli kiihtyvä ja syke tasainen: 6.49 / 167 / 0.88 km; 6.36 / 166 / 0.91 km; 6.27 / 166 / 0.92 km; 6.27 / 168 / 0.93 km; 6.19 / 166 / 0.94 km; 6.11 / 168 / 0.96 km. Ilahduttavaa, tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta että sain kiihdytettyä vauhtia loppua kohti, ja kuitenkin syke pysyi suunnilleen samana. 

Perjantai oli uimahallipäivä, sisältäen kunnon hartiatreenin. Oriveden uimahallissa allas on 25-metrinen. Tein niin, että uin 25 metriä, otin kiinni hyppykorokkeesta ja tein 10 leuanvetoa eli kasvot kohti koroketta. Sitten toiseen päähän, ja takaisin, kiinni hyppykkorokkeesta ja vetoja toisinpäin, kasvot kohti allasta. Olisin halunnut jatkaa tätä koko sen ajan, mitä meni kilometrin uimiseen eli 10 sarjaa molempia. En kuitenkaan jaksanut kuin 7. No tuli siinä kuitenkin 70 toistoa molemmin päin. Salilla en jaksaisi vetää tankoa noin montaa kertaa, mutta vesi on armollinen elementti. 

Pitkis piti tehdä lauantaina päivällä, koska lähdin illaksi Helsinkiin teatteriin. Sunnuntaille ei uskaltanut jättää, koska oli suuri todennäköisyys että juomme siskoni kanssa muutaman lasin viiniä (joimme 3). Sää oli karsea, tuulista ja lumiräntää. Päätin jättää parituntisen juoksun toiseen kertaan ja käydä sauvakävelemässä. Ratkaisu oli ilmeisen oikea, koska kahdesti meinasin kaatua. 1 h 24 min tuli käveltyä. Ihan ok, vaikka olisi saanut mennä kauemminkin. Aika huono fiilis jäi.

Tänään juoksin työmatkalla intervalleja. Keksin taas uuden, tai en sitä itse keksinyt vaan luin vanhasta Sport-lehdestä. En muistanut kuin vetojen ajat joten palautukset olivat minuutin lyhyempiä kuin lehden ohjeessa. Alkuverkkaa menin 10 minuuttia, sitten vedot 15, 10 ja 5 minuttia 2 minuutin kävelypalautuksella, loppuverkka 6 min. Tavoittelin sitä, että pisin veto on pk-vauhtia nopeampaa mutta että missään vaiheessa ei tunnu pahalta. Toinen saisi olla vauhdikkaampi mutta suurimman osan ajasta pitäisi olla hyvä olo. Viimeinen voisi lähteä suht rennosti mutta viimeiset pari minuuttia saisin ottaa irti kaiken mikä lähtee. Pari tuntia kotiinpaluun jälkeen olo on onnistunut. Ensimmäinen veto oli 15 min, keskisyke 166, keskivauhti 7.04, matkaa 2.13 km. Toinen 10 min / 167 / 6.40 / 1.49 km ja kolmas 5 min / 171 / 6.11 / 0.81 km. Ensimmäinen veto lähti ylämäkeen niin se oli alussa raskas. Toinen lähti alamäkeen mutta puolivälissä oli ylämäki. Kolmas meni tasamaalla. Ja hyvä ajoitus, ei tullut yhtään pysähdystä risteyksiin vaan kaikista pääsi läpi suoraan. Olen taas iloinen siitä, kuinka paljon vauhti koveni. Viimeinen tuntui pahalta, joten tuo vauhti on liikaa. Mutta 6.40 ei tunnu lainkaan mahdottomalta mennä kauemminkin kuin 10 minuuttia. 

Hyvillä mielin siis eteenpäin, vajaa 6 viikkoa numerolappukauden alkuun!

Todellista juoksun ja liikunnan iloa

Kyllä tuossa on kahvakuula vaikka se rajautuikin kuvasta ulos! :)

No niin ystävät, tuttavat ja tuntemattomat! Tällä viikolla se lopultakin löytyi, tekemisen ilo ja ajoittain myös helppous :) Vaikeiden viikkojen, jopa kuukausien jälkeen oli jo aikakin! Huippuviikko, jota seuraavassa ruodin tarkemmin. 

Viikko sitten lauantaina olin töissä, joten pitkis siirtyi sunnuntaille, Se oli aika raskas ja ylämäkinen keikka. Maanantaina oli vapaapäivä, mietin että lähtisinkö lenkille kun on se kova pitkis alla. Oli niin hieno auringonpaiste että lähdin. Olin suunnitellut yhden reittivaihtoehdon, mutta puolen tunnin jälkeen tajusin että siitä tulee liian pitkä, en voi juosta toista pitkistä tänään. Käännyin takaisin tulosuuntaan, mutta en juossut samaa tienreunaa vaan kävelyteitä. Saldoksi tuli 8,1 km aikaan 1 h 10 min. Alkumatka tuntui ylämäkivoittoiselta ja syke nousi, mutta loppumatka oli enemmän alamäkeä niin keskisykkeeksi tuli 153. Vauhti oli hidas 8.41.

Keskiviikkona tein 43 minuuttia lihaskuntotreeniä kotona. Apuna 8 kilon kahvakuula sekä putkirulla, mutta pääosin liikkeet oman kehon painolla.

Torstaina oli melkein juhlapäivä. Parin vuoden jalkavaivojen jälkeen ystäväni on kuntoutunut sen verran että pystyy juoksemaan noin tunnin lenkkejä. Otimme koiran mukaan ja suuntasimme Hatanpään Arboretumiin. Ihana lenkki, monestakin syystä, Tietenkin ystävä on ykkösjuttu - juoksimme yhdessä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, voi olla että siitä on jo lähemmäs kolme vuotta. Toiseksi reitti. Juoksimme menomatkalla Pyhäjärven rantaa ja ihailimme keskustan valoja erilaisesta näkökulmasta. Paluumatkasta osa juostiin järven jäällä, toki lähellä rantaa ja muiden jälkiä seuraten. Kun käännyimme puolimatkassa ympäri, saatoin painaa mittarin tauolle liian voimakkaasti niin että se katkaisi mittauksen. Vajaan tunnin sijaan sain kaksi lähes puolituntista, joita polarpersonaltrainer.com ei anna yhdistää yhdeksi lenkiksi. No, molemmissa keskivauhti on ollut 8.20 keskisykkeillä 153 ja 154. 

Perjantaille oli suunniteltu toisen ystävän kanssa uimahallireissu mutta se peruuntui. Kävin juoksemassa pitkiksen, nyt sen reitin mikä maanantaina osoittautui liian pitkäksi. Haikailin parituntista mutta siihen se oli liian lyhyt, saldona vain 1 h 36 min ja 11,47 km. Mutta tässä tärkeintä oli se, että keskivauhdilla 8.20 syke oli 151. Maksimi vain 162, ja sellainenkin ihme koettuna että tasamaalla mennessä lukemat olivat ajoittain 14-alkuisia! Kolmella kilometrillä keskisyke on ollut alle 150, ja raskaimmissakin vain 153. Muutenkin oli ihana juosta, kun Oriveden kuukausi oli täynnä mäkisiä lenkkejä ja nyt sai mennä tasaisella. Nousua vain 60 metriä ja laskua 50, mikä on hurjan erilainen määrä kuin viikon takaisella jossa nousua 100 ja laskua 70 metriä. Tai Orivedellä, missä 10,85 km sisäsi nousua 110 ja laskua 90 metriä. Tämä lenkki oli täyttä iloa, ja saattaa osoittautua ehkä koko talven tärkeimmäksi. Nyt on olo, että tuskin maltan odottaa seuraavaa pitkistä.

Viikonloppu oli naisten mökkiviikonloppu. Neljän naisen voimin valloitimme järvenrantamökin. Toki mukana oli viinakassi - mutta myös 4 eri kokoista kahvakuulaa! Lauantaina kävelimme jäällä 45 minuuttia ja teimme päälle kahvakuula-HIITin. Yksi porukasta on ryhmäliikunnanohjaaja joka pitää muun muassa crossfit-tunteja. Teimme 20-minuuttisen setin, jossa oli neljä kierrosta. Yksi kierros kesti 4 minuuttia, eli minuutti per kuula. Ensimmäisen ja kolmannen kierroksen välissä oli minuutin tauko, toisen jälkeen kahden minuutin. 8 kilon kuulalla tehtiin yhdistelmä hauiskääntö - ylöstyöntö - ojentaja. 12 kilon kuulalla etuheilautuksia. Paitsi viimeisellä kierroksella kun en jaksanut enää heilauttaa niin tein pystysoutuja. 16 kilon kuulan luona odotti sumokyykky. 20-kiloiselle oli varattu maastaveto, suunta omavalintainen. Tein kolmella kierroksella niinpäin, että nostin kuulan maasta, yhdellä kierroksella laskin sitä alas. Lyhyt mutta tehokas treeni! Kaksi viimeistä kierrosta tein paljain käsin, koska kuulat luistivat hanskoilla. 

Treenin jälkeen kilistimme kuohuviiniä ja aloitimme varsinaisen illanvieton. Viinin lipittäminen jäi kuitenkin sen verran vähiin, että tänään kyettiin hiihtämään :) Iltapäivän setti on mittarini mukaan taas kahtia jaettu; latukahvilassa oli sen verran pitkä tauko että laite katkaisi mittauksen. Yhteismitta on kuitenkin 39 + 39,18 minuuttia eli 1 h 18 min, matkaa 10,27 km. Keskisyke oli mennessä 157 ja tullessa 151. Mennessä oli yksi isompi ylämäki, lisäksi jännitin paria alamäkeä. Sukset luistivat hyvin mutta pito oli huono. Alussa oli noin kilsa ja lopussa 1,2 kilsaa pururadalla, vajaa 8 km mentiin järven jäällä. 

Viime viikolla kun mietin, että voinko laskea arkiliikunnan eli kävelyn bussi- ja juna-asemille liikunnaksi, niin kas kummaa, tällä viikolla niitä ei tullut yhtään! Oli kovia pakkasia ja parina iltana olin niin väsynyt että menin matkat bussilla. No, tulipa koko viikko "hyväksyttävää" liikuntaa :) Treeniä kuutena päivänä, joista kolme juoksua. Yhteensä 6 h 41 minuuttia, mikä on minulle melko iso määrä. Viime talvena kun vetelin tällaisia tuntimääriä harva se viikko niin seurauksena oli rasitusvamma... No, opin siitä valtavasti ja siksipä nyt osa kilometreistä on hiihdosta. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon! 

PS. Olen ilmoittautunut vain Helsinki City Runille. Mutta kas, tällä viikolla mieleen juolahtivat Juokse maalla - tapahtuma, Tampereen puolikas ja Pirkan hölkkä. Vuoden lopussa nähdään, mihin kaikkeen innostun mukaan :)

Uusi vuosi, uusia ja vanhoja kujeita

Iloista vuotta 2017! Minun vuoteni on alkanut uudessa vanhassa työpaikassa; olin vuosina 2011-2014 Oriveden kirjastossa, ensin kolmen kuukauden harjoittelussa ja sen perään opintovapaan sijaisena. Silloin olin lasten- ja nuortenosastolla, jonne nyt palasin. 

Uusi työ on tietysti aina uusi haaste. Vaikka työpaikka ja lähimmät työkaverit ovat ennestään tuttuja, on moni käytännön asia muuttunut. Ensimmäisen viikon jälkeen pää on samaan aikaan tyhjä ja täynnä. Lisäksi pohdin tässä samalla asumis- ja työmatkakuvioita. Nyt majailen vanhempieni luona, josta on 2,5 kilometrin matka kirjastoon. Olen kävellyt menomatkan kolmena aamuna, vähän turhan lyhyt lenkiksi (24-25 minuuttia) mutta olenpa tilastoinut nekin.

Helmikuun alusta alan kulkea työmatkat Tampereelta, pääosin bussilla. Olen suunnitellut niin, että aina kun olen hereillä niin luen bussissa, silloin illat ovat vapaana treenaamiseen. Lisäksi olen 2-3 kertaa viikossa iltavuorossa, jolloin on aamulla aikaa käydä lenkillä tai tehdä lihaskuntotreeniä. Eli liikunnan suhteen asiat ovat varsin hyvällä mallilla, kunhan ensin saan muutettua uuteen kotiin.

Sunnuntaina vein taas matkalaukullisen vaatetta vanhempieni luo. Sen jälkeen kävin lenkillä, tuttu "ympyrä" oli 5,6 km ja aikaa meni 46 min 44 s. Mietin kenkävalintaa mutta lähdin tavallisilla lenkkareilla, eikä nastoille olisi ollutkaan tarvetta. Juoksu oli tavanomaista raskaampaa, keskisyke oli 157 keskivauhdilla 8.20.

Tiistaina olin iltavuorossa, joten lenkki kuului aamupäivään. Päätin tehdä vaihteeksi kolmen minuutin intervalleja. Alkuverryttely oli pitkä, 17,5 minuuttia. Syynä yksinkertaisesti se, että halusin lähteä ensimmäiseen vauhtivetoon suht tasaisella maalla, ei niin että alku on jyrkkää alamäkeä jota seuraa pitkä loiva ylämäki. Tein viisi vetoa ja väliin kahden minuutin kävelypalautus. Raskasta oli, etenkin kun tiellä oli jonkin verran lunta. Aura oli käynyt parissa kohdassa mutta muuten lumi tuntui raskauttavan menoa ja vähän lipsuvan kengän alla. 

Nyt tulin loppiaiseksi käymään Vantaalla. Kelit ovat mainiot pakastimen sulatukseen, lisäksi täytyy siivota vaatehuone. Viikon päästä lauantaina olen töissä, eli en tiedä pääsenkö silloin pakkaamaan. 21.1 viikonlopun pakkaan ja kuun viimeisenä lauantaina muutan. Saa nähdä tuleeko miten tehtyä pitkiksiä. Tänä viikonloppuna pääsen, joko huomenna tai sunnuntaina. Viikon päästä sunnuntaina myös, mutta pari viimeistä viikonloppua on kysymysmerkkejä. Toisaalta, pahimman muuttohässäkän ja stressin keskellä ei kannata ottaa turhia paineita liikunnasta. Maailma ja kevään HCR ei kaadu siihen, jos pitkis jää kahdelta viikolta väliin. Kuitenkin viimeistään helmikuussa pääsen tästä kolmen asunnon loukusta ja voin palata omiin rutiineihin. 

Uusia hankintoja ja kimppalenkkejä

Uudet lenkkarit saivat rinnalleen joukon muita hankintoja. Kuvan kävelysauvat löytyivät Facebook-kirpparilta, hinta 5 € :) Myyjä sanoi että on ostanut ne silloin kun nyt 19-vuotias lapsi oli pieni mutta on käynyt niiden kanssa vain muutamalla lenkillä. No, mä en ole niin kova sauvahifistelijä että tarvisin mitään sen erikoisempaa, näillä pärjää hyvin. Testilenkki tuli tehtyä heti keskiviikkona, kun oltiin Juoksujalka vipattaa -blogin Merituulin kanssa Hakunilan urheilupuistossa juhlistamassa Kestävyyttä pintakaasulla - facebook-ryhmää. Satoi kaatamalla - tietenkin... Mutta hauskaa oli ja hiki tuli, vajaa tunti käveltiin. Siinä kohtaa ajattelin että onneksi uudessa asunnossa on sauna. sen verran ehti hiki kuivua ja tulla kylmä kun odotin bussia ja matkustin kotiin. 

Meitsi ja Merituuli. Ei olla sokerista ei!

Samalta nettikirpparilta löysin Haltin kevyttoppahousut kympillä, ne ovat kuitenkin sen verran lämpimät tuntuiset että pääsevät kunnolla käyttöön vasta hiukan kylmemmillä keleillä. Ja vielä: Citymarketista löytyi softshell-takki kahdellakympillä (-49 %), sekin sen verran paksua kangasta että taitaa mennä talvipakkasillakin. 

Tästä viikosta tuli vähän puolivahingossa aika raskas. Kaksi kertaa kävelin töihin ja juoksin kotiin, maanantaina ja perjantaina. Keskiviikkona oli sauvakävely. Torstaina kävin salilla, kun yhtäkkiä tuli mieleen että täytyy ainakin yksi lihaskuntotreeni saada viikkoon. Tänään oli seuraava kimppalenkki Helsingin puolella, neljän naisen voimin liikuttiin reilut 2 tuntia, puolet porukasta kävellen ja puolet juosten.

Näin se lopulta meni, juosten keskisyke 134, Se ei kyllä ole ihan todellinen; taas oli niin että puolet ajasta mittari näytti uskottavia lukemia ja toisen puolen lukemia 00-86. Pysäytin mittarin muutamaan kertaan niin sen jälkeen taas uskottavia n. 140 lukemia. Vauhti oli todellakin kävelyvauhtia, 9.14 min/km. Se herätti joitakin kysymyksiä. Kävellen samaa vauhtia syke on 125-129, eli ero on viitisentoista lyöntiä minuutissa. Sitten taas kun juoksen alle minuutin kovempaa - perjantaina keskivauhti 8.27 - niin syke on jo 30 lyöntiä korkeampi kuin kävellen (perjantaina 154). Miksi syke nousee vaikka vauhti ei sanottavasti kiihdy? Toisaalta, miksi juostessa syke pysyy samana vaikka vauhti vaihtelee? Maanantaina ja perjantaina keskisyke oli 154, vauhdin ollessa maanantaina 8.42 ja perjantaina 8.27. Eli viidentoista sekunnin vauhtiero juostessa ei vaikuta sykkeeseen, kun taas jo reilun puolen minuutin ero kävelun ja juoksun välillä nostaa sykettä hurjasti. Huh, alan olla pyörällä päästäni. 

Mutta kuitenkin, myös pitkiskausi on avattu. 14,15 km meni aikaan 2 h 9 min. Vähän jännitti, että mitä lonkka tuumaa. Ehkä nyt uskallan julistaa sen terveeksi, sillä tuon parituntisen aikana tuntui vain normaalia väsymystä kropassa, ei kipua. 

Ai niin, näin kävi eilen:

Eli ensimmäinen tavoite ensi vuodelle on valmis :) Sitä en vielä tiedä onko tuo oikeasti kevään ensimmäinen numerolapputapahtuma mutta tuonne menen hakemaan sitä alle 2.15 aikaa.