HCR 2017 - huonosti meni

Siinä se nyt on, osallistujamitali. Se olikin ainoa iloinen asia lauantain suorituksessa.

Jo päivän alku näytti huonolta. Klo 6.15 heräsin migreenisärkyyn. Lääkkeet kehiin, niin kipu oli poissa herätyskellon soittoon mennessä. Bussimatkalla Tampereelta Helsinkiin ehdin torkahtaa pari kertaa ja nukkua lääkeväsymyksen pois. On kuitenkin todennäköistä, että lääkkeet vaikuttivat suorituskykyyn.

En voi syyttää yksin migreeniä ja lääkkeitä. Koko kevät - tai oikeastaan koko kausi lokakuusta asti - on ollut vaikeampaa kuin aiempina vuosina. Viime kevään ja kesän bursiittivaiva jätti pienen pelon, ja olen juossut vähemmän kuin aiemmin. Pk-lenkeillä ja intervalleilla vauhti on kuitenkin ollut vain hivenen hitaampaa kuin vuosi sitten. Ehkä olen tehnyt liikaa juoksuvetoja ja liian vähän vk-lenkkejä, ja siksi kroppa ei jaksanut koko matkaa.

Verryttelyjumppaa

Tavoite juoksuun oli selvä. 15 km omaa reipasta vauhtia, noin 7 min /km. Sen jälkeen vahdin pitäisi kiristyä hiukan, ja lopun alamäissä sitten niin kovaa kun pääsee. Selkeä tavoite mutta vikaan meni.

Ensimmäinen 5 km meni muuten hyvin, mutta vauhti vaihteli liikaa. Eka kilsa 7.01, siinä pari hidastusta ruuhkan takia. Toinen 6.45, kolmas 6.56, neljäs 6.39 ja viides 7.05. En näköjään osaa säädellä vauhtia niin että se pysyisi tasaisena. 26 sekuntia on aika iso heitto kilometriajassa, kun kuitenkin mentiin tasaisessa maastossa. Jo ensimmäisellä juomapisteellä viiden kilsan kohdalla huomasin, että vesi jää hölskymään mahaan ja aiheuttaa kuvotusta. Se ehti tuskin helpottaa ennen kympin kohtaa, jossa join vettä ja urheilujuomaa. Kumpaakaan en koko mukillista vaan ehkä puolet. 

Toisella pätkällä vauhti oli tasaisempi, kilsat 7.07, 6.55, 6.59, 6.57 ja 7.14. Laskin, että alle kahden ja puolen tunnin on täydet mahdollisuudet, koska se vaatisi keskivauhtia 7.07. Olin siis aikataulussa ja vähän edelläkin. Sykkeistä ei ole tietoa, mittari näytti sillä saralla ihan omiaan, minimi 69 ja maksimi 190. 

Kolmas viitonen alkoi tuottaa vaikeuksia. Omassa mittarissa oli 14,7 km kun vasempaan kylkeen alkoi pistää ja jouduin ottamaan kävelypätkän. Silti olin edelleen vauhdissa, kilsat 7.07, 7.04, 7.05, 7.13 ja 7.32. Nyt alkoi vähän huolettaa; mitenkähän tässä käy?

Lähdössä on tunnelmaa

Kun pistos helpotti, jatkoin juoksua. Mutta ei aikaakaan kun se vaihtoi oikealle puolelle. Olin sitä vähän pelännytkin; viikko sitten kun matkasimme Bodom Nightiin, sain kylkipistoksen oikealle vaikka istuin autossa! Ja muutenkin on ollut kyljen seudulla hiukan kiristävä tunne. Tarkoittaa sitä, että kilsat 15-20 menivät surkeasti. Tuli paljon kävelypätkiä, ja sen mitä pystyin juoksemaan oli vauhti lönköttelyä. Jokseenkin paljon ketutti, kun olisi tehnyt mieli kiihdyttää alamäkeen mutta kylki ei antanut periksi. Ja edelleen juomat aiheuttivat kuvotuksen tunteen. Tällä pätkällä meni lopullisesti toivo kahden ja puolen tunnin alituksesta, kilsavauhdit 7.25, 7.32, 7.14, 7.43 ja 7.45. Otti päähän ja ottaa edelleen, rankasti. 

Viimeisen kilsan juoksin väkisin, 7.12. Virallinen loppuaika 2.33,24, seitsemän sekuntia vähemmän kuin mitä oma mittarini näytti. Matkaa tosin Polariini kertyi 21,45 km, keskivauhdilla 7.09. 

New Balancen tsemppiseinä

Juoksu siis meni persiilleen, taas. Odotan yhä sitä ehjää suoritusta, jossa matkalla ei ole minkäänlaista pahoinvointia, pistosta tai kipua, ja jossa maalissa on hyvä mieli. Jos kaverini olisi ollut maalin jälkeen vastassa halaamassa, olisin revennyt itkemään. Olin huono. Treeniä on ehkä sittenkin ollut liian vähän, yhdistettynä viime viikkoina krampanneisiin jalkoihin. Pohjekramppien jälkeen viime torstaina kramppasi oikean jalan varvas, se isovarpaan viereinen. Magnesiumia olen syönyt mutta ei näköjään auta. Äitini kysyi syönkö riittävästi suolaa, hänen neuvostaan kävin ostamassa merisuolaa ja syön sitä. Kaverini kerran sanoi että jos kehon suolatasapaino on kohdillaan, maistuu suola makealta. Jos näin on, niin se asia on kropassani vinossa. Yhden kiteen söin ja pahaa oli! Nyt sitten mietin että paljonko sitä merisuolaa pitäisi syodä päivässä? Yksi kide? Hyppysellinen? Teelusikallinen?

Olen myös käsittämättömän kipeä, melkein yhtä pahasti kuin maratonin jälkeen. Varpaat ja etenkin isovarpaiden kynnet on niin kipeät, etten voinut nukkua vatsallani. Etureidet jumittaa niin että on vaikea kävellä portaita alas. Pääsen 90 asteen kyykkyyn mutta en pääse lattialle istumaan. Takareidet ja pakarat kiristää, penikoihin sattuu, selän keski- ja alaosat ovat kipeät, kylki on kosketusarka... On siis ehdottoman korkea aika varata aika hierojalle!

Vaikka juoksusta jäi paha mieli, oli HCR tapahtumana jälleen kerran tosi hieno. Etukäteistiedotus oli riittävää, vaikka en saanutkaan kisalehteä postissa. Tapahtumapaikalla järjestelyt toimivat kaikilta osin. Uusi reitti oli aivan mahtava, ihanaa juosta pitkät pätkät rannoilla. Juoksusuoritukseni oli pettmys, mutta en heitä vieläkään lenkkareita nurkkaan vaan ilmoittauduin tänään jo ensi vuoden HCR:lle. Todennäköisesti kokeilen kahden ja puolen tunnin alitusta jossain muualla tänä vuonna. Joskus sen on onnistuttava. Joskus on oltava hyvä juoksupäivä.