Juoksutelakalla: stressipalloja ilmassa

Täällä ollaan, juoksutonta elämää viettämässä. Spinningiä kokeilin, 40-minuuttista TRIP-tuntia. 20 minuutin kohdalla totesin että ei tätä lajia, lopputunti sitten himmaillen. Kaikki varpaat vetivät tunnottomaksi ja jalkaterä oli kipeä nilkkaan asti. Salilla olen käynyt muutaman kerran, lisäksi perjantaina uiskentelin maauimalassa. 

Maanantaina kävin erikoistuvalla urheilulääkärillä. Ei hänkään tarkkaa diagnoosia osannut antaa, mutta tutki enemmän kuin työterveyslääkäri. Hän totesi, että vasemmassa jalassa on madaltunut jalkaholvi, lisäksi vaivasenluu vetää kakkosvarvasta vinoon. Näin:

Lääkäri teki myös testin: seisoin jalkaterät 20 senttiä toisistaan, sitten nostin polvea vuorotellen. Lantio erosi keskilinjasta vasemmalla 13 senttiä, oikealla 9. Kun keskityin ajattelemaan asiaa, pitämään ryhdin hyvänä ja nostamaan jalkaa (eikä vain polvea) niin ero tasottui. Mutta siis, vasen puoli on heikompi. Ensi torstaina aloitan fysioterapian; lääkäri sanoi että jos siitä ei ole apua niin sitten kannattaa mennä jalkateriin erikoistuneelle ortopedille. Asetan kuitenkin isohkoja odotuksia fyssarille, koska jos ongelmien aiheuttaja on lihastasapaino ja sen puute, niin asia on korjattavissa. Vielä en ala ajatella niin, että juoksut on juostu, maratonit ynnä muut historiaa ja edessä liikkuminen vain liikkumisen ilosta, ilman tavoitteita. 

Urheiluhierojalla kävin tiistaina, pohkeet ja takareidet on nyt taas käsitelty. Hänkin huomasi puolieron, takareidet olivat molemmat jumissa mutta vasen pahemmin. Hänelle kerroin lääkärikäynnistä ja tulevasta fysioterapiasta, hän sanoi että myös osteopaatista voisi olla apua. Kampaaja kehui kuivaneulausta, sanoi saaneensa siitä apua niin alaselän kipuun kuin niska- ja hartiaongelmiin. Kiinnostaa sekin. Mutta jos nyt ensin käyn fysioterapeutilla alkukartoituksessa enkä säntää joka paikkaan :) Koska urheiluhierojani tekee myös treeniohjelmia, kysyin vinkkejä salille alkulämmittelyyn. Kun jalkaterä vaivaa, aerobiset laitteet ovat kivuliaita käyttää. Sain vihjeen lämmitellä laitteessa, eli tehdä ensimmäisen sarjan todella pienillä painoilla, pumppaavalla liikkeellä. Tätä toteutinkin jo, tein jokaista liikettä viisi sarjaa niin että ensimmäinen oli tosi kevyellä painolla, sitten neljään muuhun laitoin aina vähän lisää, kunnes viidennessä en enää jaksanut tehdä yhtä monta toistoa kuin muissa. 

Jalkaongelma on yksi stressipallo, työ toinen. Kirjastomme johtaja on jäämässä opintovapaalle syys-lokakuun vaihteessa, ja minusta tulee hänen sijaisensa. Jännittävää, koska en ole koskaan ollut esimiesasemassa. Toisaalta ei jännitä, koska henkilökunta on tuttu ja työnkuvassani pysyy lasten- ja nuortenkirjastotyö osittain. Kuitenkin esimerkiksi talousarviossa pysyminen / säästöjen etsiminen on varmasti stressaavaa kokemattomalle ihmiselle. Huomenna haastatellaan hakijoita, jotka haluavat minun paikalleni kirjastonhoitajaksi. Sekin on minulle uusi tilanne, olen aina ennen ollut se jota haastatellaan, en se joka haastattelee. Lisäksi pomoni sanoi että hän ei tiedä mitä hänen pitäisi kertoa minulle, koska asiat tulevat mieleen silloin kun ne tulevat vastaan. Eli en tule saamaan kovinkaan tarkkaa perehdytystä kirjastotoimenjohtajaksi. 

Kolmas jännityksen aihe on miesystäväni työnsaanti. Hänellä on ensi viikolla haastattelu Tampereella, toivon että hän saa paikan. Eikä päädy esimerkiksi Espooseen, jolloin hän joutuisi vuokraamaan sieltäkin asunnon ja maksamaan kahta vuokraa. 

Että tämmöistä pallottelua. Katsotaan saanko jossain vaiheessa kaikki pallot kiinni vai lentelevätkö ne sinne tänne. 

Loma loppuu, telakka alkaa

Saksan-reissu on lusittu ja pikkuhiljaa alan totutella Suomen loppukesään. Onneksi vielä on kohtalaisen lämmintä, ei tarvi heti kaivaa syysvaatteita esiin. Torstaina kävin lääkärissä, hän määräsi röntgeniin. Tänään sain puhelimitse tulokset, ei löytynyt syytä päkiän ja varpaan kipuun. Sain lähetteen fysioterapeutille ja kehotuksen mennä jalkoihin erikoistuneelle. Katselin netistä ja kyselin yhdestä ryhmästä suosituksia, harmi vaan että näyttää siltä että ensimmäiset vapaat ajat ovat puolentoista viikon päästä. Enkä voi varata ennen maanantaita koska en muista työvuorojani ensi viikkoa pidemmälle. Syyn selvittäminen siis venyy :( Toisaalta jaksan odottaa koska elän toivossa, että sitten saan avun kaikkeen. Paitsi tämänhetkiseen vaivaan myös siihen, että kolmen vuoden takaisen bursiitin jälkeen vasen jalka on vieläkin heikompi ja helpommin väsyvä kuin oikea. 

Mitä tässä nyt sitten tekisi? Kävely ja juoksu on poissuljettuja, samoin taitaa olla pyöräilyn kanssa. Ehkä uinti sopisi? Voisin kokeilla, nyt kun maauimala on vielä auki. Jalka kestää kävellä siirtymisiä, joten salitreenikin voisi onnistua, salille on kotoani viiden minuutin kävelymatka. Ei tietenkään jalkaprässi eikä kyykkääminen, mutta eiköhän sitä ole liikevalikoimaa ilman niitäkin. Sohvalla en jaksa istua kahta viikkoa (ja fysioterapian alkamisen jälkeen määräämätöntä aikaa), vaikka tässä taas tuleekin selailtua nettikirppareita ja etsittyä tarpeellista tavaraa uuteen kotiin. 

Että ketuttaahaan tämä. Kroppa kesti talven treenit hyvin, sitten tuli kevään päätapahtuma ja sen jälkeen ongelmia ja edelleen koko kesä juoksematta. Että unohdettava syksyn suunnitelmat, olisi ollut Tampereen puolikasta ja Pirkan Hölkkää ja Wihan kilometrejä... Tai en hautaa lokakuun juttuja kokonaan mutta alan henkisesti varautua siihen että kuntopohja ei tule riittämään vaikka jalka olisi oireeton. Täytyy ehkä ajatella niin, että tänä vuonna hoidetaan jalka kuntoon ja ensi vuoteen lähdetään terveenä. Jos sitten ensi vuonna pystyisi juoksemaan sekä kevät- ja syksytapahtumia.

Lisää lämmintä - ja kävelyä

K

Kyllä tarkenee; eilistä lukuunottamatta on ollut hellettä jatkuvasti. Parhaimmillaan 31 astetta. Illalla kymmenen jälkeen viilenee (23 astetta), mutta silloin on jo pimeää. Enkä vielä elokuussa halua treenata pimeällä... Viime viikolla kävelin taas ahkerasti, neljä lenkkiä, yhteensä 30 km / 5 h. Tarkoituksella, sanoin sunnuntaina että menen 7 km jotta saan 30 täyteen. 29 olisi ollut kamalaa... :D Sunnuntain lenkki oli kummallisin tähänastisista. Tai ehkä pikemminkin hassuin. Lähdin kohti luonnonsuojelualuetta, tarkoittaa että ensimmäiset 2 km oli silkkaa ylämäkeä, kilsa asfaltilla ja kilsa metsätiellä ja polulla. Sen jälkeen 700 metriä tasaista metsätietä, jota seurasi piiiiitkä alamäki, noin 3 km. Loppuun sitten vähän reilu kilsa suht tasaisella asfaltilla. Sykelukemat on hauskat: eka 2 km keskisyke 137, maksimi 163. Tasainen pätkä 133 / 156. Alamäki 114 / 132 ja lopputasainen 118 / 130. Mietin että jos joskus tekisin tuon alun mäkijuoksuna mutta ei taida kannattaa. Koska jos kävellessä maksimi on 163, niin paljonko korkeampi se olisi juostessa. Olisin ehkä ihan naatti jo ennen mäen loppua. 

Viime torstaina teimme päiväretken Bremeniin. Kaunis kaupunki! Postauksen aloituskuva on sieltä, kävelimme joen vartta noin 2,5 km keskustasta jalkapallostadionille ja samaa reittiä takaisin. Lisäksi kuljimme Viertel-korttelissa sekä turistikansoitetulla Schnoor-alueella. Yllä oleva kuva on Viertelistä. Pidän kovasti siitä, kuinka vihreää Saksan kaupungeissa on. Lisäksi kevyt liikenne on kuningaslaji, autot antavat aina tietä. 

Tällä viikolla olen tehnyt vasta yhden lenkin, eilen kävelin 6 km. Toisaalta, tänään kävelimme puolitoista kilometriä keskustaan pesulaan, sieltä puoli tuntia ostamaan pahvilaatikoita miesystäväni muuttoa varten, sitten tulimme bussilla keskustaan pesulaan, ja kävelimme puolitoista kilometriä kotiin pyykkien ja pahvilaatikoiden kanssa. Mittarini näytti täsmälleen kotiintulohetkellä, että 100 % päivän aktiivisuudesta on täynnä.

Eilen kävelimme tavallista kauemmas kauppaan. Syy on yksinkertainen, suosikkimysliämme ei saa lähi-Pennysta. Mutta mikäs sinne tallustellessa, yksi reitti vie siirtolapuutarha-alueen vierestä, ja minun oli tietysti pakko pysähtyä ottamaan turistikuva yhdestä sisäänkäynnistä. On vaan niin ihanan vehreää ja idyllistä! Palasimme kotiin toista reittiä, ja seuraava kuva oli otettava talosta, jota olen katsellut monta kertaa:

Lähinnä väritys. Täällä voi ilmeisesti olla minkä tahansa värisiä taloja. Lisäksi on aika hauskaa, että monet talot ovat saman kokoisia, eikä niistä oikein tiedä ovatko ne kerrostaloja, usean perheen taloja vai yhden perheen omakotitalo. Toki voi olla, että samassa talossa asuu useampi sukupolvi, mutta silti. 

Olin miettinyt, että josko tällä viikolla pääsisi juoksemaan. En taida kuitenkaan uskaltaa. Jalkani on alkanut oireilla. Ensimmäinen merkki oli varpaan tunnottomuus, joka alkoi heti Karhunkierroksen jälkeen. Sitten varvas oli samaan aikaan tunnoton ja kipeä, niin että juuri oli kipeä ja pää tunnoton. Nyt se on vain kipeä. Ei jatkuvasti, mutta esimerkiksi aamulla kun lähtee liikkeelle niin heti tuntuu kun laittaa painoa päkiälle. Kävelylenkin jälkeen tuntemus on sellainen, kuin varvas olisi kaksinkertainen muihin nähden (kyseessä on isovarpaan viereinen varvas vasemmassa jalassa). Päkiässä tuntuu kipeä kohta niin päällipuolella kuin jalkapohjan puolella. Olen vähän sillä mielellä, että pitänee käydä lääkärissä kunhan täältä kotiudun viikon päästä. 

Tämän viikon muu liikunta on vielä arvoitus. Huomenaamuna heräämme kahdeksalta siivoamaan; miesystäväni asunto menee myyntiin ja vuokranantaja on tulossa katsomaan sitä päivällä. Pikkuhiljaa on alettava pakkaamaan laatikoihin sitä tavaraa, jota mies vie vanhempiensa asunnolle. Ja jos roskien keräys tulee ennen kuin lähden takaisin Suomeen, laitamme huonekalut palasiksi ja roudaamme ne pihalle (neljännestä kerroksesta, 61 rappua, ei hissiä). Eli liikuntaa tulee jonkin verran ilman varsinaista lenkkeilyäkin :) 

Ensi viikolla palaan kotiin keskiviikkona, ja heti perjantaina on tarkoitus lähteä kahden kaverini kanssa polkemaan Saariston rengasreitti. Elän toivossa, että jalkavaiva ei pahene, ja että se ei ärsyynny polkemisesta. Jos käyn lääkärissä ennen tuota reissua, sen on tapahduttava torstaina. Toisaalta voisi olla viisasta käydä, puhutaan kuitenkin että vaiva on alkanut toukokuun lopulla ja pahentunut viimeisen parin viikon aikana. Jotain rasitusjuttua se lienee taas. 

Tällaista kuuluu tällä erää. Olemme yhden läppärin varassa, joten voi olla että postaan seuraavan kerran vasta Suomeen palattuani. Mutta samaa kuulunee tässä välissä, hellelukemia ja kävelyä. Suunnilleen joka toinen päivä mies tekee ruokaa kotona ja joka toinen päivä lounastetaan ulkona. Kotona tehdään paljon salaatteja, lisäksi aamu- ja iltapala ovat hedelmiä, jogurttia ja satunnaisesti mysliä. Ruokajuomat kaupungilla ovat mielenkiintoisia, kuvassa yllä saksalainen spesiaali KiBa, eli Kirsch-Bananennektar, eli kirsikka-banaanijuoma. Hyvää mutta sen verran makeaa että ei toimi ruuan kanssa vaan tekee entistä janoisemmaksi. On muuten kannettu aika paljon kivennäisvettä kotiin, sen verran paljon tulee hikoiltua että en halua jättäytyä pelkän hanaveden varaan. 

Olen täällä ollessa pohtinut, että perustaisinko uuden blogin. Se käsittelisi suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä, enemmän ehkä eroja, koska niitä tuntuu olevan yllättävän paljon. Tiesittekö esimerkiksi sellaista, että kun Saksassa muuttaa pois, niin asunto pitää maalata? Mietinpä vaan niitä asuntoja, joissa asuu opiskelijoita eli vaihtuvuutta on pahimmillaan vuoden välein. Montako maalikerrosta niissä lienee? 

Helteinen Saksa: kävelyä, kävelyä, lisää kävelyä

Terveiset helteisestä Saksasta! Puolitoista viikkoa olen täällä ollut, ja itse asiassa liikkunut enemmän kuin mitä oletin. Yhtään en ole juossut, kiitos lämpötilan joka on aamuvarhaisesta iltamyöhään 25-27 astetta. Kävellenkin saan sykkeet tarpeeksi korkeiksi, unohtamatta aina niin ihanaa jälkihikoilua :D 

Saavuimme miesystäväni kanssa Göttingeniin viikko sitten lauantaina. Sunnuntaina lähdimme kävelyretkelle, josta tulikin vähän vahingossa ainakin nelituntinen. Ensin mentiin tunnin verran ylämäkeen, suurin osa matkasta kansallispuistossa / luonnonsuojelualueella. 

Lyhyt pysähdys Biergarteniin, mehu- ja jäätelötauko. Sitten syvemmälle metsään, jossa huomasimme aika nopeasti että opastekyltit osoittavat vähän minne sattuu. Pari tuntia auringon paahteessa ja sitten istahdus näköalapaikalle. Suomessa tällaisessa näkyisi oletettavasti vettä:

Paluu Biergartenille, jossa toinen mehutauko. Sitten tunnin verran alamäkeen ja kaupungille syömään. Myöhemmin harmittelin ettei ollut mittaus päällä, olisi ollut kiinnostavaa tietää kuinka pitkän matkan kuljimme. 

Miehellä oli maanantaina hammaslääkärikäynti, jonka jälkeen hän oli muutaman päivän toipilaana. Hän näytti minulle kartasta muutamia reittejä, joita kävin kävelemässä. Toki heti ensimmäisellä lenkillä menin vikaan :D En ollut tajunnut hänen tarkoittaneen kaupungin keskustan kiertävällä reitillä hiekkatiepätkiä, joista osan tunsin jo ennestään. Pysyttelin asfaltilla, ja jossain vaiheessa ihmettelin kun tiedostin olevani aika kaukana keskustasta, nimittäin kansallispuiston reunalla. Kotona näytin mistä olin kulkenut, mies tuumasi että menit sitten aika reilusti ohi. Rapiat 7 km oli tämä lenkki. Seuraavana päivänä kiersin sen oikean, noin 4 km, kameran kanssa. Päälle viellä kiertelyä lähikaduilla niin sain kasaan 5 km. On aika kivat lenkkimaisemat, keskustassa on puistoja, ruusutarha ja kasvitieteellinen puutarha. Sitä paitsi rakennukset ovat niin kauniita, että ei yhtään haittaa vaikka "joutuisi" lenkkeilemään asuinkaduilla.

Myös kolmas lenkki perjantaina meni osittain "vikaan". Lähdin tuttua reittiä kohti rautatieasemaa, ennen sitä käännyin kohti jokea. Mutta koska mies ei ollut huomannut sanoa että pitäisi ylittää joki ja valita sitä puolta seuraava hiekkatie, pysyttelin toisella rannalla. Parin kilometrin päästä tulin siirtolapuutarha-aluelle, josta muistin että olemme kerran päätyneet siellä umpikujaan koska joen yli ei päässyt. Käännyin siis pois ja suuntasin asfalttitietä kohti keskustaa. Ääk, putkahdin tutuille seuduille rautatieaseman lähellä, siis ihan muualla kuin kuvittelin ja mihin olisin halunnut päätyä. No, tästä tuli hiukan alle 7 kilometriä. Lauantaina lähdin sitten parantamaan suoritusta eli menin joen yli, seurasin sen puolen rantaa järvelle. Kiersin järven ja kävelin kotiin, tällä kertaa sitä tietä pitkin minne oletin päätyväni perjantaina. Järven kiertämisen kanssa tästä tuli 9 km. Kaikkinensa siis viikkoon tuli 4 kävelylenkkiä, yhteensä 28 km. 

Eilen sunnuntaina teimme päiväretken Bad Harzburgiin. Pari tuntia junalla sinne, sitten kävelyä kohti vuorta. Huipulle olisi mennyt hissi eli Bergbahn, mutta päätimme kävellä. Ei ihan helppo juttu, ensin mentiin jonkin matkaa loivaa ylämäkeä leveällä baanalla, sitten edessä oli polku ja varoitus 25 %:n noususta. Mietittiin kyllä, että mennäänkö 500 metriä näin vaiko puolitoista kilometriä loivempaa. Päädyttiin lyhyempään joskin rankkaan reittiin. Toki teimme muutaman pysähdyksen, koska kapealla polulla oli syytä väistää alaspäin tulijoita. Itse tulimme alas gondolilla, se oli vähemmän jännittävää kuin mitä kuvittelin. Postauksen aloituskuva on huipulta, tässä lopuksi pari kuvaa polun varrelta.

Tämä viikko näyttää samanlaiselta kuin viime viikko. Lämmin jatkuu, 25-30 astetta. Välillä käy tuuli mutta eipä se tunnu paljoa viilentävän. Taidan siis jatkaa kävelylinjalla. Viikonloppuna teemme ehkä toisen päiväretken, mahdollisesti Bremeniin.

Viimeinen viikko ennen kesälomaa: vain työmatkaliikuntaa

Tällä viikolla olen tehnyt kolme kävelylenkkiä, siinä kaikki. Keskiviikkona ja tänään aamulla ennen töihin menoa 44- ja 42-minuuttiset, eilen illalla töiden jälkeen 51-minuuttisen. Sanon suoraan, että syynä on hellekeli. Nukun öisin huonosti; makuuhuoneen ikkunaa ei voi pitää yöllä auki koska liikenne herättää. Vaikka parvekkeen ovi ja keittiön ikkuna ovat auki, ei se auta makuuhuoneen lämpötilaan. Herään öisin hikisen nihkeänä.

Myös työpaikan olosuhde vaikuttaa. Takahuoneissa meillä on tuulettimet, joten siellä lämpötila on siedettävä. Sen sijaan kirjaston asiakastiloissa näin ei ole. Siellä lämpötila on yli 30 astetta, eikä ilma kierrä yhtään. Aurinko paahtaa aamulla lasiseinän läpi ja iltapäivällä kattoikkunoista. Tänään sanoin työkavereille, että salin puolella voi olla 10 minuuttia, sitten alkaa pieni päänsärky ja pahoinvointi.  Hyllyn päällä on pieni pöytätuuletin, mutta se ei jaksa viilentää juuri ollenkaan. Tapaamme jakaa asiakaspalveluvuorot lyhyempiin pätkiin, esimerkiksi tänään jokainen teki ensin tunnin ja sitten 45 minuuttia (minä klo 10-11 ja 12-12.45). "Tiskivuoron" jälkeen takahuoneessa menee tovi, että virkoaa ja kykenee tekemään yhtään mitään. Vaatteet ovat hiestä märät, hiukset kuin vuorenpeikolla. En kertakaikkiaan kykene tuommoisen jälkeen lähtemään juoksulenkille. Aamukahdeksan maissa on ollut ihan ok kävellä, mutta jälkihiki on jotain ihan kauheaa. 

Nyt jäin kesälomalle, ja veikkaan että seuraavat neljä viikkoa blogissa on tavallista hiljaisempaa. Lähdemme ensi yönä kohti lentokenttää ja aamulennolla Saksaan. Siellä on ollut tällä viikolla 40 astetta lämmintä... Ensi viikolle Yle lupasi sadepäiviä, toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Viivyn Saksassa kolme ja puoli viikkoa. Tarkoituksenamme on käydä läpi miesystävän tavarat, miettiä mitä hän tuo Suomeen ja mistä hankkiutuu eroon. Jonkinverran roudaamista on luvassa. Mutta kaikkinensa aion olla stressaamatta. Viimeinen vuosi on ollut henkisesti tosi raskas, työpaikalla pitkien sairaslomien ja osa-aikaisuuksien takia, kotona oman parisuhteen ja lähipiirin ongelmien takia. Olen ihan hirvittävän väsynyt, välillä itkettää kun pysähtyy ajattelemaan väsymystä. Siitä jo nalkutin avomiehelleni, kun eräänä yönä vessaan mennessäni löysin hänet olohuoneesta pelaamasta tietokoneella, kello neljältä. Sanoin että voisiko hän yrittää kääntää unirytmiä, että en pärjää Saksassa jos joudun yksiössä kuuntelemaan kaiket yöt näppäimistön hakkaamista. Toivottavasti onnistuu :) Toisaalta, tässä on kahden viikon aikana ollut 5 migreenikohtausta, eipä sekään ole omiaan innostamaan liikkumaan ja virkistämään. Siinä mielessä asetan lomalle suuria odotuksia, toivon olevani neljän viikon kuluttua pirteämpi ja energisempi. 

Yllä oleva kuva on Tampereen Wine Villagesta, kun täällä on viikon kestävä viinifestivaali niin pitihän siellä poiketa. Kaksi lasillista viiniä riitti, sillä on kesäloma avattu. 

Kokonaan en täältä katoa elokuun ajaksi, aion lueskella teidän muiden tekemisistä :) 

Elämää avoliitossa: treenit oli tällä viikolla omaa aikaa

Kesäinen hyötyliikuntatreenaus jatkuu. Tällä viikolla kävelin kahtena aamuna junalta keskustaan, toinen kerta kesti 44 minuuttia ja toinen 41. Reittivalinta oli muuten sama, mutta kohteena oli kerran kauppa ja kerran kirjasto. Olin suunnitellut kolmannenkin kerran mutta jätin väliin sateen takia. Yhtenä iltana kävelin bussiasemalta kotiin ukkoskuuron keskellä, kesti 2 päivää että kengät kuivui! :D 

Eilen kävin salilla, tein vaihteeksi tappotreenin jalkaprässillä. Olen tehnyt pyramidia aiemmin, mutta en pitkään aikaan. Toistomäärä siinä on 50 - 40 - 30 - 20 - alle 10 - 20 - 30 - 40 - 50. Painoa lisäten ja vähentäen. Varsinkin tauon jälkeen tehtynä on tosi vaikea arvioida painoja. Että mistä aloittaa, ja vähentäessä tekeekö niin että jälkimmäinen 50 toistoa menee isommalla painolla kuin ensimmäinen. Nyt tein kuitenkin niin, että lähdin liikkeelle varovasti, kohtalaisen pienillä painoilla. Ihan kunnolla tuntui jaloissa ja takapuolessa treenin aikana, mutta tänään en ole pahasti jumissa. Sarja näyttää tältä:

50 / 53 kg

40 / 61 kg

30 / 69 kg

20 / 77 kg

5 / 101 kg

20 / 77 kg

30 / 69 kg

40 / 61 kg

50 / 53 kg

Painojen vaihtelu riippuu toki myös siitä, onko käytössä levypainot vai ei. Tällä kertaa olin GoGo Parkissa, missä yläkerran salilla on paikkalaitteet ja niissä kiinteät painot. Prässiin sai siis vaihtelua 8 kilon välein. Tähän meni puolisen tuntia; pidin väleissä minuutin tauot. Muuten huseerasin vähän sitä sun tätä. Vatsalihakset pallolla, paikkalaitteissa yläkropalle pystysoutua, ojentajia, rintaprässiä ja pystypunnerrusta. Tunti hauskanpitoa :) 

Tänään kävimme miesystäväni - tai siis avomieheni - kanssa kävelemässä Pyynikillä. En laittanut mitään mittauksia päälle, koska lenkkeilyn sijaan kyseessä oli enemmänkin uuden kotiseudun kartoitus. Että minne menee näkötornilta lähtevä ulkoilureitti, millainen kierros tulee, mistä mennä pois jos haluaa päästä lähemmäs keskustaa. Ulkoilimme noin tunnin verran. 

Illalla kävin pyöräilemässä, pitkästä aikaa ja lopultakin! Tein perinteisen Pyhäjärven kierroksen, pienillä yllätyksillä maustettuna. Härmälässä oli kevyen liikenteen väylä poikki, ja nuoli ohjasi käyttämään tien toista puolta. Muuten hyvä, mutta päästäkseen toiselle puolelle piti ensin palata takaisin vähän matkaa. Pirkkalassa onnistuin ajamaan ohi alikulusta, josta olisi päässyt Pyhäjärven puolelle tietä. Ylityspaikka löytyi myöhemmin, mutta jouduin odottelemaan hetken että autot antoivat tilaa. Nokian puolella näin vasemmalle neuvovan opasteen, mutta jotenkin menin siitäkin ohi ja päädyin maisemareitille. Muuten hyvä, mutta Poweri-Paawoni on maantiepyörä eikä ollenkaan suunniteltu hiekkatielle. Onneksi pätkä oli noin kilometrin - puolitoista vain, eivätkä renkaani tällä kertaa puhjenneet.

Asfaltille päästyäni oli pian seuraava opaste järveä kohti, sitä en noudattanut. Arvelin, että siellä on todennäköisesti lisää hiekkatietä joten parempi pysyä asfaltilla. Lopussa jouduin vielä hidastamaan ja pujottelemaan aika paljon, sillä ratikkatyömaa sekä muut tietyöt ja taloremontit asettavat omat esteensä. Matkaa reissulle kertyi 26,6 km johon käytin 1 h 28 min. Keskivauhti oli vain 18 km/h, osittain siksi että reitillä on jonkin verran kaupunkiajoa, tarkoittaen hidastamista tai pysähtymistä liikennevaloihin, hidastamista valottomissa risteyksissä ettei rotvalli riko renkaita, hidastamista risteyksissä jossa ihmisiä liikkuu lastenvaunujen kanssa tai on lapsia pyörällä / potkulaudalla... Väsyin matkalla aika paljon, yksi syy voi olla se että päivällä syöty pizza painoi vielä vatsassa, toinen se että 7 dl vettä ei riittänyt. Vaikka säännöstelin juomista niin vesi loppui kesken ja olin janoinen melkein koko lenkin ajan (vaikka join jo kotona lähtiessä). 

Viikolle tuli siis neljä treenikertaa. Ihan hyvin, ottaen huomioon että tässä samalla aloitetaan yhdessä asumista. On käyty tekemässä hankintoja yhteiseen kotiin, buukattu lennot ja junaliput Saksan reissuun, kartoitettu lähiympäristöä käveleskemällä lähiympäristössä, käyty kuuntelemassa Tammerfestejä puistossa... Mies aikoo kyllä hankkia polkupyörän, mutta vasta sitten kun olemme palanneet Saksasta elokuun lopussa. Voi olla, että ehdimme pyöräillä jonkin verran yhdessä ennen talven tuloa :) Hän myös aikoo tulla kanssani salille talvella, mikä on kivaa. Tykkään treenata yksin, mutta on hauska ajatus että voisimme tehdä jotain liikuntaa joskus yhdessä. Juoksijaa hänestä ei tule, mutta toisaalta on kiva että minulla on joku oma juttu. Ettei "tarvi" tehdä kaikkea yhdessä.

Ensi viikolla on luvassa hurjat helteet. Mietin, että tiistaina ja keskiviikkona voisin mennä Orivedelle aamuseitsemän junalla, siihen aikaan saattaa olla inhimillinen lämpötila kävellä. Huomenna voin viedä vaihtopaitoja valmiiksi. Jonain päivänä menen salille, ja ehtinen heittää pyörälenkinkin. Lähdemme Saksaan lauantaina aamulla, eli lähtö Tampereelta on neljän maissa aamuyöstä. Pakkaan reissuun mukaan treenivaatteita, ehkä löydän jonkun juoksubaanan missä selviän eksymättä. Jos en, niin voin ainakin tehdä kehonpainotreeniä sisällä :D 

Pyynikin prinsessa vauhdissa - tai siis ilman vauhtia

Viime viikko oli liikunnan osalta varsin vähäpätöinen, vain neljä treeniä joista kaksi heti maanantaina. Vähän on olo, että kipinä on kateissa. Jonain aamuna tuuli niin kylmästi, että kaipasin hanskoja. Tällainen ei ole ollenkaan minun kelini, ei heinäkuussa. En halua kolmenkympin hellettäkään, mutta 14 astetta on liian vähän. Ei vaan huvita.

Maanantaina kävelin aamulla junalta töihin, 40 minuuttia. Uskallan sanoa että jalka on nyt täysin terve, enää ei tule mitään tuntemuksia jalkaterään eikä nilkkaan. Illalla kävimme ystäväni kanssa body pumpissa. Tuttu ihanan kamala ohjelma. Harmi että kohta vaihtuu seuraava, tästä tykkäsin todella. 

Tiistaina olin kerrankin aamuvuorossa ja pääsin pitkästä aikaa astangajoogaan. Muuten hyvä, mutta unohdin pyyhkeen. Hikoilin niin paljon, että sekä jalat että kädet tahtoivat luistaa alustalla. Käsien alla pidin sukkia, helpotti vähän. 

Keskiviikosta lauantaihin meni vaan ohi. Nyt kun muistelen, niin en osaa sanoa mitä olen tehnyt. En edes muista, millaisissa työvuoroissa olin. Sen verran muistan, että lauantaina olin niin väsynyt etten vaan jaksanut pitää silmiä auki, nukuinkin kahden tunnin päikkärit. Onneksi on enää tämä ja ensi viikko töitä ennen kesälomaa. 

Sunnuntaina aamulla kävin kävelemässä Pyynikillä tunnin ja vartin, 7 kilometriä. Mietin, että pystynköhän ikinä juoksemaan siellä. Ensimmäiset 7 minuuttia silkkaa ylämäkeä, että pääsen kotoa kuntoradalle. Sitten vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, vähän portaita välissä. 

Hotelli Rosendahlin vierestä noustaan ylämäkeä, jotta päästään portaisiin. 126 porrasta näkötornille. En mennyt portaat kuin kertaalleen ylös, koska kuljin toisaalla mäen kahdesti alas ja kerran ylös. Tämän:

Kyllä siellä oli ihmisiä, jotka kipittivät mäen kevyesti ylös. Ehkä minäkin joskus, kunhan aikani kuljen kävellen. Ei paljon kykene ottamaan juoksuaskelia jos haluaa pysyä pk-tasolla, nyt keskisyke oli 131 (maksimi 175) keskivauhdilla 10.43 min/km. Että kovaa on paavonurmet ja hanneskolehmaiset kävelleet, kun on menneet 7 min /km, joskin ehkä tasaisemmassa maastossa :D 

Sunnuntaina päivällä matkustin Helsinkiin, kävin hakemassa miesystäväni lentokentältä. Sain hänet vihdoinkin Suomeen! Tosin ehdimme olla täällä vain vajaat 2 viikkoa ennen kuin lähdemme Saksaan. Hänellä on siellä hammaslääkärikäynti, ja sen yhteydessä pitää olla 4 viikkoa maisemissa komplikaatioiden varalta. Minä en ole ihan koko aikaa, sillä elokuun lopulla lähdemme kahden ystäväni kanssa pyöräilemään Saariston rengasreittiä. Täytyisi ehkä ulkoiluttaa Poweri-Paawoa ennen sitä.

Tällä viikolla olen torstaita lukuunottamatta iltavuorossa, tarkoittaa sitä että liikkeellä klo 9.30 - n. 19.15. Huomenna aion mennä aiemmalla junalla Orivedelle ja kävellä töihin. Jonain päivänä salille, ja jonain päivänä pyöräilemään. Unohtamatta Pyynikin maastoja, joihin olen tällä hetkellä hiukan koukuttunut. Vähän tekisi mieli mennä legendaariselle Koulukadun kentälle juoksemaan vetoja radalla... 

Oi, tänään kun tulin illalla kotiin oli ruoka valmiina odottamassa. Olinkin jo melkein unohtanut, että miesystäväni on yleensä se joka huolehtii lämpimästä ruuasta. Tänään tarjolla oli kesäkurpitsasta tehtyjä nuudeleita, kastikkeessa oli halloumia, tomaattia, paprikaa, herkkusieniä ja ruokakermaa. Todella hyvää!