Uuteen alkuun liikuntasuunnitelman avulla

 

Tiistaina kävin GoGolla liikuntaneuvoja-PT Riikan juttusilla. Facebookista huomasin mahdollisuuden varata puolen tunnin ajan, ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Nyt kun alan päästä liikkumaan kunnolla, haluan päästä vauhtiin niin etten sössi kuntoutumista. Päätin siis tavata Riikan nimenomaan liikuntasuunnitelman tekemisen puitteissa. 

Puolessa tunnissa ehdittiin käydä läpi liikuntahistoriaani ja se, mikä tilanne on nyt. Sanoin että tavoitteenani on päästä juoksemaan keväällä, kun tiet ovat sulana. Sitä varten tarvitsen peruskuntoa. Mutta tarvitsen myös lihaskuntoa, jotta se osaltaan edesauttaa vammojen välttämistä. Riikka lupasi lähettää minulle myöhemmin samana iltana liikuntasuunnitelman, jonka sitten tulostin seuraavana päivänä. Nyt minulla on seuraavaksi 8 viikoksi ohjelma, joka ei kuitenkaan ole täysin kiveen hakattu vaan voin vaihdella päiviä keskenään. 

Treenejä on neljänä päivänä viikossa, joista osa on niin että samana päivänä on myös kehonhuolto. Esimerkiksi viikko 1 näyttää tältä:

ma aerobinen 45 min

ti kuntosali

ke lepo

to aerobinen 45 min + kehonhuolto

pe kuntosali

la lepo

su lepo

ja viikko 8:

ma aerobinen 60 min

ti kuntosali + kehonhuolto

ke lepo

to aerobinen 60 min

pe lepo

la kehonhuolto

su lepo

Sen verran sovellan varmasti, että siirrän kaikkea päivällä eteenpäin. Koska nukun viikonloppuisin pitkään, yleensä sunnuntain ja maanantain välinen yö on huono. Lisäksi maanantai on kiireisin päivä töissä. Pidän siis useimmiten maanantain lepopäivänä, ja treenaan tiistaista eteenpäin. Toisaalta ohjelmassa on viikonloput useimmiten lepoa, ja silloin olisi hyvää aikaa treenata. Mutta koska valtaosin perjantaille on kuntosalitreeni, niin se myös siirtyy päivällä eteenpäin. 

Haastavinta tulee olemaan aerobisessa ajasta kiinni pitäminen. Nyt kun olen polkenut kuntopyörää, aika on ollut yleensä tunnin, joskus 1 h 15 min. Ei välttämättä ole helppoa lopettaa "jo" 45 minuutin kohdalla. Ymmärrän kuitenkin liikuntasuunnitelman pointin ja se on juuri se mitä kaipasin: varovainen alku jota lähdetään hitaasti kasvattamaan. Sitten kun uimahallit taas joskus aukeavat, niin siinä ei tule olemaan hankaluuksia lyhyemmän ajan kanssa.

Kuntosaliin sain vinkiksi, että kannattaa suosia isoja liikkeitä, jotka kuormittavat kehoa kokonaisvaltaisesti. Esimerkkiliikkeissä on joitakin suosikkejani, esimerkiksi maastaveto, jalkaprässi, pystypunnerrus seisten ja syvät vatsalihakset. Soutuliikkeitä en fanita, mutta pidän nekin mukana. Tavoitteena tässä vaiheessa on kestovoima, eli ohje on tehdä 3-4 sarjaa joissa kussakin on 15-20 toistoa. Aion osittain korvata salin kotitreenillä, sillä pyrin yhä välttelemään salia etenkin arkisin iltapäiväneljästä eteenpäin. Katson yhä GoGon tallenteita, etenkin kahvakuula vaikuttaa sopivan mitä parhaimmin salitreenin korvaajaksi. 

Myös kehonhuollossa teen jo pidemmältä ajalta tuttuja juttuja eli etenkin yogalatesia ja liikkuvuus-venyttelyä, toisinaan myös yinjoogaa. Huomasin muuten myös, että tallenteissa on balettitunti, sekin tulee kuvioihin kunhan jalka kestää päkiälle nousuja.

Voin myöhemmin varata uuden ajan, jos kaipaan esimerkiksi tekniikkavinkkejä tai jos kaipaan suunnitelman päivittämistä. Nyt on kuitenkin iloinen mieli; tiedän melko tarkkaan mitä teen seuraavat 8 viikkoa :) 

Liikunnan iloa kaikille!

3 kuukautta leikkauksesta, missä mennään?

 

Ihanaa talviaikaa! Tampereella on lunta, ja pitkästä aikaa niin että se pysyy maassa pidempään kuin pari päivää. Tänään oli vielä auringonpaiste kaupan päälle, pakkasta "vain" noin 12 astetta, joten kävimme puolisoni kanssa käveleskelemässä Eteläpuistossa. 

En vielä ole uskaltanut tehdä pitkiä kävelyjä, enkä varsinaisia kävelylenkkejä, mutta hyötyliikunnan määrä on lisääntynyt. Olen nyt parin viikon ajan kävellyt kotoa junalle tai bussille, yleensä menomatkan. Siitä tulee 15-20 minuuttia liikkumista. 

Tällä viikolla kävin Hatanpäällä röntgenissä ja ortopedillä. Luutuminen on valmis, eli sen puolesta saan rasittaa jalkaa täysillä. Se oli hienoa kuulla, etenkin verrattuna siihen 6 viikkoa leikkauksen jälkeen sanottuun "eihän ne luut vielä lopullisilla paikoillaan ole". 13 viikkoa leikkauksesta kaikki on paikoillaan, ja palasten sijasta siellä on yksi yhtenäinen luu :) 

Mutta, kuten lääkäri viisaasti sanoi, "näissä asioissa 3 kuukautta on tosi lyhyt aika, vaikka se tuntuukin pitkältä". Päkiä on edelleen vähän turvoksissa, sillä leikkausalueen arpi ei ole vielä "sulanut" kudoksissa, se on kuulemma parantunut vasta siinä vaiheessa kun arpi on ihon värinen tai hitusen sitä tummempi. Samoin varpaan liikkuminen omin voimin on vielä minimaalista, pieni lihasvaste tulee mutta varsinaista liikettä ei ole. Niinpä jokainen askel on tavallaan varpaan taivuttamista väkisin. Siinä lienevät syyt, miksi leikkausalueella on yhä jomotusta. Ei niin paljoa, että tarvisi syödä kipulääkkeitä tai käyttää keppejä, mutta sen verran että se pitää minut varovaisena.

Kotona olen treenaillut GoGon tallenteiden ja livelähetysten mukana. On ollut kuminauhajumppaa, kahvakuulaa, teräspakaroita, vahvoja käsiä, hulaa ja uutuustunti Les Mills Core. Viimeksi mainittu oli yllätyksellinen, sillä siinä oli oman kehon painon lisäksi kuminauha ja lisäpaino, ja välineillä tehtiin muun muassa painonsiirtoja, kyykkyjä ja askellusta. Hiukan olen taas soveltanut siellä sun täällä, sillä en tee vielä hyppyjä, askelkyykkyjä enkä päkiälle nousuja. Eilen kävin polkemassa kuntopyörää tunnin verran, edelleen tuntuu siltä että sitä jalka kestää, tosin tuntuu myös siltä että en tee sitä peräkkäisinä päivinä. Mutta voisin kokeilla tahtia joka toinen päivä ja katsoa mitä tapahtuu. 

Toivon, että vielä tulisi aurinkoisia pakkasviikonloppuja, on ihanaa päästä ulos! Tänään emme matkallisesti edenneet pitkälle, eikä se ollut tarkoituskaan, pääasia oli saada happihyppely ennen lounasta. Mutta uskon, että tulevina viikonloppuina voin kokeilla muutaman kilometrin kävelyä, nyt kun yhden kilometrin pätkät alkavat olla hallussa.

Mukavaa talvilenkkeilyn aikaa, toivotaan että pakkaset pysyvät aisoissa niin on kivempi liikuttaa lenkkareita, suksia ja luistimia :)

Kotitreeni, tämänhetkinen suosikkini

 

Viimeisen 10 kuukauden aikana olen treenannut lähinnä kotona, sen mitä jalkavaivoilta olen pystynyt. Viime keväänä halusin treenata kotona, enkä mennä salille koska kuulun koronan riskiryhmään. Keväällä treenimotivaatio kuitenkin katosi, kun kävi selväksi että jalkaleikkaus siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Kesälomalla kävin salilla varsin ahkerasti, mutta innostus katosi siinä kun tuli tieto että leikkausaika siirtyy taas (toisella kertaa lääkärin sairastumisen takia). Syksyllä jännäsin, siirtääkö koronan toinen aalto leikkausta uudelleen ties kuinka pitkälle eteenpäin, ei onneksi siirtänyt. 

Operaatio onnistui hyvin ja toipuminen on alkanut. Kuljin leikkauksen jälkeen 7 viikkoa kepeillä, sitten jätin ne pois. Pian kuitenkin tuli talvikeli, eli teillä oli jäätä ja loskaa. 3 viikkoa ehdin liikkua ilman keppejä, jouluaattona jouduin ottamaan ne takaisin käyttöön. Leikattu alue ei enää vihoitellut, mutta jalkaterän ulkosyrjä kipeytyi päällipuolelta, oikestaan koko matkalta nilkasta pikkuvarpaaseen. 1,5 viikkoa menin keppien kanssa aina ulkona, ja töissä pidemmät matkat kuten työhuoneestani asiakaspalvelutiskille. Keppien käyttö kannatti, uudenvuodenaattona menin työpäivän aikaiset kulkemiset ilman niitä. Ja ajattelin, että ensi viikolla kokeilen taas. 

GoGon Inkku ohjaa puistokahvakuulaa Facebook-videolla 

Kuntoutuminen on vielä alussa, ja pelkään jalan kipeytymistä, se on tällä hetkellä isoin syy miksi treenaan lähinnä vain kotona. Jalka meni tosi pahaksi kolmessa viikossa, vaikka kuljin Tampereella kaikki mahdolliset välimatkat bussilla. Edelleen on talviolosuhteet eli tiet joko jäässä, aurattu jäisiksi tai lumisia. Koska askeleeni on tällä hetkellä tavallista lyhyempi ja varovaisempi, liukkaus pelottaa. En halua, että isovarvas tökkää johonkin, ja että jotain kenties hajoaa. Enkä halua rasitusvammaa varovaisuuden takia, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.

Toinen syy runsaampaan kotitreenaukseen on työmatkojeni pidentyminen ja hidastuminen koronan heikentämän julkisen liikenteen takia. Bussivuoroja on rajusti aiempaa vähemmän, ja vielä kun ne kilpailutettiin eri toimijalle niin kuukausikortti käy vain tiettyihin vuoroihin. Ja koska maksan kuukausikortista 105 €, en halua maksaa lisää 8,80 €/matka, joita tekisin kilpailutuksen ulkopuolisilla bussivuoroilla. 

Iltavuoroon mennessäni bussi lähtee jo klo 10.10, eli jos haluaisin mennä aamulla salille minun pitäisi olla siellä viimeistään klo 8, jotta ehdin käydä suihkussa ja siirtyä linja-autoasemalle. Iltavuoron jälkeen juna on Tampereella klo 19.54 (jos on ajoissa), olen kotona n. 20.30. Aamusalin kanssa päivästä tulisi varsin pitkä. Etenkin kun olen sikäli jääräpää, että en halua mennä salille puoleksi tunniksi vaan haluan viettää siellä kolme varttia tai mieluummin tunnin. Jostain syystä puolen tunnin treeni on hyväksyttävämpää kotona tehtynä, en tiedä mistä moinen ajatusmaailma on itselleni tullut. Usein on lisäksi niin, että iltavuoron jälkeen on vaikeampi saada unta, ehkä siksi että on kotona vasta puoli yhdeksän maissa, sitten syö iltapalaa niin kello on aika paljon ennen kuin saa rauhoituttua iltatoimiin. Ja jos kotimatkalla tarvii käydä kaupassa, kotiintulo venyy vielä myöhemmäksi. 

Aamuvuoroon menen joko aikaisemmin, jolloin bussi lähtee klo 7 ja palaa klo 15.45. Tässä on hyvä ajankohta mennä salille. Tykkään treenata heti töiden jälkeen, jolloin kotiin päästyä sieltä ei enää tarvitse lähteä pois. Salilla on myös hiljaisempaa klo 16 kuin vaikkapa jo tuntia tai paria myöhemmin. Aika harvoin pääsen kuitenkin lähtemään töistä kolmelta, sillä meillä on useita osa-aikaisia, ja jos aamuvuorolaisten asiakaspalveluvuoro päättyy klo 15.30, olen usein ainoa jonka työpäivän pituus riittää sinne asti. Jos menen aamuvuoroon myöhemmin, bussi lähtee klo 8 ja juna on perillä illalla klo 17.50. Silloin salilla on ruuhkaisin aika, jota mieluusti välttelen. 

Kolmas syy tässä vaiheessa on se, että en ole varma mitä salilla tekisin. Maksimipainon varaaminen jalkaterälle on kielletty tammikuun puoliväliin asti, mikä jättänee pois ainakin jalkaprässin sekä lisäpainon / tangon kanssa tehtävän kyykyn, ehkä myös penkille nousun mikä ainakin laskuvaihessa täräyttää jalkaa. Olen menossa 12.1. Hatanpäälle röntgeniin ja ortopedille, siellä katsotaan koiven tilanne. Sitten olen varannut 19.1. ajan GoGon kuntosaliohjaajalle liikuntasuunnitelman tekoon.

Ryhmäliikuntatunneilla en ole käynyt aikoihin, koska niiden osallistujamäärä on ollut rajattu ja ne ovat siten usein täynnä. Lisäksi on aina otettava huomioon julkinen liikenne ja keliolosuhteet, eli en voi luottaa siihen että juna on oikeasti perillä klo 17.55 jolloin ehtisin 18.15 alkavalle tunnille GoGo Cityyn. Tai jos ysitien liikenne on hidas huonon ajokelin tai usein sattuvien kolareiden takia... 

Kun koronatilanne normalisoituu, palaan taas ryhmäliikunnan pariin. GoGolle on tulossa kevätkaudelle joitakin mielenkiintoisia uutuuksia - kuten Les Millsin Core sekä alakroppaan keskittyvä Booty. Toistaiseksi kuitenkin pitäydyn GoGon osalta heidän YouTube- ja Facebook-videoissaan. Otan kyllä ilolla mieleen vinkkejä muista treenivideoista; GoGolla ei ole valtavan isoa videomäärää, ja koska toistaiseksi joudun jättämään hypyt ja askelkyykyt väliin niin käytännössä olen pystynyt tekemään vain yogalatesia, pilatesta, kuminauhajumppaa ja kahvakuulaa (joissa kaikissa joudun soveltamaan askelkyykyt peruskyykyksi, varpaillenousut pois, polvien nosto konttausasennossa vaihtuu lankuksi) sekä vatsa/selkä-jumppaa. Tykkään kyllä niistä kaikista, mutta kaipaan silti vaihtelua. 

Hah, tämän päivän kahvakuulailussa keskisyke oli 148 ja maksimi 172, että siinä sitä riittää tavoitetta kun yrittää saada sykkeitä vähän alemmas :) 

Vuosi 2021: toiveita ja tavoitteita

 

Vuosi 2021 on ohi - onneksi - ja katseet suunnataan uuteen vuoteen. Minulle tilanne on sikäli outo, että mitään kilometritavoitteita tai tulevia juoksutapahtumia ei ole. Usein on ollut tiedossa puolimaraton tai maraton, nyt ei. Olen kuitenkin tänään pohtinut, että on tiettyjä asioita joita haluan toteuttaa tänä vuonna, ja joita toivon tapahtuvaksi:

• Liikuntaa ja kehonhuoltoa useita kertoja viikossa. Joskus olen tavoitellut päivittäistä toimintaa, mutta koska aina tulee flunssaa tai muuta vaivaa, ja lisäksi migreeni on minulle kuukausittainen vieras (3-7 kertaa), niin välipäiviä tulee väistämättä. Mutta esimerkiksi 4-5 kertaa viikossa on täysin realistinen tavoite. Kuljin reilun viikon keppien kanssa, sekä työpaikalla "pitkät" matkat kuten työhuoneestani asiakaspalvelualueelle että aina ulkona ollessani, mutta totesin että pystyn tekemään GoGon tallenteilta pilatesta, yogalatesia ja joitain muitakin juttuja. Ensi viikolla kokeilen taas työelämää ilman keppejä, mutta jos jalka ei kestä niin otan ne taas käyttöön. Salille en halua könytä kepeillä, mutta tallenteiden avulla voin jumpata kotona.
• Kokonainen lenkki juosten. Sen ei tarvitse olla pitkä lenkki, mutta kunhan pystyisin etenemään koko matkan juosten tämän vuoden puolella, se olisi iso juttu. 
• Pidemmät yöunet. Minulla on toisinaan, tai aika useinkin, ongelmana että en saa unta. Saatan olla illalla niin väsynyt, että en jaksa lukea sängyssä, mutta kun sammutan valot niin tuntuu että ajatukset alkavat juosta ympyrää. Sairaslomalla ollessani, kun ei ollut arkirutiineja enkä juuri ollut ulkoilmassa, valvoin usein aamukahteen tai -neljään, ja meillä kuitenkin herättiin 8-8.30 maissa kun mies on etätöissä. Nyt kun olen palannut töihin, uni on taas tullut helpommin. Kuitenkin kaksivuorotyö tekee sen, että varsinkin iltavuorosta aamuvuoroon on usein huono yö. Juna on Tampereella klo 19.55, ja jos sen jälkeen käymme kaupassa ja teemme iltaruokaa, kello voi olla 22 ennen kuin on syöty. Sitten menee vielä oma aikansa, ennen kuin saan rauhoituttua iltatoimiin. Aamuvuoroon kello soi usein 5.40, eli jos nukahdan puoliltaöin niin unet jäävät turhan vähiin. Olen usein kuunnellut äänikirjaa, esimerkiksi Matti Rämön itsensä lukemat pyöräilykirjat (pari kuunneltavissa Yle Areenassa) toimivat usein unilääkkeenä, mutta joskus on kurjaa kun on ajastanut ohjelman loppumaan puolen tunnin päästä, ja onkin sen loppuessa vielä sellainen olo että unen tulo ei ole lähelläkään. Toisaalta, on ollut useampi kerta, että olen ollut unessa ennen ajastuksen loppumista, ja seuraavalla kerralla kelailen että mihinkäs asti olen kuullut.

Tänään aloitin liikuntavuoden yogalates-tallenteella. En pysty tekemään liikettä, jossa konttausasennossa varpaat on taitettu alle ja siitä nostetaan polvet ylös. Sitä leikattu varvas ei vielä salli, mutta tein lankkua sen aikaa. Jotkut tasapaino- ja kiertoliikkeet olivat sen verran raskaita, että treenin maksimisyke oli 136! Alkupuolen joogaosuudessa syke oli usein 120 tai yli, mutta jälkipuolen pilates oli pientä liikettä makuulla niin keskisykkeeksi tuli 107. Hyvää tekee, alaselkäni kun on ollut kipeä sen jälkeen kun jätin edelliskerran kepit pois. Maanantaina olen menossa puoleksitoista tunniksi hierojalle, koko kroppa tuntuu olevan jumissa niin hän saa ahkeroida lihaksiani auki.

Kivaa tätä vuotta kaikille, toivottavasti juoksu- ja muita tapahtumia voi pian taas järjestää. Ja toivottavasti uimahallit aukeavat, ja muutenkin harrastusmahdollisuudet palaavat normaaleiksi. Ehkä päästään pikkuhiljaa kohti normaalia.

Jouluhaaste: 24 kysymystä joulusta

 

Taivaanrannan juoksija oli bongannut jouluhaasteen, ja oitis päätin tarttua siihen. Tehkääpä muutkin, vastauksia on kiva miettiä ja mieluusti lukisin muiden jouluperinteistä ja -mieltymyksistä! 

1. Lempijoululaulu?

Yhtä on täysin mahdoton valita, joten "huijaan" heti ja sanon useamman. Yksi uudempi löytö on Himlen i min famn Carolan esittämänä. Tämä on suomennettu nimellä Taivas sylissäni, mutta en ole vielä kohdannut Carolan voittanutta Suomi-versiota. Tarja Turusen esittämä Jo joutuu ilta on kerrassaan ihana. Raskasta joulua - porukan Tulkoon joulu on joka joulun pakko kuunnella - osastoa. 

2. Jouluelokuvasuosikkisi?

Love Actually. En taida edes tietää muita jouluelokuvia jos unohdetaan piirretyt...

3. Paras jouluherkku?

Tykkään kaikesta jouluruuasta, mitä perheemme pöydässä on! Ykkönen on ehkä kuitenkin perunalaatikko. 

4. Missä vietät joulun tänä vuonna?

Lapsuudenkodissani vanhempien, siskon perheen ja puolisoni kanssa. Meitä on yhteensä 9, onneksi tapaamme muutenkin jakaantua kolmeen huoneeseen niin tänäkään vuonna emme ole kylki kyljessä :) 

5. Oikea vai muovinen joulukuusi?

Oikea. Osa joulutunnelmaa on pistelevät neulaset, sekä neulasten rapisemisesta valittaminen.

6. Mitä traditioita odotat eniten?

Perheemme joulu alkaa siitä, kun kokoonnumme vähän ennen puoltapäivää riisipuurolle, puuroa syödessä kuunnellaan joulurauhan julistus. 

7. Milloin avaatte lahjat?

Illalla, perinteisin aika taitaa olla klo 19. 

8. Kumpi on parempaa, lahjojen antaminen vai saaminen?

Antaminen. Alan yleensä pitää silmiä auki jo alkusyksystä, ja bongailla hyviä lahjaideoita. Toisaalta siinä on sekin, että kun on monta lahjan saajaa sekä Hopen kautta lahjoitetut, niin on taloudellisesti kivempaa jakaa kustannuksia useammalle kuukaudelle.

9. Millainen paketoija olet?

Nopea. Leikkaan lahjapaperin vinoon ja mahdolliset repeytymät korjaan teipillä. Ostan yleensä montaa erilaista paperia, jotta lahjojen saajat eivät pysty niin helposti päättelemään mitkä ovat minulta. Joka vuosi ostan myös lahjanauhaa, ja vasta sen jälkeen tajuan että kotona on monta pakettia jo ennestään.

10. Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?

Tunnustan, että minulla ei ole yhtään jouluneuletta, eikä mitään muutakaan perinteistä jouluvaatetta. Yleensä pukeudun mekkoon, mutta sekin on eri joka vuosi. Tänä vuonna aion pukeutua paksuihin mustiin sukkahousuihin ja Neulomon Revontuli-kuosiseen tunikaan.

11. Ihanin joulumuisto lapsuudesta?

Noin 10-vuotiaana sain lahjaksi toivomani kosketinsoittimen. En osannut soittaa silloin, enkä sen jälkeenkään. Koskaan en käynyt soittotunneilla, yritin opetella itse kirjaston soitonoppailla mutta huonolla menestyksellä. 

12. Oudoimmat lahjat, joita olet saanut?

Entinen poikaystäväni osti minulle silityslaudan ja yleiskoneen. Silityslauta oli sinänsä tarpeellinen, mutta en olisi halunnut saada sitä joululahjaksi. Yleiskone oli turhake, tapanani on ollut leipoa korkeintaan kerran vuodessa, eikä sille ollut käyttöä ruuanlaitossakaan. 

13. Mitä perinteitä haluat siirtää lapsellesi?

Minulla ei ole lapsia, mutta siskon lapset ovat kiitettävästi omaksuneet perinteitä. Nuorin, joka on nyt 13, muistaa mitä edellisvuonna tehtiin mihinkin kellonaikaan, ja kovasti hän yrittää että samoin menisi joka kerta :)

14. Oletko koskaan tehnyt piparkakkutaloa?

En ole. Viihdyn erittäin huonosti keittiössä, eikä minulla taida olla piparkakkutalon vaatimaa taitoa saati kärsivällisyyttä. Tänä vuonna mietin Fazerin karkeista tehtyä taloa, mutta tekemättä jäi.

15. Suosikkipuuhasi joululomalla?

Kirjojen lukeminen, liikunta päiväsaikaan ruuhkattomalla kuntosalilla tai kävely ilta-aikaan ihaillen ihmisten piha- ja ikkunavaloja.

16. On jouluaatto, mitä kupissasi on?

Vettä jouluruokailun alkuun asti, sen jälkeen punaviiniä.

17. Jos voisit ostaa ainoastaan yhden lahjan tänä vuonna, kuka sen saisi?

Mahdoton sanoa. Siskollakin on kolme lasta, niin olisi epäreilua antaa lahja vain yhdelle. Ehkä koko perheen yhteinen lahja? 

18. Mitkä värit tekevät joulusi?

Sininen ja hopea, ne ovat lempivärini kuusen koristeissa. Pöytäliinoihin ja verhoihin "kuuluu" punainen ja vihreä.

19. Mistä jouluperinteestä et pidä tai minkä skippaat?

Perheemme on käynyt ehkä kerran joulukirkossa, sen skippaan. Lipeäkalaa meillä ei - onneksi - ole koskaan. 

20. Oletko viettänyt joulua muualla kuin kotimaassasi?

En ole. Mutta nyt kun minulla on ulkomaalainen puoliso, niin mahdollisesti vuoden päästä olen joulun Saksassa. Etenkin nyt, kun puoliso "joutuu" tänä vuonna olemaan kanssani lapsuudenkodissani, koska ei pääse matkustamaan Saksaan.

21. On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?

Kaikkea mitä pöydästä löytyy. Noin kuutta lajia laatikoita, graavilohta, silliä, rosollia, homejuustoa, vihersalaattia, kurkkusalaattia, limppua... 

22. Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?

Valkoiset. Vaikka värikkäätkin on ok, etenkin sellaiset jotka eivät vilku.

23. Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai -päivästä?

Jouluaatosta, koska silloin koko perhe on koossa. 

24. Mikä joulussa on parasta?

Yhdessäolo ja kiireettömyys.

Jutun kuvat ovat Tampereen Keskustorilta, jossa osana Valoviikkoja on toria ympäröivät talot valaistu. Aloituskuvassa on Palanderin talo, sitten Commercen talo, kaksi viimeistä kuvaa ovat Sandbergin talosta. Viimeisen kuvan oikeassa reunassa on pieni siivu Kelan taloa. Osuin paikalle sattumalla ensimmäisena valaisupäivänä, mutta valot ovat päällä päivittäin pimeään aikaan (olikohan klo 15.30-22) tammikuun alkuun asti. Ihana idea ja hieno toteutus!

Kuntoutumassa: yksi askel eteen, yksi askel taakse

 

Aloitetaan taka-askeleesta: niin paljon kuin olen leikattua jalkaa säästellyt, on se silti rasittunut liikaa.  (Olen muun  muassa mennyt kävelyn sijasta bussilla välimatkat bussi- ja juna-asemille.) Maanantaina alkoi kipu jalkaterän ulkosyrjällä, pitkällä matkalla nilkan alta pikkuvarvasta kohti. Käsin ja piikkipallolla hierominen ei ole auttanut, ei myöskään kylmäpakkaus. Kävin varmuuden vuoksi lääkärissä, työterveyslääkäri tuumi että nyt on paras ottaa taas kepit käyttöön keventämään askelta. Sisällä liikun muutenkin vähän, niin silloin pärjään ilman, mutta ulkona käytän keppejä siihen asti kunnes kipu helpottaa. Siihen voi mennä muutama päivä, tai viikko pari. Lääkäri sanoi että jos on rasitusmurtumaa, niin se ei vielä näkyisi röntgenkuvassa. En usko murtumaan, pidän syyllisenä etenkin viime viikkoa: keskiviikosta perjantaihin olin töissä, ja juuri keskiviikkona alkoi kävelyteiden liukas ja loskainen aika. Eiköhän tien kunto ja jo valmiiksi varovainen askellus ole syynä siihen, että koipi alkoi kiukutella. On taas niin kipeä, etten saa varattua painoa kunnolla jalalle. No, näillä nyt mennään. Sairasloman ajalta jäi särkkylääkkeitä, otan niitä tarvittaessa siihen asti että jalka lakkaa kipuilemasta.

Mutta kuuluu minulle iloistakin! Leikkausalue on varsin hyvässä kunnossa. Pari viikkoa sitten en päässyt portaita alas ollenkaan, viime viikolla se sujui kankeasti, nyt jo ihan sujuvasti. Kyykkyynkin pääsen. Ainoa mikä ei vielä onnistu, on varpaille nousu. Viikonloppuna ehdin aloittaa treenit, lauantaina tein kotona GoGon YouTubesta puolen tunnin kuminauhatreenit ja 20-minuuttisen vatsa-selän. Kyllä muuten yöllä kylkeä kääntäessä tuntui, että nyt on käytetty lihaksia pitkästä aikaa... :D Sunnuntaina kävin kokeilemassa kuntopyörää 45 minuuttia, totesin onnellisena että sitä lajia pystyn harrastamaan. On ainakin jotain mitä tehdä, kun uimahallit ovat kiinni eikä kävelylenkeille ole ihan vielä asiaa. Että kunhan seuraavan kerran pääsen kepeistä, alan asustaa kuntopyörän satulassa. 

Ensimmäisten treenien jälkeen nauratti, että ihan hirveät sykkeet. Kuminauhajumpassa maksimi 158, vaikka jätin hypyt pois. Ja pyöräillessä koko ajan lähes 130, vaikka vauhti oli alle 20 km/h. Ei tullut yllätyksenä, tiesin että kunto on mennyt todella alas. Mutta ihana saada ensikosketus treeneihin, tästä tie on vain ylöspäin!

Ihanaa joulunaikaa kaikille, nauttikaa sekä liikunnasta että levosta :) 

Sairasloma loppuu, pian pääsen liikkeelle!

 

Terveisiä sairasloman loppumetreiltä! Palaan töihin ylihuomenna, ja samaan aikaan päättyy salijäsenyyteni tauko. 

Olen liikkunut nyt kaksi viikkoa ulkona ilman keppejä. Ongelmatonta se ei vielä ole; jokainen askel tuntuu ja joudun ottamaan tavallista lyhyempiä askeleita. Lisäksi leikkausalue on kosketusarka, ja se myös ärtyy herkästi. Kun olin muutamana päivänä peräkkäin liikenteessä tunnin kaksi, se oli muuta ihoa lämpimämmän tuntuinen ja punoittava. Olen käyttänyt kylmäpakkausta. Kaksi päivää olen kulkenut kotona ilman kenkiä. Sisäkenkiä suositeltiin noin neljäksi viikoksi, mutta niiden kanssa on se ongelma että ne osuvat leikkausalueelle ja saavat sen ärtymään entisestään. Töissä käytän joka tapauksessa sisäkenkiä, joten uskaltaudun jättämään ne kotona pois. 

Isovarvas on puoliväliin asti suora, mutta pää haluaa kääntyä viereisen varpaan puoleen. Olenkin käyttänyt päiväaikaan silikonista varpaanerottajaa. Sitten kun alan harrastaa liikuntaa, aion ostaa urheiluteippiä ja teipata varpaan suoraksi. 12.1. menen uudelleen röntgeniin ja lääkärille, katsotaan sitten miltä näyttää. 

Monet liikuntapaikat ovat kiinni, ja itse olen miettinyt että uskallanko kuinka käydä GoGolla. Siellä on nyt kyllä niin, että tavarat saa olla mukana, eli on mahdollista välttää pukuhuoneita. Ehkä viikonloppuna voisin kokeilla kuntopyörää, oletan että samat iltapäivätunnit ovat rauhallisia nyt kuin vuosi sittenkin. Otan pehmeän laskun töihin, olen tällä viikolla töissä ke-pe ja sitten ensi viikon lomalla. Eli joulunaluspäivinä voisin myös mennä kuntopyöräilemään keskellä päivää. 

Kävelylenkeille en vielä uskalla lähteä, varvas kipuilee riittävästi ihan peruskauppareissuistakin. Koska työpäivän aikana joudun kävelemään jonkin verran, aion mennä välimatkat kotoa linja-autoasemalle mahdollisuuksien mukaan bussilla. Turha rasittaa jalkaa liikaa, kun toipuminen on vielä selvästi kesken.

Tänään sain idean, että hei meillähän on kirjastossa lainattavia hulavanteita. Lainaan yhden niistä työhuoneeseeni, voin taukojumppa-hulailla muutaman kerran päivässä :) Kotona voin palailla lihaskuntoharjoitteluun, sillä GoGolla on taas alkanut tulla jumppia tallenteina, ja lisäksi ainakin YouTubessa on useita videoita. Puolen tunnin kahvakuulaa tein keväällä, se oli muistaakseni varsin jalkaystävällinen. Samoin puolen tunnin kuminauhajumppa (jossa hyppyjen tilalla voi askeltaa) ja 40-minuuttinen barefoot bootcamp (jossa siinäkin askellusvaihtoehto). Pilates, yogalates ja vatsa-selkä -treeni ovat muut äkkiseltään mieleen tulevat lajit, joita uskoisin voivani harrastaa myös toipilasaikana.

Tänään ulkona oli suoranainen tappokeli, en tiedä miten olikin yhtäkkiä tullut kauhea jää joka puolelle. Olin liikkeellä maastojuoksukengillä, ja vaikka vaapuin varovasti niin kolme kertaa jalka meinasi luistaa alta. Onneksi oli aina oikea jalka; pelkään yhä että vasen jotenkin tökkää tai retkahtaa niin että leikkausalueella menee jotain rikki. Nastalenkkarit olisivat olleet oikea valinta ulos, mutta koska olin hakemassa eläköityvälle työkaverille lahjakorttia niin jouduin liikkumaan myös sisätiloissa, ja sisällä nastat ovat superliukkaat. Jos tämä keli jatkuu, joudun tosissasi miettimään kenkävalintoja työmatkalle, ja sillä ajatuksella että pitääkö olla vaihtokengät jo työpaikan ulko-oven ja työhuoneen välille. 

Ihanaa joulunaikaa kaikille, toivottavasti ensi vuonna päästään takaisin tavallisempiin olosuhteisiin!