Villasukkajuoksua

Tänään lenkkarit ei vieneet minnekään, ne oli villasukat jotka vei! Ensi viikolle on luvattu plussakelejä niin tuumin että nyt jos koskaan on aika kokeilla villasukkajuoksua. Oikeasti olisi ollut pitkispäivä mutta vaihdoin sen tähän hupiin. 

Alimmaiseksi laitoin juoksusukat, päälle kahdet villasukat, joista päällimmäiseksi paksuimmat mitä kaapista löytyy. Sitten tutulle baanalle joen varteen, tuttu peruskutonen. Ehkä olisi ollut parempi mennä sukkajuoksulle keskiviikkona tai torstaina, ennen väylien auraamista. Nyt oli joenvarsikin liipattu tarkasti. En viitsinyt mennä pellon puolelle; voi olla että jo tästäkin tuli kylähullun maine :D Voi olla että oli myös hitusen liian lämmin, matkalla lämpömittari näytti -1. Lumi tuntui tahmealta, tuntui siltä kuin sukat olisivat koko ajan tarttumassa lumeen. Kolme kertaa piti pysähtyä irrottamaan isompaa lumipaakkua sukan pohjasta. 

En uskaltautunut villasukkajuoksulle päivänvalossa vaan menin vasta pimeän laskeuduttua. Iltaseitsemän jälkeen oli jonkin verran liikennettä, suurin osa ihmisistä liikkui koiran kanssa ja ainakin toivon että he keskittyivät seuraamaan koiriaan eikä sitä mitä mulla oli jalassa :) Lenkin alussa jännitti mutta eipä tuo lopulta niin kummalliselta tuntunut muuten kuin jalkapohjissa. Vähän kyllä jännittää huominen, miltä kropassa tuntuu. Arvaan että jalkapohjien lisäksi ainakin nilkat, pohkeet ja selkä muistuttavat olemassaolostaan. No, parina päivänä ahkeraa venyttelyä ja rullailua niin eiköhän se siitä... 

Päällimmäinen fiilis villasukkajuoksusta on että olihan se aika kummallista mutta samalla aika hauskaa :) Tekee mieli kokeilla toisenkin kerran.