Hiihtoloma Ylläksellä - ja sairasloma

Viime viikolla oli kauan odotettu hiihtoloma, ohjelmassa viikko Ylläksellä, suunnitelmassa kuusi päivää hiihtoa, kuitenkin maltilla eikä niin että uuvuttaisin itseni jo ensimmäisenä päivänä. Ylläksellä vaihtopäivä on lauantaina, joten lähtö oli Tampereelta aamulla puoli seitsemältä. Pari lyhyttä ruokataukoa ja pistäytyminen Haaparannan outlet-putiikeissa riittivät, muuten ajoimme yhtä soittoa koko matkan, vajaat 900 km. Perillä olimme illalla kahdeksan jälkeen. Purimme tavarat autosta ja lähdime ruokakauppaan, viisi kassillista ostettiin ensi alkuun, siinäpä sitä on syötävää neljälle hengelle neljäksi päiväksi :D 

Lauantaina emme ehtineet hiihtämään, emmekä myöskään ehtineet suksivuokraamoon ja huoltoon. Sunnuntaina suuntasimme sinne aamupäivällä, vuokrasimme miesystävälleni suksipaketin ja omat sukseni jäivät huoltoon. Toiminta oli sen verran nopeaa, että sain sukset takasin jo parin tunnin päästä. En tiedä oliko työn jälki aiempaa heikompaa vai johtuiko nahkeasta kelistä, mutta luistoa ei ollut yhtään ja suksieni pohjat olivat harmaat jo kahden lenkin jälkeen.

Sunnuntaina tehtiin testilenkki, joka olikin vähän odotettua pidempi eli puolitoistatuntinen. Johtuu siitä että eksyimme miesystäväni kanssa :D Lähdimme jäälle, ja järven toiselta puolen vasemmalle. Kohta osuimme risteyksiin, joissa ei ollut minkäänlaisia opasteita. Jossain oli hotelli Ylläshuminan kyltti, mutta en tiennyt missä kohtaa se on kartalla. Seidan luona mietin että nyt mennään vikaan, koska "Ylläksen ulkoilureitit" -portti jäi selkiemme taakse. Sinänsä emme olleet totaalisesti eksyksissä, tiesimme että ympäri kääntymällä päädymme samaa reittiä takaisin lähtöpisteeseen. Mutta olisimme halunneet mennä eri reittiä. Olimme olleet Riemuliiterin, Konijänkän kotieäinpihan ja Seidan luona, eikä missään ollut opasteita mihinkään tuttuun suuntaan. Lopulta annoimme periksi, sanoin että kohta tulee hämärää ja minun on vaikea nähdä latua, että nyt käännytään takaisin tai me ei päästä täältä koskaan pois. Hupaisaa sinänsä, että myöhempinä päivinä olin usein Navettagallerian lähettyvillä, ja sieltä oli opasteita niin Seidalle, Riemuliiterille kuin Konijänkällekin...

Maanantaina hiihdettiin miehelleni tuttua mutta minulle uutta reittiä, Navettagallerian kautta Elämänluukulle. Viimeksi reilu vuosi sitten olin käynyt Navettagalleriassa, mutta silloin oli joulukuun alku ja reitit ensimmäistä viikonloppua auki, eikä Elämänluukku ollut vielä silloin avoinna. Oli ihana aurinkoinen sää, tyyntä ja vain muutama aste pakkasta. Tästä tuli kolmetuntinen lenkki, ja olimme molemmat aika poikki mökille päästyämme. Pysähdyimme kolme kertaa, mutta ehkä evästauot latukahviloissa olisivat voineet olla vähän pidempiä. 

Tiistaina mies piti välipäivän, ja minä tein kevyen tunnin mittaisen lenkin kaveripariskunnan ja heidän koiransa kanssa. Ylläksellä on koiralatuja, joskin ainakin tuo oli kohtalaisen vaikea löytää. Ladun alkukohtaa ei ollut merkitty mitenkään, ihan vahingossa löysimme sen. Navettagalleriaan ja takaisin oli kolmisen kilometriä suuntaansa. Koira oli valtavan onnellinen päästessään lenkkeilemään ladulle, vaikka siellä ei niin paljoa nuuskittavaa ollutkaan :)

Keskiviikkona haimme Kittilästä seurueen viidennen jäsenen. Hän lähti kaveripariskunnan kanssa kiertämään Yllästunturia, minä ja mieheni hiihdimme Velhonkodalle ja takaisin. Tunnin lenkki oli saldona tänäänkin. Tuntui, että kädet olivat aika loppu, vaikka yritinkin päästä eteenpäin pääosin jalkoja liu'uttamalla. Luisto oli koko viikon huono, siitä huolimatta että ystäväni laittoi suksieni pohjiin pikaluistovoidetta.

Torstaina hiihdin yksin, suuntasin Kesängin keitaalle, sieltä Latvamajalle ja samaa reittiä takaisin. Äärettömän kaunis aurinkoinen sää jatkui. Tiistaina sateli lunta, muuten oli kaunista koko ajan. Öisin oli kylmä, mutta päivällä pakkasta oli alle kymmenen astetta. Tämän päivän lenkki kesti kaksi tuntia ja vartin. Olisin voinut hiihtää pidempäänkin, mutta järkeilin että pitää säästää voimia perjantain koitokseen, lomaviikon viimeiseen ja pisimpään lenkkiin.

Ystävänaisten kanssa hiihdettiin perjantaina Kukastunturin huipulle, sieltä Kotamajalle, edelleen Elämänluukkuun ja Navettagallerian kautta mökille. Oli raskas retki! Alkuun vähän tasaista, sitten viiden kilometrin nousu tunturille. Pitkää loivaa ylämäkeä, kuitenkin sellaista että piti miettiä missä kohtaa voi pysähtyä ottamaan valokuvia ilman että sukset lähtevät luistamaan taaksepäin. Lopussa oli muutama sata metriä tosi jyrkkää nousua, sai painattaa haarakäyntiä ihan tosissaan. Huipulla oli hirveän kylmä ja kova tuuli, emme olleet siellä kuin hetken, niin että saatiin näpsäistyä muutama kuva.

Huipulta pitää tietysti laskea alas. Sitä jännitin kaikista eniten, koska pelkään alamäkiä ja kaatumista. Ystäväni sanoi että auraten alas, mutta tiedän että auraustekniikkani on huono. Vasen jalka lähinnä raahautuu mukana kun oikea yrittää tehdä kaiken työn. Ystäväni pysähtyi jossain kohtaa, huikkasi että pysähdy tähän. Yritin, mutta ei onnistunut. Huusin että en saa vauhtia pysähtymään, nähdään tuolla jossain joskus. Hetken aikaa pelkäsin ihan tosissaan, olin varma että menen nurin. Ennätin miettiä, että heitänkö selälleni baanalle vai annanko mennä mutkasta suoraan, ladun vieressä lienee pehmeää lunta. Onneksi kohta tuli pieni tömpäre, ja siihen sain pysäytettyä. Loppua kohti tuntui, että nyt auraus alkaa sujua paremmin. Mietin että perussyy on ehkä siinä, että mäen päällä lykkään liian kovan vauhdin, jolloin jo aurauksen alkaessa sukset vie minua eikä niin että minä hallitsen suksia. No, alas päästiin ehjänä, sekä minä että välineet! Jäi siitä sellainen adrenaliinipiikki, oli olo että uudestaan, ei en halua kiivetä ylös mutta haluan laskea uudestaan! 

Lasku päättyi Kotamajalle, söin siellä ruisleipää ja palkitsin itseni pullalla. Olin kyllä rohkea kun uskalsin laskea alas! Ystäväni oli lohduttanut etukäteen, että tarvittaessa alas pääsee kävellen. Hän oli ollut varma että en uskalla laskea alas, ja kun uskalsin lähteä liikkeelle, hän oli ollut varma että menen nurin jossain kohtaa. Hah, enpä mennytkään! :) Kotamajalta oli alamäkipätkä Elämänluukulle (6 km), puolet matkasta olin ihan jäässä vaikka Kotamajalla vaihdoin kuivat hanskat. Elämänluukulta Navettagalleriaan oli taas pitkä ihana jääpätkä, tasaista ja auringon lämpöä. Joukkion kolmas jäsen tuumasi Navettagallerialla, että hän hiihtää vielä pidemmälle eikä tulekaan vielä mökille. Me muut totesimme että tämä riittää. Kun pääsimme mökille, mittarissani oli 3 h 45 min. 

Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin kurkkukipuun. Mietin, että onkohan tämä kylmettyminen. Koko viikon oli hikistä hiihtää, koska loivissa alamäissä piti lykätä lisää vauhtia jos halusi päästä eteenpäin. Perjantaina oli monen kilometrin ylämäkihiihto, jota seurasi tuulinen tunturinlaki, jota seurasi vauhdikas ja pelottava alamäki. Lauantaina ajoimme kotiin, taas sen n. 13 tuntia. Olo ei ollut flunssainen, vain kurkkukipu vaivasi. Sunnuntaina aloin yskiä, maanantaina kurkku kipeytyi ensisestään, tiistaina aloin niistää... Sitten totesin että nyt on syytä jäädä kotiin. Olen töissä kirjastossa, eikä ole asiakaystävällistä kun sekä yskii että niistää limaa. Eilisen makasin kotona ja tänään jatkuu sama linja. Istun sohvalla tai makaan sängyssä, luen kirjaa ja milloin en jaksa lukea niin kuunteen äänikirjaa. Liikun vain vessaan ja jääkaapille. Huominen on vielä sairaslomaa ja viikonloppu vapaa, toivottavasti tämä on mennyt maanantaihin mennessä ohi. Lämpöä ei ole ollut.

Loma oli ihana, tavoitteeni toteutui. Hiihdin kohtalaisen paljon, mutta en revitellyt joka päivä. Kuuden päivän saalis oli 12,5 h / rapiat 92 km. Sanoin ystävilleni, että jos satanen olisi jäänyt kiinni paristasadasta metristä, olisin käynyt hiihtämässä mökin takana olevaa suoraa. Mutta nyt se jäi niin paljon vajaaksi, että olisi vaatinut noin tunnin lenkin, siksi annoin olla. Totesin, että kilometrimäärää tärkeämpi on se, että hiihdin joka päivä ja vieläpä melko rauhallisesti. Keskisyke oli 128-150. Yllätys että korkein keskisyke tuli perjantaina :D 

Harmi että sairastuin. Ehdin tehdä juoksuohjelman vk-kaudesta vain ensimmäisen viikon. Toinen viikko meni hiihtäessä, ja nyt tämä kolmas sairastaessa. Päätin, että kun tästä tokenen niin aloitan vk-kauden alusta. Siinä on kuitenkin ensimmäiselle viikolle yksi vk-lenkki, yksi pitkis ja kaksi lyhyttä. Lyhyet teen jotenkin muuten kuin juosten, esim. salilla pyöräilemällä tai ehkä voisin käydä uimahallissa. Reilun viikon päästä on pääsiäinen, olin toivonut että voisin käyttää neljä päivää liikunnan harrastamiseen. Saa nähdä miten käy. Vielä en vaivu epätoivoon, en usko että kuntoni on totaalisesti romahtanut viikon liikkumattomuuden takia. Varsinkin kun edellisviikolla liikuin sen 12,5 h :D Toki voi olla, että noin iso liikuntamäärän lisääminen osaltaan edesauttoi sairastumista. 

Näillä fiiliksillä tänään. Taidanpa mennä keittämään teetä, johon laitan kyytipojaksi Finrexiniä ja hunajaa. Ei maailman paras yhdistelmä, mutta kun en jaksa juoda kahta kupillista kuumaa. Jääkaappi on täynnä valmisrahkoja ja jogurttia, en jaksa tehdä ruokaa eikä oikein ole nälkä niin muutama päivä menee välipaloilla. Mutta kyllä täältä taas noustaan! Edellisen kerran olin flunssassa marraskuussa 2016, että ei näitä niin usein ole, onneksi. 

Vähän lisää vauhtia + paljon lisää sykettä = huono peruskunto?

Keskiviikon vk-lenkki laittoi taas miettimään, että ehkä pitäisi uskaltautua tasotestiin. Vaikka olen harrastanut juoksua 5,5 vuotta, on tarkat sykerajat testaamatta. Nyt aloin miettiä, että viittaako se huonoon peruskuntoon, kun vauhtia kiihdyttäessä syke nousee reilusti mutta seuraavilla vauhdin lisäyskerroilla se nousee vähemmän? 

Eli: tein vk:n 4 x 10 min. Ensimmäinen pk-höntsää, keskivauhti 8.24 ja keskisyke 128 (mukana yksi pysähdys liikennevaloihin). Mutta sitten: toinen 10 minsaa puolisen minuuttia nopeampaan tahtiin, 7.51, jolloin keskisykkeeksi tuli 152. Aika iso nousu suhteellisen pienellä vauhdin lisäyksellä? Kolmas 10 minsaa keskivauhdilla 7.10, keskisykkeellä 156. Eli tässä vaikka vauhti nousi 41 sekuntia niin syke vain 4 pykälää. Viimeinen kymmenminuuttinen kulki keskivauhdilla 6.48 ja sykkeellä 161.

Kuulisin mielelläni ajatuksia ja kommentteja. Ja kyllä, tiedän että pitäisi mennä tasotestiin... Nyt se ei enää ole niin iso peikko, koska tässä treenissä jaksoin juosta yli 5 km kiihtyvään tahtiin, ilman taukoja.

Uuvuttava väsymys: loman odotusta

Viime päivät ovat olleet vaikeita. Oikeastaan koko viikko oli kummallinen, ja väsymys on saanut pään ja kropan melkein sekaisin. Onneksi ensi viikolla alkaa loma, olkoonkin se vain viikon mittainen.

Maanantai oli tavallinen päivä. Työpäivä sujui rutiinilla, ja töiden jälkeen suunnistin salille pyöräilemään tunniksi. LifeFitness-pyörässä voi valita maiseman, en muista missä olin mutta lumisilla vuorilla kuitenkin. Tunti meni äkkiä enkä kaivannut tv:tä tai lehden lukemista ajankuluksi.

Tiistaina olin viikonpäivistä sekaisin, ja kesti aika kauan hahmottaa että kuinka pitkä aika on perjantaihin. Seuraavana yönä en saanut unta, katsoin kelloa vielä 1.20 ja aamulla herätys oli 5.40. En yleensä juo kahvia, mutta aamulla pyysin työkaveria keittämään reilusti vahvaa kahvia, että pääsisin päivästä läpi. Koska juoksuohjelmassa on lepoviikko, varasin keskiviikolle urheiluhierojan. Jumissa olevat pohkeet on taas käsitelty parempaan kuntoon. Maksutilanteessa en osannut käyttää pankkikorttia, vaikka hieroja huomautti että siinä on siru niin en silti tajunnut tunkevani sitä väärinpäin laitteeseen. 

Seuraavana yönä nukuin reilut 9 tuntia, mutta aamulla tunsin olevani vieläkin väsyneempi kuin nelituntisten unien jälkeen. Suunnitelma oli mennä torstaina lenkille iltavuoron jälkeen, mutta toisin kävi. Junavuoro oli peruttu joten palasin kotiin bussilla. Matkalla huomasin olevani niin nälkäinen, että oikein heikotti. Pakko siis vaihtaa juokseminen syömiseen. Perjantaina pääsin töihin ja mietin, miksi olen niin nälkäinen. Tajusin, että aamiaiseni koostui mansikoista, parista lusikallisesta rahkaa ja lorauksesta jogurttia. Olin unohtanut myslin, eli varmaan puolet aamupalan kaloreista puuttui. Töiden jälkeen kävin lenkkeilemässä 35 minuuttia. 

Lauantai oli työpäivä, ja töiden jälkeen matkustin Helsinkiin teatteriin. Kotona olin yhden aikaan yöllä. Tänään matkustin Orivedelle siskontytön syntymäpäiville. Periaattessa olisin ehtinyt tehdä viikon toisen lenkin, 30-45 min, mutta jätin sen väliin. Pe-la välisenä yönä varsinainen uniaika on ollut 6 h 4 min, viime yönä 6 h 34 min. Yhtenä yönä Polar ilmoitti, että unen seuranta epäonnistui. Mutta saldona on vain yksi yö kunnon yöunilla. Siksi kai tuntuu, että olen ollut koko viikon ihan pihalla ja sumussa. 

Mutta edessä on loma! Neljä työpäivää, perjantaina vapaapäivä ja lauantaina lähtö Ylläkselle viikoksi! :) Yllä oleva kuva on sieltä, noin kolmen vuoden takaa. Silloin olimme siellä tammikuun alussa, sinisessä hämärässä. Nyt odotan päivänvaloa. En kuitenkaan lähde Lappiin suorittamaan. Olen jo ilmoittanut ystävälleni (joka on entinen kilpahiihtäjä), että en aio vedellä 3-4 tunnin hiihtolenkkejä joka päivä. Ei muutenkaan ole järkeä hiihtää itseään uuvuksiin, koska tarkoitus on jatkaa juoksutreeniä heti hiihtoloman jälkeen. Tunnin-kahden lenkit riittävät. 

Yksi syy väsymykseen on varmasti loman puute. Vaihdoin työpaikkaa, aloitin nykyisessä paikassa 1.1.2017. Eli lomaa ei ehtinyt kertyä viime kesäksi kuin viikko. Silloin olimme Islannissa, jossa ohjelma oli aikamoista paikasta toiseen ryntäilyä. Joulun ja uudenvuoden aikaan vuonna 2016 olin lomalla parisen viikkoa, mutta edellinen pidempi vapaa on kolmeviikkoinen kesältä 2016. Ja kun en ole koskaan kipeä, ei tule senkään kautta töistä vapaita nukkumapäiviä. Eikä pieni palkka kestä palkattomien vapaiden ottamista. 

Mutta nyt ehkä alkaa helpottaa. Vapaapäivän kanssa tulee reilun viikon pätkä lomaa, sitten on kaksi viikkoa töitä ja sen jälkeen pääsiäinen eli neljä vapaapäivää. Kesäloman ajankohdasta en vielä tiedä, mutta tiedän että sitä on kolme tai neljä viikkoa. 

Huomenna pitäisi aloittaa vk-kauden ensimmäinen viikko. Vaikka tämä viikko oli vaikea, olen silti innoissani ohjelmasta. Ensi viikolla on luvassa 2 h pitkis, vk-lenkki, 1-2 lyhyttä pk-lenkkiä sekä 1-2 lihaskuntotreeniä. Huomenna teen lyhyen lenkin, tiistaina lihaskuntoa, keskiviikkona vk:n ja sunnuntaina hiihtopitkiksen :) Torstaina saan miesystäväni Saksasta Suomeen, voi olla että torstain ja perjantain vietän hänen kyljessään enkä tee yhtään mitään :D Ja lauantai istutaan autossa, matkaa on about 1000 km. Lähtö on aamuviideltä... Jos olemme perillä ihmisten aikaan ja jos en ole liian väsymys, vois käydä illalla hiihtämässä lyhyen lenkin. 

Näillä fiiliksilla uuteen viikkoón ja uuteen jaksoon juoksuohjelmassa. Kyllä tästä hyvä tulee. 

Tehotreeniä

Tehoviikko tuntuu vähän hassulta, koska en ole kokenut viikkoa lainkaan raskaaksi. Pitkistä ei ole ohjelmassa lainkaan, sen sijaan mukana ovat sekä vk-lenkki että mäkivedot. Vauhtikestävyyttä kipittelin heti maanantaina, tosin vauhti on vielä pahasti hakusessa... Juoksin taas iltavuoron jälkeen, rautatieasemalta kotiin. Lenkin loppupäässä tein ylimääräisen kierroksen, että sain ajan täyteen. Ohjelmassa oli vk 30-40 min, menin alkuverkan 10 min + vk:ta 36 min. Vauhdikkaampi osuus meni keskivauhdilla 7.11, keskisykkeellä 159. Vähän on epätoivoinen ja pelokas olo: hittolainen, toukokuussa jos aion juosta maratonin viiteen tuntiin niin se vaatii keskivauhtia 7.17. No, on siinä se etu että silloin tiet ovat oletettavasti lumettomia ja jäättömiä. 

Viikon edetessä pakkanen on kiristynyt. Olen huomannut aamuisin bussipysäkille kävellessä, että hengittäminen on vähän vaikeaa. Tuntuu että syke nousee jo siitä. Mäkivedot tein torstaina Orivedellä, heti töiden jälkeen. Neljän jälkeen aurinko vielä lämmitti. Lisäksi ehdin vielä käydä lenkin jälkeen työpaikalla, vaihtamassa kuivan paidan ja paksumman takin bussimatkalle. Ohjelmassa oli mäkivedot 2 x 4 x 40-60 metriä. Yhtään en tiedä, kuinka pitkä mäki oli, mutta noin minuutin kesti juosta ylös ja kävellä alas. Alkuun tein 10 minuuttia verryttelyä, hölkkäsin töistä mäen alle, sitten pumppaavia venyttelyä, paikallaan hyppelyä ja polvennostoja. Ensimmäisen vetosetin jälkeen pidin kolmen minuutin tauon, en kuitenkaan seisonut paikallani vaan pyörittelin nilkkoja ja tein yläkropalle kiertoja. Toisen vetosarjan jälkeen kolmen minuutin rauhallinen kävely, ja sitten hissuttelu takaisin työpaikalle. Puoli tuntia tähän meni, ja jäi sellainen olo että oliko tämä treeni ollenkaan. Tai siis olihan se, koska valmentajat olivat sellaisen kirjoittaneet ohjelmaan. Jotenkin olen vaan ajatellut, että mäkivetoja pitää tehdä kymmeniä kerralla, uupumukseen saakka. Ehkä se on taas se somemaailman luoma kuva, että mäkiveto on sitä että mennään puoli kilometriä laskettelurinnettä ylöspäin. Juoksuhaasteesta kuitataan nyt kohta 7: Juokse mäkivetoja.

Viikko-ohjelmaan sisältyy vain yksi voimatreeni eli lihaskunto. Sen tein keskiviikkoiltana kotona, iltavuoron jälkeen. Alkulämmittelynä kävely pysäkiltä kotiin ja päälle kevyttä kahvakuulaheiluttelua., yhteensä 10 minuuttia Kotitreenissä on lisäksi 4 ensimmäistä liikettä sellaisia, että ne lasketaan lämmittelyksi ja tehdään vain ensimmäisellä kierroksella. Muuten yksi kierros koostuu 12 liikkeestä, jotka tein kehonpainolla. Ihan tarpeeksi raskasta oli silti! Muutamia yhdistelmiä, kuten esimerkiksi askelkyykky taakse + polvennosto ja samalla vartalon kierto nousevan polven suuntaan. Tai kyykky ja hyppy. Toistoja liikkeestä riippuen 6-15. Yhden kierroksen jälkeen pidin kolmen minuutin tauon. Kahteen kierrokseen kului 26 minuuttia, eli lämmittelyn kanssa 36. Hiki virtasi, ja tuli olo että onko minulla oikeasti noin huono voimataso ja vartalon hallinta. Hämähäkkipunnerrus piti tehdä polvet maassa, muuten ei ollut toivoakaan saada käsiä koukistumaan ja jalkaa tulemaan kohti kainaloa. Aika hutera oli myös kylkilankku, jossa päällimmäinen käsi ja jalka tulevat toisiaan kohti. No, se oli vasta ensimmäinen kotitreeni, myöhemmin lisää ja toivottavasti paremmalla kehonhallinnalla! 

Muuten ohjelmassa on tutut pk-lenkit, 2 x 45 minuuttia. Paitsi että aion yhdistää ne yhdeksi pidemmäksi. En halua olla kahta viikkoa ilman pitkistä. Huomenna on lenkkipäivä, toivottavasti aurinko paistaa edelleen, ja toivottavasti tuuli tyyntyy huomiseksi. 

Ensi viikolle varasin ajan urheiluhierojalle, pohkeissa ja säärien etuosissa on sen verran tuntemuksia, että on käsittelyn aika. Yhtenä yönä jouduin nousemaan puoli yhdeltä venyttelemään ja rullailemaan vasenta pohjetta, jalka tuntui tosi levottomalta eikä mikään asento ollut hyvä. Ensi viikolla on hyvää aikaa hieronnalle, on palauttava viikko ja vain kolme aerobista treeniä + astangajooga.

Muu elämä vastaan treenit

Kuva: Kansallisooppera / Heikki Tuuli

Tällä viikolla treenien ja muun elämän suhde on ollut tavallista hankalampi. Ja lopputulema se, että salitreeni siirtyy ensi viikolle. Viikon ainoa iltavuoro oli keskiviikkona, kello oli soimassa aamulla mutta en vaan jaksanut herätä. Illalla juoksin 45-minuuttisen vauhtileikittelyn, joten salin kanssa olisi ollut kahden treenin päivä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tapaan mennä salilta suoraan töihin ja tehdä nuo lyhyemmät juoksulenkit työmatkojen yhteydessä, niin olisi pitänyt miettiä mitä tavaroita voin jättää salikassista töihin etten joudu kuljettamaan liian painavaa kassia juoksulenkillä. Taas sitten viikonloppuna ei ole järkevää käydä salilla. Lauantai on pitkispäivä, siihen en halua muuta. Sunnuntaisin on astangajooga, enkä näe mitenkään järkevänä tehdä kahta lihaskuntoharjoitusta samana päivänä.

Viikolle tuli myös peräti kolme lepopäivää, yksi suunniteltu ja kaksi yllättäen. Viime viikolla oli vain yksi lepopäivä, sekin alkuviikosta, joten maanantaiksi olin suunnitellut totaalilevon. Keskiviikkona sain siskoltani viestin, että lähdenkö torstaina hänen seurakseen oopperaan. Katsoin juna- ja bussiaikataulut, totesin että pääsen esityksen jälkeen takaisin Tampereelle, joten vastasi kyllä. Työpäivän päälle oli siis ohjelmassa vajaat 4 tuntia bussissa istumista, 3-tuntinen ooppera ja bussimatka kotiin (tunti torstain puolella, puolitoista tuntia perjantain). Kotona olin puoli kahden jälkeen aamuyöstä, ja kello soimassa aamulla klo 7. Perjantaiksi oltiin suunniteltu hiihtolenkkiä ystävän kanssa, mutta koska minä olin nukkunut yöllä vajaat 5 tuntia ja ystävä oli kaatunut edellispäivänä niin että selkä oli mennyt jumiin, vaihdoimme hiihdon avantouintiin ja sushiravintolaan.

Kuva: Heikki Tuuli

Laskeskelin perjantaina illalla että ei hitto, viikon kuudesta treenistä on tehty vain yksi lyhyt (hiihto)lenkki ja vauhtileikittely. Tiistain hiihtolenkki ystävän kanssa jäi torsoksi, järvellä oli latu mutta tuuli ja lumisade oli vetänyt sen puoliksi umpeen, ja järven toisella laidalla se katosi kokonaan. Palattiin sitten takaisin omia jälkiä. Talven eka hiihtolenkki oli siis erityisen surkea, 3 km ja puoli tuntia. Keskiviikon vauhtileikittely oli sen sijaan kohtalaisen hyvä. Tein saman lyhtypylväs-pyramidin kuin viime viikolla. Keskivauhti siinä oli pari sekuntia hitaampi, syytän sitä että alkumatkasta menin loivaan ylämäkeen eikä kevyen liikenteen väylää ollut aurattu. Kyllä niin odotan kevätkelejä ja sulaa... 

Koska viikosta puuttui pitkis ja yksi 45-minuuttinen, yhdistin ne lauantaina. Lähdin myös pois kotinurkilta, menin bussilla Lielahteen ja matkasin sieltä kohti Härmälää. Tarkoitus oli juosta Pyhäjärven rantaa, mutta eihän siellä ollut baanaa. Jouduin sitten Pispalan, Tahmelan ja Pyynikin mäkiin. Hyvä alku sai heikomman jatkon. Ajattelin, että koska keskisyke on ollut aika monella lenkillä 135 tai alle, annan nyt mennä kun on tasainen baana. Paitsi ettei ollut. No, Pyynikin jälkeen Ratina, Hatanpää ja Härmälä olivat taas tasaista. Kellosta katsoin aikaa, joten näin sykkeet ja vauhdit vain silloin kun tuli kilometri täyteen. Lopputulema oli 16,2 km aikaan 2 h 15 min, keskivauhti 8.17 ja keskisyke 140. Yksi kilsoista oli alle 8 minuuttia. Matkalla eväänä vettä ja yksi energiageeli, olisi ehkä voinut olla toinenkin. Plussaa siitä, että vauhtia voi kasvattaa ilman että syke nousee paljoa. Nyt tuo mäkipätkä heikentää tilastoja, jos koko matka olisi ollut suht tasaista niin voi olla että vauhti olisi ollut hiukan reippaampi ja syke pari pykälää alempi. No, seuraava pitkis suuntautuu Hervannan, Vuoreksen ja Sääksjärven suuntaan, ainakin bussin ikkunasta katsottuna siellä on pitkää suoraa baanaa odottamassa. 

Tänään vielä astangajooga ja viikko on siinä. Ensi viikko onkin tehoviikko. Luvassa on salitreeni, astangajooga, 2 x 45 minuuttia kevyttä hölkkää, vk-lenkki 40 minuuttia sekä mäkivedot. Ei siis pitkistä ollenkaan, harmi! Juuri kun aloin innostua touhusta... :) Eikä ole pitkistä sitä seuraavallakaan viikolla, koska se on palauttava viikko. Sitten alkaa uusi 8-viikkoinen, se on vk-kausi. Vielä en ole nähnyt ohjelmaa enkä siis tiedä, millaisia pitkikset siinä on. Senpä vuoksi tekisi taas mieli yhdistää ensi viikon kaksi lyhyttä pk-lenkkiä yhdeksi pidemmäksi. Hmm, saa nähdä. 

Päätin olla tuntematta huonoa omaatuntoa tästä viikosta, vaikka treenit ei menneetkään ihan niin kuin piti. Tekemättä jäi kuitenkin vain salitreeni. Juoksutreenit tein kaikki, vaikka lauantaina yhdistinkin kaksi lenkkiä yhdeksi. Vaikka treenaaminen on tärkeää, tärkeää on myös se muu elämä. Vietin laatuaikaa niin sisareni kuin ystäväni kanssa. Perjantai oli kiva, koska kerrankin oltiin ystäväni kanssa kaksin, ilman hänen poikaystäväänsä. Yleensä kaksikko kulkee aina ja joka paikassa yhdessä, mutta kyllä näitä naisten keskinäisiä tuokioitakin tarvitaan.

Juoksuhaasteesta kuittaan kohdan 13, juokse vauhtileikittelylenkki. 

Mites teillä muilla, onko helppoa pitää tavoitteelliset treenit ja ihmissuhteet tasapainossa?

Uutta kokeilemassa: vauhtileikittely

Toisen pk-kauden viikoilla 5 ja 6 ohjelmassa on vauhteleikittely kerran viikossa. Intervallit ovat hyvinkin tuttua puuhaa, mutta vauhtileikittely ei. Olin nähnyt Facebook-ryhmässä yhden esimerkin, joka vaikutti kiinnostavalta. Siinä mentiin lyhtypylväiden välejä pyramidimalliin: 5 (kirjoittaja meni maratonvauhdilla), 4 (puolimaratonvauhtia), 3 (kympin kisavauhtia), 2 (vitosen kisavauhtia),1 (lujaa), ja sama toiseen suuntaan. Minun vauhtijaotteluni meni niin, että kymmenen minuutin alkuverryttelyn jälkeen menin 5 pylväänväliä vähän verkkavauhtia lujempaa, seuraavat 4 siitä vähän kiristäen, 3 vielä vauhdikkaammin, 2 jo melko reippaasti, 1 kovaa mutta ei täysiä, 2 hivenen hidastaen, 3 hidastaen lisää, 4 vielä hitaammin, 5 hissutellen mutta kuitenkin perus-pk:ta vauhdikkaammin. Tämä oli yksi pyrämidi. Ehdin tehdä niitä 3 kpl, johon meni 26,5 minuuttia. Keskivauhti oli 7.40, keskisyke 147 (maksimi 167). Loppuun 5 minuuttia hölkkää. Kokonaisaika 42 minuuttia. Ohjelmassa oli 45, totesin että en enää ehdi neljättä pyramidia, enkä viitsi lähteä loppuverkassa kiertämään taloa ympäri kolmeksi minuutiksi.

Kokemuksena tällainen oli täysin uutta, mutta varsin hauskaa. Rasitteena oli se, että tein sen heti töiden jälkeen, eli jäin bussista pois kauempana kotoa ja juoksin kotiin, reppu selässä. Vaikka reppu ei ole painava on siitä kuitenkin vähän haittaa. Alustakaan ei ollut erityisen hyvä. Vaikka lunta ei ole pyryttänyt ja tiet on aurattu, oli kevyen liikenteen väylillä lumipöperöä. Risteysalueilla on pakko katsoa jalkoihin, koska on syvät urat autojen renkaista ja välissä jäinen lumivalli. 

Viikon saldo on 4 juoksulenkkiä, vauhtileikittelyn lisäksi 2 x 45 minuuttia sekä puolitoistatuntinen pitkis. Totesin taas, että ei ole päivät sisaruksia keskenään. Perjantai-illan kevyellä kolmevarttisella keskisyke oli vain 131, kun taas lauantai-iltapäivän pitkiksellä se oli 140 -> keskivauhdissa eroa vain 6 sekuntia. Viikon ainoa täyslepopäivä oli tiistai. Keskiviikkona pohjejumit olivat jo poissa, etureidet enää vähän jumissa, joten silloin kävin salilla. Tänään on muuten ollut sohvallamakaamispäivä, mutta illalla menen vielä astangajoogaan.

Ensi viikko on vielä samanlainen kuin tämä, sitten on tehoviikko ja palauttava viikko ennen vk-kautta. Mietin taas, että miten ihmiset jaksavat treenata 10-14 tuntia viikossa ja käydä samalla töissä. Minulla kroppa on aika tukossa, vaikka tällä viikolla tulee yhteensä 6 tuntia tekemistä ja on niin sanotusti määräviikko. Samalla se myös pelottaa. Ohjelmani nimi on "Vauhtia maratonille", ja enimmillään juoksua on ollut 4,5 tuntia viikossa. Tällä ja ensi viikolla on 3 h 45 min. Että riittääkö se oikeasti maratonin läpipääsemiseen? Vielä en tiedä, miltä vk-kauden ohjelma näyttää, että onko siellä pidempi pitkis kuin puolitoista tuntia. Yhtenä viikkona tein jo niin, että juoksin kolmevarttiset vähän lyhyempinä ja otin niistä puuttuvat minuutit pitkikselle, niin sain tehtyä 1 h 50 min. Mietin myös, että jos pitkikset ei tästä pitene, teen niin että jätän toisen 45-minuuttisen tekemättä ja lisään sen pitkikseen, jolloin yksi viikon lenkeistä on 2 h 15 min. Mietin myös, että ehkä olisi syytä käydä juoksemassa puolikas jossain tapahtumassa 3-4 viikkoa ennen maratonia, ihan vaan kokeiluna että mitä ohjelma on tehnyt verrattuna aiempiin vuosiin. Niin sanottu pelonhälvennyspuolikas siis :D 

Running academyn tiimiviikonloppu: iloa ja kipeitä lihaksia

Viime viikonloppuna iloinen joukko Takomon Running academyn "ekaluokkalaisia" kokoontui Kuopioon, Rauhalahden kylpylähotelliin. Lauantain 7-tuntiseen sessioon osallistui reilut parikymmentä henkilöä. Niin sanottu teoriaosuus kesti viisi ja puoli tuntia, niin sanottu siksi, että harjoitteluun liittyviä asioita käytiin läpi keskustellen ja ryhmätöillä, ei kalvosulkeisilla. Heti alkuun aikataulu meni uusiksi. Esittelykierrokselle oli varattu puoli tuntia, mutta koska väkeä oli paljon niin aikataulu venyi. Kivaa oli, että jokainen sai puhua niin paljon tai vähän kuin halusi. 

Miksi juoksen? Tähän kuultiin yhtä monta vastausta kuin oli osallistujaa. Osa on juossut aina, osa aloittanut aikuisena. Toiset vihaavat juoksemista, toiset rakastavat. Monella on tavoitteena maraton tai ultramatka, joillakin kymppi. Osa on saanut treenata terveenä, toisilla on ollut paljonkin terveyshuolia. Onneksi kaikille annettiin aikaa; oli valtavan kiinnostavaa kuunnella ryhmäläisten juoksuhistoriaa. Myös sitä, mikä on mennyt pieleen.

Lounastauon jälkeen tehtiin ryhmätöitä neljän hengen porukoissa. Jako ryhmiin tehtiin luovasti: jonoon syntymäpaikan mukaan pohjois-etelä - suuntaisesti, sitten luku kuuteen :D Jokainen ryhmä sai aiheen ja siihen liittyviä väitteitä. Väitteitä pohdittiin ja niistä keskusteltiin. Lopuksi ne esiteltiin muille ja kerrottiin ryhmän mielipide niiden paikkansapitävyyteen. Muut saivat kommentoida ja kysyä. Valmentajat Jenna ja Miitri kertoivat lisää tietoa ja näyttivät muutaman dian. Meidän pienryhmällä oli aiheena treeni. Väitteet liittyivät sykeseurantaan, intervalleihin ja treenin tehoon. Totesimme, että tärkeintä on huomioida omat tavoitteet ja kokonaiskuormitus. Esimerkiksi jos tavoitteena on käydä lenkillä kaksi kertaa viikossa, ei silloin tarvitse härpäkkeitä ja sykeseurantaa. Myöhemmin se voi olla tarpeen, kunhan muistaa että mittari on renki eikä isäntä. Tätä mietin myöhemmin itsekseni. Viime viikon viimeinen juoksulenkki oli mahtava, keskisyke vain 132 ja keskivauhti 8.27. Eli 15 sekuntia nopeampi kilometrivauhti kuin talvella yleensä mutta syke n. 6 pykälää alempi. Taas ne lenkit, joissa keskisyke on 140 ja keskivauhti 8.45-9.00 min / km ovat huonoja. Että olenko unohtanut kuunnella tuntemuksia? Onko lenkki automaattisesti huono, jos keskisyke on 140? Tuijotanko liikaa mittarin lukemia enkä sitä, miltä lenkki tuntui?

Yllä oleva kaavio on loistava. Ylempi jana kuvaa sitä, miten ei pitäisi treenata mutta mitä liian monelle käy. Alempi on se, mitä nyt tehdään valmennuksessa, poikkeuksena ne joilla on kisat tulossa jo helmikuussa tai huhtikuussa. Totesin, että pääkisa on HCM 19.5, mutta toinen voisi olla Pirkan Hölkkä lokakuun alussa. Ehdin tehdä välissä alemman janan kaikki osat, joskin lyhyempinä kuin maratonia varten.

Koska ulkona oli aika paljon pakkasta, oltiin sisällä suunniteltua pidempään ja ulkona lyhyemmän aikaa. Reilu tunti silti. Ensin käveltiin vähän matkaa Jätkänpirtille, tehtiin muutamia verryttelyliikkeitä ja sitten juoksutekniikkaa. Polvennostokävelyä ja -juoksua, yksin ja parin kanssa. Pakarajuoksua, hyppelyitä, askelkyykkyjä. Loppuun kolme lyhyttä vetoa, jossa pari katsoi eri asioita -> lantion asento, käsien asento ja liike, mihin askel osuu. Sitten hölkkä takaisin hotellille. Laitoin mittarin päälle vasta Jätkänpirtillä, sain 59 minuuttia kasaan. Ja hei, Juoksuhaasteesta kuittaantui kohta 35: Tee juoksutekniikkaharjoitus! 

Sunnuntaiaamuna oli vapaaehtoinen puolitoistatuntinen treeni. Ulkona oli sen verran pakkasta, että jo lauantaina oli sovittu että ollaan sisällä liikuntasalissa. Alkuun tehtiin n. 20 minuuttia keppijumppaa, sitten löydettiin sisäinen lapsemme n. 45 minuutin ajaksi ja lopuksi venyttely ja rentoutusharjoitus. 

Sisäinen lapsi löytyi eräänlaisista sukkulaviesteistä. Jako kahteen, ja erilaisia tehtäviä. Haetaan hernepussia juosten, kyykkykävellen ja punnerrusasennossa liikkuen. Seistään yhdellä jalalla ja liikutetaan 4 ja 8 kg:n kahvakuulia jonon päästä päähän, välillä käytetään kuula maassa. Ollaan punnerrusasennossa, siirretään palloa jonon päästä päähän, tai joukkuekaverit ryömivät "putken" läpi vuorotellen. Mennään pareittain niin, että vatsojen, selkien tai otsien välissä on pallo, joka ei saa pudota lattialle. Hikistä mutta hillittömän hauskaa! Maksimisyke oli 150! Huomasin, että meikäläisellä on ketteryydessä paljon parantamisen varaa. Kyykkykävely etenkin oli heikko lenkki. Sitä siis treenaamaan kotona, kunhan tästä palautuu. 

Sunnuntai-iltana menin vielä astangajoogaan. Saattoi olla virhe. Pohkeet olivat aivan jumissa jo sunnuntaiaamuna, sitten maanantaina oli etureidetkin niin jumissa että oli vaikea kävellä. Illalla hölkkäsin rautatieasemalta kotiin, keskivauhti oli superhidas 9.03 mutta ei se siltikään helpottanut jumeja. Tänään on ollut ihan yhtä vaikeaa kävellä. Jätin siis suosiolla vauhtileikittelylenkin toiseen päivään ja pidin totaalilevon. Vain venyttelyä ja kevyttä rullailua illalla, josko huomenna olisi parempi. 

Loppuun vielä video, jonka valmentaja Miitri Sinkko koosti viikonlopun kuva-annista. Huom! Jos olit tiimitapaamisessa etkä halua esiintyä blogissani, kerro siitä niin poistan videon.