Kiva ja kiireinen helmikuu

 

Hui sentään, taas hujahti kaksi viikkoa melkein huomaamatta! Liikunnan saralla on tapahtunut uutta ja vanhaa, samoin muussa elämässä. Aloitetaan liikunnasta ja lähdetään liikkeelle ´viime viikolta. 

Alkuviikolla en tehnyt mitään, johtuen maanantain 24.1. jäsenkorjauksesta. Viikon ensimmäinen treeni oli torstaina, jolloin kävelin iltavuoron jälkeen junalta kotiin. 48 minuuttia / 4,5 km / 137. Tuttu reitti Tammelan ja Ranta-Tampellan kautta, tällä kertaa en tullut kotiin Hämeenpuiston kautta vaan koukkasin Taidemuseon ohi ja Pyynikin kirkkopuiston läpi.

Tammelassa on hieno muraali,

Koska olin edellisen lauantain töissä, perjantai 28.1. oli vapaapäivä. Ystäväni pääsi irtautumaan etätoistä iltapäivällä, joten lähdimme kävelylle. Ensin kuljimme Hervantajärven jäällä, sitten pysähdyimme laavulle mehutauolle ja jatkoimme lenkkiä Hervantajärven ja Makkarajärven poluilla. 1 h 29 min / 5,7 km / 120. Huomattiin että järvellä menee latu, päätimme tulla joku päivä kokeilemaan kestääkö leikattu varpaani hiihtoa. 

Lauantaina jumppasin kotona, GoGon tallenteilta puolituntisen teräspakaratreenin ja perään 20-minuuttisen vatsa-selän. Jalat tuntuivat aika väsyneiltä, syynä saattoi hyvinkin olla edellispäivän metsäpolkuilu. 

Sunnuntaina ystäväpariskuntani oli vuokrannut Suolijärveltä saunan, meitä oli 7 hengen porukka saunomassa ja uimassa. En tiedä tuliko saunottua liikaa, mutta maanantain vastaisena yönä heräsin klo 2 jälleen kerran migreeniin. Tällä kertaa kohtauksia oli vain yksi. 

Tällä viikolla oli kolme treenipäivää. Keskiviikkona tein pitkästä aikaa 45-minuuttisen yogalatesin GoGon tallenteelta. Torstaina kävelin illalla junalta kotiin, 47 minuuttia / 4,5 km / 135. 

Tänään tein GoGon tallenteilta ensin puolituntisen kehonpainotreenin (joka kesti 25 minuuttia ja oli HIIT), siihen perään 15-minuuttinen pakaratreeni boksilla. Tai siis kotioloissa tavallisella tuolilla. HIITissä huomasin, että jalkani kestää kyykkyhyppyjä ja polvennosto- sekä paikallaan juoksua. Sen sijaan esim. lankku päkiöiden varassa tai kunnollinen askekyykky ovat vielä liikaa. Boksitreeni oli raju, siinä oli penkille nousua, sumokyykkyjä, yhden jalan kyykkyjä, yhden jalan lantionnostoja (jotka kylläkin tein kahdella jalalla) sekä bulgarialaisia askelkyykkyjä etunojassa. Kaikkia kaksi kierrosta. Oli aika hassu video, alussa ruudulla oli liikkeiden nimet, sitten seurattiin ohjaajaa joka ei puhunut mitään. Eli oli syytä seurata läppärin näyttöä tarkasti, jos halusi vaihtaa liikettä samaan aikaan ohjaajan kanssa. Tosi raskas mutta myös kiva treeni, tämän teen toistekin. 

Hiihtokokeilu jäi tältä viikolta monta kertaa. Ensin meidän piti ystäväni kanssa hiihtää Orivedellä, niin että hän hakisi minut matkatöistä tullessaan. Hänen matkapäivänsä muuttui seuraavaan päivään, mutta se oli minulla ilta. Sitten kävi niin, että lunta satoi lisää ja vielä lisää, niin ei lähdetty koska ei haluta hiihtää umpihangessa. Seuraava yritys on ylihuomenna tiistaina illalla. Perjantaina piti kävellä viiden hengen voimin samalle Hervantajärven laavulle, missä olimme viikkoa aiemmin kaksin, mutta lumimyräkkä perui tämän suunnitelman. Siirsimme lettukestit laavulta sisätiloihin. 

Työkuviot ovat jännittävässä vaiheessa, kirjastonjohtajan paikan hakuaika päättyi perjantaina ja maaliskuun alusta saamme uuden johtajan. 

Perjantaina oli myös vihdoin se päivä, että sain aikaiseksi mentyä lääkäriin. Sain nyt migreeniin estolääkkeeksi Candesartanin, joka on kenties ollut kokeilussa ennenkin. Muistin kaksi kolmesta estolääkkestä, kolmannesta en nimeä mutta sen että se oli silloisella kollegallani verenpainelääke. Lääkäri ehdotti Candesartania, ja sanoin nimen kuulostavan tutulta. Se aloitettiin nyt 8 mg:n annoksella, muutaman viikon päästä tarkistetaan kaliumarvot ja jotain muuta. Jos veriarvot ovat kunnossa, todennäköisesti annostus on sen jälkeen 16 mg. Sain myös ohjeen seurata verenpainetta, koska lääkettä tosiaan käytetään myös korkean verenpaineen hoitoon. Mietin, että voisi olla viisasta ostaa verenpainemittari kotiin, se ei olisi kallis investointi. Aiemmissa seurannoissa olen käynyt tekemässä mittauksen Orivesi-talon itsepalvelupisteessä, mutta se on ollut korona-ajan pois käytöstä enkä usko että on vielä tullut takaisin. Tein lääkärin luona laskutoimituksen, kohtauslääkeresepti oli uusittu viime vuoden huhtikuun alussa, ja koska jäljellä on 29 pilleriä, se tarkoittaa sitä että kohtauksia on ollut vähintään 43 noin kymmenen kuukauden aikana. Todennäköisesti enemmänkin, sillä uusitan reseptin aina ennen kuin viimeinen lääkepakkaus on tyhjä.

Sain myös lähetteen röntgeniin ja kävinkin siellä perjantaina töiden jälkeen. Marraskuisen liukastumisen / kompastumisen jäljiltä vasen nilkka vaivaa yhä, etenkin sisäkierto on paha. En voi esim. pitää jalkoja suorana ristissä. Kaikkein pahin on, jos istun sohvalle, taitan vasemman jalan alle ja laitan oikean reiden nilkan päälle. Tässä asennossa en voi olla ollenkaan, se on nilkalle liian kivulias. Nyt jalka on kuvattu, lääkäri oli kyllä skeptinen että kuvasta mitään löytyy, vaikka "ensimmäinen nivelside" olikin kosketusarka. Mutta hän myös sanoi, että mikäli jalka vaiva vielä kuukauden päästä, sitten on syytä hakea lähete ortopedille. 

Lisäksi sain ohjeen hakeutua fysioterapeutille, häneltä voisi saada vinkkejä sekä nilkan että leikatun varpaan kuntoutukseen. Yritän saada ajan mahdollisimman nopeasti.

Ikurin jääveistospolulta

Ensi viikko tulee olemaan aika karmea, liikuntaa tulee oletettavasti vähän. Huomenna maanantaina olen iltavuorossa, ajattelin taas kävellä junalta kotiin. Tiistaina menen töiden jälkeen tamperelaisten kirjabloggaajien tapaamiseen, ja sen jälkeen yritämme ystäväni kanssa päästä hiihtämään. Keskiviikkona olen iltavuorossa, mutta lähden Orivedelle jo aamubussilla, koska hiukseni kaipaavat leikkuuta. Torstaina on taas aamuvuoro, mutta sen perään elämänlaatulautakunnan kokous. Perjantaina olen viiden vuorossa, eli takaisin Tampereella iltakuuden aikaan. Saapa nähdä, joko migreeni sitten taas kolkuttelee lauantaiaamuna. Vai oliko läksiäiskohtaukset perjantaina alkuillasta ennen estolääkkeen alkua, ja lauantaina päivällä alle vuorokausi ensimmäisen Candesartan-pillerin otosta. 

Kivaa talven jatkoa! Päivät jo pitenevät vauhdilla, mutta lumentulo saisi jo riittää. 

Ulkoilua, kehonhuoltoa ja migreeniä

 

Viime viikko oli treenien suhteen varsin hyvä, se sisälsi kolme kävelylenkkiä, yhden joogan ja yhden fascia method - tunnin. Tämä viikko oli huonompi, vain kolme kävelylenkkiä eikä muuta.

Toissa maanantaina suuntasin töiden jälkeen Arboretumiin, 1 h 11 min / 7,2 km / 128, keskivauhti 9.51. Oli tasainen kilometrivauhti kymmenen minuutin molemmin puolin. Syksy alkaa pikkuhiljaa vallata Arboretumia, vaikka vielä jotain kukkiikin. Puissa tuntuu olevan täällä enemmän lehtiä kuin esimerkiksi kotikadullani olevissa.

Tiistaina oli töistä vapaa, tein kotona GOGOn Treenikirjastosta 40-minuuttisen flow yogan. Sama ohjelma jonka olen tehnyt muutaman kerran ennenkin, tykkään koska on lonkan seutuun keskittyvä. Täytyisi vaan tehdä vielä useammin, koska etenkin lonkankoukistajat ovat kireällä oikeastaan koko ajan. 

Torstaina kävelin töiden jälkeen Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta kotiin, 1 h / 6 km /  128, keskivauhti 10.00. Ensimmäinen kilometri oli hidas, 10.17, varmastikin siksi koska nukuin taas bussissa ja heräsin muutamaa minuuttia ennen kun jäin kyydistä pois. En siis ehkä ollut kunnolla hereillä vielä siinä vaiheessa, kun aloitin lenkin. Muut kilsat olivat alle 10-minuuttisia. 

Lauantaina oli työpäivä, joten kävelin Orivedellä. Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä töistä rautatieasemalle, mutta koska liikkeelle lähtö viivästyi niin kävelin keskustan alueella ja hyppäsin junaan keskustan seisakkeelta. Lenkki tällä kertaa 45 minuuttia / 4,54 km / 130, keskivauhti 9.55. 

Sunnuntaina lähdettiin ystäväni kanssa iltajumpalle GOGO Hermiaan, käytiin fascia methodissa. Olen kokeillut sitä GOGOn Facebook-tallenteista, mutta siellä oleva video on tosi huonolaatuinen. Ohjaajan ääni ei kuulu, lisäksi hän on asettunut niin että kaikista liikkeistä ei näy, miten asennoissa pitäisi olla. Livetunti oli tosi kiva, vähän kuin dynaamista venyttelyä pienellä joogatwistillä. Kuitenkin liikkeet olivat kaikki sellaisia, että pystyin ne tekemään eikä tarvinnut soveltaa. Tänne menemme uudelleen! Harmi että tunteja on vain kaksi viikossa, nekin tavallaan peräkkäin kun ovat sunnuntaina ja maanantaina. 

Tämä viikko onkin ollut sitten huonompi. Yksi syy on se, että pari päivää meni pilalle migreenin takia. Keskiviikkoillan ja perjantaipäivän välissä oli 39 tunnin aikana 4 migreenikohtausta, näistä kolme ensimmäistä keskiviikkona illalla, torstaina aamuyöllä ja torstaina päivällä, eli 15 tunnin aikana. Kohtauslääkkeitä ei vissiin saisi ottaa kuin kaksi vuorokauden aikana, no minä otin kolme. Onneksi viimeinen setti auttoi, muuten olisin soittanut työterveyteen että mitäs nyt tehdään kun särky ei hellitä. Onneksi hellitti, vaikka olinkin sitten tosi huonovointinen. En tiedä oliko syy enemmän kivussa vai lääkkeissä. 

Keskiviikkona ehdin kävellä ennen migreeniä, tältä lenkiltä on postauksen aloituskuva. Lenkkeilin yllättäen iltavuoron jälkeen, osittain siksi koska en ollut harrastanut liikuntaa maanantaina enkä tiistaina, osittain siksi koska torstainakin oli iltavuoro, eikä siis haitannut olla kotona vasta klo 21 kun ei seuraavana aamuna ollut herätystä klo 5.40. Pimeälenkkeily oli muuten ihan kivaa, mutta olin unohtanut kuinka huonosti näen pimeässä. Ranta-Tampellassa meinasin tuiskahtaa nenälleni, kun tie yhtäkkiä loppui (eli tuli askelma alaspäin). No, pian tulee pimeälenkkeilyä enemmänkin, kun alkaa olla pimeää jo iltapäivällä neljältä. 47 minuuttia / 4,8 km / 136, keskivauhti 9.49. 

Perjantaina sain kuningasidean kävellä töiden jälkeen, menin Ratinanrannan kautta Arboretumiin. Kaksi ensimmäistä kilometriä satoi tihkua, sen jälkeen kaatamalla. 55 minuuttia / 5,6 km / 128, keskisyke 9.51. Paluumatkalla nappasin puolison mukaan Hatanpäältä, tultiin bussilla kotiin. Totesin että punainen lempitakkini, joka on ylläolevassa kuvassa, pitää vettä vain tihkusateessa. Ulkoilufarkut ovat paksut, mutta eivät vedenkestävät, kuten eivät lenkkarinikaan. Ei siis huvittanut kävellä Hatanpäältä enää kotiin, siinä olisi mennyt lähes puoli tuntia lisää. 

Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, lähdinkin heti aamupalan jälkeen kävelylle. Vaihteeksi Pyynikille, 50 minuuttia / 5,02 km / 147, keskivauhti 9.57. Vauhti samaa tasoa kuin tasamaalla, mutta kyllähän reitin mäkisyys näkyy sykkeessä. Niin se on, että Pyynikillä on valittava tasamaahan verrattuna, että haluaako saman vauhdin korkeammilla sykkeillä vai saman keskisykkeen hitaammalla vauhdilla. Tänään valitsin nopeamman vauhdin, koska puolisolla oli iltapäivällä menoa ja minun piti ehtiä kotiin niin että ehdimme tehdä ja syödä lounaan. 

Olen välillä törmännyt ja harmitellut erilaisilla foorumeilla sitä, että kävelyä ei pidetä "oikeana" urheiluna. Monen mielestä se ei ole tarpeeksi tehokasta, jotkut valittavat että kävellessä ei saa sykkeitä tarpeeksi ylös. No, minulla oli tänään maksimi 172, eikä se ollut sellainen että sillä olisi jääty mäen päälle läähättämään, ei, matka jatkui samaa tahtia eteenpäin. Olen ollut iloinen kun viime aikoina keskisyke on usein ollut alle 130, mutta en ota stressiä niistä kerroista kun se on yli. Reserviä näyttää kuitenkin olevan kävellessäkin yli 170:n, eli maksimi on jossain aika paljon korkeammalla. Siksi haluan muistuttaa, että jokainen meistä on yksilö, ja se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Jos maksimisyke on 165, on loogista tehdä lenkit alle 130 tai 125 sykkeellä, mutta yhtä kaikille sopivaa sykerajaa ei ole. Jokaisen kannattaakin kuunnella omaa kehoaan ja tehdä ratkaisuja sen perusteella, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Jos kävely ei olisi oikeaa liikuntaa, mitä sitten tekisin kun jalka ei anna vielä juosta? Olisinko istunut menneen puoli vuotta sohvalla, ja jatkanut sitä seuraavat puoli vuotta? Silloin ensi keväänä, jolloin toivottavasti pystyn ottamaan juoksuaskelia, kynnys aloittaa juoksu kolmen vuoden tauon jälkeen olisi paljon suurempi kuin näin, että ehdin kävelylenkkeillä vuoden juoksun aloittamisen alle. 

Tällaisissa tunnelmissa tänään. Toivottavasti migreeni pysyy poissa, tai pian on aika suunnata jälleen lääkäriin, ja kenties kokeilla neljättä estolääkettä. 

Ensi viikolle olen ajatellut tiistaille kävelyä, keskiviikkona sauvakävelyä ystävän kanssa, perjantaille lihaskuntotreeniä ja sunnuntaille fascia methodia. Jos on yhtään kaunis sää, myös lauantai on lenkkipäivä. 

Kivaa syksyn aikaa! Pohjoisessa taitaa kyllä olla jo lunta, joten siellä talvi jo kolkuttelee ovella. Täällä Tampereen seudulla on ollut nyt muutama kylmä päivä, vähän olen jo taivaalle katsonut että onko sellaisia pilviä, mistä sataisi räntää.