Viikko maratoniin!

Tämä viikko on ollut jo keventelyä maratonille. Viime sunnuntaina menin vielä aika tiukan setin, tuttuja mutta aina niin ihanan ärsyttäviä 5-minuuttisia vetoja 2 minuutin kävelypalautuksella. Suuntaus on kuitenkin hyvä verrattuna kahteen edelliseen vastaavaan settiin. 9.4. vetojen vauhti on ollut 6.37 - 7.03, keskisyke 158 - 162. Viikkoa myöhemmin, 17.4 vauhdit olivat 6.35 - 7.16 (tai oikeastaan 7.01, ensimmäisessä himmasin hetkeksi kun toinen juoksija kaartoi risteyksestä suoraan eteen, halusin jättää vähän väliä etten mene ihan kantapäillä), sykkeet 153 - 158. Nyt sain vedettyä kaikkiin alle 7 minuutin vauhdin ja sykekin oli huomattavan tasainen, 6.21 - 6.56 / 154 - 157. Viimeinen setti oli sikälikin tasaisin, että siinä vauhti koveni koko ajan, kun aiemmissa on ollut hitaampia välissä.

Tällä viikolla on ollut neljä treenikertaa, 2 juoksulenkkiä, 1 kävelylenkki ja 1 kehonhuolto. Pitkistä ei vaan alle tunnin mittainen pk-lenkki. Keskiviikkona juoksin töistä junalle, vähän mutkitellen, 45 minuuttia. Tästä sain juoksuhaasteeseen kohdan 39: "Tee luontohavaintoja lenkillä. Kuuntele linnun laulua, katsele kasveja, havainnoi vuoden kiertoa luonnossa." Linnut lauloivat, totesin että en tunne yhtäkään. Katselin, kuinka puissa silmut ovat muuttuneet pieniksi lehdiksi. Radan varressa oli valtavasti leskenlehtiä, asutuksen läheltä bongasin sinivuokkoja. Tunsin tuulen iholla ja hiekan kurkussa. Kuuntelin traktoria pellolla ja moottorisahaa, haistoin pilkotut puut ja kevätlannoitteen. 

Torstaille olin suunnitellut viimeisen vk:n ennen maratonia, mutta koska ulkona kävi hirmuinen tuuli niin vaihdoin sen palauttavaksi kävelylenkiksi. Tunnin verran kuljeskelin lähiseudulla, niin omakotialueella kuin puistoja halkovia hiekkateitä. Huomasin kyllä että alkumatkasta oli vastatuuli; mittarin mukaan ne kilometrit menivät 20 - 30 sekuntia hitaammin kuin myötätuuliset. 

Perjantaina tuuli oli heikompi, joten tein vk:n silloin. Menin 4 x 10 minuuttia kiihtyvästi. Taas kerran kävi niin, että vauhti muuttui aika rajusti vaikka tuntui että menen koko ajan melkein samaa (hidasta) vauhtia. Ensimmäinen keskivauhdilla 8.06 / syke 137, toinen 7.31 / 150, kolmas7.04 / 154 ja neljäs 6.56 / 156. Taas oli mielenkiintoista huomata, kuinka paljon syke nousee höntsävauhdin kiristyttyä reippaammaksi, sitten taas puolen minuutin kiristys ei vaikuta sykkeeseen kuin muutaman pykälän. 

Vk-lenkki päättyi kuntokeskuksen ovelle, olin varannut puolitoistatuntisen joogan. Ihan vaan siksi, koska siinä teemana oli lantion avaus. Taas huomasin, että juoksu ja jooga on huono yhdistelmä samaan päivään. Jalat ja selkä tuntuivat kovasti kankeilta. Lisäksi, koska oli hellekeli ja treenit peräkkäin, syke oli joogan alussa, istumisen ja rauhoittumisen jälkeenkin 30 pykälää korkeampi kuin muulloin joogatuntien alussa. Hikeä pukkasi pitkän aikaa, ja sen lopulta laskettua tuli kylmä. 

Viikon treenit on tehty, mutta koska huomisellekin on luvattu kaunista ja lämmintä, saatan tehdä jonkun kevyen ulkotreenin. Tekisi mieli kaivaa pyöräni Poweri-Paawo esiin, eipä tässä ole Pirkan Pyöräilyynkään kuin 4 viikkoa... 

Ensi viikko onkin sitten aika totaalista maraton-valmistautumista. Ohjelmassa on 3-4 kilsan juoksulenkki kisavauhtia, se joko maanantaina tai tiistaina. Toinen lenkki on kevyt pk, sen pituutta ei mainita mutta järki sanoo että sen on oltava lyhyt, maksimissaan kolme varttia. Siihen sisältyy rennon rullaavia vetoja, esimerkiksi 3 x 60-100 metriä. Tuon teen keskiviikkona tai torstaina, kuitenkin niin että lenkkien väliin tulee yksi lepopäivä. Perjantaina voi tehdä kehonhuoltoa, kuten kevyttä venyttelyä. 

Tiistaista torstaihin on tankkausta. Olen jo etukäteen varoittanut työkavereita, että saatan olla ärtyisä :) Syön leipää harvoin, ja sen mitä syön niin ruisleipää. Tankkausohjeessa on kuitenkin vaaleaa leipää 4 - 5 palaa päivässä. Vatsanväänteitä tiedossa! Lisäksi pitäisi juoda litra tuoremehua per päivä. Sekä vaihtaa täysjyväpasta ja -riisi valkoisiin. Ja syödä normaaliin ruokavalioon verrattuna muutama ylimääräinen banaani päivässä, tai rusinoita. Huh! Onneksi perjantaina on normaali ruokavalio, ehtii pahin turvotus laskea lähtöön mennessä :)

Perjantaina haen numerolapun ja illaksi menen ystäväni kanssa katsomaan Mamma Mia -musikaalia. Täytyykin muistaa pakata urheiluvaatteiden lisäksi teatterivaatteet! Vielä ei ole suurta paniikin tunnetta mutta vähän jännittää. Luen vielä Mielen voima urheilussa - kirjaa, jospa siitä saan lisäboostia... 

Bodom Night 2018

Kuva: Merja Ylihärsilä

Ehkä maailman hienoin loppusuora, tai siis viimeiset sadat metrit, eikö? :)

Kuten viime vuonna, tälläkin kertaa ilmoittautuminen Bodom Nightiin tapahtui varsin myöhään, ja tapahtumasta jäi kaksijakoinen fiilis. Kuten viime vuonna, järjestelyt toimivat erinomaisesti ja kovaa kannustusta riitti myös meille häntäpään matkaajille. Valotaideteokset olivat upeita, ja kaiken kruunasi kynttilöin valaistu loppupätkä. Kotimatkalle saatiin mukaan sellainen euforia, että ensimmäinen puoli tuntia lähinnä vain naurettiin vedet silmissä. 

Oma suoritus jätti toivomisen varaa. Päästiin hitusen alle kahden tunnin, mutta aikaa kului peräti 13 minuuttia enemmän kuin vuosi sitten. Käytössä oli kaverilta lainattu otsalamppu, joka oli huomattavasti tehokkaampi kuin omani, eli sen puolesta olisi pitänyt päästä etenemään nopeammin. Tällä kertaa oli vaikeuksia nähdä vain viimeisen puolen tunnin aikana. Mietin, että se voi johtua leikatuista silmistäni. Talvisin olen lenkillä huomannut, että hämärä on paha, juuri ne viimeiset hetken ennen pimeää. Silloin saatan hukata ladun ja nähdä pelkkää valkoista, tai kaupungissa nähdä pelkkää valkoista niin etten erota kuoppia, rotvallinreunoja jne. Sama pätenee kevään ja kesän valoisammissa olosuhteissa, että ne ajat juuri ennen pimeää ovat silmilleni haaste. Ratkaisu on selvä: ensi vuonna pitää juosta riittävän nopeasti että olen maalissa ennen klo 23.30 :D Toisaalta ajatuksissa oli myös se, että tämä on viimeinen pitkis ennen maratonia. Eli yksittäisen kisan sijasta juoksu oli osa maratonille viimeistelyä. 

Tiedostin myös varovani ehkä tarpeettomankin paljon. Koska kauden päätavoite maraton on kahden viikon päästä, olin supervarovainen etten vaan loukkaa itseäni. Alamäet olisi ehkä päässyt nopeammin, kun olisi hyppinyt alas. Ja pahimmistakin mutavelleistä pitäisi vaan painaa läpi eikä pysähtyä reunalle katsastamaan olisiko jossain vähän kuivempi kohta. Lenkkarit kastuvat joka tapauksessa, joten mitä väliä vaikka ne kastuisivat heti alussa? Kotona heitin vaatteet kylppäriin kuivumaan ja menin nukkumaan. Noin 10 tuntia myöhemmin kaadoin vettä pois lenkkareista :D Ajattelin että jestas kuinka epäekologinen tapahtuma, 10 minuuttia piti juoksuttaa vettä että sai lenkkarit jossain määrin siisteiksi :D 

Tänä vuonna emme osallistuneet päiväkilpailuun, ehkä ensi vuonna on tuplan aika. Bodomilla on jonkinlainen taika, että aina sieltä lähtee hymyilevänä pois vaikka olisi ollut kuinka hidas. Taas oli melkein täydellinen sää, ei ollut kylmä eikä satanut, ilma oli raikas. Kuutamon valoa olisin halunnut tänäkin vuonna, mutta ehkä ihan kaikkea ei voi saada. Ensi vuodeksi uudet maastokengät, nykyiset ovat sen verran vanhat ja paljon käytetyt myös talvijuoksussa, että en ihan täysillä uskalla luottaa pitoon. 

Yhteenvetona: valtavan hieno, iloinen ja lämminhenkinen tapahtuma. Oma juoksu oli liian hidas mutta ehkä taas oli tärkeintä päästä maaliin. Oli kevään ensimmäinen polkulenkki, tästä se taas lähtee. Ehkä ensi vuonna olen mukana parempikuntoisena ja rohkeampana :) 

Juoksuhaasteeseen täyttyy kohta 32, "juokse yöllä". Lähtö klo 22.05 ja maalissa puolenyön jälkeen, kyllä se yöjuoksusta käy :) Aika jännä muuten, sekä ystävälläni että minulla oli lauantaina olo kuin krapulassa, väsytti tietysti mutta lisäksi oli pientä päänsärkyä ja ainakin minulla käsien tärinää. Olo kesti koko päivän. Viime yönäkin nukuin noin 10 tuntia, aamu oli väsyneen tahmea mutta nyt alkaa tuntua normaalilta. Taitaa olla aika lähteä viimeiselle intervallitreenille ennen maratonia. 

Ai niin, kohtalo lienee sitä mieltä, että pitää osallistua heinäkuussa Kopparnäsin kilpailuun. Esite oli laitettu tuulilasinpyyhkijän alle, huomasimme sen kyllä mutta emme tajunneet ottaa pois. Lähdimme ajamaan kohti Tamperetta, ensin ajattelimme että pitäisikö se napata pois, sitten päätimme että katsotaan mihin asti se kestää. Kyllä se viimeistään motarilla tipahtaa kyydistä. Vaan ei tipahtanut, kesti sekä 120 km/h vauhdin, sateen että pyyhkijöiden liikkeen :D Tämän täytyy olla enne siitä, että tapahtuma todella haluaa meidät mukaan :D

Puolimaraton testilenkkinä - ja itseluottamuksen nostattajana

Näin pirteällä fiiliksellä aloitellaan kevyttä viikkoa! :)

Viime viikko oli kuusipäiväinen töiden suhteen. Jätinkin pitkiksen suosiolla viikon ainoaan vapaapäivään, sunnuntaille. Ohjelmassa luki 90-120 minuuttia, mutta päätin tehdä pidemmän. Tavoitteena oli parikymppinen. Olen koko ajan ajatellut, että en uskalla lähteä maratonille pelkillä 2-tuntisilla lenkeillä, olkoonkin niitä monta. Ne ovat kuitenkin vain 14-16 km. Viimeinen vk-kauden pitkis sai toimia testilenkkinä. Tavoitteena oli juosta reippaammin kuin aiemmilla pk-lenkeillä, kuitenkin sellaisella sykkeellä että jaksan pitää tahtia yllä koko matkan. Testissä oli myös lisäenergia, pikkupaketti rusinoita + yksi geeli. 

Täytyy taas todeta että ei ole viikot sisaruksia keskenään. Viikko sitten valitin tahmeaa menoa pitkiksellä, nyt kulku oli aivan toinen. Alkumatkasta kiusana oli vastatuuli ja reitin isoimmat ylämäet. Silti heti alussa kaikki kilsat menivät alle 8 minuutin. Kun parikymppiä alkoi olla lähellä, totesin että samalla vaivalla menen sen 21,1 km. Juoksin sitten Prisman ja lähikerrostalot ympäri että sain mittariin 21,15 km :D Aikaa tähän meni 2 h 41 min, keskisyke 150 ja keskivauhti 7.36.

Lenkki antoi rutkasti lisää itseluottamusta. Aika paljon saa toinen puolikas hidastua, että Helsingissä tulee kuuden tunnin aikaraja vastaan. Kropan tuntemus oli loppuun saakka hyvä, vähän pohkeissa painoi mutta muuten ei ollenkaan. Enkä ole tänään sen kipeämpi kuin lyhyempien lenkkien jälkeen, nälkäisempi vaan. Tosin kävin illalla vielä astangajoogassa, jossa teemana taaksetaivutukset, mutta samalla tehtiin pitkät venytyksen alakropalle.

Näyttää siltä, että talven aikana tehty työ on tehty oikein. Ihan mielenkiinnosta vertaan dataa viime syksyn kisapuolikkaalta ja eiliseltä. 9.9.2017 juoksin Tampereella puolikkaan. Lähdin liikkeelle liian lujaa, viidessätoista hyydyin totaalisesti ja 17 km:n kohdalla alkoi paha kylkipistos ja oli käveltävä. Reitillä mittaa 21,47 km johon käytin 2.37,42 keskisykkeellä 171. Nopein kilometri oli yhdeksäs, kaikkiaan kolme alle 7 minuutin kilometriä, mutta viidestätoista eteenpäin loput kilsat 7.28 tai hitaammin. 

Nyt siis keskisyke 150, beetasalpaajan käytön huomioiden todellinen ero näiden kahden puolikkaan sykkeissä on kymmenisen pykälää. Ilman beetasalpaajaa keskisyke olisi ollut n. 160. Nopein kilsa sujui aikaan 7.09, mutta se oli kilometri numero 21! En siis juossut jalkoja alta ensimmäisellä vitosella. Maksimisyke on ollut 157, eli olen osannut himmata vauhtia jos on tuntunut siltä että syke lähtee karkaamaan. 

Eli siis, reippaahkona pk-lenkkinä tehty puolikas oli 300 metriä syksyistä kisaa lyhyempi, aikaa käytin 3,5 minuuttia enemmän, syke oli huomattavasti matalampi ja olo hyvä sekä juoksun aikana että sen jälkeen. 

Olen valtavan iloinen, että juuri tämä pitkis onnistui. Nyt voin olla toiveikas ajatellen kevään ja kesän koitoksia. Kun vaan muistan Helsingissä, että pidän sykkeen tuolla tasolla enkä lähde rynnimään vaikka jäisinkin joukon viimeiseksi ja vaikka muut näyttäisivät karkaavan... Oma juoksu ja oma tekeminen, siinä fokus. Nyt kevyt viikko, tänään kävin GoGolla liikkuvuus/venyttelytunnilla ja huomenna ohjelmassa on käynti urheiluhierojalla. Juoksutreenejä on luvassa 2, maksimissaan puolentoista tunnin pk-lenkki sekä puolituntinen reipas vk-lenkki. Viikonlopuksi lähden Saksaan, lentokenttä- ja lentokonelukemiseksi otan kirjan "Mielen voima urheilussa". Siitä vielä lisävinkit kohti toukokuuta :)

Ja kas, juoksuhaasteesta täyttyy seuraava kohta, luontevasti numero 6 eli "juokse vähintään puolimaratonin mittainen matka".

Toivottavasti muillakin on hyvä kevätkulku!

Lisää vauhtia!

Siinä ne on lähikuvassa, uudet kiiturit :) Mutta oi kun otin kuvan vasta ensimmäisen lenkin jälkeen, heti on pohjat harmaina... No, pölyn alla on räyhäkäs punainen, eikös se ole varma merkki siitä että näillä pääsee lujaa?

Testilenkki oli viikon toinen vk, 10 minsaa verkkaa + 35 minsaa reipasta. Verrattuna viime viikon vastaavaan, jossa tosin vk:n osuus oli vain 25 minuuttia, data näyttää selkeästi mieluisammalta. Vk-vauhti oli 20 sekuntia nopeampi (7.10) mutta keskisyke 3 pykälää matalampi (154). Tällä kertaa muutin lenkkireittiä sen verran, että en juossutkaan linja-autoasemalta vakireittiä kotiin vaan kieppasin Nekalan kautta Kalevaan. Tuntui, että reitti oli alkumatkasta hyvinkin tasainen ja vasta loppupätkä tutun ärsyttävää ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki. Vielä on neljä viikkoa maratonille, täytyy tehdä loput lenkit näissä uudemmissa maastoissa jos vaikka löytäisi lisää tasamaata.

Noin hieno paita tilattiin Tampere Trail Runningin Facebookryhmän kautta. En käynyt sovituksissa niin tilasin summassa M-kokoisen, onhan tuo vähän kittana mutta mahtuu kuitenkin päälle. Tässä on asuste Bodom Nightiin ja Pirkan Hölkkään :)

Treenikauden kovimmat viikot

Viime viikko oli ensimmäinen kolmesta kovasta, tai itselleni liki superkovasta. Pitkis + 2 vauhtikestävyyttä on aikamoinen setti. Viikko sitten lauantaina päätin antaa mennä, juosta pitkiksen sellaisella vauhdilla että meno tuntuu reippaalta mutta syke pysyy tasolla 150-155. Siinä onnistuin, 1 h 45 min, 13.23 km keskivauhdilla 7.57, keskisykkeellä 152. Olin jo unohtanut viime kevään olosuhteet, sen että Tampereella Irjalan ja Ruotulan puoli on jäässä, kun taas Kaukajärven, Messukylän ja Jankan seutu on sulaa. Niinpä kilometrivauhdit vaihtelivat tavallista enemmän. Ensimmäinen puolikas lenkistä meni noin puoli minuuttia hitaammilla vauhdeilla kuin jälkipuoli, vaikka loppumatkasta olikin vastatuuli. 

Viime viikko sisälsi liikuntaa joka päivä: maanantaina vk 4 x 10 min, tiistaina salitreeni, keskiviikkona vk 45 min, to astangajooga (enemmänkin kehonhuoltoa koska teemana selkä, suurin osa ajasta istuttiin tai maattiin ja kierrettiin selkärankaa kaikkiin mahdollisiis suuntiin), pe kevyt lenkki 44 min, la pitkis 1 h 45 min ja su astangajooga (toinen kehonhuolto, koska teemana lonkat). Hyvältä tuntui, meno oli suhteellisen helppoa. Lauantaina mietin että vähintään tätä vauhtia pitää jaksaa toukokuussa nelisen tuntia lisää, sitten pääsen maratonin maaliin annetussa määräajassa...

Tämä viikko onkin sitten ollut vaikeampi. Maanantaina tein 5-minuuttisia vetoja kahden minuutin kävelypalautuksella. Ohjelmassa oli 8 vetoa, mutta ehdin tehdä 6 kokonaista ja yhden 3,5-minuuttisen. Meillä oli tapaaminen ystäväni kanssa, ja jouduin jättämään treenin vajaaksi ehtiäkseni tapaamiseen. Tämä treeni oli vielä varsin hyvän tuntuinen. Toki katselin vedoissa kelloa jo parin minuutin jälkeen, että joko kohta loppuu, mutta jaksoin juosta kaikki niin loppua kohti vauhti ei hidastunut. 

Tiistaina oli lepopäivä, koska töissä oli iltakokous, tarkoittaa että bussimatkoineen päivästä tuli 11,5-tuntinen. Keskiviikkona olin taas aamusalilla ennen iltavuoroon menoa. Torstaina oli kahden treenin päivä. Koska Lapin loman ja sairastelun jälkeen olin poissa kolmelta joogatunnilta, olen käynyt korvaamassa poissaoloja. Korvaaminen ei ole pakollista mutta haluan tehdä sen. Aamulla menin joogaan, ja illalla juoksin junalta kotiin viikon toisen vk:n. 10 minuutin verkka + 25 minuuttia tasavauhtista reipasta. Reippaan vauhti 7.31, tuntui aika raskaalta. Voi johtua siitä, että venytin takareisiä joogassa aika reippaasti ja ne vähän kiristivät illalla. 

Perjantaina piti mennä kevyt 45-minuuttinen lenkki ystävän kanssa, mutta hän perui sairastuttuaan. Tein päätöksen pitää liikunnasta vapaan päivän, ja mennä lopultakin Lielahteen urheilukaupoille. Olin sitä suunnitellut jo kuukausia, mutta en ollut saanut mentyä. Nyt kävin ja löysinkin kassillisen tavaraa. Stadium Outletista mukaan tarttui uudet juoksukengät, jee! Toivoin löytäväni sellaiset mutta pakkoa ei ollut. Edelliset New Balancet on loppuun juostut, näistä saan toivottavasti kisakengät kesäksi. Vielä en kokeillut, odotan että tiet kuivuvat ja hiekat pestään pois. 75 € on kohtuullinen hinta kengistä, olkoonkin että nämä eivät taida olla uusinta mallia (cush 720). Ostin myös pipon 2 €:lla ja Karhun treenipaidan vitosella :) Seuraavaksi suuntasin Budget Sportiin, jossa oli poistomyynnissä takki hintaan 10 €, ja sukat tarjouksessa 3,95 €. Nyt on ihana ohut juoksutakki, ehkä hikoileminen vähän vähenee :) 

Tänään kävin pitkiksellä. Ajatuksena oli mennä 2 tuntia niin, että syke olisi ollut alle 140. Toiveajattelua... Ensimmäinen kilometri meni näin mutta siihen loppui. Ensin katsoin että jos syke pysyisi alle 145 (ei onnistunut), sitten alle 150. Mietin, onko tällaisessa lenkissä järkeä. Meno on tahmeaa, vauhti suunnilleen sama kuin talvihangissa (8.17) mutta syke reilusti korkeampi eli 146. Toisaalta, viikko sitten keskisyke oli 6 pykälää korkeampi vaikka vauhti oli 20 sekuntia nopeampi. Ja sillä erotuksella, että viikko sitten puolet reitistä oli jäässä, tänään oli kokonaan sulaa. Olisin varmaankin jättänyt lenkin lyhyemmäksi, mutta tämä oli ainoa kerta kun en ottanut bussikorttia mukaan. Eikä ollut myöskään käteistä bussirahaksi, kaupungin busseissa ei voi maksaa kortilla. Niinpä tepsuttelin kotiin tai siis ruokakaupalle asti, manailin että hitto kun osui huono päivä nyt, kun olisi ollut yksi tärkeimmistä pitkiksistä. Kovin montaa niitä ei enää ehdi ennen Helsinkiä. Saldona 14 km / 1 h 56 min. 

Huomenna astangajooga, ja jos ehdin niin teen perjantailta jääneen kevyen lenkin kävellen. Ensi viikko on vielä kova, sitten on kevyen vuoro, jonka jälkeen 3 viikon valmistautumisjakso. Ensimmäiseen valmistautumisviikkoon tulee kova lenkki, ystäväni laittoi alkuviikosta viestin että mennäänkö taas Bodom Nightiin? No mennään, varsinkin kun tälle päivälle löytyi alennuskoodi ja päästiin mukaan 10 € halvemmalla kuin mitä normaalihinta tähän aikaan olisi. Nyt vaan täytyy alkaa etsiä otsalamppua, kaipa niitä saa vielä tähän vuodenaikaan. Viime kerralla totesin että nykyisen lamppuni teho ei riitä, iltayhdentoista jälkeen en enää erottanut, onko polun pinta pehmeä vai kova. 

Kaksijakoisin fiiliksin kohti uutta viikkoa. Tämä viikko, etenkin pitkis, vei uskoa maratonprojektista. Tuommoinen kaksituntinen ei paina kehossa, mutta kun pitäisi saada vauhtia lisää. Ja tänään tuntui siltä, että ei vaan jaksa. Sitä paitsi on se ihan eri juttu lönkötellä 6 tuntia kuin 2 tuntia. Toivottavasti ensi viikolla olisi siistimmät kadut, tänään jouduin pysähtelemään useamman kerran ja kaivamaan kiviä pois kengistä. Uudet turkoosin sukat olivat mustuneet aika lailla, samoin kädet olivat ihan hiekkaiset ja kurkku on tuntunut kuivalta koko päivän ja illan. Vaikka en voi sysätä pitkiksen huonoa tuntemusta katupölyn ja tuulen syyksi, ainakaan kokonaan. Mutta silti jännä, että tuli huono lenkki vaikka viikolla oli kaksi kokonaan liikunnatonta päivää. Viikon päästä uudet kujeet, toivottavasti paremmalla fiiliksellä. Haluaisin juosta noin puolikkaan pituisen lenkin, ja mieluusti kevään nopeinta vauhtia. Saa nähdä miten käy.

Kulkee - mutta mikä on tv-reipas?

Tänään juoksin neljännen lenkin flunssan jälkeen, ja nyt oli ensimmäistä kertaa olo että tästä saattaa tulla jotain. Ensimmäinen kilometri oli puoli minuuttia nopeampi kuin perjantain pitkiksen keskivauhti (8.16), ja tuntui paljon kevyemmältä. Koko lenkin ajan syke pysyi hyvin siinä missä sen halusin pysyvän, tasolla 155-160. 

Ohjelmassa oli tv-reipas, tarkoittaen tällä viikolla 10 minuuttia pk-höntsää ja 35 minuuttia reipasta. Mietin, että mitä tarkoittaa tasavauhtinen reipas? Pitäisikö vauhdin olla suunnilleen sama koko ajan, vai onko tärkempi seurata sykettä? 35-minuuttinen meni keskivauhdilla 7.19, syke oli 156. Mutta  mutta, kun katsotaan yksittäisiä kilsoja niin vauhti vaihtelee huomattavasti. Koska verkka oli pidempi kuin kilometrin, on toisessa kilometrissä reilut puolitoista minuuttia höntsää ennen vauhdin kiristymistä. Reippaan pätkälle data sanoo näin: kilsa 2 vauhti 7.39 syke 150, kolmas 7.27 syke 159, neljäs 7.19 syke 157, viides 7.08 syke 155, kuudes 7.16 syke 156. Eli, jos jättää höntsää sisältäneen kilsan pois niin vauhti vaihteli 20 sekuntia. Onko se paljon vai vähän? Syke on kuitenkin pysynyt tasaisena.  

Mietin kyllä että mitenkähän Helsingissä käy, alle viiden tunnin aikaan pitäisi jaksaa pari sekuntia nopeampaa vauhtia mutta 10 puolituntista... No, tänään kiusana oli sekä ajoittainen vastatuuli että paikoittainen, koko tien levyinen liukas lumisohjo tai paksu jääkenttä, saattoivat vaikuttaa. Hämmästyttävää kyllä, nauratti kun lenkkari kastui ensimmäisen kerran. Ajattelin, että kohta on sulaa :) 

Maanantaina tein viikon toisen, tai siis ensimmäisen vk-lenkin, 4 x 10 minuuttia niin että ensimmäinen oli pk-höntsää ja sen jälkeen vauhti kiihtyi. Huomasin jo verryttelyssä, että tänään ei kulje. Syke oli tasamaalla yli 140 ja pienessä mäessä hyppäsi heti yli 150:n. Onkin aika erilaista dataa verrattuna tähän päivään, vaikka välissä on vain yksi päivä. Maanantain kymmenminuuttiset menivät näin: ensimmäinen: vauhti 8.56 /syke 147, toinen 7.59 / 161, kolmas 7.29 / 167, neljäs 6.54 / 168. Eli lähes kymmenen pykälää korkeammat sykkeet suunnilleen samalla vauhdilla millä menin tänään. Nyt voinen todeta, että flunssa on kokonaan voitettu. Jee! 

Paluu vk-kaudelle

Olisikohan flunssa nyt lopulta ohi, kahden viikon jälkeen? Kurkkukipu on ollut poissa liki viikon ja yskä muutaman päivän. Edelleen niistän keltaisia limapalloja mutta koko ajan harvemmin. Uskaltauduin tällä viikolla palaamaan ohjelmaan. Ehdin tehdä vk-ohjelmasta vain viikon 1, sitten viikon 2 hiihdin Ylläksellä ja viikon 3 sairastin. Valmentajalta kysyin, että mistä nyt jatketaan. En ehdi aloittaa vk-kautta alusta, koska HCM on jo alle 8 viikon päästä. Halusin tietää jatkanko kakkosviikosta, vai nelosesta. Sovittiin että jatkan nelosesta, koska se on kevyt viikko ja sopii parhaiten flunssan jälkeen. Lisäksi ehdin tehdä vk-kauden lopun suunnitellusti, kun kahdeksannen viikon jälkeen jää vielä pari viikkoa viimeistelyaikaa.

Maanantaina kävimme ystäväni kanssa GoGolla kokeilemassa uutta sisäpyöräilyä, Les Mills - konseptin The TRIPiä. En oikein tiedä mitä se on, virtuaalispinningiä vai mitä. Joka tapauksessa, ohjaaja ei ole ryhmän edessä vaan keskellä eturiviä. Seinässä on kangas kuin elokuvateatterissa, ja siinä kulkee rata jota poljetaan. Tässä näyte:

https://www.youtube.com/watch?time_continue=1&v=au_FxZ2oeDM

40-minuuttinen meni tosi äkkiä ja hiki virtasi. Poljettava rata on mäkinen ja mutkainen, ja ainakin minun oli pakko välillä katsoa lattiaan kun tuli olo että alamäkeen lähtö on liian jyrkkä. Tunnustan myös huutaneeni ääneen "waaaaaa!", kun aloin pelätä että putoan pyörän päältä :D Ainakin tämä ohjelma (numero 7) oli intervallityyppinen, seisaaltaan poljettiin vain muutama polkaisu kerrallaan, sitten tyyliin 20 sekuntia istuallaan ja taas ylös. Välillä rullattiin vauhdikkaasti alamäkeen, tai kilpailtiin avaruusalusten näköisten vempaimien kanssa. Hauskaa oli, ja päätimme kaverini kanssa käydä tunneilla säännöllisesti, kerran viikossa. Ystäväni jalka ei tällä hetkellä kestä juoksemista, joten tästä saamme yhteisen liikuntahetken.

Tuumasin että sisäpyöräily on hyvä laji flunssan jälkeen, koska vastusta säätelemällä voi tehdä tunnista itselleen sopivan. Hiki tuli mutta syke pysyi kurissa. Keskisyke oli 134, maksimi 151. Muistanpa ajan viitisen vuotta sitten, kun kaikki spinningit menivät keskisykkeellä noin 157... Toki tässä voi olla toipilasalennusta, täytyy katsoa syke toisella kertaa kun taudista on kulunut vielä kauemmin.

Keskiviikkona lenkkeilin iltavuoron jälkeen, tutun 40-minuuttisen lenkin rautatieasemalta kotiin. Hyvin äkkiä totesin, että juoksu ei vielä kulje. Keskisyke 138 keskivauhdilla 8.39. Ihmettelin keskisykettä, koska aina kun katsoin mittaria niin se oli yli 140, paitsi ensimmäisellä alamäkivoittoisella kilometrillä alle.  Syynä on ehkä pari pitkähköä pysähdystä liikennevaloihin. 

Tänään tein viikon pitkiksen. Ihana aurinkoinen pitkäperjantai! Menin bussilla Lentävänniemeen ja sieltä juoksin Näsijärveä reunustavaa rantatietä. Nässyllä näytti olevan paljon porukkaa eikä ihme, sinne on tehty niin hiihtoladut kuin retkiluistelurata. Myös kävelijöille on paljon tilaa :) Ilahduttavan paljon väkeä oli jäällä, täytyy ehkä mennä itsekin sinne joku päivä, vaikka viralliset kevyen viikon treenit onkin joogaa lukuunottamatta tehty. Juoksu ei kulkenut tänäänkään, ei sitten ollenkaan. Askel oli raskas ja syke halusi karata ylös. Taktikoin itselleni lepotaukoja; jos liikennevalot olivat vihreinä niin hidastin jo kauempaa, että ne ehtivät vaihtua punaisiksi ja sain huokaista hetken. Tasaiselta näyttänyt reitti tuntui sisältävän muutaman jyrkemmän nousun ja pari pitkää loivaa. Ehkä sairastaminen painaa kintereissä, aion kokeilla tämänkin reitin uudelleen ja joskus myös toiseen suuntaan. Keskisyke tänäänkin 138 mutta vauhti edellistä hitaampi, 8.43. 

Nyt on tehty ensimmäinen lenkki ilman hanskoja! Molemmat tämän viikkoiset juoksin kesälenkkareilla, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa keskivauhtiin. Tampereen tilanne on se, että pienet alueet kevyen liikenteen väylistä ovat kokonaan sulana, paljon on baanaa jossa on keskellä sula raita, monin paikoin tie on koko leveydeltä ohuen lumi- ja jääkerroksen peitossa ja paikoitellen on syvää sohjoa. Ei pysyneet lenkkarit kuivina tänään, kuraakin oli tarjolla riittävästi. No, tästä se taas alkaa, aika jolloin saa laittaa juoksuhousut pesuun joka lenkin jälkeen kun ovat polviin asti kuraiset :)