Telakkaviikko ja pikainen paluu arkeen

 

Oo, tällä viikolla on ollut tarve aurinkolaseille! :)

Viime viikko meni suoraan sanoen persiilleen, en tehnyt mitään. Selkäni alkoi tuntua jumiselta jo viikonloppuna, ja tilanne vain paheni. Sain varattua toissa maanantaille työfysioterapeutin iltapäivälle, onneksi oli jalan takia lähete olemassa, koska ilman lääkärin suositusta työfyssarille ei pääse. Huomasin maanantaina töissä, että en pysty kunnolla istumaan edes satulatuolilla enkä voi seistä suorana. Olin vain tunnin asiakaspalvelussa, ja jo sinä aikana sekä nojailin selkä pyöreänä pöytään tai kirjakärryyn, ja tein pientä kävelylenkkiä ympäri kirjastoa. Fyssari sitten totesi, että pitkä selkälihas on jumissa, samoin faskiat molempien reisien ulkosyrjällä, niissä ei ollut liikettä oikeastaan ollenkaan. Sain selälle venytysliikkeen sekä lisäksi vinkkejä, miten voin avata kehon eri osia tennispallolla. Kontrolliaika sovittiin kolmen viikon päähän.

Ilmoitin sitten pomolleni, että nyt jään kolmeksi päiväksi sairaslomalle, yritän tulla töihin perjantaina. Sattui niin onnellisesti, että olin kaverini kanssa juttusilla, ja hän katsoi että hänen hierojallaan on vapaita aikoja heti tiistaille. Kävin tunnin käsittelyssä, käsiteltiin takaketju ja reiden ulkosivut. Keskimmäinen pakaralihas vasemmalla puolella oli myös jumissa. Monessa kohdassa kipu säteili kauemmas kehoon. Mutta apua käynnistä oli. Sain kylläkin kumpaankin pakaraan järkyttävän mustelman, vasemmalle puolelle selvästi näkyvän, kämmenen kokoisen, oikealle himmeämmän mutta myös kämmenen kokoisen. 

Hieronnan jälkeen en uskaltanut näyttää tennispalloa pakaralihaksille muutamaan päivään. Sen sijaan selkää hieroin aamuin illoin. Olo oli kuitenkin niin tukala, että torstaina menin lääkäriin. Hän teki jaloille liikkuvuustestejä ja määritti kipukohtia, tuomio oli että faskioissa liike on parantunut huomattavasti mutta selkälihas on yhä juntturassa. Sain viikon tulehduskipulääkekuurin. Ehkä lääkitys oli se viimeinen niitti, olo alkoi pikkuhiljaa parantua. Perjantaina olin vielä varsin kipeä, pystyin kuitenkin olemaan töissä, etenkin kun pidin välillä lyhyitä sessioita tennispallon kanssa. Lauantai oli perjantaita huomattavasti parempi.

Liikunnan pariin palasin kuitenkin vasta tällä viikolla. 

Maanantaina jäin bussista pois Taysin pysäkillä, kävelin Petsamossa pari katua läpi ja sitten Ranta-Tampellan kautta kotiin. 1 h 1 min / 5,6 km / 131. Tiet oli aika huonossa kunnossa, etenkin Petsamossa kadulla jossa ei ole erillistä kevyen liikenteen väylää. Oli aika syviä uria ja jäätyneitä auranrenkaan jälkiä. 

Keskiviikkona kävelin illalla töitten jälkeen junalta kotiin, 48 minuuttia / 4,8 km / 126. Jätin tällä kertaa Tammelan osuutta vähemmälle, menin aiemmin Ranta-Tampellaan ja sen jälkeen pyörin keskustan alueella tavallista vähän enemmän. Harva se päivä oli satanut lunta, joten paikoin kävelytiet olivat hyvinkin kapeita. Ja myös liukkaita.

Torstaina saatiin järkyttäviä sotauutisia. Pakenin niitä puolituntiseen kehonpainotreeniin GoGon YouTubesta. Olen tehnyt treenin joskus ennenkin, siinä on 30 liikettä joita tehdään minuutti kutakin. Periaatteessa on 6 viiden liikkeen kierrosta, mutta ei ihan suoraan. Kaikki kierrokset alkavat kyykyllä ja loppuvat sykkeennostoon, ja jokaisessa on myös vatsa- ja selkäliike. Viiden liike vaihtelee, jollakin kierroksella se on punnerrus ja toisella lankku. Hiki tuli, mutta ei jumppakaan vienyt mielestä ahdistusta ja huolta. 

Perjantaina oli vapaapäivä edellisen lauantain työvuoron takia, olin saanut buukattua uuden ajan hierojalle. Nyt käytiin selkä ja niska läpi. Selkä oli etenkin vasemmalta puolelta kauttaaltaan jumissa, mihin tahansa hieroja koski niin sattui. Mutta varmasti tämäkin hoito oli hyväksi. 

Eilen kävelin Arboretumista Härmälään ja sieltä edelleen Pirkkalaan kauppaan. Pois tulin bussilla. 1 h 17 min / 7 km / 143. Ensimmäinen kilometri kesti liki 12 minuuttia, sillä Eteläpuiston ja Ratinansillan luona ei ollut paksun ja liukkaan jään päällä hiekanmurustakaan. Koko matka oli eräänlaista luistelua. Vaikka olin liikkeellä nastakengillä, silti kerran jalka luisti eteenpäin ja kahdesti sivulle niin, että käännyin vallan katsomaan tuleeko takana ketään joka olisi nähnyt horjahteluni. Ylämäessä tuntui siltä että luisuu takaisinpäin, alamäkeen joutui sipsuttamaan. Monin paikoin näytti siltä, että kulkuväylä olisi hiekoitettu, mutta todellisuudessa hiekan päälle oli jäätynyt kerros peilijäätä. Ei siis mikään rentouttava lenkki, mutta tulipa tehtyä.

Instagramissa julistinkin jo liikuntarauhaa, sillä etenkin Facebookin puolella on näkynyt toisille ivailevia kommentteja, että tosijuoksija treenaa ulkona kelillä kuin kelillä. Tuntuu olevan suoranaista kilpailua siitä, kuka juoksee pahimmassa kelissä pisimmälle / eniten / nopeimmin. Ei näin! Esimerkiksi eilen keli oli mielestäni suorastaan vaarallinen, kun ei nastakengilläkään saanut pitoa. Liikunnan pitäisi olla kivaa ja motivoivaa, eikä kenenkään pitäisi joutua treenaamaan terveytensä uhalla "kelvatakseen" toisille kuntoilijoille. Juoksumatossa, sisähallissa, salitreenissä tai jumpassa ei ole mitään vikaa, ei siinäkään jos jonkun treenin siirtää kokonaan toiseen päivään. Annetaan siis kaikille treenirauha ja tsempataan toisia siinä, mitä ikinä he hyvinvointinsa eteen tekevätkään. 

Tänään oli erilainen ulkoilupäivä, sillä olimme kaveripariskunnan kanssa Salpausselän kisoissa. Hieno tunnelma ja upea keli, kruununa tietysti se että suomalaiset rynnivät pisteille isolla joukolla. Kiva päivä!

Ensi viikon ohjelma on vielä avoin muilta osin, mutta tiistaina yritämme vihdoin päästä ystäväni kanssa hiihtämään. Onkohan sitä neljä kertaa yritetty, mutta muutettu milloin vaihtuvien työmenojen ja milloin lumimyräkän takia. Jos nyt päästäisiin ladulle asti! Vaikka olenkin hiukan epäileväinen, että kestääkö jalkani. Isovarvas on leikkauksen jäljiltä yhä jäykkä, ja työfyssari oli sitä mieltä että jäykäksi se myös jää. Eli askelkyykyt saattavat olla historiaa, samoin pilatesliike jossa pitäisi olla konttausasennossa niin että varpaat on käännetty alle, ja siitä nostaa polvet ylös. 

Kaunista säätä on luvattu koko viikoksi, joten todennäköisesti ulkoilen paljon. Perjantaina iltapäivällä olen menossa jäsenkorjaajalle. Ellen tule kipeäksi, kaverini kanssa mietittiin että Salppurin kisat jos mitkä voi toimia koronalinkona, vaikka ulkona oltiinkin. Toisaalta, töissä ollessa olen myös käynyt koululla, kotimatkalla matkustanut täydessä junassa jne, eli pikemminkin on ihme etten vielä ole sairastunut. Ellen ole sairastanut oireettomana tietämättäni. 

Kivaa viikkoa kaikille, toivottavasti auringonpaiste toisi tullessaan myös vakautta maailmaan!

 

Rankka viikko, kevyttä liikuntaa

 

Päättyvä viikko oli kauhea. Tiesin etukäteen sen olevan raskas, mutta siihen tuli odottamattomia lisähaasteita. 

Liikuntaa harrastin vain kaksi kertaa. Keskiviikkona kävelin iltavuoron päätteeksi junalta kotiin, 50 minuuttia / 4,75 km / 134. Eilen tein Aamulehti Livestä GoGon puolituntisen teräspakaratreenin. 

Sitten se muu... 

Maanantaina olin iltavuorossa, ja Oriveden keskustassa pysähtyvä taajamajuna oli peruttu. Onneksi kollegani huomasi peruutuksen VR:n sivuilta, ehdin tilaamaan isäni kuskaamaan meidät asemalle, jossa ennätimme InterCityn kyytiin. Tämä oli viikon ainoa normaalimittainen työpäivä, lähdin kotona 9.30 ja palasin kotiin 20.15.

Tiistaina olin aamuvuorossa, ja sen jälkeen tapasimme tamperelaisten kirjabloggaajien kanssa. Edellinen kerta oli marraskuussa, sitten oli joulutauko ja nyt taas alkavat kuukausittaiset tapaamiset. Kivaa oli! Päivästä tuli kuitenkin varsin pitkä, lähdin kotoa 6.30 ja palasin 19.15. 

Keskiviikkona oli iltavuoro, juna kulki ajallaan mutta kun tein lenkin niin olin pois kotoa 9.30 - 21. 

Torstaina oli aamuvuoro, ja työpäivän päälle elämänlaatulautakunnan kokous. Lähdin sieltä kesken pois, jotta ehdin illan viimeiseen junaan. Joka oli vähän myöhässä. Tälle päivälle tuli kotoa poissaoloa klo 7.30 - 21.30. 

Perjantaina oli ns. iltavuoro, eli olin töissä sulkemisaikaan klo 17 asti. Nyt juna oli puolisen tuntia myöhässä... Lähdin kotoa 7.30 ja palasin 18.30. Perjantaina huomasin väsymyksen, oli omituinen päänsärky ja tuntui että pää on muutenkin ihan sumussa. 

Lauantaina kun heräsin, urheilukelloni sanoi unta riittäneen 9,5 tuntia. Olo olikin ihan erilainen kuin perjantaina, tuntui että aivot toimi ihan eri tavalla. Tein kuitenkin vain lyhyen jumpan, koska pidin myös siivouspäivän. 

Tänään olenkin ollut ihan romuna. Jo eilen illalla selässä alkoi tuntua jumitusta, yö oli hankala ja tämä päivä on ollut aika vaikea. En tiedä mikä meni eilen vikaan. Jumpassa oli lantionnostoja, tai siis laskuja ylhäältä neljänneksen alas, pettikö lie asento siinä. Tai oliko imuroidessa tai kylppäriä pestessä huono asento. Tai nostinko kahta kauppakassia oikealle olkapäälle huonosti. 

Sekä sohvalla että kovalla tuolilla istuminen on epämukavaa. Pakaran yläosassa vasemmalla puolella tuntuu kipukohta, samoin alaselän vasemmalla puolella monessa kohtaa selkärangan ja kyljen välissä. Yritin putkirullailla pakaraa niin vasen takareisi kramppasi. Olenkin sitten sohvalla istuessa pyöritellyt piikkipalloa selän ja selkänojan välissä, lisäksi olen venytellyt selkää ja jalkoja ja maannut pariin kertaan piikkimaton päällä. Vaikka peruskipu nyt on selässä, olen saanut huomata että se vaikuttaa myös vasempaan jalkaan. Polvea nostaessa se ei nouse juuri polvilinjaa korkeammalle, eli esimerkiksi housut piti pukea istuen, ja sängylle loikomaan meno oli kivuliasta koska sänky on niin korkea. Sohvalla ei löydy mitään asentoa, missä olisi hyvä olla. 

Varasin työfysioterapeutin tiistaille, sain kehotuksen mennä sinne jalkaongelmien takia mutta jos selkä vaivaa, mainitsen toki siitäkin. Nyt kokeilen vielä kaikkia kotikonsteja, ainakin kylmäpakkaus on vielä testaamatta.

Ensi viikolle en ole suunnitellut vielä mitään ohjelmaa, paljon riippuu siitä mitä selkä sanoo. Tiistain ja keskiviikon olen iltavuorossa, joten tiistai voisi olla iltalenkkipäivä. Ja koska olen lauantaina töissä, silloin tulee varmaankin käveltyä töistä junalle. Salille tekisi mieli, mutta katsotaan. Näin nelikymppisenä sitä ei uskalla lähteä tekemään treeniä kipua vastaan, vaan mielellään parantelee rauhassa. 

Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista ja mitäs kaikkea tässä helmikuussa onkaan :) Kivaa kun päivät pitenee, huomasin sen erityisesti perjantaina; edellinen viiden vuoro oli ehkä kolme viikkoa sitten, ja silloin lähdettiin kotiin pilkkopimeässä. Nyt oli valoisaa, vaikka pimeä ehtikin tulla myöhästyneen junan takia ennen kuin pääsin Tampereelle asti... Mutta alkaapa jo aamuisinkin valjeta, silloin kun menee kahdeksan bussilla töihin.