sunnuntai 14. toukokuuta 2017

HCR 2017 - huonosti meni

Siinä se nyt on, osallistujamitali. Se olikin ainoa iloinen asia lauantain suorituksessa.


Jo päivän alku näytti huonolta. Klo 6.15 heräsin migreenisärkyyn. Lääkkeet kehiin, niin kipu oli poissa herätyskellon soittoon mennessä. Bussimatkalla Tampereelta Helsinkiin ehdin torkahtaa pari kertaa ja nukkua lääkeväsymyksen pois. On kuitenkin todennäköistä, että lääkkeet vaikuttivat suorituskykyyn.

En voi syyttää yksin migreeniä ja lääkkeitä. Koko kevät - tai oikeastaan koko kausi lokakuusta asti - on ollut vaikeampaa kuin aiempina vuosina. Viime kevään ja kesän bursiittivaiva jätti pienen pelon, ja olen juossut vähemmän kuin aiemmin. Pk-lenkeillä ja intervalleilla vauhti on kuitenkin ollut vain hivenen hitaampaa kuin vuosi sitten. Ehkä olen tehnyt liikaa juoksuvetoja ja liian vähän vk-lenkkejä, ja siksi kroppa ei jaksanut koko matkaa.

Verryttelyjumppaa
Tavoite juoksuun oli selvä. 15 km omaa reipasta vauhtia, noin 7 min /km. Sen jälkeen vahdin pitäisi kiristyä hiukan, ja lopun alamäissä sitten niin kovaa kun pääsee. Selkeä tavoite mutta vikaan meni.

Ensimmäinen 5 km meni muuten hyvin, mutta vauhti vaihteli liikaa. Eka kilsa 7.01, siinä pari hidastusta ruuhkan takia. Toinen 6.45, kolmas 6.56, neljäs 6.39 ja viides 7.05. En näköjään osaa säädellä vauhtia niin että se pysyisi tasaisena. 26 sekuntia on aika iso heitto kilometriajassa, kun kuitenkin mentiin tasaisessa maastossa. Jo ensimmäisellä juomapisteellä viiden kilsan kohdalla huomasin, että vesi jää hölskymään mahaan ja aiheuttaa kuvotusta. Se ehti tuskin helpottaa ennen kympin kohtaa, jossa join vettä ja urheilujuomaa. Kumpaakaan en koko mukillista vaan ehkä puolet. 

Toisella pätkällä vauhti oli tasaisempi, kilsat 7.07, 6.55, 6.59, 6.57 ja 7.14. Laskin, että alle kahden ja puolen tunnin on täydet mahdollisuudet, koska se vaatisi keskivauhtia 7.07. Olin siis aikataulussa ja vähän edelläkin. Sykkeistä ei ole tietoa, mittari näytti sillä saralla ihan omiaan, minimi 69 ja maksimi 190. 

Kolmas viitonen alkoi tuottaa vaikeuksia. Omassa mittarissa oli 14,7 km kun vasempaan kylkeen alkoi pistää ja jouduin ottamaan kävelypätkän. Silti olin edelleen vauhdissa, kilsat 7.07, 7.04, 7.05, 7.13 ja 7.32. Nyt alkoi vähän huolettaa; mitenkähän tässä käy?

Lähdössä on tunnelmaa
Kun pistos helpotti, jatkoin juoksua. Mutta ei aikaakaan kun se vaihtoi oikealle puolelle. Olin sitä vähän pelännytkin; viikko sitten kun matkasimme Bodom Nightiin, sain kylkipistoksen oikealle vaikka istuin autossa! Ja muutenkin on ollut kyljen seudulla hiukan kiristävä tunne. Tarkoittaa sitä, että kilsat 15-20 menivät surkeasti. Tuli paljon kävelypätkiä, ja sen mitä pystyin juoksemaan oli vauhti lönköttelyä. Jokseenkin paljon ketutti, kun olisi tehnyt mieli kiihdyttää alamäkeen mutta kylki ei antanut periksi. Ja edelleen juomat aiheuttivat kuvotuksen tunteen. Tällä pätkällä meni lopullisesti toivo kahden ja puolen tunnin alituksesta, kilsavauhdit 7.25, 7.32, 7.14, 7.43 ja 7.45. Otti päähän ja ottaa edelleen, rankasti. 

Viimeisen kilsan juoksin väkisin, 7.12. Virallinen loppuaika 2.33,24, seitsemän sekuntia vähemmän kuin mitä oma mittarini näytti. Matkaa tosin Polariini kertyi 21,45 km, keskivauhdilla 7.09. 

New Balancen tsemppiseinä
Juoksu siis meni persiilleen, taas. Odotan yhä sitä ehjää suoritusta, jossa matkalla ei ole minkäänlaista pahoinvointia, pistosta tai kipua, ja jossa maalissa on hyvä mieli. Jos kaverini olisi ollut maalin jälkeen vastassa halaamassa, olisin revennyt itkemään. Olin huono. Treeniä on ehkä sittenkin ollut liian vähän, yhdistettynä viime viikkoina krampanneisiin jalkoihin. Pohjekramppien jälkeen viime torstaina kramppasi oikean jalan varvas, se isovarpaan viereinen. Magnesiumia olen syönyt mutta ei näköjään auta. Äitini kysyi syönkö riittävästi suolaa, hänen neuvostaan kävin ostamassa merisuolaa ja syön sitä. Kaverini kerran sanoi että jos kehon suolatasapaino on kohdillaan, maistuu suola makealta. Jos näin on, niin se asia on kropassani vinossa. Yhden kiteen söin ja pahaa oli! Nyt sitten mietin että paljonko sitä merisuolaa pitäisi syodä päivässä? Yksi kide? Hyppysellinen? Teelusikallinen?

Olen myös käsittämättömän kipeä, melkein yhtä pahasti kuin maratonin jälkeen. Varpaat ja etenkin isovarpaiden kynnet on niin kipeät, etten voinut nukkua vatsallani. Etureidet jumittaa niin että on vaikea kävellä portaita alas. Pääsen 90 asteen kyykkyyn mutta en pääse lattialle istumaan. Takareidet ja pakarat kiristää, penikoihin sattuu, selän keski- ja alaosat ovat kipeät, kylki on kosketusarka... On siis ehdottoman korkea aika varata aika hierojalle!

Vaikka juoksusta jäi paha mieli, oli HCR tapahtumana jälleen kerran tosi hieno. Etukäteistiedotus oli riittävää, vaikka en saanutkaan kisalehteä postissa. Tapahtumapaikalla järjestelyt toimivat kaikilta osin. Uusi reitti oli aivan mahtava, ihanaa juosta pitkät pätkät rannoilla. Juoksusuoritukseni oli pettmys, mutta en heitä vieläkään lenkkareita nurkkaan vaan ilmoittauduin tänään jo ensi vuoden HCR:lle. Todennäköisesti kokeilen kahden ja puolen tunnin alitusta jossain muualla tänä vuonna. Joskus sen on onnistuttava. Joskus on oltava hyvä juoksupäivä.


10 kommenttia:

  1. Ihan varmasti tuo aamun migreeni vaikutti sulla tulokseen. Jos ei fyysiselle, niin vähintään henkiselle puolelle. Kaikki, jotka maaliin pääsevät noin pitkältä matkalta, ovat huippukunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, pitäisi olla itselleen armollisempi ja muistaa että on suuri määrä ihmisiä jotka - eri syistä johtuen - eivät pysty liikkumaan kahta ja puolta tuntia kerralla. Omat vaivani ovat kuitenkin sen verran vähäisiä että pidempiä taukoja liikunnasta ei ole joutunut pitämään.

      Poista
  2. No höh, tosi harmillista, että jäi huono fiilis. Mä en kyllä olisi migreenin jälkeen pystynyt juoksemaan, eli olet aika sisukas, kun lähdit matkaan ja pääsit maaliin!

    Mulla kanssa 2015 puolikkaalla oli tunne, että vesi jäi hölskymään mahaan ja energiat ei imeytyneet, ja loppumatkasta silloin väsyinkin aika lailla. Joskus kroppa ei vaan toimi niin kuin toivoisi. Ihan varmasti pääset alle kahden ja puolen tunnin vielä tänä vuonna, tsemppiä vaan treeneihin! Jos vaikka Paavo Nurmi houkuttelisi, niin voisin lähteä jänistelemään :) (Jos siis oma kroppa on juoksukunnossa, eikä ole hirmuinen helle...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, kiitos tarjouksesta, mahtavaa! Heinäkuussa onkin vielä kaikki viikonloput vapaana niin voisin varata sen ensimmäisen Paavo Nurmelle :) Yhtenä vuonna elokuussa Hämeenlinnassa oli +29, silloin aikaa meni about 2.50 vaikka matkalla oli runsaat tarjoilut niin urheilujuoman, suolakurkkujen kuin hedelmäviipaleiden osalta. Kyllä vähän pelotti ennen lähtöä että mitähän tästä tulee. Nyt olen lukenut että aika monella oli vatsan kanssa ongelmia Helsingissä. Johtuisiko osittain myös siitä, että oli oikeastaan kevään ensimmäinen lämmin päivä ja t-paidassakin hiki? Ehkä kropat ei ole tottuneet tuohon kun on melkein koko kevään saanut painattaa aluskerraston kanssa ja lapaset kädessä.

      Poista
  3. Voi miten ikävää, että sulle jäi huonot fiilikset juoksusta. :( Mutta hattua nostan, kun lähdit juoksemaan migreenin jäljiltä. Ei sinua ainakaan sisun puutteesta voi syyttää! Hienoa, ettet luovuta kuitenkaan. Ensi vuoden HCR:lle ilmoittauduin muuten jo minäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavoitteita pitää olla! :) En ole täysin luopunut maraton-ajatuksesta tälle vuodelle, mutta sen aika on syksyllä. Katson ensin miten kesän juoksut sujuu. Päivä päivältä paremmalla mielellä kuitenkin.

      Poista
  4. Voi Henna, mä rutistan sua näin jälkijunassa virtuaalisesti <3 Uskomattoman urhea olet. Migreenistä, hölskyävästä vedestä ja laskevasta fiiliksestä huolimatta sä selvitit itsesi maaliin. Moni muu olisi heittänyt lenkkarit pusikkoon jo ensimmäisen takaiskun tullessa eteen.

    Ensi vuonna otat sitten revanssin. Onneksi et luovu lappujuoksuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vielä on uskoa siihen että se täydellinen juoksupäivä osuu kohdalle :) Ja ensi kevään HCR:lle on vielä niin pitkä aika että voi toivoa isoakin aikaparannusta...

      Poista
  5. Olipas ikävää luettavaa :( Harmillista, että juoksustasi jäi paha mieli. Monien blogeja lukiessa usealla on vatsan alueella ollut häikkää. Tämä laittaa itselläni miettimään omaa tulevaa koitosta ja nesteytystä/ tankkaamista. Olen pitänyt sitä vähäpätöisenä asiana, mutta nyt on viimeistään otettava itseä niskasta kiinni ja paneuduttava asiaan.
    Onneksi kesä on vasta aluillaan ja juoksutapahtumia vaikka kuinka, sitkeänä likkana olet aivan varmasti pian lappujuoksuissa taas mukana :D
    Tsemppiä tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luin myös että tämän viikonlopun Terwamaratonilla on porukalla ollut vatsan kanssa hankaluuksia, ehkä ne on nämä kevään ekat lämpimät kelit, kroppa säikähtää kun yhtäkkiä pitäisi mennä kovaa t-paitasillaan. Nyt otan pienen pk-kauden tähän väliin ja nokka kohti uusia tapahtumia!

      Poista