Joululenkkeilyä tutuilla mutta samalla vierailla reiteillä

Arkistokuva. Orirun 2014, puolimaraton selätetty.

Jouluksi lähdin vanhempieni luo Orivedelle, paikkakunnalle jossa asuin ylioppilaaksi asti ja uudelleen vuodet 2009-2014. Pakkasin tietenkin mukaan lenkkarit, ettei joulu mene makoiluksi. Rohkeasti valitsin mukaan tavalliset lenkkarit, epäilin että lämmin sää jatkuu joulun yli eikä nastoille ole tarvetta. Oikeassa olin.

Matkustin aatonaattona päivällä, ja illalla suuntasin lenkille. Reitti Pappilankangas - sairaala - Asema - Pappilankangas oli viiden ja puolen kilometrin mittainen ympyrä. Meno oli raskasta. Olin ottanut iltapäivällä migreenilääkkeet, enkä lainkaan arvannut että myöhäisillan, yön ja aamun aikaa jouduin ottamaan vielä neljä satsia lisää että kipu oli kokonaan poissa... Toki lenkki oli myös mäkisempi kuin mihin olen Vantaalla ja sitä ennen Lohjalla tottunut. Keskivauhti oli tasan 8 minuuttia per kilometri, keskisyke 157.

Joulupäivänä menin äitini kanssa noin puolentoista tunnin (1.28) rauhallisen kävelylenkin, keskivauhti 10.10 ja keskisyke 124. Alussa varsinkin vatsa painoi, jouluruokien syömisestä oli vain kolme ja puoli tuntia ja taatelikakusta + pipareista vain tunti. Loppua kohti helpotti :)

Kävelylenkki sai luvan olla tämän viikon pitkis. Lauantaina eli tapaninpäivänä en saanutkaan kaverista pitkisseuraa joten lenkkeilin yksin. Olin ajatellut mennä ympyrän, noin 17-18 km. Mutta mutta: juomapullot oli jääneet kotiin eikä vanhemmillani ollut mitään kerhopulloja tai vastaavia. Äiti lupasi lähteä pyörällä perääni ja tuoda juotavaa, mutta ei sitten kuitenkaan tehty niin. Ajattelin että on se epäreilua, että kuusikymppinen äitini joutuisi pyöräilemään kovassa tuulessa niin että saan juotua riittävästi noin kahden ja puolen tunnin lenkillä.

Päädyin sitten tekemään lenkin pururadalla, 1 h 14 min, 8,76 km. Heti alkuun oli parisataa metriä tiukkaa ylämäkeä, ja mäkisyys oli valttia koko ajan. Lähdin seuraamaan vitosen lenkin kylttejä, ja reitillä tuli vastaan kaksi todella jyrkkää mäkeä. Orivedellä asuessani kävelin ne aina, nyt menin juosten. Jälkimmäisen kohdalla tosin katselin että viereen oli tehty tie, epäilin että se on tehty mäen ohittamiseksi, niin kuin äiti myöhemmin vahvisti olevan. Tultuani alkupiteeseen seurasin kolmosen kylttejä, ja kierroksen jälkeen lähdin uudestaan kolmoselle jonka keskivaiheilta käännyin lyhyelle pätkälle asfalttia ja vanhempieni talolle. 

Illalla huomasin, että nyt muuten tuntuu nilkan ja säären etuosassa. Vertailukohta on aika hyvä: Vantaalla kun juoksen töistä kotiin 5 km on matkalla nousua 10 metriä ja laskua 40 metriä. Pururatalenkin vajaalla 9 kilometrillä oli sekä nousua että laskua 145 metriä! Ei ihme että keskisyke oli 164 :D Lisäksi kyseessä oli todellakin pururata, monessa kohtaa sitä oli pehmeä paksu kerros. Ja missä ei ollut purua niin oli märkää hiekkaa, joka antoi askeleen alla periksi niin että maahan jäi jalanjälki. Keskivauhti oli normaalin pk-lenkin tasoa eli 8.27, yhtään kovempaa en olisi ylensyöneenä päässyt.

Tänä vuonna juoksua on tähän mennessä ollut vain 416,1 km, johtuen siitä että kesäkuun alun maratonin jälkeen kävelin kesä-, heinä- ja elokuun. Alkusyksystä tein kävely-hölkkää, jonka laitoin lajivalinnan "muu laji 1" alle ihan sen takia, koska en juossut koko matkaa. Osa lenkeistä oli sellaisia joissa oli vain muutama lyhyt kävelypätkä, mutta suurimmassa osassa kävelyä oli ehkä noin kolmasosa. Näitä "muu laji 1" - kilometrejä on 289,5. Lisäksi ulkopyöräilyä 66,4 km ja uintia muutama kilometri. Sekä 58 kpl lihaskuntotreenejä.

Tästä taas hyvillä mielin uuteen viikkoon ja kohti uutta vuotta. Ajattelin ottaa ensi vuoden tavoitteeksi 1500 juoksukilometriä - tarkoittaa n. 29 per viikko. Saa nähdä miten käy, onnistuuko :)