Kohti Karhunkierrosta, viikko 13: ei ihan ohjelman mukaan

Saimaan rannalla

Treeniohjelma on nyt puolivälissä. Kolmastoista viikko oli ihan ok, mukaan tuli suunnittelemattomia juttuja, toisaalta osa suunnitellusta peruuntui. 

Maanantaina kävin salilla tekemässä yhdistelmätreenin. Alkuun puoli tuntia höntsää juoksumatolla, perään 46 minuuttia voimaharjoittelua. Tästä 31 minuuttia oli salitreeniä; jalkaprässi, maastaveto, ojentajat, vatsat, pystysoutu. Lopuksi 15 minuuttia porraskoneella, tasolla 6 tasainen maasto.

Tiistaina oli lepopäivä, ja melkein keskiviikkonakin. Illalla töiden jälkeen manailin, että hitto mikä hirveä tuuli. Lähdin kuitenkin tekemään juoksuvetoja. Alkuun verkkaa 10 minuuttia, sitten 2 x 10 minuuttia ja 2 x 5 minuuttia, välissä 2 minuutin kävelypalautus. Muutaman kerran jouduin pysähtymään ja odottamaan tuulenpuuskan laantumista. En kokenut järkeväksi juosta eteenpäin, kun tuntemus oli että mihinkään ei pääse eikä henki kulje. Tuuli onneksi tyyntyi muutamassa sekunnissa sen verran että pääsin jonkin matkaa eteenpäin, ja melko pian kääntymään toiseen suuntaan. Vauhti oli samaa tasoa kaikissa vedoissa, samoin syke. Ensimmäinen 10 minuutin veto keskivauhdilla 7.33 (syke 143), toinen 7.29 / 145, viiden minuutin vedot 7.36/145 ja 7.21/143. Meno oli tänään vaikeaa ja raskasta. Syke ei ollut kuin 150, niin oli jo olo että olen ihan lopussa. Sinänsä kummallista, koska ei ole ollenkaan tavatonta että 5-minuuttisessa vedossa maksimisyke on yli 170.

Torstaille tuli yllätyslenkki. Facebookissa etsittiin keskiviikkoiltana lenkkiseuraa torstaille, polkukävelemään Kauppiin. No minähän ilmoittauduin mukaan. Oli kivaa päästä kulkemaan polkuja suhteellisen asiantuntevan oppaan kanssa. Hänellä ei aina ollut ihan tarkkaa kuvaa siitä missä ollaan, mutta suunta kuitenkin hallussa. Ilmoituksessa oli että rivakkaa kävelyä 1-2 tuntia, oli niin kiva aurinkoinen sää että kävelimme pimeäntuloon asti. 1 h 48 minuuttia, jonka jälkeen kävelin kotiin joten mittariin kertyi 2 h 6 min. Tämä oli viikon pitkä lenkki, mutta toisaalta tässä tuli sen verran ylämäkeä että mieli tekisi kuitata samaan syssyyn myös mäkivedot (13-15 minuuttia).

Perjantaina ajoimme ystäväni kanssa Rantasalmelle Järvisydämeen. Sinne suunnittelemamme liikunta meni oikeastaan ihan täysin uusiksi. Ensinnäkin, ystäväni oli soittanut torstaina ja kysynyt latutilanteesta, vastaus oli ollut että ei ole tietoa onko latua vai ei. Päätimme jättää sukset kotiin. Perillä huomasimme, että jäällä kyllä menee perinteisen latu.

Lauantaina lähdimme heti aamusta Saimaan jäälle juoksemaan. En tykkää juosta tyhjällä mahalla, johtuen siitä että yleensä olen aamuisin nälkäinen, ja mitä olen kokeillut juoksua niin puolen tunnin päästä on tullut paha olo ja juoksu tyssännyt kokonaan. Nyt kuitenkin into oli niin kova että mentiin. Suunnitelma oli 5 km, eli käytännössä 2,5 km yhteen suuntaan ja sitten käännös ympäri. Jäällä oli leveä baana, ja jo aamusta liikkeellä oli jonkin verran retkiluistelijoita. Kipitimme hiukan yli 5 km / vajaat 41 minuuttia. Sitten huoneeseen laittamaan sauna päälle, ihanan hikisinä aamupalalle ja saunaan. 

Iltapäivällä ohjelmassa oli retkiluistelua... Tai siis... Minulla on edellisen kerran ollut kaunoluistimet jalassa 1990-luvun puolivälissä yläkouluikäisenä, retkiluistimia en ole kokeillut koskaan. Kuvittelin että voisin olla luonnonlahjakkuus, näin itseni kiitämässä jäällä huiman vapaudentunteen siivittämänä. Kuva näyttää tilanteen, jolloin kaikki oli vielä hauskaa. Todellisuushan oli sitten ihan jotain muuta. Pääsin sujuvasti penkiltä ylös, mutta siihen jäin. Öö, miten näillä liikutaan eteenpäin? Öö, en uskalla nostaa jalkaa irti jäästä, jolloin terän kantapään alla oleva pää rahisee jäätä vasten. Öö, nilkat huojuu ja vapisee, ja välillä kääntyy sisään niin että luistinten terät ovat irti maasta. Ystäväni lähti luistelemaan, ja minä jäin suoriutumaan yksin. Kertaakaan en pyllähtänyt, mutta muutaman kerran oli lähellä. Noin 20 minuutin aikana pääsin ehkä puolitoista kilometriä eteenpäin. Käännyin ympäri havaitakseni, että on vastatuuli, Että en pääse eteenpäin oikeastaan ollenkaan, vaan tuuli pikemminkin työntää minua taaksepäin. Lopulta tein ehkä sen järkevimmän ratkaisun, irrotin terät ja siirryin radan viereen lumelle kävelemään rantaa kohti. Ystäväni sanoi myöhemmin, että lähdimme liikkeelle huonoon aikaan. Aurinko oli pehmentänyt jäätä päivän ajan, joten rata oli melko huonossa kunnossa. Hän olisi halunnut luistella noin 20-kilometrisen radan kokonaan, mutta kääntyi reilun 5 kilsan jälkeen takaisin. Saatan joskus kokeilla uudelleen, ehkä olenkin tämän lajin luonnonlahjakkuus kunhan löydän tasapainon ja saan nilkat pysymään vapisematta :D 

Tälle aamulle olimme miettineet puolitoistatuntista lenkkiä, mutta jätimme sen väliin. Molemmat nukuimme viime yön aika huonosti. Lisäksi sanoin, että puolitoista tuntia on minulle liian pitkä lenkki tyhjällä mahalla tehtäväksi. Huoneessamme oli vain viinirypäleitä ja kurkkua, en usko että ne olisivat riittäneet energiaksi. Lisäksi ystäväni lihakset olivat kipeät eilisestä luistelusta. Päätimme siis mennä aamupalalle, sen jälkeen aamusaunaan, sitten katsoa sprinttihiihtojen karsinnat ja sitten kirjautua ulos. Kuten ystäväni sanoi, on aika suorittaa ja on aika kuunnella kehoa. Sain viikolle kuitenkin 6 treenikertaa ( 5 h 21 min), 3 juoksua, 1 kävely, 1 lihaskunto ja 1 luistelu/kävely.

Kotimatkalla kuljimme sateesta aurinkoon

Ensi viikko on juoksuohjelman suhteen kevyehkö. Kolme lenkkiä: hölkkä 39-40 minuuttia, mäkivedot 17-18 minuuttia ja pitkis 160-163 minuuttia. Olemme ystäväni kanssa ilmoittautuneet ensi viikonlopun Puoli-Pirkkaan hiihtämään 45 kilometriä, mutta epäröimme vielä. Nyt kun kelit on mitä on, pelottaa että latu on jäinen eikä suksiin saa mitään pitoa. Jos olosuhteet vaikuttavat liian jäisiltä ja vaarallisilta, emme lähde. Olen sen verran kokematon hiihtäjä, että en halua lähteä mäkiin pelkäämään, että luisunko ylämäissä taaksepäin ja pelkäänkö alamäessä vaikka etenisin auraten. Huomenna menemme bodycombatiin viuhtomaan ja torstaina TRIP-spinningiin, muuten treenipäiväni ovat vielä auki. Mäkivedot toki sitten tiistaille tai keskiviikolle, etteivät ne osu liian lähelle sunnuntaita jos silloin on hiihtopäivä.