Himos Enjoy 2018

Päätös osallistua Himos Trailiin syntyi aika yllättäen muutama viikko sitten. Kaveri houkutteli mukaan, sanoi että hänen kaverinsa on menossa, kyytikin järjestyisi. Oltiin joskus aiemmin puhuttu, että 17 km houkuttelisi, mutta nyt kaverillani on ollut jalkaongelmia eikä hän osallistunut tällä kertaa. Olimme ilmoittautuneet sunnuntaiksi Tampereelle NiceTRAILiin, joten päätin että Himoksella riittää 9 km. Päätös oli oikea; voipi olla että en olisi selvinnyt maaliin pidemmältä matkalta... 

Perjantai oli pitkä päivä. lähdin kotoa töihin klo 6.25. Töiden jälkeen tulin käymään Tampereella, kävimme kaverini kanssa Kaupinojalla uimassa ja samalla hain unohtuneita varusteita. Uinnin jälkeen junailin vanhemmilleni Orivedelle, perillä olin iltayhdeksältä. Varustekassin olin toimittanut sinne jo etukäteen. Illalla katsoin kaikki valmiiksi aamua varten. Äitini huolehti, että olenko saanut iltapalaa, en kuitenkaan tuntenut itseäni nälkäiseksi. Jogurtin ja pari omenaa sain alas.

Lauantaiaamuna herätys oli klo 7. Väsyneenä nousin ylös. Onkohan tätä noloa sanoa, mutta pukiessani äiti kysyi otanko kaurapuuroa, ja alkoi keittää sitä... Syödessäni kysyi otanko muuta. Mietin että olisi saattanut olla järkevää syödä, otin omenan suoraan puusta mutta muuta maha ei vetänyt. Mukaan pakkasin banaanin ja pienen rusinapaketin. Puoli yhdeksän maissa kurvattiin kavereiden kanssa kohti Himosta. Matkaan meni kolmisen varttia. Koska parkkipaikka on kisakeskuksen vieressä, oli hyvin aikaa hakea numerolappu, käydä vessassa, syödä rusinat ja osallistua alkulämmittelyyn. Alla on videolla osa siitä; kaverini kuvasi pätkissä koko lämmittelyn mutta halusin tähän mukaan tuon missä flossataan - tai siis yritetään flossata... Mä olen tuo valkopaitainen tuossa keskellä :D (Täytyy tunnustaa että en ole varma rikkooko video tekijänoikeuksia - musiikki kuuluu - mutta jos niin tekee niin poistan sen.)

Lämmittelyn jälkeen vielä viime hetken hermoilut ja sitten lähtöalueelle. Varmaankin jännitti, koska mietin että onko nälkä vai paha olo, vatsassa outo tunne. Minkäänlaista taktiikkaa en ollut ajatellut, kunhan lähdin kokeilemaan millaista on juosta Himoksella. Tasan klo 10 kuului kellonkilinää ja sitten mentiin. Ensimmäinen kilometri kiersi kisakeskuksella, tuumin että tulikohan lähdettyä liian lujaa, se meni 8 minuuttiin sisältäen yhden nousun ja ruuhkaa. Toinen olikin sitten luulot pois - kilometri, noin 12.25. Silkkaa ylämäkeä, syke huiteli hurjan korkealla ja hiki valui. Mietin mitä teen täällä, miksi olen lähtenyt mukaan vaikka helteiden takia en ole juossut koko kesänä juuri yhtään. Että kunto ei riitä, enkö ikinä usko. Kolmas kilometri sisälsi pientä pistosta, siksi en lasketellut alamäkeä niin lujaa kuin olisin halunnut. Sitten taas ylämäkeä... Välillä mietin, että pääsenkö täältä pois. 

Reitin ainoa huoltopiste oli suunnilleen puolivälissä. Huutelin tullessani että on tämä hikistä hommaa, niinpä minut osoitettiin perimmäiseen pöytään juomamukien luo. Kaksi mukillista niin että osa suurin osa suuhun ja loput päähän. Sitten matka jatkui. Myöhemmin mietin, että olisinko saanut ottaa syötävää muista pöydistä vai oliko ne tarkoitettu pitkän matkan juoksijoille (double extreme starttasi klo 10, muut matkat klo 13). Toisaalta, vatsassa oli edelleen kuvottava tunne, joten en olisi mitään pystynyt syömäänkään vaikka olisi kehotettu. 

Huollon jälkeen alkoi totinen tappelu numerolapun kanssa. Kulmissa ei ollut reikiä hakaneuloille; ensimmäinen kulma oli revennyt jo ennen lähtöä. Nyt sama kulma repeili koko ajan, riippumatta siitä mihin kohtaan siirsin hakaneulan. Pian repesi toinenkin yläkulma, sitten irtosi kolmas... Lopulta jätin hakaneulat paitaan kiinni ja kuljetin numerolappua kädessä. Sitten huomasinkin, että hittolainen minähän seuraan sinisiä nauhoja enkä vihreitä merkkejä. Pysähdyin muutamaksi sekunniksi miettimään, olenko mennyt harhaan. Päätin etten ole. Edelläni menevät kääntyivät huollosta vasemmalle, ja vaikka en heitä nähnytkään enää juomataukoni jälkeen, olin varma ettei polku ole haarautunut. Jatkoin eteenpäin ja kohta näkyikin vihreitä maalimerkkejä. Tuli kyllä vähän tyhmä olo. Ainoa reitillä muistettava asia oli seurata sen värisiä merkkejä mitä numerolapusta löytyy, ja siinäkin epäonnistuin! :D Toki haarautuvat polut oli merkitty ja vieläpä niin selkeästi, ettei erehtymisen vaaraa pitäisi olla.

Loppupuolella olikin alamäkivoittoista baanaa, ja vähän ehdin nauttiakin. Kuuntelin puiden huminaa ja ihastelin hyväkuntoisia leveitä polkuja. Joku oli lähtöalueella sanonut, että loppu on teknistä, no ei ollut. Kiviä oli vähän, juuria ei ollenkaan, sai ihan oikeasti juosta eikä tarvinnut hyppiä. Eikä ahtautua isojen kivien raoista tms. Loppuun otin vielä kirin, sain haastajiksi pari lasta jotka keskeyttivät leikin ja lähtivät perään. Pidin heidät takana ja tuuletin maaliviivalla. 

Maaliviivalla olisi tehnyt mieli kaatua siihen paikkaan. Voimat oli totaalisen poissa. Vaikka hikoilin matkalla runsaasti, välillä oli kylmä. Juotavaa olisi kannattanut olla mukana; heti maaliin tultua join kolme mukillista mehua, kohta kaksi lisää ruuan kanssa ja sitten vielä yhden ennen kotiinlähtöä. Kotiin pääsin sujuvasti bussilla, pikavuoropysäkki on Himoksen tienhaarassa ja siitä on suora yhteys Tampereelle. Bussimatka oli aika mielenkiintoinen. Nousin sisään ja totesin, että varjon puolella on monta riviä yksittäisiä penkkejä. Niissä ei ole riittävästi tilaa varustekassille ja jaloilleni, joten pitää mennä riviin jossa on kaksi penkkiä. Auringon puolelle siis, koska en jaksa kantaa kassia yhtään kauemmas kuin parin rivin päähän ovesta. Siinä sitten istuin paahteessa janoisena, onneksi sentään mukana oli banaani ja rusinoita jotten joutunut olemaan nälkäinenkin. Tampereella tein pikavisiitin kotiin, sitten lähdin kaveripariskunnan kanssa Blockfesteillä. Kotona olin klo 0.30 ja sunnuntaiaamuna kello herätti 9.00 seuraavaan polkujuoksutapahtumaan... 

Himos Enjoyn miinukset ja plussat

Miinukset

- Numerolapun laatu. Lappu repeili jo ennen starttia, kastuttuaan vielä enemmän. Yllä on kuva maaliintulon jälkeen. 

- Ei osallistujamitalia. Tässä vaiheessa minulla on plakkarissa sen verran vähän tapahtumia, että mitali jaksaa kiinnostaa. 

Plussat

+ Numerolapuista tiedottaminen. Kun oli huomattu ongelmat Enjoyn juoksijoilla, klo 13 lähteville kerrottiin niistä ja kehotettiin huolehtimaan, että ajanmittauspalikka tulee maaliin kädessä, taskussa tai missä ikinä.

+ Aloittelijaystävällinen reitti. Ylämäet ovat painajaismaisia mutta polut ovat helppoja juostavia. 

+ Reittimerkinnät ja ohjaus. Nauhoja, lappuja ja maaliläiskiä oli tiheästi. Reittien erkaantuessa eri suunnat oli merkitty pahvitauluilla ja värikoodeilla. Pahimmassa risteyksessä oli henkilö ohjaamassa. 

+ Alkulämmittely. Hauska yllätys, että lämmittelyn vetivät nuoret tytöt. Lisäksi se oli tarina, kiivettiin ylämäkeä, hoidettiin pistosta, varottiin kaatuneita puita, poimittiin mustikoita, kiihdytettiin alamäkeen... 

+ Ruokailu. Maalissa oli tarjolla banaanipaloja, sipsejä ja pähkinöitä sekä juotavaa. Materiaalipaketissa oli mukana ruokalipuke, jolla sai keittolounaan. Keittovaihtoehtoja oli peräti kolme. Söin jauhelihakeiton, joka oli ihanan suolaista. Mukaan kuului salaatti (joka ei ollut pelkkää vihersalaattia vaan tarjolla oli myös pastaa ja pekonia, raejuustoa yms), leipä ja mehu / vesi. 

+ Peseytymismahdollisuus. Käytössä oli suihkut ja sauna. Siinä vaiheessa kun minä pääsin pesulle, kaikki naisten puolen neljä suihkua olivat käytössä mutta lämmintä vettä riitti. 

+ Tavaralahja. Materiaalipakettia hakiessa ojennettiin lahjaksi Swixin vyö. Otin sen heti käyttöön, koska oma vyöni oli sellainen että siihen mahtuu joko puhelin tai pieni rusinapaketti / energiageelejä. Uuteen sopii molemmat

Kaikkinensa tapahtuma oli kiva. Kisapaikalle oli helppo tulla, kaikki olennainen eli info, vessa, lähtöalue, ravintola ja suihkutilat olivat helposti löydettävissä. Ja vielä kun sattui hyvä - joskin ehkä hiukan liian lämmin - sää niin päivä oli mitä parhain. Oma suoritus ei ollut tälläkään kertaa optimi mutta tiedänpä tulevia vuosia varten mitä on luvassa. Ehkä joskus on laittaa hanaa viimeiseen ylämäkeen :)

Ai niin, se loppuaika... 1.32,27.