Rentoa joulunaikaa!

Ihanaa joulunaikaa ihmiset! 

Joulukuu on ollut kiireinen, yhtenä viikkona en ehtinyt salille ollenkaan, muuten olen käynyt 2-3 kertaa viikossa, yleensä aamuisin ennen iltavuoroon menoa. Silloin salilla on hiljaista ja voi valita mihin menee ja mitä tekee, jonottamatta. Jalka voi kuten ennenkin, sillä erotuksella että jalkaprässissä joudun isompien painojen (yli 100 kiloa) asettumaan niin että paino on kantapäillä, muuten liike sattuu päkiään. Välipäiville ei työterveydestä löydy lääkäriaikoja, täytyy koittaa jos pääsisi tammikuun alussa. Alkaa nimittäin kunto olla huono, huomasin sen kun soudin puoli tuntia ja sykkeet oli 15-20 pykälää korkeammat kuin yleensä soutaessa. Lisäksi tämä vaikuttaa mielialaan. Salilla totean että tämä on kivaa, mutta lähteminen on vaikeaa. Vuosia olen tehnyt kaikki treenit kohti jotain tavoitetta, nyt sellaista ei ole. Ja kun ei ole diagnoosia, ei ole myöskään kuntoutustavoitetta (ainakaan vielä).

Iloisia asioita on kuitenkin ollut. Miehen firman pikkujoulut Turussa oli tosi hauskat,  tutustuimme uusiin ihmisiin ja ilmoittauduimme firman 50-vuotisjuhliin helmikuun alussa. Mies sai Maahanmuuttoviraston päätöksen, hänet on nyt rekisteröity Suomeen. Kävimme kuuntelemassa Tarja Turusen joulukonserttia Tampereen Tuomiokirkossa, ja olen nähnyt ystäviä enemmän kuin moneen viikkoon. 

Joulun vietämme miehen kanssa erillään, mies on kolme viikkoa Saksassa. Minulla on vain viikko vapaata, josta olen joulunpyhät vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Syksy on ollut varsin raskas, niin en halunnut lähteä Saksaan neljäksi päiväksi, etenkin kun kaksi päivää olisivat matkustuspäiviä. Olen siis puoli viikkoa yksin kotona, luen kirjoja, katson Areenasta hyviä ohjelmia ja käyn salilla. 

Syökää hyvin, levätkää kunnolla ja liikkukaa hyvällä fiiliksellä, siinäpä resepti jolla suunnata kohti vuotta 2020 :) 

Salille aamulla, salille illalla

Talvi on tullut Tampereelle, vaikka Näsijärvi ei olekaan vielä jäässä. Veden lämpötila oli tänään 4 astetta, kivasti kihelmöi saunassa :) Mutta voi että kun tuli taas ihana olo. Varsinkin kun käytiin kavereiden kanssa kolmen maissa iltapäivällä, jolloin Kaupinojalla ei ollut ruuhkaa. Viikko sitten erehdyttiin menemään iltaseitsemältä, ja silloin saunaan olikin pahimmillaan 20 ihmisen jono. 

Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä, käytiin miehen kanssa tunnin verran kävelemässä Pyynikillä. Pakko taas todeta että ei mun koipeni kestä lenkkeilykävelyä, tänään taas on särkenyt koko päkiää. Eli asiointimatkat menee mutta muu ei toimi. Kävin fysioterapeutilla ja sanoin että tilanne paheni sen yhden vajaa puolitoistatuntisen kävelylenkin jälkeen. Hän muokkasi vasenta pohjallista hieman, nyt on mennyt puolitoista viikkoa totutellessa siihen. Pohjallisesta oli nähnyt, että paine osuu edelleen päkiän keskelle, nyt pohjallisen keskiosaa on korotettu hiukan. Alkaa tuntua siltä, että jalka on tottunut siihen. Mutta alan vakavissani miettiä seuraavaa lääkärikäyntiä. Työterveyden apu loppukesästä oli fysioterapia ja odottelu, nyt on toteutettu kumpikin ja tilanne on yhä päällä. Taas testasin ja totesin että vasen päkiä ei kestä painon varaamista sille, kokeilin seistä yhdellä jalalla.

Olen siis ollut ahkerahko salillakävijä. Aiemmin laitoin kuvan koko kehon ohjelmasta, jota olen nyt tehnyt 10 toiston sarjoilla. Pari kertaa olen tehnyt alla olevaa, joskin kevennettynä:

Kuva ei ehkä ole selkeä, mutta yläosassa on jalkaprässi pyramidina. Tässä olen tehnyt kummallakin kerralla samoilla painoilla, vain isoin paino on muuttunut. Eli 53 kg x 50 toistoa, 61 kg x 40, 69 kg x 30, 75 kg x 20, 101 kg x 7 (toisella kerralla 109 kg x 5), 82 kg x 20, 75 kg x 30, 69 kg x 40, 61 kg x 50. Eli järjetön toistomäärä, jonka jälkeen tuntee tehneensä. Tuntee jonkin verran myös alaselässä ja lonkankoukistajissa, varsinkin kun käyttää jalkaprässiä jota työnnetään eteenpäin. Tykkäisin työntää välillä myös ylöspäin, mutta painopakkalaite on helpompi. Epäilen, että en jaksaisi nostaa 25 kg:n levypainoja toiseen prässiin, olkapääni tasalle.

Yläkropan treeni on tässä murhaava, en tiedä onko ohjelman tekijä jokunen vuosi sitten yliarvioinut voimani pahasti. Pitäisi siis tehdä kolme sarjaa kutakin, joka sarjassa vähintään 30 toistoa. Totesin, että 15 kg hauiksille taljassa, 20 kg ojentajille taljassa ja 14,3 kg tanko penkkipunnerrukseen ovat sellaisia, että yksi sarja riittää, siinäkin joudun pitämään pari kolme lyhyttä hengenvetotaukoa välissä. Samoin nyt kun on ollut vähän selkäongelmaa, joka onneksi on melkein kokonaan ohi, niin en ole uskaltanut tehdä hyvää huomenta - liikettä 20 kg:n tangolla, vaan siinäkin on ollut 14,3 kg. 

Olen myös käynyt yin-joogassa ja putkirullailussa, eli kehonhuoltoa on ollut muutakin kuin avanto. Ja venytellyt kotona, wuhuu! Joulukuu jatkuu samaan tyyliin, salia ja kehonhuoltoa jonkinlaisessa tasapainossa. Lisäksi ajattelin ottaa ohjelmaan kyykkyjoulukuun, olette kaiketi joskus nähneet kuvan siitä, aloitetaan 100 kyykyllä päivässä lisäten määrää niin, että kuun 30. päivä tehdään 600 kyykkyä. Hmm, tämänpäiväiset on vielä tekemättä, lienee syytä aloittaa heti...  

Kivaa joulukuuta ihmiset, älkää kerätkö itsellenne joulustressiä! 

Talven suunnitelma: salille mars

Hetken aikaa oli kaunista - mutta lumi pysyi maassa alle kaksi vuorokautta. Nyt on taas harmaata ja sadetta ja harmaata ja sadetta ja... 

Viime viikolla kävelin kauimmaiselta bussipysäkiltä kotiin. Kuvittelin että se on noin tunnin lenkki, olikin tunnin ja 20 minuuttia, liki 9 kilometriä. Kävely ei tehnyt kipeää mutta sen jälkeen vasempaan päkiään sattui taas ihan kunnolla. Perjantaina meninkin salille sisäpyöräilemään, vain huomatakseni että kipu alkoi jo vartin jälkeen. Poljin kuitenkin suunnittelemani tunnin ajan.

Monta päivää tämän jälkeen on ollut vaikeaa. Kokeilin päivittäin nousta varpaille: onnistuu molemmilla jaloilla ja oikealla. Mutta vasemmalla ei, päkiä ei kestä painon varaamista. Siispä tein ratkaisun, joka tässä kohtaa tuntuu ainoalta oikealta. Jätän aerobisen pois, siis kaikki muut kävelyt ja juoksut ja sisäpyöräilyt paitsi ne 20-minuuttiset hyötyliikunnat kun kävelen kotoa bussiasemalle ja bussiasemalta kotiin. Talven ajaksi muutun salirotaksi, käyn kuntosalilla 3-4 kertaa viikossa. Aloitin tänään. Alkulämmittelyn tein soutulaitteella 10 minuuttia, sitä voisin kokeilla myöhemmin että josko pystyisin tekemään aerobista treeniä soutamalla. 

Saliohjelmia minulla on valmiina useita, tänään tein tämän jonka olen ehkä julkaissut jo aiemmin:

Alkulämmittely on aerobista 10 minuuttia + keppijumppaa. Vajaa tunti meni tällä kertaa. Hauiksiin otin 8 kg:n käsipainot niin jaksoin tehdä nippanappa yhden sarjan, 12 toistoa. Ojentajat taljassa meni suht kevyesti, kolme sarjaa 20 kilolla ei tuottanut vaikeuksia. Ohjelman on tehnyt fysioterapeutti bursiittia hoitaessaan muutama vuosi sitten. Tykkäsin tästä silloin ja tykkään nyt. Idea on tosi kiva, kaksi viikkoa 12 toiston sarjoja, seuraavat kaksi kymmenellä toistolla, sitten kaksi kahdeksalla ja kaksi kuudella, sitten paluu 12 toistoon. Päivän kunnon mukaan vaihtelee, millä painoilla ja montako sarjaa jaksaa tehdä. Ajatus kuitenkin on, että jokaisella kierroksella olisi ainakin osassa liikkeistä isommat painot kuin edelliskierroksella. Siis myös niin, että seuraavalla 12 toiston viikolla on osittain isompia painoja kuin nyt. Toki, jos käyn salilla neljä kertaa, ei ehkä ole järkevää tehdä joka kerta koko kehon ohjelmaa. Ei hätää, variaatioita on! Oriveden toteutumaton juoksukoulu antoi ohjaajalta kaksi saliohjelmaa, Lohjan juoksukoulu ainakin yhden, etävalmennus useita sen mukaan, minkä pituinen juoksumatka on tavoitteena... 

Eli riemuitsin liian aikaisin pääsystä juoksun pariin, uusi yritys keväämmällä. Toisaalta, eipä salitreenistä haittaa ole, etenkin kun sali on jo ennestään mieluisa paikka eikä sinne meneminen ole lainkaan vastenmielistä. Yritän ottaa mukaan myös kehonhuoltotunteja, ainakin liikkuvuus-venyttelyä ja yinjoogaa. Koska päkiä ei kestä astanga- eikä flowjoogaa, saatan mennä kokeilemaan pilatesta. Että ei tässä hätää ole, vaikka nyt en lenkkaripohjia kulutakaan. 

Kanssatreenaajat, välttykäähän flunssalta ja influenssalta! 

Telakalta treeni-innon kautta sairastuvalle

Huu, talvi lähestyy! Orivedellä oli eräänä aamuna hippunen lunta maassa, Tampereella vain pensaissa. Alkaa olla se aika, jolloin tulee puettua liikaa päälle kun ei tajua, että liikkeellä ollessa on lämmin. 

Tukipohjallisten kanssa minulla on viha-rakkaus -suhde, joka kääntyy koko ajan enemmän rakkauteen. Vielä on otettava kenkiä pois kerran pari päivässä, ja ilman kenkiä sattuu päkiään, mutta pääsin jo treenien makuun. Kolmen kävelylenkin jälkeen päädyin juoksulenkille. Oli niin hirveää! :D Lauantaivuoron jälkeen oli kolme varttia aikaa ennen bussin lähtöä, tein kolmen kilsan lenkin. Eka kilsa ihanaa rallattelua alamäkeen, toinen tasamaata missä syke päälle 150, kolmas ylämäkeä ja sykkeet tapissa vaikka heitin välillä kävelyksi. Riemu että tästä se taas alkaa, samalla kiukku että juoksukunto on nollassa. 

Kaksi kertaa kävin pyöräilemässä, ensin 40-minuuttinen TRIP ja toisena päivänä 1 h 15 min kuntopyörällä. Jälkimmäisellä kerralla olin Pariisissa:

Käytin tukipohjallisia sisälenkkareissa, koska tiesin varmaksi että päkiä ei kestä polkemista. Pohjallisten kanssa sujui hyvin, vaikka toki kroppa muuten jumittui. 

Tapasin fysioterapeutin viime viikolla, uusi askelanalyysi juoksumatolla osoitti sen, että kun kävelen tukipohjallisten kanssa on askellus normaali. Toiveena siis on, että vuoden kuluttua keho on tottunut uuteen kävely"tyyliin" ja voin jättää tukipohjalliset pois joko osaksi aikaa tai kokonaan. Mitään harjoituksia en ole vielä saanut, ehkä sitten seuraavalla käynnillä joka on noin kolmen viikon päästä. Samalla muokataan pohjallisia hiukan, jos edelleen joudun ottamaan kenkiä päivän mittaan pois; ohjaus on ulkoreunoissa nyt tosi vahva, joten sitä on mahdollista keventää hieman jotta paine jalkaterien ulkoreunoilla kevenee. Tänään kävin urheiluhierojalla, on meinaan takareidet ja pohkeet olleet ihmeissään tukipohjallistreeneistä.

Juuri kun ehdin iloita siitä, että pääsen vihdoin takaisin säännöllisen treenin pariin, kuului sairastuvan kutsu. Eilen aamulla heräsin kurkkukipuisena, ja se jatkuu edelleen. Muuten en ole flunssainen - vielä. En kuitenkaan ole nyt uskaltanut lähteä lenkille. Mielessä kaihertaa ajatus Tampereen maratonista syksyllä 2020, osuu nimittäin tasan sille päivälle kun täytän 40... Eli kiirettä ei ole, edellyttäen että tämä kurkkukipuilu loppuu suhteellisen pian eikä jatku viikkotolkulla. 

Suht iloisin mielin kuitenkin :) Ja lähiaikoina menossa kenkäostoksille, tarvin sekä nasta- että tavalliset lenkkarit, lisäksi lämpimät talvikengät. Onneksi palkkani nousi kun siirryin kirjastotoimenjohtajan sijaiseksi :D  

Telakalla: kohta loppuu!

Onhan ne ihanat, syksyn pimeät illat! Ärsyttävää on vasta sitten, kun päivälläkin on pimeää... 

Alan olla sujut tukipohjallisten kanssa, toki on vieläkin niin että otan kengät pois pari kolme kertaa työpäivän aikana, koska tuntuu että jalat eivät mahdu kenkiin. Vartti sukkasiltaan, ja johan helpottaa. Kaksi kertaa olen tehnyt kävelylenkin, toinen oli noin 50 minuuttia ja toinen vähän yli tunnin. Jalkoihin ei satu lenkkeillessä, mutta seuraava päivä... Niin on pohkeet ja takareidet jumissa, plus että jalkapohjiin sattuu kun liikkuu ilman kenkiä. Mutta toisaalta, lihasjumeja olisi odotettavissa joka tapauksessa, koska siitä on jo paljon aikaa kun olen viimeksi tehnyt yli puolituntisia kävelyjä, ja nimenomaan niin että vauhti on nopeampaa kuin mitä siirtymisissä paikasta toiseen. 

Mutta mieli on nyt iloinen, sillä tuntuu että pääsen pikkuhiljaa takaisin lenkkeilyn pariin :) Jee! Torstai-illan kävelyllä tuli olo, että tekisi jo mieli ottaa juoksuaskelia. Kävelyvauhdilla 9.13 / km keskisyke oli 128, joten juoksuun palaaminen pitää varmaan tehdä juoksu-kävelyllä. Paitsi jos ensin menisi sellaisen varsa kevätlaitumilla - lenkin, antaisi palaa sen mitä kulkee! 

Muuten on ollut aika vauhdikasta elämää. Kaksi viikkoa olen ollut vs. kirjastotoimenjohtajana, ja aika paljon joudun selaamaan papereita ja kansiota, lähettämään sähköpostia, soittamaan puhelimella tai kysymään kahvihuoneessa neuvoa jos mistä asioista. Päivittäin tulee vastaan sellaista, mitä en tiedä, mitä en ole osannut kysyä opintovapaalle jääneeltä. Onneksi kaupungintalolla on pitkäpinnaista väkeä, ainakin vielä auttavat mielellään. Miesystäväni sai töitä Tampereelta, aloittaa ensi viikolla. Hyvä näin! Hän haki töitä myös pääkaupunkiseudulta, mutta onneksi pääsi Tampereelle niin ei tarvitse alkaa etsiä toista asuntoa työviikkokäyttöön. Migreeni on ollut pahana, tällä viikolla oli kolme kohtausta 36 tunnin sisällä, viimeinen lauantaiaamuna. Siinäpä meni lauantai melkein kokonaan nukkuessa. Tänään mies ja kaverit lähtivät sienimetsään, olisin halunnut mennä mutta en vaan jaksanut avata silmiä aamukahdeksalta. On tainneet vähän tulla työt (ja kirjamessut) uniin, yhtenä yönä näin unta että olin pääministeri, ensin patsastelin puutarhajuhlissa japanilaisen delegaation kanssa ja sitten autoin etsimään siepattua presidentin vaimoa. Ehkä se tästä tasaantuu kun elämä alkaa rutinoitua :D 

Fysioterapiassa: diagnooseja ja uudet ystäväni tukipohjalliset

Hei pitkästä aikaa! Nyt on käyty fysioterapiassa kuulemassa, mikä kaikki kropassa on vialla. Askelanalyysi antoi monenlaista informaatiota, jota kuunnellessasi tuntuu melkein ihmeeltä että ehdin juosta 7 vuotta ilman muita kuin satunnaisia rasitusongelmia. 

Olin varannut ajan Aktiivi Fysioterapiaan Tullintorin viereen. Valinnan tein sen perusteella, että kahdessa eri nettiryhmässä paikka sai eniten suosituksia. Myöhemmin kuulin että ystäväni on käynyt siellä myös. Käynnin aluksi kerroin miksi tulin, sitten istuahdin hoitopöydän reunalle ja fysioterapeutti Petri Väyrynen liikutteli jalkateriä. Tässä ei vielä ollut yllätyksiä, liikkuvuus oli aika hyvä. 

Seuraavaksi astuin valaistulle lasikuutiolle, jossa näin jalkapohjani peilin kautta. Selkeästi näin itsekin, mikä mättää. Kun jalkapohjassa pitäisi olla kolme tukipistettä, minulla niitä oli kaksi ja puoli. Puoli siksi, että isovarpaan alle tulee vain pieni osa kuormasta, kun tasaisella paineella pitäisi tulla kolmasosa.  Syy tähän on se, että isovarpaan puoleinen luu on lyhyempi kuin toinen jalkaluu. Jalkaterään osuva paine siis kertyy ulkoreunalle ja neljän muun varpaan varaan. Paitsi että...

...juoksumatolla kävely informoi, että nilkkani kääntyvät ulospäin. Sen seurauksena kolme ulommaista varvasta eivät ole täysimääräisesti käytössä kuorman vastaanottajana. Siispä paine kertyy isovarpaan viereiselle varpaalle, juuri siihen mikä nyt on vaivannut koko kesän. Nilkkojen kääntymiseen syy taas on se, että perusasennossa seistessä polveni kääntyvät yhteen. Kyse ei ole pihtipolvista, sillä polvilumpiot kääntyvät kuitenkin normaalisti ulospäin. Fysioterapeutti kertoi, että syynä voi olla esimerkiksi se, että reisiluun kaulan kulma olisi hieman normaalia pienempi (vaikkapa 125 astetta kun se yleensä on 130 astetta). Haa, tässä on siis syy siihen, miksi minun on liki mahdoton saada jalkateriä yhteen perusasennossa seistessä! Joskus on ollut jumppatunnilla noloa, kun olen suunnilleen ainoa jolla jää jalkaterien väliin rako, ja ohjaaja sanoo sitten että on ok vaikka jalkaterät eivät olisikaan ihan yhdessä. (Polvien kääntyminen on helppo huomata muutenkin: kun seisoo perusasennossa, jalkaterät pienen matkan päässä toisistaan, niin sekä nilkkojen että polvien väliin pitäisi mahtua sama määrä sormia. Minun tapauksessani nilkkojen väliin mahtui 4 sormea, polvien väliin 2.)

Päädyimme aloittamaan vuoden mittaisen prosessin, jonka tarkoituksena on mahdollistaa minulle paljon lisää juoksuvuosia. Ensimmäinen askel oli tukipohjalliset. Kalliit, kyllä (170 €), mutta hintansa väärti jos se tarkoittaa sitä että liikuntakykyni säilyy vielä kauan. Hain pohjalliset perjantaina ja kyllähän niiden kanssa on jaloilla ollut jonkinlainen alkujärkytys. Eilen lauantaina olin töissä, kirjasto oli auki vain 4 tuntia joten työpäivä oli tavallista lyhyempi, sisältäen myös rauhallisia hetkiä, joten en joutunut olemaan koko aikaa jaloillani vaan pääsin välillä istumaan. Alkuun tuntui siltä, että kävelen kivien päällä. Päivän mittaan pohkeet alkoivat vetää jumiin, lisäksi jalkateriä särki. Kotimatkalla mietin, pääsenkö kävelemään bussiasemalta kotiin, jalat olivat kuin tulessa polvista alaspäin. Lohduttelin itseäni, että tämä on parantavaa kipua joka sitäpaitsi menee ohi kun jalat tottuvat pohjallisiin. Tänään kävin kaupungilla lataamassa bussikortin, alussa tunne kivien päällä kävelemisestä oli läsnä mutta jäi pian taustalle. Toki kävelyä ja liikkeellä oloa oli vähemmän kuin eilen, niin suoraan ei voi verrata. Huomenna on tosi testi, kun on normaali työpäivä. Luulen kuitenkin, että jalat sopeutuvat nopeasti. Vielä en osaa sanoa, onko varpaan ja päkiän kipu hävinnyt, sen verran paljon on sattunut koko jalkapohjaan. Mutta luottamus on kova, että se siitä tasaantuu nopeasti.

On vaan muistettava aina vaihtaa pohjalliset niihin kenkiin, mitä kuitenkin käyttää. Ja peruskenkiä on ehkä ostettava aiempaa isommassa koossa. Kesäaikaan ja töissä käytän paljon ex-juoksukenkiä, joten niihin jalka mahtuu pohjallisten kanssa. Mutta esimerkiksi talvi- ja juhlakengät menevät uusiksi. Ei voi mitään, mutta toisaalta, tässä vaiheessa olen valmis isoihinkin muutoksiin kunhan vaan pääsen palaamaan lenkkeilyyn ja sellaisiin jumppiin, missä on askelkyykkyjä ja hyppyjä. 

Että vaikka juoksemattomuus / sauvakävelemättömyys turhauttaa, niin sinänsä kuuluu hyvää. Tiedän nyt, mistä vaivat johtuvat (rakenteelliset asiat sekä lihasjäykkyys ja lantion sitkeä viistäminen vasemmalle) ja ennen kaikkea on otettu askeleita ongelman korjaamiseen. Seuraava aikani fysioterapiaan on lokakuun loppupuolella, silloin saan jotain harjoituksia tehtäväksi. Muuta en vielä tiedä, mitä siellä tapahtuu. 

Juoksutelakalla: stressipalloja ilmassa

Täällä ollaan, juoksutonta elämää viettämässä. Spinningiä kokeilin, 40-minuuttista TRIP-tuntia. 20 minuutin kohdalla totesin että ei tätä lajia, lopputunti sitten himmaillen. Kaikki varpaat vetivät tunnottomaksi ja jalkaterä oli kipeä nilkkaan asti. Salilla olen käynyt muutaman kerran, lisäksi perjantaina uiskentelin maauimalassa. 

Maanantaina kävin erikoistuvalla urheilulääkärillä. Ei hänkään tarkkaa diagnoosia osannut antaa, mutta tutki enemmän kuin työterveyslääkäri. Hän totesi, että vasemmassa jalassa on madaltunut jalkaholvi, lisäksi vaivasenluu vetää kakkosvarvasta vinoon. Näin:

Lääkäri teki myös testin: seisoin jalkaterät 20 senttiä toisistaan, sitten nostin polvea vuorotellen. Lantio erosi keskilinjasta vasemmalla 13 senttiä, oikealla 9. Kun keskityin ajattelemaan asiaa, pitämään ryhdin hyvänä ja nostamaan jalkaa (eikä vain polvea) niin ero tasottui. Mutta siis, vasen puoli on heikompi. Ensi torstaina aloitan fysioterapian; lääkäri sanoi että jos siitä ei ole apua niin sitten kannattaa mennä jalkateriin erikoistuneelle ortopedille. Asetan kuitenkin isohkoja odotuksia fyssarille, koska jos ongelmien aiheuttaja on lihastasapaino ja sen puute, niin asia on korjattavissa. Vielä en ala ajatella niin, että juoksut on juostu, maratonit ynnä muut historiaa ja edessä liikkuminen vain liikkumisen ilosta, ilman tavoitteita. 

Urheiluhierojalla kävin tiistaina, pohkeet ja takareidet on nyt taas käsitelty. Hänkin huomasi puolieron, takareidet olivat molemmat jumissa mutta vasen pahemmin. Hänelle kerroin lääkärikäynnistä ja tulevasta fysioterapiasta, hän sanoi että myös osteopaatista voisi olla apua. Kampaaja kehui kuivaneulausta, sanoi saaneensa siitä apua niin alaselän kipuun kuin niska- ja hartiaongelmiin. Kiinnostaa sekin. Mutta jos nyt ensin käyn fysioterapeutilla alkukartoituksessa enkä säntää joka paikkaan :) Koska urheiluhierojani tekee myös treeniohjelmia, kysyin vinkkejä salille alkulämmittelyyn. Kun jalkaterä vaivaa, aerobiset laitteet ovat kivuliaita käyttää. Sain vihjeen lämmitellä laitteessa, eli tehdä ensimmäisen sarjan todella pienillä painoilla, pumppaavalla liikkeellä. Tätä toteutinkin jo, tein jokaista liikettä viisi sarjaa niin että ensimmäinen oli tosi kevyellä painolla, sitten neljään muuhun laitoin aina vähän lisää, kunnes viidennessä en enää jaksanut tehdä yhtä monta toistoa kuin muissa. 

Jalkaongelma on yksi stressipallo, työ toinen. Kirjastomme johtaja on jäämässä opintovapaalle syys-lokakuun vaihteessa, ja minusta tulee hänen sijaisensa. Jännittävää, koska en ole koskaan ollut esimiesasemassa. Toisaalta ei jännitä, koska henkilökunta on tuttu ja työnkuvassani pysyy lasten- ja nuortenkirjastotyö osittain. Kuitenkin esimerkiksi talousarviossa pysyminen / säästöjen etsiminen on varmasti stressaavaa kokemattomalle ihmiselle. Huomenna haastatellaan hakijoita, jotka haluavat minun paikalleni kirjastonhoitajaksi. Sekin on minulle uusi tilanne, olen aina ennen ollut se jota haastatellaan, en se joka haastattelee. Lisäksi pomoni sanoi että hän ei tiedä mitä hänen pitäisi kertoa minulle, koska asiat tulevat mieleen silloin kun ne tulevat vastaan. Eli en tule saamaan kovinkaan tarkkaa perehdytystä kirjastotoimenjohtajaksi. 

Kolmas jännityksen aihe on miesystäväni työnsaanti. Hänellä on ensi viikolla haastattelu Tampereella, toivon että hän saa paikan. Eikä päädy esimerkiksi Espooseen, jolloin hän joutuisi vuokraamaan sieltäkin asunnon ja maksamaan kahta vuokraa. 

Että tämmöistä pallottelua. Katsotaan saanko jossain vaiheessa kaikki pallot kiinni vai lentelevätkö ne sinne tänne.