Kohti Karhunkierrosta, viikko 11: paluu flunssatauolta

Flunssa onneksi hellitti suhteellisen pian. Kuumetta oli 3 päivää, sen jälkeen vielä pari päivää oli kovaa yskimistä ja niistämistä. Vähän jälkeisiä on vieläkin, joka päivä tarvii käyttää nenäsumutetta jotta henki kulkee. Välillä yskittää ja silloin irtoaa limaa. Mutta koska olo ei tunnu sairaalta, olen varovasti aloittanut liikunnan. 

Keskiviikkona tein kevyen juoksulenkin. Menin iltavuorosta työkaverin kyydillä Hervantaan, ja sieltä hölköttelin Kalevaan. Hyvä alku, kun melkein koko matka on alamäkeä :D Vauhti oli tietenkin hidas mutta syke pysyi alhaalla. 40 minuuttia / 4,68 km keskisykkeellä 137. Keskivauhti 8.33. Tämä oli juuri sitä mitä hain puolentoista viikon liikuntatauon jälkeen, lenkki josta tuli hyvä olo, tekeminen oli kivaa. Kevyen liikenteen väylät oli aurattu hyvään kuntoon, niin oli kiva kulkea. 

Torstaina tein vauhtileikittelyn. Jäin bussista pois Alasjärven pysäkillä ja juoksin tuttua reittiä kotiin. Alkuverkkana 13 minuuttia höntsäilyä, perään 29 minuuttia vauhtileikittelyä. Tein sen valopylväiden avulla pyramidimaisesti, ensin 5 pylväänväliä, seuraavat 4 vähän lujempaa, sitten 3 taas lujempaa, 2 vielä lujempaa, 1 edelleen kiihtyen, sitten 2 vähän hitaammin, 3 vielä hitaammin, 4 edelleen hidastaen ja 5 höntsäillen, sitten taas 4-3-2-1-2-3-4-5-4-3-2-1 ja niin edelleen. Ei ollut ollenkaan niin hauskaa kuin edellispäivänä. Vauhdin kasvaessa vähän syke nousi aika paljon, muutenkin meno tuntui tosi raskaalta. Löysin siihen kaksi syytä. Lunta oli sadellut lisää, ja kevyen liikenteen väylille oli kertynyt pöpperöistä lunta. Lisäksi järjestin töissä Harry Potter - tapahtuman, ja juuri ennen kotiinlähtöä olin kävellyt kaksi tuntia epämukavilla korkokengillä.

Kuvassa on Dolores Pimento, ei kirjastontäti aamutakissa eikä etenkään prinsessa! :D 

Tälle päivälle olimme suunnitelleet ystäväni kanssa hiihtolenkkiä. Aamulla katsoin ikkunasta ulos, totesin että sataa räntää ja tuulee. Laitoin ystävälle viestin että ei taida olla mitään järkeä lähteä hiihtämään. Ystävä oli samaa mieltä, epäili ettei saisi millään purkkivoiteilla suksiamme pitämään. Päätimme sitten lähteä salille spinningiin. Ei ollut lempituntini, mutta tulipa tehtyä. En edelleenkään pidä siitä, että polkemistempo on lähes sama riippumatta siitä ollaanko menossa alamäkeä vai ylämäkeä. Haluan polkea ylämäkeen hitaasti, raskaalla vastuksella. En tiedä millainen suunnitelma ohjaajalla oli alunperin, nyt hän joutui muokkaamaan sitä. Hänen puhelimensa ei toiminut, joten musiikit oli pois käytöstä. Hän joutui sitten soittamaan iPadilta Les Mills - musiikkia. Alussa hän sanoi, ettei vielä tiedä tunnin sisältöä, eli kuulosti siltä että maastonmuodot kehitettiin samaa tahtia kun nähtiin mikä biisi tulee seuraavaksi. 

Alkuillasta kävimme vielä avantouimassa. Kolme pulahdusta Näsijärveen niin kyllä taas janottaa ja väsyttää. (Veden lämpötila 1,6 astetta.)

Tämän viikon pitkis pitäisi hoitaa huomenna. En vielä tiedä mitä teen. Ohjelma sanoo 146-148 minuuttia. Jos on kohtalainen sää, menen sauvakävelemään. Tänään oli tosi liukasta, mutta nastalenkkareilla pärjännee. Jos taas on kauhea tuuli kuten tänään, tai kaatosade, menen sisälle. GoGolla on aamupäivällä 55-minuuttinen spinning, voisin mennä sen ja päälle esim. soutua 45 minuuttia ja mattojuoksua 45 minuuttia. Tukkoisuuden ja yskimisen takia en mielelläni lähde ulos kastumaan, mutta päivän suunnitelman näkee aamulla kun katsoo ikkunasta ulos.

Toivottavasti olette pysyneet terveinä! Ja nyt varovaisuutta ulkona, siellä on vaaralliset kelit. 

Muu elämä vastaan treenit

Kuva: Kansallisooppera / Heikki Tuuli

Tällä viikolla treenien ja muun elämän suhde on ollut tavallista hankalampi. Ja lopputulema se, että salitreeni siirtyy ensi viikolle. Viikon ainoa iltavuoro oli keskiviikkona, kello oli soimassa aamulla mutta en vaan jaksanut herätä. Illalla juoksin 45-minuuttisen vauhtileikittelyn, joten salin kanssa olisi ollut kahden treenin päivä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tapaan mennä salilta suoraan töihin ja tehdä nuo lyhyemmät juoksulenkit työmatkojen yhteydessä, niin olisi pitänyt miettiä mitä tavaroita voin jättää salikassista töihin etten joudu kuljettamaan liian painavaa kassia juoksulenkillä. Taas sitten viikonloppuna ei ole järkevää käydä salilla. Lauantai on pitkispäivä, siihen en halua muuta. Sunnuntaisin on astangajooga, enkä näe mitenkään järkevänä tehdä kahta lihaskuntoharjoitusta samana päivänä.

Viikolle tuli myös peräti kolme lepopäivää, yksi suunniteltu ja kaksi yllättäen. Viime viikolla oli vain yksi lepopäivä, sekin alkuviikosta, joten maanantaiksi olin suunnitellut totaalilevon. Keskiviikkona sain siskoltani viestin, että lähdenkö torstaina hänen seurakseen oopperaan. Katsoin juna- ja bussiaikataulut, totesin että pääsen esityksen jälkeen takaisin Tampereelle, joten vastasi kyllä. Työpäivän päälle oli siis ohjelmassa vajaat 4 tuntia bussissa istumista, 3-tuntinen ooppera ja bussimatka kotiin (tunti torstain puolella, puolitoista tuntia perjantain). Kotona olin puoli kahden jälkeen aamuyöstä, ja kello soimassa aamulla klo 7. Perjantaiksi oltiin suunniteltu hiihtolenkkiä ystävän kanssa, mutta koska minä olin nukkunut yöllä vajaat 5 tuntia ja ystävä oli kaatunut edellispäivänä niin että selkä oli mennyt jumiin, vaihdoimme hiihdon avantouintiin ja sushiravintolaan.

Kuva: Heikki Tuuli

Laskeskelin perjantaina illalla että ei hitto, viikon kuudesta treenistä on tehty vain yksi lyhyt (hiihto)lenkki ja vauhtileikittely. Tiistain hiihtolenkki ystävän kanssa jäi torsoksi, järvellä oli latu mutta tuuli ja lumisade oli vetänyt sen puoliksi umpeen, ja järven toisella laidalla se katosi kokonaan. Palattiin sitten takaisin omia jälkiä. Talven eka hiihtolenkki oli siis erityisen surkea, 3 km ja puoli tuntia. Keskiviikon vauhtileikittely oli sen sijaan kohtalaisen hyvä. Tein saman lyhtypylväs-pyramidin kuin viime viikolla. Keskivauhti siinä oli pari sekuntia hitaampi, syytän sitä että alkumatkasta menin loivaan ylämäkeen eikä kevyen liikenteen väylää ollut aurattu. Kyllä niin odotan kevätkelejä ja sulaa... 

Koska viikosta puuttui pitkis ja yksi 45-minuuttinen, yhdistin ne lauantaina. Lähdin myös pois kotinurkilta, menin bussilla Lielahteen ja matkasin sieltä kohti Härmälää. Tarkoitus oli juosta Pyhäjärven rantaa, mutta eihän siellä ollut baanaa. Jouduin sitten Pispalan, Tahmelan ja Pyynikin mäkiin. Hyvä alku sai heikomman jatkon. Ajattelin, että koska keskisyke on ollut aika monella lenkillä 135 tai alle, annan nyt mennä kun on tasainen baana. Paitsi ettei ollut. No, Pyynikin jälkeen Ratina, Hatanpää ja Härmälä olivat taas tasaista. Kellosta katsoin aikaa, joten näin sykkeet ja vauhdit vain silloin kun tuli kilometri täyteen. Lopputulema oli 16,2 km aikaan 2 h 15 min, keskivauhti 8.17 ja keskisyke 140. Yksi kilsoista oli alle 8 minuuttia. Matkalla eväänä vettä ja yksi energiageeli, olisi ehkä voinut olla toinenkin. Plussaa siitä, että vauhtia voi kasvattaa ilman että syke nousee paljoa. Nyt tuo mäkipätkä heikentää tilastoja, jos koko matka olisi ollut suht tasaista niin voi olla että vauhti olisi ollut hiukan reippaampi ja syke pari pykälää alempi. No, seuraava pitkis suuntautuu Hervannan, Vuoreksen ja Sääksjärven suuntaan, ainakin bussin ikkunasta katsottuna siellä on pitkää suoraa baanaa odottamassa. 

Tänään vielä astangajooga ja viikko on siinä. Ensi viikko onkin tehoviikko. Luvassa on salitreeni, astangajooga, 2 x 45 minuuttia kevyttä hölkkää, vk-lenkki 40 minuuttia sekä mäkivedot. Ei siis pitkistä ollenkaan, harmi! Juuri kun aloin innostua touhusta... :) Eikä ole pitkistä sitä seuraavallakaan viikolla, koska se on palauttava viikko. Sitten alkaa uusi 8-viikkoinen, se on vk-kausi. Vielä en ole nähnyt ohjelmaa enkä siis tiedä, millaisia pitkikset siinä on. Senpä vuoksi tekisi taas mieli yhdistää ensi viikon kaksi lyhyttä pk-lenkkiä yhdeksi pidemmäksi. Hmm, saa nähdä. 

Päätin olla tuntematta huonoa omaatuntoa tästä viikosta, vaikka treenit ei menneetkään ihan niin kuin piti. Tekemättä jäi kuitenkin vain salitreeni. Juoksutreenit tein kaikki, vaikka lauantaina yhdistinkin kaksi lenkkiä yhdeksi. Vaikka treenaaminen on tärkeää, tärkeää on myös se muu elämä. Vietin laatuaikaa niin sisareni kuin ystäväni kanssa. Perjantai oli kiva, koska kerrankin oltiin ystäväni kanssa kaksin, ilman hänen poikaystäväänsä. Yleensä kaksikko kulkee aina ja joka paikassa yhdessä, mutta kyllä näitä naisten keskinäisiä tuokioitakin tarvitaan.

Juoksuhaasteesta kuittaan kohdan 13, juokse vauhtileikittelylenkki. 

Mites teillä muilla, onko helppoa pitää tavoitteelliset treenit ja ihmissuhteet tasapainossa?

Uutta kokeilemassa: vauhtileikittely

Toisen pk-kauden viikoilla 5 ja 6 ohjelmassa on vauhteleikittely kerran viikossa. Intervallit ovat hyvinkin tuttua puuhaa, mutta vauhtileikittely ei. Olin nähnyt Facebook-ryhmässä yhden esimerkin, joka vaikutti kiinnostavalta. Siinä mentiin lyhtypylväiden välejä pyramidimalliin: 5 (kirjoittaja meni maratonvauhdilla), 4 (puolimaratonvauhtia), 3 (kympin kisavauhtia), 2 (vitosen kisavauhtia),1 (lujaa), ja sama toiseen suuntaan. Minun vauhtijaotteluni meni niin, että kymmenen minuutin alkuverryttelyn jälkeen menin 5 pylväänväliä vähän verkkavauhtia lujempaa, seuraavat 4 siitä vähän kiristäen, 3 vielä vauhdikkaammin, 2 jo melko reippaasti, 1 kovaa mutta ei täysiä, 2 hivenen hidastaen, 3 hidastaen lisää, 4 vielä hitaammin, 5 hissutellen mutta kuitenkin perus-pk:ta vauhdikkaammin. Tämä oli yksi pyrämidi. Ehdin tehdä niitä 3 kpl, johon meni 26,5 minuuttia. Keskivauhti oli 7.40, keskisyke 147 (maksimi 167). Loppuun 5 minuuttia hölkkää. Kokonaisaika 42 minuuttia. Ohjelmassa oli 45, totesin että en enää ehdi neljättä pyramidia, enkä viitsi lähteä loppuverkassa kiertämään taloa ympäri kolmeksi minuutiksi.

Kokemuksena tällainen oli täysin uutta, mutta varsin hauskaa. Rasitteena oli se, että tein sen heti töiden jälkeen, eli jäin bussista pois kauempana kotoa ja juoksin kotiin, reppu selässä. Vaikka reppu ei ole painava on siitä kuitenkin vähän haittaa. Alustakaan ei ollut erityisen hyvä. Vaikka lunta ei ole pyryttänyt ja tiet on aurattu, oli kevyen liikenteen väylillä lumipöperöä. Risteysalueilla on pakko katsoa jalkoihin, koska on syvät urat autojen renkaista ja välissä jäinen lumivalli. 

Viikon saldo on 4 juoksulenkkiä, vauhtileikittelyn lisäksi 2 x 45 minuuttia sekä puolitoistatuntinen pitkis. Totesin taas, että ei ole päivät sisaruksia keskenään. Perjantai-illan kevyellä kolmevarttisella keskisyke oli vain 131, kun taas lauantai-iltapäivän pitkiksellä se oli 140 -> keskivauhdissa eroa vain 6 sekuntia. Viikon ainoa täyslepopäivä oli tiistai. Keskiviikkona pohjejumit olivat jo poissa, etureidet enää vähän jumissa, joten silloin kävin salilla. Tänään on muuten ollut sohvallamakaamispäivä, mutta illalla menen vielä astangajoogaan.

Ensi viikko on vielä samanlainen kuin tämä, sitten on tehoviikko ja palauttava viikko ennen vk-kautta. Mietin taas, että miten ihmiset jaksavat treenata 10-14 tuntia viikossa ja käydä samalla töissä. Minulla kroppa on aika tukossa, vaikka tällä viikolla tulee yhteensä 6 tuntia tekemistä ja on niin sanotusti määräviikko. Samalla se myös pelottaa. Ohjelmani nimi on "Vauhtia maratonille", ja enimmillään juoksua on ollut 4,5 tuntia viikossa. Tällä ja ensi viikolla on 3 h 45 min. Että riittääkö se oikeasti maratonin läpipääsemiseen? Vielä en tiedä, miltä vk-kauden ohjelma näyttää, että onko siellä pidempi pitkis kuin puolitoista tuntia. Yhtenä viikkona tein jo niin, että juoksin kolmevarttiset vähän lyhyempinä ja otin niistä puuttuvat minuutit pitkikselle, niin sain tehtyä 1 h 50 min. Mietin myös, että jos pitkikset ei tästä pitene, teen niin että jätän toisen 45-minuuttisen tekemättä ja lisään sen pitkikseen, jolloin yksi viikon lenkeistä on 2 h 15 min. Mietin myös, että ehkä olisi syytä käydä juoksemassa puolikas jossain tapahtumassa 3-4 viikkoa ennen maratonia, ihan vaan kokeiluna että mitä ohjelma on tehnyt verrattuna aiempiin vuosiin. Niin sanottu pelonhälvennyspuolikas siis :D 

Kohti syksyn juoksutapahtumia

Syyskuu on alkanut, mutta vielä riittää kesäisiä lämpötiloja. Katsotaan mitä on ensi lauantaina Tampereen puolimaratonilla, staako vai paistaako, tarviiko hanskat vai t-paidan. Voi apua, siinä tapahtumassa pisin matka on puolikas, nyt jo hermoilen että miltä tuntuu olla häntäpäässä... Eniten jännitän sitä, että jäänkö porukasta jo alkumatkasta, sehän se olisi noloa olla jo puolen kilometrin jälkeen kymmeniä metrejä muita perässä. Kuvittelin ilmoittautuvani Tampereen Maratonin puolikkaalle viikkoa myöhemmin, siellä olisi kierretty samaa lenkkiä useampi kierros, mutta kuntokeskuksen asiakasetu olikin tähän tapahtumaan. Tietysti mietityttää, että miksi on kaksi puolimaratonia peräkkäisinä viikonloppuina, onko järkeä, riittääkö osallistujia.

Tänään kävin TAYS:in Sydänkeskuksessa viisivuotiskontrollissa. Sydämessäni on pieni reikä, jota seurataan. Totesin olevani varsin onnekkaassa asemassa, sillä rakennevika on pieni ja ennen kaikkea vaivaamaton. Saan ja pystyn harrastamaan liikuntaa. Lääkärille manailin korkeita sykkeitä, hän sanoi että ei olisi huolissaan, antaa vaan mennä niin kauan kuin hyvältä tuntuu eikä sydämessä ole tuntemuksia. Sairaalasta jäin Kaupin urheilupuistoon, olin jo etukäteen päättänyt tehdä mäkivetoja kilpaviitosella, niin että juoksen ylämäet ylös ja hissuttelen alamäet hitaammin. Ei se ihan niin mennyt, pari isointa mäkeä piti jättää kesken. Ei vaan ollut voimaa mennä ylös asti. Mietin mistä johtuu, siitäkö että olin aamulla pilatestunnilla vaiko siitä että tämä oli viikon kolmas lenkki, maanantaina tein vk:n Kaupissa ja keskiviikkona pk:ta tunnin verran. 

Samalla mietin, että johtuuko se sittenkin sydänviastani, ettei kehitystä tapahdu? Ensimmäisen juoksutalven peruslenkki oli 7.30 keskivauhdilla ja 165 keskisykkeellä. Maanantaina vk oli 12 minuuttia verryttelyä ja sen jälkeen 30 minuuttia 7.04 keskivauhdilla keskisykkeellä 169. Keskiviikon pk oli keskivauhdilla 8.16 ja keskisykkeellä 148. Okei, olen saanut vakiinnutettua sykkeen peruslenkeillä alle 150 lukemiin mutta vauhti on vuosi toisensa jälkeen yhtä hidas. Menin asfaltilla ja hiekkatiellä, en tiedä johtuuko alustan vaihtelusta että kilsat on olleet hyvin eri vauhtisia -> vaihteluväli 7.54 - 8.29. Mitään suurempia mäkiä reitillä ei ollut. 

Hyvä ruoka, parempi mieli. Toivottavasti mantra pitää paikkansa. Tarjouslohta oli kahdessakin kaupassa, siispä minulla on tällä viikolla kuusi kalansyöntipäivää :) Mausteekseen kala saa vain merisuolaa ja sitruunapippuria, ei se muuta tarvitse. Ekan setin kyytipoikana bataattia, lanttua, kesäkurpitsaa ja kahta eri väristä paprikaa, jälkimmäinen kolme päivää täysjyväfusillia. 

Kolmen lenkin ja yhden pilateksen jälkeen olo on toisaalta hyvä, toisaalta ei. Tuleva puolikas sekä kiinnostaa että ahdistaa. Taas on olo, että onko tässä järkeä? Miksi lenkkeilen vuosi toisensa jälkeen, vaikka jokainen juoksutapahtuma on enemmän selviytymistaistelua aikaa vastaan kuin ennätysten hakemista? Toisaalta olen iloinen, koska TAYS-käynti muistutti siitä, että olen onnekas. Niin paljon on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät voi juosta tai ylipäänsä harrastaa liikuntaa. Ehkä minusta ei koskaan tule alle 2.15 puolimaratoonaria ja alle 5 tunnin maratoonaria, mutta sitten ei tule. Sitten on vaan hyväksyttävä se että tapahtumissa raahustan porukan hännillä ja keskityn pääsemään maaliin saamaan osallistujamitalin. 

Lokakuun alun Pirkan Hölkkä on tällä tietoa kauden viimeinen juoksutapahtuma. Sitten on toukokuuhun asti aikaa. Olen jo ilmoittautunut HCR:lle, mutta vähän kiinnostaisi vaihtaa se maratoniksi... Katsotaan. Kaupissa on tulossa Hokan kenkien testausta ja Vauhtisammakon juoksukoulun esittelyä, voisi ehkä olla paikallaan mennä juoksukouluun ja edes kokeilla, saisiko sillä kehitystä aikaan. Jos ei tuosta, niin vuoden alussa alkaisi Tampere Maratonin juoksukoulu. Tulisi testattua, saako ammattimaisella ohjauksella lisää vauhtia ja matalampia sykkeitä, vai onko kehoni kertakaikkiaan semmoinen diesel että se jaksaa pitkään mutta on hidas.

Tänään oli vapaapäivä, huominen on toimintaa täynnä. Olen töissä, bussi lähtee klo 8. Takaisinpäin lähtö on klo 15, olen Tampereella neljän maissa. Lähdemme ystäväni kanssa lenkille, kenties Arboretumin rantaan tai Pyynikille. Lenkin jälkeen suihku ja sitten Ratinan stadionille katsomaan Suomi - Islanti - jalkapallomaaottelua :) Pelin jälkeen vielä syömään, sitten taitaakin tulla uni. On muuten ensimmäinen kerta kun katson miesten jalkapallomaaottelua livenä. Muita lajeja olen nähnyt, ja lisäksi naisten jalkapalloa kun vuosia sitten Ratinassa pelattiin olikohan EM-kisat. Jännää!