Viime viikolla bongasin leskenlehden, nyt sinivuokkoja. Mutta kas että onnistuin kuvaamaan juuri nuo varjossa olevat :D
Maanantaina olin yinjoogassa venyttelemässä. Huomasin useammassakin liikkeessä, että vasen puoli on enemmän jumissa, etenkin pakaran ja lonkan seutu. Eilen illalla venyttelin kotona, lisäksi hieroin pakaraa piikkipallolla. Selkeitä kipukohtia on useita sekä keskellä pakaraa että sivussa. Viikon loppua kohti edetessä tapahtui sellaista, että kävellessä(kin) alkoi vaivata. Etenkin jalan nosto ja siirto eteen tuntuu, ei varsinaisesti kivuliaalta mutta kuitenkin.
Tiistaina juoksin viikon lyhyen lenkin. Piti olla 39-40 minuuttia, oli 27. Jalat lähti menemään niin annoin mennä, keskivauhdiksi tuli 7.38. Välillä piti kiristää vauhtia kun ohittelin kävelijöitä ja koiranulkoiluttajia. Niinhän siinä monesti käy, että kun ensimmäinen kilometri lähtee oletettua vauhdikkaammin (7.45), sitten sitä lakkaa piittaamasta. Kuitenkin matkaa oli vain 3,6 km, niin ekan kilsan jälkeen ei huvita alkaa hidastamaan.
Torstaina kävin Kaupissa, josta aloituskuvan sinivuokot. Oli siellä tätäkin:
Vähän liukasta alkuverkkaa 20 minuuttia, ei koko aikaa, koska Kuntokolmosen alkupää oli sulaa. Ja kuvan latupätkällä oli kohtia, joissa mahtui hölkkäämään pientareella. Ohjelmassa oli mäkivetoja 2 km. Olin ajatellut juosta Vesitornin lenkillä pitkää mäkeä ylös ja alas, suunnitelma meni uusiksi kun mäki oli reunasta reunaan jäässä. Eipä siinä mitään, Kuntokolmonen menee vieressä niin hyppäsin sille. En laskenut montako kertaa menin ylös ja alas, yksi pätkä oli reilut 100 metriä, ehkä 130. Tämä mäki:
Oikein inhottava, alussa tasaisen nousevaa mutta lopussa jyrkkenevä tömpäre. Ylhäällä tasasin aina hetken hengitystä, ehkä 20 sekuntia, sitten hölkkäilin alas ja taas ylös. Putkeen koko 2 km / 23 minuuttia. Sitten kävelyn ja hölkän vuorottelua kohti kotia 17 minuuttia, näin tuli tunti täyteen. Jokaisen vedon jälkeen tuntui siltä, että olen aivan puhki. Kotiin tultua taas tuntui siltä, että en ole lenkillä käynytkään.
Venyttelin torstaina illalla pitkään, silti perjantai oli paha päivä. Kroppa oli aivan jumissa, etenkin takaketju. Päätin lähteä leppoisalle tunnin kävelylenkille, toiveena että se avaisi lihaksia. Muuten se niin tekikin, mutta vasen pakara on nyt se ongelmatapaus.
Pitkistä olin suunnitellut tähän päivään eli lauantaiksi, koska sunnuntaina lähden siskoni syntymäpäiville Sammattiin. Jos sunnuntai olisi ollut vapaa, olisin siirtänyt pitkiksen sinne. Nyt totesin pakaran vaivaavan istuessa ja kävellessä sen verran, että vaihdan sisäliikuntaan. Olin ajatellut sisäsoutua 45 minuuttia ja pyöräilyä tunnin, soutu piti kuitenkin lopettaa puoleen tuntiin. Alku meni hyvin, mutta noin vartin kohdalla alkoi olla tuntemuksia. Mitä pidemmän aikaa meni, sen polttavammaksi kipu muuttui. Jätin soudun sikseen ja kokeilin pyörää, se olikin pakaraystävällisempi laji, ei tuntunut mitään. Täytyy nyt seurata tilannetta, että onko kyseessä paikallinen jumitus vai pukkaako jonkinsortin vammaa. Hyvä merkki on toki se, että pyöräily sujui. Olen jo suunnitellut ulkopyöräilyä, täytyy vaan ensin käydä pyöräliikkessä hakemassa Poweri-Paawon renkaat täyteen ilmaa. Kotonani on ihan peruspumppu, ja sen kanssa on turhan raskasta pumppailla kun takarengas on täysin tyhjä ja eturengas maksimissaan puolillaan. Viime keväänä maksoin liikkessä 2 €, joten pieni vaiva on kiikuttaa fillari asuinkatuni toiseen päähän :) Että ainakin tässä vaiheessa on varasuunnitelma, jos käy niin että koipi ei suvaitse juoksua eikä kävelyä. Aion myös varata ajan hierojalle, nyt kun lentopallokausi on ohi niin hänellä saattaa olla vähemmän täyttä, ja lisäksi työvuoroihini jokseenkin sopivia vapaita aikoja.
Bongaa kuvasta kuu! Olen joskus ajatellut olevani niin sanotusti kuuhullu, ja nukkuvani huonosti ne muutamat yöt täydenkuun ympärillä. Tällä viikolla on ollut toisin. Parina yönä unet jäivät vähiin, mutta se johtui siitä että en malttanut lopettaa Criminal Mindsin tuijottamista (kausi 13 saapui kirjastosta)... Olen kuitenkin nukahtanut joka ilta nopeasti, ja aamuisin on tuntunut siltä että uni on ollut sikeää. Yksi syy nukkumisen parantumiseen voi olla myös se, että parisuhdetilanne on selkiytynyt. Miesystäväni jättää nykyisen työnsä ja muuttaa Suomeen, toivon mukaan kesällä. Toki on jännittävää, koska sitten alamme elää arkea yhdessä, ei pelkästään loma-aikoja. Ja siitä on jo aika kauan, kun viimeksi asuin jonkun kanssa. Samalla on kiva että lentäminen vähenee eikä suhdetta tarvitse hoitaa Whatsappin ja Skypen välityksellä :)
Mitä teidän kevääseen kuuluu, joko numerolappukausi on korkattu? Olin vähän miettinyt HCR:ää kun sinne on paljon paikkoja myynnissä, en nyt taida kuitenkaan uskaltaa ostaa lippua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti