Niin siinä sitten kävi, että uskaltauduin viime sunnuntaina Pirkan pyöräilyn Klassikolle, 134 km:n matkaan. Olin polkenut tiistaina testilenkin 55 km töistä kotiin, aikaa meni 3,5 h. Mietin että Pirkasta tulee tosi pitkä retki, jos etenen vain 16 km tunnissa. Ennätin viedä pyöräni torstaina huoltoon, ja siellä mekaanikot heti totesivat että rengaspaineet on liian alhaiset ja myös että renkaat eivät kunnolla istu vanteille, siksi meno oli ollut etenkin alamäessä pomppuista. He lupasivat huoltaa pyörän niin että ehdin mukaan Pirkkaan, ja vakuuttivat myös että sitten se on kevyt ajaa. Ja onhan se: Pirkassa olin ajanut 3,5 tunnissa 71 kilsaa.
Lähdimme liikkeelle ystäväni kanssa yhdessä, mutta olin jo etukäteen sanonut että hän saa mennä menojaan, niin hän menikin. Itse keskityin ajamaan tasaisen rauhallisesti. Matkalla on 5 huoltopistettä, pysähdyin niistä neljällä: 30 km, 60 km, 75 km ja 100 km. Muistin jo aiemmilta vuosilta (2017 ja 2018) että viimeinen huolto 120 km:n kohdalla tulee jotenkin yllättäen, niin nytkin. Ajoin ohi menoliittymästä, enkä halunnut hidastaa ja kääntyä siitä risteyksestä, mistä muut jo tulivat takaisin reitille. Arvelin että jaksan ilman huoltoa viimeiset 14 kilsaa. Aiemmilla pisteillä oli riittävästi juotavaa ja syötävää. Sehän näissä pitkissä retkissä on parasta, että matkalla saa rusinoita ja banaania ja ruisleipää ja mustikkakeittoa ja suklaata ja... :D Kaupan päälle upean aurinkoisen sään, kuten kahdella edellisellä kerrallanikin.
 |
| Lähdössä hymyilytti mutta maalissa hymy oli hyytynyt yhdessä voimien kanssa :D |
Koko matkan oli yllättävän hyvä olo. Testilenkillä polveen alkoi pistää 3 tunnin jälkeen, nyt ei ollenkaan, vaikka kulutin aikaa 6 h 47 min (sisältäen muutaman minuutin pysähdykset huoltopisteillä). 124 kilsan kohdalla oikea päkiä ja varpaat kipeytyivät, niin että hetken aikaa oli tuskaisaa painaa poljinta, ja koitin painaa jalkapohjan keskiosalla. Totesin kuitenkin, että kyllähän nyt jotain kipua olla näin pitkällä matkalla. Sekin helpotti kuitenkin melko pian. Ranteet olivat ohjaustangolla yhteen suuntaan taipuneet, niin lopussa alkoi olla vaikea vaihtaa vaihteita kun siinä ranteiden piti kääntyä toiseen suuntaan. Selässä alkoi tuntua, ja toki 85 kilsan jälkeen alkoi olla vaikea löytää mukavaa istuma-asentoa satulassa.
Ystäväni odotti minua maalissa, kuvasi videon ja hoputti loppukiriin mutta sitä ei irronnut :D Vähän kyllä itketti Jankan kohdalla kun tiesin että maaliin on muutama minuutti. 3,5 vuotta sitten jouduin jättämään 40-minuuttisen spinningin kesken, kun jalka ei kestänyt painaa poljinta, nyt ajoin liki seitsemän tuntia. Keväällä olen juossut muutaman kympin lenkin, pyöräilemässä kävin neljä kertaa ennen Pirkkaa. Lenkit olivat 45, 18, 48 ja 55 km.
Blogissani oli noin kolmen viikon hiljaisuus, syy on yksinkertainen: menetin hermoni kun oli monta päivää, etten pystynyt kommentoimaan sen enempää omia kuin muiden postauksia. Bloggerissa on ennenkin ollut kommentointiongelmia, nyt tuntui etteivät ne mene ohi ollenkaan. Käytän Bloggeria läppärillä, ja nyt sain virheilmoituksena joko että yhteys recaptcha-palvelimeen ei onnistu, sisäänkirjautuminen ei onnistu (vaikka olin sisäänkirjautuneena samalla selaimella toisessa välilehdessä) tai yksinkertaisesti että kommenttini julkaisussa tapahtui virhe. Outoa oli myös se, että kommentointi ei onnistunut myöskään puhelimella. Nyt se taas yllättäen toimii, ainakin läppärillä, joten aktivoidun taas ja pyrin viikottaisiin postauksiin.
Kepeitä jalkoja ja renkaita kesään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti