#oivalluksia

Lenkkareiden viemää - blogin Jonna haastoi minut mukaan keksimään #oivalluksia, kiitos!

Haaste on lähtöisin Ninalta Ninan verkkareissa - blogista. Se on näennäisen yksinkertainen mutta vaatii pohtimista. Ideana on: "Poimi puhelimesi kätköistä 10 (tai itsellesi sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät ajatuksia. Pikku oivalluksia tai muuta jakamisen arvoista. Kuvien laadulla ei nyt ole väliä vaan sillä, mitä niistä haluat kertoa. Lyhyesti - lause tai kaksi/kuva riittää, varsinkin jos kuvia on paljon. Voihan niistä kiinnostavammista tehdä vaikka omat postauksensa. #oivalluksiahaaste"

Valinta ei ollut helppo ja toisaalta oli. Paljon on kuvia jotka herättävät tunteita ja muistoja, mutta lopulta vain pieni osa laittaa ajattelemaan, Tässä niistä 10. 

Perhe. Onni. Ollaan kaikki koolla harvoin mutta ne hetket ovat sitäkin arvokkaampia. Itselläni ei ole lapsia, ainakaan vielä, mutta ei se tee minua yhtään vähemmän naiseksi. Jokaisen elämänpolku on erilainen eikä asiat aina mene niin kuin suunnittelee tai haluaa. On tärkeämpää iloita siitä mitä on kuin surra sitä mitä ei ole.

Arjen ilot. Ympäröi itsesi asioilla, joista tulee hyvä mieli. Ei niiden tarvitse olla suuria, pienikin asia tai esine riittää.

Saavutukset. Älä mieti osaatko, uskallatko, onko sinusta siihen tai tähän. Kokeile! Ole valmis onnistumaan :) 

Uskalla. Kävelin paljon ja kävin lihaskuntojumpissa. Ystävälleni sanoin että olisi kivaa juosta mutta en jaksa, en koskaan jaksa. Joskus kokeilin, jaksoin kymmenen minuuttia. Kunnes ystäväni juotti minut valkoviinihumalaan ja sai lupautumaan seurakseen Tukholman maratonille. Ensimmäinen lenkki oli 6,5 km josta jaksoin juosta 3, sisältäen kilometrin pituisen alamäen. Lenkki lenkiltä on helpompaa, ja nyt ollaan siinä tilanteessa että kylläpäs jaksan juosta, ja teen sitä yleensä mielelläni.

Kuuntele neuvoja. Jos aiot juosta maratonin, testaa juomavyötä etukäteen... Tai ainakin laita se paikoilleen niin että tasku on etupuolella, jotta ei tarvi kääntää sitä takaa eteen ja edestä taakse aina kun haluat ottaa energiageelin. En huomannut juostessa mitään, vasta laivalla suihkussa. Kahteen viikkoon en pystynyt nukkumaan selälläni. 

Uskalla ottaa vastaan arvostusta ja kehuja. Olet onnistunut jossain, sitä ei tarvitse hävetä tai vähätellä. Tämän kuvan otin serkkuni häissä, enoni kirjoitti koristehelmistä pöydälle "marathon girl". Sinänsä pieni ele, mutta sen merkitys on suuri. 

Kuuntele kehoasi. Kipu on merkki siitä, että jotain on vialla. Anna kehon parantua, älä odota kivun ja vaivan häviävän sillä että toivot niiden katoavan.

Positiivisuus. Pakkasesta, räntäsateesta, helteestä, jokaisesta säätilasta ja valtaosasta muitakin asioita on mahdollista löytää hyviä puolia jos vaan haluaa löytää niitä. On hyvä välillä pysähtyä miettimään asioita, sitä haluaako ympärillään olevan positiivista vai negatiivista energiaa. Tässä kuvassa ollaan Lapin lumilla, etelästä katsottuna kaukana kaikesta, sinisessä hämärässä.

Ihminen, Sedlecin luukirkko on paikka, josta en vielä kahden ja puolen vuoden jälkeenkään osaa päättää onko se kaunis vai karmiva. Ihmiset tekevät toisilleen kammottavia asioita, mutta vastapainoksi myös paljon hyvää. Menneeseen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaan voi.

Piiloudu. Jokainen tarvitsee joskus piilopaikan, pakopaikan, hetken tai kolon jossa voi olla yksin, tavoittamattomissa, ulkopuolisen maailman ulottumattomissa, rentoutumassa, keräämässä voimia. Minulle se on kirjallisuus. 

Lähdettekö mukaan haasteeseen, merituuli k ja Maratonmatkailija?