Juoksua Central Parkissa, pyöräilyä Manhattanilla

Kuten otsikosta voi päätellä, kävin New Yorkissa :) 7 tunnin aikaero vähän jännitti, mutta sinne suuntaan turhaan. Lähdimme ystäväporukan kanssa matkaan keskiviikkona 26.9. Lehto starttasi Helsingistä iltapäivällä, ollen perillä - paikallista aikaa - reilua tuntia myöhemmin :D Kentällä meni paljon aikaa, siihen vielä päälle tunnin metromatka Manhattanille. Käytiin nopeasti syömässä ja sitten nukkumaan. 

Torstaiaamuna olimmekin virkeinä silmät auki klo 5.30. Onneksi hotellin vieressä oli kulmakauppa, joka oli auki kellon ympäri. Saimme haettua aamupalan sieltä. Puoli kahdeksalta lähdimme liikkeelle kohti Keskuspuistoa, joka oli vain parin korttelin päässä hotellista. Johtunee korkeista taloista, että satelliitit löytyivät hitaasti. Juuri olimme päässeet Keskuspuiston kulmalle, kun yhteys löytyi. Hölköttelimme 8,16 km aikaan 1 h 6 min. Keskisyke 146 ja keskivauhti 8.11. Kuljimme hissukseen, välillä kävellen. Jacqueline Kennedy Reservoirilla oli pakko ihailla maisemaa. 

Samalla mietittiin, että ankeaa jos on vain tämä yksi puisto. Kuitenkin tuolla reilun tunnin lenkillä kiersimme aika ison osan reunapoluista. Ihmettelimme ihmisten valtavaa määrää. Että missä välissä porukka käy töissä, kun puoli kahdeksan ja yhdeksän välillä puiston tiet ovat väkeä tulvillaan. Lisäksi nurmialueilla vilisi koiria ulkoiluttajineen. Koirahullut ystäväni olivat tietysti haltioissaan :) Hauska sattuma, että meillä kaikilla oli juoksulenkille varattuna pinkki paita. Saimme osaksemme naurahduksia sekä huudahduksen "ladies in pink!"

Seuraavina päivinä keskityimme ostoksiin sekä nähtävyyksiin. Kävelyaskeleita tuli 20000-40000 päivässä. Sunnuntai oli viimeinen kokonainen päivämme kaupungissa. Silloin vuokrasimme pyörät. Tarkoitus oli ajaa Manhattanin ympäri rantoja seuraten, "oikealta rannalta" koukata Keskuspuistoon, kiertää se ja palauttaa pyörät. Vartti meni suunnitelman mukaan, sitten tuli stoppi. Manhattanin eteläkärjessä olikin katuja suljettuna juoksutapahtuman vuoksi. Kyseessä oli jokin "tunnel race", jolla kunnioitettiin syyskuun 2011 terrori-iskun yhtä sankaria. Eräs palomies oli juossut täysissä varusteissa tunnelia pitkin kaksoistorneille pelastamaan ihmisiä. Hän oli kuitenkin menehtynyt. Niinpä kaupungissa juostaan vuosittain tämä muistojuoksu. Harmi ettemme tienneet asiasta, olisi voitu kokeilla pääsisikö osallistumaan. (Sunnuntaina olisi ollut myös Bronxin 10 mailin juoksu, mutta se olisi ollut liian pitkä ajatellen tulevan sunnuntain Pirkan Hölkkää.)

Taluttelimme pyörät 9/11 Memorialille, ja siitä edelleen ihan joen rantaan. Näin pääsimme kiertämään suljetut kadut ja jatkamaan matkaa. Maisemat olivat hienot ja sää upea, mutta muuten pyöräily ei ollut kovinkaan nautinnollista. Rannassa meni pyöräkaistat, mutta niillä oli valtava määrä kävelijöitä ja juoksijoita. Monet juoksijat kaartoivat jalankulkupuolelta pyöräkaistalle niin, että eivät yhtään vilkaisseet tuleeko pyöriä. 

Kun käännyimme YK:n päämajan luota kohti Keskuspuistoa, pyöräkaistat harvenivat ja piti ajaa ajoradalla. Yhden ystävän kanssa oli aika epätodellinen fiilis. Hän sanoi, ettei uskalla pyöräillä Helsingin keskustassa - aloitti sitten kaupunkiajon New Yorkissa! :D Ajoradalla oli kuitenkin turvallisemman tuntuista kuin pyöräkaistoilla. Autokaistoja oli yhteen suuntaan kolme rinnakkain, niin että reunimmainen oli varattu parkkeeraukseen. Pysäköityjen autojen ja seuraavan kaistan välissä oli varsin leveä baana vapaana, siinä oli hyvä ajaa. Lisäksi autot kunnioittivat pyöräilijöitä.

Kaksi joukosta ei halunnut lähteä Keskuspuistoon, toiset kaksi halusivat. Minä lähdin; toisaalta oli ihanaa nauttia auringosta ja maisemista, ihanaa ajaa pyörällä, toisaalta vaihtoehtona olisi ollut kauppojen kiertäminen mikä ei olisi ollut lompakon kannalta yhtään niin kivaa. Ajoimme puistossa sen reunalla olevaa pyöräkaistaa, kiersimme sen osan mikä juoksulenkillä jäi väliin. Loppumatkasta alkoi olla kauhea nälkä ja jano, voimat vähissä. Saldona 31,8 km johon käytimme 2 h 10 min. Paitsi että pari kertaa unohdin laittaa mittauksen takaisin päälle, kun tauotin sen liikennevaloissa. Eli puuttuu ehkä 10-15 minuuttia. Mutta jotain dataa sain kuitenkin :) Vauhti ja syke oli todellista sunnuntaipyöräilyä, 14,6 km/h / 104, mutta niin sen pitikin olla tällä lenkillä. 

Kotiinlähtö oli maanantaina alkuillasta, laskeuduimme Helsinkiin tiistaiaamuna. Yö jäi tavallaan väliin. Otin päikkärit tiistaina, 2,5 h, olisi mennyt kauemminkin mutta oli herätyskello soimassa. Tiistain ja keskiviikon vastaisena yönä nukuin liki 9 tuntia. Sitten onkin kaksi seuraavaa yötä mennyt heikommin. Puoliltaöin olen ollut ihan virkeä, ja kello soinut aamuisin 6.30. En tiedä, voiko vielä syyttää aikaeroa, ehkä. Tänään kävin töiden jälkeen GoGon baletissa, herättelemässä keskikehon hallintaa ja tasapainoa. 

Pahinta on varmaankin se, että nyt viikonloppuna en ehdi levätä ollenkaan. Huomenna lähden aikaisin aamulla kohti Turkua ja kirjamessuja, bussi lähtee linja-autoasemalta kahdeksalta. Takaisin se on 20.20, eli olen kotona iltayhdeksän aikaan. Sitten sunnuntaina on Pirkan Hölkkä, kuljetus lähtee Keskustorilta n. klo 8.15. Onneksi hölkän alkuaikaa on siirretty tunnilla myöhemmäksi, nyt lähtö on klo 10. Tavoitteena on tulla maaliin nopeammin kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta hiukan pelottaa miten käy. Kesäkuumuuden aiheuttama juoksemattomuus sekä tämän viikon väsymys ja kiireet saattavat vaikuttaa tekemiseen paljonkin. Eli juoksuun on tavoite, mutta samalla tiedostan että siitä saattaa tulla yli viiden tunnin metsäretki. Kävi miten kävi, tämä on kesän viimeinen juoksutapahtuma. Sitten tuolla marraskuun puolimaissa starttaan treenit kohti ensi kevään Karhunkierrosta. Paikkaa sinne ei vielä ole mutta majoitus on varattu :D

Loppuun vielä muutama räpsy lomalta. Hemulin kirjahyllyyn tulee yksityskohtaisempi matkajuttu, kunhan sen kerkiän kirjoittaa.

Minä sitten tykkään rakennuksista, joissa on jokin juju.

Näkymä Empire State Buildingistä. En pelkää korkeita paikkoja mutta en pidä pitkistä hissimatkoista alaspäin

Woodsburyn outlet-kylä tunnin bussimatkan päässä. Jestas mikä vehreys!