Treenikauden paras viikko

Kevät tulee!

Kevät etenee, ja perinteisesti lisääntyvän lämmön ja auringon myötä meikäläisen treenit paranee kerta kerralta. Tämä viikko, päivää vaille valmis, on ollut paras tällä treenikaudella eli lokakuun alusta lähtien. 

Maanantaina tein vk-lenkin. Jäin bussista pois suunnitellusti, ja tein 10 minuutin eli reilun kilometrin alkuverkan. Vauhtijuoksua tuli 24 minuuttia 25 sekuntia, matkaa 3.65 km. Tavoitteena oli mennä hyvällä tekniikalla reipasta vauhtia, mutta  lähtihän se vähän lapasesta eli olin mennyt lujempaa kuin kuvittelin. Mittarini ei mittaa kuin manuaaliset kierrokset ja automaattiset kilometrit, eli toinen kilometri aikaan 6.56 on siinä mielessä virheellinen, että siinä on mukana vajaa minuutti/100 metriä alkuverkkaa. Kolmas ja neljäs kilometri kulkivat täsmälleen samaan aikaan, 6.36. Viidettä kilometriä menin 800 metriä eli siitä ei ole keskivauhtia. Täysissä vk-kilsoissa keskisyke oli 172 ja 174 eli ihan sama mitä lyhyissä vedoissa. Saa nähdä miten käy, jos tavoitteeni HCR:lle on loppuaika 2.15 niin koko matka pitäisi kipittää keskivauhdilla 6.23... Hurjalta tuntuu! Helpompi olisi ajatella 2.30 loppuaikaan vaadittavaa keskivauhtia 7.07. No, vielä on kaksi kuukautta h-hetkeen!

Tiistai oli välipäivä, koska takana oli peräkkäisinä päivinä tehty pitkis ja vk-lenkki. Keskiviikkona kävin salilla liikkuvuus/venyttelytunnilla. Tehtiin taas paljon aktiivisia venytyksiä, eli lihaksen jännittämistä ja rentouttamista hengityksen mukaan. Lisäksi rullailtiin takaketjua tennispallolla. Oli muuten pakaralihakset kipeät, varsinkin keskiosa!

Takapuoli oli kipeä koko torstain. Lähdin siitä huolimatta lenkille. Yhdistin taas työmatkan ja juoksun: jäin bussista pois linja-autoasemalla ja lähdin Hatanpään rantaa pitkin Arboretumiin ja sieltä poikkikatua pitkin Hervannan valtaväylälle ja edelleen Kalevaan. Matkaa oli enemmän kuin oletin, 9,04 km. Ei silti liian pitkä peruslenkiksi. Keskisykkeeksi tuli vähän turhan korkea 156, mutta keskivauhti oli vähän talvikelejä nopeampi eli 8.13. Huomasin kyllä, että askel tahtoi tihentyä etenkin vilkkaasti liikennöidyn tien varrella. Toisaalta Arboretumin polut olivat pehmeän mutaisia; hitaimmat kilometrit tulivat siellä. Kotona manailin dataa tutkiessani, että miten taas kävi niin, että kun keksin uuden lenkkireitin niin menin sen sellaiseen suuntaan että nousua tuli enemmän kuin laskua (75 m - 40 m).

Kevättä kengissä! :)

Perjantaina oli taas asiaa salille. Aloitin pyöräilemällä kevyesti 20 minuuttia. Se oli sekä palauttelua edellispäivän lenkistä että lämmittelyä ennen jumppaa. Kävin puolen tunnin vatsa-selkätreenissä, joka olikin aika haastavaa. Kaikki liikkeet tehtiin bosun päällä tai sen kanssa. Yllättävän painava se on, kun sillä tehdään maastavetoja, soutuja ja burpeita! Ja koko keho tekee töitä kun seistään bosun päällä ja viskotaan kuvitteellista kuntopalloa viistoon ylhäältä alas ja alhaalta ylös - unohtamatta kyykkäämistä! Jäin vielä liikkuvuus/venyttelyyn, jossa tällä kertaa venyteltiin varsin vähän ja keskityttiin putkirullailemaan takaketjua. 

Tänään keksin yhdistää pitkiksen salikäyntiin. Koska olin tiistaina iltavuorossa, jäi astangajooga keskustan salilla väliin. Hyppäsin siis bussiin ja menin Hervantaan, ohjaajana siellä on sama kuin keskustan astangassa. Alkuosa tunnista oli sama kuin viime viikolla: aurinkotervehdykset, valmistavat liikkeet ja soturisarja. Viime viikolla tehtiin paljon eteentaivutuksia istuen, tänään oli keskivartalon vuoro. Pääosin taivuttiin taaksepäin, ja eteentaivutuksista tuli lyhytkestoisia palautuksia. 

Salilta juoksin pitkiksen kotiin. Tämä oli taktikointia; viime viikolla olin astangajoogan jäljiltä reisijuminen pari päivää, joten parempi juosta lenkki alta pois ennen kuin seuraava jumi iskee. Taktikoin lenkin alamäkivoittoiseksi; kerran juoksin Kalevasta Vuorekseen ja muistin sen olleen ylämäkeä, nyt lähdin Hervannasta kohti Kalevaa niin sain ensimmäiset kolme kilometriä melkein pelkkää alamäkeä. Sen huomasi niin olosta kuin datasta, kilsat vauhdilla 7.36-8.02 ja keskisykkeellä 144-152. Kolmen iloittelukilsan jälkeen päästiinkin karun totuuden äärelle. Käännyin kohti Hatanpäätä ja Arboretumia, sitten sainkin edetä hyvän tovin vastatuuleen. Parissa päivässä Arboretumin väylät olivat kuivuneet jonkin verran mutta aika pehmeää oli vielä, Ratinanrannassa totesin, että lenkistä tulee lyhyempi kuin oletin ja toivoin. Tarkoitus oli mennä 15-16 km, mutta vaikka kieppasin vielä Järvensivun kautta niin mittaa tuli vain 12,84 km. Aikaa meni 1 h 42 min 27 sek. Mutta mutta: keskivauhdiksi tuli tasan 8 minuuttia! Eli siis nopein keskivauhti sitten viime kevään :) Keskisykkeeksi tuli 156, taas vähän liian korkea mutta menköön. Lopun viimeiset vajaat 3 km menivät 160-161 sykkeellä, aloin olla aika väsynyt. 

Viikko on siis ollut hyvä. Sain juostua kolme lenkkiä, joista kaikista jäi varsin hyvä fiilis. Erityisen iloinen olen tämän päivän juoksusta, jossa 7/12 km meni alle kasin keskivauhdilla. Alun alamäen jälkeen tuli vähän myös ylämäkeä; nousua oli 110 m ja laskua 150 m. Juoksujen lisäksi sain mukaan astangajoogan sekä pari kehonhuoltotuntia. Ehkä siksi tänään vauhti kiihtyi, koska astangassa venytettiin jalkoja kunnolla ja eilen ne rullailtiin? 

Nyt kyllä on olo kuin jyrän alle jääneellä. On ehkä vielä syytä venytellä ennen nukkumaan menoa :) Huomenna tapaan kavereita, ainakin avantouinti on suunnitteilla. Mahdollisesti käymme kävelyllä jossain, mutta siihen osallistumiseni on epävarmaa. Katson aamulla, kuinka pahasti olen jumissa... Vaikka kävely varmasti helpottaa oloa. 

Viikon liikuntasaldo (tähän mennessä) on minun tasooni erittäin hyvä 7 h 17 min. Juoksukilsojakin tuli 26,6. Hyvillä mielin eteenpäin!