Kohti Karhunkierrosta, viikko 24: **tuttaa ja jännittää

Tällä viikolla tapahtui kauheasti kaikenlaista mutta liikuntaa vähänlaisesti. Kokeillaan osaisinko jäsentää viikon kulkua.

Viime viikko oli raskas, joten maanantai oli lepopäivä. Töissä on siirrytty kesäaikaan, mikä hankaloittaa kulkemista. Kirjasto sulkeutuu klo 18, bussit lähtevät klo 18 ja 19. Jos pääsen lähtemään tasan kuudelta, saatan ehtiä bussiin mikäli se on noin viisi minuuttia myöhässä. Mutta koska alkuviikon iltavuoroissa oli se tilanne, että kirjastossa oli useita asiakkaita vielä sulkemisaikaan, en päässyt lähtemään tasalta. On siinä miettimistä, miten saan tunnin kulumaan, kun ei aina viitsi koluta kirpputoria tai Tokmannia ja Löytötexiä... Eikä joka päivä voi lenkkeillä. Tai voisi mutta en halua.

Tiistaina käytin bussinodotteluajan lenkkeilyyn. Ohjelmassa oli viikon hölkkänä 39-40 minuuttia, menin 30. Onninpolun lenkki oli lyhyempi kuin muistin, enkä sitten halunnut kierrellä ylimääräistä. 

Keskiviikkona vietin illan selaten asuntoilmoituksia. Oikotieltä löytyi kiva, ilmoitin olevani kiinnostunut. (Torstaina soiteltiin näytöstä, lauantaina kävin katsomassa ja lauantaina sain soiton että asunto on meidän. Jee! Remontoitu kolmio keskustassa, vartin kävelymatkan päässä bussiasemalta. Pääsemme muuttamaan kesäkuun puolivälissä, vuokranantajapariskunta aikoo kaiken huipuksi pestä asunnon ikkunat ennen muuttoamme.) 

Torstaina ilma oli hiukan lämpimämpi kuin alkuviikolla, halusin kuitenkin mennä sisälle. Pitkästä aikaa kävin polkemassa kestävyysspinningin. Se ei suoraan kuittaa ohjelman kohtaa "vauhdikas juoksu 29-30 minuuttia", mutta poljettiin kyllä tosi paljon nopealla temmolla. Tunnin aikana oli vain pari puhdasta raskasta ylämäkeä, muuten biiseissä oli rutkasti seisaaltaan polkemista, niin yläkroppa "heiluen" kuin paikallaan pysyen.

Torstaina kirjastossamme oli AVI:n tarkastaja, sairaslomien ja osa-aikaisuuksien takia resurssimme ovat tosi pienet ja henkilökunta alkaa uupua tosissaan. Saa nähdä seuraako päivästä muutoksia. Illalla oli myös asukasilta jonka yhtenä alueena oli kirjaston tilat, palvelut ja aukioloajat. Toivottavasti kuntapäättäjille menee tieto, että kirjasto on arvostettu palvelu ja sen pitäisi näkyä resursseissa. 

Ei liene ihme että torstai-ilta päättyi migreeniin. 

Perjantaina tapasin kaverini, hänkin lähtee Karhunkierrokselle. Ajattelen asiaa paljon, jännittää toki mutta toisaalta, menen sinne ensimmäistä kertaa joten tavoitteeksi riittää päästä maaliin. Ilon kautta tietenkin! Olen henkisesti varautunut käyttämään 6-7 tuntia. Jännittää toki, että miten eteneminen sujuu väsyneenä, juuri luin eräältä foorumilta kommentteja että 27 kilsaa on helppoa ja loput 7 kilsaa raskaita (kommentoijilla oli kulunut viimeisiin 7 kilsaan 1 h 20 min - 2 h). Että muistanko alkumatkasta, että lopussa on tulossa rankkaa maastoa. Eksymisunia odotellessa...

Viikolla olin kahtena päivänä niin väsynyt, että bussissa matkalla kotiin oksetti. Yhtenä päivänä itketti kun kävelin pysäkiltä kotiin. Ajattelin että nytkö on minun vuoroni hajota, että olenko minä seuraava joka jää pitkälle sairaslomalle. Sitten vain makaisin kotona ja katselisin Norppalivestä, näkyykö Pullervoa. No, sinä iltana kuuntelin Sueden uutta levyä niin tuli parempi mieli.

Kaiken edellä mainitun vuoksi päätin lauantaina, että teen viimeisen pitkiksen kävellen. 2 h 6 min Kaupin kilpaviitosella, kuntokolmosella ja vesitornin lenkillä, eväänä taas rusinoita. Jälkeenpäin mietin että hassua, kropassa ei tunnu yhtään miltään, ei tunnu ollenkaan siltä että olisin juuri harrastanut 2 tuntia liikuntaa. Ja vieläpä varsin mäkisessä maastossa. 

Tänään olimme suunnitelleet ystäväni kanssa pyöräilyä. Yritykseksi jäi. Jo lähtiessä pyörä tuntui oudolta, huomasin pian että takarengas on vajaa. Ajattelin kuitenkin, että josko se tämän yhden lenkin kestäisi. Ei kestänyt. Puolimatkassa tapaamispaikalle alamäessä alkoi tuntua niin kummalliselta, että katsoin parhaaksi pysähtyä. Takarengas oli melkein tyhjä. Mukanani oli peruspumppu, mutta en saanut renkaaseen ilmaa. Talutin vähän matkaa takaisinpäin, huoltoasemalle. Mutta kas, se olikin sellainen jossa ei ollut ilmapistettä. Yritin pumpata uudelleen, sainkin renkaaseen välillä ilmaa mutta aina kun pumppu liikahti vähän niin ilma lähti pois. Laitoin siis ystävälle viestin että mun lenkki on tänään se että talutan pyörän kotiin 7 km. Pyöräilyä 23 minuuttia, kävelyä 1 h 14 min. Ihan perseestä, kun suoraan sanon. Kotikadullani on huoltoasema, käyn joku päivä siellä kokeilemassa, pysyykö ilma renkaassa. Jos ei, niin sitten rengas lienee puhki ja huollon tarpeessa. 

On siis ollut aikamoinen viikko, vaihtelevasti suurta iloa ja suurta ärsytystä. Päällimmäinen tunne on kuitenkin melankolia, sellainen itkuherkkyys. Ja ärtyisyys, että hitsi kun lauantaina piti olla aamulla kello soittamassa asuntonäyttöä varten, ja tänään piti olla kello soittamassa että ehdin äitienpäiväkahville ennen pyöräilyä. Että positiivisetkin asiat kuorruttuvat negatiivisella fiiliksellä, se on ehkä hiukan huolestuttavaa. 

Nyt alkaa keventely kohti Karhunkierrosta. Ihan hyvään aikaan, koska kesäkuun puolenvälin muuttoa ajatellen minulla on tarvetta perata kirjahyllyä ja kertyneitä virallisia papereita. Täytyy myös selvittää, mitä dokumentteja tarvitsen voidakseni avata minulle ja miesystävälle vuokravakuustilin, huomioiden että mies ei pääse pankkiin mukaan. Täytyy irtisanoa nykyinen asunto ja varata muuttolaatikot sekä muuttopäivälle miehet ja auto. 

Lisäksi täytyy tehdä lista asioista, joita pitää pakata mukaan Karhunkierrokselle. Aion kirjoittaa ylös kaiken rusinoista laastareihin, avaruuslakanasta hammasharjaan. Ohjelma ehdottaa ensi viikolle kolmea treenikertaa: 40-minuuttista hölkkää, vetoja 3 x 5 x 150 metriä ja pitkiksen tilalla 1 km mäkivetoja. Kaikki ovat sellaisia, joita voin tehdä työmatkan yhteydessä, toisaalta kun ei ole pitkistä niin viikonlopullekin voi jättää perushölkän ja toisen vetotreeneistä. Keskiviikko on pois kuvioista, koska lähden Helsinkiin Bloggariklubille kuuntelemaan kiinnostavien kirjailijoiden haastatteluja. Tiistaille kaavailen liikkuvuus-venyttelyä, edellyttäen että pääsen lähtemään töistä ajoissa. Sen näkee sitten viikon päästä, että mitä tulikaan tehtyä. 

Onnea kaikille HCRD-päivään, Terwaan tai johonkin muuhun tapahtumaan osallistuville! Olkoon sää suotuisa ja kilometrit keveitä :)