Treenikauden paras viikko

Kevät tulee!

Kevät etenee, ja perinteisesti lisääntyvän lämmön ja auringon myötä meikäläisen treenit paranee kerta kerralta. Tämä viikko, päivää vaille valmis, on ollut paras tällä treenikaudella eli lokakuun alusta lähtien. 

Maanantaina tein vk-lenkin. Jäin bussista pois suunnitellusti, ja tein 10 minuutin eli reilun kilometrin alkuverkan. Vauhtijuoksua tuli 24 minuuttia 25 sekuntia, matkaa 3.65 km. Tavoitteena oli mennä hyvällä tekniikalla reipasta vauhtia, mutta  lähtihän se vähän lapasesta eli olin mennyt lujempaa kuin kuvittelin. Mittarini ei mittaa kuin manuaaliset kierrokset ja automaattiset kilometrit, eli toinen kilometri aikaan 6.56 on siinä mielessä virheellinen, että siinä on mukana vajaa minuutti/100 metriä alkuverkkaa. Kolmas ja neljäs kilometri kulkivat täsmälleen samaan aikaan, 6.36. Viidettä kilometriä menin 800 metriä eli siitä ei ole keskivauhtia. Täysissä vk-kilsoissa keskisyke oli 172 ja 174 eli ihan sama mitä lyhyissä vedoissa. Saa nähdä miten käy, jos tavoitteeni HCR:lle on loppuaika 2.15 niin koko matka pitäisi kipittää keskivauhdilla 6.23... Hurjalta tuntuu! Helpompi olisi ajatella 2.30 loppuaikaan vaadittavaa keskivauhtia 7.07. No, vielä on kaksi kuukautta h-hetkeen!

Tiistai oli välipäivä, koska takana oli peräkkäisinä päivinä tehty pitkis ja vk-lenkki. Keskiviikkona kävin salilla liikkuvuus/venyttelytunnilla. Tehtiin taas paljon aktiivisia venytyksiä, eli lihaksen jännittämistä ja rentouttamista hengityksen mukaan. Lisäksi rullailtiin takaketjua tennispallolla. Oli muuten pakaralihakset kipeät, varsinkin keskiosa!

Takapuoli oli kipeä koko torstain. Lähdin siitä huolimatta lenkille. Yhdistin taas työmatkan ja juoksun: jäin bussista pois linja-autoasemalla ja lähdin Hatanpään rantaa pitkin Arboretumiin ja sieltä poikkikatua pitkin Hervannan valtaväylälle ja edelleen Kalevaan. Matkaa oli enemmän kuin oletin, 9,04 km. Ei silti liian pitkä peruslenkiksi. Keskisykkeeksi tuli vähän turhan korkea 156, mutta keskivauhti oli vähän talvikelejä nopeampi eli 8.13. Huomasin kyllä, että askel tahtoi tihentyä etenkin vilkkaasti liikennöidyn tien varrella. Toisaalta Arboretumin polut olivat pehmeän mutaisia; hitaimmat kilometrit tulivat siellä. Kotona manailin dataa tutkiessani, että miten taas kävi niin, että kun keksin uuden lenkkireitin niin menin sen sellaiseen suuntaan että nousua tuli enemmän kuin laskua (75 m - 40 m).

Kevättä kengissä! :)

Perjantaina oli taas asiaa salille. Aloitin pyöräilemällä kevyesti 20 minuuttia. Se oli sekä palauttelua edellispäivän lenkistä että lämmittelyä ennen jumppaa. Kävin puolen tunnin vatsa-selkätreenissä, joka olikin aika haastavaa. Kaikki liikkeet tehtiin bosun päällä tai sen kanssa. Yllättävän painava se on, kun sillä tehdään maastavetoja, soutuja ja burpeita! Ja koko keho tekee töitä kun seistään bosun päällä ja viskotaan kuvitteellista kuntopalloa viistoon ylhäältä alas ja alhaalta ylös - unohtamatta kyykkäämistä! Jäin vielä liikkuvuus/venyttelyyn, jossa tällä kertaa venyteltiin varsin vähän ja keskityttiin putkirullailemaan takaketjua. 

Tänään keksin yhdistää pitkiksen salikäyntiin. Koska olin tiistaina iltavuorossa, jäi astangajooga keskustan salilla väliin. Hyppäsin siis bussiin ja menin Hervantaan, ohjaajana siellä on sama kuin keskustan astangassa. Alkuosa tunnista oli sama kuin viime viikolla: aurinkotervehdykset, valmistavat liikkeet ja soturisarja. Viime viikolla tehtiin paljon eteentaivutuksia istuen, tänään oli keskivartalon vuoro. Pääosin taivuttiin taaksepäin, ja eteentaivutuksista tuli lyhytkestoisia palautuksia. 

Salilta juoksin pitkiksen kotiin. Tämä oli taktikointia; viime viikolla olin astangajoogan jäljiltä reisijuminen pari päivää, joten parempi juosta lenkki alta pois ennen kuin seuraava jumi iskee. Taktikoin lenkin alamäkivoittoiseksi; kerran juoksin Kalevasta Vuorekseen ja muistin sen olleen ylämäkeä, nyt lähdin Hervannasta kohti Kalevaa niin sain ensimmäiset kolme kilometriä melkein pelkkää alamäkeä. Sen huomasi niin olosta kuin datasta, kilsat vauhdilla 7.36-8.02 ja keskisykkeellä 144-152. Kolmen iloittelukilsan jälkeen päästiinkin karun totuuden äärelle. Käännyin kohti Hatanpäätä ja Arboretumia, sitten sainkin edetä hyvän tovin vastatuuleen. Parissa päivässä Arboretumin väylät olivat kuivuneet jonkin verran mutta aika pehmeää oli vielä, Ratinanrannassa totesin, että lenkistä tulee lyhyempi kuin oletin ja toivoin. Tarkoitus oli mennä 15-16 km, mutta vaikka kieppasin vielä Järvensivun kautta niin mittaa tuli vain 12,84 km. Aikaa meni 1 h 42 min 27 sek. Mutta mutta: keskivauhdiksi tuli tasan 8 minuuttia! Eli siis nopein keskivauhti sitten viime kevään :) Keskisykkeeksi tuli 156, taas vähän liian korkea mutta menköön. Lopun viimeiset vajaat 3 km menivät 160-161 sykkeellä, aloin olla aika väsynyt. 

Viikko on siis ollut hyvä. Sain juostua kolme lenkkiä, joista kaikista jäi varsin hyvä fiilis. Erityisen iloinen olen tämän päivän juoksusta, jossa 7/12 km meni alle kasin keskivauhdilla. Alun alamäen jälkeen tuli vähän myös ylämäkeä; nousua oli 110 m ja laskua 150 m. Juoksujen lisäksi sain mukaan astangajoogan sekä pari kehonhuoltotuntia. Ehkä siksi tänään vauhti kiihtyi, koska astangassa venytettiin jalkoja kunnolla ja eilen ne rullailtiin? 

Nyt kyllä on olo kuin jyrän alle jääneellä. On ehkä vielä syytä venytellä ennen nukkumaan menoa :) Huomenna tapaan kavereita, ainakin avantouinti on suunnitteilla. Mahdollisesti käymme kävelyllä jossain, mutta siihen osallistumiseni on epävarmaa. Katson aamulla, kuinka pahasti olen jumissa... Vaikka kävely varmasti helpottaa oloa. 

Viikon liikuntasaldo (tähän mennessä) on minun tasooni erittäin hyvä 7 h 17 min. Juoksukilsojakin tuli 26,6. Hyvillä mielin eteenpäin!

Kevään merkkejä

Eilinen hieno auringonpaiste meni ohi. Olen ollut koko viikon todella väsynyt Lahden reissun jäljiltä. Lisäksi työviikko oli kuusipäiväinen, koska olin eilenkin töissä. Siirsin siis suosiolla pitkiksen tälle päivälle. Lenkki oli sama kuin kuukausi sitten, Kalevasta Linnainmaalle ja Teiskontietä takaisin. Fiilis oli kyllä täysin eri. Kuukausi sitten meno oli hidasta mutta helpon tuntuista, keskisyke 151 keskivauhdilla 8.20. Tie oli luminen mutta melko hyvin pitävä.

Tänään vain ensimmäinen ja viimeinen kilsa olivat helppoja. Alkupuolikas tuntui olevan pelkkää ylämäkeä, syke kolkutteli jatkuvasti 160 tuntumassa. Tie oli hyvä, melkein koko matka sulaa (alempi kuva). Paluumatka olikin toisenlaista, kuten ylempänä olevasta kuvasta näkyy niin Teiskontie oli umpijäässä eikä ihan hirveästi hiekkaa näkynyt. Pinnanmuodoltaan lenkin toinen puolikas oli alamäkivoittoinen, ja kyllä siellä välillä oli sitä helppoa ja kevyttä menoa. Viimeinen kilsa oli alamäkeä, liukkauden takia siihen meni 8.02 mutta vauhtia lienee luvassa lisää kunhan tiet sulavat. 

Kokonaissaldo oli 1 h 26 min, keskisyke 156 keskivauhdilla 8.13. Vauhti siis vain 7 sekuntia nopeampi kuin mitä talven mittaan on ollut suurin osa lenkeistä. Mutta uskon siihen että sitä tulee lisää, kunhan pääsen virkeänä sulalle asfaltille :)

Viikon liikuntasaldo jäi tavallista vähemmäksi, treenikertoja tuli vain kolme joista kaksi juoksua. Tiistaina kävin salilla astangajoogassa, ja sen seurauksena takareidet olivat kaksi päivää niin kipeät että kävelykin sattui ihan kunnolla. Olen käynyt astangan alkeis- ja alkeisjatkotunneilla aiemmin, mutta edelliskerrasta on 7-8 vuotta. Hyvin kuitenkin liikkeet palautuivat mieleen. Tosin salin versio oli lyhyempi kuin ne missä aiemmin kävin. Tunnin kesto on 55 minuuttia eikä puolitoista tuntia, joten kaikkia sarjan liikkeitä ei ehditä tehdä. Myöskään alku- ja loppumantroja ei tehdä. 

Suhtaudun kuntokeskuksen astangajoogaan vähän kaksijakoisesti. Toisaalta se oli ihanaa, olin kaivannut sitä ehkä enemmän kuin mitä tiesin. Liikkeet tehtiin virtaviivaisesti, ja opettaja liikkui sen mukaan mihin suuntaan kasvot olivat, eli suunnasta riippumatta hän oli aina porukan edessä. Vähän jäin kaipaamaan astangan syvintä olemusta. Aiempi kokemukseni on, että ohjaaja korosti aina sitä, että mennään asanoita kohti sen mukaan miltä tänään tuntuu. Tuo kehon kuunteleminen loisti poissaolollaan tiistaina. Ohjaaja toki sanoi, että jalasta voi ottaa kiinni mistä saa, säärestä tai nilkasta tai isovarpaasta. Mutta kaipasin sitä, että muistutettaisiin siitä ettei kaikkien tarvitse taipua asanoihin samalla tavalla, vaan jokaisen liikkuvuus ja päivän kunto vaihtelevat. Silti, aion pyrkiä käymään astangassa kerran viikossa, jos en pääse tiistaina keskustan salille niin menen lauantaina Hervantaan. Etenkin Hervanta-käynteihin voinee yhdistää pitkiksen :) 

Huomenna alkaa uusi viikko, ja pitkästä aikaa tai oikeastaan ensimmäistä kertaa koko talvena teen tehotreenin pidempänä vk-lenkkinä, en intervalleina. Suunnittelin jääväni bussista pois Teiskontien päässä, josta juoksisin kotiin. Matkaa on viitisen kilometriä. Mutta koska Teiskontien kunto on mikä on, teenkin niin että jään pois siinä missä suunnittelin mutta lähden Jankan suuntaan eli sinne sulille teille, jossa tänään menin lenkin alkupuoliskon. Noin 5,5 km on kokonaismatka, josta ensimmäisen kilometrin menen verkkaa. Huonosta treeniviikosta huolimatta iloisin mielin kohta uutta viikkoa ja lehden lupaamia aurinkoisia päiviä :)

Kisahuumasta arkeen

Huh! MM-kisat on ohi, mahtava tapahtuma jota seurasi mahtava kisaväsymys! :D 

Viime viikon lauantaina aloitin työvuorot akkreditoinnissa, töitä oli kuutena päivänä peräkkäin ja yksi vuoro kesti 6-6,5 h. Välillä meinasi iskeä epätoivo; paljon kortteja oli haettu kisojen alkupäivinä joten jälkimmäiselle viikolle kasaantui enemmänkin niitä ongelmatapauksia. Tuntui että ainakin puolet oli tapauksia, joissa jouduin kysymään neuvoa vuorovastaavalta tai opastamaan akkreditointia kaipaavan vuorovastaavan pakeille. Samalla kuitenkin oli valtavan kiinnostavaa nähdä kisoista myös "takapuoli" tai taustatohina. 

Työvuorot oli tehty niin, että aamuvuoron jälkeen ehti kisapaikalle ja toisaalta jotain ehti nähdä ennen iltavuoroa. Kävinkin katsomassa kaikkea, niin hiihtoa, yhdistettyä kuin mäkihyppyä. Miesten yhdistelmäkilpailua seurasin ladun varresta. Lähdin poispäin vähän ennen loppua, menin tapaamaan ystävääni. Kävi aika uskomaton säkä: väkijoukko pysäytettiin portaiden yläpäähän odottamaan ruuhkan purkautumista. Portaikko sattui olemaan Intiaanikukkulan juurella, ja kun olin pysähtynyt niin kärkipari tuli nousuun ja alkoi ratkoa voittajaa. Näin ratkaisun kirjaimellisesti aitiopaikalta, harmi etten tajunnut ajoissa kaivaa kameraa esiin.

Parisprintissä näin välierät kisa-alueelta, vapaaehtoisten akkreditointipassilla ei päässyt katsomoon mutta osuin sellaiseen kohtaan jossa näin sprinttiradasta kaiken muun paitsi stadionin. Finaalit katsottiinkin sitten työporukalla tv:stä, onneksi sinä aikana ei käynyt asiakkaita :) Miesten 15 km oli aika hyvin ajoitettu myös, tullessani kisa-alueelle kuulutettiin Iivo Niskasen lähtevän matkaan. Tällä kertaa vapaaehtoiset pääsivät huutokaarteeseen, ja siellä tunnelma oli nimensä veroinen. Sain kuvattua Niskasen maaliintulon, toivottavasti video näkyy myös tässä:

Kuuden työpäivän jälkeen menin kotiin. Perjantai menikin levätessä. Nukuin 10 tuntia ja olin silti ihan poikki. Lauantaina lähdimme kahden ystäväni kanssa kisaturisteiksi paikalle, seurasimme sekä naisten 30 km kisan että mäkihypyn joukkuekisan. Mäkihyppyyn suhtauduin vähän jännityksellä. Ensimmäisen livekosketuksen sain keskiviikkona. Yhdistetyn hiihdon aikana stadion oli hetkellisesti tyhjä joten katselin mäkihyppytorneja. Yhtäkkiä näin että hyvänen aika, sieltähän tulee ukkoa toisensa perään alas. Torni näytti hurjan korkealta ja mäki järkyttävän jyrkältä nähtynä jonkun matkan päästä ja suoraan edestä. Hyppääjät näyttivät hyttysen kokoisilta. Pakko myöntää, vähän tuli vatsaan halju olo. No, lauantaina olimme mäkimontussa ja siinä hyppääminen näytti vähemmän pelottavalta. Ehkä syynä oli myös katsomon huikea juhlatunnelma. Tv:ssä olen nähnyt monttutunnelmaa heiluvine lippuineen, mutta ei se kyllä ole yhtään sama kuin paikalla koettuna. Ihan mahtava meno, 35000 iloista ihmistä tanssimassa ja laulamassa! :) 

Olisin halunnut lenkkeillä Lahdessa, mutta bussilla matkustaessa en saanut kannettua tarpeeksi varusteita mukana. Sisälenkkarit oli, joten kävin kerran salilla polkemassa kuntopyörää. Varvas vihotteli vielä viime viikon alkupuolella mutta loppuviikosta se oli jo parempi. Tänään kävin pitkästä aikaa - ainakin kahden viikon tauon jälkeen - ihan rehellisellä juoksulenkillä. Kävin työmatkalla, jäin bussista pois keskussairaalan luona ja lähdin siitä kohti Irjalaa ja edelleen Kalevaan. Tuli ihan hyvä peruslenkki, 45 min keskisykkeellä 153 ja keskivauhdilla 8.20. Reppu selässä menin, ja maha turvoksissa kun Lahdessa oli aamu- ja välipalana leipää, leipää ja leipää... Silti meno oli ajoittain hyvinkin kevyttä. Iloisella mielellä siis kevättä kohti. Toivottavasti aurinkoa riittää koko viikoksi!

Ai niin, mietimmepä siinä että pitäisikö lähteä 2019 Seefeldiin MM-kisoihin... Olympialaisetkin kiinnostaisivat mutta kahdet seuraavat talvikisat ovat sen verran kaukana että tulee vähän turhan kalliiksi... :D 

Uudella salilla - ja hiihdon MM

Varvaskipuun ei löytynyt varsinaista syytä, arvelen sen johtuneen liukkaista keleistä. Vaikka pahimpina päivinä pidin nastalenkkareita kävellessäni 2-2,5 km juna- tai bussiasemalle, tuntui askeleet lipsuvan silti. Viikon kestänyt tlehduskipulääkekuuri yhdistettynä lepoon ja kylmähoitoon on tuntunut tehoavan. Verikokeetkin oli normaalit. Sitä hiukan ihmettelen, että 8.2. työhöntulotarkastukseen liittyvissä verikokeissa hemoglobiini oli 124 ja nyt kaksi viikkoa myöhemmin se oli 136. Onkohan edellisessä mittauksessa tapahtunut joku virhe? Ruokavalio on kuitenkin pysynyt samana tässä välissä enkä ole syönyt rautakuuria. 

Tänään oli viimeinen sairaslomapäivä, tein "testilenkin" kävelemällä hypermarketin ympäri :D Kävely tuntui mutta varvas ei kipeytynyt. Illalla kävin avannossa, joten kylmääkin se vielä sai. Ja jalkapohjat rullausta tennispallolla.

Jalkaongelmasta huolimatta olen käynyt tällä viikolla pari kertaa salilla. Sen verran annoin periksi, että menin bussilla. Pysäkki on melkein kotiovellani ja toisessa päässä ehkä sadan metrin päässä salirakennuksesta. Ensimmäisellä kerralla poljin kuntopyörää puoli tuntia. Tietysti unohdin sykemittarin kotiin joten sykkeistä ei ole tietoa. Toisella kerralla poljin ensin puoli tuntia ja perään osallistuin "Liikkuvuus ja venyttely" - tunnille. Polkeminen oli yllättävän raskasta, en tiedä johtuiko harjoituksen puutteesta vai siitä että painopiste oli päkiän sijasta jalkapohjan keskiosalla. Hyvin tuli hiki! Puolessa tunnissa ehdin polkea 10-10,3 km ja jälkimmäisessä setissä keskisyke oli 133.

Venyttelytunnista tykkäsin, tehtiin sekä staattisia että aktiivisia. Samalla harjoitettiin tasapainoa ja lisäksi rullailtiin lihaksia tennispallolla. Apuna oli myös jumppakuminauha. Pidän tuollaisesta venyttelystä, missä liikkeitä tehdään virtaavasti hengityksen tahtiin. Esimerkiksi niin että  seisoma-asennossa sisäänhengityksellä vedetään polvi kohti rintaa, pidetään sekunti kaksi, uloshengityksellä ojennetaan jalka suoraksi eteen, kantapää maassa ja venytetään takareisi. Seuraavalla sisäänhengityksellä taas polvennosto, uloshengityksellä takareisivenytys. Ohjaaja myös muistutti useamman kerran keskivartalon tuesta ja siitä että selän täytyy olla suora jotta venytys kohdistuu täsmälleen oikeaan paikkaan.

Sen verran nyt mainostan GoGo:ta, että parin kerran kokemuksella voin sanoa tykkääväni paikasta. Tilat ovat viihtyisät ja jumppasalit isoja. Yksi painava valintakriteeri oli myös se, että Tampereen keskustan salilla on infrapunasauna. Ikinä ennen en ole sellaisessa käynyt mutta nyt on kokeiltu. Mikäs siellä oli istuessa kuntoilulehteä lukiessa :) Aika nopeasti tuli hiki vaikka lämpötila oli vain n. 60 astetta eikä siellä heitelty löylyä. 

Toinen valintakriteeri oli astangajooga. Olen sitä harrastanut kymmenkunta vuotta sitten, taisin käydä tunneilla parisen vuotta. Nyt harmittaa että varvasvaivan takia en ole päässyt kokeilemaan täällä. 

Enkä pääse ensi viikollakaan, sillä huomenna lähden vapaaehtoistehtäviin hiihdon MM-kisoihin Lahteen! :) Hain ja tulin valituksi :) Kuusi päivää on töitä, kunakin päivänä työvuoro kestää 6 h 15 min. Ajoitus on sikäli kiva, että aamuvuoro päättyy klo 14.15 ja iltavuoro alkaa klo 14, eli ainakin jotain kisatapahtumia näkee työpäivinäkin. Töitä on lauantaista torstaihin ja siksi aikaa varasin patjamajoituksen. Pari päivää saattaa jäädä väliin, sillä en tiedä riittääkö rahat ja jaksaminen sitä että matkustaisin pari tuntia Lahteen ja pari tuntia takaisin Tampereelle. Mutta sinänsä ei haittaa vaikka en siellä olisikaan ihan joka päivä, aivan varmasti saan jo noissa kuudessa päivässä mahtavia elämyksiä ja toivottavasti myös uusia kavereita. Jos satutte tulemaan kisoihin niin laittakaa tänne kommentti tai sähköpostiin viesti, treffataan! 

Pakkolepo - mutta kuinka kauan?

Voi kettu! Hyvän viime viikon jälkeen tämän viikon saalis on puoli tuntia kuntopyöräilyä salilla. Sunnuntaina olin iloinen naisten liikunnallisesta mökkiviikonlopusta. Olo oli hyvä eikä mihinkään sattunut. Maanantaiaamu olikin sitä karumpi. Jo herätessä huomasin, että vasempaan isovarpaaseen sattuu. Työpäivän aikana kipu paheni, ja teki sitä lisää viikon loppua kohti. Perjantaiaamuna oli inhottavaa lähteä töihin, kun ensimmäistä kertaa varpaaseen sattui todella paljon jo herätessä. Pelkäsin jo valmiiksi, että kuinka pahaksi kipu menee työpäivän aikana, kirjastotyössä kun joutuu kävelemään monesta eri syystä. Käytännössä varvas ei liiku mihinkään suuntaan ilman kipua, mikä tietysti vaikuttaa kävelyynkin. Vähän jo alkaa tuntua siltä, että säären lihakset alkavat kiristyä ontumisen takia. Työpäivien aikana oli välillä vaikea löytää mitään asentoa, varvasta särki vaikka istui paikallaan ja piti vain kantapäätä maassa.

Tänään kävin lääkärissä, mitään diagnoosia en vielä saanut. Maanantaina otetaan kihtikokeet, mutta en usko että siitä on kyse. Mistä sellaisen olisin saanut? En tiedä missä verikokeissa se näkyy, mutta toissa viikolla tehdyissä kokeissa kaikki arvot olivat hyvällä tasolla. Ja tänään pika-CRP näytti myös normaalia, eli tulehduksesta ei liene kysmys. Sain nyt viikon kipulääkekuurin ja sairaslomaa. Saikku alkaa maanantaina, jolloin tosin aion mennä töihin siksi aikaa että pidän aamuksi suunnitellun kirjavinkkauksen. En saa opettajaa kiinni nyt viikonloppuna eikä hän välttämättä lue sähköpostia maanantaina niin aikaisin, että ehtisin perua. Käyn sitten samalla reissulla labrassa ja jätän sairaslomalapun töihin. Lähden kotiin heti kirjavinkkauksen jälkeen ja pysyn siellä perjantaiaamuun asti.

Sain toiselle lääkärille kontrolliajan tiistaille, se on ehkä pidempi aika kuin tämän päivän akuutti vartti. Tänään lääkäri sanoi että jos kipu ei rauhoitu lääkekuurilla ja levolla niin sitten varvas kai täytyy kuvata, että onko nivelrikkoa. Tai ehkä se on vaan rasittunut liikunnasta. Tosi kivaa jos taas on jostain rasitusvammasta kyse... 

Huokailen tässä jo etukäteen, että mitä ihmettä teen ensi viikolla kun on neljä päivää sairaslomaa. Sinänsä kun en ole sairas, esimerkiksi flunssaisena en varmaan jaksaisi muuta kuin maata. Nyt olisin täynnä energiaa mutta kaikkea tekemistä rajoittaa kipu. Kirjoja on vino pino mutta pää kyllä hajoaa jos moneen päivään ei ole muuta ohjelmaa. En tiedä voisinko mennä vaikka uimaan, Kalevan uimahalli on tuossa ehkä puolen kilometrin päässä. Uinnissa ainakaan ei varpaalle tule painoa. No, saa nähdä. Ehkä maltan odottaa tiistaihin ja lääkärikäynnille asti. Luen kirjaa Aino-Kaisa Saarisesta, olen vasta alussa mutta vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Jos ei tekeminen ole helppoa kuntoilijalla niin ei se sitä ole huippu-urheilijallakaan.

Todellista juoksun ja liikunnan iloa

Kyllä tuossa on kahvakuula vaikka se rajautuikin kuvasta ulos! :)

No niin ystävät, tuttavat ja tuntemattomat! Tällä viikolla se lopultakin löytyi, tekemisen ilo ja ajoittain myös helppous :) Vaikeiden viikkojen, jopa kuukausien jälkeen oli jo aikakin! Huippuviikko, jota seuraavassa ruodin tarkemmin. 

Viikko sitten lauantaina olin töissä, joten pitkis siirtyi sunnuntaille, Se oli aika raskas ja ylämäkinen keikka. Maanantaina oli vapaapäivä, mietin että lähtisinkö lenkille kun on se kova pitkis alla. Oli niin hieno auringonpaiste että lähdin. Olin suunnitellut yhden reittivaihtoehdon, mutta puolen tunnin jälkeen tajusin että siitä tulee liian pitkä, en voi juosta toista pitkistä tänään. Käännyin takaisin tulosuuntaan, mutta en juossut samaa tienreunaa vaan kävelyteitä. Saldoksi tuli 8,1 km aikaan 1 h 10 min. Alkumatka tuntui ylämäkivoittoiselta ja syke nousi, mutta loppumatka oli enemmän alamäkeä niin keskisykkeeksi tuli 153. Vauhti oli hidas 8.41.

Keskiviikkona tein 43 minuuttia lihaskuntotreeniä kotona. Apuna 8 kilon kahvakuula sekä putkirulla, mutta pääosin liikkeet oman kehon painolla.

Torstaina oli melkein juhlapäivä. Parin vuoden jalkavaivojen jälkeen ystäväni on kuntoutunut sen verran että pystyy juoksemaan noin tunnin lenkkejä. Otimme koiran mukaan ja suuntasimme Hatanpään Arboretumiin. Ihana lenkki, monestakin syystä, Tietenkin ystävä on ykkösjuttu - juoksimme yhdessä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, voi olla että siitä on jo lähemmäs kolme vuotta. Toiseksi reitti. Juoksimme menomatkalla Pyhäjärven rantaa ja ihailimme keskustan valoja erilaisesta näkökulmasta. Paluumatkasta osa juostiin järven jäällä, toki lähellä rantaa ja muiden jälkiä seuraten. Kun käännyimme puolimatkassa ympäri, saatoin painaa mittarin tauolle liian voimakkaasti niin että se katkaisi mittauksen. Vajaan tunnin sijaan sain kaksi lähes puolituntista, joita polarpersonaltrainer.com ei anna yhdistää yhdeksi lenkiksi. No, molemmissa keskivauhti on ollut 8.20 keskisykkeillä 153 ja 154. 

Perjantaille oli suunniteltu toisen ystävän kanssa uimahallireissu mutta se peruuntui. Kävin juoksemassa pitkiksen, nyt sen reitin mikä maanantaina osoittautui liian pitkäksi. Haikailin parituntista mutta siihen se oli liian lyhyt, saldona vain 1 h 36 min ja 11,47 km. Mutta tässä tärkeintä oli se, että keskivauhdilla 8.20 syke oli 151. Maksimi vain 162, ja sellainenkin ihme koettuna että tasamaalla mennessä lukemat olivat ajoittain 14-alkuisia! Kolmella kilometrillä keskisyke on ollut alle 150, ja raskaimmissakin vain 153. Muutenkin oli ihana juosta, kun Oriveden kuukausi oli täynnä mäkisiä lenkkejä ja nyt sai mennä tasaisella. Nousua vain 60 metriä ja laskua 50, mikä on hurjan erilainen määrä kuin viikon takaisella jossa nousua 100 ja laskua 70 metriä. Tai Orivedellä, missä 10,85 km sisäsi nousua 110 ja laskua 90 metriä. Tämä lenkki oli täyttä iloa, ja saattaa osoittautua ehkä koko talven tärkeimmäksi. Nyt on olo, että tuskin maltan odottaa seuraavaa pitkistä.

Viikonloppu oli naisten mökkiviikonloppu. Neljän naisen voimin valloitimme järvenrantamökin. Toki mukana oli viinakassi - mutta myös 4 eri kokoista kahvakuulaa! Lauantaina kävelimme jäällä 45 minuuttia ja teimme päälle kahvakuula-HIITin. Yksi porukasta on ryhmäliikunnanohjaaja joka pitää muun muassa crossfit-tunteja. Teimme 20-minuuttisen setin, jossa oli neljä kierrosta. Yksi kierros kesti 4 minuuttia, eli minuutti per kuula. Ensimmäisen ja kolmannen kierroksen välissä oli minuutin tauko, toisen jälkeen kahden minuutin. 8 kilon kuulalla tehtiin yhdistelmä hauiskääntö - ylöstyöntö - ojentaja. 12 kilon kuulalla etuheilautuksia. Paitsi viimeisellä kierroksella kun en jaksanut enää heilauttaa niin tein pystysoutuja. 16 kilon kuulan luona odotti sumokyykky. 20-kiloiselle oli varattu maastaveto, suunta omavalintainen. Tein kolmella kierroksella niinpäin, että nostin kuulan maasta, yhdellä kierroksella laskin sitä alas. Lyhyt mutta tehokas treeni! Kaksi viimeistä kierrosta tein paljain käsin, koska kuulat luistivat hanskoilla. 

Treenin jälkeen kilistimme kuohuviiniä ja aloitimme varsinaisen illanvieton. Viinin lipittäminen jäi kuitenkin sen verran vähiin, että tänään kyettiin hiihtämään :) Iltapäivän setti on mittarini mukaan taas kahtia jaettu; latukahvilassa oli sen verran pitkä tauko että laite katkaisi mittauksen. Yhteismitta on kuitenkin 39 + 39,18 minuuttia eli 1 h 18 min, matkaa 10,27 km. Keskisyke oli mennessä 157 ja tullessa 151. Mennessä oli yksi isompi ylämäki, lisäksi jännitin paria alamäkeä. Sukset luistivat hyvin mutta pito oli huono. Alussa oli noin kilsa ja lopussa 1,2 kilsaa pururadalla, vajaa 8 km mentiin järven jäällä. 

Viime viikolla kun mietin, että voinko laskea arkiliikunnan eli kävelyn bussi- ja juna-asemille liikunnaksi, niin kas kummaa, tällä viikolla niitä ei tullut yhtään! Oli kovia pakkasia ja parina iltana olin niin väsynyt että menin matkat bussilla. No, tulipa koko viikko "hyväksyttävää" liikuntaa :) Treeniä kuutena päivänä, joista kolme juoksua. Yhteensä 6 h 41 minuuttia, mikä on minulle melko iso määrä. Viime talvena kun vetelin tällaisia tuntimääriä harva se viikko niin seurauksena oli rasitusvamma... No, opin siitä valtavasti ja siksipä nyt osa kilometreistä on hiihdosta. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon! 

PS. Olen ilmoittautunut vain Helsinki City Runille. Mutta kas, tällä viikolla mieleen juolahtivat Juokse maalla - tapahtuma, Tampereen puolikas ja Pirkan hölkkä. Vuoden lopussa nähdään, mihin kaikkeen innostun mukaan :)

Ekat treenit Tampereella

No niin, Tampereella asumista on nyt takana viikko. Tavarat on löytäneet melkein kaikki paikkansa, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, yksiööni pystyi sisustamaan olohuoneen :) Lauantaina kokosimme vanhempieni kanssa kirjahyllyt, lauantai-illan ja sunnuntaiaamun roudasin kirjoja paikoilleen. Sohvalle jäi oman hyllyn lukemattomat, siinä saa jokusen illan istuskella sohvan nurkassa että saa kasan pois...

Viikon liikunnat olivat hyvin pitkälti hyötyliikuntaa. Kävelin mennen tullen rautatie- ja linja-autoasemille. Junalle on 2 km ja bussille 2,5 km, eli vähän yli tai alle 20 minuuttia per suunta. Tulee siinä kuitenkin kävelyä se 35-47 minuuttia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Bussi keskustaan menisi ihan vierestä, mutta mietin että taidan olla nopeammin perillä kävellen. Matkalla on lähes kymmenet liikennevalot, ja jos bussi pysähtyy joka pysäkille, niin hidastahan se on. 

Tein yhden lihaskuntotreenin kotona. Kävelin ensin sen 2 km rautatieasemalta kotiin alkuverryttelyksi. Ykköskerroksesta lähdin kyykkäämään portaat kuudenteen kerrokseen, tasanteet etenin askelkyykkykävelyllä. Aikaa meni 4 minuuttia 55 sekuntia :D Kotiin päästyä riisuin ulkovaatteet ja jatkoin saman tien, loput 35 minuuttia sisälsi ojentajadippejä, punnerruksia polvet maassa, 8 kilon kahvakuulan kansssa maastavedon + pystypunnerruksen yhdistelmän, hauiskääntöjä kahvakuulalla sekä vatsa- ja selkäliikkeitä lattialla maaten.

Oikea jalka ensin, sitten vasen, ja kyykky. Seuraavalle portaalle ensin vasen jalka, sitten oikea, ja kyykky. Toistoja tasanteelle asti, sitten askelkyykkykävelyä portaiden alkuun asti. Toistoja kerrokset 1-6.

Perjantaina oli puolittainen lihaskuntotreeni. Kävimme kaverini kanssa uimahallissa. Uin 45 minuuttia, ja matkalla pysähdyin noin 7 kertaa altaan syvässä päässä. Pidin korokkeesta kiinni ja tein leuanvetoja, kahdella kerralla 5 kpl ja kolmannella 10. Kahdella kerralla olin selkä reunaan päin ja tein vedon niin päin, onko se sitten hartiapunnerrus vai mikä lie. Kolme tai neljä kertaa pidin korokkeesta kiinni selkä reunaan päin ja nostin polvia rintaan, en tiedä tekikö se vatsalihaksille mitään. Uinnin jälkeen otimme vaahtomuovipötkylät ja menimme lämminvesialtaaseen jumppaamaan. 20 minuuttia sisälsi paljon vatsaliikkeitä sekä pötkylällä että altaan reunaa hyödyntäen, ojentajadippejä sekä pötkylällä että altaan reunalla ja lonkan avausliikkeitä. 

Eilen lähdin juoksemaan ensimmäistä pitkistä. Olimme sopineet kaverini kanssa, että juoksen hänen luokseen Vuorekseen. Katsoin kartasta että joo, tossa on suora reitti Hervannan valtaväylää Ruskontielle, ei tule kuin pari käännöstä eli ei eksymisvaaraa. Mutta kuinkas kävikään?

En eksynyt, mutta siitä kiitän yksinomaan riittävän taajassa olleita kevyen liikenteen tienviittoja. Heti Hervannan valtaväylän alkupäässä oli kevyen liikenteen väylä suljettu. Kyltti ilmoitti, että se on nyt rakennustyömaa jonne ei ole asiaa. Ratikan rakennus alkaa parin viikon päästä. Keltaiset kyltit opastivat Hervannan suuntaan, joten lähdin seuraamaan niitä. 

Ahaa, nousu Kalevankankaalle, josta lasku Vuohenojalle , sitten nousu Muotialaan. Ahaa, tämä taitaa opastaa Lahdesjärven kautta Vuorekseen... Ei sittenkään, nyt viitta osoittaa Korkinmäentielle... Miten tää koko matka voi olla ylämäkeä?! Jaha, nyt mennään ison tien yli, onkos tää moottoritie, taitaa olla, onkohan tuo viereinen poikkikatu Hervannan valtaväylä? Nyt ollaan Hallilassa, 6 kilsaa ylämäkeä takana, jes nyt tulee lasku Hervannan valtaväylälle. Jaa, tässä ei olekaan kevyen liikenteen väylää kuin vähän matkaa, no ei se mitään, menen tuolle viereiselle samansuuntaiselle kadulle. Argh, miten taas voi olla pelkkää ylämäkeä?! Vaikka on loiva mäki niin risoo silti. Ai kun kiva, täällä voi seurata autoilijoiden opasteita Sääksjärven suuntaan. Ihanaa, loiva alamäki :) No niin, nyt on jo opaste Vuorekseen, mutta mitä ihmettä, taas ylämäkeä! 

Kun pääsin ystäväni luo, sanoin että oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun juoksen hänen luokseen, pelkkää ylämäkeä. Vähän tasamaata välissä, mutta vain yksi kunnon alamäki ja sekin jo ensimmäisellä kilometrillä. Polarin mukaan laskua oli 70 metriä ja nousua 100. Ystäväni ihmetteli että miten niin, eihän tuossa ole nousua kuin viimeinen pätkä Lahdesjärven ABC:ltä. No kun en tullut sen kautta vaan Hervannan suunnasta! "No mitä sää sieltä tulit, sehän ON pelkkää ylämäkeä? Mää luulin että sää lähdet kiertään Iidesjärveä ja tuut sieltä." No kun kartta näytti kulkua vaan Hervannan kautta, ja katoin että se on suora reitti, Mut eipä sit ollutkaan. No, ehkä annan toisen mahdollisuuden ja etsin vaihtoehtoisen reitin. Ja hei, joskus voin tehdä niin että menen bussilla Vuorekseen ja juoksen sieltä alamäkeä kotiin :) Matkaa tälle pitkikselle tuli vain 10,57 km johon kului 1 h 26 min. Keskisyke oli kuitenkin 163, johtuu sekä ylämäistä että vauhdista. En tiedä johtuuko runsaasta kävelystä, mutta ylämäkisyydestä huolimatta keskivauhti oli 8.07 eli hyvinkin 20 sekuntia nopeampi kuin talven tähän asti nopeimmilla pk-lenkeillä. No syke ei kyllä ollut pk-tasolla tällä kertaa, mutta en vaan suostunut kävelemään ylämäkiä. Koska kävelyä tulee työmatkoilla niin paljon, niin varsinaiset lenkit juostaan!

Korkeasta sykkeestä ja ylämäkiketutuksesta huolimatta lenkistä jäi ihan hyvä mieli. Perille päästyä oli sellainen olo, että pohkeissa ei paina yhtään, mikä oli hiukan yllättävää. Jos olisin jatkanut tasamaalla ja alamäkivoittoisella profiililla niin olisin jaksanut ties kuinka pitkälle. 

Varsin hyvä viikko siis. En vieläkään osaa päättää, onko hyväksyttävää laskea työmatkakävely treeniksi. Tuntuu hassulta että mukana on monta noin 20-minuuttista matalatehoista treeniä. Varsinaista treeniä (juoksu, uinti, lihaskunto) oli reilut 3 tuntia, kun viikon kokonaissaldo oli reilut 6 tuntia. Plus kaksi avantouintireissua :) No, nyt kun muuttopuuhat on ohi niin voin keskittyä enemmän juoksemiseen :)