Pakkasjuoksua: kamalan ihanaa vai ihanan kamalaa

Iltapäivän hämärää Tampereelta. Lunta on enemmän kuin vuosikausiin, ja tällä viikolla on ollut ensimmäiset pakkaskelit, tarkoittaen että lämpömittari on näyttänyt vähintään -5. Omituista, mutta joka toinen päivä on ollut tuulista ja joka toinen päivä tyyntä. Tiistaina lenkkeilin taas rautatieasemalta kodin viereen ruokakauppaan, kuinkas sattuikin että oli vastatuuli. Jo parinsadan metrin jälkeen mietin että onko tässä mitään järkeä, kun puskee jaloilla ja puskee käsillä mutta mihinkään ei pääse. Viimeinen kilsa meni alkuun nähden sivusuuntaan niin tuulikin häiritsi vähemmän. Tavallisesti teen pienen mutkan jossain kohtaa lenkkiä että saan 45 minuuttia, nyt en, sai jäädä 38 minuuttiin. 

Viime viikolla mietin pitkisten muokkaamista, ja teinkin keskiviikkona niin että sauvakävelin 1 h 17 min, en puoltatoista tuntia. Tarkoitus on kipitellä sunnuntaina 1 h 45 min. Saa nyt nähdä miten käy, on päänsärkyä ja väsymystä ja myös sellainen olo että saattaa olla hiukan lämpöä. Viime vuonna ei ollut yhtään flunssaa, ei edes sitä perinteistä viikon pätkää joka yleensä tulee marrakuussa. Tosin, kun kelit on olleet mitä on, niin ehkä kroppani ja flunssavirukset luulevat että nyt on marraskuu...

Torstaina tein salitreenin, taas oli aamusta väljää niin sain tehdä liikkeet siinä järjestyksessä kun halusin ja ilman jonottamista. Vatsalihasliikkeistä toinen on paha, pitäisi roikkua ja siinä nostaa jalkoja. Totesin viime viikolla, että "roikuntahäkki" on huono. en tahdo ylettyä korkeimmalle kohdalle ja matalammilla pienoilla käsien asento jäisi tosi leveäksi. Lisäksi kädet hikoavat ja niissä on huonosti voimaa. Tällä kertaa koitin roikkua puolapuissa. Pysyin helpommin, tosin ne olivat niin matalat että jalkojen alkuasento oli jonkinlainen kyykky. Tosi raskas liike myös tämmöisenä versiona. Sen sijaan yhden jalan jalkaprässi sujui vasemman jalan osalta helpommin kuin viime viikolla.

Tänään oli työpäivä, ja koska kirjaston sulkemisen ja bussin lähdön välillä oli tunti, niin ennätin tehdä toisen lyhyemmän lenkin. En tietenkään päässyt liikkelle heti kahdelta, mutta jo 14.07. Ihan en saanut kolmea varttia täyteen, mutta 42 minuuttia kuitenkin. Ehdin vielä hakea repun töistä ja kävellä bussiasemalle. En enää uskalla olla asemalla myöhässä, luulen että aikataulua on muutettu niin että bussit lähtevät Jyväskylästä aikaisemmin, sillä nykyään ne ovat Orivedellä pääsääntöisesti aikataulussa, tai korkeintaan pari minuuttia myöhässä (aiemman 10 minuutin sijasta). 

Huomenna olisi siis pitkiksen ja astangajoogan päivä, mutta katsotaan nyt miten käy. Alkuillasta torkahdin sohvalle (vaikka nukuin aamubussissa noin 35 minuuttia), nyt kehoa kuumottaa ja pää oon raskas. Päänsärkyyn otin lääkkeen aiemmin. Toivottavasti ei tule mitään tautia pilaamaan hyvin sujuvaa pk-aikaa. 

Viikon kaksi juoksulenkkiä ovat olleet aika raskaita. Tänään ei tuullut, mutta silti vauhti on taas tosi hidas ja syke nousee helposti. Ehkä on taas kropalle outoa juosta lumella; se mitä Tampereella on ollut aiemmin tänä talvena on sulanut parissa päivässä pois. Varmaan pakkanenkin vaikuttaa siihen, että olo tuntuu hengästyneemmältä kuin nollakelissä. Ei siis voi sanoa, että tämän viikon lenkit olisivat tähän mennessä olleet erityisen nautittavia. Enemmänkin pakkopullaa. Tiistaina mietin, että kai tästäkin vastatuulitaaperruksesta on jotain hyötyö toukokuisessa Helsingissä...