Kohti Karhunkierrosta, viikko 20: mihin ne päivät meni?

Bongaa aloituskuvasta leskenlehti! Ja huom, olen vielä rajannut kuvaa pienemmäksi! :D Kevään ensimmäisen kukkasen näin tänään, lopultakin, hartaan ojanpohjien tuijottelun jälkeen :) 

Tämä viikko meni varsin vauhdilla. Alkuviikosta kirjastossa oli superhulina, koska ennakkoäänestys oli vielä käynnissä. Olin aika poikki työpäivien jälkeen. Kun käy tuplamäärä ja ylikin ihmisiä tavalliseen päivään nähden, siinä saa olla tarkkana. Kuka tahansa on potentiaalinen asiakas, joten kaikkia tervehditään ja seurataan meneekö henkilö äänestyskopille vai tuleeko kirjaston tiskille. 

Treeniviikko alkoi tiistaina, pääsin taas ylös sängystä riittävän aikaisin ehtiäkseni aamusalille. Olin ajatellut tehdä puolituntisen lenkin juoksumatolla, mutta koska mattojen kimpussa oli mies työkalupakin kanssa vaihdoin lennosta pyöräilyyn. 33 minuuttia pyöräilyä ja päälle vartti vatsalihastreeniä. 

Keskiviikolle olimme suunnitelleet tunnin lenkin ystäväni kanssa, mutta koska hän oli ollut kipeänä niin kävimme kahvilla. Sen jälkeen en ollut ollenkaan juoksutuulella, mutta päätin kävellä bussipysäkiltä kotiin (55 minuuttia).

Torstaina oli intervallien vuoro, juoksin illalla töiden jälkeen rautatieasemalta kotiin. 10 minuuttia verryttelyä, jonka jälkeen 2 x 3 minuuttia, 2 x 2 minuuttia, 2 x 1 minuutti, 2 x 2 minuuttia ja 2 x 1 minuutti, väliin 2 minuuttia kävelyä. Vauhdit olivat kovin vaihtelevia, johtuen maastonmuodoista. Pari vetoa meni kokonaan reiluun ylämäkeen, pari puoliksi alamäkeen, valtaosa kuitenkin tasaisella. Joka tapauksessa vetojen vauhdit vaihtelivat välillä 5.59 - 6.49. Hauskaa sinänsä, nopein ei ollut mikään minuutin vedoista vaan kaksiminuuttinen. Tiedän miksi näin: keskellä vetoa jouduin pysähtymään liikennevaloihin varsin pitkäksi aikaa, joten valoista päästyäni kiristin vauhtia saadakseni sykettä taas ylös. 

Perjantaina olin piiiiiitkästä aikaa GoGolla baletissa, voi että oli taas ihanaa! Ja voi että kun tuntui reisissä ja pakaroissa lauantaina! :D Huomaan että puolierot alkavat taas erottua selvemmin; vasen jalka väsyy tukijalkana nopeammin, etenkin konttausasennossa. Kunhan ei vaan enteilisi seuraavaa bursiittia tai muuta vastaavaa. Lienee syytä käydä lähiaikoina urheiluhierojalla tai osteopaatilla tai jollakin. 

Lauantaina olin päivän ystäväni kanssa. Kävimme ensin sushilla ja sen jälkeen menimme Pirkkahalliin matkailu- eli viinimessuille. Olin saanut liput Oriveden kaupungilta kiitokseksi villasukkajuoksun järjestämisestä. Kiersimme toki kotimaan matkailun hallin sekä puutarhahallin ennen kuin menimme viinialueelle. Ja keräsin kassiin varsin paljon esitteitä. Ystäväni on pyöräillyt Saariston rengasreitin pariin kertaan, se voisi olla minunkin juttuni. Totesimme että myös Rannikkoreitti kiinnostaa kovasti. 

Viinimessuilla maistelimme kolme lasillista kuohuvaa, se oli aivan riittävästi. Saimme sellaisen seitinohuen hilpeän fiiliksen, mutta samalla olon että ei tarvitse ostaa lisää maistelulipukkeita. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos maha ei olisi ollut sushia täynnä... Messujen jälkeen suuntasin lähimarkettiin ostamaan uutta läppäriä. Entinen palveli huimat 7 vuotta, toki viimeiset kuukaudet niin että sitä ei ole voinut liikuttaa. Kannesta on irronnut niin paljon muoviosia, että se ei pysy ylhäällä vaan täytyy pitää kirjapinoon tuettuna. Vähän aikaa sitten dvd-asema söi levyn, sain sen kaivettua ulos mutta sen jälkeen asema ei tunnistanut mitään levyjä. Olin miettinyt, että muuten ehkä olisi riittänyt ulkoinen dvd-asema, mutta koska kansi on rikki niin joka tapauksessa tarvitsen uuden koneen. Ei vaan enää kauheasti löydy sellaisia, joissa on dvd-asema. Ostin perus-HPn, eiköhän se riitä minun käyttötarpeisiini, Areenan katsomiseen, bloggaamiseen ja kirjastosta lainattujen tv-sarjojen tuijottamiseen. On muuten Criminal Mindsin 13. kausi odottamassa... Päivä meni ohi melkein huomaamatta.

Tänään nousin ylös kymmenen jälkeen, söin aamupalan, hengailin hetken ja lähdin lenkille. Katsoin että taas näyttää tuulevan sen verran, että oman mielihyväni takia on viisaampaa mennä sauvakävelemään kuin juoksemaan. Ohjelmassa oli 186-190 minuuttia, menin 182. Ensimmäisen tunnin aikana mietin, että tuliko puettua liikaa (ohut pitkähihainen paita + ohut takki). Toisen tunnin aikana suunta oli eri, siinä aloin palella. Kolmannen tunnin aikana aloin kaivata hanskoja, sormet kangistuivat. Paikka paikoin aurinko lämmitti, mutta tuuli oli kylmä. Lenkin jälkeen kävin suihkussa, tein ruuan, istuin hetken. Sitten kävelin Kaupinojan saunalle, kävimme ystäväni kanssa avannossa. Yksin en olisi lähtenyt, mutta kun kysyttiin seuraksi niin toki menin. Tiedän kyllä, että avanto tekee oikein hyvää sauvakävelyn väsyttämille kintuille. Mutta siinä meni tämäkin päivä että hups vaan.

Ensi viikko on juoksu- (tai siis aerobisen) treenin osalta helpompi. Viikon pitkis tekee "välilyhennyksen", ollen 158-163 minuuttia. On muuten ensimmäinen lyhennys koko ohjelmassa, aina ennen pitkis on pidentynyt muutaman minuutin viikko viikolta. Intervalleja ei ole, vaan mäkijuoksu 2 km. Tästä en vielä tiedä, miten tekisin. Varmastikin mäkivetoja, mutta millaisia? Ehkä matkaltaan pidempiä mutta lukumäärältään vähäisempiä kuin aiemmin. Lyhyitä lenkkejä ensi viikolla on yksi, 39-40 minuuttia. Sen verran tiedän, että maanantaina menen yinjoogaan. Kroppa kaipaa lisää piiiiiitkiä venytyksiä. Perjantai on pääsiäisvapaa, joten pitkiksen voisi vaihteeksi tehdä jonain muuna päivänä kuin sunnuntaina. Tiistain ja keskiviikon olen iltavuorossa, yritän jaksaa jompanakumpana herätä ajoissa ja mennä aamusalille, toinen on sitten lyhyen lenkin päivä. Katsotaan sitten viikon päästä, miten palikat asettuivat kohdilleen.

Viime aikoina silmiini on osunut aika paljon postauksia ja muita kirjoituksia fiilisliikkumisesta. Mietin, että jospa kokeilisi Karhunkierroksen jälkeen sellaista. Kesät olen yleensäkin mennyt ilman ohjelmaa, mutta osaisiko sitä jatkaa syksyllä? Hmm. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 19: vain lyhyitä treenejä

Tämä viikko oli lauantaihin asti hyvä. Sunnuntai olisi ollut pitkispäivä, mutta migreeni päätti toisin. Lähdetään kuitenkin liikkeelle alusta.

Maanantai oli kehonhuoltopäivä, kun pitkästä aikaa kävin yinjoogassa. Siinä taas konkreettisesti huomasi venyttelyn auttavan. Alkuun tuntui että ei veny yhtään, mutta kun samassa asennossa pysytään pari minuuttia, hengitetään rauhassa ja syvään, niin jo vain jumit antavat periksi. Venyttelen paljon kotona, mutta vaikka mukamas teen pitkiä venytyksiä niin yinjoogassa huomaa että tosi pitkät ovat niitä jotka rentouttavat kehoa.

Tiistaina tein työmatkalla vauhdikkaan juoksun. Alkuverkkaa 8 minuuttia, sitten vauhdikkaampaa 22 minuuttia. Alkuverkan keskivauhti oli 8.01 keskisykkeellä 135, eli talven pk-sykkeet mutta puoli minuuttia reippaampi tahti. Vauhdikas juoksu oli aika kova setti, keskisyke 158 keskivauhdilla 7.08. En olisi jaksanut paljoa kauempaa, vaikka kiva olikin mennä vaihteeksi sivu- ja myötätuuleen. Olin tosi väsynyt, nukuin bussimatkan Orivedeltä Tampereelle. Olin ajatellut jäädä pois matkan varrella mutta en jaksanut herätä. Linja-autoasemalla mietin, onko tässä lenkissä mitään järkeä. Että heräsin hetki sitten, pää on vielä sumussa, ja pitäisi juosta vahdikkaasti. No, muutaman minuutin kävelin että pääsin ison valoristeyksen ohi, sitten lähdin juoksemaan. 

Keskiviikkona oli kahden treenin päivä. Aamulla kävin lyhyellä lenkillä, 35 minuuttia / 4,2 km. Kerrankin jaksoin herätä niin että ehdin lenkille, aamupalalle ja suihkuun ennen iltavuoroon lähtöä. Töiden jälkeen piipahdin salille. Alkulämmittelynä 7 minuuttia soutua ja muutama minuutti keppijumppaa. Päälle 6 liikettä, joita kaikkia 5 minuuttia. Kaikkea ei putkeen, vaan toistoja niin monta kuin jaksaa, sitten tauko ja uudestaan. Liikkeinä jalkaprässi (painoa laitteessa 50 kg), porraskone, maastaveto 25 kg levypainolla, hauiskääntö 6 kg käsipainolla, vatsalihakset jumppapallolla sekä pystysoutu 20 kg tangolla. Ensimmäinen liike oli jalkaprässi, ja heti alussa tuntui siltä että jalat on ihan tyhjät. Olen kyllä välillä miettinyt, että seuraamani maratonohjelma ei sisällä selkeitä kevyitä viikkoja. Noin joka kolmas viikko on kolme lenkkiä, mutta pitkis on aina pidempi kuin edellisviikolla, ei esim. puolitoistatuntinen.

Torstaina kipittelin lyhyitä vetoja. Alkuverkkaa 13 minuuttia, sitten 3 x 5 x noin 150 metriä. Noin siksi, että katsoin verkan aikana että neljä lyhtypylvään väliä on about 150 metriä. En siis seurannut tarkkaa matkaa kellosta vaan laskin lyhtypylväitä. Neljän pylväsvälin juoksun jälkeen yksi väli kävelyä, viidennen vedon jälkeen kolme minuuttia kävelyä. Tämä oli aika hauskaa, keskivauhdiksi tuli 7.48 vaikka kävelyä oli paljon. Maksimisyke on ollut 167, vaikka yhdenkään vedon jälkeen ei tuntunut siltä että onneksi se loppui. 

Perjantai oli liikuntavapaa, lähdin suoraan töistä Helsinkiin teatteriin, ja olin sieltä kotona vasta varttia yli yhden yöllä. Lauantaina nukuin pitkään. Periaatteessa olisin ehtinyt tehdä pitkiksen siinä, mutta olimme menossa ystäväni kanssa avantoon iltapäivällä ja siitä juhlimaan kevättä, joten tein pitkiksen sijaan isomman siivouksen. Kevätjuhlintamme oli lopulta varsin maltillista, kotiuduin jo iltayhdentoista jälkeen ja selvin päin :)

Tänään olisin voinut ulkoilla, mutta migreeni päätti toisin. Aamulla heräsin särkyyn klo 5.30. Otin lääkkeet ja nukuin lisää. Heräsin puoli kahdentoista maissa. Söin banaanin, vähän myöhemmin mannapuuroa mansikoilla. Iltapäivällä jogurttia ja mysliä. Sitten iskikin seuraava kohtaus, ja toisen setin lääkkeitä otin varttia yli kolme. Siitä asti olen manaillut pitkiksen puutetta. Ja mitä pidemmälle ilta menee, sitä enemmän toinen puoli harmittelee, etten ole mennyt lenkille. Toinen puoli yrittää olla järkevä. Migreenin kohtauslääkkeet ovat kolmiolääkkeitä, joten ei liene tervettä urheilla kun on ottanut niitä kaksi 9 tunnin aikana. Lisäksi on ollut sekä päänsäryn että lääkkeiden aiheuttama kuvotus, minkä takia syömiset olivat aika vähäiset ennen puolta seitsemää illalla. Että ei jogurtin, myslin, mannapuuron ja banaanin voimalla lenkkeillä kolmea tuntia, ei ehkä edes puoltatoista. Lisäksi, kun aivot ovat lääkkeiden jäljiltä tahmeat, ja huone suunnilleen pyörii kun laittaa silmät kiinni, ei ole viisasta lähteä rehkimään. Samalla tuo valittajapuoli yrittää miettiä, saisinko tältä päivältä jääneen pitkiksen ensi viikolle, ja harmittelee kun siinä on neljä iltavuoropäivää joihin ei pitkis mahdu. Ja siihen ainoalle aamuvuorolle olen sopinut tunnin lenkin kaverini kanssa. Onneksi ei-valittajapuoli on voitolla, muistuttaen että olen kuitenkin treenannut nyt 19 viikkoa, joten siihen on mahtunut jo aika monta pitkistä. Mitään ei ole menetetty, ellei nyt sitten käy niin että migreeni sotkee jokaisen jäljellä olevan pitkiksen ennen Karhunkierrosta. Siihen en kuitenkaan usko, sen verran tasaisesti kohtauksia tulee eri päivinä. Ja jos se tulee minä tahansa muuna päivänä kuin sunnuntaina, sen "tuhoama" treeni siirtyy helposti toiseen päivään.

Saapa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan, räntää ja lunta kai... Voi ei, juuri kun on päässyt lenkkeilemään ilman hanskoja ja pitkiä kalsareita! :D 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 18: kevättä jaloissa

Tämä treeniviikko sisälsi sekä pieniä pettymyksiä että isohkoja iloja. Kevät on edennyt, mutta Tampereella on vielä hiekoitushiekat haittaamassa juoksentelua. Paikoitellen ne on kerätty pois, mutta kyse on pikemminkin yksittäisen talon kohdalla olevasta läikästä kuin yhtäjaksoisesta puhtaasta baanasta. 

Maanantai oli lepopäivä edellissunnuntain pitkiksen perään. Ja kuten silloin sanoin, työpäiväkin venyi. Lähdin Tampereelta klo 10.05 junalla (eli lähdin kotoa klo 9.20), kotona olin n. 20.30. 

Tiistaina oli töistä vapaapäivä. Kello soitti aamulla puoli kahdeksalta, jotta kerkisin kuntosalille Biocircuit-opastukseen. Homma ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Kymmenestä laitteesta ehdittiin käydä läpi kolme, mutta neljännessä laitteessa oli toimintahäiriö. Ohjaaja joutui vetämään töpselin irti ja käynnistämään laitteen uudelleen. Sitten laite olikin pudottanut kaksi kolmesta opastettavasta pois, ja me kaksi jouduimme tekemään kolme ensimmäistä laitetta uudelleen. Ensimmäinen kierros siis vähän venyi. Ideana oli se, että aluksi valittiin yksi viidestä ohjelmavaihtoehdosta, minä otin ehkä sen yleisimmän eli Tone your body - kiinteytä vartaloasi. Siinä on tavoitteena parantaa ryhtiä ja lihastasapainoa, vahvistaa tukilihaksia ja lisätä notkeutta. Kuulostaa hyvältä juoksua ajatellen! Juoksumatolla ja kuntopyörällä mentiin 3 minuuttia, jonka jälkeen arvioitiin asteikolla 1-10 kuinka raskasta oli. Kahdeksalla kuntosalilaitteella tehtiin kolme toistoa ilman painoa, ja sitten yksi maksimitoisto. Tältä pohjalta kukin laite määrittää sopivan vastuksen itse treeniin. Biocircuit vaatii lataamaan My Wellness -sovelluksen, jotta opastuksen jälkeen ohjelmaa pääsee tekemään itsenäisesti. Aluksi luetaan QR-koodi, ja laitteen (ei siis oman puhelimen) näytölle tulee ohje mennä tietyn numeroiselle laitteelle. Siellä vahvistat olevasi se, kenen nimi näytöllä lukee. 15 sekuntia menee valmisteluihin, sitten alkaa toiminta. Juoksumatolla ja kuntopyörällä mennään aina 3 minuuttia. Muissa laitteissa treeniaika on 45 sekuntia, ja näytöllä menee käyrä osoittamassa milloin pitää työntää/nostaa ja milloin vetää/laskea. Vihreä viiva liikkuu, joten käyttäjä pystyy seuraamaan tahtia. Lopuksi laite näyttää, kuinka hyvin käyttäjä seurasi ohjelman piirtämiä käyriä. Aikaa vaihtaa laitteelta toiseen on 20 sekuntia. Ohjaaja antoikin vinkin, että vahvista ensin olevasi sinä, ja asetu vasta sitten laitteeseen. Yhteen kierrokseen menee noin vartti, ja kierroksia voi mennä niin monta kuin haluaa. Opastuksen jälkeen ehdin vain yhden, koska olin menossa polkemaan The TRIP ohjelman numero 16. Kymmenes laite neuvoi minua uudelle kierrokselle laitteelle numero 1, mutta kävin ruksaamassa nimeni pois. Ihan kivaa, mutta en lämmennyt täysillä tähän lajiin. Ehkä teen mieluummin perussalia, koska voin vaihdella laitteita tai käyttää vapaapainoja/kahvakuulia sen mukaan, mitä lihaksia haluan treenata ja mitä sattuu olemaan vapaana. 

TRIPin ohjelma 16 oli New York, enkä oikein lämmennyt siihenkään. Rataprofiili oli aika kiva, pidempiä ylämäkiä kuin monessa muussa ohjelmassa ja vuoristoratamaisuutta oli enemmän, mikä on mukavaa. Kuitenkin, New Yorkissa käyneenä en kokenut että olisin ollut siellä virtuaalisesti. Pilvenpiirtäjien rivistö olisi voinut olla missä vaan, vaikka Frankfurtissa. Ohjelmassa ei ole mitään New Yorkin maamerkkejä, ei yhtään tunnistettavaa rakennusta tai maisemaa. Puisto-osuudet muistuttivat enemmän suomalaista koivumetsikköä kuin Central Parkia. 

Keskiviikkona ohjelmassa oli hauskaksi oletettu vetotreeni, ja hauskaksi se osoittautui. Osittain lienee kevään syytä, sillä kolmen minuutin vedoissa vauhti oli noin minuutin nopeampi kuin talvella vastaavissa. Tein alkuverkkaa 10 minuuttia, sitten 3 x 3 minuuttia puolentoista minuutin kävelypalautuksilla, väliin kolmen minuutin kävely ja sitten toiset 3 x 3 minuuttia puolentoista minuutin kävelypalautuksilla. Taas kolme minuuttia kävelyä, jonka jälkeen 5 x 40 sekuntia minuutin kävelypalautuksilla. Kolmen minuutin vedoissa viisi ensimmäistä menivät kiihtyvää tahtia, kuudes hitaammin. Ihan vaan siksi, että viidennen jälkeen mietin että nyt alkaa mennä vikaan. Että tarkoitus on mennä vedot reipasta matkavauhtia, ei niin että 45 sekunnin jälkeen alan katsella kellosta koska tämä loppuu. Viimeinen olikin sellaista vauhtia, että olisin jaksanut kauemmin kuin kolme minuuttia. Vauhdit näissä 7.11 - 7.07 - 6.54 - 6.45 - 6.29 - 6.50. Enpä muista talven vedoista yhtään alle seiskan keskivauhtista... 

Torstaina oli body combat päivä, ystäväni kanssa käytiin taas hakemassa hartiaseutuun liikettä. Tunnin alle soudin 21 minuuttia. 

Perjantai oli liikuntavapaa, koska lähdin suoraan töistä Helsinkiin Kansallisteatteriin Bloggariklubille. Kuuntelimme kirjailija Emma Puikkosen haastattelua, sekä tulossa olevan Sapiens-näytelmän tekijöiden haastattelua. Illan teatteriesityksenä oli Yhdestoista hetki. Olin siis vasta yöllä kotona.

Lauantai oli työpäivä. Olin suunnitellut siihen ohjelmassa ollutta tunnin lenkkiä, mutta päätin vaihtaa juoksun sisäpyöräilyyn. Ilma oli sen verran tuulinen, että ulkoilu ei houkuttanut. Salilla olikin rauhallista iltaviiden maissa.

Tänään oli pitkiksen vuoro. Olin päättänyt mennä juoksu-kävelynä niin, että vuorottelen tahtiin 7 minuuttia juoksua / 2 minuuttia kävelyä. Ohjelmassa oli 164-167 minuuttia mutta jätin puoli tuntia lyhyemmäksi eli menin 2 tuntia 17 minuuttia. Reitti oli muuten sama kuin viikko sitten, mutta nyt lähdin kiertämään Pyhäjärveä asfalttiteitä pitkin ja pysyttelin pois rantareitiltä. Lähtiessä oli pieni vastatuuli, mutta se yltyi koko ajan. Pari kertaa tein niin radikaalin päätöksen, että pysähdyin odottamaan pahimman puuskan. Kahden tunnin kohdalla totesin, että nyt riittää. Ilman hanskoja palelee, ja syke nousee koko ajan korkeammaksi. Kävelypätkistä huolimatta lenkin keskisyke oli 148! Tuntui kuitenkin siltä, että kevät oli tarttunut jalkoihin ja ne halusivat väkisin kipittää eteenpäin vaikka syke oli pahimmillaan yli 160. Ilman kävelypätkiä olisin saattanut hyytyä... Siinä vaiheessa kun päätin että nyt riittää, olin kuitenkin Pirkkalan ja Nokian välisellä sillalla. Pakko oli jatkaa vielä 17 minuuttia, jotta löysin bussipysäkin. Sunnuntain harvemmista aikatauluista huolimatta bussi tuli parin minuutin odottelun jälkeen, ja linjalla numero 29 pääsin jäähallille asti. Siitä ehkä 10 minuuttia kävelyä kotiin. Sen verran oli kädet hikistyneet ja kuivuttuaan palelleet, että olin ollut kotona 45 minuuttia (tehnyt ruuan ja käynyt suihkussa) ennen kuin sormia alkoi pistellä ja ne suostuivat liikkumaan normaalisti. Otin sillalta videonpätkän, joskaan tuule voima ei siitä kunnolla välity kun ei ole kasvillisuutta tai lippuja heilumassa.

Ensi viikolle ohjelma tarjoaa 4 lenkkiä. Olisi lyhyitä vetoja 3 x 5 x 150 metriä, vauhdikasta juoksua 30 minuuttia, perusjuoksua 39-40 minuuttia ja pitkis 180-183 minuuttia. En vielä tiedä, mille päivälle mikäkin sijoittuu. Huomiselle ajattelin vain yinjoogaa, kroppa tuntuu sen verran kireältä että kunnon pitkä venyttely lienee paikallaan. Perjantaina menen taas suoraan töistä Helsinkiin teatteriin, ja olen taas kotona vasta yöllä. Mutta pitkistä lukuunottamatta lenkit ovat varsin lyhyitä, joten niitä on helppo toteuttaa työmatkojen yhteydessä. 

Kivaa viikkoa itse kullekin! Toivottavasti te muutkin pääsette nauttimaan jäättömistä juoksubaanoista :) 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 17: parempaan päin

Se on kuulkaas sinitaivas näyttäytynyt Tampesterissa, vallan useampana päivänä! Ihanaa kun ei ole tarvinnut tarpoa koko viikkoa nilkkoihin asti ulottuvassa sohjossa. Joko saa valittaa kun hiekoitushiekat on vielä keräämättä pois? :) 

Treenien suhteen tämä viikko oli yksi kovimmista pitkään aikaan. Mukaan mahtui taas kerran myös odottamattomia sattumuksia. 

Maanantaina kävin pumpissa, ensimmäistä kertaa tässä ohjelmassa joten painot oli vähän hakusessa, kohtuu hyvin meni kuitenkin kohdilleen. Aika paljon tarvittiin irrallisia levypainoja mikä on ärsyttävää. En pidä siitäkään, että saman biisin sisällä on todella nopeita vaihtoja, en yleensä ehdi mukaan vaan ainakin pari ensimmäistä toistoa menee ohi. Juuri ja juuri ehdin tälle tunnille, meillä oli Orivedellä talkookahvit villasukkajuoksun talkoolaisille, joten jäin töiden jälkeen sinne. Bussi olikin sitten taas kerran 10 minuuttia myöhässä, joten sain vipeltää vauhdilla bussiasemalta salille.

Tiistaina oli lenkki-ilta, tuttu reitti rautatieasemalta kotiin. Tein kuitenkin niin, että yhdistin lenkkiin viime viikolta jääneet mäkivedot. Ensimmäiset 3 minuutin vetoa sain tehtyä matkan varrella ilman erillisiä pysähdyksiä. Loput eli 1 x minuutti, 4 x 40 sekuntia ja 4 x 20 sekuntia tein kotini lähellä olevassa mäessä. Palautteluna välissä mäen kävely tai kevyt hölkkä alas. 

Torstaina suuntasimme ystäväni kanssa body combat - tunnille. Myös tässä ensikosketus uusimpaan ohjelmaan. Oli raskas sikäli, että oli paljon hyppyjä ja tosi monia biisien sisällä tai välissä olevia polvennostojuoksuja. Laitoin lajiprofiiliksi muu sisäliikunta, ja mittarini kertoikin että tällä treenillä tuli eniten kulutettuja kaloreita. Hikistä mutta kivaa, viikon päästä uudestaan!

Perjantaina tein illalla tämän viikon mäkivedot, ohjeessa oli vain "lyhyet mäkivedot 15 min". Olin unohtanut sanan lyhyet, tein about samanmittaisia kuin aina eli noin minuutti ylös. Mietin, että mitä ovat lyhyet mäkivedot, että eivätkö nuo esim 40-sekuntiset ole lyhyitä? Muutaman viikon päästä ohjelmassa on mäkijuoksu 2 km, pitäisikö se saada tehtyä yhtäjaksoisena? Olisin kaivannut ohjelmaan selityksiä. No, täytyy tutkia juoksukirjoja.

Lauantaille olimme suunnitelleet ystäväni kanssa läskipyöräilyä, mutta peruimme suunnitelman sateen ja kovan tuulen takia. Vaihdoimme tilalle avantouinnin. Vesi oli kolmeasteista, ei enää niin polttavan kylmää kuin muutama viikko sitten. Ulkona tuuli mutta se oli aika lämmin tuuli, viimeisen uintikerran jälkeen en kaivannut saunaa vaan mentiin suihkun kautta pois. Ennen uintireissua tein kotona puolituntisen lihaskuntotreenin varsin simppelillä kaavalla. 3 minuuttia lämmittelyä 8-kiloisen kahvakuulani kanssa (heilautuksia, maastavetoa, kuulan pyöritystä pään ympäri), sitten 9 liikettä jota kutakin tein 3 minuuttia putkeen. Punnerruksissa ja ojentajadipeissä oli tosin pakko pitää taukoja välissä... Muina liikkeinä oli pari vatsaliikettä, kyykky, askelkyykky, varpaille nousu, yhden käden kulmasoutu kahvakuulalla ja yhden jalan maastaveto kahvakuulalla.

Tänään ohjelmassa oli pitkis 173-177 minuuttia. Katsoin ikkunasta ulos että tuulee sen verran kovaa että juoksemisessa tulee hengitysvaikeuksia. Otin siin kävelysauvat käyttöön. Suunnitelma oli selkeä: Muotialan ja Lahdenperänkadun kautta Hatanpäälle, siitä Pyhäjärven rantareittiä niin pitkälle ympäri kuin kolmessa tunnissa ehtii, bussilla takaisin kotiin. Ensimmäinen tunti meni hyvin. Sitten erehdyin Härmälän ja Pirkkalan rajalla poistumaan tutulta asfalttireitiltä ja seuraamaan liikennemerkkeihin kiinnitettyjä Pyhä-pyöräreitin merkkejä. Virhe! Reitti vei kuraisille hiekkateille ja kiemurtelemaan asuinalueiden keskelle. Kahden tunnin kohdalla näytti siltä, että järven toisella puolella Pispalan talot pysyttelevät täsmälleen samassa kohdassa ja samassa kulmassa. Lisäksi koko kaksi tuntia oli vastatuuli. Päätin siis suunnata asfalttireitille ja kotia kohti. Kolme tuntia täyttyi Hatanpäällä, joten nälkäisenä ja väsyneenä seisahduin bussipysäkille. Mutta sitten katastrofi, bussikortti ei ollutkaan taskussa! Partolassa olin sen vielä nähnyt; äänikirjani loppui ja koska en halunnut pitää kuulokkeita korvissa ilman kuunneltavaa niin päätin laittaa ne taskuun. Bussikortti lienee pudonnut siinä yhteydessä. Hetken mietin että mitäs nyt. Kaupungin busseissa ei käy pankkikortti, eikä mukanani ollut yhtään käteistä rahaa. Lisäksi Hatanpää on autoliikkeiden valtakuntaa, mikä tarkoittaa että siellä ei ole pankkiautomaattia. Eipä siinä muuta kuin sauvat takaisin käteen, uusi mittaus päälle ja kotia kohti. Onneksi lyhin reitti oli vain vähän yli 4 km / 40 minuuttia. Matkalla tuli mieleen että ai niin, Tampereellahan alkoi toimia mobiililippu. Mutta toisaalta, sovellus vaatii rekisteröimään pankkikortin, ja olisiko se mahtanut onnistua ilman pankkitunnuksia. Kolmetuntinen lenkkini oli siis 3 h 40 min / 22,4 km. Kotona haukkasin banaanin ja kävin pikaisesti suihkussa. Oli kiire, koska olin luvannut mennä kaupunkiin syömään ystäväni kanssa. Ehdin olla välissä kotona puoli tuntia, eli käytännössä käydä suihkussa ja pukea. Toisaalta hyvä; olin jokseenkin nälkäinen kaupunkiin päästessäni... Sushibuffet oli juuri sitä mitä kaipasin, mutta voi olla että tässä illalla joutuu tekemään vielä lämpimän ruuan :) 

Treeniä viikkoon kertyi yhteensä 7 h 34 min. Keskiviikko oli totaalilepoa, mutta myös lauantain lihaskuntoilu oli varsin vähän kuormittava. Kyllä vaan se aurinko vaikuttaa, on niin paljon kivempaa lähteä pitkikselle, oli kuulkaa ensimmäistä kertaa kesätrikoot jalassa ulkona tänä vuonna :) Ja tänään jaksoin herätä klo 8 jotta ehdin hoitaa pitkiksen alta pois ennen ystävän tapaamista klo 13.50. Kohta pääsee iltavuorostakin kello seitsemältä kotiin niin, että on valoisaa.

Ensi viikolle ohjelma antaa kolme treenikertaa. On lenkki 65-67 minuuttia (+ voimaharjoittelu 15-30 minuuttia), kiihtyvävauhtinen pitkis 164-167 minuuttia sekä hauskan oloinen intervalli (pitkät vedot 2 x 3 x 3 min + lyhyet vedot 5 x 40 sekuntia). Huominen on lepopäivä, kahdestakin syystä. Tämänpäiväinen sauvakävelysetti oli aika raskas, lisäksi joudun tekemään huomenna tavallista pidemmän työpäivän. Toki vain puolitoista tuntia pidemmän kuin yleensä, ja syynä hauska asia eli kirjavinkkaaminen koululla :)  Tiistaina on vapaapäivä töistä, voisin käydä sekä uudessa New York -teemaisessa TRIPissä että vihdoin viimein Biocircuit-opastuksessa salilla. Ystäväni kanssa sovimme torstaille body combatin. Eli lenkkipäivät lienevät keskiviikko, perjantai ja sunnuntai. Mutta jo se on nähty että aika harvoin suunnitelmat toteutuvat sellaisenaan, eli ensi viikon yllätyksiä odotellessa... 

Kohti Karhunkierrosta, viikot 15 ja 16: ihan hanurista

Viikko 14 päättyi Puoli-Pirkkaan. Sen jälkeen olin väsynyt ja kiukkuinen. Viikolla 15 en tehnyt mitään muuta kuin yhden kävelylenkin perjantaina. Lenkin ainoassa ylämäessä, lyhyessä eikä järin jyrkässä, syke oli 148. Totesin että palautuminen lienee kesken.

Seuraava viikko oli vaikea, tein vain kaksi treeniä. Maanantaina kävin polkemassa TRIPin, viidakko-ohjelman numero 13. Tuntui että nyt vastaavasti syke ei nouse ylämäessäkään. Ruksitin treeniohjelmasta tämän juoksuvetoihin, joita olisi ollut 4 x 4 x 150 metriä.

Tiistaina olin hierojalla puolitoista tuntia. Oikea takareisi on vähän kiristellyt, kovasti oli kalvot kireinä molemmissa reisissä. Selkä on ilmoitellut soudussa, että lapojen väli kiristelee, siksi siis pitkä aika jotta hieroja ehtii vilkaista selänkin. Jonkin verran sai helpotettua yläselän painetta, mutta ei kaikkea. Mielenkiintoista nähdä seuraavalla soutukerralla, onko helpompaa pyöristää ja ojentaa selkää.

Torstaina illalla kävin spinningissä, jolla korvasin vauhdikkaan juoksun 34-35 minuuttia. Ihan ok, vaikka edelleenkään syke ei noussut sille tasolle mihin yleensä spinningissä. 

Viime viikon olin töistä lomalla, mutta siitä tuli henkisesti kova viikko. Omia ja läheisteni asioita itkin kolmena päivänä. Parisuhteeni on vaakalaudalla, sitä selviteltiin sunnuntaina vielä lentokentällä. Ei riitaisasti, mutta tiedostaen mahdollisuus että lusikat saattavat mennä jakoon. Kun tulin kentältä kotiin, satoi räntää. Ei huvittanut lähteä vetämään pitkistä 166-170 minuuttia. Totesin, että olen kaksi viikkoa sitten hiihtänyt lipsuvilla suksilla kuusi ja puoli tuntia, joten enköhän saa käveltyä Karhunkierroksen läpi. 

Sen verran paljon olen lukenut blogeja ja juoksusivustoja, että tajuan että henkisesti raskaana aikana pitää osata ottaa rennosti. Että kun itkettää ja öisin valvottaa, ei pidä reuhtoa liikaa. Tiedän että sanotaan myös niin, että liikunta auttaa suruun, mutta kun kyse ei ole pelkästään surusta. Olen myös kummastunut, huolissani, peloissani, vihainen. Enkä vain omasta puolestani, vaan myös nuoren läheiseni puolesta. 

Varsin surkeissa fiiliksissä siis. Päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin, varpaat märkinä sohjossa kahlaten.

Hiihtämässä: Puoli-Pirkka

En ole koskaan ollut hiihtäjä. Alakoulun hiihtokilpailuissa olin aina kolmen viimeisen joukossa, luokallamme oli 15-20 tyttöä. En muista, että koulussa olisi koskaan opetettu hiihtotekniikkaa, se oli vaan sukset jalkaan ja menoksi. Alakoulussa läheiselle pellolle, yläkoulussa mäkiselle kuntoradalle. Siksi hiihdoissani olikin parinkymmenen vuoden tauko.

Kun aloitin juoksuharrastuksen syyskuussa 2012, ensimmäinen talvi meni kokonaan juosten. Sitten ostin ystävältäni hänen vähän käytetyt suksensa, ne olivat hänelle vääränlaiset. En tiedä ovatko ne minulle oikeanlaiset mutta niillä on menty. Olen yrittänyt innostua hiihdosta, ja ajoittain se on kivaakin. Ystäväni on entinen kilpahiihtäjä, ja hän on opettanut perinteisen tekniikkaa. Ongelmani on se, että tasapainoni on huono, eli latu-uran ulkopuolella eteneminen on melkoista huojuntaa. Alamäessä olen pärjännyt, mutta muutaman kerran kun olen mennyt nurin niin laskemiseen on jäänyt pelko. Mäen pituus ja jyrkkyys ei ole ongelma, mikäli latu edessä on suora ja näen minne se menee. Vaikeudet alkavat silloin, jos vastassa on mutka. Pelkään, että edessä on rikkinäinen latu-ura, koska jos sukseni karkaa uralta pois, harvemmin saan sen kiskaistua takaisin. Jos ura loppuu juuri ennen mutkaa, en osaa kääntää suksia. Silloin on viisainta heittäytyä suosiolla kumoon, ennen kuin laskee metsään / alikulkutunnelin seinään tms. Viimeisen viiden vuoden aikana hiihtoni on ollut sitä, että olen ollut talven aikana viikon Lapissa ja hiihtänyt siellä noin 100 km. Tänä talvena olen hiihtänyt lähiseutuvilla 2 lenkkiä, yhteensä 26,5 km.

Näistä lähtökohdista ei ollut ihan helppo lähteä Puoli-Pirkkaan hiihtämään 45 kilometriä... Mutta koska mielen perukoilla kutkutteli sitkeä ajatus siitä, että hiihtomitali olisi aika kiva juoksu- ja pyöräilymitalien rinnalle, niin lähdin matkaan. 

Herätys oli sunnuntaina 3.3 kello 6.30. Aamupala ja pukeminen, siinäpä ohjelma. Vähän ennen puolta kahdeksaa lähdin kävelemään Keskustorille, josta lähti bussikuljetus Hämeenkyröön. Sukseni menivät autolla Teivoon ja toisella bussilla lähtöpaikalle. Onneksi Keskustorilla oli opastus; yksi bussi meni Niinisaloon ja toinen Hämeenkyröön, molemmissa luki Pirkan Hiihto. Se olisikin ollut, jos olisin mennyt väärään bussiin ja huomannut kesken kaiken olevani matkalla Niinisaloon...

Lähtö oli kymmeneltä. Istuimme ystäväni kanssa rauhassa ensiapukärryn lämmössä, puoli kymmenen maissa jaoimme banaanin. Ulos menimme vasta kymmentä vaille; oli kylmä viima niin emme halunneet seistä palelemassa. Asettauduimme suosiolla takariviin, etukäteisoletus oli, että viimeisten joukossa kuljetaan koko matka. Alku oli petollisen helppoa. Perjantai-illan parituntiset voitelutalkoot tekivät sen, että suksi pelasi hienosti. Ensimmäiseen huoltoon eli 7 kilometriin meni noin 45 minuuttia. Ajattelin että tämähän sujuu helposti, tätä menoa olemme viidessä - viidessä ja puolessa tunnissa perillä. Toisin kävi. Suksista katosi pito ihan täysin. Nopeasti alkoi turhauttaa, kun porukkaa painatti ohi, tuntui että kaikki muut pääsivät pienemmät mäen latu-uraa pitkin, me jouduimme etenemään haarakäynnillä. Eikä vuorohiihtokaan sujunut, koska takajalka löi koko ajan tyhjää. 

Tarjoilua oli riittävästi, siitä ei eteneminen jäänyt kiinni :) 

Toisessa huollossa ystäväni lisäsi suksiemme pohjaan liisteriä. Ehkä kilometrin meni kivasti, sitten pito hävisi taas. Tässä kohtaa oli alavampi maasto, joten vauhti pysyi kohtuullisena. Tosin alamäet tarkoittivat sitä, että olin ensimmäisen puolikkaan aikana nurin 4 kertaa... Tuttuja syitä: 90 asteen mutka ilman uraa, tien ylitys alamäessä jonka jälkeen olisi pitänyt saada sukset ohjattua uralle, jyrkkä mutka, jyrkkä mutka... Viimeinen kaatuminen täräytti käteen sen verran, että jälkimmäisellä puolikkaalla otin neljässä alamäessä sukset käteen ja juoksin alas tai ainakin mutkan ohi.

Puolimatkassa oli järjestäjien suksihuolto, kävimme hakemassa sieltä lisää pitoa. Huonolla menestyksellä. Alamäki alas, sitten ylämäkeen - sanoin että sukseni eivät pidä yhtään. Onneksi ystävälläni oli voidepurkkeja mukana, pysähdyimme ladun sivuun ja hän lisäsi meille pitovoidetta. Johan alkoi sujua! Tosin voide kului niin, että jouduimme lisäämään sitä vielä kahdella seuraavalla huoltopisteellä. Viimeiset neljä - viisi kilometriä menivät roskaisilla laduilla, joissa ei tuntunut enää luistavankaan yhtään. 

Meillä oli hiihtopäivään viisi tavoitetta: 1) päästään lähtöviivalle, 2) päästään maaliviivalle, 3) ei olla viimeisiä, 4) ollaan maalissa ennen ystävän miestä joka hiihti 90 km vapaalla ja 5) että edes osan matkasta on hauskaa. Kaikki toteutuivat! :D 

Kahdenkympin kohdalla epäilin kyllä pahasti, että joudunko keskeyttämään. Pito-ongelmien takia eteneminen oli enemmänkin kävelyä sukset jalassa, ei hiihtoa. Ajattelin että tietäisin noin 200 asiaa joita olisi mielekkäämpää tehdä sunnuntaipäivänä kuin tätä. Kun saatiin sukset toimimaan edes vähäksi aikaa kerrallaan, fiilis parani. Sanoinkin ystävälleni, että 35 kilsan kohdalla olin paljon hyvävoimaisempi kuin puolimatkassa. Tuumattiin, että onneksi on kaunis päivä ulkoilla. Totesin myös, että ehkä tästä on hyötyä myös Karhunkierrosta ajatellen. Että mitä ja miten paljon syödä ja juoda kuuden ja puolen tunnin aikana, että voimia riittää loppuun asti. Perinteisesti minulla ei ollut ollenkaan nälkä suorituksen aikana, ennen kuin vasta vähän ennen maalia. Pikemminkin huoltopisteiltä lähtiessä oli huono olo, vaikka en ehkä syönytkään riittävästi. Meillä oli kyllä repussa eväitä mukana siltä varalta, että energiat loppuu kesken. 

Loppupäätelmä tapahtumasta on, että keli oli liian liukas ja ladut liian mäkiset minun hiihtotaidoilleni. Ehkä olisi tarvinnut saada rutkasti enemmän hiihtokilsoja alle tai vaihtoehtoisesti hakea mitali vähän helpompireittiseltä retkeltä. Kaksi kertaa olin mahallani, kerran kyljelläni ja kerran peffallani. Vasen peukalo on edelleen kipeä, jos se ei lähipäivinä asetu niin menen ensi viikolla lääkäriin. Ensi viikko on lomaa, eli silloin käsi saa levätä eikä tarvitse käsitellä kirjoja. Vasemman takareiden yläosa on ruhjeilla ja turvonnut, sitä en edes huomannut ennen kuin sunnuntaina illalla kotona suihkun jälkeen, kipeä se ei ole ollut ollenkaan ja parempi päivä päivältä. Mutta nyt on hiihtomitali!

Tapahtuma oli - tietenkin - hienosti järjestetty, muutaman Pirkan Hölkän ja Pyöräilyn kokemuksella en muuta oletakaan. Kuljetukset lähtöpaikalle ja varustekuljetus maaliin toimivat ongelmitta. Kun olimme päässeet maaliin ja menneet sisätiloihin, heti tultiin opastamaan varustesäilytystä kohti. Huoltopisteitä oli riittävän usein ja niissä oli iloinen meininki. Oma suoritus veti mieltä matalalle, vaikka tiedänkin että pitävillä suksilla lopputulos olisi ollut jotain muuta. Päivän hauskuus tulikin kauniista säästä ja tapahtuman tunnelmasta. Maaliin päästyäni tirautin pienen itkun, sitten kajautin että "missä mun hiihtomitalini on" :D Ystäväni kysyi että ensi vuonna uudelleen, vastasin että en lupaa ainakaan vielä. Tällä erää tunnen olevani täysin kesälaji-ihminen :D 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 14: ensimmäinen hiihtomitali

Siinä se on, elämäni ensimmäinen hiihtomitali :) Teen tapahtumasta oman postauksen, tiivistettäköön tähän että hirveä reissu mutta osan matkasta oli hauskaakin. Liian pahat ja liukkaat ladut meikäläisen hiihtotaidolle mutta vaikka kaaduin 4 kertaa taisin säilyä ehjänä ruhjeita ja turvotuksia lukuunottamatta :) Tapahtuma ja säätila olivat hienot, ja mitali etenkin! Hauska idea että puolikkaan hiihtäjä saa puolikkaan mitalin. 

Viime viikko kokonaisuudessaan näyttää tältä:

Maanantaina soudin salilla puoli tuntia, siihen päälle menimme ystäväni kanssa bodycombatiin. Oikea takareiteni on kiristellyt hiukan, combatissa sen huomasi etupotkuissa. En uskaltanut potkaista kovin korkealle. Niska-hartiaseutu sai hyvää liikettä.

Tiistaina tein mäkivedot iltavuoron jälkeen. Alkuun vartti höntsää rautatieasemalta kotikulmille, sitten juoksutekniikkaa 2 x 15 metriä. Mäkivetoja rinnettä ylös 18 minuuttia, ehdin juosta 7 kertaa ylös ja tulla kävellen alas. Loppuun muutama minuutti höntsää. 

Torstaina oli taas sisäliikunnan vuoro, setti 30 minuuttia soutua, spinningtunti ja puolen tunnin venyttely. Spinningissä ei ollutkaan vakitorstaiohjaaja mutta kohtuu hauskaa oli korvaajan tunnilla. Reilu puoli tuntia kansainvälisiä suomihittejä ja vajaa puoli tuntia vastaava ruotsalaisia. Vanhoja biisejä, mutta ystäväni kanssa mehän tiedettiin ne kaikki... 

Sitten pari lepopäivää ja sunnuntaina hiihtämään. Virallinen loppuaikani 45 kilometrillä oli 6.36,16. Hidasta oli, pk-lenkin juoksuvauhtia. Jos suksissa olisi ollut enemmän pitoa, olisin saattanut päästä lujempaa... Mutta tästä lisää myöhemmin. Nyt olen liian väsynyt ja lihaskipuinen jaksaakseni kirjoittaa raporttia.