Muu elämä vastaan treenit

Kuva: Kansallisooppera / Heikki Tuuli

Tällä viikolla treenien ja muun elämän suhde on ollut tavallista hankalampi. Ja lopputulema se, että salitreeni siirtyy ensi viikolle. Viikon ainoa iltavuoro oli keskiviikkona, kello oli soimassa aamulla mutta en vaan jaksanut herätä. Illalla juoksin 45-minuuttisen vauhtileikittelyn, joten salin kanssa olisi ollut kahden treenin päivä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tapaan mennä salilta suoraan töihin ja tehdä nuo lyhyemmät juoksulenkit työmatkojen yhteydessä, niin olisi pitänyt miettiä mitä tavaroita voin jättää salikassista töihin etten joudu kuljettamaan liian painavaa kassia juoksulenkillä. Taas sitten viikonloppuna ei ole järkevää käydä salilla. Lauantai on pitkispäivä, siihen en halua muuta. Sunnuntaisin on astangajooga, enkä näe mitenkään järkevänä tehdä kahta lihaskuntoharjoitusta samana päivänä.

Viikolle tuli myös peräti kolme lepopäivää, yksi suunniteltu ja kaksi yllättäen. Viime viikolla oli vain yksi lepopäivä, sekin alkuviikosta, joten maanantaiksi olin suunnitellut totaalilevon. Keskiviikkona sain siskoltani viestin, että lähdenkö torstaina hänen seurakseen oopperaan. Katsoin juna- ja bussiaikataulut, totesin että pääsen esityksen jälkeen takaisin Tampereelle, joten vastasi kyllä. Työpäivän päälle oli siis ohjelmassa vajaat 4 tuntia bussissa istumista, 3-tuntinen ooppera ja bussimatka kotiin (tunti torstain puolella, puolitoista tuntia perjantain). Kotona olin puoli kahden jälkeen aamuyöstä, ja kello soimassa aamulla klo 7. Perjantaiksi oltiin suunniteltu hiihtolenkkiä ystävän kanssa, mutta koska minä olin nukkunut yöllä vajaat 5 tuntia ja ystävä oli kaatunut edellispäivänä niin että selkä oli mennyt jumiin, vaihdoimme hiihdon avantouintiin ja sushiravintolaan.

Kuva: Heikki Tuuli

Laskeskelin perjantaina illalla että ei hitto, viikon kuudesta treenistä on tehty vain yksi lyhyt (hiihto)lenkki ja vauhtileikittely. Tiistain hiihtolenkki ystävän kanssa jäi torsoksi, järvellä oli latu mutta tuuli ja lumisade oli vetänyt sen puoliksi umpeen, ja järven toisella laidalla se katosi kokonaan. Palattiin sitten takaisin omia jälkiä. Talven eka hiihtolenkki oli siis erityisen surkea, 3 km ja puoli tuntia. Keskiviikon vauhtileikittely oli sen sijaan kohtalaisen hyvä. Tein saman lyhtypylväs-pyramidin kuin viime viikolla. Keskivauhti siinä oli pari sekuntia hitaampi, syytän sitä että alkumatkasta menin loivaan ylämäkeen eikä kevyen liikenteen väylää ollut aurattu. Kyllä niin odotan kevätkelejä ja sulaa... 

Koska viikosta puuttui pitkis ja yksi 45-minuuttinen, yhdistin ne lauantaina. Lähdin myös pois kotinurkilta, menin bussilla Lielahteen ja matkasin sieltä kohti Härmälää. Tarkoitus oli juosta Pyhäjärven rantaa, mutta eihän siellä ollut baanaa. Jouduin sitten Pispalan, Tahmelan ja Pyynikin mäkiin. Hyvä alku sai heikomman jatkon. Ajattelin, että koska keskisyke on ollut aika monella lenkillä 135 tai alle, annan nyt mennä kun on tasainen baana. Paitsi ettei ollut. No, Pyynikin jälkeen Ratina, Hatanpää ja Härmälä olivat taas tasaista. Kellosta katsoin aikaa, joten näin sykkeet ja vauhdit vain silloin kun tuli kilometri täyteen. Lopputulema oli 16,2 km aikaan 2 h 15 min, keskivauhti 8.17 ja keskisyke 140. Yksi kilsoista oli alle 8 minuuttia. Matkalla eväänä vettä ja yksi energiageeli, olisi ehkä voinut olla toinenkin. Plussaa siitä, että vauhtia voi kasvattaa ilman että syke nousee paljoa. Nyt tuo mäkipätkä heikentää tilastoja, jos koko matka olisi ollut suht tasaista niin voi olla että vauhti olisi ollut hiukan reippaampi ja syke pari pykälää alempi. No, seuraava pitkis suuntautuu Hervannan, Vuoreksen ja Sääksjärven suuntaan, ainakin bussin ikkunasta katsottuna siellä on pitkää suoraa baanaa odottamassa. 

Tänään vielä astangajooga ja viikko on siinä. Ensi viikko onkin tehoviikko. Luvassa on salitreeni, astangajooga, 2 x 45 minuuttia kevyttä hölkkää, vk-lenkki 40 minuuttia sekä mäkivedot. Ei siis pitkistä ollenkaan, harmi! Juuri kun aloin innostua touhusta... :) Eikä ole pitkistä sitä seuraavallakaan viikolla, koska se on palauttava viikko. Sitten alkaa uusi 8-viikkoinen, se on vk-kausi. Vielä en ole nähnyt ohjelmaa enkä siis tiedä, millaisia pitkikset siinä on. Senpä vuoksi tekisi taas mieli yhdistää ensi viikon kaksi lyhyttä pk-lenkkiä yhdeksi pidemmäksi. Hmm, saa nähdä. 

Päätin olla tuntematta huonoa omaatuntoa tästä viikosta, vaikka treenit ei menneetkään ihan niin kuin piti. Tekemättä jäi kuitenkin vain salitreeni. Juoksutreenit tein kaikki, vaikka lauantaina yhdistinkin kaksi lenkkiä yhdeksi. Vaikka treenaaminen on tärkeää, tärkeää on myös se muu elämä. Vietin laatuaikaa niin sisareni kuin ystäväni kanssa. Perjantai oli kiva, koska kerrankin oltiin ystäväni kanssa kaksin, ilman hänen poikaystäväänsä. Yleensä kaksikko kulkee aina ja joka paikassa yhdessä, mutta kyllä näitä naisten keskinäisiä tuokioitakin tarvitaan.

Juoksuhaasteesta kuittaan kohdan 13, juokse vauhtileikittelylenkki. 

Mites teillä muilla, onko helppoa pitää tavoitteelliset treenit ja ihmissuhteet tasapainossa?