Tästä se alkoi, tie kohti Karhunkierrosta. Juuri sopivasti tervehdyin flunssasta ja pääsin aloittamaan suunnitelman mukaan. Sinänsä Karhunkierroksen kilometrimäärä 34 ei pelota, enemmän pelottaa maastonmuoto. Tässä kerran pohdiskelin, että miten se eroaa suunnilleen samanpituisesta Pirkan hölkästä, kuulemma nousua on kolme kertaa enemmän. Hui!
Tiistaina ohjelmassa oli 27 minuuttia hölkkää sekä kymmenisen minuuttia venyttelyä. Tulin työkaverin kyydissä iltavuorosta Tampereelle, jäin kyydistä huoltoasemalla ja lähdin hölköttelemään kotia kohti. 27 minuuttia myöhemmin olin viimeisissä liikennevaloissa, siitä kävelin kotiin. Meno oli tuskaisan takkuista. Muistelin, että niin se on ollut ennenkin syksyn tai siis talven ensimmäisellä lenkillä. Lokakuun alun jälkeen en ollut juossut ollenkaan, lisäksi alla oli melkein kolme viikkoa kestänyt flunssa. Illalla tein lyhyen venyttelyn.
Torstaista tuli kahden treenin päivä. Juoksua oli ohjelman mukaisesti 39 minuuttia sisältäen koordinaatioita 3 x 80 metriä. Alkuverryttelynä tein kotona liikkuvuusosuuden, lonkkien avauksia ja jalkojen heilutuksia. Raskasta oli meno tälläkin kertaa, keskivauhti lähellä yhdeksää minuuttia per kilometri. Kotona pikainen vaatteiden vaihto ja kaverin kanssa salille bodycombatiin. Siinä on sitten laji josta tykkään tosi paljon! Tässä ohjelmassa oli paljon nyrkkeilyiskuja, käsivarret oli ihan väsyneet jo tunnin puolivälissä. Vaikka joissain kohdissa pitää liikuttaa samaan aikaan käsiä ja jalkoja eri suuntiin, on koreografiaa riittävän helppo seurata. Illalla vähän tiistaita pidempi venyttely.
Perjantaina pääsin pitkästä aikaa balettiin. Olen ollut aika paljon töissä viiden vuorossa, enkä ole ehtinyt viittä vaille viisi lähtevään bussiin (joka lähtee yleensä viittä yli). Koreografia on pysynyt samana, joten valtaosa liikkeistä oli muistissa. Tämäkin on laji, josta tykkään tosi paljon. Etenkin kun ohjaaja muistaa korostaa jatkuvasti keskivartalon aktiivista hallintaa ja lantion asentoa.
Viikon pitkis oli 94,5 minuuttia polkujuoksua Pyynikillä. Olisin halunnut mennä 95 minuuttia, mutta osuin bussipysäkille juuri kun bussi oli tulossa siihen, enkä halunnut puolen minuutin takia joutua odottamaan seuraavaa joka tulisi 20 minuutin päästä. Alkoi olla jo nälkä, lisäksi jalat olivat sitä mieltä että riittää. Pyynikki on täynnä polkuja, niin leveitä kuin kapeita. Valtaosa mutkittelee. Toisaalta, metsäinen alue on varsin pieni, joten jos polut olisivat suoria niin voisi olla vaikea saada kulumaan pitkiksen verran aikaa. Nyt lähdin tunnin jälkeen kohti Tahmelaa, viime viikolla näkemääni houkuttelevaa polkua pitkin. No, ei aikaakaan kun polku päättyi kerrostaloalueeseen. Ei muuta kuin yllä oleva mäki ylös ja takaisin Pyynikkiä kohti. Paitsi että palasin toista reunaa takaisin ja juoksin tämän mäen ylös toiseenkin kertaan :)
Juoksuhaasteeseen ruksitan kohdan 11, "juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt". Pyynikillä olen lenkkeillyt, mutta vain leveillä baanoilla, en poluilla. Tahmelan polut olivat kokonaan uusi juttu. Hetken jo mietin, että löydänkö takaisin Varalan pysäkille vai yritänkö suunnistaa näkötornille. Löysin Varalaan, tietysti bussipysäkille oli vielä noustava kauhea ylämäki. Se pätkä olisi ollut asfalttia mutta menin tien vieressä pientareella säästääkseni uusia maastokenkiä niiden neitsylenkillä.
Välillä olin vähän hukassa ja muutaman kerran jännitti. Aluksi lähdin liikkeelle - ylämäkeen tietysti - kohti näkötornia. Kiertelin sen ympärillä polkuja ristiin rastiin. Sitten juoksin näkötornin mäen alas, ja kas, polku loppui. Muutama metri kävelytietä, sitten lähdin nousemaan rinnettä ylös takaisin kohti näkötornia. Keskeltä rinnettä löytyi polku, jota lähdin etenemään. Hetki hyvää baanaa suoraan eteenpäin, sitten pieni koukkaus alemmas ja seuraavalle polulle. Jossa kävi pian niin, kuten tuossa ylemmässä kuvassa näkyy. Polku muuttui kapeaksi ja hankalasti nähtäväksi. Huomasin että sykkeet nousivat ihan sen takia, kun jännitti tipahdanko polulta :D Isoa kivikkoa pitkin nousin rinteen päälle, siellä meninkin sitten pyllylleni. Ensin päästi ärräpään, sitten tarkistin näkikö kukaan (ei, ketään ei ollut näkyvillä), sitten tuumasin sattuiko (ei). Ilmeisesti liukastuin, ja vieläpä niin että olin enemmän vasemmalla kankulla, sitten olikin kiire tarrata ohueen koivunrunkoon kun iski pelko että lähden vierimään rinnettä alas. Kivikosta kun pääsin vielä vähän ylemmäs niin osuin kahden kyltin luo, toisessa luki "näköalapaikka" ja toisessa "vaarallinen rinne". No just, hirveästi se kyltti auttaa siinä vaiheessa kun olen kontannut rinteen ylös :D Totesin että parempi pysyä hetken aikaa rinteen päällä olevilla poluilla ja suunnata sitten Tahmelaan.
Tänään oli kiva lenkki. Etenin niin, että juoksin 5 minuuttia ja kävelin 2. Järkeilin, että tällä taktiikalla keskisyke pysyy riittävän alhaalla mäkisissä maastoissa. Keskisykkeeksi tuli 141, maksimi oli 167.
Ensi viikon ohjelma on osittain varma, osittain se elää vielä. Huomenna menemme kaverin kanssa yinjoogaan, uskon että tämänpäiväinen polkuseikkailu tuntuu huomenna kintereissä joten pitkille venytyksille on tilaus. Tiistaina ohjelmassa on hölkkää 39-40 minuuttia, olen iltavuorossa joten tämä hoitunee perinteisellä juoksulla juna-asemalta kotiin. Keskiviikkona teemme kaverin kanssa jotain, vielä ei tiedetä mitä. Saatamme käydä kokeilemassa lavista, joka on molemmille ihan uusi juttu. Torstaina on vuorossa ohjelman ensimmäiset intervallit 8 x 3 minuuttia. Perjantaina on vapaapäivä töistä, mietin että voisin siirtää pitkiksen sunnuntailta siihen. 100-101 minuuttia, joko samanlaisella juoksu-kävelyllä kuin tänään tai sauvakävellen. Perjantai-iltana menen Orivedelle työpaikan pikkujouluihin. Siellä ei onneksi mene tolkuttoman pitkään, koska viimeinen bussi Tampereelle lähtee klo 21.25. Enkä aio jäädä yökylään tuttujen luo, sillä lauantaina matkaan lentokentälle hakemaan sulhoa joka tulee viikon lomalle Suomeen. Jee, ruokahuolto on taas kunnossa, mies tykkää kokata niin mun ei tarvi kuin istua sohvalla ja odottaa että lautanen ojennetaan käteen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti