sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Kylmä ja tahmea viikko

 

Kirjoittaja puistossa puun alla, taustalla järvi

Tällä viikolla ilma kylmeni, ja tuntui että samaa tahtia meikäläisen keho muuttui tahmeammaksi. Lenkkejä tuli tehtyä neljä, mutta vain yksi niistä tuntui sujuvalta. Viikon ainoa lihaskuntotreenikin oli melkoista pakkopullaa. 

Puro, jonka molemmat rannat ovat kivikkoa

Maanantai oli se viikon ainoa hyvin sujunut treeni. Jäin taas bussista pois Taysin pysäkillä, kävelin Kalevan puistomaisemien läpi ja edelleen Iidesrantaan. 1 h 17 min / 7,43 km / 125. Keskivauhti 10.22. Tuulinen päivä, ja monin paikoin vastatuulta. Kalevassa oli rakennustyömaita, joten jouduin muuttamaan ajateltua reittiä vähän. Iidesrannassa menin sekä radanvartta "maalaismaisemissa" että järvenrantaa pitkin. Tykkään Tampereessa kovasti siitä, että keskustassa ja sen lähellä on useita mahdollisuuksia kulkea veden äärellä, ennen muuta niin ettei tarvitse aina mennä samaa reittiä. 

Hiekkatie, oikealla puolella junarata ja vasemmalla omakotitaloja


Asfalttinen kävelytie, vasemmalla puolella järvi

Keskiviikkona kävelin Orivedellä töistä junalle, 57 minuuttia / 5,43 km / 129. Keskivauhti 10.26. Reittisuunnitelma meni uusiksi, koska taas pääsin lähtemään töistä melko myöhään. Suljemme neljänä päivänä viikossa poikkeuksellisesti jo klo 16, ja aika usein kirjastoon tulee asiakkaita juuri ennen neljää. Tällä viikolla olin unohtanut, että kaupungintalon ulko-ovi oli poikkeuksellisesti auki klo 17 saakka, koska aulassa oli villasukkakeräys. Eli asiakkaita pääsi sisälle klo 16 jälkeen, kun en ehtinyt vetää kirjaston ovea kiinni heti tasalta. Lenkistä tuli siis kymmenisen minuuttia suunniteltua lyhyempi, ja jouduin jättämään Vehkalahden kiepin väliin. Lähtiessä olo oli sellainen, että ei yhtään huvittaisi kävellä, ja meno tuntui tosi tukkoiselta. Menin kuitenkin, koska vaihtoehtona olisi ollut hengailla kaupungilla vajaa tunti ja odottaa bussiyhteyttä junalle. 

Torstai oli aurinkoinen mutta tuulinen päivä. Tähän olin suunnitellut lenkin ihan siksi, koska loppuviikolle oli luvattu tosi kylmää ja sateista. Nukuin bussimatkan, ja heräsin Ruotulan golfkentän kohdalla, pari minuuttia ennen kuin jäin Taysin pysäkillä pois. Varmaankin oli pitkälti nokosten syytä, että kävely oli tahmeaa. Toki vastatuulikin puhalsi koko matkan. 54 minuuttia / 5,3 km / 130. Keskivauhti 10.12. Maisemat olivat hienot, menin Litukan siirtolapuutarha-alueen vierestä, Petsamon läpi ja Ranta-Tampellassa Näsijärven rantaa seuraten. 

Hiekkatie, vasemmalla siirtolapuutarha-alue



Risteys, jossa vasemmalle osoittavassa viitassa lukee Kriikunatie ja oikealle osoittavassa lukee Aroniatie


Asfalttinen kävelytie, vieressä ajotie, niitä reunustavat isot puiset omakotitalot

Mietin, että olen lenkkeillyt nyt noin 2,5 kuukautta, mutta en huomaa mitään kehitystä tapahtuneen. Keskisyke on tasaisella mennessä noin 130, vähän yli tai alle. Keskivauhti on yleensä 10.15 - 10.30 minuuttia per kilometri. Alle 10 minuutin kilometrejä tulee satunnaisesti, enimmillään niitä on tainnut olla kolme yhdellä lenkillä, mutta muut kilsat ovat sitten hitaampia niin että keskivauhti on aina yli 10 minuuttia. En tiedä, missä vaiheessa pitäisi alkaa olla huolissaan siitä, että keskisyke ei viikkojen kuluessa alene, tai toisaalta, vauhti ei kasva sykkeen pysyessä tuolla tasolla. Mietin, että pitäisikö vauhtia hidastaa entisestään jotta saisi vielä matalamman sykkeen lenkkejä. Toisaalta, 130 ei mielestäni ole korkea siihen nähden, että ylämäessä syke nousee helposti 160:een, toisinaan 170:een. Tällä viikolla en ole ollut kertaakaan Pyynikin mäissä, ja maksimisykkeet ovat olleet 159, 146, 149 ja tänään metsässä 169. 

Vai keskittyisinkö vaan nauttimaan siitä, että pystyn tekemään kävelylenkkejä enkä ole sidottu kuntosalin kuntopyörään? Etenkin kun lähisalillani on tällä viikolla ollut ryhmäliikunta seis siellä ilmenneiden noin 15 koronatartunnan ja 200 altistumisen jäljiltä.  

Viikon ainoan lihaskunnon tein lauantaina, GoGon treenikirjastosta 46-minuuttinen POP pilates. Ohjelma oli eri kuin aiemmin näkemäni, valtaosa liikkeistä oli samoja mutta mukana oli muutama uusi joista tykkäsin. Tämä on peruspilatesta raskaampaa, koska liikkeet tehdään nopealla temmolla vauhdikkaan musiikin tahtiin. Lisäksi monet lattiatason liikkeistä ovat sellaisia, joissa on joko ylä- tai alakroppa mahdollisimman paljon irti maasta. Hikistä puuhaa! Vain parissa lankkuliikkeessä jouduin soveltamaan, eli tekemään polvet maassa tai vaihtamaan kokonaan toiseen liikkeeseen.

Tälle päivälle tuli yllätyslenkki. Kävimme eilen ystäväni kanssa syömässä ja kahvilla, ja puhuimme että jospa mentäisiin tänään sauvakävelemään. Ystäväni halusi mennä iltarasteille, jotka olivat maastossa yhden illan sijasta koko viikon. Hänen miehensä lähti mukaan kartanlukijaksi, joten me ystäväni kanssa saimme keskittyä kävelyyn. Hervannan metsäteitä ja polkuja pitkin mentiin 1 h 33 min / 6,4 km / 142. Keskivauhti 14.34. Vauhtia hidasti se, että mukana on aika monta kartanlukutuokiota sekä rastin etsimistä. Totesin, että jalkani ei vielä kestä polkuja, isovarvas tuli kipeäksi. Muutamalla rastilla odotinkin tiellä, kun ystäväpariskunta meni syvemmälle metsään hakemaan rastia. En kuitenkaan keskeyttänyt mittausta näiksi ajoiksi. Mutta kokeiltu ainakin on, ja voidaan todeta että puolitoista tuntia ei ole liian pitkä aika, kunhan pysytään pururadalla, hiekkatiellä tai asfaltilla. Kivet ja puunjuuret sen sijaan ovat vielä liikaa, mutta eivätköhän nekin mahdu lenkkireitille myöhemmin kesällä.

Metsäpolku

Tälle viikolle tuli yhteensä 5 treeniä, joihin kului 5 tuntia 27 minuuttia. Kävelykilometrejä kertyi 24,56, mikä on 3 enemmän kuin viime viikolla. Kahden lenkin viikoilla kilometrimäärä oli 12-14, joten nyt kahdella viime viikolla on ollut noin 10 kilometriä aiempaa enemmän. Ainakaan vielä ei ole syytä kasvattaa lenkkien pituutta, jotta kroppa ehtii tottua tähän määrään. 

Ensi viikolle en ole vielä tehnyt muuta suunnitelmia, kuin alustavasti keskiviikolle sauvakävelylenkin ystäväni kanssa. Eiköhän siihen tule lisäksi pari kolme kävelyä bussipysäkiltä kotiin tai töistä junalle, ja yritän myös saada pidettyä mukana ainakin yhden lihaskuntoilun, mieluummin ehkä kaksi. Sääennuste lupaa ensi viikolle keskiviikosta eteenpäin aurinkoa, joten eiköhän se huvitus lenkkeilyyn sieltä taas ilmesty. Tämän viikon kylmät tuulet ja ajoittaiset räntäsateet tekivät ulkoilusta väkisin vääntämistä, mutta tulipa tehtyä. Olkoon ensi viikko taas kauniimpi ja lämpimämpi! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti