Kesähaaste selätetty, katse syksyyn

Huh! Tiukille meni, mutta eilen sain kasaan viimeiset pisteet GoGon kesähaasteesta, 60/100 saavutettu ja palkinnoksi treenikassi. Niin paljon kohkasin kassista että bussissa huomasin juomapullon jääneen pukkariin, tietenkin juuri sen juomapullon jonka sai palkinnoksi 20 pisteestä... Soitin salille että jos se vielä on tallessa niin haen ensi viikolla. Nyt on pakko pitää lepopäiviä. 

Kesähaaste oli kiva, mutta nimensä mukaisesti haastava. 100 pistettä olisi ollut tosi vaikea kerätä, koska se olisi vaatinut vierailua GoGo Express-saleilla Turussa, Lahdessa ja Jyväskylässä. Ratsastustapahtumaan vaadittiin aiempaa osaamista. Muutenkin tapahtumat olivat vain yhden kerran, joten suurin osa niistä jäi väliin. Rantalentopallo kiinnosti, mutta olin iltavuorossa. SUP-jooga ja SUP-pilates olivat sellaisena lauantaina, jolloin oli muuta menoa. Terassi-HIIT ja Terassi-core olivat tarjolla puoliltapäivin, eli kirjaston iltavuoron aikatauluun nähden mahdottomaan aikaan. Viisi jumppaa meni ohi siksi, että joko pitkän matkan tai kaupungin bussi oli myöhässä. Flunssa vei puolitoista viikkoa, polkujuoksuviikonloppu viisi päivää. Kesäloma oli ensimmäinen neliviikkoinen neljään vuoteen, joten reissasin ja mökkeilin melkein koko ajan, enkä käynyt Tampereella kuin kääntymässä. Lopulta kävi niin, että pisteiden keräämisessä tuli kiire ja paineita. Olin myös tehnyt jumppia aika epätasaisesti, helpompia yhden kerrallaan, niinpä kahdelle viimeiselle viikolle jäi tosi paljon puolituntisia joista suurin osa oli HIITtiä. Tällä viikolla jumppaa tuli hitusen vajaa 7 tuntia, viime viikolla hitusen vajaa 7,5. Sinänsä tuntimäärä ei ole iso, mutta kun kroppa on tottunut tekemään sen pääosin juosten niin nyt on ollut aika tukossa. Olen kyllä venytellyt joka ilta :)

Tässä pahoin kärsinyt haastepassi:

Jos haaste tulee myös ensi kesänä, on syytä harkita vähän tarkemmin suoritusjärjestystä. Nyt kävi niin, että viimeisenä viikonloppuna olisi ollut aikaa käydä jumpassa, mutta minulla oli jo tehtynä kaikki tarjolla oleva. Eli kannattaa katsoa lukkaria sillä silmällä, että kerää ensin niitä joissa on vain yksi viikkontunti tarjolla. 

Tykkäsin kaikista joogatunneista, yinjooga uutena ja astanga vanhana tuttuna tulevat säännölliseksi osaksi syksyn treeniä. Bodycombatista olen tykännyt aina, en tiedä miksi. Eniten pelkäsin juoksumaton kuntotestiä, koska minulla on vain yksi kokemus juoksumatosta ja sekin vuosien takaa. Testi oli onneksi vain 5 minuuttia, joten sain pehmeän laskun matolle. Siinä ajassa ei tullut ilmiötä, että matolta nousemisen jälkeen huone pyörii silmissä ja on pakko istua alas. Hyvä kokemus; nyt tiedän uskaltavani matolle kaikkein pahimpina lumimyräkkä- ja pakkaspäivinä. Testi meni jokseenkin pieleen koska en osannut käyttää mattoa. En tiennyt millä vauhdilla olisi pitänyt juosta, näytöllä oli 3,2 jotain = 7,5 km/h, muita numeroita ei näkynyt km/h:ksi muutettuna. Enkä ymmärtänyt että kädet olisi pitänyt pitää laitteen sykesensoreilla, nyt se huomautti asiasta puoli minuuttia ennen testin päättymistä joten ei liene yllätys että testin tulos oli huono. Ehkä kokeilen toisen kerran vähän pk-lenkkiä reippaammalla vauhdilla ja kädet kiinni laitteessa :D 

HIIT-tunnit olivat pahoja. Oikeastaan joka kerta ajattelin, että kuntoni ja pääni eivät kestä hyppyjä. Vaikka steppilauta on matalalla tasolla, sille hyppääminen on tosi pelottavaa. Joskus aiemmin juoksukoulussa hypittiin kevyiden noin polvenkorkuisten aitojen yli, paitsi minä joka hypin sivussa. Esteet ovat kertakaikkisen pelottavia, olivat ne kuinka matalia tahansa. Kotona ei ole mikään ongelma hypätä sohvalle, ehkä siksi että vastassa on selkänoja josta saa kiinni jos hyppy kaatuu eteen. Aika moni tunti oli sellainen, että olin jo tehnyt alle muuta, joko puistojumppaa joka olikin puisto-HIIT, tai spinningiä tai tanssillista jumppaa. Usein tuntui siltä että kyykyissä ei ollut enää voimaa mennä alas, mutta vastaavasti laukka steppilaudan yli tai hypyt tuntuivat yllättävänkin kevyiltä.

Aakkoshaaste oli hikinen urakka! Leuanvetoja en saa edes kuminauhalla, sen sijaan tein toisen sarjan punnerruksia. Mutta tästä saan hyviä vinkkejä, jos tai kun haluan juoksulenkin päälle tehdä muutaman lihaskuntoliikkeen. Ettei tule aina tehtyä samoja vatsarutistuksia ja peruskyykkyjä. 

Tämä ei ole kidutuskone vaan Parkin hierontatuoli. Ohjelmoituna 3 eri tehoista hieronta-ohjelmaa, kukin vartin kestävä. Luulenpa että tämä ja Cityn vastaava tulevat osaltani kovemmalle käytölle kuin tähän asti. Sen verran oli jalat kireinä kun tässä istuin, että en voinut samaistua kaverini tuntemuksiin, hän kun oli nukahtanut :) 

Tämä päivä on nyt aivan totaalilepoa, tarkoittaa sitä että aamulla tein suursiivouksen, välissä katselin Criminal Mindsin tuotantokautta numero 12, nyt kirjoitan tätä, sitten teen päiväruuan ja katson lisää Criminal Mindsia. Ensi viikolle ei ole treenisuunnitelmaa, mutta tarkoitus on palata takaisin juoksubaanoille. Seuraava koitos (tällä tietoa) on Pirkan Hölkkä 7.10. Jumppaviikkojen jälkeen ehtii hyvin palata juoksumoodiin. Väliin tulee tässäkin pieni katkos, sillä lähdemme ystävieni kanssa kuun vaihteessa pitkäksi viikonlopuksi New Yorkiin. Tai sanotaanko niin, että uskon olevani siellä vasta kun kone on laskeutunut. Joitakin vuosia sitten olimme siskoni kanssa ostaneet halvat lentoliput jo kesällä, sitten kävi niin että kun maanantaina piti lähteä niin lauantaina kaupunkiin osui hurrikaani, ja maanantai oli ensimmäinen päivä jolloin kaikki lennot oli peruttu. Nyt on vähän sama fiilis, halvat lentoliput on ostettu ajat sitten ja reissua odotettu, samalla on pieni hermostuneisuus että mitä jos taas tulee jotain. 

Mitä teidän alkusyksyyn kuuluu? 

Jumppaviikot

Polkujuoksuviikonlopun jälkeen olen keskittynyt jumppaamaan, tai virallisemmin ryhmäliikuntaan. GoGon kesähaaste päättyy sunnuntaina 9.9, ja matkaa tavoittelemaani 60 pisteeseen taitaa olla sittenkin liikaa, vaikka loppukiriä yritänkin. On vaan niin, että vuorotyö on syönyt aika monta mahdollisuutta osallistua yksittäisiin tapahtumiin, kuten rantalentopalloon. Lisäksi onnettomuudet ysitiellä sekä ratikkatyömaan aiheuttamat ruuhkat ovat myöhästyttäneet busseja, joten olen missannut useammankin tunnin johon olen ollut matkalla. 40 pistettä eli paita on kuitenkin vielä saavutettavissa... Viikon päästä teen kattavamman katsauksen siitä, mitä kaikkea 100 päivän haasteeseen on omalta osaltani kuulunut, tänään haluan tehdä yleisempää fiilistelyä.

Haaste on aikaansaanut sen, että olen osallistunut sellaisille tunneille joille muuten en taatusti olisi mennyt. Huominen bodyjam vähän jännittää, koska tanssilliset tunnit eivät kuulu mukavuusalueelleni. Yleensä niissä liikutellaan liian montaa raajaa liian eri suuntiin :D HIIT-tunnit ovat silkkaa murhaa, mutta niistä voi varastaa ideoita kotona tehtävään lihaskuntotreeniin.  Muokkaus, tone ynnä muu lihaskuntotreeni ei oikein nappaa, mieluummin aherran salin puolella. Bodycombat on kivaa, on ollut aina. Yin-jooga onneksi jatkuu syyslukkarissa, kahdella viikkotunnilla, joten on todennäköistä että pääsen jompaankumpaan. 

Iloisin yllätys on tullut vastaan Gogo Express - saleilla. Sekä Linnainmaan että Lielahden salit näyttävät ulkoapäin melko pieniltä ja vaatimattomilta. Mutta kun astuu sisään niin huomaa että tilaa on kuin teollisuushallissa! Linnainmaalla oli torstai-iltana paljon väkeä, mutta laitteita on niin rutkasti että ruuhkaa ei ollut. Vapaapainoalueet ovat isoja. Monesti olen tuskaillut Cityn ahtautta, ja käynyt siellä aamuisin ennen iltavuoroa. Nyt mietin, että Linnainmaa osuu kivasti työmatkan varrelle, taidankin alkaa käydä tekemässä salitreenit siellä. 

Viimeinen viikko sisältää vielä paljon jumppaa, osa tosin on 20- tai 30-minuuttisia. Tulossa on mm. virtuaalispinningiä ja teräspakaroita. Onneksi muutaman pisteen saa myös helpommalla, vielä puuttuu kohdat kuten pyöräile salille, Parkin hierontatuoli ja hoida kukkia Parkissa :)

NiceTRAIL 2018

Sunnuntaina 19.8. Tampereen Kaupissa järjestettiin naisille suunnattu NiceTRAIL. Ystäväni on kärsinyt jalkaongelmista, ja hän tuumi että tämä 7 km (7,2 km) voisi olla sopivan pituinen matka. Loppupätkällä tosin oli sen verran teknistä polkua, että sanoin hänelle edellispäiväisen Himos Enjoyn olleen siltä osin helpompi, koska eteneminen oli enemmän juoksemista ja vähemmän juurien ja kivien yli loikkimista.

Toinen syy osallistua oli se, että tapahtuma oli näin lähellä, minulla muutaman kilometrin päässä kotoa. Kaupin maastot ovat ennestään tuttuja mutta vain kuntoradan osalta. Poluille en ole uskaltautunut yhtä yhteislenkkiä ja toista omaa kokeilua lukuunottamatta. Eksymisen (ja uupumisen) peikko on aika suuri. 

Suuntasimme Rauhaniemen uimarannalle noin varttia vaille yhdeltätoista. Haimme kisanumeron, söimme pientä välipalaa ja osallistuimme alkulämmittelyyn. Startti oli kahdeltatoista. Reitti lähti lievään ylämäkeen hiekkatielle, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen vaihdettiin polulle. Alkuun se oli helpompaa ja loppuun vaativampaa. Varsin pian huomasin, että lauantai painaa kropassa. Pitkään oireillut vasen puoli oli väsynyt, ylämäessä tuntui ettei jaksa edes kävellä ja loppupuolella alamäessä tuntui että jalat antavat periksi ja uhkaavat pettää alta. Ei siis koskaan enää näin, että kaksi tapahtumaa peräkkäisinä päivinä! Eikä myöskään niin, että edellisenä iltana hilluu festareilla, ja vaikka onkin selvin päin niin on kotona vasta 0.30 ja pääsee nukkumaan klo 1, kellon soidessa aamuyhdeksältä...

Reitti oli kiva, sekä tiepätkät että polut hyvässä kunnossa. Lopussa mentiin pitkät pätkät aivan Näsijärven rannassa, joten maisemissa ei ollut valittamista. Reitti oli selkeästi merkattu, vain yhdessä kohtaa meinasin mennä ohi. Lasketeltiin kohti rantaa ja merkitty reitti kääntyikin jyrkästi vasemmalle. Olin jo menossa suoraan kunnes onneksi tajusin, että edessä ei näy reittimerkkejä. Maalissa kuulin, että jotkut olivat kipittäneet rantaan asti. Isoa kiertoa siitä ei tullut, koska oikea polku meni ihan rannan vierestä. Kyse oli enemmänkin metreistä kuin kymmenistä metreistä. 

Maalin saavuin kilpasarjan viimeisten joukossa ajalla 1.09,33. Minkäänlaista loppukiriä ei irronnut, en välittänyt edes yrittää kun tunsin että kroppa on ihan tyhjä. Maalissa ensin pari mukia vettä ja sitten tuotekassi mukaan. Kasseja oli muuten jakamassa maajoukkuesuunnistaja Venla Harju :) Ystäväni kanssa haettiin autosta vesipullot ja sitten istuttiin alas odottamaan arvontaa. Voittoja ei osunut meille, mutta mikäpä siinä oli istuskellessa aurinkoisella rannalla, tuulen vilvoitellessa. 

Tuotekassin sisältö on kiva. Mukana on mm. Sport-lehti, aurinkorasvaa, kasvorasvaa, huulikiilto, alennuslippu sisustus-outletiin... Sen verran myöhään ilmoittauduttiin että paitaa ei saatu tilattua, mutta ei haittaa. Kaunis sää, hyväkuntoiset polut, juoksun aikainen ja sen jälkeinen jutustelu tuntemattomien kanssa sekä aina yhtä ihana Näsijärvi takasivat hyvän fiiliksen.

Juoksuhaasteeseen kuittaan kohdan 4, "tee polkujuoksulenkki". 

Himos Enjoy 2018

Päätös osallistua Himos Trailiin syntyi aika yllättäen muutama viikko sitten. Kaveri houkutteli mukaan, sanoi että hänen kaverinsa on menossa, kyytikin järjestyisi. Oltiin joskus aiemmin puhuttu, että 17 km houkuttelisi, mutta nyt kaverillani on ollut jalkaongelmia eikä hän osallistunut tällä kertaa. Olimme ilmoittautuneet sunnuntaiksi Tampereelle NiceTRAILiin, joten päätin että Himoksella riittää 9 km. Päätös oli oikea; voipi olla että en olisi selvinnyt maaliin pidemmältä matkalta... 

Perjantai oli pitkä päivä. lähdin kotoa töihin klo 6.25. Töiden jälkeen tulin käymään Tampereella, kävimme kaverini kanssa Kaupinojalla uimassa ja samalla hain unohtuneita varusteita. Uinnin jälkeen junailin vanhemmilleni Orivedelle, perillä olin iltayhdeksältä. Varustekassin olin toimittanut sinne jo etukäteen. Illalla katsoin kaikki valmiiksi aamua varten. Äitini huolehti, että olenko saanut iltapalaa, en kuitenkaan tuntenut itseäni nälkäiseksi. Jogurtin ja pari omenaa sain alas.

Lauantaiaamuna herätys oli klo 7. Väsyneenä nousin ylös. Onkohan tätä noloa sanoa, mutta pukiessani äiti kysyi otanko kaurapuuroa, ja alkoi keittää sitä... Syödessäni kysyi otanko muuta. Mietin että olisi saattanut olla järkevää syödä, otin omenan suoraan puusta mutta muuta maha ei vetänyt. Mukaan pakkasin banaanin ja pienen rusinapaketin. Puoli yhdeksän maissa kurvattiin kavereiden kanssa kohti Himosta. Matkaan meni kolmisen varttia. Koska parkkipaikka on kisakeskuksen vieressä, oli hyvin aikaa hakea numerolappu, käydä vessassa, syödä rusinat ja osallistua alkulämmittelyyn. Alla on videolla osa siitä; kaverini kuvasi pätkissä koko lämmittelyn mutta halusin tähän mukaan tuon missä flossataan - tai siis yritetään flossata... Mä olen tuo valkopaitainen tuossa keskellä :D (Täytyy tunnustaa että en ole varma rikkooko video tekijänoikeuksia - musiikki kuuluu - mutta jos niin tekee niin poistan sen.)

Lämmittelyn jälkeen vielä viime hetken hermoilut ja sitten lähtöalueelle. Varmaankin jännitti, koska mietin että onko nälkä vai paha olo, vatsassa outo tunne. Minkäänlaista taktiikkaa en ollut ajatellut, kunhan lähdin kokeilemaan millaista on juosta Himoksella. Tasan klo 10 kuului kellonkilinää ja sitten mentiin. Ensimmäinen kilometri kiersi kisakeskuksella, tuumin että tulikohan lähdettyä liian lujaa, se meni 8 minuuttiin sisältäen yhden nousun ja ruuhkaa. Toinen olikin sitten luulot pois - kilometri, noin 12.25. Silkkaa ylämäkeä, syke huiteli hurjan korkealla ja hiki valui. Mietin mitä teen täällä, miksi olen lähtenyt mukaan vaikka helteiden takia en ole juossut koko kesänä juuri yhtään. Että kunto ei riitä, enkö ikinä usko. Kolmas kilometri sisälsi pientä pistosta, siksi en lasketellut alamäkeä niin lujaa kuin olisin halunnut. Sitten taas ylämäkeä... Välillä mietin, että pääsenkö täältä pois. 

Reitin ainoa huoltopiste oli suunnilleen puolivälissä. Huutelin tullessani että on tämä hikistä hommaa, niinpä minut osoitettiin perimmäiseen pöytään juomamukien luo. Kaksi mukillista niin että osa suurin osa suuhun ja loput päähän. Sitten matka jatkui. Myöhemmin mietin, että olisinko saanut ottaa syötävää muista pöydistä vai oliko ne tarkoitettu pitkän matkan juoksijoille (double extreme starttasi klo 10, muut matkat klo 13). Toisaalta, vatsassa oli edelleen kuvottava tunne, joten en olisi mitään pystynyt syömäänkään vaikka olisi kehotettu. 

Huollon jälkeen alkoi totinen tappelu numerolapun kanssa. Kulmissa ei ollut reikiä hakaneuloille; ensimmäinen kulma oli revennyt jo ennen lähtöä. Nyt sama kulma repeili koko ajan, riippumatta siitä mihin kohtaan siirsin hakaneulan. Pian repesi toinenkin yläkulma, sitten irtosi kolmas... Lopulta jätin hakaneulat paitaan kiinni ja kuljetin numerolappua kädessä. Sitten huomasinkin, että hittolainen minähän seuraan sinisiä nauhoja enkä vihreitä merkkejä. Pysähdyin muutamaksi sekunniksi miettimään, olenko mennyt harhaan. Päätin etten ole. Edelläni menevät kääntyivät huollosta vasemmalle, ja vaikka en heitä nähnytkään enää juomataukoni jälkeen, olin varma ettei polku ole haarautunut. Jatkoin eteenpäin ja kohta näkyikin vihreitä maalimerkkejä. Tuli kyllä vähän tyhmä olo. Ainoa reitillä muistettava asia oli seurata sen värisiä merkkejä mitä numerolapusta löytyy, ja siinäkin epäonnistuin! :D Toki haarautuvat polut oli merkitty ja vieläpä niin selkeästi, ettei erehtymisen vaaraa pitäisi olla.

Loppupuolella olikin alamäkivoittoista baanaa, ja vähän ehdin nauttiakin. Kuuntelin puiden huminaa ja ihastelin hyväkuntoisia leveitä polkuja. Joku oli lähtöalueella sanonut, että loppu on teknistä, no ei ollut. Kiviä oli vähän, juuria ei ollenkaan, sai ihan oikeasti juosta eikä tarvinnut hyppiä. Eikä ahtautua isojen kivien raoista tms. Loppuun otin vielä kirin, sain haastajiksi pari lasta jotka keskeyttivät leikin ja lähtivät perään. Pidin heidät takana ja tuuletin maaliviivalla. 

Maaliviivalla olisi tehnyt mieli kaatua siihen paikkaan. Voimat oli totaalisen poissa. Vaikka hikoilin matkalla runsaasti, välillä oli kylmä. Juotavaa olisi kannattanut olla mukana; heti maaliin tultua join kolme mukillista mehua, kohta kaksi lisää ruuan kanssa ja sitten vielä yhden ennen kotiinlähtöä. Kotiin pääsin sujuvasti bussilla, pikavuoropysäkki on Himoksen tienhaarassa ja siitä on suora yhteys Tampereelle. Bussimatka oli aika mielenkiintoinen. Nousin sisään ja totesin, että varjon puolella on monta riviä yksittäisiä penkkejä. Niissä ei ole riittävästi tilaa varustekassille ja jaloilleni, joten pitää mennä riviin jossa on kaksi penkkiä. Auringon puolelle siis, koska en jaksa kantaa kassia yhtään kauemmas kuin parin rivin päähän ovesta. Siinä sitten istuin paahteessa janoisena, onneksi sentään mukana oli banaani ja rusinoita jotten joutunut olemaan nälkäinenkin. Tampereella tein pikavisiitin kotiin, sitten lähdin kaveripariskunnan kanssa Blockfesteillä. Kotona olin klo 0.30 ja sunnuntaiaamuna kello herätti 9.00 seuraavaan polkujuoksutapahtumaan... 

Himos Enjoyn miinukset ja plussat

Miinukset

- Numerolapun laatu. Lappu repeili jo ennen starttia, kastuttuaan vielä enemmän. Yllä on kuva maaliintulon jälkeen. 

- Ei osallistujamitalia. Tässä vaiheessa minulla on plakkarissa sen verran vähän tapahtumia, että mitali jaksaa kiinnostaa. 

Plussat

+ Numerolapuista tiedottaminen. Kun oli huomattu ongelmat Enjoyn juoksijoilla, klo 13 lähteville kerrottiin niistä ja kehotettiin huolehtimaan, että ajanmittauspalikka tulee maaliin kädessä, taskussa tai missä ikinä.

+ Aloittelijaystävällinen reitti. Ylämäet ovat painajaismaisia mutta polut ovat helppoja juostavia. 

+ Reittimerkinnät ja ohjaus. Nauhoja, lappuja ja maaliläiskiä oli tiheästi. Reittien erkaantuessa eri suunnat oli merkitty pahvitauluilla ja värikoodeilla. Pahimmassa risteyksessä oli henkilö ohjaamassa. 

+ Alkulämmittely. Hauska yllätys, että lämmittelyn vetivät nuoret tytöt. Lisäksi se oli tarina, kiivettiin ylämäkeä, hoidettiin pistosta, varottiin kaatuneita puita, poimittiin mustikoita, kiihdytettiin alamäkeen... 

+ Ruokailu. Maalissa oli tarjolla banaanipaloja, sipsejä ja pähkinöitä sekä juotavaa. Materiaalipaketissa oli mukana ruokalipuke, jolla sai keittolounaan. Keittovaihtoehtoja oli peräti kolme. Söin jauhelihakeiton, joka oli ihanan suolaista. Mukaan kuului salaatti (joka ei ollut pelkkää vihersalaattia vaan tarjolla oli myös pastaa ja pekonia, raejuustoa yms), leipä ja mehu / vesi. 

+ Peseytymismahdollisuus. Käytössä oli suihkut ja sauna. Siinä vaiheessa kun minä pääsin pesulle, kaikki naisten puolen neljä suihkua olivat käytössä mutta lämmintä vettä riitti. 

+ Tavaralahja. Materiaalipakettia hakiessa ojennettiin lahjaksi Swixin vyö. Otin sen heti käyttöön, koska oma vyöni oli sellainen että siihen mahtuu joko puhelin tai pieni rusinapaketti / energiageelejä. Uuteen sopii molemmat

Kaikkinensa tapahtuma oli kiva. Kisapaikalle oli helppo tulla, kaikki olennainen eli info, vessa, lähtöalue, ravintola ja suihkutilat olivat helposti löydettävissä. Ja vielä kun sattui hyvä - joskin ehkä hiukan liian lämmin - sää niin päivä oli mitä parhain. Oma suoritus ei ollut tälläkään kertaa optimi mutta tiedänpä tulevia vuosia varten mitä on luvassa. Ehkä joskus on laittaa hanaa viimeiseen ylämäkeen :)

Ai niin, se loppuaika... 1.32,27. 

Flunssailua ja palkintojahtia

Eräänä torstaina heräsin kurkku karheana. Mitä hittoa! Juuri kun kesälomalöysäilyn jälkeen olin pääsemässä treenin makuun! Perjantaina karheus jatkui, mutta muita oireita ei ollut. Niinpä päätin juosta testilenkin; bussipysäkiltä noin viiden kilsan kieppi kaupalle. Perillä ihmetys oli suuri: keskivauhti 8.02, nopein kilometri 7.44 ylämäkeen. Mitä täällä tapahtuu? Ai niin, helteet olivat ohi. 

Seuraava aamu olikin sitten kauhea. Pää täynnä räkää, olo kuin jyrän alle jäänyt, päänsärky. Viikonloppu meni niistäessä. Alkuviikko yskiessä. Outoa, vain yksi vaiva kerrallaan. Viikon jälkeen olo oli kohtalaisen hyvä. Lähdin liikkumaan varovasti mutta määrätietoisesti. Puistojoogaa, liikkuvuutta, spinningiä mutta tavallista kevyemmällä vastuksella. Vähän on ollut voimaton olo, oikeastaan tänään vasta tuntuu täysin normaalilta. Nyt onkin käytävä jumpassa ahkerasti, muuten aika käy vähiin jos aion saada liikuntakeskuksen kesähaasteessa 60 pistettä täyteen. Eilen sain kasaan 20 ja palkinnoksi juomapullon sekä pyyhkeen. On muuten mahtavat tekstit! Haaste loppuu 9.9, ja nyt kasassa on 22 pistettä. Eli vajaa 4 viikkoa ja 38 merkintää... Onneksi multipisteiden saaminen on varsin helppoa, esim. yhdistämällä kaksi puolen tunnin jumppaa tai pyöräilemällä Express-salille. Eikä jokainen piste vaadi hikoilua, sillä tekemättä on Parkissa kukkien hoito ja hierontatuoli :) 

Juoksemaan on tarkoitus mennä huomenna, liki kahden viikon tauon jälkeen. Alustava suunnitelma huomiselle ja torstaille on perinteinen 40-minuutin bussinodottelulenkki iltavuoron jälkeen, vaihteeksi kuitenkin ystävän kanssa. Viikonloppuna onkin juoksutapahtumia, sellaisia jotka ovat tulleet kalenteriin vähän yllättäen. Kaverin kaveri on lähdössä Himos Trailille, päätin lähteä mukaan kun saan kyydinkin. Aion tosin juosta vain Enjoyn eli 9 km. Ensin suunnittelin 17 kilsan matkaa, mutta se olisi ehkä liian rankka huomioiden, että viikkoa myöhemmin kipitän puolimaratonin Tampereella. Eiköhän tuolla lyhimmälläkin matkalla liene nousua riittävästi, ajatellen äskettäistä flunssaa sekä sitä, että juoksemme ystäväni kanssa sunnuntaina Tampereella NiceTRAILin 6 km. Matka ei ole pitkä mutta Kaupissa on ihan kivoja mäkiä, sielläkin... Saa nähdä kuinka akan käy :) 

Seksihelle: lenkkeillään vaikka ei jaksaisi

Heipä hei, pitkästä aikaa! Kyllä täällä vielä ollaan, vaikka kesä onkin sujunut vähemmän aktiivisissa merkeissä kuin mitä toivoin ja odotin. 

Lomailin neljä viikkoa, ja sinä aikana tein vain pari juoksulenkkiä. Hyötyliikuntaa tuli kohtalaisen paljon, kun tuli käveltyä sekä Tukholman reissulla että täällä kotikaupungissa. Miesystäväni kanssa kävimme katsomassa yleisurheilun nuorten MM-kisoja Ratinassa, lisäksi seurasimme terassilla jalkapallon MM-kisoja. Usein kävelimme joko kotoa kaupunkiin tai kaupungista kotiin. Askelmittariin kertyi monesti 14000-15000 askelta päivässä.

Kymmenottelijat lähdössä päätöslajiin 1500 metrille.

Kävimme myös Helsingissä katsomassa llveksen karsintapeliä Eurooppa-liigaan.

Eurojalkapalloa

Jo lomani aikana oli varsin lämmin, mutta töihin palattua iski se mitä iltapäivälehdet kutsuvat seksihelteeksi. Ikävä kyllä kirjastossamme ei ole ilmastointia, mikä tarkoittaa sitä että sisälämpötila on 31 astetta. Asiakaspalvelutiskissä on yksi pieni pöytätuuletin, joka parhaansa mukaan yrittää kierrättää ilmaa. Kun tuolla hikoilee 7-7,5 tuntia päivässä, ei ihan hirveästi ole virtaa lenkille. Iltavuorojen jälkeen olen kuitenkin juossut 35-40 minuuttia; kirjasto suljetaan klo 18 ja bussi lähtee klo 19, mitä siinä muutakaan tekisi kuin lenkkeilisi. Orivedellä ei kuitenkaan ole niin paljoa kauppoja, että niitä riittäisi kierrettäväksi useana päivänä. Lenkit ovat hitaita ja raskaita, keskisyke väkisinkin yli 140 vaikka vauhti on luokkaa 8.40 per kilometri. Yhtenä päivänä kävin aamupäivästä pururadalla kokeilemassa, olisiko varjossa viileämpää, no ei ollut!

Lenkkimotivaatiota vähentää myös väsymys. Asun kivitalon kuudennessa kerroksessa, ja tähän pääsee aamuaurinko paistamaan vaivatta. Tarkoittaa siis puoleenpäivään asti. Vaikka ranskalaisen parvekkeen ovi on auki, ja ikkunoissa kaihtimet kiinni, on asunnossa tukalan kuuma. Monena yönä olen valvonut kahteen asti, ja senkin jälkeen on ollut vaikeuksia nukahtaa. Aamuvuoroon kello herättää 6.40, joten aika vähillä yöunilla on menty viikolla. Tänään sitten nukuinkin yhteentoista saakka. 

Tukholmassa on kauniita rakennuksia

Södermalmilla

Hässelby strand: metrolla päättärille ja kävely rannalle

Djurgårdenissa saatiin seuraa :) 

Kesän aikana olen siis liikkunut fiiliksen mukaan ja olosuhteiden pakosta, enkä ole seurannut mitään ohjelmaa. Ärsyttää kun koko ajan on hirveä hiki, ja lenkkeily on kaukana nautinnollisesta. Ajattelen kuitenkin, että ehkä noista bussinodotushölköttelyistä on jotain hyötyä jossakin vaiheessa. Toistaiseksi jatkan samaan tyyliin. Pitkiksistä ei ole puhettakaan näillä keleillä. Keskiviikkoaamun 1 h 6 min pururadalla oli aikalailla maksimi, yhtään pidempään en olisi jaksanut. Hikoilen talvisinkin vaatteeni litimäriksi, saati näin kesällä. Juomaa kuluu, harmi vaan että kauppojen vissyhyllyt ovat usein tyhjiä, niin Orivedellä kuin Tampereella. Mutta en viitsi valittaa liikaa, kyllä ne räntäsateet sieltä taas tulevat... 

Juhannuslenkki

Kesälomani ensimmäinen viikko on mennyt laiskotellessa. Itse asiassa kaksi viikkoa; en ole tehnyt yhtään mitään Pirkan Pyöräilyn jälkeen. Paitsi siivonnut kesämökillä, uinut ja saunonut kahdellakin mökillä. Tänään lähdimme ystäväni kanssa ulkoilemaan. Juhannuspäivän krapula saattoi painaa jaloissa, aika raskasta oli ja kovasti hikoiltiin! Lenkkeilimme ystäväni miehen mökkimaisemissa Orimattilassa, noin puolet matkasta poluilla ja puolet metsäautotiellä. Isommalla hiekkatiellä viihdyimme vain parisataa metriä. Lenkkeilimme 5,73 km / 51 min. Keskisykkeeni oli jäätävän kova 158, ottaen huomioon että kävelimme 3 isompaa ylämäkeä, muuten oli melkolailla tasaista.

Lomalenkkeilyt saattavat muutenkin jäädä väliin. Tiistaina lähdemme miesystäväni kanssa Tukholmaan, josta kotiudumme perjantaina. Koska asumme eri maissa ja näemme harvoin, haluan viettää hänen kanssaan jokaisen mahdollisen minuutin näiden 6 viikon aikana. Kun hän lähtee heinäkuun lopulla, on seuraavaan juoksutapahtumaani aikaa kuukausi. Mies ei estele lenkille lähtöä, mutta mieluummin kuljen hänen kanssaan kuin jätän hänet yksin miettimään mitä tekisi. Onneksi hänellä on hyvät unenlahjat, voin käydä tekemässä pikkulenkkejä silloin jos herään häntä ennen tai jos en nuku päikkäreitä hänen kanssaan. Loman alussa kävi niin, että lauantaina nukuin kahdet päikkärit, ja sen jälkeenkin muutamana päivänä yhdet, vaikka yöunet on olleet 9-10 tuntia... Ei ihme että on tuntunut väsyneeltä pitkin kevättä!

Juoksuhaasteeseen täyttyy kohta 10, "lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille".