Viimeinen viikko ennen kesälomaa: vain työmatkaliikuntaa

Tällä viikolla olen tehnyt kolme kävelylenkkiä, siinä kaikki. Keskiviikkona ja tänään aamulla ennen töihin menoa 44- ja 42-minuuttiset, eilen illalla töiden jälkeen 51-minuuttisen. Sanon suoraan, että syynä on hellekeli. Nukun öisin huonosti; makuuhuoneen ikkunaa ei voi pitää yöllä auki koska liikenne herättää. Vaikka parvekkeen ovi ja keittiön ikkuna ovat auki, ei se auta makuuhuoneen lämpötilaan. Herään öisin hikisen nihkeänä.

Myös työpaikan olosuhde vaikuttaa. Takahuoneissa meillä on tuulettimet, joten siellä lämpötila on siedettävä. Sen sijaan kirjaston asiakastiloissa näin ei ole. Siellä lämpötila on yli 30 astetta, eikä ilma kierrä yhtään. Aurinko paahtaa aamulla lasiseinän läpi ja iltapäivällä kattoikkunoista. Tänään sanoin työkavereille, että salin puolella voi olla 10 minuuttia, sitten alkaa pieni päänsärky ja pahoinvointi.  Hyllyn päällä on pieni pöytätuuletin, mutta se ei jaksa viilentää juuri ollenkaan. Tapaamme jakaa asiakaspalveluvuorot lyhyempiin pätkiin, esimerkiksi tänään jokainen teki ensin tunnin ja sitten 45 minuuttia (minä klo 10-11 ja 12-12.45). "Tiskivuoron" jälkeen takahuoneessa menee tovi, että virkoaa ja kykenee tekemään yhtään mitään. Vaatteet ovat hiestä märät, hiukset kuin vuorenpeikolla. En kertakaikkiaan kykene tuommoisen jälkeen lähtemään juoksulenkille. Aamukahdeksan maissa on ollut ihan ok kävellä, mutta jälkihiki on jotain ihan kauheaa. 

Nyt jäin kesälomalle, ja veikkaan että seuraavat neljä viikkoa blogissa on tavallista hiljaisempaa. Lähdemme ensi yönä kohti lentokenttää ja aamulennolla Saksaan. Siellä on ollut tällä viikolla 40 astetta lämmintä... Ensi viikolle Yle lupasi sadepäiviä, toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Viivyn Saksassa kolme ja puoli viikkoa. Tarkoituksenamme on käydä läpi miesystävän tavarat, miettiä mitä hän tuo Suomeen ja mistä hankkiutuu eroon. Jonkinverran roudaamista on luvassa. Mutta kaikkinensa aion olla stressaamatta. Viimeinen vuosi on ollut henkisesti tosi raskas, työpaikalla pitkien sairaslomien ja osa-aikaisuuksien takia, kotona oman parisuhteen ja lähipiirin ongelmien takia. Olen ihan hirvittävän väsynyt, välillä itkettää kun pysähtyy ajattelemaan väsymystä. Siitä jo nalkutin avomiehelleni, kun eräänä yönä vessaan mennessäni löysin hänet olohuoneesta pelaamasta tietokoneella, kello neljältä. Sanoin että voisiko hän yrittää kääntää unirytmiä, että en pärjää Saksassa jos joudun yksiössä kuuntelemaan kaiket yöt näppäimistön hakkaamista. Toivottavasti onnistuu :) Toisaalta, tässä on kahden viikon aikana ollut 5 migreenikohtausta, eipä sekään ole omiaan innostamaan liikkumaan ja virkistämään. Siinä mielessä asetan lomalle suuria odotuksia, toivon olevani neljän viikon kuluttua pirteämpi ja energisempi. 

Yllä oleva kuva on Tampereen Wine Villagesta, kun täällä on viikon kestävä viinifestivaali niin pitihän siellä poiketa. Kaksi lasillista viiniä riitti, sillä on kesäloma avattu. 

Kokonaan en täältä katoa elokuun ajaksi, aion lueskella teidän muiden tekemisistä :) 

Elämää avoliitossa: treenit oli tällä viikolla omaa aikaa

Kesäinen hyötyliikuntatreenaus jatkuu. Tällä viikolla kävelin kahtena aamuna junalta keskustaan, toinen kerta kesti 44 minuuttia ja toinen 41. Reittivalinta oli muuten sama, mutta kohteena oli kerran kauppa ja kerran kirjasto. Olin suunnitellut kolmannenkin kerran mutta jätin väliin sateen takia. Yhtenä iltana kävelin bussiasemalta kotiin ukkoskuuron keskellä, kesti 2 päivää että kengät kuivui! :D 

Eilen kävin salilla, tein vaihteeksi tappotreenin jalkaprässillä. Olen tehnyt pyramidia aiemmin, mutta en pitkään aikaan. Toistomäärä siinä on 50 - 40 - 30 - 20 - alle 10 - 20 - 30 - 40 - 50. Painoa lisäten ja vähentäen. Varsinkin tauon jälkeen tehtynä on tosi vaikea arvioida painoja. Että mistä aloittaa, ja vähentäessä tekeekö niin että jälkimmäinen 50 toistoa menee isommalla painolla kuin ensimmäinen. Nyt tein kuitenkin niin, että lähdin liikkeelle varovasti, kohtalaisen pienillä painoilla. Ihan kunnolla tuntui jaloissa ja takapuolessa treenin aikana, mutta tänään en ole pahasti jumissa. Sarja näyttää tältä:

50 / 53 kg

40 / 61 kg

30 / 69 kg

20 / 77 kg

5 / 101 kg

20 / 77 kg

30 / 69 kg

40 / 61 kg

50 / 53 kg

Painojen vaihtelu riippuu toki myös siitä, onko käytössä levypainot vai ei. Tällä kertaa olin GoGo Parkissa, missä yläkerran salilla on paikkalaitteet ja niissä kiinteät painot. Prässiin sai siis vaihtelua 8 kilon välein. Tähän meni puolisen tuntia; pidin väleissä minuutin tauot. Muuten huseerasin vähän sitä sun tätä. Vatsalihakset pallolla, paikkalaitteissa yläkropalle pystysoutua, ojentajia, rintaprässiä ja pystypunnerrusta. Tunti hauskanpitoa :) 

Tänään kävimme miesystäväni - tai siis avomieheni - kanssa kävelemässä Pyynikillä. En laittanut mitään mittauksia päälle, koska lenkkeilyn sijaan kyseessä oli enemmänkin uuden kotiseudun kartoitus. Että minne menee näkötornilta lähtevä ulkoilureitti, millainen kierros tulee, mistä mennä pois jos haluaa päästä lähemmäs keskustaa. Ulkoilimme noin tunnin verran. 

Illalla kävin pyöräilemässä, pitkästä aikaa ja lopultakin! Tein perinteisen Pyhäjärven kierroksen, pienillä yllätyksillä maustettuna. Härmälässä oli kevyen liikenteen väylä poikki, ja nuoli ohjasi käyttämään tien toista puolta. Muuten hyvä, mutta päästäkseen toiselle puolelle piti ensin palata takaisin vähän matkaa. Pirkkalassa onnistuin ajamaan ohi alikulusta, josta olisi päässyt Pyhäjärven puolelle tietä. Ylityspaikka löytyi myöhemmin, mutta jouduin odottelemaan hetken että autot antoivat tilaa. Nokian puolella näin vasemmalle neuvovan opasteen, mutta jotenkin menin siitäkin ohi ja päädyin maisemareitille. Muuten hyvä, mutta Poweri-Paawoni on maantiepyörä eikä ollenkaan suunniteltu hiekkatielle. Onneksi pätkä oli noin kilometrin - puolitoista vain, eivätkä renkaani tällä kertaa puhjenneet.

Asfaltille päästyäni oli pian seuraava opaste järveä kohti, sitä en noudattanut. Arvelin, että siellä on todennäköisesti lisää hiekkatietä joten parempi pysyä asfaltilla. Lopussa jouduin vielä hidastamaan ja pujottelemaan aika paljon, sillä ratikkatyömaa sekä muut tietyöt ja taloremontit asettavat omat esteensä. Matkaa reissulle kertyi 26,6 km johon käytin 1 h 28 min. Keskivauhti oli vain 18 km/h, osittain siksi että reitillä on jonkin verran kaupunkiajoa, tarkoittaen hidastamista tai pysähtymistä liikennevaloihin, hidastamista valottomissa risteyksissä ettei rotvalli riko renkaita, hidastamista risteyksissä jossa ihmisiä liikkuu lastenvaunujen kanssa tai on lapsia pyörällä / potkulaudalla... Väsyin matkalla aika paljon, yksi syy voi olla se että päivällä syöty pizza painoi vielä vatsassa, toinen se että 7 dl vettä ei riittänyt. Vaikka säännöstelin juomista niin vesi loppui kesken ja olin janoinen melkein koko lenkin ajan (vaikka join jo kotona lähtiessä). 

Viikolle tuli siis neljä treenikertaa. Ihan hyvin, ottaen huomioon että tässä samalla aloitetaan yhdessä asumista. On käyty tekemässä hankintoja yhteiseen kotiin, buukattu lennot ja junaliput Saksan reissuun, kartoitettu lähiympäristöä käveleskemällä lähiympäristössä, käyty kuuntelemassa Tammerfestejä puistossa... Mies aikoo kyllä hankkia polkupyörän, mutta vasta sitten kun olemme palanneet Saksasta elokuun lopussa. Voi olla, että ehdimme pyöräillä jonkin verran yhdessä ennen talven tuloa :) Hän myös aikoo tulla kanssani salille talvella, mikä on kivaa. Tykkään treenata yksin, mutta on hauska ajatus että voisimme tehdä jotain liikuntaa joskus yhdessä. Juoksijaa hänestä ei tule, mutta toisaalta on kiva että minulla on joku oma juttu. Ettei "tarvi" tehdä kaikkea yhdessä.

Ensi viikolla on luvassa hurjat helteet. Mietin, että tiistaina ja keskiviikkona voisin mennä Orivedelle aamuseitsemän junalla, siihen aikaan saattaa olla inhimillinen lämpötila kävellä. Huomenna voin viedä vaihtopaitoja valmiiksi. Jonain päivänä menen salille, ja ehtinen heittää pyörälenkinkin. Lähdemme Saksaan lauantaina aamulla, eli lähtö Tampereelta on neljän maissa aamuyöstä. Pakkaan reissuun mukaan treenivaatteita, ehkä löydän jonkun juoksubaanan missä selviän eksymättä. Jos en, niin voin ainakin tehdä kehonpainotreeniä sisällä :D 

Pyynikin prinsessa vauhdissa - tai siis ilman vauhtia

Viime viikko oli liikunnan osalta varsin vähäpätöinen, vain neljä treeniä joista kaksi heti maanantaina. Vähän on olo, että kipinä on kateissa. Jonain aamuna tuuli niin kylmästi, että kaipasin hanskoja. Tällainen ei ole ollenkaan minun kelini, ei heinäkuussa. En halua kolmenkympin hellettäkään, mutta 14 astetta on liian vähän. Ei vaan huvita.

Maanantaina kävelin aamulla junalta töihin, 40 minuuttia. Uskallan sanoa että jalka on nyt täysin terve, enää ei tule mitään tuntemuksia jalkaterään eikä nilkkaan. Illalla kävimme ystäväni kanssa body pumpissa. Tuttu ihanan kamala ohjelma. Harmi että kohta vaihtuu seuraava, tästä tykkäsin todella. 

Tiistaina olin kerrankin aamuvuorossa ja pääsin pitkästä aikaa astangajoogaan. Muuten hyvä, mutta unohdin pyyhkeen. Hikoilin niin paljon, että sekä jalat että kädet tahtoivat luistaa alustalla. Käsien alla pidin sukkia, helpotti vähän. 

Keskiviikosta lauantaihin meni vaan ohi. Nyt kun muistelen, niin en osaa sanoa mitä olen tehnyt. En edes muista, millaisissa työvuoroissa olin. Sen verran muistan, että lauantaina olin niin väsynyt etten vaan jaksanut pitää silmiä auki, nukuinkin kahden tunnin päikkärit. Onneksi on enää tämä ja ensi viikko töitä ennen kesälomaa. 

Sunnuntaina aamulla kävin kävelemässä Pyynikillä tunnin ja vartin, 7 kilometriä. Mietin, että pystynköhän ikinä juoksemaan siellä. Ensimmäiset 7 minuuttia silkkaa ylämäkeä, että pääsen kotoa kuntoradalle. Sitten vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, vähän portaita välissä. 

Hotelli Rosendahlin vierestä noustaan ylämäkeä, jotta päästään portaisiin. 126 porrasta näkötornille. En mennyt portaat kuin kertaalleen ylös, koska kuljin toisaalla mäen kahdesti alas ja kerran ylös. Tämän:

Kyllä siellä oli ihmisiä, jotka kipittivät mäen kevyesti ylös. Ehkä minäkin joskus, kunhan aikani kuljen kävellen. Ei paljon kykene ottamaan juoksuaskelia jos haluaa pysyä pk-tasolla, nyt keskisyke oli 131 (maksimi 175) keskivauhdilla 10.43 min/km. Että kovaa on paavonurmet ja hanneskolehmaiset kävelleet, kun on menneet 7 min /km, joskin ehkä tasaisemmassa maastossa :D 

Sunnuntaina päivällä matkustin Helsinkiin, kävin hakemassa miesystäväni lentokentältä. Sain hänet vihdoinkin Suomeen! Tosin ehdimme olla täällä vain vajaat 2 viikkoa ennen kuin lähdemme Saksaan. Hänellä on siellä hammaslääkärikäynti, ja sen yhteydessä pitää olla 4 viikkoa maisemissa komplikaatioiden varalta. Minä en ole ihan koko aikaa, sillä elokuun lopulla lähdemme kahden ystäväni kanssa pyöräilemään Saariston rengasreittiä. Täytyisi ehkä ulkoiluttaa Poweri-Paawoa ennen sitä.

Tällä viikolla olen torstaita lukuunottamatta iltavuorossa, tarkoittaa sitä että liikkeellä klo 9.30 - n. 19.15. Huomenna aion mennä aiemmalla junalla Orivedelle ja kävellä töihin. Jonain päivänä salille, ja jonain päivänä pyöräilemään. Unohtamatta Pyynikin maastoja, joihin olen tällä hetkellä hiukan koukuttunut. Vähän tekisi mieli mennä legendaariselle Koulukadun kentälle juoksemaan vetoja radalla... 

Oi, tänään kun tulin illalla kotiin oli ruoka valmiina odottamassa. Olinkin jo melkein unohtanut, että miesystäväni on yleensä se joka huolehtii lämpimästä ruuasta. Tänään tarjolla oli kesäkurpitsasta tehtyjä nuudeleita, kastikkeessa oli halloumia, tomaattia, paprikaa, herkkusieniä ja ruokakermaa. Todella hyvää!

Hassu viikko: enemmän sosiaalista elämää, vähemmän liikuntaa

Tämä viikko on ollut aika erikoinen. Sää on ollut kaikkea mahdollista kuumasta auringonpaisteesta ukkossateeseen ja iltaviileyteen. Viikolle on myös osunut paljon kaikenlaista liikunnan ulkopuolista huvia.

Maanantaina kävelin aamulla junalta töihin, 45 minuuttia. Oli tosi lämmin, hiki valui. Jalassa ei ollut tuntemuksia kävelyn aikana, mutta iltapäivällä nilkan juuresta alkoi vihloa. Hieroin jalkapohjaa tennispallolla, eikä sitten tullutkaan sen pahempaa. Paitsi että sain molempiin jalkapohjiin kantapäihin jättimäiset rakot. Kahtena iltana tökin neulalla ja sain rutkasti nestettä pois. Silti molemmat olivat tosi kipeät. Rakkolaastarista ei ollut apua, vaan linkutin aika pahasti. Töissä vuorottelin niin että välillä pidin sandaaleita jalassa, välillä menin paljain jaloin. Neljä päivää meni rakko-ongelmissa, sitten helpotti. Toinen on vielä vähän kosketusarka mutta ei haittaa kävelyä. 

Maanantai-iltana kävin GoGolla puolen tunnin liikkuvuustreenissä, joka oli pelkkää rullailua. Kyllä on koko kroppa niin jökissä että. Varasin ensi torstaiksi hierojan, tunnissa ei ehditä käsitellä kaikkea mutta kun nyt saataisiin ainakin pohkeet ja sääret auki niin helpottaisi jo paljon. 

Torstaina kävin pikaisesti polkemassa kuntopyörää, 45 minuuttia. Tarkoitus oli polkea tunti, mutta bussi oli hiukan myöhässä niin en ehtinyt. Illalla tapasin serkkuni, kävimme ensin kahvilla ja sitten menimme katsomaan Matti Johannes Koivun keikkaa ravintola Kaislaan Mustanlahden satamaan. Ilta oli viileä, onneksi ravintolassa oli tarjolla vilttejä niin kääriydyimme niihin. Esiintymislava kun on terassilla niin siellä on oltava jos haluaa nähdä ja kuulla jotain. 

Mies ja kitara: Matti Johannes Koivu

Kotona olin puoli kahdeltatoista, ja sitten menikin tunnin verran että pystyin rauhoittumaan nukkumaan. Jäi siis yöunet melko vähiin perjantaita vasten. Perjantai oli huono päivä muutenkin. Päätä särki koko päivän, ja palelin ihan hirveän paljon. Ajattelin, että nytkö kesäflunssa iski minuunkin (kaksi kaveria on ollut viikolla kipeänä, toinen on vieläkin). Ei onneksi, vaan lauantaina oli taas normaali olo. Lisäksi bussi tuli Orivedelle myöhässä, eikä se ollutkaan 16.25 auto vaan joku jonka oli pitänyt olla Orivedellä kauan aikaisemmin. Oriveden keskustassa oli ruuhkaa, koska rekka oli jumittunut liikenneympyrään (ja ollut siinä ilmeisesti reilut 4 tuntia). Tampereen päässä oli ollut ketjukolari, mikä hidasti menoa ja aiheutti jonoja. Osa matkustajista jäi pois Ruutanassa, siellä oli heille vaihtobussi viemässä Sääksjärvelle, jotta he ehtivät Turun satamaan menevään bussiin. Ei käy kateeksi laivalle menijöitä; ysitiellä sattuu ja tapahtuu sen verran usein että perille pääsy ajoissa on kaikkea muuta kuin varmaa.

Lauantaina päivällä kävin salilla, koko kropan treeni 49 minuuttia. Alkulämmittelynä keppijumppaa ja pyöräilyä 7 minuuttia, sitten laitteiden kimppuun. Ohjelma oli tällainen:

Lämmittely

Jalkaprässi 3 x 12 (85 kg)

Vatsarutistus koneessa 3 x 10 (30 kg)

Polven koukistus päinmakuulla 3 x 8 (30 kg)

Ojentajat taljassa 3 x 10 (30 kg)

Polven ojennus 3 x 10 (35 kg)

Vatsarutistus jumppapallolla 3 x 15

Maastaveto levypainolla 3 x 15 (20 kg)

Pystysoutu levypainolla 3 x 10 (15 kg)

Sarjojen välissä noin minuutin tauko. 

Lauantaillekin oli iltamenoa, sillä ystäväni järjesti miehensä kanssa kesäjuhlat, tai siis toogabileet. :) Menin kaverini kyydillä Lempäälään ja takaisin, koska hän oli väsynyt ja halusi lähteä aikaisin niin juhlimme lyhyen kaavan mukaan. Mutta ehdimme pitää hauskaa.

Rikoin koodia ja olin toogabileissä mekko päällä. Jaiks!

Alkumaljan ja ruuan jälkeen vuorossa oli olympialaiset. Oli 4 joukkuetta, jokaisessa 7 henkilöä. Lisäksi tuomari, tolppa ja ohjeistaja. Minun joukkueeni ei ikävä kyllä pärjännyt missään lajissa, vaikka joukkueen johtaja pitikin puoltamme ja protestoi jokaisessa lajissa :) Pussijuoksu pareittain olisi varmasti mennyt loistavasti, mutta kangaskassi hajosi heti kun ensimmäinen pari lähti matkaan. Myös muovinen kassi meni rikki. Sen sijaan olimme kohtalaisen hyviä kuljettamaan kertakäyttölautasia (yksi kummassakin kainalossa, yksi leuan alla). Perunan kuljettaminen kertakäyttölusikassa sujui hyvin, koska teippasimme perunat kiinni lusikkaan ilmastointiteipillä. Jostain syystä joukkueemme diskattiin, vaikka keksimme teippaamisen naapurijoukkueelta :D Olimme kohtalaisen hyviä myöskin Marie-keksin kuljettamisessa otsalta suuhun, ilman käsiä, mutta emme ykkösiä kuitenkaan. Lopuksi totesimme, että vaikka olimme etukäteen varmoja voittajia niin olihan se hauskaa vaikka taisimme lopulta olla viimeisiä :D 

Kotikulmilla, juuri ennen sadekuuroa. Tämä on Kurilantie, joka ehkä johtaa Pyynikin reiteille.

En tiedä johtuuko kahdesta mukillisesta boolia ja yhdestä lonkerosta, mutta päätäni on särkenyt taas koko päivän. Kävin illalla kävelemässä Pyynikillä hiukan vajaan tunnin, ei auttanut vaan särky paheni. Voi tietysti olla että tässä on taas migreenikohtaus kehittymässä. Olisin kävellyt pitempäänkin (ja testannut, tuleeko jalka kipeäksi), mutta lähdin ukkosta pakoon. Tuli mieleen, että ulkoilureitti ja polut metsässä eivät ehkä ole se turvallisin paikka ukkosella. Sain niskaan kaksi vesikuuroa, toiselta olin kohtalaisen hyvin suojassa puiden välissä, ja toinen iski vasta kun olin kahden korttelin päässä kotoa. 

Ystäväni kysyi, aionko mennä ensi keväänä Karhunkierrokselle. Sanoin että haluaisin Tukholmaan. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä oikeammalta tuntuu vuorotella. Joka toinen vuosi asfalttimaraton, joka toinen vuosi pitkä polkujuoksu. Koska tykkään molemmista, en halua sulkea kumpaakaan pois. Toistaiseksi näyttää mahdottomalta tehdä molemmat saman vuoden aikana. Nyt on tullut jänneongelman takia jo puolentoista kuukauden juoksutauko, vaikka olenkin pystynyt käymään salilla ja sisäpyöräilemään. Mutta jos joka kerta olen pitkän juoksun jälkeen telakalla, on parempi tehdä niitä harvakseltaan. En kuitenkaan ole ollenkaan hylännyt ajatusta siitä, että juoksisin syksyllä puolimaratonin jossain. 

Mariankatu. Ei kotikatu, mutta lähellä. Aina pysähdyttävä ihailemaan ohimennessä.

Kohti uutta viikkoa mennään kohtalaisen hyvillä fiiliksillä. Pyykkiä sain pestyä, vaikka kone toimii vaihtelevasti. Sitruunahappopesu 90 asteessa pyöri muuten ongelmitta, mutta pysähtyi huuhtelu/linkous - vaiheessa ja avasi luukun. Vesi oli kuitenkin poissa. Lakanapyykki 60 asteessa meni läpi ilman ongelmia. Vaatepyykki 40 asteessa pysähtyi huuhtelu/linkous - vaiheessa kahdesti, jälkimmäisen jälkeen kyllästyin ja laitoin loppuun pelkän linkousohjelman. Tänään 30 asteen villapesu pysähtyi heti alussa, sen jälkeen pysähtyi huuhtelu/linkouksessa kerran mutta startin painamisen jälkeen meni loppuun. Että jotain vikaa koneessa on oltava, koska se pyörittää satunnaisen ohjelman satunnaisesti alusta loppuun. Ehkä ostamme uuden koneen syksyllä, kun miesystäväni pääsee asettumaan Suomeen. 

Ensi viikolle olen suunnitellut vasta osan tekemisistä. Huomiselle on sovittu ystävän kanssa bodypump-tunti, ja tiistaina menen astangajoogaan. Torstaina on hieroja. Jos sattuu olemaan sateetonta aikaa, voisin jonain iltana ulkoiluttaa maantiepyörää. Ja käydä Pyynikillä kävelemässä lisää. 

Täällä ollaan! Uudessa kodissa, tervejalkaisena

Hei pitkästä aikaa! Kirjoitustauko venähti pitkäksi, ja tässä tulee pitkä selitys siihen miksi. Viimeksi söin viikon mittaista lääkekuuria jalan jännetulehdukseen. Heti kirjoitusta seuranneena maanantaina kävelin 45 minuuttia junalta töihin, siinä ei tuntunut mitään mutta jalka kipeytyi iltapäivällä ja tiistain onnuin tosi pahasti. Keskiviikolle sain lääkärille soittoajan, sovittiin että jatkan kuuria. Söin koko purkillisen eli kuuri kesti 15 päivää, loppui viime torstaina. 

Kesäkuun puolivälissä muutin, eikä siinä(kään) kaikki mennyt niin kuin piti. Muuttolaatikot piti toimittaa maanantaina klo 16-21 välillä, eivät tulleet. Myöhemmin selvisi että minulle oli yritetty soittaa, mutta en tietenkään ollut vastannut töissä klo 14 maissa. Enkä ehkä olisi vastannut muutenkaan, sillä välittömästi sen jälkeen kun tein muuttoilmoituksen Postiin ja Väestörekisterikeskukseen, puhelimeni alkoi soida aamusta iltaan. Yhteen puheluun vastasin, kaupattiin sähkösopimusta. No, laatikot tulivat sitten tiistaiaamuna, tarkoittaen että pakkaamiseen oli aikaa perjantai-iltaan asti. Ja huomioiden, että työpäivät matkoineen veivät päivästä 10-13 tuntia. Yhtenä iltana odotin bussia turhaan, ysitiellä oli ollut onnettomuus ja tie oli poikki. Onneksi juna kulki. Mutta usein oli niin että pakkasin illalla puoli yhdeksästä yhteentoista, sitten aamulla ylös kuudelta ja uutta työpäivää kohti. 

Muutto sujui muuten tavaroiden osalta mallikkaasti, mutta pyykinpesukoneen kanssa tuli ongelmia. Ensimmäinen firma ei koskaan vastannut yhteydenottopyyntöön. Toisen kanssa sovittiin koneen irrotus, kuljetus ja asentaminen muuttoa edeltävälle perjantaille. Tämän he kuitenkin peruivat, perjantaille jäi vain irrotus. Sitten olikin tullut joku informaatiokatkos, asentaja ei tullut sovittuun aikaan vaan olisi tullut reilua tuntia myöhemmin, jolloin olin jo matkalla töihin. Viikonlopun ja maanantai-illan vietin muuttolaatikoita tyhjentäen, sillä ne haettiin pois tiistaina iltapäivällä. Ja samana tiistaina matkustin aamuseitsemäksi vanhalle asunnolle (onneksi vain muutaman kilometrin matkan) avaamaan oven asentajille. Illalla kun tulin kotiin, totesin että kone ei toimi. Ohjelma pyöri mutta huuhtelu ja linkous eivät pelanneet. Keskiviikkona yhteys putkifirmaan, josta asentaja tuli juhannuksen jälkeen maanantaina eli tällä viikolla. Ei löytänyt vikaa. Seuraavaksi otin yhteyttä kodinkonehuoltoon, josta tultiin paikalle keskiviikkoaamuna. Poistoviemäri oli tukossa. Tänään laitoin koneen päälle, alku ei ollut lupaava. Rumpu pyörähti muutaman kerran, sitten kone jäi vilkuttamaan esipesu-valoa. Painoin uudelleen startista niin lähti pyörittämään ohjelmaa, ja nyt on ainakin välilinkouksen tehnyt. Jännittää silti, että meneekö koko ohjelma loppuun, onko rummussa vettä siinä vaiheessa kun luukun lukitus aukeaa ja ovatko pyykit puhtaita.

Koneongelman vuoksi kysyin, voinko viedä työmatkalla kassillisen vaatteita vanhempieni koneeseen Orivedelle. Sovittiin asiasta maanantaiaamuna, ja lähdin kiireellä koska junan lähtöön oli vartti. Kun istuin junassa ja se liukui liikkeelle, mieleeni välähti että olenko oikeassa junassa. En ollut. Juna Orivedelle ja edelleen Pieksämäelle lähti raiteelta 3, minä olin raiteen 2 Helsingin-junassa. Mietin että pysähtyyköhän se Lempäälässä, jos kyllä niin sitten ehdin junalla tai bussilla takaisin Tampereelle ennen seuraavaa Oriveden-junaa. Kävikin niin, että junan vauhti hidastui jo laiturilla. Kipitin ovelle; pysähtyykö tämä vielä? Pysähtyi! Ja satuin ovelle jossa oli konduktööri, huikkasin että olen väärässä junassa, pääsenkö vielä ulos. Pääsin, ja ehdin oikeaan junaan. Siellä kuulin konduktööriltä että Helsingin-junaan tuli vielä vaihtomatkustajia, siksi se pysähtyi. 

On siis ollut pari vauhdikasta viikkoa! Onneksi välissä oli juhannus, olin kavereiden kanssa mökillä, ihana kun ainoa kiire tuli siitä että "pitää" syödä, uida ja saunoa :) 

Viime viikolla palasin vähitellen liikunnan pariin. Lenkillä en ole vielä käynyt vaan keskittynyt sisäliikuntaan. Ohjelmassa on ollut kaksi bodypumppia, yksi body combat, yksi TRIP ja kaksi biocircuitia. Viimeksi mainitussa kävin opastuksen jo ajat sitten, nyt vasta tein ohjelman ensimmäistä kertaa. Tältä se näyttää jalkaprässissä:

Vihreää viivaa seuraten työnnetään (ylös) ja palautetaan (alas). Totesin että 66 kiloa oli liian kevyt, toisella kierroksella laitoin plus-napista lisää (72 kg). Ideana on siis kiertoharjoittelu. Alkuun juoksumatolla kävelyä tai hölkkää 3 minuuttia 15 sekuntia, sitten kolme jalkalaitetta, kukin 45 sekuntia, sen jälkeen 3 minuuttia kuntopyörällä, sitten 3 yläkropan laitetta, kukin 45 sekuntia.  Vaihtoaika laitteiden välillä on muistaakseni 25 sekuntia. Yhdellä kierroksella on siis 8 pistettä / 15 minuuttia. Treeni kestää 2 kierrosta / 30 minuuttia. Tein molemmilla kerroilla perään vatsalihakset, toisella kertaa koneessa ja toisella kertaa jumppapallolla. 

Mutta nyt kun uusi koti alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta, ja kaikki stressaavat muutto- ja kodinkoneasiat väistyvät tauolle, on aika keskittyä elämiseen. Toki vielä on erilaisia hankintoja tehtävänä mutta ei mitään kiireellistä. Tulevalle viikonlopulle ei ole suunnitelmia, joten on varsin mahdollista että lähden Pyynikille lenkille tai ehkä pyöräilemään Pyhäjärven ympäri. Kas kun siinä muuttohässäkässä sain vietyä pyöräni korjattavaksi, nyt on taas ehjä takarengas niin kelpaa ajella. 

Puuh, toivottavasti teille ei tullut tuskanhiki tätä lukiessa! :D Ihanaa kesää ja treeni-iloa!

Karhunkierroksen jälkeen: terveisiä (lyhyeltä) telakalta

Helteinen sää olisi mitä mainioin pyöräilykeli, tai kävelykeli Kaupin metsissä... Mutta ei. Viime postauksessa valittelin Karhunkierroksen jälkeen kipeytynyttä jalkaa, torstaina kävin lääkärissä ja sain diagnoosiksi jännetulehduksen. Lääkäri näytti netistä jänteen kuvaa niin helppo oli todeta että "tuohan on justiin mihin mua sattuu, melkein koko matkalle". Nyt on neljäs päivä menossa Pronaxen-kuuria. Jalkaterässä on kipukohtia koskettaessa, mutta olen jo liikkunut ontumatta. Jos kipu jatkuu niin sitten kuvataan ettei vaan ole rasitusmurtumaa. Mutta eiköhän se tästä, nyt kun olen jo päässyt kävelemään ontumatta.

Ai miten kauniit kesäjalat... Kynsissä Karhunkierrokselta saatu väritys :D

Liikuntaa en siis ole juurikaan harrastanut tällä viikolla. Tiistaina kävin maauimalassa kokeilemassa kilometrin verran, mitä jalka tykkäsi uimisesta. Tulos oli vaihteleva. Yhtään kovempi rintauinnin potku tuntui jalkaterässä, mutta kevyemmät eivät. 39,5 minuuttia uintia teki kuitenkin sen, että nilkutin kotiin. 

Keskiviikkona kävelin aamulla 45 minuuttia. Tämä oli puoliksi hyötyliikuntaa; menin junalla Orivedelle ja kävelin asemalta keskustaan. Ennen töihin menoa kävin kaverini luona hoitamassa hänen kissojaan. Jalassa ei ollut lenkkareita vaan sandaalit.

Viikonloppu on ollut helteinen ja ukkoskuuroinen. Hieno ulkoilusää (ja Pirkan Pyöräilykin olisi ollut...) mutta minä olen nököttänyt sisällä. En tiedä miten teillä muilla, mutta jostain syystä minulla on ehkä 15 mukia ja 10 lasia, joista käytän noin neljää. Muut keräävät kaapissa pölyä. Liinavaatekaapissa on 120-senttisen sängyn lakanoita vino pino, keräämässä tunkkaista hajua koska eivät käy 160-senttiseen sänkyyn. Saan maanantaina muuttolaatikot, ja muutto tapahtuu ensi lauantaina. Nyt on siis ollut astianpesukone ja pyykkikone laulamassa, että saan viedä uuteen kotiin puhtaat ja raikkaat tavarat. 

Ensi viikonkin liikunnat jäänevät vähiin. Viikolla pakkailen iltaisin ja teen vielä viimeisiä kaappien pesuja. Ajattelin, että voisin mennä aamuvuoroihin junalla ja kävellä aamulla asemalta keskustaan ja iltapäivällä takaisin, silloin saisin kävelyä 2 x noin 45 minuuttia päivässä. Tietysti sillä rajoituksella, että mitä jalka tykkää. Jos sattuu niin sitten en kävele. Mutta kunhan muutto on ohi, pääsen säännölliseen Pyynikin valloitukseen. Näkötornille on uudesta kodista ehkä kilometri, Eteläpuistoon puoli. On siis lyhyt matka lenkkireiteille :) Unohtamatta sitä että työmatka bussilla kulkee Kaupin ohi... Salille yritän ehtiä jonain päivänä, en ole käynyt moneen viikkoon niin on jo ikävä. 

Maauimalassa. Tiistaina ei vielä ollut helle niin mahtui sekaan :) Loppuviikolla menin vasemmalta ohi niin näytti olevan hulinaa.

Ihanaa kesäaikaa kaikille!

NUTS Karhunkierros 34 km: superhidasta onnea

Siinä tärkein: pääsin maaliin!

Ota hyvä asento ja lähde mukaan nelipäiväiselle retkelle Kuusamoon. Raportista tulee pitkä mutta kaipa sen kestää :) 

Viiden naisen retkueemme lähti kohti Kuusamoa torstaiaamuna 23.5. Lähtö oli Orivedeltä klo 5.15, kohtalaisten yöunien jälkeen. Edessä oli tuntematon aika autossa istumista sekä x määrä pysähdyksiä. Kuten kuvasta näkyy, hauskaa oli. Ajaa posotimme muutaman tunnin, enkä yhtään tiedä missä pysähdyimme aamiaiselle. Olisiko ollut jossain Pihtiputaan nurkilla? Joka tapauksessa, kyseessä oli huoltoasema-motelli, jossa sai 7 eurolla hotellitasoisen aamiaisen. Syötiin kunnolla, joten ei ihme että välikuolema koitti:

:D Aika monta vessataukoa pidettiin matkalla, mutta syömässä pysähdyttiin aamiaisen jälkeen vasta Kuusamossa. Sanotaanko näin että pizzat hupenivat varsin vauhdikkaasti. Sitten ruokakaupan kautta majapaikkaan, jonne saavuimme iltapäivällä. Huoneistohotelli Ski-Inn aivan kisakeskuksen ytimessä oli ollut tukikohtana myös viime vuonna, jolloin kaksi seurueemme jäsentä oli juoksemassa "pikamatkaa". Siinä vaiheessa kun Ruka kohosi silmien eteen alkoi toden teolla jännittää. 

Kannoimme kamppeet sisälle ja pian sen jälkeen lähdimme tutustumaan reitin loppuosaan. Kiipesimme rinnettä ylös hyppytornille, ja toista puolta jonkin matkaa alas. Katselimme vaaroja, että jaaha, tuommoista kiipeämistä on luvassa lauantaina. 

Maisemissa sinänsä ei ole mitään vikaa, jos unohtaa että ne pitää paarustaa läpi... 

Iltaohjelmassa oli saunaa ja pannukakkua. Osa porukasta jaksoi katsoa jääkiekkopelin kokonaan, osa simahti kesken. Yöllä kyllä nukutti varsin sikeästi. 

Emme ole valmiita mutta kohta mennään!

Perjantaiaamuna heräsimme puoli kahdeksan maissa. Ehkä olisi nukuttanut pidempään mutta näin voi käydä kun osa porukasta on aamuvirkkuja :) Eipä siinä mitään, aamupala nassuun ja sitten pyörimään kisapaikalle. Puoliltapäivin oli 166 kilometrin sankareiden ja sankaritarten lähtö, sitä katselimme "kotoa" parvekkeelta. 

On muuten jännittävää ja koukuttavaa seurata osallistujien GPS-pallukoita. Katselimme pitkin päivää, missä kärki menee, missä menee pitkiä letkoja, missä naiset ovat. Ajoimme Juumaan tsekkaamaan pesukarhumatkan alkupään. Koin tämän tärkeäksi, että näin sekä reitin alun että lopun. Kun en tiennyt yhtään mitä on luvassa, muuta kuin ylimalkaista riippusiltoja ja paljon ylämäkiä. Totesin, että ensimmäinen kilometri on helppoa leveää baanaa, eihän tässä ole hätää. 

Tässä vaiheessa vielä naurattaa... Kuvassa edestä alkaen Henna, Niina, Terhi, Tanja ja Tea.

Paluumatkalla autolle tajusimme, että 166 kilsan kärki menee tästä ohi. Pysähdyimme toviksi hurraamaan. Vauhdikasta oli meno! Matkalla takaisin Rukalle pysähdyimme vielä katsomassa Konttaisen. Katselin mäkeä ja tuumasin että en ole ollenkaan varma haluanko kiivetä tuonne. Mutta minkäs sille voi, eihän nyt enää voi jänistää kun on tullut kisapaikalle. Sitä paitsi aina siinä käy niin, että suorituksen aikana miettii miksi olen täällä, oliko taas pakko, mä maksan tästä, olisi ehkä 200 muuta tapaa viettää kyseistä päivää... 

Illalla kävimme varustetarkistuksessa ja hakemassa numerolaput. Sitten oli vaatetuksen miettimistä luvattuun sadesäähän sekä vielä viimeiset kehonhuollot.

Lataudutaan lauantaihin :) 

Kehonhuoltoa ennen kisaa. 

Lauantaiaamuna heräsimme aika lailla odotettuun aikaan. Aamulla ennen kuutta alkoi kuulutus, 166 kilsan kärki oli tulossa maaliin. Kävin pikaisesti kurkkaamassa että hyväkuntoisena näytti kaveri olevan maalissa. Nukuimme vielä lisää, kunnes seuraavat kuulutukset alkoivat puoli kahdeksan maissa. Mentiin koko porukalla parvekkeelle hurraamaan kärkikolmikon muille jäsenille. Näppärää, senkun vaan veti peiton ympärille niin ei tarvinnut edes vaihtaa päivävaatteita :) Olin pyjamassa siihen asti, että oli aika vaihtaa kisavaatteet. 

Ilmoittauduimme tapahtumaan hiukan eri aikoihin, minkä seurauksena muut ryhmästämme lähtivät liikkeelle klo 12.40 B-ryhmässä, minä klo 13 C-ryhmässä. Toiset lähtivät siis aiemmassa bussissa. Paitsi että yksi palasi hakemaan eväät, toinen kävi vaihtamassa juomarakon, toinen soitti että kumpikaan juomarakoista ei toimi voinko hakea uuden ja tuoda tullessani... Että ihan ei mennyt kuin Strömsössä. Päästiin kuitenkin kaikki matkaan aikataulun mukaan. 

Liikkeelle lähdettiin seurakuntakeskuksen pihasta. Ensin siis pätkä asfalttia, ja perinteisesti ensimmäisillä sadoilla metreillä olo oli tukkoinen, fiilis että ei tästä mitään tule. Kun päästiin maastoon, alettiin pysähdellä silloille. Kolmannen kohdalla (5 km) oli ehkä noin vartin pysähdys, koska letkaan oli liittynyt myös 55 km:n ja 83 km:n juoksijoita. Ehti tulla kylmä. Onneksi sillan ylityksen jälkeen kroppa lämpeni taas. Jossain kohtaa ajattelin, että ihan sama kauanko täällä menee, on niin ihanaa. Hyväkuntoinen baana ja huikeat maisemat. Porukkaa lappoi ohi ihan urakalla, pyrinkin pysymään koko ajan polun oikeassa reunassa jotta vasen reuna olisi vapaa. 

Suunnittelemani ruokataktiikka ei toiminut. Olin miettinyt, että jos alussa söisi kolmen vartin välein ja lopussa puolen tunnin välein. Mutta hups vaan, ensimmäinen tunti meni ihan huomaamatta. Kiskaisin geelin, mutta sitten kun kohta jonotettiin sillalle niin siinä söin vauvasmoothieta. Ensimmäisessä huollossa noin 10 kilsan kohdalla menin sutjakkaasti teltasta läpi, nappasin pari sipsiä, banaanin (tai siis valmiit palat olivat noin 1/3 banaania, otin yhden sellaisen), muutaman palan suklaata ja pari keksiä. Täytin vesipullon ja sitten eteenpäin. 

Kilsat 10-27 veivätkin sitten tosi paljon aikaa. Olin lukenut, että reitille on tuotu soraa, mutta kävikin niin etten juuri jaksanut juosta siinä. Oli sen verran upottavaa että tuntui kuin olisi mennyt rantahiekassa. Kun soraosuus loppui, tilalle tuli mutaa. Unohtamatta portaita, pitkospuita ja ylämäkiä. Totesin että kun en jaksa juosta niin kävelen. Tärkeintä on mennä eteenpäin ja päästä maaliin. Sykemittarini ilmoitti yllättävän nopeasti että akkutehoa on jäljellä enää tunniksi. Noin 25 kilsan kohdalla se sammutti sykkeenmittauksen ja gps:n, näyttäen silti aikaa ja summittaista matkaa. Konttaisen huolto tuli vähän yli 28 kilsan kohdalla, siitä päättelin että matkan mittaus on vähän sinne päin. Konttaisessa oli sama taktiikka kuin Juumassa, paitsi että otin toisenkin banaaninpalan. Mutta kovin montaa minuuttia en siellä viettänyt.

Pelkäsin loppumatkaa. Konttaiseen saapuessa aikaa oli mennyt 6 tuntia, ja olin kuullut että loput 7 kilsaa vievät likimain yhtä paljon aikaa kuin alkumatka. Järkeni sanoi että siihen ei voi mennä kuutta tuntia, mutta hyvinkin kolme. Ohikiitävän hetken mietin luovuttamista, hetken tunsin kauheaa pelkoa että en pääse täältä pois. Lähdin kuitenkin etenemään askel kerrallaan. Ensimmäinen nousu Konttaisesta otti kyllä luulot pois. Menin vähän matkaa, pysähdyin henkäisemään (pari kolme syvää hengitystä) ja taas eteenpäin. Ihanaa oli kuulla kanssataivaltajien tsemppikommentteja. Sanoin että olen antanut itselleni luvan pysähtyä, koska tiedän että parin hengityksen jälkeen jaksan taas, en tarvi sen pidempää pysähdystä. 

Lopulta kävikin niin, että viimeisellä 7 kilsalla tuo ensimmäinen nousu oli pahin. Se oli pitkä, siinä oli portaita ja kivikkoa. Myöhemmissä nousuissa tein välillä niin, että laskin 50 askelta. Sanoin itselleni että jaksat 50 askelta, sitten voit katsoa miltä näyttää. Ja melkein aina sen 50 askeleen jälkeen nousu oli loppumassa tai loivenemassa. Välillä pidin hengähdystauot ennen portaita tai jyrkkää nousua, välillä kävelin tosi hitaasti ja söin samalla. Kuivatut taatelit ovat oikein hyvää ylämäkikävelyruokaa. Alamäet olivat usein kivikkoa, eli ei kovin juostavaa. Vaikka huomasin kyllä, että jäin letkoista ylämäissä mutta sain niitä kiinni alamäessä. Vaikka itse sanonkin, niin olen kohtalaisen hyvä hyppimään kivikkoa alaspäin.

Valtavaaran huipulla oli seuraava uskonpuutteen hetki. Ruka 4,2 km. Ei ole totta, vielä NELJÄ kilometriä! Onneksi, oi onneksi lasku oli loivaa alamäkeä ja helppoa polkua, siinä pääsi pitkän pätkän ilman tuskaa. Seuraava viitta kertoi että reilu 2 kilsaa enää, sitten 1,1. Mikä olikin tunturi ylös ja alas. Hyppyrimäen lähellä tuli hetkellinen oikosulku, olenko reitillä. Edessäni käveli kaksi naista, takana ei tullut ketään. Mutta kyllä, reittimerkit tulevat tänne. Loppurallattelu mäkeä alas ja maaliviivalle. Osa kavereista oli hurraamassa, mahtavaa! Kaksi tuntia siihen viimeiseen seiskaan meni, se oli vähemmän kuin mitä olin pelännyt sen kestävän. 

Olin aika poikki. Loppumatkasta tuli päänsärky, ja tajusin että olen juonut vain vähän yli litran vettä. Se on tosi vähän huomioiden, että viivyin matkalla 8 tuntia 5 minuuttia. Puolet eväistä jäi syömättä. Söin 3 geeliä, puoli pussia kuivattuja taateleita, 2 vauvasmoothieta sekä huolloissa vähän. Maalissa näin pihalla kyltin missä mainittiin keitto, olisin mennyt sinne jos ei kaverit olisi ohjanneet että ei sinne vaan tuonne mistä haettiin numerot. Tea kävi hakemassa varustekassini. Kysyttiin mitä keittoa haluan, sanoin että ei mitään väliä kun vaan jotain. Söin ja sitten äkkiä vaatteita vaihtamaan. Jälkeenpäin harmittaa; olen nähnyt paljon kuvia ihmisistä finisher-kylttien kanssa, minä en nähnyt kylttejä ollenkaan. 

Tytöt olivat niin ihania että kämpässä oli sauna lämmin, pesin kengät ja sitten saunottiin. En muuten ole hetkeen aikaan juonut saunasiideriä niin nopeasti kuin nyt! Että oli hyvää! Saunan jälkeen kilistettiin kuohuviinillä ja sitten minä kävin Tean kanssa hotellissa oluella. Join myös colaa ja mehua, ja kämpässämme vissyä. Varmaan silti oli nestehukkaa, otin vielä päänsärkyyn lääkkeen ennen nukkumaanmenoa. Koska hotellin keittiö oli kiinni, söin ennen nukkumaanmenoa eväitä sekä maalihuollon juttuja. Maalissa oli ilmeisestikin kaurasnacksit loppu, meidän porukasta ensimmäisenä maaliin tulleet saivat niitä mutta loput eivät. Sain siis vain banaanin ja vauvasmoothien. Omasta takaa oli se puoli pussia taateleita, kourallinen paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä sekä suklaapatukka. Arvelin että niillä pärjään aamuun asti. 

Sunnuntaina heräsimme hiukan jäykkinä mutta yllättävän vähän kipeinä. Tilanne toki muuttui päivän mittaan kun istuimme 10 tuntia autossa. Lähdimme aamupäivällä yhdentoista jälkeen. Ensimmäinen pysähdys oli missäpä muualla kuin Kuoliossa:

Ja vieläkin hymyilytti! Toki sitten otettiin välikuolemia automatkalla. Tehtiin yksi ruokapysähdys ja muutama vessatauko mutta muuten posotettiin yhtä kyytiä Orivedelle. Siellä vaihdoin bussiin ja matkasin vielä Tampereelle. Olin kotona illalla puoli yhdentoista maissa. 

Muuten selvisin reissusta vähillä vaivoilla, mutta oikea jalka kiukuttelee. Totesin jo heti maalissa, että isovarvas otti matkalla kontaktia muutamaan kiveen, ja isovarpaan viereisen varpaan kynsi tuntui olevan kiinni sukassa (eli varvas ei heilunut kun kokeilin heilutella). Molemmat kynnet olivat reilusti koholla. Onneksi olin saanut Tanjalta varvastossut lainaksi, menin niillä sunnuntaisen kotimatkan mutta myös maanantain töissä. Tiistaina alkoi tuntua nilkassa, en tiedä johtuuko pitkästä päiväretkestä vai varvastossuista, mutta tiistain kuljin töissä paljain jaloin. Illalla desinfioin neulan ja tökkäsin kynsien viereen, aika paljon tuli nestettä pihalle. Isovarpaan kynnen alta tulee vieläkin, kun kynttä painaa. Lisäksi kynnet ovat niin arat, että ei voi nukkua mahallaan eikä mielellään laittaa edes peiton painoa päälle. Keskiviikkona ja tänään olen ollut töissä sandaalit jalassa, nyt ongelmana on oikea jalkaterä. Kipukohta on nilkan ja jalkaterän "kohtauspaikassa", käytännössä niin että jo kahden askeleen jälkeen kipu on kova. Nyt kun kirjoitan tätä postausta, en ole voinut istua koko aikaa niin että jalkaterät ovat lattialla vaan oikea jalka täytyy nostaa välillä ylös. Tuntuu että päivän mittaan kipu aina hiipii ylöspäin kohti pohjetta, kunnes iltapäivästä on olo että pettääkö jalka alta.

Seurailen nyt viikonlopun, mitä sille tapahtuu. Huomenna käyn allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja hakemassa avaimet, mutta koska bussi menee läheltä lähelle niin kävelyä tulee vain muutama sata metriä. Muuten aion lepuuttaa jalkaa. Jos se on vielä maanantaina kipeä, niin sitten varaan ajan lääkäriin. En halua liikkua ontuen viikkotolkulla.

Kaverit ovat innolla lähdössä myös ensi vuonna Kuusamoon, Tea ja Niina aikovat juosta 55 kilsaa. Minuakin houkuttelevat siihen mutta katsotaan nyt... 34 ehdottomasti, mutta 55 vähän arveluttaa... Onneksi on vielä aikaa ennen kuin seuraava ilmoittautuminen alkaa :)