Kevät, talvi, kevät, kivaa, kamalaa, kivaa

Tunnustan: lintsasin viime viikon pitkiksellä. Mutta palataan aluksi viikko taaksepäin, ja edelliselle pitkikselle.

Sunnuntaina 26.3. oli aurinkoinen mutta erittäin tuulinen sää. Lähdin juoksemaan ajatuksella, että jos nyt saisi pari tuntia kasaan ja jos vaikka saisi myös niitä alle 8 minuutin kilometrejä. En tiedä miksi, mutta meno tuntui koko lenkin samaan aikaan helpolta ja raskaalta. Ihmettelin kun sykkeet oli jatkuvasti korkealla, tuntui kylläkin että paljon oli ylämäkeä menomatkalla ja vastatuulta paluumatkalla. "Karu" totuus paljastui aika äkkiä, alle 8 minuutin kilsoja oli kaikki 18! Keskivauhti suorastaan hurja 7.30 eli taas 23 sekuntia nopeampi kuin torstain kevyellä lenkillä. Nyt keskisykkeeksi tuli 161 että ei se ihan pk-lenkiksi mennyt. Mutta hämmästyttää, että vauhti oli tuo kun kuitenkin tuntemus oli että lönköttelen hitaasti. 

Koko viikon saalis oli 6 h 43 min liikuntaa. Hyvä määrä. Pari viikkoa on ollut aika kovaa joten seuraavaksi oli kevyemmän viikon vuoro.

Viime viikon liikunnat ovat sekä hyviä että huonoja. Maanantain pidin lepoa, ajattelin että sunnuntainen 2 h 18 minuuttia todennäköisesti painaa kintereissä. Tiistaina kävelin alkuverryttelyksi rautatieasemalta kotiin 21 minuuttia, kyykkäsin portaat kerrosten 1-6 välillä vajaat 5 min ja vielä 41 minuuttia lihaskuntoilua kotona. 

Keskiviikkoaamuna lähdin klo 8 juoksemaan intervalleja. Alkuun 10 minuuttia verkkaa, sitten 6 x 6 minuuttia 1,5 minuutin kävelypalautuksella. Tänään vasta huomasin, että Polarin kellostani näkee tarkkaa dataa jokaisesta vedosta. Hyvä huomata nyt, kun laite on ollut 3,5 vuotta käytössä... No mutta, vetojen vauhti oli kiihtyvä ja syke tasainen: 6.49 / 167 / 0.88 km; 6.36 / 166 / 0.91 km; 6.27 / 166 / 0.92 km; 6.27 / 168 / 0.93 km; 6.19 / 166 / 0.94 km; 6.11 / 168 / 0.96 km. Ilahduttavaa, tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta että sain kiihdytettyä vauhtia loppua kohti, ja kuitenkin syke pysyi suunnilleen samana. 

Perjantai oli uimahallipäivä, sisältäen kunnon hartiatreenin. Oriveden uimahallissa allas on 25-metrinen. Tein niin, että uin 25 metriä, otin kiinni hyppykorokkeesta ja tein 10 leuanvetoa eli kasvot kohti koroketta. Sitten toiseen päähän, ja takaisin, kiinni hyppykkorokkeesta ja vetoja toisinpäin, kasvot kohti allasta. Olisin halunnut jatkaa tätä koko sen ajan, mitä meni kilometrin uimiseen eli 10 sarjaa molempia. En kuitenkaan jaksanut kuin 7. No tuli siinä kuitenkin 70 toistoa molemmin päin. Salilla en jaksaisi vetää tankoa noin montaa kertaa, mutta vesi on armollinen elementti. 

Pitkis piti tehdä lauantaina päivällä, koska lähdin illaksi Helsinkiin teatteriin. Sunnuntaille ei uskaltanut jättää, koska oli suuri todennäköisyys että juomme siskoni kanssa muutaman lasin viiniä (joimme 3). Sää oli karsea, tuulista ja lumiräntää. Päätin jättää parituntisen juoksun toiseen kertaan ja käydä sauvakävelemässä. Ratkaisu oli ilmeisen oikea, koska kahdesti meinasin kaatua. 1 h 24 min tuli käveltyä. Ihan ok, vaikka olisi saanut mennä kauemminkin. Aika huono fiilis jäi.

Tänään juoksin työmatkalla intervalleja. Keksin taas uuden, tai en sitä itse keksinyt vaan luin vanhasta Sport-lehdestä. En muistanut kuin vetojen ajat joten palautukset olivat minuutin lyhyempiä kuin lehden ohjeessa. Alkuverkkaa menin 10 minuuttia, sitten vedot 15, 10 ja 5 minuttia 2 minuutin kävelypalautuksella, loppuverkka 6 min. Tavoittelin sitä, että pisin veto on pk-vauhtia nopeampaa mutta että missään vaiheessa ei tunnu pahalta. Toinen saisi olla vauhdikkaampi mutta suurimman osan ajasta pitäisi olla hyvä olo. Viimeinen voisi lähteä suht rennosti mutta viimeiset pari minuuttia saisin ottaa irti kaiken mikä lähtee. Pari tuntia kotiinpaluun jälkeen olo on onnistunut. Ensimmäinen veto oli 15 min, keskisyke 166, keskivauhti 7.04, matkaa 2.13 km. Toinen 10 min / 167 / 6.40 / 1.49 km ja kolmas 5 min / 171 / 6.11 / 0.81 km. Ensimmäinen veto lähti ylämäkeen niin se oli alussa raskas. Toinen lähti alamäkeen mutta puolivälissä oli ylämäki. Kolmas meni tasamaalla. Ja hyvä ajoitus, ei tullut yhtään pysähdystä risteyksiin vaan kaikista pääsi läpi suoraan. Olen taas iloinen siitä, kuinka paljon vauhti koveni. Viimeinen tuntui pahalta, joten tuo vauhti on liikaa. Mutta 6.40 ei tunnu lainkaan mahdottomalta mennä kauemminkin kuin 10 minuuttia. 

Hyvillä mielin siis eteenpäin, vajaa 6 viikkoa numerolappukauden alkuun!