Mahtavia treenejä - ja sitten iski flunssa

 

Viime sunnuntaina en ennättänyt kirjoittaa postausta, koska jääkiekkokisat, joten taas summaan yhteen kahden viikon tekemiset. Tai oikeastaan puolentoista viikon; keskiviikkona iltapäivällä sain seurakseni kurkkukivun joka torstaiksi kehittyi kunnon flunssaksi. Viidettä päivää siis mennään, ja yhä vaan on kurkku ja pää kipeät ja yskittää. Koitin äsken järjestellä vaatekaappia ja totesin että ei tule mitään. Ei varsinaisesti huimaa mutta sen verran heitätti päästä että piti istua takaisin alas. Chattailin päivällä lääkärin kanssa, hän kirjoitti huomisen sairaslomaa mutta sanoi että jos ei mene ohi niin sitten pitää mennä vastaanotolle kuunteluttamaan keuhkot. En nyt ihan hirveän luottavainen ole, että parantuisin tiistaiksi. 

Mutta lähdetään taas liikkeelle alusta, eli näin ennätin treenata ennen flunssaa. 

Tiistaina 24.5. kävelin Orivedellä iltavuoron jälkeen töistä junalle, 1 h 1 min / 6,15 km / 131. Onninpolkua ja radan vartta pitkin, siellä on tasaisimmat maastot. 

Torstai 26.5. oli helatorstai, se oli palkkatöistä vapaa mutta vapaaehtoishommissa oli iltavuoro. Päivän liikuntana oli ystävän kanssa bodycombat-tunti. Edelliskerrasta olikin jo vissiin pari viikkoa, joten kivaa oli! 

Lauantaina 28.5. kävin salilla pyöräilemässä tunnin verran. Tampereella oli sadepäivä niin kävin pakenemassa sitä Kalifornian aavikolle ja Patagonian sademetsään. 

Sunnuntaina 29.5. tein kävellen perus-Pyynikkikierroksen, 46 minuuttia / 4,6 km / 142. Menin vaihteeksi eri suuntaan kuin useimmiten, lähdin Eteläpuistosta alas kesäteatterille ja Varalan puolelta ylös harjulle, palloiluhallin puolelta alas. Raskasta oli. Illaksi menin viimeistä kertaa akkreditointitoimistolle. Aamuvuoro olikin jo pakannut melkein kaiken kasaan, joten illassa ei juuri ollut tekemistä. Itse asiassa kaikki muut paitsi minä olivat saaneet vapaapäivän, ja minäkin sain lähteä hyvissä ajoin. Ennätin siis nähdä loppuottelun kokonaan, vaikka olin varautunut katsomaan ensimmäisen erän toimiston telkkarista :) 

Tämän viikon maanantaina tein salilla yhdistelmätreenin, ensin puoli tuntia kuntopyöräilyä ja perään 31-minuuttinen voimaharjoittelu. 

Tiistainakin satoi, joten pyöräilin salilla 1 h 15 min. Tuumasin että heti kun kisat loppui ja turistit lähti pois niin alkoi sadekelit... 

Keskiviikkona tein retken Helsinkiin, menin Käpylään kokemaan noin tunnin mittaisen Eläköön Edith -kävelykuunnelman. Yhdistin retkeen lenkin. Olin katsonut kartasta että Pasilan asemalta on vain vajaat 3 km Käpylän pelastusasemalle, joten jäinkin junasta pois jo Tikkurilassa. Luulin ehtiväni kävellä Käpylään asti mutta toisin kävi. Edellisestä lenkkikerrasta tuolla päin oli niin pitkä aika, että en meinannut löytää radanvarren reitille. Tarkoitus oli mennä Helsingin suuntaan radan oikeaa reunaa, Vantaan kaupunginmuseon ohi kohti Puistolaa ja siitä eteenpäin. Päädyin kuitenkin Heurekalta radan toiselle puolelle. En ollut varma, kulkeeko tie koko matkan radan vartta, joten Malmilla vaihdoin puolta ja sitten taas Pukinmäen jälkeen takaisin toiselle puolelle. Lopulta pysähdyin Oulunkylän asemalle ja menin siitä lähijunalla Käpylään. Alkoi tulla kiire, koska oli ehdittävä kuunnelman jälkeen Pasilaan ja paluujunaan Tampereelle. Junaan joka oli tietysti varttitunnin myöhässä... Hyvä lenkki tuli kuitenkin, 1 h 27 min / 9 km / 140. 

Ensin ajattelin, että olipa Helsingin lenkillä kova keskisyke; 140 on kymmenisen pykälää korkeampi kuin yleensä. Mutta sitten huomasin että keskivauhti oli 9.41 / km, eli sekin oli 15-20 sekuntia tavallista nopeampi. Kävelykuunnelman ajaksi laitoin t-paidan päälle kuoritakin. Junamatkalla kotiin kurkkuni kipeytyi, ajattelin että ehkä kylmetyin kun en pukenut välikerrosta. Tampereen asemalla laitoin kuoritakin alle fleecepaidan. 

Torstaiaamuna heräsin sitten ääni raakkuvana, illalla nousi lämpö niin että enimmillään oli 37,6. Perjantai oli parempi päivä, kurkku oli tosi kipeä mutta lämpö oli laskenut eikä päänsärkykään ollut kovin paha. Nyt viikonloppuna onkin sitten ollut vaikeampaa. Yskittää melko lailla, ja päänsärky on tänään tuntunut pahenevan entisestään. Lienee viisasta, että varaan huomenna lääkäriajan. 

Työterveytemme nettisivu ei ollut ihan ajan tasalla. Kun klikkasin että minulla on hengitystieoireita, en päässyt varaamaan lääkäriaikaa, vaihtoehtoina oli etävastaanotto, puhelinsoitto neuvontanumeroon tai ajanvaraus koronatestiin. Jonotin 20 minuuttia neuvontanumeroon, sitten päätin kokeilla chattia. Siinä luvattiin että lääkäri vastaa tunnin kuluessa, ja vain muutamalla minuutilla meni yli. Kävi ilmi, että työterveydellä ei ole enää erillistä infektiovastaanottoa Taysissa, vaan flunssapotilaatkin hoidetaan Ratinassa. Eli jos haluan varata ajan netin kautta, minun täytyy varmaan valehdella että ei ole hengitystieoireita, sitten pääsen varaamaan aikaa. Muuten täytyy soittaa neuvontanumeroon ja jonottaa taas ties kuinka kauan. Olisin ehkä toivonut, että lääkäri olisi varannut minulle ajan huomiseksi, mutta hän oli ennalta lukenut botin kysymyksiin antamani vastaukset ja sanoi jo ensimmäisessä viestissä lähettävänsä minulle viestin liitteenä sairaslomalapun tälle päivälle ja huomiselle. En siinä sitten ruvennut pullikoimaan. Hyvä vaan että on jo sairasloma huomiselle, niin ei ole painetta aamulla että tarvisi saada vastaanottoaika samalle päivälle.

Eli siis mitään tietoa ei ole, milloin pääsen palaamaan treenien pariin. Jos tässä menee viikko tai ylikin, niin syytä on pitää pari kolme oireetonta päivää ennen kuin alkaa rehkiä. 

Mukavaa alkukesää!

Pakkolepo - mutta kuinka kauan?

Voi kettu! Hyvän viime viikon jälkeen tämän viikon saalis on puoli tuntia kuntopyöräilyä salilla. Sunnuntaina olin iloinen naisten liikunnallisesta mökkiviikonlopusta. Olo oli hyvä eikä mihinkään sattunut. Maanantaiaamu olikin sitä karumpi. Jo herätessä huomasin, että vasempaan isovarpaaseen sattuu. Työpäivän aikana kipu paheni, ja teki sitä lisää viikon loppua kohti. Perjantaiaamuna oli inhottavaa lähteä töihin, kun ensimmäistä kertaa varpaaseen sattui todella paljon jo herätessä. Pelkäsin jo valmiiksi, että kuinka pahaksi kipu menee työpäivän aikana, kirjastotyössä kun joutuu kävelemään monesta eri syystä. Käytännössä varvas ei liiku mihinkään suuntaan ilman kipua, mikä tietysti vaikuttaa kävelyynkin. Vähän jo alkaa tuntua siltä, että säären lihakset alkavat kiristyä ontumisen takia. Työpäivien aikana oli välillä vaikea löytää mitään asentoa, varvasta särki vaikka istui paikallaan ja piti vain kantapäätä maassa.

Tänään kävin lääkärissä, mitään diagnoosia en vielä saanut. Maanantaina otetaan kihtikokeet, mutta en usko että siitä on kyse. Mistä sellaisen olisin saanut? En tiedä missä verikokeissa se näkyy, mutta toissa viikolla tehdyissä kokeissa kaikki arvot olivat hyvällä tasolla. Ja tänään pika-CRP näytti myös normaalia, eli tulehduksesta ei liene kysmys. Sain nyt viikon kipulääkekuurin ja sairaslomaa. Saikku alkaa maanantaina, jolloin tosin aion mennä töihin siksi aikaa että pidän aamuksi suunnitellun kirjavinkkauksen. En saa opettajaa kiinni nyt viikonloppuna eikä hän välttämättä lue sähköpostia maanantaina niin aikaisin, että ehtisin perua. Käyn sitten samalla reissulla labrassa ja jätän sairaslomalapun töihin. Lähden kotiin heti kirjavinkkauksen jälkeen ja pysyn siellä perjantaiaamuun asti.

Sain toiselle lääkärille kontrolliajan tiistaille, se on ehkä pidempi aika kuin tämän päivän akuutti vartti. Tänään lääkäri sanoi että jos kipu ei rauhoitu lääkekuurilla ja levolla niin sitten varvas kai täytyy kuvata, että onko nivelrikkoa. Tai ehkä se on vaan rasittunut liikunnasta. Tosi kivaa jos taas on jostain rasitusvammasta kyse... 

Huokailen tässä jo etukäteen, että mitä ihmettä teen ensi viikolla kun on neljä päivää sairaslomaa. Sinänsä kun en ole sairas, esimerkiksi flunssaisena en varmaan jaksaisi muuta kuin maata. Nyt olisin täynnä energiaa mutta kaikkea tekemistä rajoittaa kipu. Kirjoja on vino pino mutta pää kyllä hajoaa jos moneen päivään ei ole muuta ohjelmaa. En tiedä voisinko mennä vaikka uimaan, Kalevan uimahalli on tuossa ehkä puolen kilometrin päässä. Uinnissa ainakaan ei varpaalle tule painoa. No, saa nähdä. Ehkä maltan odottaa tiistaihin ja lääkärikäynnille asti. Luen kirjaa Aino-Kaisa Saarisesta, olen vasta alussa mutta vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Jos ei tekeminen ole helppoa kuntoilijalla niin ei se sitä ole huippu-urheilijallakaan.