Viikko 14 päättyi Puoli-Pirkkaan. Sen jälkeen olin väsynyt ja kiukkuinen. Viikolla 15 en tehnyt mitään muuta kuin yhden kävelylenkin perjantaina. Lenkin ainoassa ylämäessä, lyhyessä eikä järin jyrkässä, syke oli 148. Totesin että palautuminen lienee kesken.
Seuraava viikko oli vaikea, tein vain kaksi treeniä. Maanantaina kävin polkemassa TRIPin, viidakko-ohjelman numero 13. Tuntui että nyt vastaavasti syke ei nouse ylämäessäkään. Ruksitin treeniohjelmasta tämän juoksuvetoihin, joita olisi ollut 4 x 4 x 150 metriä.
Tiistaina olin hierojalla puolitoista tuntia. Oikea takareisi on vähän kiristellyt, kovasti oli kalvot kireinä molemmissa reisissä. Selkä on ilmoitellut soudussa, että lapojen väli kiristelee, siksi siis pitkä aika jotta hieroja ehtii vilkaista selänkin. Jonkin verran sai helpotettua yläselän painetta, mutta ei kaikkea. Mielenkiintoista nähdä seuraavalla soutukerralla, onko helpompaa pyöristää ja ojentaa selkää.
Tiistaina olin hierojalla puolitoista tuntia. Oikea takareisi on vähän kiristellyt, kovasti oli kalvot kireinä molemmissa reisissä. Selkä on ilmoitellut soudussa, että lapojen väli kiristelee, siksi siis pitkä aika jotta hieroja ehtii vilkaista selänkin. Jonkin verran sai helpotettua yläselän painetta, mutta ei kaikkea. Mielenkiintoista nähdä seuraavalla soutukerralla, onko helpompaa pyöristää ja ojentaa selkää.
Torstaina illalla kävin spinningissä, jolla korvasin vauhdikkaan juoksun 34-35 minuuttia. Ihan ok, vaikka edelleenkään syke ei noussut sille tasolle mihin yleensä spinningissä.
Viime viikon olin töistä lomalla, mutta siitä tuli henkisesti kova viikko. Omia ja läheisteni asioita itkin kolmena päivänä. Parisuhteeni on vaakalaudalla, sitä selviteltiin sunnuntaina vielä lentokentällä. Ei riitaisasti, mutta tiedostaen mahdollisuus että lusikat saattavat mennä jakoon. Kun tulin kentältä kotiin, satoi räntää. Ei huvittanut lähteä vetämään pitkistä 166-170 minuuttia. Totesin, että olen kaksi viikkoa sitten hiihtänyt lipsuvilla suksilla kuusi ja puoli tuntia, joten enköhän saa käveltyä Karhunkierroksen läpi.
Sen verran paljon olen lukenut blogeja ja juoksusivustoja, että tajuan että henkisesti raskaana aikana pitää osata ottaa rennosti. Että kun itkettää ja öisin valvottaa, ei pidä reuhtoa liikaa. Tiedän että sanotaan myös niin, että liikunta auttaa suruun, mutta kun kyse ei ole pelkästään surusta. Olen myös kummastunut, huolissani, peloissani, vihainen. Enkä vain omasta puolestani, vaan myös nuoren läheiseni puolesta.
Varsin surkeissa fiiliksissä siis. Päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin, varpaat märkinä sohjossa kahlaten.
Jaksamista sinulle, Henna!
VastaaPoistaKiitos Marjut! Hiukan pöllämystyneenä voin todeta, että parisuhdeasia ratkesi tänään onnellisesti, mies alkaa etsiä töitä Suomesta. Ja koska hakee IT-alan töitä niin luulisi löytyvän. Melkoista tunteiden vuoristorataa, mutta helpotus on suuri. Vielä kun erään läheisen asiat järjestyisivät niin kaikki olisi taas hyvin.
PoistaVoimia vaikeaan elämänvaiheeseen. Hienoa, jos parisuhdeasia ratkeaa parhain päin. Tavoitteellisesti treenatessa on syytä muistaa kaikki kuormitus. Myös positiiviset muutokset voivat olla kuormittavia. Ei sun kunto heti romahda, jos iisimmin otat hetken <3
VastaaPoistaKiitos! Olihan tässä vielä sekin että äiti jäi eläkkeelle kuun vaihteessa, iloinen asia mutta erään ajanjakson pääte sekin. Onneksi nyt on näkynyt aurinkoa, se on omiaan nostamaan mielialaa.
PoistaVoimia haastavien asioiden keskelle. Viisasta on miettiä treenaamista ja jaksamista kokonaisuuden kannalta. Ja mukavaa kuulla, että parisuhdeasiassa on tapahtunut onnellinen käänne. :) Toivottavasti kaikki muukin järjestyy parhain päin.
VastaaPoistaKiitos! Välillä sitä ajattelee että 10 vuoden päästä muistellaan kuinka hankalaa oli, mutta kun se 10 vuoden päästä on vielä niin kaukana... Läheisen asia on se mikä pelottaa, siihen kun en minä pysty vaikuttamaan muuten kuin yrittämällä tsempata ja lähettämällä ajatuksen voimalla vaaleanpunaista hattaraa suojelemaan elämän antamilta kolhuilta. Toisaalta, kun täällä on tallustellut liki 40 vuotta niin on oppinut että asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.
Poista