Kohti Karhunkierrosta, viikko 18: kevättä jaloissa

Tämä treeniviikko sisälsi sekä pieniä pettymyksiä että isohkoja iloja. Kevät on edennyt, mutta Tampereella on vielä hiekoitushiekat haittaamassa juoksentelua. Paikoitellen ne on kerätty pois, mutta kyse on pikemminkin yksittäisen talon kohdalla olevasta läikästä kuin yhtäjaksoisesta puhtaasta baanasta. 

Maanantai oli lepopäivä edellissunnuntain pitkiksen perään. Ja kuten silloin sanoin, työpäiväkin venyi. Lähdin Tampereelta klo 10.05 junalla (eli lähdin kotoa klo 9.20), kotona olin n. 20.30. 

Tiistaina oli töistä vapaapäivä. Kello soitti aamulla puoli kahdeksalta, jotta kerkisin kuntosalille Biocircuit-opastukseen. Homma ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Kymmenestä laitteesta ehdittiin käydä läpi kolme, mutta neljännessä laitteessa oli toimintahäiriö. Ohjaaja joutui vetämään töpselin irti ja käynnistämään laitteen uudelleen. Sitten laite olikin pudottanut kaksi kolmesta opastettavasta pois, ja me kaksi jouduimme tekemään kolme ensimmäistä laitetta uudelleen. Ensimmäinen kierros siis vähän venyi. Ideana oli se, että aluksi valittiin yksi viidestä ohjelmavaihtoehdosta, minä otin ehkä sen yleisimmän eli Tone your body - kiinteytä vartaloasi. Siinä on tavoitteena parantaa ryhtiä ja lihastasapainoa, vahvistaa tukilihaksia ja lisätä notkeutta. Kuulostaa hyvältä juoksua ajatellen! Juoksumatolla ja kuntopyörällä mentiin 3 minuuttia, jonka jälkeen arvioitiin asteikolla 1-10 kuinka raskasta oli. Kahdeksalla kuntosalilaitteella tehtiin kolme toistoa ilman painoa, ja sitten yksi maksimitoisto. Tältä pohjalta kukin laite määrittää sopivan vastuksen itse treeniin. Biocircuit vaatii lataamaan My Wellness -sovelluksen, jotta opastuksen jälkeen ohjelmaa pääsee tekemään itsenäisesti. Aluksi luetaan QR-koodi, ja laitteen (ei siis oman puhelimen) näytölle tulee ohje mennä tietyn numeroiselle laitteelle. Siellä vahvistat olevasi se, kenen nimi näytöllä lukee. 15 sekuntia menee valmisteluihin, sitten alkaa toiminta. Juoksumatolla ja kuntopyörällä mennään aina 3 minuuttia. Muissa laitteissa treeniaika on 45 sekuntia, ja näytöllä menee käyrä osoittamassa milloin pitää työntää/nostaa ja milloin vetää/laskea. Vihreä viiva liikkuu, joten käyttäjä pystyy seuraamaan tahtia. Lopuksi laite näyttää, kuinka hyvin käyttäjä seurasi ohjelman piirtämiä käyriä. Aikaa vaihtaa laitteelta toiseen on 20 sekuntia. Ohjaaja antoikin vinkin, että vahvista ensin olevasi sinä, ja asetu vasta sitten laitteeseen. Yhteen kierrokseen menee noin vartti, ja kierroksia voi mennä niin monta kuin haluaa. Opastuksen jälkeen ehdin vain yhden, koska olin menossa polkemaan The TRIP ohjelman numero 16. Kymmenes laite neuvoi minua uudelle kierrokselle laitteelle numero 1, mutta kävin ruksaamassa nimeni pois. Ihan kivaa, mutta en lämmennyt täysillä tähän lajiin. Ehkä teen mieluummin perussalia, koska voin vaihdella laitteita tai käyttää vapaapainoja/kahvakuulia sen mukaan, mitä lihaksia haluan treenata ja mitä sattuu olemaan vapaana. 

TRIPin ohjelma 16 oli New York, enkä oikein lämmennyt siihenkään. Rataprofiili oli aika kiva, pidempiä ylämäkiä kuin monessa muussa ohjelmassa ja vuoristoratamaisuutta oli enemmän, mikä on mukavaa. Kuitenkin, New Yorkissa käyneenä en kokenut että olisin ollut siellä virtuaalisesti. Pilvenpiirtäjien rivistö olisi voinut olla missä vaan, vaikka Frankfurtissa. Ohjelmassa ei ole mitään New Yorkin maamerkkejä, ei yhtään tunnistettavaa rakennusta tai maisemaa. Puisto-osuudet muistuttivat enemmän suomalaista koivumetsikköä kuin Central Parkia. 

Keskiviikkona ohjelmassa oli hauskaksi oletettu vetotreeni, ja hauskaksi se osoittautui. Osittain lienee kevään syytä, sillä kolmen minuutin vedoissa vauhti oli noin minuutin nopeampi kuin talvella vastaavissa. Tein alkuverkkaa 10 minuuttia, sitten 3 x 3 minuuttia puolentoista minuutin kävelypalautuksilla, väliin kolmen minuutin kävely ja sitten toiset 3 x 3 minuuttia puolentoista minuutin kävelypalautuksilla. Taas kolme minuuttia kävelyä, jonka jälkeen 5 x 40 sekuntia minuutin kävelypalautuksilla. Kolmen minuutin vedoissa viisi ensimmäistä menivät kiihtyvää tahtia, kuudes hitaammin. Ihan vaan siksi, että viidennen jälkeen mietin että nyt alkaa mennä vikaan. Että tarkoitus on mennä vedot reipasta matkavauhtia, ei niin että 45 sekunnin jälkeen alan katsella kellosta koska tämä loppuu. Viimeinen olikin sellaista vauhtia, että olisin jaksanut kauemmin kuin kolme minuuttia. Vauhdit näissä 7.11 - 7.07 - 6.54 - 6.45 - 6.29 - 6.50. Enpä muista talven vedoista yhtään alle seiskan keskivauhtista... 

Torstaina oli body combat päivä, ystäväni kanssa käytiin taas hakemassa hartiaseutuun liikettä. Tunnin alle soudin 21 minuuttia. 

Perjantai oli liikuntavapaa, koska lähdin suoraan töistä Helsinkiin Kansallisteatteriin Bloggariklubille. Kuuntelimme kirjailija Emma Puikkosen haastattelua, sekä tulossa olevan Sapiens-näytelmän tekijöiden haastattelua. Illan teatteriesityksenä oli Yhdestoista hetki. Olin siis vasta yöllä kotona.

Lauantai oli työpäivä. Olin suunnitellut siihen ohjelmassa ollutta tunnin lenkkiä, mutta päätin vaihtaa juoksun sisäpyöräilyyn. Ilma oli sen verran tuulinen, että ulkoilu ei houkuttanut. Salilla olikin rauhallista iltaviiden maissa.

Tänään oli pitkiksen vuoro. Olin päättänyt mennä juoksu-kävelynä niin, että vuorottelen tahtiin 7 minuuttia juoksua / 2 minuuttia kävelyä. Ohjelmassa oli 164-167 minuuttia mutta jätin puoli tuntia lyhyemmäksi eli menin 2 tuntia 17 minuuttia. Reitti oli muuten sama kuin viikko sitten, mutta nyt lähdin kiertämään Pyhäjärveä asfalttiteitä pitkin ja pysyttelin pois rantareitiltä. Lähtiessä oli pieni vastatuuli, mutta se yltyi koko ajan. Pari kertaa tein niin radikaalin päätöksen, että pysähdyin odottamaan pahimman puuskan. Kahden tunnin kohdalla totesin, että nyt riittää. Ilman hanskoja palelee, ja syke nousee koko ajan korkeammaksi. Kävelypätkistä huolimatta lenkin keskisyke oli 148! Tuntui kuitenkin siltä, että kevät oli tarttunut jalkoihin ja ne halusivat väkisin kipittää eteenpäin vaikka syke oli pahimmillaan yli 160. Ilman kävelypätkiä olisin saattanut hyytyä... Siinä vaiheessa kun päätin että nyt riittää, olin kuitenkin Pirkkalan ja Nokian välisellä sillalla. Pakko oli jatkaa vielä 17 minuuttia, jotta löysin bussipysäkin. Sunnuntain harvemmista aikatauluista huolimatta bussi tuli parin minuutin odottelun jälkeen, ja linjalla numero 29 pääsin jäähallille asti. Siitä ehkä 10 minuuttia kävelyä kotiin. Sen verran oli kädet hikistyneet ja kuivuttuaan palelleet, että olin ollut kotona 45 minuuttia (tehnyt ruuan ja käynyt suihkussa) ennen kuin sormia alkoi pistellä ja ne suostuivat liikkumaan normaalisti. Otin sillalta videonpätkän, joskaan tuule voima ei siitä kunnolla välity kun ei ole kasvillisuutta tai lippuja heilumassa.

Ensi viikolle ohjelma tarjoaa 4 lenkkiä. Olisi lyhyitä vetoja 3 x 5 x 150 metriä, vauhdikasta juoksua 30 minuuttia, perusjuoksua 39-40 minuuttia ja pitkis 180-183 minuuttia. En vielä tiedä, mille päivälle mikäkin sijoittuu. Huomiselle ajattelin vain yinjoogaa, kroppa tuntuu sen verran kireältä että kunnon pitkä venyttely lienee paikallaan. Perjantaina menen taas suoraan töistä Helsinkiin teatteriin, ja olen taas kotona vasta yöllä. Mutta pitkistä lukuunottamatta lenkit ovat varsin lyhyitä, joten niitä on helppo toteuttaa työmatkojen yhteydessä. 

Kivaa viikkoa itse kullekin! Toivottavasti te muutkin pääsette nauttimaan jäättömistä juoksubaanoista :) 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 17: parempaan päin

Se on kuulkaas sinitaivas näyttäytynyt Tampesterissa, vallan useampana päivänä! Ihanaa kun ei ole tarvinnut tarpoa koko viikkoa nilkkoihin asti ulottuvassa sohjossa. Joko saa valittaa kun hiekoitushiekat on vielä keräämättä pois? :) 

Treenien suhteen tämä viikko oli yksi kovimmista pitkään aikaan. Mukaan mahtui taas kerran myös odottamattomia sattumuksia. 

Maanantaina kävin pumpissa, ensimmäistä kertaa tässä ohjelmassa joten painot oli vähän hakusessa, kohtuu hyvin meni kuitenkin kohdilleen. Aika paljon tarvittiin irrallisia levypainoja mikä on ärsyttävää. En pidä siitäkään, että saman biisin sisällä on todella nopeita vaihtoja, en yleensä ehdi mukaan vaan ainakin pari ensimmäistä toistoa menee ohi. Juuri ja juuri ehdin tälle tunnille, meillä oli Orivedellä talkookahvit villasukkajuoksun talkoolaisille, joten jäin töiden jälkeen sinne. Bussi olikin sitten taas kerran 10 minuuttia myöhässä, joten sain vipeltää vauhdilla bussiasemalta salille.

Tiistaina oli lenkki-ilta, tuttu reitti rautatieasemalta kotiin. Tein kuitenkin niin, että yhdistin lenkkiin viime viikolta jääneet mäkivedot. Ensimmäiset 3 minuutin vetoa sain tehtyä matkan varrella ilman erillisiä pysähdyksiä. Loput eli 1 x minuutti, 4 x 40 sekuntia ja 4 x 20 sekuntia tein kotini lähellä olevassa mäessä. Palautteluna välissä mäen kävely tai kevyt hölkkä alas. 

Torstaina suuntasimme ystäväni kanssa body combat - tunnille. Myös tässä ensikosketus uusimpaan ohjelmaan. Oli raskas sikäli, että oli paljon hyppyjä ja tosi monia biisien sisällä tai välissä olevia polvennostojuoksuja. Laitoin lajiprofiiliksi muu sisäliikunta, ja mittarini kertoikin että tällä treenillä tuli eniten kulutettuja kaloreita. Hikistä mutta kivaa, viikon päästä uudestaan!

Perjantaina tein illalla tämän viikon mäkivedot, ohjeessa oli vain "lyhyet mäkivedot 15 min". Olin unohtanut sanan lyhyet, tein about samanmittaisia kuin aina eli noin minuutti ylös. Mietin, että mitä ovat lyhyet mäkivedot, että eivätkö nuo esim 40-sekuntiset ole lyhyitä? Muutaman viikon päästä ohjelmassa on mäkijuoksu 2 km, pitäisikö se saada tehtyä yhtäjaksoisena? Olisin kaivannut ohjelmaan selityksiä. No, täytyy tutkia juoksukirjoja.

Lauantaille olimme suunnitelleet ystäväni kanssa läskipyöräilyä, mutta peruimme suunnitelman sateen ja kovan tuulen takia. Vaihdoimme tilalle avantouinnin. Vesi oli kolmeasteista, ei enää niin polttavan kylmää kuin muutama viikko sitten. Ulkona tuuli mutta se oli aika lämmin tuuli, viimeisen uintikerran jälkeen en kaivannut saunaa vaan mentiin suihkun kautta pois. Ennen uintireissua tein kotona puolituntisen lihaskuntotreenin varsin simppelillä kaavalla. 3 minuuttia lämmittelyä 8-kiloisen kahvakuulani kanssa (heilautuksia, maastavetoa, kuulan pyöritystä pään ympäri), sitten 9 liikettä jota kutakin tein 3 minuuttia putkeen. Punnerruksissa ja ojentajadipeissä oli tosin pakko pitää taukoja välissä... Muina liikkeinä oli pari vatsaliikettä, kyykky, askelkyykky, varpaille nousu, yhden käden kulmasoutu kahvakuulalla ja yhden jalan maastaveto kahvakuulalla.

Tänään ohjelmassa oli pitkis 173-177 minuuttia. Katsoin ikkunasta ulos että tuulee sen verran kovaa että juoksemisessa tulee hengitysvaikeuksia. Otin siin kävelysauvat käyttöön. Suunnitelma oli selkeä: Muotialan ja Lahdenperänkadun kautta Hatanpäälle, siitä Pyhäjärven rantareittiä niin pitkälle ympäri kuin kolmessa tunnissa ehtii, bussilla takaisin kotiin. Ensimmäinen tunti meni hyvin. Sitten erehdyin Härmälän ja Pirkkalan rajalla poistumaan tutulta asfalttireitiltä ja seuraamaan liikennemerkkeihin kiinnitettyjä Pyhä-pyöräreitin merkkejä. Virhe! Reitti vei kuraisille hiekkateille ja kiemurtelemaan asuinalueiden keskelle. Kahden tunnin kohdalla näytti siltä, että järven toisella puolella Pispalan talot pysyttelevät täsmälleen samassa kohdassa ja samassa kulmassa. Lisäksi koko kaksi tuntia oli vastatuuli. Päätin siis suunnata asfalttireitille ja kotia kohti. Kolme tuntia täyttyi Hatanpäällä, joten nälkäisenä ja väsyneenä seisahduin bussipysäkille. Mutta sitten katastrofi, bussikortti ei ollutkaan taskussa! Partolassa olin sen vielä nähnyt; äänikirjani loppui ja koska en halunnut pitää kuulokkeita korvissa ilman kuunneltavaa niin päätin laittaa ne taskuun. Bussikortti lienee pudonnut siinä yhteydessä. Hetken mietin että mitäs nyt. Kaupungin busseissa ei käy pankkikortti, eikä mukanani ollut yhtään käteistä rahaa. Lisäksi Hatanpää on autoliikkeiden valtakuntaa, mikä tarkoittaa että siellä ei ole pankkiautomaattia. Eipä siinä muuta kuin sauvat takaisin käteen, uusi mittaus päälle ja kotia kohti. Onneksi lyhin reitti oli vain vähän yli 4 km / 40 minuuttia. Matkalla tuli mieleen että ai niin, Tampereellahan alkoi toimia mobiililippu. Mutta toisaalta, sovellus vaatii rekisteröimään pankkikortin, ja olisiko se mahtanut onnistua ilman pankkitunnuksia. Kolmetuntinen lenkkini oli siis 3 h 40 min / 22,4 km. Kotona haukkasin banaanin ja kävin pikaisesti suihkussa. Oli kiire, koska olin luvannut mennä kaupunkiin syömään ystäväni kanssa. Ehdin olla välissä kotona puoli tuntia, eli käytännössä käydä suihkussa ja pukea. Toisaalta hyvä; olin jokseenkin nälkäinen kaupunkiin päästessäni... Sushibuffet oli juuri sitä mitä kaipasin, mutta voi olla että tässä illalla joutuu tekemään vielä lämpimän ruuan :) 

Treeniä viikkoon kertyi yhteensä 7 h 34 min. Keskiviikko oli totaalilepoa, mutta myös lauantain lihaskuntoilu oli varsin vähän kuormittava. Kyllä vaan se aurinko vaikuttaa, on niin paljon kivempaa lähteä pitkikselle, oli kuulkaa ensimmäistä kertaa kesätrikoot jalassa ulkona tänä vuonna :) Ja tänään jaksoin herätä klo 8 jotta ehdin hoitaa pitkiksen alta pois ennen ystävän tapaamista klo 13.50. Kohta pääsee iltavuorostakin kello seitsemältä kotiin niin, että on valoisaa.

Ensi viikolle ohjelma antaa kolme treenikertaa. On lenkki 65-67 minuuttia (+ voimaharjoittelu 15-30 minuuttia), kiihtyvävauhtinen pitkis 164-167 minuuttia sekä hauskan oloinen intervalli (pitkät vedot 2 x 3 x 3 min + lyhyet vedot 5 x 40 sekuntia). Huominen on lepopäivä, kahdestakin syystä. Tämänpäiväinen sauvakävelysetti oli aika raskas, lisäksi joudun tekemään huomenna tavallista pidemmän työpäivän. Toki vain puolitoista tuntia pidemmän kuin yleensä, ja syynä hauska asia eli kirjavinkkaaminen koululla :)  Tiistaina on vapaapäivä töistä, voisin käydä sekä uudessa New York -teemaisessa TRIPissä että vihdoin viimein Biocircuit-opastuksessa salilla. Ystäväni kanssa sovimme torstaille body combatin. Eli lenkkipäivät lienevät keskiviikko, perjantai ja sunnuntai. Mutta jo se on nähty että aika harvoin suunnitelmat toteutuvat sellaisenaan, eli ensi viikon yllätyksiä odotellessa... 

Kohti Karhunkierrosta, viikot 15 ja 16: ihan hanurista

Viikko 14 päättyi Puoli-Pirkkaan. Sen jälkeen olin väsynyt ja kiukkuinen. Viikolla 15 en tehnyt mitään muuta kuin yhden kävelylenkin perjantaina. Lenkin ainoassa ylämäessä, lyhyessä eikä järin jyrkässä, syke oli 148. Totesin että palautuminen lienee kesken.

Seuraava viikko oli vaikea, tein vain kaksi treeniä. Maanantaina kävin polkemassa TRIPin, viidakko-ohjelman numero 13. Tuntui että nyt vastaavasti syke ei nouse ylämäessäkään. Ruksitin treeniohjelmasta tämän juoksuvetoihin, joita olisi ollut 4 x 4 x 150 metriä.

Tiistaina olin hierojalla puolitoista tuntia. Oikea takareisi on vähän kiristellyt, kovasti oli kalvot kireinä molemmissa reisissä. Selkä on ilmoitellut soudussa, että lapojen väli kiristelee, siksi siis pitkä aika jotta hieroja ehtii vilkaista selänkin. Jonkin verran sai helpotettua yläselän painetta, mutta ei kaikkea. Mielenkiintoista nähdä seuraavalla soutukerralla, onko helpompaa pyöristää ja ojentaa selkää.

Torstaina illalla kävin spinningissä, jolla korvasin vauhdikkaan juoksun 34-35 minuuttia. Ihan ok, vaikka edelleenkään syke ei noussut sille tasolle mihin yleensä spinningissä. 

Viime viikon olin töistä lomalla, mutta siitä tuli henkisesti kova viikko. Omia ja läheisteni asioita itkin kolmena päivänä. Parisuhteeni on vaakalaudalla, sitä selviteltiin sunnuntaina vielä lentokentällä. Ei riitaisasti, mutta tiedostaen mahdollisuus että lusikat saattavat mennä jakoon. Kun tulin kentältä kotiin, satoi räntää. Ei huvittanut lähteä vetämään pitkistä 166-170 minuuttia. Totesin, että olen kaksi viikkoa sitten hiihtänyt lipsuvilla suksilla kuusi ja puoli tuntia, joten enköhän saa käveltyä Karhunkierroksen läpi. 

Sen verran paljon olen lukenut blogeja ja juoksusivustoja, että tajuan että henkisesti raskaana aikana pitää osata ottaa rennosti. Että kun itkettää ja öisin valvottaa, ei pidä reuhtoa liikaa. Tiedän että sanotaan myös niin, että liikunta auttaa suruun, mutta kun kyse ei ole pelkästään surusta. Olen myös kummastunut, huolissani, peloissani, vihainen. Enkä vain omasta puolestani, vaan myös nuoren läheiseni puolesta. 

Varsin surkeissa fiiliksissä siis. Päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin, varpaat märkinä sohjossa kahlaten.

Hiihtämässä: Puoli-Pirkka

En ole koskaan ollut hiihtäjä. Alakoulun hiihtokilpailuissa olin aina kolmen viimeisen joukossa, luokallamme oli 15-20 tyttöä. En muista, että koulussa olisi koskaan opetettu hiihtotekniikkaa, se oli vaan sukset jalkaan ja menoksi. Alakoulussa läheiselle pellolle, yläkoulussa mäkiselle kuntoradalle. Siksi hiihdoissani olikin parinkymmenen vuoden tauko.

Kun aloitin juoksuharrastuksen syyskuussa 2012, ensimmäinen talvi meni kokonaan juosten. Sitten ostin ystävältäni hänen vähän käytetyt suksensa, ne olivat hänelle vääränlaiset. En tiedä ovatko ne minulle oikeanlaiset mutta niillä on menty. Olen yrittänyt innostua hiihdosta, ja ajoittain se on kivaakin. Ystäväni on entinen kilpahiihtäjä, ja hän on opettanut perinteisen tekniikkaa. Ongelmani on se, että tasapainoni on huono, eli latu-uran ulkopuolella eteneminen on melkoista huojuntaa. Alamäessä olen pärjännyt, mutta muutaman kerran kun olen mennyt nurin niin laskemiseen on jäänyt pelko. Mäen pituus ja jyrkkyys ei ole ongelma, mikäli latu edessä on suora ja näen minne se menee. Vaikeudet alkavat silloin, jos vastassa on mutka. Pelkään, että edessä on rikkinäinen latu-ura, koska jos sukseni karkaa uralta pois, harvemmin saan sen kiskaistua takaisin. Jos ura loppuu juuri ennen mutkaa, en osaa kääntää suksia. Silloin on viisainta heittäytyä suosiolla kumoon, ennen kuin laskee metsään / alikulkutunnelin seinään tms. Viimeisen viiden vuoden aikana hiihtoni on ollut sitä, että olen ollut talven aikana viikon Lapissa ja hiihtänyt siellä noin 100 km. Tänä talvena olen hiihtänyt lähiseutuvilla 2 lenkkiä, yhteensä 26,5 km.

Näistä lähtökohdista ei ollut ihan helppo lähteä Puoli-Pirkkaan hiihtämään 45 kilometriä... Mutta koska mielen perukoilla kutkutteli sitkeä ajatus siitä, että hiihtomitali olisi aika kiva juoksu- ja pyöräilymitalien rinnalle, niin lähdin matkaan. 

Herätys oli sunnuntaina 3.3 kello 6.30. Aamupala ja pukeminen, siinäpä ohjelma. Vähän ennen puolta kahdeksaa lähdin kävelemään Keskustorille, josta lähti bussikuljetus Hämeenkyröön. Sukseni menivät autolla Teivoon ja toisella bussilla lähtöpaikalle. Onneksi Keskustorilla oli opastus; yksi bussi meni Niinisaloon ja toinen Hämeenkyröön, molemmissa luki Pirkan Hiihto. Se olisikin ollut, jos olisin mennyt väärään bussiin ja huomannut kesken kaiken olevani matkalla Niinisaloon...

Lähtö oli kymmeneltä. Istuimme ystäväni kanssa rauhassa ensiapukärryn lämmössä, puoli kymmenen maissa jaoimme banaanin. Ulos menimme vasta kymmentä vaille; oli kylmä viima niin emme halunneet seistä palelemassa. Asettauduimme suosiolla takariviin, etukäteisoletus oli, että viimeisten joukossa kuljetaan koko matka. Alku oli petollisen helppoa. Perjantai-illan parituntiset voitelutalkoot tekivät sen, että suksi pelasi hienosti. Ensimmäiseen huoltoon eli 7 kilometriin meni noin 45 minuuttia. Ajattelin että tämähän sujuu helposti, tätä menoa olemme viidessä - viidessä ja puolessa tunnissa perillä. Toisin kävi. Suksista katosi pito ihan täysin. Nopeasti alkoi turhauttaa, kun porukkaa painatti ohi, tuntui että kaikki muut pääsivät pienemmät mäen latu-uraa pitkin, me jouduimme etenemään haarakäynnillä. Eikä vuorohiihtokaan sujunut, koska takajalka löi koko ajan tyhjää. 

Tarjoilua oli riittävästi, siitä ei eteneminen jäänyt kiinni :) 

Toisessa huollossa ystäväni lisäsi suksiemme pohjaan liisteriä. Ehkä kilometrin meni kivasti, sitten pito hävisi taas. Tässä kohtaa oli alavampi maasto, joten vauhti pysyi kohtuullisena. Tosin alamäet tarkoittivat sitä, että olin ensimmäisen puolikkaan aikana nurin 4 kertaa... Tuttuja syitä: 90 asteen mutka ilman uraa, tien ylitys alamäessä jonka jälkeen olisi pitänyt saada sukset ohjattua uralle, jyrkkä mutka, jyrkkä mutka... Viimeinen kaatuminen täräytti käteen sen verran, että jälkimmäisellä puolikkaalla otin neljässä alamäessä sukset käteen ja juoksin alas tai ainakin mutkan ohi.

Puolimatkassa oli järjestäjien suksihuolto, kävimme hakemassa sieltä lisää pitoa. Huonolla menestyksellä. Alamäki alas, sitten ylämäkeen - sanoin että sukseni eivät pidä yhtään. Onneksi ystävälläni oli voidepurkkeja mukana, pysähdyimme ladun sivuun ja hän lisäsi meille pitovoidetta. Johan alkoi sujua! Tosin voide kului niin, että jouduimme lisäämään sitä vielä kahdella seuraavalla huoltopisteellä. Viimeiset neljä - viisi kilometriä menivät roskaisilla laduilla, joissa ei tuntunut enää luistavankaan yhtään. 

Meillä oli hiihtopäivään viisi tavoitetta: 1) päästään lähtöviivalle, 2) päästään maaliviivalle, 3) ei olla viimeisiä, 4) ollaan maalissa ennen ystävän miestä joka hiihti 90 km vapaalla ja 5) että edes osan matkasta on hauskaa. Kaikki toteutuivat! :D 

Kahdenkympin kohdalla epäilin kyllä pahasti, että joudunko keskeyttämään. Pito-ongelmien takia eteneminen oli enemmänkin kävelyä sukset jalassa, ei hiihtoa. Ajattelin että tietäisin noin 200 asiaa joita olisi mielekkäämpää tehdä sunnuntaipäivänä kuin tätä. Kun saatiin sukset toimimaan edes vähäksi aikaa kerrallaan, fiilis parani. Sanoinkin ystävälleni, että 35 kilsan kohdalla olin paljon hyvävoimaisempi kuin puolimatkassa. Tuumattiin, että onneksi on kaunis päivä ulkoilla. Totesin myös, että ehkä tästä on hyötyä myös Karhunkierrosta ajatellen. Että mitä ja miten paljon syödä ja juoda kuuden ja puolen tunnin aikana, että voimia riittää loppuun asti. Perinteisesti minulla ei ollut ollenkaan nälkä suorituksen aikana, ennen kuin vasta vähän ennen maalia. Pikemminkin huoltopisteiltä lähtiessä oli huono olo, vaikka en ehkä syönytkään riittävästi. Meillä oli kyllä repussa eväitä mukana siltä varalta, että energiat loppuu kesken. 

Loppupäätelmä tapahtumasta on, että keli oli liian liukas ja ladut liian mäkiset minun hiihtotaidoilleni. Ehkä olisi tarvinnut saada rutkasti enemmän hiihtokilsoja alle tai vaihtoehtoisesti hakea mitali vähän helpompireittiseltä retkeltä. Kaksi kertaa olin mahallani, kerran kyljelläni ja kerran peffallani. Vasen peukalo on edelleen kipeä, jos se ei lähipäivinä asetu niin menen ensi viikolla lääkäriin. Ensi viikko on lomaa, eli silloin käsi saa levätä eikä tarvitse käsitellä kirjoja. Vasemman takareiden yläosa on ruhjeilla ja turvonnut, sitä en edes huomannut ennen kuin sunnuntaina illalla kotona suihkun jälkeen, kipeä se ei ole ollut ollenkaan ja parempi päivä päivältä. Mutta nyt on hiihtomitali!

Tapahtuma oli - tietenkin - hienosti järjestetty, muutaman Pirkan Hölkän ja Pyöräilyn kokemuksella en muuta oletakaan. Kuljetukset lähtöpaikalle ja varustekuljetus maaliin toimivat ongelmitta. Kun olimme päässeet maaliin ja menneet sisätiloihin, heti tultiin opastamaan varustesäilytystä kohti. Huoltopisteitä oli riittävän usein ja niissä oli iloinen meininki. Oma suoritus veti mieltä matalalle, vaikka tiedänkin että pitävillä suksilla lopputulos olisi ollut jotain muuta. Päivän hauskuus tulikin kauniista säästä ja tapahtuman tunnelmasta. Maaliin päästyäni tirautin pienen itkun, sitten kajautin että "missä mun hiihtomitalini on" :D Ystäväni kysyi että ensi vuonna uudelleen, vastasin että en lupaa ainakaan vielä. Tällä erää tunnen olevani täysin kesälaji-ihminen :D 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 14: ensimmäinen hiihtomitali

Siinä se on, elämäni ensimmäinen hiihtomitali :) Teen tapahtumasta oman postauksen, tiivistettäköön tähän että hirveä reissu mutta osan matkasta oli hauskaakin. Liian pahat ja liukkaat ladut meikäläisen hiihtotaidolle mutta vaikka kaaduin 4 kertaa taisin säilyä ehjänä ruhjeita ja turvotuksia lukuunottamatta :) Tapahtuma ja säätila olivat hienot, ja mitali etenkin! Hauska idea että puolikkaan hiihtäjä saa puolikkaan mitalin. 

Viime viikko kokonaisuudessaan näyttää tältä:

Maanantaina soudin salilla puoli tuntia, siihen päälle menimme ystäväni kanssa bodycombatiin. Oikea takareiteni on kiristellyt hiukan, combatissa sen huomasi etupotkuissa. En uskaltanut potkaista kovin korkealle. Niska-hartiaseutu sai hyvää liikettä.

Tiistaina tein mäkivedot iltavuoron jälkeen. Alkuun vartti höntsää rautatieasemalta kotikulmille, sitten juoksutekniikkaa 2 x 15 metriä. Mäkivetoja rinnettä ylös 18 minuuttia, ehdin juosta 7 kertaa ylös ja tulla kävellen alas. Loppuun muutama minuutti höntsää. 

Torstaina oli taas sisäliikunnan vuoro, setti 30 minuuttia soutua, spinningtunti ja puolen tunnin venyttely. Spinningissä ei ollutkaan vakitorstaiohjaaja mutta kohtuu hauskaa oli korvaajan tunnilla. Reilu puoli tuntia kansainvälisiä suomihittejä ja vajaa puoli tuntia vastaava ruotsalaisia. Vanhoja biisejä, mutta ystäväni kanssa mehän tiedettiin ne kaikki... 

Sitten pari lepopäivää ja sunnuntaina hiihtämään. Virallinen loppuaikani 45 kilometrillä oli 6.36,16. Hidasta oli, pk-lenkin juoksuvauhtia. Jos suksissa olisi ollut enemmän pitoa, olisin saattanut päästä lujempaa... Mutta tästä lisää myöhemmin. Nyt olen liian väsynyt ja lihaskipuinen jaksaakseni kirjoittaa raporttia. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 13: ei ihan ohjelman mukaan

Saimaan rannalla

Treeniohjelma on nyt puolivälissä. Kolmastoista viikko oli ihan ok, mukaan tuli suunnittelemattomia juttuja, toisaalta osa suunnitellusta peruuntui. 

Maanantaina kävin salilla tekemässä yhdistelmätreenin. Alkuun puoli tuntia höntsää juoksumatolla, perään 46 minuuttia voimaharjoittelua. Tästä 31 minuuttia oli salitreeniä; jalkaprässi, maastaveto, ojentajat, vatsat, pystysoutu. Lopuksi 15 minuuttia porraskoneella, tasolla 6 tasainen maasto.

Tiistaina oli lepopäivä, ja melkein keskiviikkonakin. Illalla töiden jälkeen manailin, että hitto mikä hirveä tuuli. Lähdin kuitenkin tekemään juoksuvetoja. Alkuun verkkaa 10 minuuttia, sitten 2 x 10 minuuttia ja 2 x 5 minuuttia, välissä 2 minuutin kävelypalautus. Muutaman kerran jouduin pysähtymään ja odottamaan tuulenpuuskan laantumista. En kokenut järkeväksi juosta eteenpäin, kun tuntemus oli että mihinkään ei pääse eikä henki kulje. Tuuli onneksi tyyntyi muutamassa sekunnissa sen verran että pääsin jonkin matkaa eteenpäin, ja melko pian kääntymään toiseen suuntaan. Vauhti oli samaa tasoa kaikissa vedoissa, samoin syke. Ensimmäinen 10 minuutin veto keskivauhdilla 7.33 (syke 143), toinen 7.29 / 145, viiden minuutin vedot 7.36/145 ja 7.21/143. Meno oli tänään vaikeaa ja raskasta. Syke ei ollut kuin 150, niin oli jo olo että olen ihan lopussa. Sinänsä kummallista, koska ei ole ollenkaan tavatonta että 5-minuuttisessa vedossa maksimisyke on yli 170.

Torstaille tuli yllätyslenkki. Facebookissa etsittiin keskiviikkoiltana lenkkiseuraa torstaille, polkukävelemään Kauppiin. No minähän ilmoittauduin mukaan. Oli kivaa päästä kulkemaan polkuja suhteellisen asiantuntevan oppaan kanssa. Hänellä ei aina ollut ihan tarkkaa kuvaa siitä missä ollaan, mutta suunta kuitenkin hallussa. Ilmoituksessa oli että rivakkaa kävelyä 1-2 tuntia, oli niin kiva aurinkoinen sää että kävelimme pimeäntuloon asti. 1 h 48 minuuttia, jonka jälkeen kävelin kotiin joten mittariin kertyi 2 h 6 min. Tämä oli viikon pitkä lenkki, mutta toisaalta tässä tuli sen verran ylämäkeä että mieli tekisi kuitata samaan syssyyn myös mäkivedot (13-15 minuuttia).

Perjantaina ajoimme ystäväni kanssa Rantasalmelle Järvisydämeen. Sinne suunnittelemamme liikunta meni oikeastaan ihan täysin uusiksi. Ensinnäkin, ystäväni oli soittanut torstaina ja kysynyt latutilanteesta, vastaus oli ollut että ei ole tietoa onko latua vai ei. Päätimme jättää sukset kotiin. Perillä huomasimme, että jäällä kyllä menee perinteisen latu.

Lauantaina lähdimme heti aamusta Saimaan jäälle juoksemaan. En tykkää juosta tyhjällä mahalla, johtuen siitä että yleensä olen aamuisin nälkäinen, ja mitä olen kokeillut juoksua niin puolen tunnin päästä on tullut paha olo ja juoksu tyssännyt kokonaan. Nyt kuitenkin into oli niin kova että mentiin. Suunnitelma oli 5 km, eli käytännössä 2,5 km yhteen suuntaan ja sitten käännös ympäri. Jäällä oli leveä baana, ja jo aamusta liikkeellä oli jonkin verran retkiluistelijoita. Kipitimme hiukan yli 5 km / vajaat 41 minuuttia. Sitten huoneeseen laittamaan sauna päälle, ihanan hikisinä aamupalalle ja saunaan. 

Iltapäivällä ohjelmassa oli retkiluistelua... Tai siis... Minulla on edellisen kerran ollut kaunoluistimet jalassa 1990-luvun puolivälissä yläkouluikäisenä, retkiluistimia en ole kokeillut koskaan. Kuvittelin että voisin olla luonnonlahjakkuus, näin itseni kiitämässä jäällä huiman vapaudentunteen siivittämänä. Kuva näyttää tilanteen, jolloin kaikki oli vielä hauskaa. Todellisuushan oli sitten ihan jotain muuta. Pääsin sujuvasti penkiltä ylös, mutta siihen jäin. Öö, miten näillä liikutaan eteenpäin? Öö, en uskalla nostaa jalkaa irti jäästä, jolloin terän kantapään alla oleva pää rahisee jäätä vasten. Öö, nilkat huojuu ja vapisee, ja välillä kääntyy sisään niin että luistinten terät ovat irti maasta. Ystäväni lähti luistelemaan, ja minä jäin suoriutumaan yksin. Kertaakaan en pyllähtänyt, mutta muutaman kerran oli lähellä. Noin 20 minuutin aikana pääsin ehkä puolitoista kilometriä eteenpäin. Käännyin ympäri havaitakseni, että on vastatuuli, Että en pääse eteenpäin oikeastaan ollenkaan, vaan tuuli pikemminkin työntää minua taaksepäin. Lopulta tein ehkä sen järkevimmän ratkaisun, irrotin terät ja siirryin radan viereen lumelle kävelemään rantaa kohti. Ystäväni sanoi myöhemmin, että lähdimme liikkeelle huonoon aikaan. Aurinko oli pehmentänyt jäätä päivän ajan, joten rata oli melko huonossa kunnossa. Hän olisi halunnut luistella noin 20-kilometrisen radan kokonaan, mutta kääntyi reilun 5 kilsan jälkeen takaisin. Saatan joskus kokeilla uudelleen, ehkä olenkin tämän lajin luonnonlahjakkuus kunhan löydän tasapainon ja saan nilkat pysymään vapisematta :D 

Tälle aamulle olimme miettineet puolitoistatuntista lenkkiä, mutta jätimme sen väliin. Molemmat nukuimme viime yön aika huonosti. Lisäksi sanoin, että puolitoista tuntia on minulle liian pitkä lenkki tyhjällä mahalla tehtäväksi. Huoneessamme oli vain viinirypäleitä ja kurkkua, en usko että ne olisivat riittäneet energiaksi. Lisäksi ystäväni lihakset olivat kipeät eilisestä luistelusta. Päätimme siis mennä aamupalalle, sen jälkeen aamusaunaan, sitten katsoa sprinttihiihtojen karsinnat ja sitten kirjautua ulos. Kuten ystäväni sanoi, on aika suorittaa ja on aika kuunnella kehoa. Sain viikolle kuitenkin 6 treenikertaa ( 5 h 21 min), 3 juoksua, 1 kävely, 1 lihaskunto ja 1 luistelu/kävely.

Kotimatkalla kuljimme sateesta aurinkoon

Ensi viikko on juoksuohjelman suhteen kevyehkö. Kolme lenkkiä: hölkkä 39-40 minuuttia, mäkivedot 17-18 minuuttia ja pitkis 160-163 minuuttia. Olemme ystäväni kanssa ilmoittautuneet ensi viikonlopun Puoli-Pirkkaan hiihtämään 45 kilometriä, mutta epäröimme vielä. Nyt kun kelit on mitä on, pelottaa että latu on jäinen eikä suksiin saa mitään pitoa. Jos olosuhteet vaikuttavat liian jäisiltä ja vaarallisilta, emme lähde. Olen sen verran kokematon hiihtäjä, että en halua lähteä mäkiin pelkäämään, että luisunko ylämäissä taaksepäin ja pelkäänkö alamäessä vaikka etenisin auraten. Huomenna menemme bodycombatiin viuhtomaan ja torstaina TRIP-spinningiin, muuten treenipäiväni ovat vielä auki. Mäkivedot toki sitten tiistaille tai keskiviikolle, etteivät ne osu liian lähelle sunnuntaita jos silloin on hiihtopäivä.  

Kohti Karhunkierrosta, viikko 12: liukasta on!

Tämä oli ihan kohtalaisen hyvä viikko, vaikka lihaskunto jäikin puuttumaan. Tampereella ja Orivedellä tiet ovat siinä kunnossa, että meno on lipsuvaa nastalenkkareillakin. Ei ole lenkkeily hirveän hauskaa, kun joutuu varomaan nilkkojaan jäätyneessä loskassa ja kun suunnilleen joka toinen askel luistaa. Silti kävin juoksemassa kaksi kertaa, lisäksi pitkis sauvakävellen.

Treeniviikko alkoi tiistaista. Keksin, että käyn tekemässä porraskoneella 15 minuuttia ennen liikkuvuus-venyttelyä. Molemmat koneet olivat kuitenkin varattuja, joten tein niin että soudin 15 minuuttia, kävin liikkuvuus-venyttelemässä ja siihen perään porraskonetta. Ei ehkä järkevin ratkaisu, aika lailla tuntui lonkankoukistajissa portaat. Mutta sain idean että teen vartin porraskoneella joka kerta salilla käydessä, enkä aikonut lintsata heti ensimmäisellä kerralla :) Hiki tuli ja syke nousi mutta jaloissa ei tuntunut. Tein tämän ensimmäisen tasolla 5 (koneessa vaihtoehdot 1-25), siitä on hyvä nostaa tasoa ylemmäs kerta kerralta. 

Keskiviikkona oli lyhyen lenkin vuoro, 32 minuuttia höntsää bussipysäkiltä kotiin.  

Torstaina päätin vaihtaa yhden ohjelman juoksulenkeistä spinningiin. Ohjelma oli vielä sama kuin aiempina torstaina, hiki tuli ja ylämäkibiiseissä sain poljettua niin raskaalla vastuksella että kun tuli lupa keventää niin en jaksanut enää yhtään vaan polkimet pysähtyivät hetkeksi. Tänään sitten jätin porraskoneen väliin, ensinnäkään en löytänyt sitä Hervannan salilta ja toiseksi olin sen verran puhki tunnin jälkeen. 

Mäkitreeniä olin suunnitellut perjantaille, mutta toisin kävi. Sain työkaverilta kyydin kotini lähelle, josta tarkoitus oli hypätä bussiin ja mennä Hervantaan isoon mäkeen. Seistä nökötin 20 minuuttia pysäkillä, mutta bussia ei näkynyt, ei vaikka se yleensä kulkee arkisin pitkälle iltaan asti 10 minuutin välein. Olin pukeutunut kevyesti, ajatuksella että ylämäessä tulee hiki. Aloin palella sen verran että päätin mennä kotiin ja tehdä mäkitreenin lauantaina Orivedellä odottaessani bussia.

Työpäivä päättyi lauantaina kahdelta, varttia yli olin valmis lenkille. 15 minuuttia alkulämmittelyä, 15 minuuttia mäkivetoja ja 15 minuuttia juoksutekniikkaa. Lämmittelynä hölkkäsin Kultavuoren koulun risteykseen. Siitä jyrkähkö mäki koulun pihaan, vartissa ehdin tehdä 7 kertaa juoksun ylös / kävelyn alas. Sitten menin kävellen ja juoksutekniikkaa tehden takaisin kirjastolle vaihtamaan vaatteet. Tekniikkatreeni oli tällä kertaa pakarajuoksua, polvennostojuoksusta rullaavaan juoksuun sekä erilaisia hyppelyitä (esim. askel - askel - hyppy korkealle sekä paikallaan jännehyppyjä). Ohjelmassa olisi ollut myös 15 minuuttia loppuverryttelyä, sitä en laittanut mittariin koska se hoitui kävelyllä ruokakaupan kautta bussiasemalle.

Tänään siis sauvakävelypitkis. Ohjelmassa oli 145-147 minuuttia, meni vähän yli eli 160 minuuttia. En kokenut tarpeelliseksi sammuttaa mittaria 147 minuutin jälkeen vaan vasta kotona. Sen verran liukkaus vaikutti, plus se että Kaukajärvellä eksyin hetkeksi metsäpoluille, että keskivauhti oli 10.22 eli noin minuuttia hitaampi kuin yleensä sauvakävelylenkeillä. 

Toivottavasti ensi viikolla on paljon aurinkoa, joka sulattaisi teitä. Mäkitreenin sain jo tehtyä niin, että ohuen juoksutakin alla oli vain t-paita :) Mutta näillä leveysasteilla on vielä aikaa siihen, että uskaltaa kesäkengillä lähteä liikenteeseen.

Ensi viikolla ohjelmassa olisi 4 juoksulenkkiä, mutta en tee niin montaa. Yksi lenkeistä on hölkkä 33-34 minuuttia, sen aion tehdä huomenna salitreenin yhteydessä joko mattojuoksuna tai soutuna. Lisäksi perjantaina lähdemme ystäväni kanssa viikonlopuksi Savonlinnan Järvikylpylään, ja tarkoitus on pakata mukaan sukset ja retkiluistimet. Viikon kaksi vetotreeniä (mäkivetoja 13-15 minuuttia sekä juoksuvedot 2 x 10 minuuttia + 2 kertaa 5 minuuttia) yritän saada tehtyä, mutta jos en ehdi tai jaksa niin sitten en ehdi tai jaksa. Maailma ei kaatune siihen, jos toinen niistä vaihtuu retkiluisteluun, jota muuten en ole koskaan kokeillut :D Pitkis tapahtunee suksilla. Innolla odotan viikonloppua, toki mukaan pakataan myös joululahjaksi saatu viini sekä joulusta yli jäänyt glögi...

Kivaa viikkoa itse kullekin!