perjantai 16. huhtikuuta 2021

Puoli vuotta leikkauksesta, missä mennään nyt?

 

Kevätkukkia tien varressa
Eilen tuli kuluneeksi tasan puoli vuotta vaivaisenluuleikkauksestani. Suhtaudun kaksijakoisesti nykytilanteeseen, toisaalta koen että toipuminen on edennyt aika hyvin, toisaalta olen pettynyt siihen kuinka kesken se vielä on. Hyvää on se, että pian pari kuukautta olen pystynyt tekemään kävelylenkkejä, ja jo sitä ennen kykenin polkemaan kuntopyörää. Nyt kun uimahallit ovat olleet kiinni, ilman kävelyä olisi ollut tukalia hetkiä. Pääosin olen tehnyt noin tunnin pituisia lenkkejä kahdesti viikossa, niin että niiden välissä on ollut päivä tai useampi. Jalassa tuntuu yhä joka askel, mutta mitään suurempia kipuja tai turvotuksia ei ole ollut enää viikkoihin. 

Sitten se vaiheessa oleminen, mikä näkynee parhaiten kuvassa:

Kaksi kuvaa kirjoittajan jalkateristä, oikean jalan isovarvas nousee lattiasta mutta vasemman ei

Ylempi kuva on otettu seisten, alempi istuen. Molemmissa näkyy perusongelma eli se, että leikatussa isovarpaassa ei vielä ole juurikaan omin voimin tapahtuvaa liikettä. Jos taivutan kaikkia varpaita, isovarvas taipuu mukana, mutta kun painan muut varpaat lattiaan niin isovarvas nousee seisaalla reilusti alle puoleen siitä mitä oikean jalan varvas, ja istualtaan kokeillen se hädintuskin irtoaa lattiasta. 

Eli tämän takia matka ensimmäisiin juoksuaskeliin on vielä pitkä, ja tämän takia joudun edelleen jättämään jumpissa väliin askelkyykyt, burpeet, lankut ja punnerrukset muuten kuin polvet maassa, varpaille nousut... Eli yhä on niin, että jokaisella vasemman jalan askeleella kun kantapää nousee, isovarvas vääntyy väkisin. Siksi olen tähän viikkoon asti pysytellyt kahden lenkin viikkovauhdissa, pelkään sitä jos tiheämpi lenkkitahti kipeyttää jalan. 

Mutta hyvä että pystyn kävelemään jonkun verran, ja nyt määrä varmasti lisääntyy kun kevät etenee ja on lämpimiä aurinkoisia kausia. Täytyisi saada aikaiseksi vietyä Poweri-Paawo keväthuoltoon, niin voisi pyöräilykauttakin aloitella. Tosin edellisvuosien perusteella se on todella lyhyt, sillä ei ole yksi eikä kaksi kertaa että kevään ensimmäisillä lenkeillä on joka kerta puhjennut kumi. Tampereella on ainakin keskustan alueella vielä runsaasti hiekoitushiekkoja, mutta sitten kun ne on pois niin teräviä rotvallinreunoja ja halkeillutta kevyen liikenteen väylää kyllä riittää. Olen silti toiveikas, että enköhän saa pyöräiltyäkin jonkin verran. 

Nauttikaa aurinkoisesta säästä, toivotaan että räntäsateet ovat jääneet kokonaan pois tältä keväältä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti