Tämä viikko oli lauantaihin asti hyvä. Sunnuntai olisi ollut pitkispäivä, mutta migreeni päätti toisin. Lähdetään kuitenkin liikkeelle alusta.
Maanantai oli kehonhuoltopäivä, kun pitkästä aikaa kävin yinjoogassa. Siinä taas konkreettisesti huomasi venyttelyn auttavan. Alkuun tuntui että ei veny yhtään, mutta kun samassa asennossa pysytään pari minuuttia, hengitetään rauhassa ja syvään, niin jo vain jumit antavat periksi. Venyttelen paljon kotona, mutta vaikka mukamas teen pitkiä venytyksiä niin yinjoogassa huomaa että tosi pitkät ovat niitä jotka rentouttavat kehoa.
Tiistaina tein työmatkalla vauhdikkaan juoksun. Alkuverkkaa 8 minuuttia, sitten vauhdikkaampaa 22 minuuttia. Alkuverkan keskivauhti oli 8.01 keskisykkeellä 135, eli talven pk-sykkeet mutta puoli minuuttia reippaampi tahti. Vauhdikas juoksu oli aika kova setti, keskisyke 158 keskivauhdilla 7.08. En olisi jaksanut paljoa kauempaa, vaikka kiva olikin mennä vaihteeksi sivu- ja myötätuuleen. Olin tosi väsynyt, nukuin bussimatkan Orivedeltä Tampereelle. Olin ajatellut jäädä pois matkan varrella mutta en jaksanut herätä. Linja-autoasemalla mietin, onko tässä lenkissä mitään järkeä. Että heräsin hetki sitten, pää on vielä sumussa, ja pitäisi juosta vahdikkaasti. No, muutaman minuutin kävelin että pääsin ison valoristeyksen ohi, sitten lähdin juoksemaan.
Keskiviikkona oli kahden treenin päivä. Aamulla kävin lyhyellä lenkillä, 35 minuuttia / 4,2 km. Kerrankin jaksoin herätä niin että ehdin lenkille, aamupalalle ja suihkuun ennen iltavuoroon lähtöä. Töiden jälkeen piipahdin salille. Alkulämmittelynä 7 minuuttia soutua ja muutama minuutti keppijumppaa. Päälle 6 liikettä, joita kaikkia 5 minuuttia. Kaikkea ei putkeen, vaan toistoja niin monta kuin jaksaa, sitten tauko ja uudestaan. Liikkeinä jalkaprässi (painoa laitteessa 50 kg), porraskone, maastaveto 25 kg levypainolla, hauiskääntö 6 kg käsipainolla, vatsalihakset jumppapallolla sekä pystysoutu 20 kg tangolla. Ensimmäinen liike oli jalkaprässi, ja heti alussa tuntui siltä että jalat on ihan tyhjät. Olen kyllä välillä miettinyt, että seuraamani maratonohjelma ei sisällä selkeitä kevyitä viikkoja. Noin joka kolmas viikko on kolme lenkkiä, mutta pitkis on aina pidempi kuin edellisviikolla, ei esim. puolitoistatuntinen.
Torstaina kipittelin lyhyitä vetoja. Alkuverkkaa 13 minuuttia, sitten 3 x 5 x noin 150 metriä. Noin siksi, että katsoin verkan aikana että neljä lyhtypylvään väliä on about 150 metriä. En siis seurannut tarkkaa matkaa kellosta vaan laskin lyhtypylväitä. Neljän pylväsvälin juoksun jälkeen yksi väli kävelyä, viidennen vedon jälkeen kolme minuuttia kävelyä. Tämä oli aika hauskaa, keskivauhdiksi tuli 7.48 vaikka kävelyä oli paljon. Maksimisyke on ollut 167, vaikka yhdenkään vedon jälkeen ei tuntunut siltä että onneksi se loppui.
Perjantai oli liikuntavapaa, lähdin suoraan töistä Helsinkiin teatteriin, ja olin sieltä kotona vasta varttia yli yhden yöllä. Lauantaina nukuin pitkään. Periaatteessa olisin ehtinyt tehdä pitkiksen siinä, mutta olimme menossa ystäväni kanssa avantoon iltapäivällä ja siitä juhlimaan kevättä, joten tein pitkiksen sijaan isomman siivouksen. Kevätjuhlintamme oli lopulta varsin maltillista, kotiuduin jo iltayhdentoista jälkeen ja selvin päin :)
Tänään olisin voinut ulkoilla, mutta migreeni päätti toisin. Aamulla heräsin särkyyn klo 5.30. Otin lääkkeet ja nukuin lisää. Heräsin puoli kahdentoista maissa. Söin banaanin, vähän myöhemmin mannapuuroa mansikoilla. Iltapäivällä jogurttia ja mysliä. Sitten iskikin seuraava kohtaus, ja toisen setin lääkkeitä otin varttia yli kolme. Siitä asti olen manaillut pitkiksen puutetta. Ja mitä pidemmälle ilta menee, sitä enemmän toinen puoli harmittelee, etten ole mennyt lenkille. Toinen puoli yrittää olla järkevä. Migreenin kohtauslääkkeet ovat kolmiolääkkeitä, joten ei liene tervettä urheilla kun on ottanut niitä kaksi 9 tunnin aikana. Lisäksi on ollut sekä päänsäryn että lääkkeiden aiheuttama kuvotus, minkä takia syömiset olivat aika vähäiset ennen puolta seitsemää illalla. Että ei jogurtin, myslin, mannapuuron ja banaanin voimalla lenkkeillä kolmea tuntia, ei ehkä edes puoltatoista. Lisäksi, kun aivot ovat lääkkeiden jäljiltä tahmeat, ja huone suunnilleen pyörii kun laittaa silmät kiinni, ei ole viisasta lähteä rehkimään. Samalla tuo valittajapuoli yrittää miettiä, saisinko tältä päivältä jääneen pitkiksen ensi viikolle, ja harmittelee kun siinä on neljä iltavuoropäivää joihin ei pitkis mahdu. Ja siihen ainoalle aamuvuorolle olen sopinut tunnin lenkin kaverini kanssa. Onneksi ei-valittajapuoli on voitolla, muistuttaen että olen kuitenkin treenannut nyt 19 viikkoa, joten siihen on mahtunut jo aika monta pitkistä. Mitään ei ole menetetty, ellei nyt sitten käy niin että migreeni sotkee jokaisen jäljellä olevan pitkiksen ennen Karhunkierrosta. Siihen en kuitenkaan usko, sen verran tasaisesti kohtauksia tulee eri päivinä. Ja jos se tulee minä tahansa muuna päivänä kuin sunnuntaina, sen "tuhoama" treeni siirtyy helposti toiseen päivään.
Saapa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan, räntää ja lunta kai... Voi ei, juuri kun on päässyt lenkkeilemään ilman hanskoja ja pitkiä kalsareita! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti