Lomakiireitä eli reissaamista ja juhlia

 

Kuten edellisessä postauksessa lupailin, taas tulee kahden viikon liikunnat kerralla. Eipä niitä kovin paljoa ole, sillä muuta menoa on ollut hurjan paljon. 

Toissa maanantai eli 25.7. oli normaali hyvä treenipäivä, tein GoGolla tuplan eli puolituntisen stepin ja puolituntisen Les Mills Coren. Ohjelmat taisivat olla samat kuin edelliskerralla. Steppi oli kyllä tosi raskas, keskisyke oli 158 ja maksimi 174, vaikka jätin lähes kaikki hypyt pois. Kivaa oli silti. 

Tiistaina 26.7. menin aamulla fascia methodiin, sen piti kestää 55 minuuttia mutta kestikin 1 h 7 min. Ohjaaja uskoi tulleensa myöhässä ja alussa säädettiin tennispallojen jakamisessa, niin aloitettiin vähän myöhässä. Lopussa ohjaaja totesi jotenkin niin että jaahas, hän oli unohtanut seurata kelloa joten pitkäksi meni. Eipä tuo kehonhuollossa haittaa :) 

Tiistaina illalla kävin ensimmäisen TRIPin sitten jalkaleikkauksen. Totesin että jalkaterä kestää olla "pussissa" ja polkeminen onnistuu. Muuten oli raskasta, taisi reidet olla aika tyhjät stepin jäljiltä. 

Keskiviikkona 27.7. kävin aamulla salilla tekemässä puolituntisen yläkropan salitreenin. Pakkalaitteilla tein ylätaljaa, rintaprässiä, ylöstyöntöä ja ojentajia, levypainolla hauikset ja pystysoudun. Iltapäivällä lähdin Helsinkiin, meillä oli siskoni kanssa perinteinen siskospiknik, jo kolmatta kertaa. Tällä kertaa emme menneet Eiran rantaan, koska oli kylmää ja tuulista, vaan kiersimme Espan puiston ja Ruttopuiston kautta Temppeliaukion kirkon katolle. Illan pimetessä siirryimme siskoni asuntoon ja söimme loput eväät siellä.

Torstai oli perinteinen piknikin toinen päivä, aamupalan jälkeen ajelimme rantateitä, kävimme uimassa (tällä kertaa Hietsussa), teimme päiväruuan ja sitten matkustin kotiin. 

Perjantaina 29.7. kävin aamupäivällä salilla tekemässä 45-minuuttisen koko kehon treenin. Päävälineenä 14,3 kilon tanko, jolla penkkipunnerrus, ylöstyöntö, hauiskääntö ja ojentajat. 20 kilon levypainolla maastaveto molempiin suuntiin. Lisäksi punnerrus penkkiä vasten sekä taaksetaivutus polviseisonnassa. Iltapäivällä lähdimme puolison kanssa Tampere-Pirkkalan lentokentälle josta lensimme Frankfurtiin. Puoliso viipyy kaksi viikkoa, minä palasin tämän viikon keskiviikkona. 

Saksassa oli kuuma, noin 30 astetta joka päivä. Perjantaina olimme perillä illalla. Lauantaina lähdimme Darmstadtiin, jossa tapasimme puolison isän. Lounaan jälkeen kävelimme puolison kanssa kaupungilla, takaisin hänen äitinsä asunnolla olimme alkuillasta. 

Hundertwasserhaus

Sunnuntaiaamuna lähdimme klo 10 kohti Düsseldorfia, jonne matkustimme yhdellä bussilla ja kolmella junalla. Välissä muutaman tunnin pysähdys Koblenzissa, joka oli meille molemmille uusi kaupunki.

Mosel ja Rein kohtaavat Koblenzissa

Viimeinen juna oli myöhässä, olimme perillä Düsseldorfissa klo 21. Maanantaina kävelimme siellä kanaalin varressa ja puistossa, ja sitten alkoi lähes painajaismainen matka takaisin anoppilaan. 

Ilman muita pysähdyksiä kuin vaihtoja junasta toiseen tai bussiin matka kestäisi 6 tuntia, meillä se kesti 11,5 tuntia, saavuimme perille klo 23.30. Ensimmäinen juna oli myöhässä, joten otimme s-bahnin Kölniin. Siellä söimme lounaan ja kävelimme tuomiokirkon ja Reinin luona. 

Juna Kölnistä Koblenziin oli lähtiessään 45 minuuttia myöhässä - rikkinäisen pillin takia! - ja jäi matkalla lisää. Yllättäen matkustajat käskettiin ulos Andernachissa, sanottiin että juna ei jatka pidemmälle, menkää seuraavalla. No, kun täysi noin Suomen pendolinoa vastaava junallinen ihmisiä yrittää tunkea kaksivaunuiseen lähijunaan, joka on jo asemalle tullessa täynnä, ei siitä hyvä seuraa. Jäimme odottamaan seuraavaa isompaa junaa, joka oli ensin 45 minuuttia myöhässä ja sitten kokonaan peruttu. Sitten tuli seuraava täysi pikkujuna. Seuraava iso juna oli 20 minuuttia myöhässä, siihen onneksi mahduimme mukaan. Aloimme jo olla huolissamme, ennätämmekö Koblenzissa Wiesbadenin-junaan ja siellä edelleen Darmstadtin-junaan vai joudummeko jäämääm Koblenziin yöksi. Onneksi loput junat olivat suht ajoissa. Darmstadtissa vaihdoimme vielä Ober-Ramstadtin-junaan ja siellä Rohrbachin-bussiin, niin lopulta kaikki päättyi hyvin. Olimme kyllä tosi nälkäisiä, kun pääsimme kotiin. Onneksi oli ruoka valmiina odottamassa :) Andernachissa oli aseman vieressä pieni kioski, jossa ei ollut oikein mitään ruokaa; keskustaan olisi ollut kilometri mutta emme uskaltaneet lähteä niin kauas kun piti koko ajan kytätä junia. 

Tiistain pysyimme Rohrbachissa, kävimme siellä noin puolitoistatuntisella ja noin 6 kilometrin kävelyllä. Auringossa oli polttavan kuuma, onneksi matkalla oli jokusia varjopaikkojakin. Lämpötila oli jo noin 35 astetta ja loppuviikolle oli taas luvassa 40 asteen helteet.

Sitä tuntee itsensä aika pieneksi maissipellon vieressä kävellessään.

Keskiviikkona matkustin Suomeen. Lentoni oli ylibuukattu, joten tiistaina jonotin muutamaan kertaan Finnairille ollakseni vapaaehtoinen korvaavalle reitille menijä. Sain paluulennon keskiviikolle, mutta koska konetta piti vaihtaa Brysselissä niin saavuin Helsinki-Vantaalle vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Siitä sitten junalla Tikkurilan kautta Tampereelle, kotona olin klo 18.30. Pitkä päivä, kun olin lähtenyt anoppilasta Suomen aikaa ennen aamukahdeksaa. 

Torstaina olin niin tyhmä, että lähdin lenkille. Edellisenä päivänä oli syömisissä ollut turhan pitkiä taukoja, eikä Saksan helteissäkään tullut välttämättä syötyä riittävästi. Pissan tummuudesta päätellen olin myös juonut liian vähän viime päivinä. Koska ruokakauppaan piti mennä, päätin kävellä Kalevan Prismaan. 5 km / 50 min oli tuskaisaa. Vaikka matka on tasaista, keskisyke oli 141 joka on jopa minulle aika kova lukema. Iidesrannassa olin niin huonovointinen, että mietin pitääkö lenkki keskeyttää. Totesin kuitenkin, että jos ensin kävelen bussipysäkille ja matkustan pari pysäkinväliä, joudun silti kävelemään vielä pysäkiltä kauppaan. Lenkkeilin siis Prismaan asti, mutta sinne päästyä istuin hetken aulan penkillä ennen kuin menin ostoksille. Poislähtiessä huomasin että lounasta on tarjolla vielä 10 minuutin ajan, jäin sitten hetken mielijohteesta vielä syömään. Olo helpottui syömisen myötä. 

Perjantaina en liikkunut, totesin että parempi saada syöminen ja juominen ensin tasapainoon että energiaa riittää. 

Viikonloppu on mennyt juhliessa. Eilen lähdin puoliltapäivin junalla Orivedelle, jossa juhlittiin siskontytön rippijuhlia. Kotona olin illalla puoli yhdeksän maissa. Tänään siskoni ja vanhempani tulivat Tampereelle, juhlistimme vanhempieni kultahääpäivää. Söimme Tampellassa kolme ruokalajin päivällisen :) 

Kesälomani loppuu tällä erää, huomenna palaan töihin. Tosin olen töissä vain kaksi viikkoa ennen seuraavaa lomaa, silloin ohjelmassa on viikon reissu Islantiin. Vähän on olo, että nyt on ollut liikaa menoa lomalla, näiden kolmen viikon aikana olen ollut kotona vain muutaman päivän. Seuraavalle kesälomalle mieluusti vain yksi reissu sekä siskospiknik. 

Mutta nyt alkaa arki. Mietin, että aloittaisin Porin kaupungin 11 viikon juoksukoulun, koska olen nähnyt siitä paljon hyvää palautetta eri foorumeilla. Edellisistä juoksuaskelista on 3 vuotta ja 2 kuukautta, joten ohjelma on järkevä vaihtoehto tarpeeksi rauhalliseen aloitukseen. Tosin on tunnustettava, että en aio noudattaa ohjelmaa pilkulleen. Ensimmäinen päivä on huomenna, siinä olisi kävely 5 min, juoksu 2 min, tämä kertaa kaksi. Mutta koska olen huomenna iltavuorossa ja perinteisesti pitää päästä junalle, niin aion toistaa tuota 5/2-tahtia useamman kerran sen noin 4,5 kilometrin aikana, mitä asemalle meno kestää. Näitä 5/2 -treenejä olisi viikolla yhteensä 4. Tiistaille olisi 30 minuutin kävely, sen vaihdan sauvakävelylenkkiin jonka teemme ystäväni kanssa torstaina tai perjantaina. Eli pääosin aion noudattaa ohjelmaa, mutta hieman muokkaan sitä työvuorojeni ja ystävän kanssa tehtyjen sauvalenkkien mukaan. Jos laskin oikein, 11-viikkoinen päättyisi 23.10 jolloin pitäisi pystyä juoksemaan 10 km. Hmm, olisikohan niihin aikoihin jotain tapahtumaa mihin ilmoittautuisi... Tampereella on 8.10 kymppi ja puolikas, mutta tuleekohan se liian aikaisin?

Mukavaa elokuuta!

Reenejä ja reissaamista

 

No niin, taas tulee kerralla kahden viikon tapahtumat. Ensimmäisellä viikolla treenasin paljon, toisella en juuri lainkaan. Mutta aloitetaanpa taas alusta.

GoGolla on kesähaaste: toukokuun alun ja heinäkuun lopun välillä kun käy treenaamassa 30 kertaa, saa palkinnon. Olenkin heinäkuulla haalinut jokusia tuplatreenejä, eli kaksi puolituntista jumppaa peräkkäin. Haaste on paria kertaa vaille valmis, ja aikaa on tämän viikon perjantaihin asti, joten t-paita on tulossa :)

Maanantaina 11.7. tuplana oli puolituntinen step ja puolituntinen Les Mills Core. Steppiä olen joskus tehnyt enemmänkin, mutta en vuosiin. Siksi puolituntinen oli ihan riittävä, sen verran jaksoin tehdä vaikka jätin hypyt väliin. Les Mills Core on ristiriitainen. Toisaalta vatsaliikkeet ovat ihan hillittömän raskaat, toisaalta kuminauhalla en saa tuntumaan kuin käsissä, sekin siksi että joko kumppari on liian kireä tai käsivoimani ovat niin huonot etten jaksa kiristää sitä suoraksi eteen. 

Tiistaina 12.7. kävin tekemässä salilla oman liikkuvuus-venyttelyn. Paljon kiertoja sekä dynaamista, hengitykseen mukautuvaa venyttelyä. 

Keskiviikkona 13.7. olin iltavuorossa ja kävelin töistä junalle 53 minuuttia / 5,35 km / 136. Lenkki oli lyhyempi kuin halusin, suurin syy siihen oli rivakka sadekuuro jonka laantumista odottelin ennen kuin lähdin matkaan. 

Perjantaina 15.7 kävin salilla bodycombatissa, se kesti tunnin. Miksattu ohjelma, jossa kiva rokkipainotteinen musiikki. Illalla tilattiin puolisoni kanssa pizzaa meille uudesta paikasta Kalevasta, nimeltään Secret Sauceity Pizza. Otimme pizzat puoliksi, sillä halusimme kokeilla lakritsipizzaa (jossa oli myös mm. suolapähkinöitä) mutta emme uskaltaneet kumpikaan ottaa sitä kokonaan. Toisena oli varma valinta eli vuohenjuusto. 

Lauantaina 16.7. tein aamulla puolituntisen salitreenin yläkropalle, illalla kävin kaverin ja hänen koiriensa kanssa 45-minuuttisen lenkin. 

Sunnuntaina 17.7. lähdimme neljän naisen voimin telttailemaan Norjaan. 

Viime viikko oli pitkälti autossa istumista; sunnuntaina ajoimme Tampereelta Muonioon, sieltä jatkoimme maanantaina Senjan saarelle ja sieltä tiistaina kohti Lofoottien eteläkärkeä. Meidän piti tulla perjantaiaamuna lautalla Moskenesista mantereelle, mutta saimme keskiviikkoaamuna tiedon että lautta on peruttu. Siispä tuli yksi ylimääräinen ajopäivä, kun jouduimme ajamaan takaisin Lofoottien pohjoisosaan ja sieltä Ruotsin puolelle. Kotiin saavuimme viime lauantaina. 

Reissun ainoan lenkin teimme ystäväni kanssa Haukland Beachin leirintäalueelta naapuriin Uttakleiv Beachille, matkaa oli nelisen kilometriä suuntaansa. Koska telttapaikkamme luona mittarissa oli 8,5 km, kävelimme hetken tietä edestakaisin että saimme kasaan 9 km / 1 h 50 min / 120. Ihana merenrantareitti, jossa tuulen suunta vaihteli niin että välillä oli ihan kylmä. Silti huomasimme seuraavana päivänä polttaneemme nenämme ja poskemme. Toinen silmä oli merelle ja maisemiin, toinen tiehen jossa sai ihan tosissaan väistellä lampaankakkaa. 

Olisin halunnut liikkua enemmän, mutta koin että koronan jälkeen en vielä ole siinä kunnossa, että kiipeäisin Haukland Beachilla vuorelle tai Reinebringenin 1600 porrasta. Toisaalta, vähäliikuntainen viikko voi tehdä ihan hyvää. 

Reissusta palattua kävin viime sunnuntaina salilla, totesin istuttuani pyörän satulaan että kroppa on tosi väsynyt. Tyydyin siis pyöräilemään 45 minuuttia ja jätin voimaharjoittelun kokonaan väliin. 

Tällä viikolla olen päässyt treenien pariin enemmän, mutta kesälomariennot haittaavat menoa yhä. Keskiviikkona lähden siskoni luo Helsinkiin, pidämme perinteisen sisaruspikninkin johon kuuluu olennaisena osana kuoharin ja valkkarin juominen. Perjantaina lähdemme puolisoni kanssa Saksaan, joten viikonloppuna tuskin teen mitään, etenkin kun sunnuntaina matkustamme yhden yön reissulle Düsseldorfiin. Saksasta palaan keskiviikkona 3.8, mutta siinä on sitten loppuviikolla vanhempieni kultahääpäivä sekä siskontytön rippijuhlat, joten menoa ja matkustamista riittää. 

Raportoinkin sitten tämän ja ensi viikon tekemiset vasta ensi viikon sunnuntaina, viimeisenä lomapäivänä tällä erää. Sitten palaan töihin kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen on vielä viikko kesälomaa. Tuolloin lähdemme viiden naisen voimin Islantiin, jossa sielläkin lienee luvassa paljon autossa istumista. 

Ihanaa kesän jatkoa! 

Vihdoin normaali olo!

 

Uskaltaisinkohan taas julistaa itseni terveeksi? Jos teen niin, iskeekö seuraava tauti ensi viikolla? No, uhmaan kohtaloa ja sanon olevani kunnossa ja selvinneeni koronasta ilman jälkitauteja. Väsymyskin on helpottanut. 

Tämä viikko olikin treenien suhteen ihan kohtalainen. Kävelylenkkejä en ole vielä tehnyt, mutta monenlaista muuta kyllä. Ystäväni kanssa ollaan käyty paljon GoGolla, laskin juuri että nyt minulla on 18 kertaa käytynä touko-heinäkuun ajan voimassa olevaan kesähaasteeseen. Eli 12 treeniä pitäisi vielä saada, mutta aikaakin on kolme viikkoa. Vaikka olen yhden viikon reissussa, uskon saavani kerrat kokoon ja tienaavani ilmaisen t-paidan :D 

Viime sunnuntain yinjooga oli pettymys, annoin uuden mahdollisuuden maanantaille. Hervannan yinjooga oli 75 minuuttia ja tosi kiva. Monet liikkeistä olivat lonkan avaamista, mikä on mannaa kireille lonkilleni. 

Myös tiistaina suuntasin Hervantaan, kävimme ystäväni kanssa kombon kahvakuula & vatsa-selkä, puolituntisia jumppia molemmat. Kuulailuun otin 6 ja 8 kilon kuulat, järkeilin että koska edellisestä voimatreenistä on tosi paljon aikaa niin ei kannata kokeilla isompia kuulia. Vallan hyvin riittivät nuo, päätellen siitä että varsinkin etureidet olivat kipeät monta päivää :D 

Torstaina lihakset olivat vieläkin jumissa kahvakuulailusta, joten menin yogalates-tunnille. Toki joogaosion seisten tehtävät liikkeet, joista monissa ollaan vapaavalintaisen syvässä kyykyssä, saivat jalat vapisemaan mutta tuntui silti hyvältä. Ja ihan selvästi jumit helpottivat.

Eilen lauantaina otin ilon irti siitä, että kello ei soinut aamulla 5.40. Olin miettinyt, että voisin mennä aamulla pilatekseen tai trippiin, jos herään ajoissa. No, en herännyt. Onneksi viihdyn myös salin puolella. Varovasti otin taas, ajatellen että oli ensimmäinen salitreeni kuukauteen. Alkuun 5 minuuttia soutua, sitten voimatreenin kimppuun. Toistoja tein 3 x 8-10, välissä minuutin tauko. Pakkalaitteissa painoja 35-55 kiloa, liikkeinä rintaprässi, pakaraprässi, ojentajat, pohkeet, reiden ojennus. Lisäksi jalkaprässi 85 kilolla. 20 kilon levypainolla tein maastavedot molempiin suuntiin ja pystysoudut. Tunnin verran vietin aikaa salilla. Lähdin sieltä vapisevin jaloin, mutta kun kotipihan muutama porras meni niin kevyesti niin mietin olisiko pitänyt tehdä enemmän. 

Tänään kyllä taas tuntuu, että eilen on tehty lihaskuntoa :) Kävinkin taas tunnin yinjoogassa, sama ohjaaja kuin maanantaina mutta keskityttiin enemmän yläkroppaan. Toki oli muutama venytys myös lonkille, onneksi. Huomenna olen varmasti vähemmän juminen kuin tänään. 

5 tuntia 10 minuuttia oli viikon treenisaldo, se on ihan ok vaikka paljon olikin superkevyttä kuten yinjoogaa. Tästä sitten vähitellen tehoja lisää.

Ensi viikko on viimeinen kituviikko ennen kolmen viikon kesälomaa. Huomiselle ajattelin kaksi puolituntista jumppaa, stepin ja Les Mills Coren. Muistaakseni olen keskiviikkona iltavuorossa, silloin taas kävelen töistä junalle. Tältä viikolta kävely jäi, koska iltavuoroni vaihtuikin aamuksi. Torstai voisi olla taas yogalates-päivä, perjantai tai lauantai saliteeniä. Sunnuntaina lähdemme kolmen ystäväni kanssa Norjan-reissulle :) Suuntaamme pohjoiseen, ja sunnuntaina on tarkoitus päästä mahdollisimman ylös. Ehkä ei vielä Norjaan asti, mutta Lappiin, jonnekin Äkäslompolon / Saariselän korkeudelle. Reittimme on vielä tarkentumatta mutta mennään mitä kautta vaan, sunnuntai on autossaistumispäivä. 

Ihanaa kesän jatkoa, nautitaan nyt kun on lämmintä mutta ei tukalia helteitä :) 

Flunssassa, koronassa ja sairastelun jälkeen vähitellen palaamassa liikkumaan

 

Edellisessä postauksessa kolme viikkoa sitten tein varovaisia kävelylenkkejä flunssan jälkeen. Ei se sitten mennytkään niin helpolla. Alle viikko tuon postauksen jälkeen sairastuin uudelleen, tällä kertaa koronaan. Välissä ehdin kuitenkin liikkua, joten palataan hetkeksi siihen.

Maanantaina 13.6. oli vapaapäivä viikonlopun töiden vuoksi. Ensiksi kävin puoliltapäivin salilla pyöräilemässä tunnin. Keskisyke oli harvinaisen matala 112. 

Tunti pyöräilyn päättymisen jälkeen kävelin kotoa Lielahteen ostoksille, 50 minuuttia / 4,92 km / 136. 

Tiistaina oli lepopäivä. 

Keskiviikkona 15.6. olin Kirjastopäivillä Hämeenlinnassa; päivälle osui juuri sopiva pieni tauko että ennätin käydä radan varressa kävelemässä. 36 minuuttia / 3,5 km / 128. Ystäväni asui aiemmin Hämeenlinnan rautatieaseman lähellä, joten reitti Verkatehtaalta radan ja järven väliin oli tuttu. Alunperin idea oli kävellä järveä ympäri ja tulla linnan puolta takaisin, totesin kuitenkin että päivä on niin kuuma ja etenen niin hitaasti, että en ennätä tehdä niin pitkää lenkkiä. Ylitin radan ja tulin asuinalueen viertä takaisin asemalle. 

Perjantaina 17.6. ystäväni haki minut Hämeenlinnasta ja suuntasimme Kuopioon. Sinne olimme menossa jo kaksi viikkoa aiemmin, mutta flunssani takia siirsimme myöhemmäksi. Matkalla ystäväni huomautti yskimisestäni, sanoin että vaikka tiistaina julistin itseni terveeksi niin olen kuitenkin yskinyt jonkun verran koko ajan, sellaista ärsytysyskää että vain ehkä joka kymmenes kerta irtoaa limaa. En kuitenkaan ollut erityisen huolissani asiasta. 

Illalla kävelimme kahden koiran kanssa Väinölänniemessä ja Rönön saarella n. 1 h 20 min / n. 5 km / 114. En laittanut mittaria käyntiin kuin vasta noin puolen tunnin kohdalla, kun tajusin että ollaankin menossa ihan kunnon lenkki eikä pientä pissatusta. Oli kaunis lämmin ilta. Pulahdimme uimassa paluumatkalla, vesi oli hurjan kylmää. 

Lauantaina 18.6. otimme koirat mukaan Puijolle. Lenkistä tuli pidempi kuin aluksi oli suunniteltu, koska muutaman kerran halusimme kääntyä jonnekin muualle kuin takaisin autolle. Tuli 2 h 12 min / 9.52 km / 125. Päivä oli kaunis ja lämmin, ja olimmekin aika uupuneita. Yöllä sain sellaisen yskänkohtauksen, että oli pakko nousta ylös, seisoin tovin kylpyhuoneessa jotta lima irtosi. Olin päivällä ostanut sitkeää limaa irrottavaa yskänlääkettä, mutta eihän se vielä auttanut.

Sunnuntaina aloin tuntea oloni tukkoiseksi ja myös niistäminen alkoi. Kotimatkalla Kuopiosta Tampereelle ystäväni sanoi, että hän tuntee olevansa tulossa kipeäksi. 

Maanantai-iltana 20.6. sain ystävältä viestin: hänellä on korona. Tein itsekin testin ja tulos oli selkeä positiivinen. Tulosviiva ilmestyi heti kun sain ensimmäiset tipat mittariin, kontrolliviivaakaan ei vielä ollut. En tiedä olisinko tajunnut tehdä testiä ollenkaan, kun kuitenkin yskin välissä koko ajan ja olin miettinyt sunnuntaina ja maanantaina, onko tämä samaa flunssaa mistä tiistaina julistin itseni parantuneeksi vain joko on uusi kierros. No, olin sitten torstaihin asti sairaslomalla ja samalla meni juhannussuunnitelmat uusiksi. Olemme monena vuonna menneet ystävän puolison mökille, jossa on ollut 20-30 hengen pippalot. Nyt juhlat piti perua, sillä ystävän puoliso altistui (ja sai itsekin positiivisen testituloksen juhannuksena). Saimme kuitenkin viettää juhannuksen ystäväni kanssa yhdessä, kun oltiin samaan aikaan sairaana. Puolisoni ei lähtenyt mökille, mutta eipä hän saanutkaan koronaa. Ei ollut oireita ja kun teki viikolla muutaman testin, oli negatiivinen. Toisaalta, jos tai kun sain koronani Kirjastopäiviltä, olen ollut tartuttavimmillani varmaankin torstaista lauantaihin. Torstaina illalla näimme puolison kanssa vain lyhyesti, seuraavan kerran tapasimme sunnuntai-iltana. 

Tällä viikolla palasin töihin. Maanantaina kun kävelin aamulla kotoa bussiasemalle niin huomasin, että normaali ripeä kävelytahti tuntuu keuhkoissa ja laittaa yskittämään. Selkeä signaali siitä, että en ole vielä kunnossa. Olen ollut tosi väsynyt koko viikon, tosin en tiedä mikä johtuu koronasta ja mikä helteestä. 

Paluun liikuntaan tein eilen. Ystäväni kanssa kävimme puolituntisen vatsa-selkä -treenin ja perään venyttelyn. Kylkilankussa sykkeeni oli 138, siitä päättelin etten ole vielä täydessä terässä. Kotiin päästyä makasin sängyssä silmät kiinni puolitoista tuntia (klo 16.15-17.45), olisin maannut pidempäänkin ellei puoliso olisi tullut sanomaan että ruoka on valmis. Ihmettelin miten olin niin poikki, en tainnut nukkua ollenkaan mutta en vaan jaksanut pitää silmiä auki. Viime yönä heräsinkin sitten  migreeniin klo 2.55. Estolääkitys on toiminut niin hyvin, että olin jo unohtanut että massiivinen väsymys on yksi kohtauksen enteistä.

Tänään alkuillasta kävin yinjoogassa, olen siitä yleensä tykännyt mutta en tällä kertaa. Alussa hengitettiin vartti joogablokkien kanssa, mikä tuntui tosi pitkältä ajalta. Tai ensin oli noin viiden minuutin alkurentoutus, sitten laitettiin blokin yläreuna rintalastan alareunaan ja oltiin siinä pitkään, sitten siirrettiin blokki ristiluun alle ja taas hengitettiin. En tuntenut venytystä vaan vain sen, että selkäni on liian kaarella. Koko tunnin aikana tunsin venytyksen vain yhdessä liikkessä, siinä pakaravenytyksessä missä toinen jalka taitetaan eteen toisen jalan ollessa suorana takana. Halusin kuitenkin käydä salilla, koska vielä on pienen pieni mahdollisuus että saan täyteen GoGon kesähaasteen 30 treenikertaa toukokuun alun ja heinäkuun lopun välillä.

Ensi viikon treenisuunnitelma on osittain avoin. Huomiselle olemme miettineet ystäväni kanssa yinjoogaa GoGolla, ohjaaja on eri kuin tänään joten toivottavasti sisältö on eri. Tiistaina saan toivottavasti pidettyä vapaapäivän, joka jäi koronasairastamisen alle. Ajattelin että voisin mennä salille kokeilemaan voimaharjoittelua. Torstaina olen iltavuorossa, joten silloin kävelen töistä junalle. Muu on vielä suunnittelematta, riippuu siitä miltä salitreeni ja kävely tuntuvat. Yhä irtoaa limaa yskiessä, mutta sitä ei tapahdu montaa kertaa päivässä. Tukkoisuuttakin on, joudun käyttämään nenäsumutetta suunnilleen kerran päivässä per sierain. 

Helteet onneksi helpottavat ensi viikolla, toivottavasti pahin väsymys hellittää samalla. Töissä on jännittävät ajat, torstaina haastattelemme kirjastonhoitajaehdokkaat. Kesäloman alkuun on kaksi viikkoa, joten viimeiset kituajat ovat menossa ennen kolmen viikon vapaata. Loman jälkeen menen kahdeksi viikoksi töihin, ja sitten on vielä viikko lomaa. 

Kivaa kesän jatkoa!

Varovaisia kävelylenkkejä flunssan jälkeen

 

Olen ollut flunssani kanssa aika hämmentyneissä tunnelmissa. Viime sunnuntaina kun chattasin lääkärin kanssa, hän kirjoitti maanantain sairaslomaa. Maanantaina totesin heti aamusta, että en tokene tiistaiksi työkuntoon joten varasin vastaanottoajan. Valehtelin Pirten ajanvarausjärjestelmälle että ei ole hengitystieoireita, näin vältin puhelimessa jonottamisen ja pystyin varaamaan ajan netin kautta. Selitteeseen kyllä laitoin että pitkittynyt flunssa. 

Maanantaina illalla olo olikin aika hyvä, mietin että varasinko lääkäriajan turhaan. Vaan ei hätää, yö oli taas tukkoisuutta ja yskimistä ja satunnaista Mynthoneiden imeskelyä. Tiistaina lääkäri kuunteli keuhkot selän puolelta, lisäksi kurkkasi nenään ja kurkkuun. Sain kortisonisuihkeen helpottamaan tukkoisuutta, apteekissa sitten sanottiin että menee 1-2 päivää ennen kuin vaikuttaa. Sairaslomaa tuli torstaihin saakka. 

Tauti ei ole ollut mitenkään suoraviivainen vaan vointi on vaihdellut. Keskiviikkona aamu oli vaikea, mutta iltaan mennessä oli tuntunut jo monta tuntia, että ehkä tämä joskus loppuu. Torstai tuntui taas keskiviikkoa heikommalta. 

Menin perjantaina töihin, mutta olin jo etukäteen sopinut kollegoiden kanssa että en mene asiakaspalveluun vaan istun työhuoneessani. Sen verran oli vielä kuivaa yskää. Myös viikonlopun olin töissä, kulttuuritehtävien merkeissä. Eilen vietin päivän Orivedellä kiertelemässä Vanhat talot ja pihat -kohteita. Kollegani kuljetti minut keskustasta aseman seudulle, mikä säästi paljon askelia ja noin 45 minuuttia aikaa. Olin kuitenkin lenkkivaatteet päällä, joten tultuani junalla Tampereelle lähdin rautatieasemalta kävelemään kohti Linnainmaan Prismaa ja Citymarketia. Liikuin herkällä korvalla kropan kanssa; lauantaina oli vielä kolme yskänpuuskaa niin en ehkä ole vielä täysin kunnossa. Huomasinkin, että hitaampi vauhti oli oikein tervetullut versio, lisäksi tein suht lyhyen lenkin. En hengästynyt, mutta rinnassa tuntui painetta ja jalat olivat voimattomat. 45 minuuttia / 4,27 km / 134. Eli keskisyke oli suunnilleen sama kuin yleensä kävelylenkeillä, mutta keskivauhti 10.32 oli puoli minuuttia - 40 sekuntia normaalia hitaampi. Ihan ok fiilis jäi kuitenkin. Olin varautunut menemään osan matkasta bussilla, ja on hyvä että jaksoin tuon kolmevarttisen eikä tuntunut tulevan jälkiseuraamuksia. Illalla olin kyllä tosi väsynyt, päivä oli taas pitkä kun lähdin kotoa klo 7.30 ja takaisin olin iltakuuden maissa, ja päivän olin pääosin seisaaltaan.

Tänään oli tarkoitus olla koko päivä etätöissä, postata tapahtuman Facebook-sivulle eilen kuvaamiani kohteita ja lisäksi tehdä albumi kaikista muistakin kohteista. Jouduin kuitenkin katkaisemaan työpäivän ja tekemään 3 tunnin pyörähdyksen Orivedellä; piti hakea vara-avain jotta puolisoni serkku saa toimitettua sen Saksaan huomenna. Puolisoni sisar on tulossa Suomeen ajankohtana, jolloin emme ole kotona, ja koska lento laskeutuu puoliltaöin niin heidän on loogista tulla meille yöksi. Kerrostalon kanssa on toki avainongelma, kun avainta ei voi piilottaa pihalle kukkaruukkuun. No, nyt logistiikkaongelma on ratkennut. Paitsi että äsken tuli viesti että avainta ei ehkä tarvitakaan, eli tein turhan reissun. Menin taajamajunalla Oriveden keskustaan, nappasin avaimen kirjastolta, sitten lenkkeilin asemalle ja tulin IC-junalla takaisin Tampereelle. Tämä lenkki oli eilistä parempi, 1 h 8 min /6,5 km / 130. Keskivauhti 10.28. Eli hivenen nopeampi vauhti ja hivenen matalampi keskisyke. Yli tunnin lenkki meni kuitenkin hyvin. En olisi jaksanut pidemmälle mutta iloitsen siitä että jaksoin noinkin pitkään. Keho ei tuntunut yhtä väsyneeltä kuin eilen, vaikka kello onkin huutanut punaisella  jo kaksi viikkoa. En tiedä johtuuko jääkiekkokisoista ja siitä, että Suomen pelit yleensä loppuivat klo 23 jälkeen, mutta en ole saanut iltaisin unta kisojen jälkeen. Usein olen hereillä klo 2, tai 3.30. Sairaslomalla sillä ei niinkään ollut väliä, kun ei ollut aikaista herätystä. Mutta silloinkin havahduin usein viimeistään aamuyhdeksältä. Esim. viime yönä nukahdin kellon mukaan klo 1.55 ja heräsin aamulla kellonsoittoon klo 8.05. Mutta kun katsoin kahden viikon tilastoja, yleensä jompikumpi oli vihreällä, eli yleensä uni oli huono ja punaisella, mutta ANS-tila hyvä ja vihreällä. Vain pari kertaa toisinpäin. Eli hengitystiheys, leposyke ja sykevälivaihtelu pysyvät kuukausittaisen keskiarvon tasolla tai sen ylikin, vaikka uni jää lyhyeksi ja sisältää paljon keskeytyksiä.  

Ensi viikko on hyvin poikkeava tavanomaisesta, mutta olen siihen suunnitellut jotain. Huomenna on töistä vapaapäivä, joten käyn ehkä Arboretumissa kävelemässä tai jos on huono sää niin salilla. Tiistai voisi olla lepopäivä. Keskiviikkona menen Hämeenlinnaan Kirjastopäiville, ne jatkuvat perjantaihin saakka mutta koska Hämeenlinna on lähellä niin tulen öiksi kotiin. Keskiviikkona ohjelma loppuu n. klo 16, ja sitten on väliä ennen kaupungin vastaanottoa klo 19. Ajattelin ottaa lenkkivaatteet mukaan ja käydä kävelemässä Hämeenlinnassa. Vastaanotolta joudun lähtemään ajoissa, juna kotiin lähtee iiltayhdeksän maissa. Kotona olen kymmenen jälkeen, ja sitten torstaina on lähtö kahdeksan junalla takaisin. Torstai on siis lepopäivä, koska oletettavasti yöunet jäävät tuossakin vähiin. 

Perjantaina pääsen Kirjastopäiviltä ajoissa pois, olen takaisin Tampereella kolmen maissa iltapäivällä. Aika lailla siitä suoraan lähdemme ystäväni kanssa Kuopioon viikonlopuksi. Piti mennä sinne jo kaksi viikkoa sitten mutta sairastuin niin siirrettiin. Pakkaamme mukaan teltan ja kävelysauvat. Alkuperäinen suunnitelma oli sauvakävellä pitkään ja hartaasti, mutta katsotaan nyt. Ääneni tuntuu olevan yhä painuksissa, ja välillä - onneksi enää harvoin - yskittää. Koronan kotitesti oli kuitenkin 6 päivää peräkkäin negatiivinen, eikä kumpikaan lääkäreistä uskonut että kyseessä olisi muu kuin perusflunssa. Mutta koska minulla on perussairautena sydänvika, olen erityisen varovainen välttääkseni sydänlihastulehduksen. Lähdenkin Kuopioon sillä mentaliteetilla, että sauvakävelyvauhdin on oltava rauhallinen eikä lenkit saa venyä kolmetuntisiksi. Onneksi olemme myös kovia sauna- ja uinti-ihmisiä, niin saamme aikamme kulumaan myös siten :) 

Kivaa kesää, ihana että on lämmintä! Tampereella on käynyt melko kova tuuli, niin ei ole ollut liian kuuma, ainakaan vielä. 

Mahtavia treenejä - ja sitten iski flunssa

 

Viime sunnuntaina en ennättänyt kirjoittaa postausta, koska jääkiekkokisat, joten taas summaan yhteen kahden viikon tekemiset. Tai oikeastaan puolentoista viikon; keskiviikkona iltapäivällä sain seurakseni kurkkukivun joka torstaiksi kehittyi kunnon flunssaksi. Viidettä päivää siis mennään, ja yhä vaan on kurkku ja pää kipeät ja yskittää. Koitin äsken järjestellä vaatekaappia ja totesin että ei tule mitään. Ei varsinaisesti huimaa mutta sen verran heitätti päästä että piti istua takaisin alas. Chattailin päivällä lääkärin kanssa, hän kirjoitti huomisen sairaslomaa mutta sanoi että jos ei mene ohi niin sitten pitää mennä vastaanotolle kuunteluttamaan keuhkot. En nyt ihan hirveän luottavainen ole, että parantuisin tiistaiksi. 

Mutta lähdetään taas liikkeelle alusta, eli näin ennätin treenata ennen flunssaa. 

Tiistaina 24.5. kävelin Orivedellä iltavuoron jälkeen töistä junalle, 1 h 1 min / 6,15 km / 131. Onninpolkua ja radan vartta pitkin, siellä on tasaisimmat maastot. 

Torstai 26.5. oli helatorstai, se oli palkkatöistä vapaa mutta vapaaehtoishommissa oli iltavuoro. Päivän liikuntana oli ystävän kanssa bodycombat-tunti. Edelliskerrasta olikin jo vissiin pari viikkoa, joten kivaa oli! 

Lauantaina 28.5. kävin salilla pyöräilemässä tunnin verran. Tampereella oli sadepäivä niin kävin pakenemassa sitä Kalifornian aavikolle ja Patagonian sademetsään. 

Sunnuntaina 29.5. tein kävellen perus-Pyynikkikierroksen, 46 minuuttia / 4,6 km / 142. Menin vaihteeksi eri suuntaan kuin useimmiten, lähdin Eteläpuistosta alas kesäteatterille ja Varalan puolelta ylös harjulle, palloiluhallin puolelta alas. Raskasta oli. Illaksi menin viimeistä kertaa akkreditointitoimistolle. Aamuvuoro olikin jo pakannut melkein kaiken kasaan, joten illassa ei juuri ollut tekemistä. Itse asiassa kaikki muut paitsi minä olivat saaneet vapaapäivän, ja minäkin sain lähteä hyvissä ajoin. Ennätin siis nähdä loppuottelun kokonaan, vaikka olin varautunut katsomaan ensimmäisen erän toimiston telkkarista :) 

Tämän viikon maanantaina tein salilla yhdistelmätreenin, ensin puoli tuntia kuntopyöräilyä ja perään 31-minuuttinen voimaharjoittelu. 

Tiistainakin satoi, joten pyöräilin salilla 1 h 15 min. Tuumasin että heti kun kisat loppui ja turistit lähti pois niin alkoi sadekelit... 

Keskiviikkona tein retken Helsinkiin, menin Käpylään kokemaan noin tunnin mittaisen Eläköön Edith -kävelykuunnelman. Yhdistin retkeen lenkin. Olin katsonut kartasta että Pasilan asemalta on vain vajaat 3 km Käpylän pelastusasemalle, joten jäinkin junasta pois jo Tikkurilassa. Luulin ehtiväni kävellä Käpylään asti mutta toisin kävi. Edellisestä lenkkikerrasta tuolla päin oli niin pitkä aika, että en meinannut löytää radanvarren reitille. Tarkoitus oli mennä Helsingin suuntaan radan oikeaa reunaa, Vantaan kaupunginmuseon ohi kohti Puistolaa ja siitä eteenpäin. Päädyin kuitenkin Heurekalta radan toiselle puolelle. En ollut varma, kulkeeko tie koko matkan radan vartta, joten Malmilla vaihdoin puolta ja sitten taas Pukinmäen jälkeen takaisin toiselle puolelle. Lopulta pysähdyin Oulunkylän asemalle ja menin siitä lähijunalla Käpylään. Alkoi tulla kiire, koska oli ehdittävä kuunnelman jälkeen Pasilaan ja paluujunaan Tampereelle. Junaan joka oli tietysti varttitunnin myöhässä... Hyvä lenkki tuli kuitenkin, 1 h 27 min / 9 km / 140. 

Ensin ajattelin, että olipa Helsingin lenkillä kova keskisyke; 140 on kymmenisen pykälää korkeampi kuin yleensä. Mutta sitten huomasin että keskivauhti oli 9.41 / km, eli sekin oli 15-20 sekuntia tavallista nopeampi. Kävelykuunnelman ajaksi laitoin t-paidan päälle kuoritakin. Junamatkalla kotiin kurkkuni kipeytyi, ajattelin että ehkä kylmetyin kun en pukenut välikerrosta. Tampereen asemalla laitoin kuoritakin alle fleecepaidan. 

Torstaiaamuna heräsin sitten ääni raakkuvana, illalla nousi lämpö niin että enimmillään oli 37,6. Perjantai oli parempi päivä, kurkku oli tosi kipeä mutta lämpö oli laskenut eikä päänsärkykään ollut kovin paha. Nyt viikonloppuna onkin sitten ollut vaikeampaa. Yskittää melko lailla, ja päänsärky on tänään tuntunut pahenevan entisestään. Lienee viisasta, että varaan huomenna lääkäriajan. 

Työterveytemme nettisivu ei ollut ihan ajan tasalla. Kun klikkasin että minulla on hengitystieoireita, en päässyt varaamaan lääkäriaikaa, vaihtoehtoina oli etävastaanotto, puhelinsoitto neuvontanumeroon tai ajanvaraus koronatestiin. Jonotin 20 minuuttia neuvontanumeroon, sitten päätin kokeilla chattia. Siinä luvattiin että lääkäri vastaa tunnin kuluessa, ja vain muutamalla minuutilla meni yli. Kävi ilmi, että työterveydellä ei ole enää erillistä infektiovastaanottoa Taysissa, vaan flunssapotilaatkin hoidetaan Ratinassa. Eli jos haluan varata ajan netin kautta, minun täytyy varmaan valehdella että ei ole hengitystieoireita, sitten pääsen varaamaan aikaa. Muuten täytyy soittaa neuvontanumeroon ja jonottaa taas ties kuinka kauan. Olisin ehkä toivonut, että lääkäri olisi varannut minulle ajan huomiseksi, mutta hän oli ennalta lukenut botin kysymyksiin antamani vastaukset ja sanoi jo ensimmäisessä viestissä lähettävänsä minulle viestin liitteenä sairaslomalapun tälle päivälle ja huomiselle. En siinä sitten ruvennut pullikoimaan. Hyvä vaan että on jo sairasloma huomiselle, niin ei ole painetta aamulla että tarvisi saada vastaanottoaika samalle päivälle.

Eli siis mitään tietoa ei ole, milloin pääsen palaamaan treenien pariin. Jos tässä menee viikko tai ylikin, niin syytä on pitää pari kolme oireetonta päivää ennen kuin alkaa rehkiä. 

Mukavaa alkukesää!

Laura Arffman: Mona-Liisa: urheilija, muusikko, ihminen

 

Laura Arffman: Mona-Liisa: urheilija, muusikko, ihminen

Gummerus 2020

319 s.

Mona-Liisa Nousiainen oli poikkeuksellinen ihminen. Hämmästyttävän pitkään hän pystyi pärjäämään sekä hiihdossa että yleisurheilussa. Hämmästyttävän pitkään hän pystyi yhdistämään maastohiihtohiihtouran maajoukkueessa ja musiikkiopinnot. Kun kuvioihin tuli perhe, paloa oli silti yhä sekä urheiluun että musiikkiin. En usko, että monikaan olisi jaksanut yhtä monipuolista menoa, etenkin kun lapsen sairaus vaati varhaislapsuudessa pitkiä sairaalajaksoja. Mutta Mona-Liisa oli järjestelmällinen; kun arki oli tarkkaan aikataulutettu, kaikki oli hallinnassa. Isovanhemmista oli onneksi apua lasten hoidossa.

Kun urheilu-ura oli juuri päättynyt, Mona-Liisa sairastui. Syöpä, tuo katala sairaus, havaittiin liian myöhään. Aina voi jossitella, mitä olisi tapahtunut jos se olisi löydetty aiemmin. Olisiko Mona-Liisan elämä silti päättynyt liian aikaisin? 

Mona-Liisasta puhutaan usein erityislahjakkaana ihmisenä. Sibelius-Akatemiassa opiskelevat muusikot ovat kuitenkin kaikki jollain tapaa lahjakkaita. Samoin he, jotka hiihtävät maajoukkueessa maailman kovimmalla tasolla. Mona-Liisan lahjakkuus sekä urheilussa että musiikissa oli lahjakkuutta työntekoon ja harjoitteluun. Hänellä oli vahva taipumus sekä fyysiseen että taiteelliseen osaamiseen, mutta ennen kaikkea Mona-Liisa osasi asettaa tavoitteita ja löytää keinot niiden saavuttamiseen.

(...)

Varsinaista raskauden jälkeistä ohjausta oli Mona-Liisalle tarjolla vähän, mikä teki tilanteesta hieman koomisenkin. Jos Mona-Liisa olisi loukannut vaikkapa polvensa ja se olisi leikattu, hän olisi käynyt useita kertoja tarkistuttamassa jalkansa lääkärillä. Polvea olisi kuntoutettu fysioterapialla. ja sen vahvistamiseksi olisi tehty tarkka suunnitelma. Raskauden jälkeen Mona-Liisalle kuitenkin riittivät neuvot, joita hän lähellä olevilta asiantuntijoilta sai, ja ylikunnon myötä hänestä oli myös tullut tarkka oman kehon tuntemusten kuuntelija.

(...)

Aloitamme ensimmäisestä joulusta. Mietin joulua ja juhlan merkitystä. Yritän päästä tunnelmaan ja pohdin asioita, jotka eivät kuulostaisi noin kymmenvuotiaan kirjeeseen kirjoitettuna liian teennäisiltä. Kysyn, mikä Mona-Liisalle on ollut jouluissa tärkeää, pienet tai isot asiat, konkreettiset tai vähemmän käsinkosketeltavat. Päädymme siihen, että Mona-Liisa kehottaa Isabellaa vaalimaan muistoja, mutta olemaan rohkea ja rakentamaan uusia perinteitä isänsä kanssa kahden. Juttelemme siitä, millä tavoin Mona-Liisa on äitinä läsnä tulevinakin jouluina. Äiti ei katoa, vaikka perheen joulutavat ilman Mona-Liisaa hieman muuttuisivatkin. 

Kirjan kirjoittanut Laura Arffman oli Mona-Liisan ystävä, ei lapsuudesta asti vaan vasta aikuisiällä. Se on mielestäni kirjan kannalta hyvä asia. He tapasivat ensi kertaa haastattelutilanteessa vuonna 2007, mutta ystävystyivät vasta vuosia myöhemmin. Näin ollen suhde ei ollut liian läheinen ja tuttu. Kun yhteisiä lapsuusmuistoja ei ole, ei kirjasta tule Arffmanin kertomus Mona-Liisasta, ei tule hänen surutyönsä. Päinvastoin. Kirjassa Mona-Liisan elämää käydään läpi sitaatein, niin hänen omin sanoin kuin perheenjäsenten, ystävien ja maajoukkueen silloisten jäsenten kertomana. Mona-Liisasta piirtyy kaikkien kautta samanlainen kuva, eli hän ei ollut yhdelle ihmiselle yhdenlainen ja toiselle toisenlainen. 

Harvoin kirjoja lukiessa itkettää, mutta tämän kanssa kävi niin. Miksi Mona-Liisan aika täyttyi niin aikaisin? Olin aikanaan kymmenisen vuotta töissä ikäihmisten kotihoidossa, ja siellä näin lukuisia kertoja tilanteita, jossa ihminen meni illalla nukkumaan toivoen, että ei enää herää aamulla aamulla. Miksi toiset elävät aina vaan, vaikka olisivat valmiita lähtemään? 

Sairaus toi mieleen myös muistoja omasta elämästäni. Yhden isovanhempani kuolemasta olen yhä vihainen, vaikka siitä on pian 20 vuotta aikaa. Hän sai ensin virheellisen diagnoosin oireelleen, ja kun oire uusiutui, sitten vasta alettiin tutkia tarkemmin. Löydettiin syöpä etäpesäkkeineen, eikä aikaa ollut enää kuin kuukausia. Olen omat jossitteluni tehnyt, että mitä jos kasvain olisi löydetty heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Olisiko silti ollut myöhäistä, koska oireen aiheutti etäpesäke eikä itse kasvain? Tänä keväänä entinen koulukaverini kuoli syöpään, kahdesti hän kukisti sen mutta kolmas kerta oli liikaa. Kouluikäiset lapset jäivät ilman äitiään. 

Olen menettänyt joitakin ihmisiä liian nuorina, ja lohtunani on yksissä hautajaisissa kuulemani papin sanat: on ihan ookoo olla vihainen. Mitään muuta en hänen puheestaan muista, mutta noista sanoista olen kiitollinen. Kuoleman koskettaessa on sallittua kokea muutakin kuin surua. Pidän lohdullisena ajatusta siitä, että on sallittua olla vihainen, on sallittua purnata elämän ja kuoleman epäreiluudesta.