Pääsiäinen ilman kärsimystä

Viime viikonloppu oli liikunnallinen, joten se vaati pari vapaapäivää. Tämän viikon ensimmäinen treenipäivä oli keskiviikko. Ystäväni kanssa suunniteltu juoksulenkki muuttui kuitenkin ihan toisenlaiseksi kuin piti. Erinäisten sattumusten jälkeen pääsimme matkaan puolisen tuntia suunniteltua myöhemmin. Mukanamme oli ystäväni koira sekä hänellä kylässä ollut 5 kk:n ikäinen pentukoira. Alkumatka meni hyvin, noin kilometri. Mutta kun menimme vähän syrjemmälle hiekkateille, missä koirat voisivat juosta vapaana, meno muuttui. Tiet olivatkin paikoitellen niin mutavelliä, että koirat piti nostaa syliin ja kävelyttää pahimpien kohtien yli. Melko pian totesimme, että nuorempi koirista ei taida kestää juoksua - tai sitten jostain muusta syystä sen vatsa oli kuralla ja jouduimme pysähtymään usein. Päätimme kääntyä ympäri ja kävellä kotiin. Tämä juoksu-kävelyn yhdistelmä kesti 35,5 minuuttia / 4 km. Keskivauhti 8.57, josta siis vain ensimmäinen kilometri juosten (7.39).

Olin päättänyt tehdä koko treenikauden tähän asti pisimmän pitkiksen pääsiäisenä. Pitkäperjantai oli onneksi puoliaurinkoinen, joten oli helppo päätös lähteä hoitamaan lenkki pois alta heti pyhien aluksi. Tuulista oli edelleen, mutta se oli enemmänkin puuskittaista ja vain yhdessä kohtaa hetken aikaa suoraan vastaista. Lenkki oli ihan ok. Huomasin, että puolitoista tuntia jaksan, ei tunnu yhtään väsyneeltä eikä jaloissa paina. Noin 15 kilsan kohdalla alkaa tuntua pohkeissa ja syke nousee. Alkumatkasta tuntui että on liikaa vaatetta päällä mutta loppumatkasta ei. Saaliina pisin lenkki sekä ajallisesti että matkassa, 19 km / 2,5 h. Keskidyke 156 keskivauhdilla 7.54. Viimeisessä ylämäessä jouduin kävelemään jyrkimmän kohdan, sen verran väsytti. Matkaeväänä oli viinirypäleitä, jotka söin noin kahden tunnin kohdalla.

Tänään oli taas säätilana kaikkea mahdollista. Aamulla paistoi aurinko, joka vaihtui lumisateeseen tai pikemminkin märkiin rätteihin. Sitä seurasi auringonpaiste. Koska lihakset alkoivat jumiutua eilisestä, päätin lähteä sauvakävelylle. 1 h 22 minuuttia / 8,68 km, keskisyke 127 keskivauhdilla 9.23. Kotiin palatessa satoikin taas lunta...

Koska olin syönyt tukevan päiväruuan, en ollut sauvakävelyn jälkeen nälkäinen. Ajattelin kuitenkin, että jotain olisi hyvä syödä. Tein vallan maukkaan setin: rasvatonta makeutusaineella makeutettua vaniljajogurttia, sokeritonta metsämarjamehukeittoa, viipaloitua banaania ja viinirypäleitä. Hyvää! Isoon nälkään tämä välipala ei tehoa mutta pienenä palauttavana toimii mainiosti.

Matalaa tehoa ja koti-balettia

Tämä treeniviikko on ollut edellisiin verrattuna hyvin erilainen ja siksi ehkä myös tavanomaista hauskempi. Tiistaiaamuna en jaksanut nousta tekemään lihaskuntoa kotona, joten siirsin sen keskiviikkoon iltavuoron jälkeen. Tein jotain täysin uutta: lainasin kirjastosta baletti-dvd:n ja tein 55-minuuttisen ohjelman. Se oli varsin hauskaa ja yllättävän raskasta. Lyhyen alkulämmittelyn jälkeen oli 20-minuuttinen setti, jossa oli paljon kyykkyjä, varpaillenousuja ja tasapainoilua yhdellä jalalla. Sitä seurasi cardio-osuus, jossa oli lisää kyykkyjä, hyppyjä ja kyykkyhyppyjä. Hiki tuli! Syke oli korkeimmillaan 150. Loppuun muutama vatsaliike ja venyttely.

Koska viikonlopuksi oli muuta ohjelmaa, tein pitkiksen torstaina. Tai ei siitä varsinaista pitkistä tullut, meno oli sen verran väsynyttä että suunnittelemani kahden tunnin sijaan saldoksi tuli 1 h 27 min. Väsymyksestä huolimatta data on ihan ok seurattavaa; keskisyke 152 keskivauhdilla 7.53. Ensimmäinen kilometri kesti 8.20 (ylämäkeen ja vastatuuleen) mutta kaikki muut menivät alle kasin.

Viikonloppuna oltiin taas naisporukalla mökillä Oriveden Eräpyhässä. Viisi naista oli mukana, mutta treenit vedettiin hyvin eri kombinaatiolla. Mökin emännän kanssa lähdimme paikalle lauantaina puoliltapäivin. Koska muut olivat tulossa myöhemmin, lähdimme sauvakävelemään kahdestaan. Kävelimme 1 h 10 min, ja perään teimme mökin pihalla 20 minuuttia lihaskuntoa. Setti oli tabata, eli 20 sekunnin työosuutta seurasi 10 sekunnin tauko, yhteensä 8 kertaa per kierros, yhteensä kaksi kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella oli vatsaliike, jossa käsissä oli kahvakuula, minulla 6 kg. Selinmakuulla kädet ojentuvat pään yli samalla kun jalat suoristuvat. Toisena liikkeenä oli syväkyykky, jonka tein 12 kilon kahvakuulalla. Näitä siis 4 sarjaa molempia. Toisella kierroksella aloitimme punnerruksella portaita vasten. Portaiden korkeus vastasi ehkä kahden steppilaudan korkeutta. Toinen liike oli sellainen, että kämmenet olivat portaita vasten, ja jalkoja nostettiin vuorotellen suorana yläs. Alkuasento oli kuin väärinpäin käännetty v-kirjain. Näitä siis 4 sarjaa kumpaakin. 

Alkuillasta teimme 40-minuuttisen kahvakuula-tabatan. Edelleen työosuus 20 sekuntia, tauko 10 sekuntia, tauon aikana siirtyminen pisteeltä toiselle. Pisteitä oli 6: kyykky 16 kg:n kahvakuulalla, 6 kg:n kuulan pyöritys pään ympäri, maastaveto 20 kg:n kuulalla, etuheilautus 12 kg:n kuulalla, vapaavalintainen vatsa/selkäliike oman kehon painolla ja askelkyykkykävely 8 kg:n kuulan kanssa. Yhdellä kierroksella oli 8 liikettä, eli joka pisteellä pysähdys kerran ja parissa toisen kerran. 

Aloitimme tietysti lämmittelyllä, teimme viitisen minuuttia erilaisia liikkeitä kevyimmillä kuulilla. Työosuus oli puolisen tuntia. Musiikin mukaan tehty viiden kierroksen tabata-setti kesti 5 x 4 min 20 sek. Jokaisen kierroksen jälkeen pidimme pidemmän tauon, suunnilleen minuutin-puolitoista. Loppuun vielä jäähdyttely. Tässä treenissä meitä oli kolme. Yhdellä porukasta oli jalka kipeä ja toinen tuli nelituntiselta spinning-maratonilta, joten he olivat saunanlämmitysjoukko :)

Viikonloppu huipentui pitkään sauvakävelylenkkiin. Matkaa kertyi 11.94 km johon käytimme 2 h 5 min. Kävimme Eräpyhän Nunnankirkon laavulla. Matka sinne oli pääosin soratietä, lopussa oli muutama sata metriä polkua. Kiva että metsänkin puolella oli jo sulaa ja kuivaa. Ihanaa oli olla tällaisella pitkällä lenkillä; kun on seuraa niin aika menee nopeasti. Yksin saattaa tuntua jo tunnin jälkeen, että voi kun kello menisi nopeasti ja aika tulisi täyteen. Porukalla ajan kulua ei huomaa, kun on paljon juteltavaa. 

Viikko oli siis melkoisen hyvä. Liikuntasaldo oli 7,5 tuntia, josta 4,5 tuntia oli pk-tason sauvakävelyä ja juoksua. Lihaskuntotreenit olivat erilaisia kuin mihin keho on tottunut, se oli virkistävää. Nyt kyllä keho on melko lailla jumissa, joten huomisesta tulee lepopäivä. Tänään täytyy venytellä ja huomenna voisi olla rullailun vuoro. Olen myös kaivanut esiin piikkimattoni, yhtenä iltana jo makoilin sen päällä ja tänään jatkan. 

Kevät, talvi, kevät, kivaa, kamalaa, kivaa

Tunnustan: lintsasin viime viikon pitkiksellä. Mutta palataan aluksi viikko taaksepäin, ja edelliselle pitkikselle.

Sunnuntaina 26.3. oli aurinkoinen mutta erittäin tuulinen sää. Lähdin juoksemaan ajatuksella, että jos nyt saisi pari tuntia kasaan ja jos vaikka saisi myös niitä alle 8 minuutin kilometrejä. En tiedä miksi, mutta meno tuntui koko lenkin samaan aikaan helpolta ja raskaalta. Ihmettelin kun sykkeet oli jatkuvasti korkealla, tuntui kylläkin että paljon oli ylämäkeä menomatkalla ja vastatuulta paluumatkalla. "Karu" totuus paljastui aika äkkiä, alle 8 minuutin kilsoja oli kaikki 18! Keskivauhti suorastaan hurja 7.30 eli taas 23 sekuntia nopeampi kuin torstain kevyellä lenkillä. Nyt keskisykkeeksi tuli 161 että ei se ihan pk-lenkiksi mennyt. Mutta hämmästyttää, että vauhti oli tuo kun kuitenkin tuntemus oli että lönköttelen hitaasti. 

Koko viikon saalis oli 6 h 43 min liikuntaa. Hyvä määrä. Pari viikkoa on ollut aika kovaa joten seuraavaksi oli kevyemmän viikon vuoro.

Viime viikon liikunnat ovat sekä hyviä että huonoja. Maanantain pidin lepoa, ajattelin että sunnuntainen 2 h 18 minuuttia todennäköisesti painaa kintereissä. Tiistaina kävelin alkuverryttelyksi rautatieasemalta kotiin 21 minuuttia, kyykkäsin portaat kerrosten 1-6 välillä vajaat 5 min ja vielä 41 minuuttia lihaskuntoilua kotona. 

Keskiviikkoaamuna lähdin klo 8 juoksemaan intervalleja. Alkuun 10 minuuttia verkkaa, sitten 6 x 6 minuuttia 1,5 minuutin kävelypalautuksella. Tänään vasta huomasin, että Polarin kellostani näkee tarkkaa dataa jokaisesta vedosta. Hyvä huomata nyt, kun laite on ollut 3,5 vuotta käytössä... No mutta, vetojen vauhti oli kiihtyvä ja syke tasainen: 6.49 / 167 / 0.88 km; 6.36 / 166 / 0.91 km; 6.27 / 166 / 0.92 km; 6.27 / 168 / 0.93 km; 6.19 / 166 / 0.94 km; 6.11 / 168 / 0.96 km. Ilahduttavaa, tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta että sain kiihdytettyä vauhtia loppua kohti, ja kuitenkin syke pysyi suunnilleen samana. 

Perjantai oli uimahallipäivä, sisältäen kunnon hartiatreenin. Oriveden uimahallissa allas on 25-metrinen. Tein niin, että uin 25 metriä, otin kiinni hyppykorokkeesta ja tein 10 leuanvetoa eli kasvot kohti koroketta. Sitten toiseen päähän, ja takaisin, kiinni hyppykkorokkeesta ja vetoja toisinpäin, kasvot kohti allasta. Olisin halunnut jatkaa tätä koko sen ajan, mitä meni kilometrin uimiseen eli 10 sarjaa molempia. En kuitenkaan jaksanut kuin 7. No tuli siinä kuitenkin 70 toistoa molemmin päin. Salilla en jaksaisi vetää tankoa noin montaa kertaa, mutta vesi on armollinen elementti. 

Pitkis piti tehdä lauantaina päivällä, koska lähdin illaksi Helsinkiin teatteriin. Sunnuntaille ei uskaltanut jättää, koska oli suuri todennäköisyys että juomme siskoni kanssa muutaman lasin viiniä (joimme 3). Sää oli karsea, tuulista ja lumiräntää. Päätin jättää parituntisen juoksun toiseen kertaan ja käydä sauvakävelemässä. Ratkaisu oli ilmeisen oikea, koska kahdesti meinasin kaatua. 1 h 24 min tuli käveltyä. Ihan ok, vaikka olisi saanut mennä kauemminkin. Aika huono fiilis jäi.

Tänään juoksin työmatkalla intervalleja. Keksin taas uuden, tai en sitä itse keksinyt vaan luin vanhasta Sport-lehdestä. En muistanut kuin vetojen ajat joten palautukset olivat minuutin lyhyempiä kuin lehden ohjeessa. Alkuverkkaa menin 10 minuuttia, sitten vedot 15, 10 ja 5 minuttia 2 minuutin kävelypalautuksella, loppuverkka 6 min. Tavoittelin sitä, että pisin veto on pk-vauhtia nopeampaa mutta että missään vaiheessa ei tunnu pahalta. Toinen saisi olla vauhdikkaampi mutta suurimman osan ajasta pitäisi olla hyvä olo. Viimeinen voisi lähteä suht rennosti mutta viimeiset pari minuuttia saisin ottaa irti kaiken mikä lähtee. Pari tuntia kotiinpaluun jälkeen olo on onnistunut. Ensimmäinen veto oli 15 min, keskisyke 166, keskivauhti 7.04, matkaa 2.13 km. Toinen 10 min / 167 / 6.40 / 1.49 km ja kolmas 5 min / 171 / 6.11 / 0.81 km. Ensimmäinen veto lähti ylämäkeen niin se oli alussa raskas. Toinen lähti alamäkeen mutta puolivälissä oli ylämäki. Kolmas meni tasamaalla. Ja hyvä ajoitus, ei tullut yhtään pysähdystä risteyksiin vaan kaikista pääsi läpi suoraan. Olen taas iloinen siitä, kuinka paljon vauhti koveni. Viimeinen tuntui pahalta, joten tuo vauhti on liikaa. Mutta 6.40 ei tunnu lainkaan mahdottomalta mennä kauemminkin kuin 10 minuuttia. 

Hyvillä mielin siis eteenpäin, vajaa 6 viikkoa numerolappukauden alkuun!

Hyvää oloa keholle ja mielelle

Ulkona on ollut tällä viikolla kaikkea; aurinkoa, vettä ja räntää. Pääni sisällä on kuitenkin paistanut aurinko ihan joka päivä.

Maanantaina kävin alkuillasta juoksemassa intervallitreenin. Alkuverkka oli 13 minuuttia, piti olla 10 mutta pidensin että pääsin liikennevaloista läpi ennen vetoa. Vedot olivat 2 x 10 minuuttia 2 minuutin kävelypalautuksella, päälle muutaman minuutin loppuhölköttely. Tämä oli hyvä treeni lähinnä siksi, että kumpikin 10-minuuttinen tuntui helpolta. Yleensä olen tehnyt kaikki vedot niin, että keskisyke on ollut yli 170, toki vauhti on ollut kovempi niissä 3- ja neliminuuttisissa. Nyt ensimmäisessä syke oli 164 keskivauhdilla 6.49 ja toisessa 166 samalla vauhdilla 6.49. Meno oli rentoa ja kevyttä, tuntui että vetoja olisi jaksanut vaikka kuinka monta. Ensi viikolla teen ehkä 5-6 x 6 minuuttia, seuraavalla taas 10-minuuttisia, ehkä 3 tai 4... 

Tiistaille oltiin suunniteltu juoksulenkkiä ystäväni kanssa, mutta koska oli kauhea räntäsade niin päätimme siirtää sen aurinkoisempaan päivään. Menin salille astangajoogaan, jossa tällä kertaa keskityttiin vatsalihaksiin ja lonkan seutuun. Ohjaaja tapaa kysyä ennen tuntia toiveita, mitä halutaan. Tällä kertaa kaivattiin vatsalihaksille kidutusta sekä lonkan avauksia. Alun puoli tuntia oli sama kuin aina eli auronkotervehdykset ja ensimmäisen sarjan 6 liikettä, loppu 25 minuuttia varioiden. 

Torstaina oli suorastaan superpäivä. Olin iltavuorossa joten suuntasin pitkästä aikaa aamulenkille. Ihan vaan pk-hipsuttelua, jos mittari olisi löytänyt satelliitit hiukan nopeammin niin kymppi olisi tullut täyteen, nyt tuli 9,7 km. Mutta mikä parasta, keskivauhti oli 7.54 keskisykkeellä 154! Yhdeksästä kokonaisesta kilometristä vain kaksi kesti yli 8 minuuttia, ensimmäinen ylämäkivoittoinen (8.07) ja yhdeksäs (8.02). Muut kilsat nakutin tasaisesti 7.48-7.55. Usko kevätkunnon löytymiseen kasvaa kohisten! 

Perjantaina kävin saman jumpasetin kuin viikko sitten, alle puolen tunnin vatsa-selkätreeni ja päälle liikkuvuus/venyttelytunti. Vatsa-selkäohjelma oli sama kuin viime kerralla, liikkuvuus/venyttelyssä rullailtiin tällä kertaa etuketju. Lopuksi menin toviksi istuskelemaan infrapunasaunaan.

Tänään oli kehon lepuutuspäivä, paitsi että 4,5 tuntia bussissa kyllä tuntuu, ainakin takareidet ovat kireät. Kävin Kansallisbaletissa katsomassa Seitsemän veljestä, hieno esitys! Luin kirjan pari viikkoa sitten joten tapahtumat olivat tuoreessa muistissa. Tunnelmia esityksestä voi lukea kirjablogini puolelta. Erittäin hyvää lepopäivän tekemistä!

Huomenna sitten viikon pitkis, toivottavasti hyvässä säässä. Toisaalta, nyt on niin hyvä vire juoksuun että luulen kulkevan sateessakin! :)

Treenikauden paras viikko

Kevät tulee!

Kevät etenee, ja perinteisesti lisääntyvän lämmön ja auringon myötä meikäläisen treenit paranee kerta kerralta. Tämä viikko, päivää vaille valmis, on ollut paras tällä treenikaudella eli lokakuun alusta lähtien. 

Maanantaina tein vk-lenkin. Jäin bussista pois suunnitellusti, ja tein 10 minuutin eli reilun kilometrin alkuverkan. Vauhtijuoksua tuli 24 minuuttia 25 sekuntia, matkaa 3.65 km. Tavoitteena oli mennä hyvällä tekniikalla reipasta vauhtia, mutta  lähtihän se vähän lapasesta eli olin mennyt lujempaa kuin kuvittelin. Mittarini ei mittaa kuin manuaaliset kierrokset ja automaattiset kilometrit, eli toinen kilometri aikaan 6.56 on siinä mielessä virheellinen, että siinä on mukana vajaa minuutti/100 metriä alkuverkkaa. Kolmas ja neljäs kilometri kulkivat täsmälleen samaan aikaan, 6.36. Viidettä kilometriä menin 800 metriä eli siitä ei ole keskivauhtia. Täysissä vk-kilsoissa keskisyke oli 172 ja 174 eli ihan sama mitä lyhyissä vedoissa. Saa nähdä miten käy, jos tavoitteeni HCR:lle on loppuaika 2.15 niin koko matka pitäisi kipittää keskivauhdilla 6.23... Hurjalta tuntuu! Helpompi olisi ajatella 2.30 loppuaikaan vaadittavaa keskivauhtia 7.07. No, vielä on kaksi kuukautta h-hetkeen!

Tiistai oli välipäivä, koska takana oli peräkkäisinä päivinä tehty pitkis ja vk-lenkki. Keskiviikkona kävin salilla liikkuvuus/venyttelytunnilla. Tehtiin taas paljon aktiivisia venytyksiä, eli lihaksen jännittämistä ja rentouttamista hengityksen mukaan. Lisäksi rullailtiin takaketjua tennispallolla. Oli muuten pakaralihakset kipeät, varsinkin keskiosa!

Takapuoli oli kipeä koko torstain. Lähdin siitä huolimatta lenkille. Yhdistin taas työmatkan ja juoksun: jäin bussista pois linja-autoasemalla ja lähdin Hatanpään rantaa pitkin Arboretumiin ja sieltä poikkikatua pitkin Hervannan valtaväylälle ja edelleen Kalevaan. Matkaa oli enemmän kuin oletin, 9,04 km. Ei silti liian pitkä peruslenkiksi. Keskisykkeeksi tuli vähän turhan korkea 156, mutta keskivauhti oli vähän talvikelejä nopeampi eli 8.13. Huomasin kyllä, että askel tahtoi tihentyä etenkin vilkkaasti liikennöidyn tien varrella. Toisaalta Arboretumin polut olivat pehmeän mutaisia; hitaimmat kilometrit tulivat siellä. Kotona manailin dataa tutkiessani, että miten taas kävi niin, että kun keksin uuden lenkkireitin niin menin sen sellaiseen suuntaan että nousua tuli enemmän kuin laskua (75 m - 40 m).

Kevättä kengissä! :)

Perjantaina oli taas asiaa salille. Aloitin pyöräilemällä kevyesti 20 minuuttia. Se oli sekä palauttelua edellispäivän lenkistä että lämmittelyä ennen jumppaa. Kävin puolen tunnin vatsa-selkätreenissä, joka olikin aika haastavaa. Kaikki liikkeet tehtiin bosun päällä tai sen kanssa. Yllättävän painava se on, kun sillä tehdään maastavetoja, soutuja ja burpeita! Ja koko keho tekee töitä kun seistään bosun päällä ja viskotaan kuvitteellista kuntopalloa viistoon ylhäältä alas ja alhaalta ylös - unohtamatta kyykkäämistä! Jäin vielä liikkuvuus/venyttelyyn, jossa tällä kertaa venyteltiin varsin vähän ja keskityttiin putkirullailemaan takaketjua. 

Tänään keksin yhdistää pitkiksen salikäyntiin. Koska olin tiistaina iltavuorossa, jäi astangajooga keskustan salilla väliin. Hyppäsin siis bussiin ja menin Hervantaan, ohjaajana siellä on sama kuin keskustan astangassa. Alkuosa tunnista oli sama kuin viime viikolla: aurinkotervehdykset, valmistavat liikkeet ja soturisarja. Viime viikolla tehtiin paljon eteentaivutuksia istuen, tänään oli keskivartalon vuoro. Pääosin taivuttiin taaksepäin, ja eteentaivutuksista tuli lyhytkestoisia palautuksia. 

Salilta juoksin pitkiksen kotiin. Tämä oli taktikointia; viime viikolla olin astangajoogan jäljiltä reisijuminen pari päivää, joten parempi juosta lenkki alta pois ennen kuin seuraava jumi iskee. Taktikoin lenkin alamäkivoittoiseksi; kerran juoksin Kalevasta Vuorekseen ja muistin sen olleen ylämäkeä, nyt lähdin Hervannasta kohti Kalevaa niin sain ensimmäiset kolme kilometriä melkein pelkkää alamäkeä. Sen huomasi niin olosta kuin datasta, kilsat vauhdilla 7.36-8.02 ja keskisykkeellä 144-152. Kolmen iloittelukilsan jälkeen päästiinkin karun totuuden äärelle. Käännyin kohti Hatanpäätä ja Arboretumia, sitten sainkin edetä hyvän tovin vastatuuleen. Parissa päivässä Arboretumin väylät olivat kuivuneet jonkin verran mutta aika pehmeää oli vielä, Ratinanrannassa totesin, että lenkistä tulee lyhyempi kuin oletin ja toivoin. Tarkoitus oli mennä 15-16 km, mutta vaikka kieppasin vielä Järvensivun kautta niin mittaa tuli vain 12,84 km. Aikaa meni 1 h 42 min 27 sek. Mutta mutta: keskivauhdiksi tuli tasan 8 minuuttia! Eli siis nopein keskivauhti sitten viime kevään :) Keskisykkeeksi tuli 156, taas vähän liian korkea mutta menköön. Lopun viimeiset vajaat 3 km menivät 160-161 sykkeellä, aloin olla aika väsynyt. 

Viikko on siis ollut hyvä. Sain juostua kolme lenkkiä, joista kaikista jäi varsin hyvä fiilis. Erityisen iloinen olen tämän päivän juoksusta, jossa 7/12 km meni alle kasin keskivauhdilla. Alun alamäen jälkeen tuli vähän myös ylämäkeä; nousua oli 110 m ja laskua 150 m. Juoksujen lisäksi sain mukaan astangajoogan sekä pari kehonhuoltotuntia. Ehkä siksi tänään vauhti kiihtyi, koska astangassa venytettiin jalkoja kunnolla ja eilen ne rullailtiin? 

Nyt kyllä on olo kuin jyrän alle jääneellä. On ehkä vielä syytä venytellä ennen nukkumaan menoa :) Huomenna tapaan kavereita, ainakin avantouinti on suunnitteilla. Mahdollisesti käymme kävelyllä jossain, mutta siihen osallistumiseni on epävarmaa. Katson aamulla, kuinka pahasti olen jumissa... Vaikka kävely varmasti helpottaa oloa. 

Viikon liikuntasaldo (tähän mennessä) on minun tasooni erittäin hyvä 7 h 17 min. Juoksukilsojakin tuli 26,6. Hyvillä mielin eteenpäin!

Kevään merkkejä

Eilinen hieno auringonpaiste meni ohi. Olen ollut koko viikon todella väsynyt Lahden reissun jäljiltä. Lisäksi työviikko oli kuusipäiväinen, koska olin eilenkin töissä. Siirsin siis suosiolla pitkiksen tälle päivälle. Lenkki oli sama kuin kuukausi sitten, Kalevasta Linnainmaalle ja Teiskontietä takaisin. Fiilis oli kyllä täysin eri. Kuukausi sitten meno oli hidasta mutta helpon tuntuista, keskisyke 151 keskivauhdilla 8.20. Tie oli luminen mutta melko hyvin pitävä.

Tänään vain ensimmäinen ja viimeinen kilsa olivat helppoja. Alkupuolikas tuntui olevan pelkkää ylämäkeä, syke kolkutteli jatkuvasti 160 tuntumassa. Tie oli hyvä, melkein koko matka sulaa (alempi kuva). Paluumatka olikin toisenlaista, kuten ylempänä olevasta kuvasta näkyy niin Teiskontie oli umpijäässä eikä ihan hirveästi hiekkaa näkynyt. Pinnanmuodoltaan lenkin toinen puolikas oli alamäkivoittoinen, ja kyllä siellä välillä oli sitä helppoa ja kevyttä menoa. Viimeinen kilsa oli alamäkeä, liukkauden takia siihen meni 8.02 mutta vauhtia lienee luvassa lisää kunhan tiet sulavat. 

Kokonaissaldo oli 1 h 26 min, keskisyke 156 keskivauhdilla 8.13. Vauhti siis vain 7 sekuntia nopeampi kuin mitä talven mittaan on ollut suurin osa lenkeistä. Mutta uskon siihen että sitä tulee lisää, kunhan pääsen virkeänä sulalle asfaltille :)

Viikon liikuntasaldo jäi tavallista vähemmäksi, treenikertoja tuli vain kolme joista kaksi juoksua. Tiistaina kävin salilla astangajoogassa, ja sen seurauksena takareidet olivat kaksi päivää niin kipeät että kävelykin sattui ihan kunnolla. Olen käynyt astangan alkeis- ja alkeisjatkotunneilla aiemmin, mutta edelliskerrasta on 7-8 vuotta. Hyvin kuitenkin liikkeet palautuivat mieleen. Tosin salin versio oli lyhyempi kuin ne missä aiemmin kävin. Tunnin kesto on 55 minuuttia eikä puolitoista tuntia, joten kaikkia sarjan liikkeitä ei ehditä tehdä. Myöskään alku- ja loppumantroja ei tehdä. 

Suhtaudun kuntokeskuksen astangajoogaan vähän kaksijakoisesti. Toisaalta se oli ihanaa, olin kaivannut sitä ehkä enemmän kuin mitä tiesin. Liikkeet tehtiin virtaviivaisesti, ja opettaja liikkui sen mukaan mihin suuntaan kasvot olivat, eli suunnasta riippumatta hän oli aina porukan edessä. Vähän jäin kaipaamaan astangan syvintä olemusta. Aiempi kokemukseni on, että ohjaaja korosti aina sitä, että mennään asanoita kohti sen mukaan miltä tänään tuntuu. Tuo kehon kuunteleminen loisti poissaolollaan tiistaina. Ohjaaja toki sanoi, että jalasta voi ottaa kiinni mistä saa, säärestä tai nilkasta tai isovarpaasta. Mutta kaipasin sitä, että muistutettaisiin siitä ettei kaikkien tarvitse taipua asanoihin samalla tavalla, vaan jokaisen liikkuvuus ja päivän kunto vaihtelevat. Silti, aion pyrkiä käymään astangassa kerran viikossa, jos en pääse tiistaina keskustan salille niin menen lauantaina Hervantaan. Etenkin Hervanta-käynteihin voinee yhdistää pitkiksen :) 

Huomenna alkaa uusi viikko, ja pitkästä aikaa tai oikeastaan ensimmäistä kertaa koko talvena teen tehotreenin pidempänä vk-lenkkinä, en intervalleina. Suunnittelin jääväni bussista pois Teiskontien päässä, josta juoksisin kotiin. Matkaa on viitisen kilometriä. Mutta koska Teiskontien kunto on mikä on, teenkin niin että jään pois siinä missä suunnittelin mutta lähden Jankan suuntaan eli sinne sulille teille, jossa tänään menin lenkin alkupuoliskon. Noin 5,5 km on kokonaismatka, josta ensimmäisen kilometrin menen verkkaa. Huonosta treeniviikosta huolimatta iloisin mielin kohta uutta viikkoa ja lehden lupaamia aurinkoisia päiviä :)

Kisahuumasta arkeen

Huh! MM-kisat on ohi, mahtava tapahtuma jota seurasi mahtava kisaväsymys! :D 

Viime viikon lauantaina aloitin työvuorot akkreditoinnissa, töitä oli kuutena päivänä peräkkäin ja yksi vuoro kesti 6-6,5 h. Välillä meinasi iskeä epätoivo; paljon kortteja oli haettu kisojen alkupäivinä joten jälkimmäiselle viikolle kasaantui enemmänkin niitä ongelmatapauksia. Tuntui että ainakin puolet oli tapauksia, joissa jouduin kysymään neuvoa vuorovastaavalta tai opastamaan akkreditointia kaipaavan vuorovastaavan pakeille. Samalla kuitenkin oli valtavan kiinnostavaa nähdä kisoista myös "takapuoli" tai taustatohina. 

Työvuorot oli tehty niin, että aamuvuoron jälkeen ehti kisapaikalle ja toisaalta jotain ehti nähdä ennen iltavuoroa. Kävinkin katsomassa kaikkea, niin hiihtoa, yhdistettyä kuin mäkihyppyä. Miesten yhdistelmäkilpailua seurasin ladun varresta. Lähdin poispäin vähän ennen loppua, menin tapaamaan ystävääni. Kävi aika uskomaton säkä: väkijoukko pysäytettiin portaiden yläpäähän odottamaan ruuhkan purkautumista. Portaikko sattui olemaan Intiaanikukkulan juurella, ja kun olin pysähtynyt niin kärkipari tuli nousuun ja alkoi ratkoa voittajaa. Näin ratkaisun kirjaimellisesti aitiopaikalta, harmi etten tajunnut ajoissa kaivaa kameraa esiin.

Parisprintissä näin välierät kisa-alueelta, vapaaehtoisten akkreditointipassilla ei päässyt katsomoon mutta osuin sellaiseen kohtaan jossa näin sprinttiradasta kaiken muun paitsi stadionin. Finaalit katsottiinkin sitten työporukalla tv:stä, onneksi sinä aikana ei käynyt asiakkaita :) Miesten 15 km oli aika hyvin ajoitettu myös, tullessani kisa-alueelle kuulutettiin Iivo Niskasen lähtevän matkaan. Tällä kertaa vapaaehtoiset pääsivät huutokaarteeseen, ja siellä tunnelma oli nimensä veroinen. Sain kuvattua Niskasen maaliintulon, toivottavasti video näkyy myös tässä:

Kuuden työpäivän jälkeen menin kotiin. Perjantai menikin levätessä. Nukuin 10 tuntia ja olin silti ihan poikki. Lauantaina lähdimme kahden ystäväni kanssa kisaturisteiksi paikalle, seurasimme sekä naisten 30 km kisan että mäkihypyn joukkuekisan. Mäkihyppyyn suhtauduin vähän jännityksellä. Ensimmäisen livekosketuksen sain keskiviikkona. Yhdistetyn hiihdon aikana stadion oli hetkellisesti tyhjä joten katselin mäkihyppytorneja. Yhtäkkiä näin että hyvänen aika, sieltähän tulee ukkoa toisensa perään alas. Torni näytti hurjan korkealta ja mäki järkyttävän jyrkältä nähtynä jonkun matkan päästä ja suoraan edestä. Hyppääjät näyttivät hyttysen kokoisilta. Pakko myöntää, vähän tuli vatsaan halju olo. No, lauantaina olimme mäkimontussa ja siinä hyppääminen näytti vähemmän pelottavalta. Ehkä syynä oli myös katsomon huikea juhlatunnelma. Tv:ssä olen nähnyt monttutunnelmaa heiluvine lippuineen, mutta ei se kyllä ole yhtään sama kuin paikalla koettuna. Ihan mahtava meno, 35000 iloista ihmistä tanssimassa ja laulamassa! :) 

Olisin halunnut lenkkeillä Lahdessa, mutta bussilla matkustaessa en saanut kannettua tarpeeksi varusteita mukana. Sisälenkkarit oli, joten kävin kerran salilla polkemassa kuntopyörää. Varvas vihotteli vielä viime viikon alkupuolella mutta loppuviikosta se oli jo parempi. Tänään kävin pitkästä aikaa - ainakin kahden viikon tauon jälkeen - ihan rehellisellä juoksulenkillä. Kävin työmatkalla, jäin bussista pois keskussairaalan luona ja lähdin siitä kohti Irjalaa ja edelleen Kalevaan. Tuli ihan hyvä peruslenkki, 45 min keskisykkeellä 153 ja keskivauhdilla 8.20. Reppu selässä menin, ja maha turvoksissa kun Lahdessa oli aamu- ja välipalana leipää, leipää ja leipää... Silti meno oli ajoittain hyvinkin kevyttä. Iloisella mielellä siis kevättä kohti. Toivottavasti aurinkoa riittää koko viikoksi!

Ai niin, mietimmepä siinä että pitäisikö lähteä 2019 Seefeldiin MM-kisoihin... Olympialaisetkin kiinnostaisivat mutta kahdet seuraavat talvikisat ovat sen verran kaukana että tulee vähän turhan kalliiksi... :D