Viimeisen 10 kuukauden aikana olen treenannut lähinnä kotona, sen mitä jalkavaivoilta olen pystynyt. Viime keväänä halusin treenata kotona, enkä mennä salille koska kuulun koronan riskiryhmään. Keväällä treenimotivaatio kuitenkin katosi, kun kävi selväksi että jalkaleikkaus siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Kesälomalla kävin salilla varsin ahkerasti, mutta innostus katosi siinä kun tuli tieto että leikkausaika siirtyy taas (toisella kertaa lääkärin sairastumisen takia). Syksyllä jännäsin, siirtääkö koronan toinen aalto leikkausta uudelleen ties kuinka pitkälle eteenpäin, ei onneksi siirtänyt.
Operaatio onnistui hyvin ja toipuminen on alkanut. Kuljin leikkauksen jälkeen 7 viikkoa kepeillä, sitten jätin ne pois. Pian kuitenkin tuli talvikeli, eli teillä oli jäätä ja loskaa. 3 viikkoa ehdin liikkua ilman keppejä, jouluaattona jouduin ottamaan ne takaisin käyttöön. Leikattu alue ei enää vihoitellut, mutta jalkaterän ulkosyrjä kipeytyi päällipuolelta, oikestaan koko matkalta nilkasta pikkuvarpaaseen. 1,5 viikkoa menin keppien kanssa aina ulkona, ja töissä pidemmät matkat kuten työhuoneestani asiakaspalvelutiskille. Keppien käyttö kannatti, uudenvuodenaattona menin työpäivän aikaiset kulkemiset ilman niitä. Ja ajattelin, että ensi viikolla kokeilen taas.
 |
| GoGon Inkku ohjaa puistokahvakuulaa Facebook-videolla |
Kuntoutuminen on vielä alussa, ja pelkään jalan kipeytymistä, se on tällä hetkellä isoin syy miksi treenaan lähinnä vain kotona. Jalka meni tosi pahaksi kolmessa viikossa, vaikka kuljin Tampereella kaikki mahdolliset välimatkat bussilla. Edelleen on talviolosuhteet eli tiet joko jäässä, aurattu jäisiksi tai lumisia. Koska askeleeni on tällä hetkellä tavallista lyhyempi ja varovaisempi, liukkaus pelottaa. En halua, että isovarvas tökkää johonkin, ja että jotain kenties hajoaa. Enkä halua rasitusvammaa varovaisuuden takia, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.
Toinen syy runsaampaan kotitreenaukseen on työmatkojeni pidentyminen ja hidastuminen koronan heikentämän julkisen liikenteen takia. Bussivuoroja on rajusti aiempaa vähemmän, ja vielä kun ne kilpailutettiin eri toimijalle niin kuukausikortti käy vain tiettyihin vuoroihin. Ja koska maksan kuukausikortista 105 €, en halua maksaa lisää 8,80 €/matka, joita tekisin kilpailutuksen ulkopuolisilla bussivuoroilla.
Iltavuoroon mennessäni bussi lähtee jo klo 10.10, eli jos haluaisin mennä aamulla salille minun pitäisi olla siellä viimeistään klo 8, jotta ehdin käydä suihkussa ja siirtyä linja-autoasemalle. Iltavuoron jälkeen juna on Tampereella klo 19.54 (jos on ajoissa), olen kotona n. 20.30. Aamusalin kanssa päivästä tulisi varsin pitkä. Etenkin kun olen sikäli jääräpää, että en halua mennä salille puoleksi tunniksi vaan haluan viettää siellä kolme varttia tai mieluummin tunnin. Jostain syystä puolen tunnin treeni on hyväksyttävämpää kotona tehtynä, en tiedä mistä moinen ajatusmaailma on itselleni tullut. Usein on lisäksi niin, että iltavuoron jälkeen on vaikeampi saada unta, ehkä siksi että on kotona vasta puoli yhdeksän maissa, sitten syö iltapalaa niin kello on aika paljon ennen kuin saa rauhoituttua iltatoimiin. Ja jos kotimatkalla tarvii käydä kaupassa, kotiintulo venyy vielä myöhemmäksi.
Aamuvuoroon menen joko aikaisemmin, jolloin bussi lähtee klo 7 ja palaa klo 15.45. Tässä on hyvä ajankohta mennä salille. Tykkään treenata heti töiden jälkeen, jolloin kotiin päästyä sieltä ei enää tarvitse lähteä pois. Salilla on myös hiljaisempaa klo 16 kuin vaikkapa jo tuntia tai paria myöhemmin. Aika harvoin pääsen kuitenkin lähtemään töistä kolmelta, sillä meillä on useita osa-aikaisia, ja jos aamuvuorolaisten asiakaspalveluvuoro päättyy klo 15.30, olen usein ainoa jonka työpäivän pituus riittää sinne asti. Jos menen aamuvuoroon myöhemmin, bussi lähtee klo 8 ja juna on perillä illalla klo 17.50. Silloin salilla on ruuhkaisin aika, jota mieluusti välttelen.
Kolmas syy tässä vaiheessa on se, että en ole varma mitä salilla tekisin. Maksimipainon varaaminen jalkaterälle on kielletty tammikuun puoliväliin asti, mikä jättänee pois ainakin jalkaprässin sekä lisäpainon / tangon kanssa tehtävän kyykyn, ehkä myös penkille nousun mikä ainakin laskuvaihessa täräyttää jalkaa. Olen menossa 12.1. Hatanpäälle röntgeniin ja ortopedille, siellä katsotaan koiven tilanne. Sitten olen varannut 19.1. ajan GoGon kuntosaliohjaajalle liikuntasuunnitelman tekoon.
Ryhmäliikuntatunneilla en ole käynyt aikoihin, koska niiden osallistujamäärä on ollut rajattu ja ne ovat siten usein täynnä. Lisäksi on aina otettava huomioon julkinen liikenne ja keliolosuhteet, eli en voi luottaa siihen että juna on oikeasti perillä klo 17.55 jolloin ehtisin 18.15 alkavalle tunnille GoGo Cityyn. Tai jos ysitien liikenne on hidas huonon ajokelin tai usein sattuvien kolareiden takia...
Kun koronatilanne normalisoituu, palaan taas ryhmäliikunnan pariin. GoGolle on tulossa kevätkaudelle joitakin mielenkiintoisia uutuuksia - kuten Les Millsin Core sekä alakroppaan keskittyvä Booty. Toistaiseksi kuitenkin pitäydyn GoGon osalta heidän YouTube- ja Facebook-videoissaan. Otan kyllä ilolla mieleen vinkkejä muista treenivideoista; GoGolla ei ole valtavan isoa videomäärää, ja koska toistaiseksi joudun jättämään hypyt ja askelkyykyt väliin niin käytännössä olen pystynyt tekemään vain yogalatesia, pilatesta, kuminauhajumppaa ja kahvakuulaa (joissa kaikissa joudun soveltamaan askelkyykyt peruskyykyksi, varpaillenousut pois, polvien nosto konttausasennossa vaihtuu lankuksi) sekä vatsa/selkä-jumppaa. Tykkään kyllä niistä kaikista, mutta kaipaan silti vaihtelua.
Hah, tämän päivän kahvakuulailussa keskisyke oli 148 ja maksimi 172, että siinä sitä riittää tavoitetta kun yrittää saada sykkeitä vähän alemmas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti