Running academyn tiimiviikonloppu: iloa ja kipeitä lihaksia

Viime viikonloppuna iloinen joukko Takomon Running academyn "ekaluokkalaisia" kokoontui Kuopioon, Rauhalahden kylpylähotelliin. Lauantain 7-tuntiseen sessioon osallistui reilut parikymmentä henkilöä. Niin sanottu teoriaosuus kesti viisi ja puoli tuntia, niin sanottu siksi, että harjoitteluun liittyviä asioita käytiin läpi keskustellen ja ryhmätöillä, ei kalvosulkeisilla. Heti alkuun aikataulu meni uusiksi. Esittelykierrokselle oli varattu puoli tuntia, mutta koska väkeä oli paljon niin aikataulu venyi. Kivaa oli, että jokainen sai puhua niin paljon tai vähän kuin halusi. 

Miksi juoksen? Tähän kuultiin yhtä monta vastausta kuin oli osallistujaa. Osa on juossut aina, osa aloittanut aikuisena. Toiset vihaavat juoksemista, toiset rakastavat. Monella on tavoitteena maraton tai ultramatka, joillakin kymppi. Osa on saanut treenata terveenä, toisilla on ollut paljonkin terveyshuolia. Onneksi kaikille annettiin aikaa; oli valtavan kiinnostavaa kuunnella ryhmäläisten juoksuhistoriaa. Myös sitä, mikä on mennyt pieleen.

Lounastauon jälkeen tehtiin ryhmätöitä neljän hengen porukoissa. Jako ryhmiin tehtiin luovasti: jonoon syntymäpaikan mukaan pohjois-etelä - suuntaisesti, sitten luku kuuteen :D Jokainen ryhmä sai aiheen ja siihen liittyviä väitteitä. Väitteitä pohdittiin ja niistä keskusteltiin. Lopuksi ne esiteltiin muille ja kerrottiin ryhmän mielipide niiden paikkansapitävyyteen. Muut saivat kommentoida ja kysyä. Valmentajat Jenna ja Miitri kertoivat lisää tietoa ja näyttivät muutaman dian. Meidän pienryhmällä oli aiheena treeni. Väitteet liittyivät sykeseurantaan, intervalleihin ja treenin tehoon. Totesimme, että tärkeintä on huomioida omat tavoitteet ja kokonaiskuormitus. Esimerkiksi jos tavoitteena on käydä lenkillä kaksi kertaa viikossa, ei silloin tarvitse härpäkkeitä ja sykeseurantaa. Myöhemmin se voi olla tarpeen, kunhan muistaa että mittari on renki eikä isäntä. Tätä mietin myöhemmin itsekseni. Viime viikon viimeinen juoksulenkki oli mahtava, keskisyke vain 132 ja keskivauhti 8.27. Eli 15 sekuntia nopeampi kilometrivauhti kuin talvella yleensä mutta syke n. 6 pykälää alempi. Taas ne lenkit, joissa keskisyke on 140 ja keskivauhti 8.45-9.00 min / km ovat huonoja. Että olenko unohtanut kuunnella tuntemuksia? Onko lenkki automaattisesti huono, jos keskisyke on 140? Tuijotanko liikaa mittarin lukemia enkä sitä, miltä lenkki tuntui?

Yllä oleva kaavio on loistava. Ylempi jana kuvaa sitä, miten ei pitäisi treenata mutta mitä liian monelle käy. Alempi on se, mitä nyt tehdään valmennuksessa, poikkeuksena ne joilla on kisat tulossa jo helmikuussa tai huhtikuussa. Totesin, että pääkisa on HCM 19.5, mutta toinen voisi olla Pirkan Hölkkä lokakuun alussa. Ehdin tehdä välissä alemman janan kaikki osat, joskin lyhyempinä kuin maratonia varten.

Koska ulkona oli aika paljon pakkasta, oltiin sisällä suunniteltua pidempään ja ulkona lyhyemmän aikaa. Reilu tunti silti. Ensin käveltiin vähän matkaa Jätkänpirtille, tehtiin muutamia verryttelyliikkeitä ja sitten juoksutekniikkaa. Polvennostokävelyä ja -juoksua, yksin ja parin kanssa. Pakarajuoksua, hyppelyitä, askelkyykkyjä. Loppuun kolme lyhyttä vetoa, jossa pari katsoi eri asioita -> lantion asento, käsien asento ja liike, mihin askel osuu. Sitten hölkkä takaisin hotellille. Laitoin mittarin päälle vasta Jätkänpirtillä, sain 59 minuuttia kasaan. Ja hei, Juoksuhaasteesta kuittaantui kohta 35: Tee juoksutekniikkaharjoitus! 

Sunnuntaiaamuna oli vapaaehtoinen puolitoistatuntinen treeni. Ulkona oli sen verran pakkasta, että jo lauantaina oli sovittu että ollaan sisällä liikuntasalissa. Alkuun tehtiin n. 20 minuuttia keppijumppaa, sitten löydettiin sisäinen lapsemme n. 45 minuutin ajaksi ja lopuksi venyttely ja rentoutusharjoitus. 

Sisäinen lapsi löytyi eräänlaisista sukkulaviesteistä. Jako kahteen, ja erilaisia tehtäviä. Haetaan hernepussia juosten, kyykkykävellen ja punnerrusasennossa liikkuen. Seistään yhdellä jalalla ja liikutetaan 4 ja 8 kg:n kahvakuulia jonon päästä päähän, välillä käytetään kuula maassa. Ollaan punnerrusasennossa, siirretään palloa jonon päästä päähän, tai joukkuekaverit ryömivät "putken" läpi vuorotellen. Mennään pareittain niin, että vatsojen, selkien tai otsien välissä on pallo, joka ei saa pudota lattialle. Hikistä mutta hillittömän hauskaa! Maksimisyke oli 150! Huomasin, että meikäläisellä on ketteryydessä paljon parantamisen varaa. Kyykkykävely etenkin oli heikko lenkki. Sitä siis treenaamaan kotona, kunhan tästä palautuu. 

Sunnuntai-iltana menin vielä astangajoogaan. Saattoi olla virhe. Pohkeet olivat aivan jumissa jo sunnuntaiaamuna, sitten maanantaina oli etureidetkin niin jumissa että oli vaikea kävellä. Illalla hölkkäsin rautatieasemalta kotiin, keskivauhti oli superhidas 9.03 mutta ei se siltikään helpottanut jumeja. Tänään on ollut ihan yhtä vaikeaa kävellä. Jätin siis suosiolla vauhtileikittelylenkin toiseen päivään ja pidin totaalilevon. Vain venyttelyä ja kevyttä rullailua illalla, josko huomenna olisi parempi. 

Loppuun vielä video, jonka valmentaja Miitri Sinkko koosti viikonlopun kuva-annista. Huom! Jos olit tiimitapaamisessa etkä halua esiintyä blogissani, kerro siitä niin poistan videon.

Ensimmäinen määräviikko

No niin, juoksuohjelmassa on siirrytty osioon pk2, jossa aletaan kerätä määrää. Toisaalta hauskaa päästä pitkistelemään mutta toisaalta ehkä hiukan huolestuttavaa, koska ohjelman nimi on "vauhtia maratonille" mutta kilometrimäärä jää aika pieneksi. Viikot 1-3 ovat samaa, sisältäen 2 x 45 minuuttia kevyttä hölkkää, 2 x 1,5 h pitkis joista toinen hölkäten ja toinen tehden jotain muuta aerobista, 1-2 salitreeniä. 

Maanantaina hölkkäsin 45 minuuttia, 5.35 km. Tiistaina salitreeni uudella ohjelmalla, oli raskaampi kuin edellinen. Liikkeitä 8 kpl mutta sen verran tehokkaita että hiki lensi. Mm. yhden jalan jalkaprässi ja vatsaliikkeet niin että jalkoja rullataan jumppapallon päällä vatsan alle. 48 minuuttia kesti, kävin salilla aamulla niin ei ollut ruuhkaa. Keskiviikkona ensimmäinen pitkis sauvakävellen. Uudet kävelysauvani ovat 120-senttiset, tuntuvat paremmilta kuin aiemmat. Perjantaina oli toinen 45-minuuttinen, 5.07 km. Oli raskasta, pohkeet painoivat tonnin ja isommassa ylämäessä jouduin kävelemään. Hölkkäpitkis oli eilen illalla, puolessatoista tunnissa pääsin 10,3 km. Eli vaikka on määräviikko niin juoksukilsoja on vain 20,7. Sauvakävelystä tuli 9,6 lisää eli koko saldo on 30,3. Tänään illalla vielä astangajooga, ensimmäinen kerta joulutauon jälkeen. 

Tästä on nyt kiinnostavaa lähteä seuraamaan, kasvaako kilometrimäärä yhtään kahdella seuraavalla viikolla. Tarkoitukseni on mennä tuo ei-juosten tehtävä pitkis sauvakävellen, koska puolitoista tuntia on aika pitkä aika istua salilla kuntopyörän päällä. Enkä tiedä jaksanko uida niin pitkää aikaa. Vaikka juoksureitit vaihtelee vähän, niin ei maasto kuitenkaan ole niin erilaista että siitä tulisi merkittävää eroa. Vauhti oli tällä viikolla hitusen hitaampi kuin aiemmin talvella, voi johtua siitä että on ensimmäinen pakkasviikko. 

Juoksuhaasteeseen kuittaan kohdat juokse pakkassäällä (maanantai) ja juokse lumessa (lauantai). Kuten kuvasta näkyy, ei sitä lunta paljoa ole mutta sen verran kuitenkin että maa on valkoisena. Ja jää peitossa, eli nastureiden sijaan menin maastokengillä.

Ensi viikon ohjelma on aikalailla selvä. Maanantaina lähden töiden jälkeen Helsinkiin teatteriin, joten siitä tulee liikunnasta vapaa päivä. Lauantai on työpäivä, joten juoksupitkis on viikon ainoana vapaapäivänä sunnuntaina. Lyhyet lenkit juoksen työmatkoina ja salitreenin teen iltavuoropäivän aamuna. Sauvakävelypitkis puolen viikon maissa, etteivät ole liian lähekkäin. 

Liikuntavuosi 2017 - ja ennakointia vuoteen 2018

Vuosi 2017 loppui lyhennettyyn juoksulenkkiin. Tiedä sitten onko taustalla liian paljon vai liian vähän suklaata, mutta tänään ei vaan ollut energiaa. Ohjelmassa oli reipas 8-10 km sisältäen 4 x 40-60 m mäkivetoja. Kilsan menin verkkavauhtia, sitten kuusi reippaasti (vauhti 7.13 - 7.28 min / km). Ensimmäinen kunnon ylämäki sisälsi mäkivedon, kohta sen jälkeen totesin että tänään on huono päivä. Paha olo, oksettaa, heikottaa ja huimaa. Lähdin heti suosiolla lyhentämään lenkkiä. Viimeisissä liikennevaloissa kun pysähdyin, oli hetken sellainen olo että tarviiko joko nojata lyhtypylvääseen tai istua maahan, oli niin karmea olo. No, punaiset olivat sen verran pitkät että olo ehti tasaantua ja kipitin viimeisen kilsan kotiin. Kenkävalintaa mietin tänään, onneksi laitoin nastat! Koko viikko ollut sellainen, että vuoroin on pakkasta ja plussaa, välillä tuli vettä niin että tiet ehtivät sulaa suurelta osin. 

Kaikkinensa tämä vuosi oli liikunnan suhteen aika hyvä. En puhu juoksuvuodesta, koska juoksukilsoja tuli vain 650. Muita lajeja oli sen verran, että kilsoja tuli kaikkiaan 1262. Treenikertoja kaikkiaan 210, joihin käytin 217 tuntia. Parasta vuodessa oli uudet kokemukset. Ensinnäkin Bodom Night - yöpolkujuoksu. Lampun teho ei riittänyt mutta muuten oli hauskaa. Sitten superviikonloppu, johon kuului ensin Extreme run Sappeessa ja seuraavana päivänä Pirkan pyöräily. Ja niinhän siinä kävi että maantiepyörä Poweri-Paawo muutti luokseni :) 

Ensimmäistä kertaa treenaan valmentajan tekemän juoksuohjelman mukaan. Olen aiemmin ollut juoksukoulussa, mutta se tosiaan olikin enemmän yleisurheilukoulu. Sieltä saatiin juoksuohjelmat, mutta se oli tehty "massatuotantona", ei siis oltu käyty läpi että mikä ja milloin on päätavoite. Nyt Running Academyn 24-viikkoinen ohjelma loppuu pari viikkoa ennen Helsinki City Marathonia. Ensimmäisestä 8-viikkoisesta on jäljellä yksi viikko, kevyt. Eli 8.1. alkaa pk2, jossa aletaan kerätä määrää. Tässä sitä nousujohteisuutta, jota en ole saanut ehkä koskaan yksin toteutettua. Paitsi sinä yhtenä keväänä, jolloin lisäsin määrää niin paljon että sain rasitusvamman... Tässä ohjelmassa on kehonhuolto kirjattu mukaan, ja kovilla viikoilla kun on 2 pitkistä (1,5 h) niin vain toisen saa tehdä juosten. 

En vielä fiilistele kesää, mutta... Orivedellä toinen urheilukauppa lopetti vuodenvaihteessa, ja kävin vielä tekemässä viime hetken löytöjä. Kesätrikoot (3/4-lahkeet) miesten osastolta (tietysti, sieltä alkaa olla kohta kaikki trikooni) ja pyöräilypaita yhteensä 12,55 €. Housut Addua ja paita Rukkaa. Oikeasti tuo paita ei ole yhtään mun värinen mutta ostin pois kun halvalla sai :D Molempia sovitin vasta kotona, onneksi mahtuivat päälle! Jos 19.5 on kohtalainen sää niin juoksen noilla housuilla...

Tulevalle vuodelle on buukattuna kolme tapahtumaa: 19.5 HCM, 25.8 Tampere puolimaraton ja lokakuun alussa Pirkan Hölkkä. Jotain tulee lisää, en vielä tiedä mitä. Voi olla Finlandia-hiihto, todennäköisesti tulee Pirkan Pyöräily, kaverini haluaisi Venlojen viestiin (jos vaan osaisin suunnistaa...), kiinnostaa myös Tampere Countryside Marathon ja siellä 12 km, ehkä päiväajan Bodom Trail... 

Ja hei, Anne haastoi minut juoksuhaasteeseen, ilman muuta osallistun! Ja haastan mukaan jokaisen joka näkee tämän postauksen :) Ei ole vaikea haaste, kuten Anne toteaa, "jokainen juoksua harrastava pystyy ne toteuttamaan". Haasteessa on 40 kohtaa (kirjasin ne paperille, jospa saisi jo ensi viikolla ruksattua jonkun...), löytyvät täältä.

Sähellystä sykemittarin kanssa ja kokeilussa yogalates

Se on kuulkaa talvi tullut Tampesteriin! Nasturit kaivettu naftaliinista ja havaittu että mitä hiivattia, toisesta puuttuu pari nastaa. Ehkä niillä vielä menee, ei taida olla kriittisin kohta mistä puuttuu? 

Juoksuohjelma etenee, nyt mennään jo ensimmäisen peruskuntokauden viikolla 6. Seuraavat 8-viikkoiset on kuulemma hyvää vauhtia suunnitteilla. Aika hyvin olen saanut noudatettua ohjelmaa, joitain pieniä heittoja on ollut. Esimerkiksi viime viikon yksi lenkki, hävettää tunnustaa... En tajunnut että Polar M430 ei lähde laskemaan nollasta kun vaihtaa kierroksen manuaalisesti. Eli kun ohjelmassa oli 10 min kevyt + 20 min reipas + 10 min kevyt, en huomannut että toinen kierros jatkui kymmenestä minuutista eikä nollasta. Niinpä reippaan osuudeksi tuli vain 10 minuuttia. Vasta vajaan puolen tunnin kohdalla tajusin että hitto, nyt tässä on vasta 27 minuuttia ja treeni on kohta tehty. No, tänään osasin laskea oikein... :D

Lauantaina kävin kokeilemassa yogalates-tuntia GoGolla. Tuntikuvauksessa kerrotaan sen olevan keskivartalotreeni, jossa yhdistellään pilateksen ja joogan liikkeitä. Olen käynyt pilateksessa hyvin satunnaisesti, joten en tiedä sen tarkemmin mitä liikkeitä siihen kuuluu. Joogassa olen lähinnä astangan tuntija. Jotain tuttua oli, mutta ne samat liikkeet voivat toki olla pilateksen peruskamaa. Tykkäsin siitä miten liikkeet virtaavat hengityksen tahtiin. Sen olen huomannut, että joogan ansiosta hengitän varsin hitaasti. Nytkin jouduin lyhentämään sekä sisään- että uloshengitystä, jos halusin pysyä ryhmän tahdissa mukana. Sitten taas liikkeissä joita tehtiin omaan tahtiin, ehdin tehdä vähemmän, ainakin niin että toiselle puolelle tuli yksi toisto vähemmän. Ajattelin kuitenkin kokeilla toisenkin kerran, nyt kun kansalaisopiston astanga on joulutauolla. Tuli hyvää treeniä keskikropalle, myös vähän tasapainoilua. Ja omaan kehoon, omaan tekemiseen keskittymistä. 

Nyt on mennyt kolme ja puoli viikkoa beetasalpaajan kanssa. Migreenikohtauksia on ollut kolme eli määrä on puolittunut. Ja uskon niiden vähenevän edelleen. Verenpaine on pysytellyt hitusen liian korkealla, varasin lääkärille soittoajan keskiviikolle. Liikunnan osalta olen huomannut, että juoksussa syke on 10 pykälää aiempaa matalampi ja sauvakävellessä 20. Eilen tuntui tosi oudolta, kun sauvakävelyn keskivauhti oli samaa luokkaa kuin aiemmin mutta keskisyke vain 111. Ja viime viikon jonkun pk-lenkin menin keskisykkeellä 136! Samantien Polarin juoksuindeksi nousi tietysti reippaasti. 

Mutta onpa ollut fiiliskin varsin hyvä. Tänään eka kilsa 8.11 (syke 128), sitten vajaa pari minssa hissutellen ja 20 minsaa reippaasti. Toinen kilsa 7.33 (147), kolmas 7.20 (154), neljäs 7.05 (154), viides loppulönköttely kotiin. Ehkä se sykkeen lasku vaikuttaa, olo ei ollut lainkaan puolikuollut vaan olisin jaksanut vielä. Vaikka taaskaan ei voi puhua tasaisesta vauhdista reippaalla pätkällä... Ja on tästä ohjelmasta ollut se etu, että aiempina talvina olen usein ollut tympääntynyt, tällä kertaa on koko ajan fiilis että tuskin maltan odottaa seuraavaa lenkkiä. Tänään ei ollut maailman parhain keli, vetinen sade ja nuoskalumi, mutta silti oli aika kivaa. Näitä hyväntuntuisia lenkkejä olen kaivannut aiempien vaikeiden vuosien jälkeen. 

Lauantaina pidimme kahden tyttökaverini kanssa pikkujoulut, tai siis jouluisen piknikin yksiöni "olohuoneen" lattialle. Kuohari, hehkuviini ja glögi oli hyvää, ja ruoka kohtalaisen epäterveellistä :D Sen verran kevyesti kuitenkin juhlittiin, että sunnuntaina kävin illalla sauvakävelemässä 1 h 10 min :)

Takaisin treenikartalle

Pari viime viikkoa ovat olleet aikamoista myllerrystä. Viimeksi kirjoitin uusista migreenilääkkeistä sekä korkeasta verenpaineesta. Niiden osalta tilanne on hiukan parempi. Estolääkitys alkoi reilut kaksi viikkoa sitten, migreenikohtauksia on ollut kaksi, viime viikon lauantaina ja sunnuntaina. Uusi kohtauslääke on tehokas, joskin väsyttävämpi kuin aiempi. Verenpaine on edelleen liian korkea, mutta on tasoittunut lukemiin n. 150/95. Jos ei tuosta laske, on mentävä uudelleen lääkäriin. Mietin, että voiko korkea arvo johtua ainakin osittain niskakivusta. Noin kaksi ja puoli viikkoa sitten heräsin yöllä ja huomasin, etten voi liikuttaa päätä. Aamulla totesin niskan oikean puolen sekä oikean hartian olevan jumissa Arvelin nukkuneeni huonossa asennossa. Nyt kuitenkin on kulunut jo aika kauan, eikä jäykkyys ole helpottanut yhtään, päinvastoin. Pää kääntyy huonosti vasemmalle, ja jo pelkkä pään kannattelu on kivuliasta. Yöt ovat hankalia, kun kivutonta asentoa ei tahdo löytyä. Onneksi urheiluhierojallani sattui olemaan vapaa aika huomisaamuna, toivottavasti saan apua. 

Kävin puolitoista viikkoa sitten astangajoogassa, totesin että ihan kaikkea en voinut tehdä. Jo alkulämmittelyn eli aurinkotervehdysten aikana tuntui, että alkaa hiukan huimata. Ohjaajalta kysyin tarkemmin, että mitä korkea verenpaine tarkoittaa astangan kannalta. Ohje oli jättää väliin liikkeet joissa jalat nostetaan ylös. Eli hartia- ja päälläseisontaharjoitusten aikana makasin selälläni. Sain myös neuvon kuunnella kehoa erityisen tarkasti, ja tarpeen mukaan huilata. 

Astangaa seurasi muutaman päivän tauko, kun lähdin Saksaan riiuureissulle ja joulumarkkinoille. Miesystäväni asuu Saksassa, joten treffeillä käyminen vaatii aina jonkinmoisia järjestelyjä. Olin saanut pari vapaapäivää itsenäisyyspäivän yhteyteen, joten oli mahdollisuus lähteä. Tuli koluttua neljät joulumarkkinat, aloituskuva on Frankfurtista jossa näkyi aurinko :) Alla kuvakavalkadi Kasselista, Göttingenistä ja Darmstadtista.

Göttingenissä kävimme kävelyllä yhtenä sateettomana hetkenä. Schillerparkissa kohtasimme puun, josta minulle tuli hyvinkin vahva Taru sormusten herrasta - fiilis. Muistattehan entit? Kuinka se yksi sanoo pöyristyneenä jotensakin näin: "A tree?! I'm not a tree!"

Kotiin palasin itsenäisyyspäivän iltana. Treenit jatkuivat torstaina. Ohjelmassa olisi ollut 6-10 km:n reipas lenkki, mutta juoksin vain 4. Huomasin, että alussa kesti aika kauan ennen kuin syke alkoi nousta. Puolimatkassa tunsin, kuinka kasvot lehahtivat kirkkaanpunaisiksi. Sellaiset ne olivat vielä puoli tuntia lenkin jälkeenkin. En tiedä, oliko liikaa päällä (pitkähihainen paita + takki) vai johtuuko punoitus verenpaineesta tai beetasalpaajasta tai jäykästä niskasta. Seurailen tilannetta tulevilla lenkeillä. Tänään reipas lenkki tarkoitti keskivauhtia 7.23. Keskisyke oli vain 153, näin siksi että ensimmäisellä kilometrillä se oli vain 129 (sisälsi yhden pitkän pysähdyksen liikennevaloissa), muilla 160-161. On siinä vielä tekemistä ennen kuin tuo vauhti on pk-lenkkitasoa... Ei ollut pk-syke, sen verran hengästyneeltä tuntui. Maksimi oli 169.

Eilen kävin salilla puolen tunnin core-treenissä sekä päälle tunnin kestäneessä flow-joogassa. Niiden alkua odotellessani tein vähän jumppaa olkapäille, kahden kilon käsipainoilla nostoja eteen ja sivulle sekä taljassa pystysoutua. Ajattelin, että saisin hartoille verenkiertoa, jospa se helpottaisi oloa. (Ei helpottanut, kuten eivät ole auttaneet triggerpallo ja kylmäpakkauskaan. Hieroja on ehkä viimeinen toivo ennen lääkäriä.)

Tänään ohjelmassa oli kevyt lenkki 45 minuuttia joko kävellen tai rennosti hölkäten. Kävimme ystäväni kanssa kaupungilla syömässä, joten jätin juoksun väliin. Edelleen arveluttaa, mitä juoksu tekee niskalle. Päätin ottaa sauvat käteen ja lähteä sauvakävelemään. Tuskin siitä haittaa on, että kädet viuhtovat sauvojen kanssa... Oli muuten aika liukasta, vaikka jalassa oli nastalenkkarit niin välillä luisti silti! 

Pk-kausi: uuteen vai ehkä sittenkin ensimmäiseen nousuun?

Ensimmäinen viikko Running Academy -valmennusta on menossa, ja jo nyt on saavutettu isoja asioita. Olen alkanut ymmärtää, mitä olen tehnyt väärin aiempina vuosina, miksi en ole saanut talven aikana tehtyä irti kevään ja kesän tapahtumissa. 

Tässä 8 viikon pk-ohjelmassani on kovemmilla viikoilla 3 lenkkiä + lihaskuntotreeniä, kevyillä 2 lenkkiä, 1 lihaskunto + 1 kehonhuolto. Avainasia on juoksulenkkien pituus. Esitietolomakkeella toivoin, että juostaisiin mieluummin aikaa kuin matkaa. Onhan se eri asia mennä kymppi 55 minuttissa tai liki puolessatoista tunnissa. Tämä on huomioitu. On myös mainittu sana "kevyt". Laskin, että ensimmäisellä viikolla lenkkeilyä tulee noin 3 tuntia. Olen myös tajunnut sen, että on ihan ok tehdä osa kevyistä lenkeistä kävellen, esim. tänään tein niin. Toissapäivänä oli intervalli ja eilen salitreeni, joten jaloille oli varmasti hyväksi liikkua sauvakävellen eikä juosten. 

Mutta nyt palataan alkuun. Juoksuharrastukseni alkoi syyskuussa 2012. Join liikaa valkoviiniä ja lupasin lähteä kaverini seuraksi seuraavan kevään Tukholman maratonille. Kaivoin netistä juoksuohjelman, se oli tossu.comin 5 tunnin maratonohjelma. Taulukossa 4 lenkkiä viikossa, kilometrimäärät. Siinä oli ensimmäinen virhe. Aloittelijalle 4 lenkkiä oli liikaa, varsinkin kun heti ekalla viikolla taisi olla tyyliin 5, 6, 5 ja 10 km. Lisäksi tein sen virheen, että menin melkein kaikki lenkit kovempikuntoisen kaverin kanssa. Vauhti 7.30 min / km ja keskisyke 165. Aina, riippumatta siitä mentiinkö 5 vai 26 km. Mutta pääsin maratonin maaliin, aika 5.28.

Maratonin jälkeen pidin viikon tauon, ja aloin kehittää peruskuntoa. Tiedättehän, pitkiä matalatehoisia. Tarkoittaa sitä, että kuukauden ajan sauvakävelin 2-3 kertaa viikossa, vähintään puolitoista tuntia kerrallaan. Päälle pari jumppakertaa, lähes aina niin että tein peräkkäin kaksi jumppaa tai esim. spinningin ja pumpin. Heinäkuun puolivälissä koitin juosta, ei tullut mitään. Syke oli korkea. Lisää sauvakävelyä! Syksyn 2013 Pirkan Hölkkä meni läpi, sitten viikon tauko ja perunkuntokiilto silmissä treenaamaan. Usein lenkiltä itkien kotiin, mikä on kun ei kulje? Sama syke kuin edellistalvena mutta vauhti minuutin hitaampi. Verikokeissa kaikki arvot loistavat, vaikka välillä makasin sängyllä enkä päässyt ylös kun huone pyöri silmissä. 

Alkuvuonna 2014 silloisessa kuntokeskuksessani piti alkaa maratonkoulu. Ei alkanut, osallistujia oli liian vähän. Sain kuitenkin juoksutekniikan kuvauksen, saliohjelman sekä juoksuohjelman. Nyt löysin intervallit. Juoksuohjelma ei kuitenkaan ollut yksilöllinen. Olin sanonut juoksevani HCR:n ja maratonin keväällä, mutta ohjelman mukaan maratonia seuraava viikko olisi ollut kilsamäärältään koko puolivuotisen suurin. Olinkin Tukholmassa, taapersimme kaverini kanssa yhdessä mutta jouduimme jättämään matkanteon kesken. Suurin syy taisi olla kaverini huonot lenkkarit; 18 kilsan kohdalla pysähdyttiin ensiapupisteelle, hän leikkasi lenkkarit sivusta auki että sai varpaille tilaa. Olimme niin hitaita että meidät otettiin pois radalta noin 26 kilsan kohdalla. 

Sitten taas peruskuntoilemaan! Pyöräilyä, kävelyä, sauvakävelyä - edelleen mieluusti ainakin  se puolitoista tuntia kerralla. Syksyllä muutin toiselle paikkakunnalle, jossa alkoi juoksukoulu. Olin kysynyt, käykö se maratonia tavoittelevalle. Vastaus oli kyllä, mutta todellisuus toista. Meitä aikuisia oli kymmenkunta, osa aloittelijoita, osa palannut liikkumaan pitkän tauon jälkeen. Intervallit juoksimme seuran juniorien kanssa, ja sanotaanko että on kohtalaisen raakaa vetää 400 metrin vetoja SM-tason junnujen kanssa... Ja mieli taas matalalla, olenpa huono kun jään junnuille puoli kierrosta, ja hädin tuskin pääsen maaliviivan yli kun jo alkaa seuraava kierros. Palautusaika kun laskettiin junnuille, ei minun eli viimeisen mukaan. Kauhea morkkis; yhteistreenejä viikonloppuisin eli pitkikset pitää juosta viikolla työpäivän jälkeen vaikka en jaksaisi. Morkkis; en pystynyt juoksemaan kuin puolitoistatuntisia. Ennen kevään 2015 maratonia sain alle vain pari kaksituntista juoksulenkkiä. Taas raahustin maaliin, aika 5.45.

Kyseenalaistus, onko tässä mitään järkeä? En osaa, en pysty. 

Syksyllä 2015 vaihdoin taas paikkakuntaa työn perässä. Vantaa osoittautui hyväksi paikaksi. Sain juoksuseuraa, jonkin verran kävin lenkillä Juoksujalka vipattaa - blogin Merituulin sekä Askel ja unelma kerrallaan - blogin Sarin kanssa. Luin juoksukirjoja, kävin salilla ja joogassa, tapailin miestä jonka kanssa lenkkeiltiin yhdessä - hänen pk tarkoitti minulle vk:ta 170 sykkeellä... Kaikki sujui hyväntuntuisesti, olin henkisesti valmis onnistumaan Tukholman maratonilla 2016. Kunnes keväällä juoksin itselleni rasitusvamman. Bursiitti tarkoitti neljän kuukauden juoksutaukoa. Pyöräilin, kävelin, kävin salilla - no niin, nyt peruskunto kasvaa! Tai sitten ei.

Syksyllä pääsin aloittamaan treenin kuukautta myöhemmin kuin yleensä, vasta lokakuussa. Oli siis aivan turha ottaa tavoitteeksi Tukholmaa 2017, en ehdi kuntoon kun aloitin vasta lokakuussa syyskuun sijaan... Taas tutulla kaavalla, kolme juoksulenkkiä + 2 salitreeniä viikossa. Pitkis alussa puolitoista tuntia, parin viikon jälkeen 1 h 45 min, noin kuukauden päästä parituntinen. Niin sanottu kevyt viikko tarkoitti sitä - niin kuin on tarkoittanut tämän koko 5 vuotta - että toinen salitreeni jäi pois ja pitkis lyheni puolitoistatuntiseksi. 

Vuoden 2017 tapahtumat olivat: Bodom Night 10 km toukokuussa, HCR toukokuussa, Extreme run Sappee 10 km kesäkuussa, Pirkan Pyöräily 134 km kesäkuussa, Tampereen puolimaraton syyskuussa ja Pirkan Hölkkä 33 km lokakuussa. Nyt maanantaina, eli "vasta" 13.11 aloitin treenin kohti toukokuun puoliväliä ja Helsinki City Marathonia. Aion bujoilla itselleni treenikalenterin :) 

Iso oivallus on ollut se, että maratonia kohti lähdetään kevyellä otteella. Nyt vasta alan ymmärtää, että aiemmin olen paahtanut alusta asti liian kovaa, jolloin kevättä kohti mennessä on nousujohteisuuden ja innostuksen sijasta tullut epäusko ja toivottomuus. Nyt kun katson ensimmäistä kahdeksan viikon pk-ohjelmaa, on olo että hei tää on kivaa. 

Tätä postausta on ollut vaikea kirjoittaa. On vaikeaa palata toistuviin epäonnistumisiin, niihin muistoihin kun itkin lenkillä ja mietin että kun kotiin pääsen niin en koskaan enää juokse askeltakaan. Samalla tämä on jollain tavalla puhdistavaa. Toisaalta tuntuu pahalta, että viiden juoksuvuoden jälkeen aloitan uuden kauden taas aika lailla nollasta. Toisaalta olen onnellinen siitä, että olen saanut vielä uuden mahdollisuuden. Että nyt kun noudatan ohjelmaa, niin keväällä nähdään mihin pystyn. Nyt on itketty aiemmat vaikeudet pois ja lähdetään iloisina ja luottavaisina talveen. 

Varjo-marrasputkessa Running Academyyn

Vanha kuva mutta laitan uudelleen, koska just tuo on fiilis. Marras"putkeni" etenee suht hyvin. Takana on yksi pidempi juoksulenkki (1 h 40 min), pari 25-minuuttista, yksi kävelylenkki, pari sauvakävelyä, kuntosalia, kotikuntopiiri ja astangajooga :) Yhtenä iltana ei olisi huvittanut lähteä lenkille, toisena ei olisi kiinnostanut kuntoilla kotona. Tein kuitenkin molemmat. Kumma juttu, lenkkeilless 25 minuuttia kuluu nopeasti mutta kuntopiiriä tehdessä se on tosi pitkä aika! Päällimmäinen fiilis on aika hyvä. Yöunet on jääneet monena yönä turhan lyhyiksi, mutta siitä huolimatta putki jatkuu. 25 minuuttia kertyy äkkiä jo siitä, että hölkkään rautatieasemalta mutkan kautta kotiin. 

Nyt katse alkaa kääntyä jo kohti uutta, suunnitelmallista treenikautta. Aiemmin postasin päässeeni mukaan Takomon Running Academy - juoksuvalmennukseen. Tänään saatiin tunnukset Syketribe-palveluun, ja sieltä ohjelmat. Järkevintä lienee aloittaa homma maanantaina, on helpompi seurata viikko-ohjelmaa. Valitsin kahdesta maratonille ja sitä pidemmälle matkalle tähtäävästä ohjelmasta sen, jossa tavoitteena on päästä maraton maaliin. Vaikka harrastusta on takana jo viisi vuotta, on peruskunnossa edelleen pahoja puutteita. Sitä lähdetään nyt korjaamaan ensimmäisen kahdeksan viikon jakson aikana. Mutta ei urakalla! Ohjelmassa on juoksun lisäksi lihaskuntoa ja -huoltoa, kevyitä viikkoja unohtamatta. Pakko tunnustaa, että olen innostunut ja luottavainen. Tästä tulee hyvä juoksutalvi!

Juoksuvalmennukseen!

Hain ja pääsin mukaan tämmöiseen! Yhtään en vielä tiedä mitä siellä tapahtuu mutta hehkutan mukaanpääsyäni jo nyt! :) Odotus tietysti on, että juoksukunnossa ja -vauhdissa tapahtuu asioita, joita en omin neuvoin ole saanut toimimaan. Lisää tästä myöhemmin!