Sisäliikuntaa ja lisää pääkallokelejä

 

Kaksi viikkoa on mennyt hujauksessa. Tajusin kyllä viime sunnuntaina, että olisi blogitekstin aika, mutta oli niin myöhä että jätin kirjoittamisen tähän viikkoon. Treenikuvio on ollut koko kaksiviikkoisen aika samanlainen, muutamia kävelylenkkejä olen tehnyt ja manaillut yhä vaan jatkuvia pääkallokelejä, jonkin verran olen käynyt salilla polkemassa kuntopyörää. On tosi kiva, että leikattu jalka kestää pyöräilyä :) Olen kyllä laittanut polkimien remmit niin löysälle, että ne eivät paina päkiöitä yhtään.

Lähdetäänpä purkamaan treenejä alusta asti, eli tässä listaus mitä olen tehnyt edellisen postauksen jälkeen.

Tiistaina 8.3. kävin salilla polkemassa tunnin verran. Ihana olla lämpimissä ja ennen muuta jäättömissä olosuhteissa. Välillä on oikea jalka oikutellut, nyt siinä on vaivaisenluu välillä turvoksissa ja punoittava. Saapa nähdä onko se leikkauskunnossa missä vaiheessa. 

Samoin pyöräilin tunnin ajan keskiviikkona 9.3. Aamu oli härdelli; herätyskelloni ei soinut, havahduin klo 6.14 että bussi lähtee kolmen vartin päästä ja minulla on 20 minuuttia aikaa lähteä kotoa. Aamupala jäi väliin, mutta ehdin bussiin. Ja pakko oli mennä sillä aikaisemmalla, koska olin sopinut tiedonhaun opetuksen koululle aamukahdeksaksi. Vähän oli koko päivä kummallisen tuntuinen, sekä siksi että oli niin äkkinäinen lähtö mutta myös siksi että vietin puoli päivää koululla kahden luokan kanssa. Ne olivatkin tällä erää viimeiset koulukäyntini; jätän loputkin lasten- ja nuortenosaston työt pois ja jättäydyn täysin kirjastonjohtajaksi. 

Perjantaina 11.3. tein kahvakuulatreenin kotona, 44 minuuttia Rammsteinin tahtiin. Koko kehon treeni, joissain biiseissä koko biisi samaa liikettä (taukoja välissä) ja joissain kaksi eri liikettä. 

Lauantaina olin puolison, parin kaverin ja kaverin kolmen koiran kanssa jäällä kävelemässä. Näsijärvellä oli kiva hankikanto, ja koska kuljimme kaukana luisteluradasta ja kahvilajonosta, annoimme koirien juosta vapaana. Ihana ulkoilusää! Oli ehkä liian paljon vaatetta päällä, oletin että jäällä tuulee mutta olikin ihan tyyntä. Kotoa kotiin 1 h 25 min / 5,3 km / 114. 

Viime sunnuntaina kävin kaverin kanssa uudella GoGon salilla Hervannassa, olimme fascia method -tunnilla. Onhan uusi aina hieno, mutta en vielä ollut vakuuttunut kuitenkaan. Sisään mennessä kysyin missä on pukkarit ja lämpösali, kun olen ensimmäistä kertaa käymässä. Minulle tultiin näyttämään niiden sijainti, mutta eipä henkilö sanonut että pukukaappeihin pitäisi olla oma lukko. Onneksi kaverilla oli, sain tavarani hänen kaappiinsa. Muuten olisi joutunut ottamaan repun jumppasaliin. Lämpösalin sijoittelu oli hieman outo, sali on pitkulainen ja ohjaaja on lyhyellä sivulla. Lisäksi toisella pitkällä sivulla on pelkkää ikkunalasia, joten kaikki miesten pukkariin menijät näkevät (ja varsin moni näytti myös tuijottavan) saliin. 

Ihan hyvä viikko oli siis viime viikko treenien suhteen. Rapiat 5 tuntia ja kaikki suht kevyttä. Kehonhuoltokin mukana :)

Tällä viikolla treenit alkoivat tiistaina, olin jälleen GoGolla pyöräilemässä tunnin verran. Varvas ei kipuillut yhtä paljoa kuin viime viikolla, turvotusta on mutta punoitusta ei. Illalla osallistuin Teams-tapaamiseen koskien toukokuisia jääkiekon MM-kisoja, meitä oli linjoilla reilut 30 Tampereen akkreditoinnissa työskentelevää. Kiva tietää vähän etukäteen, millainen porukka on. 

Keskiviikkona en osannut päättää mitä tekisin, selasin sitten GoGon Facebook-sivujen jumppavideoita ja päädyin tekemään puolituntisen vatsa-selän. 

Torstaina tein kuutamokävelyn eli lenkkeilin illalla töiden jälkeen, perinteinen junalta kotiin -kieppi Tammelan ja Ranta-Tampellan kautta. Manailin sohjoa ja jäätä, hitain kilometri kesti taas yli 12 minuuttia. 49 minuuttia / 4,4 km / 140. Vaikka päivälämpötilat on reilusti plussalla, yöt ovat pakkasella ja jäädyttävät sulamisvedet. En muista milloin viimeksi on ollut näin pahat ja pitkään jatkuneet pääkallokelit, onpa ollut luntakin enemmän kuin vuosikausiin. 

Eilen oli työpäivä, ja kävelin Orivedellä töistä junalle. Sama meno oli naapurikunnassa, jotkut kohdat täysin sulia mutta riitti myös jäätä tien leveydeltä ja satunnaista sohjoa. Aurinkolasit unohdin kotiin, mutta onneksi en saanut migreeniä. Estolääke on toiminut hyvin, on ollut vain kolme kohtausta sen jälkeen, kun lääkitys helmikuun alussa alkoi. 50 minuuttia / 4,75 km / 132. 

Tänään kävinkin sitten taas liikkumassa sisätiloissa, ensin 45 minuuttia pyöräilyä ja perään 28 minuuttia yläkropan treeniä. Pakkalaitteissa rintaprässi, pystypunnerrus, ojentajat, talja taakse myötäotteella ja talja eteen vastaotteella, lisäksi pystysoutu levypainolla. 

Ensi viikolla minulla on tiistaina vapaapäivä, ajattelin silloin käydä tekemässä salitreenin päiväsaikaan, ennen iltapäivä neljän - viiden ruuhkaa. Joku päivä käyn kävelemässä ja katsomassa, josko kohta tiet olisivat sulana ja pääsisi liikkumaan ilman että tarvii koko ajan tuijottaa varpaita. 

Kivaa kevätaikaa! Ihanaa kun päivät ovat pidentyneet ja kohta pitenevät lisää, eikös ensi viikonloppuna käännetä taas kelloja. 

Hidasta menoa pääkallokelissä

 

Tälle viikolle tuli neljä treenipäivää, joista kolme oli ulkoilua ja yksi sisäliikuntaa. Perjantaina olin taas jäsenkorjaajalla, saatiin etenkin selkää ja hartioita taas rennommiksi. 

Maanantaina oli vuorossa tuttu iltavuoron jälkeinen lenkki junalta kotiin, 48 minuuttia / 4,5 km / 139. Kieppasin Tammelan ja Ranta-Tampellan kautta keskustaan. 

Keskiviikkona olin ajatellut kävellä bussiasemalta Härmälään hakemaan Wiwi Design - tilaukseni, ja kävelinkin mutta vähän pidemmän reittivalinnan kautta. Arboretum oli niin jäinen, että totesin viisaammaksi jättää Härmälän uimarannan väliin ja suunnata Arboretumista Hatanpään valtatielle ja edelleen Nuolialantielle. Tosi jäiset oli kevyen liikenteen väylät myös isompien teiden varrella, jälleen kerran nastakengilläkin luisti. Tämä retki oli 1 h 5 min / 6,15 km / 134. 

Säärien ulkosyrjissä tuntui, että ulkona on liukasteltu, joten päätin treenata lauantaina sisätiloissa. Alle 45 minuuttia sisäpyöräilyä ja perään 37 minuuttia salitreeniä.

Tänään lähdin ulos, ilman nastoja mikä oli virhe! Kun on ollut plussalämpötiloja päivisin, oletin että Pispalan valtatiellä kevyen liikenteen väylä olisi ainakin toisessa reunassa sula. Väärässä olin. Puikkelehdin moneen kertaan puolelta toiselle sen mukaan, kummalla puolella näytti olevan hiekoitus kunnossa. Hidasta oli meno siis tänäänkin, ja varsin pelottavaa. 57 minuuttia / 5,2 km / 141. 

Ensi viikolle on luvattu pakkasia, joten nastakengät saa pysyä käytössä. Ystäväni kanssa olemme menossa bodycombatiin, kokeilen kestävätkö jalkani sitä. Kyllä varmasti, etenkin kun korvaan askelkyykyt peruskyykyillä. Puhuimme myös spinningistä; leikattu varvas ei ärtynyt eilisestä pyöräilystä joten siitä voi tulla ihan pysyvä laji näille pääkallokeleille.

Kivaa viikkoa!

Telakkaviikko ja pikainen paluu arkeen

 

Oo, tällä viikolla on ollut tarve aurinkolaseille! :)

Viime viikko meni suoraan sanoen persiilleen, en tehnyt mitään. Selkäni alkoi tuntua jumiselta jo viikonloppuna, ja tilanne vain paheni. Sain varattua toissa maanantaille työfysioterapeutin iltapäivälle, onneksi oli jalan takia lähete olemassa, koska ilman lääkärin suositusta työfyssarille ei pääse. Huomasin maanantaina töissä, että en pysty kunnolla istumaan edes satulatuolilla enkä voi seistä suorana. Olin vain tunnin asiakaspalvelussa, ja jo sinä aikana sekä nojailin selkä pyöreänä pöytään tai kirjakärryyn, ja tein pientä kävelylenkkiä ympäri kirjastoa. Fyssari sitten totesi, että pitkä selkälihas on jumissa, samoin faskiat molempien reisien ulkosyrjällä, niissä ei ollut liikettä oikeastaan ollenkaan. Sain selälle venytysliikkeen sekä lisäksi vinkkejä, miten voin avata kehon eri osia tennispallolla. Kontrolliaika sovittiin kolmen viikon päähän.

Ilmoitin sitten pomolleni, että nyt jään kolmeksi päiväksi sairaslomalle, yritän tulla töihin perjantaina. Sattui niin onnellisesti, että olin kaverini kanssa juttusilla, ja hän katsoi että hänen hierojallaan on vapaita aikoja heti tiistaille. Kävin tunnin käsittelyssä, käsiteltiin takaketju ja reiden ulkosivut. Keskimmäinen pakaralihas vasemmalla puolella oli myös jumissa. Monessa kohdassa kipu säteili kauemmas kehoon. Mutta apua käynnistä oli. Sain kylläkin kumpaankin pakaraan järkyttävän mustelman, vasemmalle puolelle selvästi näkyvän, kämmenen kokoisen, oikealle himmeämmän mutta myös kämmenen kokoisen. 

Hieronnan jälkeen en uskaltanut näyttää tennispalloa pakaralihaksille muutamaan päivään. Sen sijaan selkää hieroin aamuin illoin. Olo oli kuitenkin niin tukala, että torstaina menin lääkäriin. Hän teki jaloille liikkuvuustestejä ja määritti kipukohtia, tuomio oli että faskioissa liike on parantunut huomattavasti mutta selkälihas on yhä juntturassa. Sain viikon tulehduskipulääkekuurin. Ehkä lääkitys oli se viimeinen niitti, olo alkoi pikkuhiljaa parantua. Perjantaina olin vielä varsin kipeä, pystyin kuitenkin olemaan töissä, etenkin kun pidin välillä lyhyitä sessioita tennispallon kanssa. Lauantai oli perjantaita huomattavasti parempi.

Liikunnan pariin palasin kuitenkin vasta tällä viikolla. 

Maanantaina jäin bussista pois Taysin pysäkillä, kävelin Petsamossa pari katua läpi ja sitten Ranta-Tampellan kautta kotiin. 1 h 1 min / 5,6 km / 131. Tiet oli aika huonossa kunnossa, etenkin Petsamossa kadulla jossa ei ole erillistä kevyen liikenteen väylää. Oli aika syviä uria ja jäätyneitä auranrenkaan jälkiä. 

Keskiviikkona kävelin illalla töitten jälkeen junalta kotiin, 48 minuuttia / 4,8 km / 126. Jätin tällä kertaa Tammelan osuutta vähemmälle, menin aiemmin Ranta-Tampellaan ja sen jälkeen pyörin keskustan alueella tavallista vähän enemmän. Harva se päivä oli satanut lunta, joten paikoin kävelytiet olivat hyvinkin kapeita. Ja myös liukkaita.

Torstaina saatiin järkyttäviä sotauutisia. Pakenin niitä puolituntiseen kehonpainotreeniin GoGon YouTubesta. Olen tehnyt treenin joskus ennenkin, siinä on 30 liikettä joita tehdään minuutti kutakin. Periaatteessa on 6 viiden liikkeen kierrosta, mutta ei ihan suoraan. Kaikki kierrokset alkavat kyykyllä ja loppuvat sykkeennostoon, ja jokaisessa on myös vatsa- ja selkäliike. Viiden liike vaihtelee, jollakin kierroksella se on punnerrus ja toisella lankku. Hiki tuli, mutta ei jumppakaan vienyt mielestä ahdistusta ja huolta. 

Perjantaina oli vapaapäivä edellisen lauantain työvuoron takia, olin saanut buukattua uuden ajan hierojalle. Nyt käytiin selkä ja niska läpi. Selkä oli etenkin vasemmalta puolelta kauttaaltaan jumissa, mihin tahansa hieroja koski niin sattui. Mutta varmasti tämäkin hoito oli hyväksi. 

Eilen kävelin Arboretumista Härmälään ja sieltä edelleen Pirkkalaan kauppaan. Pois tulin bussilla. 1 h 17 min / 7 km / 143. Ensimmäinen kilometri kesti liki 12 minuuttia, sillä Eteläpuiston ja Ratinansillan luona ei ollut paksun ja liukkaan jään päällä hiekanmurustakaan. Koko matka oli eräänlaista luistelua. Vaikka olin liikkeellä nastakengillä, silti kerran jalka luisti eteenpäin ja kahdesti sivulle niin, että käännyin vallan katsomaan tuleeko takana ketään joka olisi nähnyt horjahteluni. Ylämäessä tuntui siltä että luisuu takaisinpäin, alamäkeen joutui sipsuttamaan. Monin paikoin näytti siltä, että kulkuväylä olisi hiekoitettu, mutta todellisuudessa hiekan päälle oli jäätynyt kerros peilijäätä. Ei siis mikään rentouttava lenkki, mutta tulipa tehtyä.

Instagramissa julistinkin jo liikuntarauhaa, sillä etenkin Facebookin puolella on näkynyt toisille ivailevia kommentteja, että tosijuoksija treenaa ulkona kelillä kuin kelillä. Tuntuu olevan suoranaista kilpailua siitä, kuka juoksee pahimmassa kelissä pisimmälle / eniten / nopeimmin. Ei näin! Esimerkiksi eilen keli oli mielestäni suorastaan vaarallinen, kun ei nastakengilläkään saanut pitoa. Liikunnan pitäisi olla kivaa ja motivoivaa, eikä kenenkään pitäisi joutua treenaamaan terveytensä uhalla "kelvatakseen" toisille kuntoilijoille. Juoksumatossa, sisähallissa, salitreenissä tai jumpassa ei ole mitään vikaa, ei siinäkään jos jonkun treenin siirtää kokonaan toiseen päivään. Annetaan siis kaikille treenirauha ja tsempataan toisia siinä, mitä ikinä he hyvinvointinsa eteen tekevätkään. 

Tänään oli erilainen ulkoilupäivä, sillä olimme kaveripariskunnan kanssa Salpausselän kisoissa. Hieno tunnelma ja upea keli, kruununa tietysti se että suomalaiset rynnivät pisteille isolla joukolla. Kiva päivä!

Ensi viikon ohjelma on vielä avoin muilta osin, mutta tiistaina yritämme vihdoin päästä ystäväni kanssa hiihtämään. Onkohan sitä neljä kertaa yritetty, mutta muutettu milloin vaihtuvien työmenojen ja milloin lumimyräkän takia. Jos nyt päästäisiin ladulle asti! Vaikka olenkin hiukan epäileväinen, että kestääkö jalkani. Isovarvas on leikkauksen jäljiltä yhä jäykkä, ja työfyssari oli sitä mieltä että jäykäksi se myös jää. Eli askelkyykyt saattavat olla historiaa, samoin pilatesliike jossa pitäisi olla konttausasennossa niin että varpaat on käännetty alle, ja siitä nostaa polvet ylös. 

Kaunista säätä on luvattu koko viikoksi, joten todennäköisesti ulkoilen paljon. Perjantaina iltapäivällä olen menossa jäsenkorjaajalle. Ellen tule kipeäksi, kaverini kanssa mietittiin että Salppurin kisat jos mitkä voi toimia koronalinkona, vaikka ulkona oltiinkin. Toisaalta, töissä ollessa olen myös käynyt koululla, kotimatkalla matkustanut täydessä junassa jne, eli pikemminkin on ihme etten vielä ole sairastunut. Ellen ole sairastanut oireettomana tietämättäni. 

Kivaa viikkoa kaikille, toivottavasti auringonpaiste toisi tullessaan myös vakautta maailmaan!

 

Rankka viikko, kevyttä liikuntaa

 

Päättyvä viikko oli kauhea. Tiesin etukäteen sen olevan raskas, mutta siihen tuli odottamattomia lisähaasteita. 

Liikuntaa harrastin vain kaksi kertaa. Keskiviikkona kävelin iltavuoron päätteeksi junalta kotiin, 50 minuuttia / 4,75 km / 134. Eilen tein Aamulehti Livestä GoGon puolituntisen teräspakaratreenin. 

Sitten se muu... 

Maanantaina olin iltavuorossa, ja Oriveden keskustassa pysähtyvä taajamajuna oli peruttu. Onneksi kollegani huomasi peruutuksen VR:n sivuilta, ehdin tilaamaan isäni kuskaamaan meidät asemalle, jossa ennätimme InterCityn kyytiin. Tämä oli viikon ainoa normaalimittainen työpäivä, lähdin kotona 9.30 ja palasin kotiin 20.15.

Tiistaina olin aamuvuorossa, ja sen jälkeen tapasimme tamperelaisten kirjabloggaajien kanssa. Edellinen kerta oli marraskuussa, sitten oli joulutauko ja nyt taas alkavat kuukausittaiset tapaamiset. Kivaa oli! Päivästä tuli kuitenkin varsin pitkä, lähdin kotoa 6.30 ja palasin 19.15. 

Keskiviikkona oli iltavuoro, juna kulki ajallaan mutta kun tein lenkin niin olin pois kotoa 9.30 - 21. 

Torstaina oli aamuvuoro, ja työpäivän päälle elämänlaatulautakunnan kokous. Lähdin sieltä kesken pois, jotta ehdin illan viimeiseen junaan. Joka oli vähän myöhässä. Tälle päivälle tuli kotoa poissaoloa klo 7.30 - 21.30. 

Perjantaina oli ns. iltavuoro, eli olin töissä sulkemisaikaan klo 17 asti. Nyt juna oli puolisen tuntia myöhässä... Lähdin kotoa 7.30 ja palasin 18.30. Perjantaina huomasin väsymyksen, oli omituinen päänsärky ja tuntui että pää on muutenkin ihan sumussa. 

Lauantaina kun heräsin, urheilukelloni sanoi unta riittäneen 9,5 tuntia. Olo olikin ihan erilainen kuin perjantaina, tuntui että aivot toimi ihan eri tavalla. Tein kuitenkin vain lyhyen jumpan, koska pidin myös siivouspäivän. 

Tänään olenkin ollut ihan romuna. Jo eilen illalla selässä alkoi tuntua jumitusta, yö oli hankala ja tämä päivä on ollut aika vaikea. En tiedä mikä meni eilen vikaan. Jumpassa oli lantionnostoja, tai siis laskuja ylhäältä neljänneksen alas, pettikö lie asento siinä. Tai oliko imuroidessa tai kylppäriä pestessä huono asento. Tai nostinko kahta kauppakassia oikealle olkapäälle huonosti. 

Sekä sohvalla että kovalla tuolilla istuminen on epämukavaa. Pakaran yläosassa vasemmalla puolella tuntuu kipukohta, samoin alaselän vasemmalla puolella monessa kohtaa selkärangan ja kyljen välissä. Yritin putkirullailla pakaraa niin vasen takareisi kramppasi. Olenkin sitten sohvalla istuessa pyöritellyt piikkipalloa selän ja selkänojan välissä, lisäksi olen venytellyt selkää ja jalkoja ja maannut pariin kertaan piikkimaton päällä. Vaikka peruskipu nyt on selässä, olen saanut huomata että se vaikuttaa myös vasempaan jalkaan. Polvea nostaessa se ei nouse juuri polvilinjaa korkeammalle, eli esimerkiksi housut piti pukea istuen, ja sängylle loikomaan meno oli kivuliasta koska sänky on niin korkea. Sohvalla ei löydy mitään asentoa, missä olisi hyvä olla. 

Varasin työfysioterapeutin tiistaille, sain kehotuksen mennä sinne jalkaongelmien takia mutta jos selkä vaivaa, mainitsen toki siitäkin. Nyt kokeilen vielä kaikkia kotikonsteja, ainakin kylmäpakkaus on vielä testaamatta.

Ensi viikolle en ole suunnitellut vielä mitään ohjelmaa, paljon riippuu siitä mitä selkä sanoo. Tiistain ja keskiviikon olen iltavuorossa, joten tiistai voisi olla iltalenkkipäivä. Ja koska olen lauantaina töissä, silloin tulee varmaankin käveltyä töistä junalle. Salille tekisi mieli, mutta katsotaan. Näin nelikymppisenä sitä ei uskalla lähteä tekemään treeniä kipua vastaan, vaan mielellään parantelee rauhassa. 

Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista ja mitäs kaikkea tässä helmikuussa onkaan :) Kivaa kun päivät pitenee, huomasin sen erityisesti perjantaina; edellinen viiden vuoro oli ehkä kolme viikkoa sitten, ja silloin lähdettiin kotiin pilkkopimeässä. Nyt oli valoisaa, vaikka pimeä ehtikin tulla myöhästyneen junan takia ennen kuin pääsin Tampereelle asti... Mutta alkaapa jo aamuisinkin valjeta, silloin kun menee kahdeksan bussilla töihin. 

Kiva ja kiireinen helmikuu

 

Hui sentään, taas hujahti kaksi viikkoa melkein huomaamatta! Liikunnan saralla on tapahtunut uutta ja vanhaa, samoin muussa elämässä. Aloitetaan liikunnasta ja lähdetään liikkeelle ´viime viikolta. 

Alkuviikolla en tehnyt mitään, johtuen maanantain 24.1. jäsenkorjauksesta. Viikon ensimmäinen treeni oli torstaina, jolloin kävelin iltavuoron jälkeen junalta kotiin. 48 minuuttia / 4,5 km / 137. Tuttu reitti Tammelan ja Ranta-Tampellan kautta, tällä kertaa en tullut kotiin Hämeenpuiston kautta vaan koukkasin Taidemuseon ohi ja Pyynikin kirkkopuiston läpi.

Tammelassa on hieno muraali,

Koska olin edellisen lauantain töissä, perjantai 28.1. oli vapaapäivä. Ystäväni pääsi irtautumaan etätoistä iltapäivällä, joten lähdimme kävelylle. Ensin kuljimme Hervantajärven jäällä, sitten pysähdyimme laavulle mehutauolle ja jatkoimme lenkkiä Hervantajärven ja Makkarajärven poluilla. 1 h 29 min / 5,7 km / 120. Huomattiin että järvellä menee latu, päätimme tulla joku päivä kokeilemaan kestääkö leikattu varpaani hiihtoa. 

Lauantaina jumppasin kotona, GoGon tallenteilta puolituntisen teräspakaratreenin ja perään 20-minuuttisen vatsa-selän. Jalat tuntuivat aika väsyneiltä, syynä saattoi hyvinkin olla edellispäivän metsäpolkuilu. 

Sunnuntaina ystäväpariskuntani oli vuokrannut Suolijärveltä saunan, meitä oli 7 hengen porukka saunomassa ja uimassa. En tiedä tuliko saunottua liikaa, mutta maanantain vastaisena yönä heräsin klo 2 jälleen kerran migreeniin. Tällä kertaa kohtauksia oli vain yksi. 

Tällä viikolla oli kolme treenipäivää. Keskiviikkona tein pitkästä aikaa 45-minuuttisen yogalatesin GoGon tallenteelta. Torstaina kävelin illalla junalta kotiin, 47 minuuttia / 4,5 km / 135. 

Tänään tein GoGon tallenteilta ensin puolituntisen kehonpainotreenin (joka kesti 25 minuuttia ja oli HIIT), siihen perään 15-minuuttinen pakaratreeni boksilla. Tai siis kotioloissa tavallisella tuolilla. HIITissä huomasin, että jalkani kestää kyykkyhyppyjä ja polvennosto- sekä paikallaan juoksua. Sen sijaan esim. lankku päkiöiden varassa tai kunnollinen askekyykky ovat vielä liikaa. Boksitreeni oli raju, siinä oli penkille nousua, sumokyykkyjä, yhden jalan kyykkyjä, yhden jalan lantionnostoja (jotka kylläkin tein kahdella jalalla) sekä bulgarialaisia askelkyykkyjä etunojassa. Kaikkia kaksi kierrosta. Oli aika hassu video, alussa ruudulla oli liikkeiden nimet, sitten seurattiin ohjaajaa joka ei puhunut mitään. Eli oli syytä seurata läppärin näyttöä tarkasti, jos halusi vaihtaa liikettä samaan aikaan ohjaajan kanssa. Tosi raskas mutta myös kiva treeni, tämän teen toistekin. 

Hiihtokokeilu jäi tältä viikolta monta kertaa. Ensin meidän piti ystäväni kanssa hiihtää Orivedellä, niin että hän hakisi minut matkatöistä tullessaan. Hänen matkapäivänsä muuttui seuraavaan päivään, mutta se oli minulla ilta. Sitten kävi niin, että lunta satoi lisää ja vielä lisää, niin ei lähdetty koska ei haluta hiihtää umpihangessa. Seuraava yritys on ylihuomenna tiistaina illalla. Perjantaina piti kävellä viiden hengen voimin samalle Hervantajärven laavulle, missä olimme viikkoa aiemmin kaksin, mutta lumimyräkkä perui tämän suunnitelman. Siirsimme lettukestit laavulta sisätiloihin. 

Työkuviot ovat jännittävässä vaiheessa, kirjastonjohtajan paikan hakuaika päättyi perjantaina ja maaliskuun alusta saamme uuden johtajan. 

Perjantaina oli myös vihdoin se päivä, että sain aikaiseksi mentyä lääkäriin. Sain nyt migreeniin estolääkkeeksi Candesartanin, joka on kenties ollut kokeilussa ennenkin. Muistin kaksi kolmesta estolääkkestä, kolmannesta en nimeä mutta sen että se oli silloisella kollegallani verenpainelääke. Lääkäri ehdotti Candesartania, ja sanoin nimen kuulostavan tutulta. Se aloitettiin nyt 8 mg:n annoksella, muutaman viikon päästä tarkistetaan kaliumarvot ja jotain muuta. Jos veriarvot ovat kunnossa, todennäköisesti annostus on sen jälkeen 16 mg. Sain myös ohjeen seurata verenpainetta, koska lääkettä tosiaan käytetään myös korkean verenpaineen hoitoon. Mietin, että voisi olla viisasta ostaa verenpainemittari kotiin, se ei olisi kallis investointi. Aiemmissa seurannoissa olen käynyt tekemässä mittauksen Orivesi-talon itsepalvelupisteessä, mutta se on ollut korona-ajan pois käytöstä enkä usko että on vielä tullut takaisin. Tein lääkärin luona laskutoimituksen, kohtauslääkeresepti oli uusittu viime vuoden huhtikuun alussa, ja koska jäljellä on 29 pilleriä, se tarkoittaa sitä että kohtauksia on ollut vähintään 43 noin kymmenen kuukauden aikana. Todennäköisesti enemmänkin, sillä uusitan reseptin aina ennen kuin viimeinen lääkepakkaus on tyhjä.

Sain myös lähetteen röntgeniin ja kävinkin siellä perjantaina töiden jälkeen. Marraskuisen liukastumisen / kompastumisen jäljiltä vasen nilkka vaivaa yhä, etenkin sisäkierto on paha. En voi esim. pitää jalkoja suorana ristissä. Kaikkein pahin on, jos istun sohvalle, taitan vasemman jalan alle ja laitan oikean reiden nilkan päälle. Tässä asennossa en voi olla ollenkaan, se on nilkalle liian kivulias. Nyt jalka on kuvattu, lääkäri oli kyllä skeptinen että kuvasta mitään löytyy, vaikka "ensimmäinen nivelside" olikin kosketusarka. Mutta hän myös sanoi, että mikäli jalka vaiva vielä kuukauden päästä, sitten on syytä hakea lähete ortopedille. 

Lisäksi sain ohjeen hakeutua fysioterapeutille, häneltä voisi saada vinkkejä sekä nilkan että leikatun varpaan kuntoutukseen. Yritän saada ajan mahdollisimman nopeasti.

Ikurin jääveistospolulta

Ensi viikko tulee olemaan aika karmea, liikuntaa tulee oletettavasti vähän. Huomenna maanantaina olen iltavuorossa, ajattelin taas kävellä junalta kotiin. Tiistaina menen töiden jälkeen tamperelaisten kirjabloggaajien tapaamiseen, ja sen jälkeen yritämme ystäväni kanssa päästä hiihtämään. Keskiviikkona olen iltavuorossa, mutta lähden Orivedelle jo aamubussilla, koska hiukseni kaipaavat leikkuuta. Torstaina on taas aamuvuoro, mutta sen perään elämänlaatulautakunnan kokous. Perjantaina olen viiden vuorossa, eli takaisin Tampereella iltakuuden aikaan. Saapa nähdä, joko migreeni sitten taas kolkuttelee lauantaiaamuna. Vai oliko läksiäiskohtaukset perjantaina alkuillasta ennen estolääkkeen alkua, ja lauantaina päivällä alle vuorokausi ensimmäisen Candesartan-pillerin otosta. 

Kivaa talven jatkoa! Päivät jo pitenevät vauhdilla, mutta lumentulo saisi jo riittää. 

Paluu "vanhoihin" jumppavideoihin

 

Nyt on koettu talven taikaa, en muista milloin olisi ollut näin pitkä luminen jakso. On kyllä kivaa, kun ei tarvitse tarpoa loskassa. Ja myös kivaa, että lunta satelee välillä lisää, maisema pysyy valkoisena. Eikä kuitenkaan ole ollut liian kylmä ulkoiluun, ihan yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta.

Edellisestä postauksesta vierähti noin 2,5 viikkoa, ja sinä aikana on tapahtunut kaikenlaista. Sain kolmannen koronarokotteen, jonka jäljiltä kärsin kaksi päivää kovasta päänsärystä. Kolmas päivä olikin sitten jo normaali. 

Tänään kävin kalevalaisessa jäsenkorjauksessa, olin ensimmäistä kertaa ammattilaisen käsittelyssä (aiemmin olen käynyt kerran, mutta silloin olin opiskelijoilla testipotilaana, käsittely kesti tunnin ja oli opintojen puolivälissä olevan tekemä). Hyvin kuulemma hartiat laskeutuivat ja lavan seudut vapautuivat. Jäsenkorjaaja myös opetti minulle, miten saan itse rentoutettua purentalihaksia, koska korona-aikana hän ei käsittele kasvoja. Olo ei ole ollenkaan niin pökkerö kuin hieronnan jälkeen, ehkä siksi kun olin ensin makuulla ja sitten tuolilla istumassa, ei tullut sitä suoraan makuulta seisaalle -liikettä. Oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla, kuinka alussa jäsenkorjaaja näki heti "vikoja", kuten eteenpäin kääntyneet hartiat ja jumissa olevan yläselän. Kun menin makuulle, hän sanoi heti että oikea reisi on korkeammalla, että joko se on voimakkaampi tai tehnyt viime aikoina enemmän töitä kuin vasen. Ja hoidon lopuksi hän totesi hartioiden laskeneen selvästi alemmas. Varasin jo uuden ajan, menen noin kuukauden päästä. Kerralla ei hoideta liikaa, koska keholla on rajansa mitä se voi kerralla ottaa vastaan. Nyt käsiteltiin jalkaterät, sääret, etureidet, käsivarret, kämmenet, olkapäät, selkä ja niska. Ensi kerralla ehkä sitten pohkeet, takareidet, lisää selkää ja niskaa. 

Palataanpa liikunta-asioihin. Käyn läpi, mitä olen touhunnut edellisen postauksen jälkeen. 

Lauantaina 8.1. suuntasin Aamulehden Live-osioon, ja tein tallenteelta GoGon puolituntisen vatsa-selkä -treenin ja siihen päälle 56-minuuttisen fascia methodin. 

Sunnuntaina 9.1. kävin läpi kaikki mahdolliset nettisivut, missä tiedän olevan GoGon tallenteita (treenikirjasto, YouTube, Facebook, Aamulehti), mutta ainoa löytämäni yinjooga kesti vain puoli tuntia. Tuntui pikakelaukselta, liikkeitä ei ehtinyt olla montaa eikä niissä oltu niin pitkää aikaa mitä pidemmissä harjoituksissa. Jatkoin siis omin neuvoin 10 minuuttia lisää, keskittyen jalkojen venytykseen. 

Tiistaina 11.1. suunnistin töiden jälkeen kävelylenkille Petsamoon ja Ranta-Tampellaan. Päivänvaloa riitti melkein koko lenkin ajaksi, kivaa :) 56 minuuttia / 5,5 km / 135. 

Keskiviikkona 12.1. oli taas jumppapäivä, GoGon YouTubesta yksi ehdottomista suosikeistani eli puolen tunnin kuminauhatreeni, perään 20-minuuttinen vatsa-selkä. Taas manasin huonoja kuminauhojani, ovat ehkä liian heppoisia koska rullautuvat kasaan niin että painavat ikävästi ihoa. Kun saisi aikaiseksi mentyä urheilukauppaan ostamaan uusia kuminauhoja, ja myös ne sukset. 

Torstaina 13.1. oli pitkä päivä. Menin aamulla Orivedelle, hengailin kaverin ja hänen taaperonsa kanssa parisen tuntia, siitä menin iltavuoroon ja töiden jälkeen kävelylenkille. Junalta Tammelan kautta Ranta-Tampellaan ja sieltä kotiin, 50 minuuttia / 4,75 km / 142. Oli tylsä lenkkisää, tiet olivat vuoroin sohjoa, vuoroin peilijäätä, lisäksi Näsijärven rannalla oli perinteinen jäätävä ja kova vastatuuli. Tämä oli niitä "tulipa käytyä" -lenkkejä.

Osa viikonlopusta menikin taas migreenin kourissa. Lauantaina heräsin aamulla kohtaukseen, siinä meni päivän valoisat tunnit. Illalla selailin jumppa-arkistoa, niin eikös iskenyt toinenkin kohtaus. 

Sunnuntaina 16.1. kaivelin Aamulehti Liveä pitkään ja hartaasti, ja löysin kuin löysinkin keväällä 2020 ensiesityksen saaneen suosikkijumppani eli teräspakarat. Tämä on huikea etenkin siksi, että pakaroissa polttaa jo parin minuutin jälkeen. Lämmin suositus villasukalle, jota liu'utetaan ensin sivulle ja sitten taakse. Lisäksi mukana oli sumokyykkyä kahvakuulan kanssa ja askelkyykkyjä, niistä jätin kuulan pois. Vielä vähän jalan nostoja ja suorana sivullevientiä konttausasennossa, ja loppuun vielä sukkaliu'utukset niin johan tietää tehneensä! Tähänkin tein perään 20-minuuttisen vatsa-selän. 

Illalla käytiin muutaman kaverin kanssa Suolijärvellä saunassa ja avantouimassa. Ystäväni oli bongannut pikkusaunan vuokrauksen, hinta oli 50 € / puolitoista tuntia, ja kun meitä oli 7 niin jokaiselle tuli 8,5 € kustannusta. Ei paha. Vesi oli kyllä niin kylmää, että uimisen jätin väliin. Viisi kertaa kävin kastautumassa.

Viikko sitten maanantaina sain työpäivän päätteeksi koronarokotuksen, ja sen jälkeen pidin kolmen päivän liikuntatauon. 

Viime perjantaina palasin baanoille, ja suuntasin yhteen suosikkipaikoistani eli Petsamoon. Suhailin katuja edestakaisin, ja sieltä Ranta-Tampellan kautta kotiin. Yllä olevassa kuvassa kävelytie on hyvässä kunnossa, mutta aika paljon oli matkalla joko niin, että tuuli oli puhaltanut lumet pois paljastaen peilijään tai vaihtoehtoisesti tuuli oli kasannut tielle upottavia kinoksia. 55 minuuttia / 5,5 km / 121. Ja niin uskomatonta kuin se on, Ranta-Tampellassa Näsijärven rannassa oli ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin myötätuuli!

Lauantai oli työpäivä, joten kävelin Orivedellä töistä junalle. Ei ollut silkkaa auringonpaistetta, toisin kuin sääennuste oli luvannut. Mukava ulkoilukeli kuitenkin. 56 minuuttia / 5,2 km / 134.

Eilen sunnuntaina palasin toisen unohtuneen suosikkini pariin. Taannoin selasin Aamulehti Livestä kaikki GoGon jumpat, ja löysin Barefoot bootcampin. Muistan sitä tehneeni useamman kerran keväällä 2020. Se oli GoGon ryhmäliikuntakalenterissa tarjolla vain hetken, harmi. Treenin idea on simppeli: 40 minuuttia aikaa, ensin lämmittely, sitten 5 x 4 minuuttia töitä ja loppuverryttely. Jokainen neljän minuutin setti on erilainen, mutta rakenne on sama. Ensimmäinen minuutti on sykkeennostoa, jossa on variaatioita. Esim. minä tein burpeen sijaan kyykyn + ojennuksen, ja askelkyykyn sijasta sivujuoksun polvennostolla. Toinen minuutti on kahvakuulailua, esim. etuheilautus ja sivukyykky + keskellä pystypunnerrus. Kolmas minuutti on pilatesta, esim. c-rutistus ja kylkilankussa kääntö puolelta toiselle. Neljäs minuutti on joogan soturiliike. Hauskaa ja hikistä! Eikä minulla ainakaan sykkeet ehtineet laskea paljoa, pilateksessa kyllä mutta sitten ne taas nousivat raskaissa joogasotureissa. 

Tälle viikolle ohjelma on vielä auki. Jäsenkorjaajan mukaan hoidosta toipuminen vie kaksi päivää, joten huomisen ottanen vielä rennosti. Keskiviikkona menemme ystäväni kanssa GoGolle voimatreeniin, ryhmäliikuntatunnit ovat tauolla 4.2. asti mutta tuo tunti on pienryhmälle, eli mukaan otetaan 6 osallistujaa. Perjantaina olen vapaalla, joten lähtenen ulos kävelemään. Arboretum houkuttaa. Sieltä voisin ehkä jatkaa Lahdesjärven ja Muotialan kautta Kalevaan, ja mennä vihdoinkin suksikaupoille. Viikonloppuun sisältynee myös kotijumppaa, fanitan tuota teräspakara-treeniä niin aion tehdä sitä useampia kertoja. 

Kivaa talvenaikaa! 

Uusi vuosi ja toivottavasti uudet kujeet

 

Vuosi 2022 on jo viikon vanha. Tampere sai joulukuussa lumen, joka suli pois mutta tuli juuri jouluksi takaisin. Joulun ja uudenvuoden välipäivät olin lomalla ja vietin ne puolison perheen luona Saksassa. Oli kiva käydä reissussa, en ollut nähnyt Saksan perhettäni sitten elokuun 2019. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene yhtä pitkä aika. Frankfurtin seudulla oli uudenvuodenaattona 15 astetta lämmintä, joten paluu uudenvuodenpäivänä lumiseen Suomeen oli pienoinen shokki. Tykkään kuitenkin, että lunta ja pakkasta on sen verran paljon, että maisema on kauniin talvinen eikä loskainen. 

Vuosi on alkanut liikunnan suhteen erinomaisesti. Viime vuoden lopulla olin välillä vähän kyllästynyt ainaiseen kävelyyn ja samoihin jumppiin. Nyt kun kuntosalit olivat pari viikkoa kiinni, GOGO on jälleen alkanut striimata jumppia, osa on heidän Treenikirjastossaan ja osa yhteistyössä Aamulehden kanssa. On ollut kiva nähdä uusia livestriimejä. 

Kun lauantaina tulin kotiin, niin en saanut kunnolla nukuttua sen enempää sunnuntain kuin maanantain vastaisena yönä. Kävi niin kummallisesti, että heräsin maanantaiaamuna tuntia ennen herätyskelloa, joten ehdin tehdä 45-minuuttisen pilateksen vaikka lähdin iltavuoroon klo 10.10 bussilla (eli lähdin kotoa klo 9.40). 

Kankeaa on meno aamutuimaan :D Mutta varmasti oli hyvä lähtö päivään. 

Maanantai-illalle tuli 45-minuuttinen yllätyslenkki. Sen kerran kun en katsonut VR:n junia kartalla, niin taajamajuna olikin peruttu. Keskustan seisakkeella yksi ihminen sanoi, että kesällä korvaava bussi tuli 20 minuuttia myöhässä, mutta toinen sanoi että samana päivänä bussi oli lähtenyt Tampereelta puolitoista tuntia myöhässä. Olin siinä että ei hitto, en tarkene seistä paikallani odottamassa, tuleeko bussi vartin päästä, vai ehkä tunnin päästä, tai kenties ei ollenkaan. Ajattelin ensin että teen pikkulenkin seisakkeen lähellä, jotta näen kun bussi tulee. Sitten muistin että varsinaiselta asemalta menee puoli yhdeksän juna, tarkistin kartasta että se kulkee suunnilleen ajoissa, siispä lenkkeilin IC-junalle. Asuna äärettömän epäkäytännöllinen paksu toppatakki, merinovillatunika ja farkut. Raskasta oli meno, vaikka tiet olikin aurattu varsin siisteiksi. 4,2 km / 132. 

Tiistaina jumppasin kotona, Aamulehden tallenteista löytyi kombo teräspakarat, vahvat kädet ja vatsa-selkä, yhteensä 58 minuuttia. Totesin että leikatussa varpaassa on sen verran liikkuvuutta, että pystyn tekemään "puolikkaita" askelkyykkyjä. En siis saa polvea lähellekään lattiaa, mutta varvas antaa sen verran periksi että saan vasemman jalan n. 90 asteen kulmaan. Käsipainoja minulla ei edelleenkään ole, aina vain se iänikuinen 8 kilon kahvakuula, siispä tein käsiliikkeitä sekä lukumäärältään vähemmän että hitaammalla temmolla.

Eilen myös jumppasin, GOGOlla oli useita livetunteja joista valitsin 45-minuuttisen Les Mills Tonen ja perään 45-minuuttiset Les Mills Shbamin. Jaloissa tuntui vielä tiistaiset teräspakarakyykyt, mutta ihan hyvin meni silti. Tone oli todella kyykkypainotteinen, mutta variaatioita oli kivasti. Ykkössuosikkini oli kyykky, jossa toinen jalka oli taaempana, suunnilleen niin että varpaat olivat toisen jalan kantapään kohdalla. Toinen kiva oli tasapainotreeni, ensin nostettiin toisen jalan polvi ylös, sitten jalka ojennettiin nilkka koukussa ja kyykättiin tukijalalla. Liikkeen toisessa osassa jalka liikkui suorana sivukautta taakse, takana kaksi nostoa, sivukautta eteen ja tukijalalla kaksi pientä kyykkyä.

Shbam-tanssitunti on vaikea ja vähän pelottavakin ihmiselle, jolla on huono rytmitaju. Käteni siis elivät jossain määrin omaa elämäänsä. Osin myös jalat, sillä jätin osan hypyistä väliin. Ei suosikkini, mutta tulipa kokeiltua. 

Tänään lenkkeilin töiden jälkeen tunnin verran, matka noin 5,8 km, keskisyke 139. Kävelin Petsamossa, mistä postauksen aloituskuva on. Se on tosi kaunis alue niin kesällä kuin talvella. Matka oli noin, koska kävin kaupassa lähellä kotia ja sinä aikana kelloni sekosi. Olin katsonut, että mittarissa oli 5,74 km korttelin päässä kaupalta. Kun tulin ulos, odotin hetken että mittarin satelliittisymbolin vilkkuminen lakkasi. Vaan enpä ehtinyt ottaa montaa askelta, kun mittari piippasi kuudennen kilometrin täyteen, ja kun näyttö siitä vaihtui niin olikin jo 6,48 km, vauhti 31 sekuntia per kilometri. Siispä pysäytin mittauksen kiireesti. 

Eli yksi uusi kuje on, että olen löytänyt uutta kipinää liikkumiseen. Uskon, että pääsen keväällä vihdoinkin ottamaan ensimmäiset juoksuaskeleet. Nyt suunnittelen suksien ostamista, koska Tampereella on useammallakin järvellä latuja, esimerkiksi Hervantajärvellä kuuden kilometrin lenkki. En ole hiihtänyt sen jälkeen, kun muutama talvi sitten olin Puoli-Pirkassa, jossa keli oli niin kauhea että pitovoiteet kuluivat jo muutaman ensimmäisen kilometrin aikana. Kaaduin matkalla neljä kertaa, ja siitä jäi pienoinen hiihtokammo. Siksi menisin mieluummin jäälle, tai vaikka Ruotulan golfkentälle hiihtämään. Jäälläkin voi kaatua, mutta ainakin vauhti on hitaampi kuin maastossa :) Hiihtoa varten haluaisin uudet sukset, olen hiihtänyt ystäväni vanhoilla jotka tosiaan vaatisivat voitelua. Nyt ajattelin investoida karvapohjasuksiin. 

Toinen uusi kuje saattaa olla työrintamalla. Kirjastomme johtaja irtisanoutui syksyllä, ja paikkaan saatiin marraskuussa täyttölupa. Siinä on erinäisiä kiemuroita, muun muassa siksi että työnkuvaan haluttaisiin lisätä 10 % kulttuuritoimen tehtäviä. Olen hoitanut johtajan sijaisuutta pian 2,5 vuotta, ja nyt kun kulttuurijohtajamme jää pian opintovapaalle niin voi olla että minulle annetaan joitain tehtäviä jo nyt, ennen kuin kirjastonjohtajan tehtäväkuva on muutettu. Ja kun virka ei ole vielä haussa, niin emme saa uutta johtajaa ainakaan kuukauteen. Elän siis varsin mielenkiintoisia aikoja myös töissä. 

Oikein kivaa uutta vuotta kaikille! Olkoon tämä vuosi kaikin puolin rauhallisempi, terveempi ja onnistuneempi kuin mennyt vuosi.